Lausunto työ- ja elinkeinoministeriölle 30.9.2020
Diaarinumero KKV/795/03.02/2020
Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt kirjallista lausuntoa työ- ja elinkeinoministeriön raportista, jossa tehdään oikeudellista arviointia yritysvastuulainsäädännöstä. Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) esittää lausuntonaan seuraavaa:
Yritysten vastuullisuus ja sen käytännön toteutus on keskeistä, kun halutaan ehkäistä ympäristöön kohdistuvia haitallisia vaikutuksia ja ihmisoikeuksien loukkauksia. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on olemassa sekä YK:n että OECD:n linjauksia samoin kuin EU-tason lainsäädäntöä. EU:ssa on valmisteilla yritysvastuulainsäädäntöä.
Oikeudellinen selvitys antaa hyvän kuvan yritysvastuun sisällöstä ja jo olemassa olevista vaatimuksista. Selvitys näyttää myös sen, että yritysten huolellisuusvelvoitteiden asettaminen ja täsmentäminen ei ole helppoa. Oikeudellisen selvityksen rinnalla olisi syytä myös tehdä perusteellisempi taloudellinen selvitys kuin raportissa on tehty. Vaikka tällainen analyysi on vaativa, se on myös tärkeä, koska aihetta koskevien päätöksien tekemiseen tarvitaan sekä oikeudellista että taloudellista tietopohjaa.
Selvityksessä pohditaan mahdollista viranomaisvalvontaa, mutta viitataan myös elinkeinoelämän sidosryhmien mahdollisuuksiin valvonnassa ja itsesääntelyssä. Yrityselämän järjestöillä ja toimijoilla on jo käynnissä erilaisia vastuullisuushankkeita ja niiden hyödyntäminen voisi tässä yhteydessä olla parempi vaihtoehto kuin viranomaisvalvonta, mikäli itsesääntelyllä on selkeät pelisäännöt ja keskustelu tapahtuu rajatun viitekehyksen sisällä, eivätkä vahvimmat toimijat pääse sanelemaan sääntöjä omien etujensa mukaisiksi. Suomessa on jo näissä asioissa tietyin osin viranomaistoimintaa erityisesti törkeimpien rikkomuksia varten.
Kuten edellä todettiin, on syytä arvioida ratkaisujen erilaisia taloudellisia vaikutuksia. Kilpailun ja markkinoiden toimivuuden kannalta on tärkeää, että sääntely on selkeätä. Jos sääntelyn rajat ovat epäselvät ja velvoitteiden valvonta on puutteellista, siitä tarjoutuu yrityksille mahdollisuus hakea itselleen epäreilun keinoin kilpailuetua suhteessa sääntöjä vastuullisesti noudattaviin yrityksiin.
Kuten selvityksessäkin todetaan, yrityksille asetettava sääntely aiheuttaa yleensä yrityksille kustannuksia. Tällä on puolestaan vaikutuksia yritysten kilpailukykyyn ja markkinoiden toimintaan. Kansallisesti asetettava muita maita kireämpi sääntely heikentää yritysten kilpailuasemaa suhteessa muihin maihin. Tämä puolestaan voi vaikuttaa yritysten sijoittumiseen ja investointeihin maiden välillä. Tämä sekä vääristää markkinoiden toimintaa että heikentää sääntelyllä tavoiteltujen päämäärien saavuttamista. Siksi tällaisia kysymyksiä on usein parempi ratkoa kansainvälisen yhteistyön kuin kansallisten päätösten keinoin. Tässä vaiheessa onkin hyödyllistä odottaa EU-lainsäädännön valmistumista ja arvioida sen jälkeen, olisiko parempi tehdä yksi laki yhdellä kertaa.
Sen lisäksi, että kansallinen sääntely voi vääristää kilpailuasetelmia maiden välillä, se voi myös vääristää suhteellisia kilpailuasetelmia yritysten välillä maan sisällä. Myös tämä voi vaikuttaa markkinoiden toimivuuteen kielteisesti. Yrityksille asetettava asianmukaisen huolellisuuden velvollisuus aiheuttaa suhteellisesti enemmän kustannuksia pienissä ja keskisuurissa yrityksissä kuin suurissa yrityksissä, mikä puoltaa sitä ratkaisua, että velvoite asetettaisiin vain suuremmille yrityksille. Tästä seuraa kuitenkin tarve asettaa jokin kokoraja, jonka alapuolelle jäävät yritykset on vapautettu näistä velvollisuuksista. Tällöin kuitenkin kilpailuasetelma vääristyy niiden yritysten välillä, jotka jäävät juuri rajan alle suhteessa niihin yrityksiin, jotka ovat rajan yläpuolelle. Tällaiset yrityksen koon perusteella vaihtelevat velvoitteet ovat usein ongelmallisia markkinoiden toimivuuden kannalta, koska ne aiheuttavat yrityksille eräänlaisia kasvuloukkoja eli pienentävät yrityksen kannustetta kasvaa yli lainsäädännössä asetetun kokorajan.