Luonnos valtioneuvoston asetukseksi päivittäistavarakauppapalveluiden tukemisesta monipalvelukeskuksina harvaan asutuilla maaseutualueilla vuosina 2019-2021 annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta

Maa- ja metsätalousministeriö on pyytänyt Kilpailu- ja kuluttajavirastolta (KKV) lausuntoa luonnoksesta valtioneuvoston asetuksen (357/2019) muuttamisesta. [1]  Asetuksella on säädetty päivittäistavarakauppapalvelujen tukemisesta harvaanasutuilla alueilla. Tuen (avustuksen) tarkoituksena on turvata ja edistää päivittäistavarakauppapalveluiden saatavuutta harvaan asutulla maaseutualueella ylläpitämällä ja lisäämällä palveluiden monipuolisuutta. Avustus on sidottu asetuksen mukaiseen julkisen palvelun velvoitteeseen, ja sen oikeudellisena perusteena on EU:n komission niin sanottu SGEI de minimis asetus.[2]

Valtioneuvoston asetus on ollut kokeiluluonteisena voimassa 2019 -2021 ja sitä on tarkoitus jatkaa vuosille 2021- 2023. Kokeilua on tarkoitus laajentaa asetuksen muutoksella koskemaan päivittäistavarakaupan palveluja kaikilla maaseutualueilla.[3]

Komission SGEI -tiedonannon periaatteiden mukaan tukea voidaan myöntää yleisölle tai yhteiskunnalle merkittävään palveluun, jota olemassa olevat markkinat eivät pysty tyydyttävästi tuottamaan.[4] KKV on lausunnossaan maa- ja metsätalousministeriölle 8.2.2019 todennut, että perusteluista ei käy ilmi, että markkinoiden toiminnassa olisi sellaisia puutteita, joiden seurauksena päivittäistavarakaupan palvelut olisivat maaseutualueiden asukkaiden ulottumattomissa [5]. Tuen maantieteellisen alueen laajentuessa muille kuin harvaan asutuille alueille kuten kaupunkien läheisille maaseutualueille tai maaseudun paikalliskeskuksiin, on aiempaakin suurempaa epävarmuutta, voidaanko tukijärjestelmää perustella markkinapuutetilanteella.[6]

Asetusluonnoksen perusteluissa todetaan, että avustuksella ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia kilpailuun. KKV:n alustavan arvion mukaan kilpailua vääristäviä vaikutuksia ei kuitenkaan voida sulkea pois, vaan vaikutukset kilpailuun ovat entistä todennäköisempiä tukialueen laajentuessa. Mitä laajempi alue on kyseessä, sitä todennäköisempää on, että asiointia päivittäistavarakaupoissa voi kohdistua alueille, joilla on sekä tuettuja että ei-tuettuja päivittäistavarakauppoja. Tukialueen laajentumista ja sen vaikutuksia tulisikin KKV:n näkemyksen mukaan arvioida vielä tarkemmin.

Asetusluonnoksen perustelujen mukaan potentiaalisten tukikelpoisten tuen saajien määrän arvioidaan laajenevan noin kahteensataan päivittäistavarakauppaan. Perusteluista ei kuitenkaan käy ilmi, kuinka monessa avustuksen yleiset ehdot täyttävässä kyläkaupassa tarjotaan jo nykyisin palveluvelvoitteeseen sisältyviä päivittäistavarakauppaa täydentäviä palveluita.[7]

KKV pitää ongelmallisena, että avustus voidaan myöntää myös sellaiselle päivittäistavarakaupan toimijalle, joka on ollut tai olisi jo nykyisellään valmis investoimaan oheispalvelujen tarjoamiseen päivittäistavarakauppapalveluiden ohella.  Avustus voisi siten muodostua yleistueksi maaseutualueilla jo nykyään kannattavaa liiketoimintaa harjoittaville päivittäistavarakaupan toimijoille. KKV toteaa, että yritystukien kilpailua vääristävien vaikutuksien tulee olla mahdollisimman vähäiset.  KKV ehdottaakin, että avustuksen myöntämisessä sovellettaisiin tarveharkintaa siten, että se ohjattaisiin vain sellaisille toimijoille, joille päivittäistavarakauppapalvelulle liitännäisten peruspalveluiden tarjoaminen ei ilman avustusta olisi lainkaan mahdollista.

Lausunnossaan maa- ja metsätalousministeriölle 8.2.2019 KKV piti ongelmallisena, että avustus on rajattu päivittäistavarakauppapalveluja tarjoaviin yrityksiin. Pienempi asiakaspohja voi tarkoittaa sitä, että erilaisia vähittäismyyntitoimintoja kannattaa yhdistää, jolloin ei ole perusteltua tukea erityisesti vähittäismyynnin erikoistumista tukevaa mallia, joka on tyypillisempi kaupunkiseuduille. Nykymuodossaan tuki kohtelisi eri tavalla esimerkiksi päivittäistavarakauppaan erikoistumista ja huoltamoiden yhteydessä toimivia päivittäistavarakauppoja ja kannustaisi siten näiden toimintoien eriyttämiseen.

Ehdotetun avustuksen tulisi olla vain toimintaympäristön murrostilanteeseen liittyvä siirtymävaiheen väline. KKV pitää tärkeänä, että tukijärjestelmän jatkon arvioimiseksi keskityttäisiin arvioimaan mainittujen lisäpalveluiden kyläkaupan elinvoimaisuutta lisäävää vaikutusta sekä kilpailua eri markkinoilla vääristäviä vaikutuksia. Tukeen tulisi liittyä mekanismi, jolla varmistettaisiin sen hyödyntäminen uusien toimintamallien kehittämisessä. Tuki ei myöskään saa vaarantaa toimijoiden tasapuolisia kilpailuedellytyksiä esimerkiksi uusien alalle tulijoiden kannalta.