Kilpailuneutraliteetilla tarkoitetaan julkisen ja yksityisen elinkeinotoiminnan välisiä tasapuolisia toimintaedellytyksiä. Kilpailu- ja kuluttajavirastossa toimivan kilpailuneutraliteettivalvonnan tavoitteena ei ole suojata yksityisen sektorin toimijoita julkisen sektorin kilpailulta, vaan huolehtia pelikentän tasaisuudesta julkisen ja yksityisen elinkeinotoiminnan välisessä kilpailussa. Näin voidaan turvata myös yhteiskunnan resurssien tarkoituksenmukainen kohdentuminen ja tehokas kilpailu.
KKV:n kilpailuvalvonta on usein esillä nimenomaan yrityksiin kohdistuvien kilpailunrajoitustutkintojen ja yrityskauppavalvonnan kautta. Virastossa valvotaan kuitenkin myös julkisen sektorin markkinoilla harjoittamaa taloudellista toimintaa. Julkiset toimijat, kuten valtio, kunnat ja kuntayhtymät, saattavat harjoittaa taloudellista toimintaa markkinoilla esimerkiksi virastoissa, liikelaitoksissa, tai omistamissaan tytäryhtiöissä.
– Julkiset toimijat saattavat markkinoilla toimiessaan nauttia erilaisista asemastaan ja omistuksestaan johtuvista eduista, joita niiden yksityiset kilpailijat eivät voi saada. Näiden etujen myötä ne voivat saada mahdollisuuden poikkeuksellisen alhaiseen hinnoitteluun ja siten perusteetonta kilpailuetua suhteessa omilla ansioillaan kilpaileviin yksityisiin toimijoihin, kilpailuneutraliteettivalvonnan tutkimuspäällikkö Mia Salonen summaa.
Neutraliteettivaje vääristää kilpailua
Alihinnoittelua voi tapahtua esimerkiksi valtiolta saadun valikoivan tuen tai muun taloudellisen edun avulla. Kun hintoja voidaan pitää keinotekoisesti matalina, uusien yritysten alalle tulo voi vaikeutua, yritysten kannustimet investointeihin ja innovaatioiden kehittämiseen voivat heikentyä ja lopulta tehokkaita toimijoita joutuu perusteettomasti poistumaan markkinoilta. Julkisen sektorin noudattaessa kilpailuneutraliteettisäännöksiä sen markkinoille tulo voi kuitenkin myös parantaa markkinoiden toimintaa, esimerkiksi lisäämällä kilpailua keskittyneillä markkinoilla.
Salonen on seurannut kilpailuneutraliteettiasioita aitiopaikalta jo vuodesta 2013 saakka, jolloin kilpailulain neutraliteettisäännökset tulivat voimaan. Salonen siirtyi kilpailuneutraliteetin pariin kartellivalvonnasta. Vaikka keinot ja näkökulma ovatkin erilaiset, on valvonnan tarkoituksena kummassakin turvata markkinoiden toimivuus. – Kilpailuneutraliteettia parantamalla huolehdimme siitä, että markkinat toimivat tehokkaasti ja parhaat pärjäävät kilpailussa, Mia Salonen toteaa.
Liiketaloudellisen ajattelutavan vahvistaminen tärkeää
Kilpailuneutraliteettivalvonnan tavoitteena on ensisijaisesti neuvotteluteitse löytää keinoja neutraliteettiongelmien ratkaisemiseksi. Tällaisia korjauskeinoja ovat esimerkiksi markkinoilla tapahtuvan taloudellisen toiminnan yhtiöittäminen ja tytäryhtiölle tarjottavien tuotannontekijöiden ja tukipalveluiden hinnoittelun korjaaminen markkinaehtoiseksi.
Mikäli neuvottelut eivät tuota tulosta, voi KKV myös kieltää kilpailua vääristävän menettelyn tai asettaa toiminnalle ehtoja.
Epäilyksiä neutraliteettiongelmista tulee KKV:n tietoon oman seurannan, toimenpidepyyntöjen sekä vihjeiden kautta. KKV:n sidosryhmät, kuten Elinkeinoelämän keskusliitto, Suomen Yrittäjät ja Kuntaliitto, ovat tärkeässä asemassa yhtäältä ongelmien havaitsemisessa ja toisaalta tiedon välittämisessä. Varsinaisen tapaustutkinnan lisäksi kilpailuneutraliteettivalvonnan tehtäviin kuuluu esimerkiksi julkisyhteisöjen ja ministeriöiden neuvontaa, lausuntojen kirjoittamista, sidosryhmäyhteistyötä sekä kilpailuneutraliteettiasioista viestimistä.
– Neutraliteettisääntely on tullut täysin uutena kokonaisuutena voimaan syyskuussa 2013, joten sen tunnetuksi tekeminen ja ymmärryksen lisääminen sen merkityksestä on ollut työssämme erittäin tärkeässä asemassa alusta alkaen. Kilpailuneutraliteettisääntely on edellyttänyt liiketaloudellisen ajattelutavan omaksumista julkisyhteisöissä siltä osin kuin ne harjoittavat viranomaistehtävien ja julkisten palveluiden tuottamisen ohella myös taloudellista toimintaa. Julkisyhteisöjen osaaminen ja ymmärrys kilpailuneutraliteettiasioissa on parantunut pikkuhiljaa, mutta valistustyötä on edelleen jatkettava, Salonen kertoo.
Salosen mielestä hänen työssään parasta on mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin yhdessä KKV:n erittäin pätevien ja mukavien asiantuntijoiden kanssa. – Neutraliteettitiimissä työskentelee tällä hetkellä ohjauksessani 5 asiantuntijaa. Koulutustaustoiltamme olemme mm. oikeustieteen maistereita ja kauppatieteilijöitä. Kansallisen kilpailuneutraliteettisääntelyn lisäksi työssä on tunnettava EU:n valtiontukisääntelyä, jonka tavoitteet ovat hyvin samansuuntaisia, Mia Salonen kertoo. – Lisäksi yritystalouden ja kilpailun taloustieteen, erityisesti valtiontukiin liittyvän haittateorian, tuntemuksesta on hyötyä. Koska työhömme kuuluu myös kilpailuneutraliteetin edistäminen lainsäädännön valmistelussa ja julkisessa päätöksenteossa, on seurattava myös yhteiskunnallisten uudistusten valmistelua ja ymmärrettävä niiden taustalla vaikuttavaa politiikkaa.
Kirjanpidon eriyttämisvelvollisuus tehostaa valvontaa
Kilpailuneutraliteettivalvonnan kannalta merkittävä uudistus tuli voimaan vuoden 2020 vuoden alussa. Kirjanpidon eriyttämissäännös velvoittaa julkisyhteisöt eriyttämään markkinoilla harjoittamansa taloudellinen toiminta muusta kirjanpidostaan. – Jatkossa KKV:llä on mahdollisuus saada tästä toiminnasta kirjanpidossa eriytetyt tiedot ja erillinen tuloslaskelma, joka osoittaa toiminnan kannattavuuden. Läpinäkyvyyden lisääntyminen parantaa valvonnan mahdollisuuksia ja vähentää ristisubvention ja alihinnoittelun riskiä julkisyhteisöissä, Salonen iloitsee.
Lisätietoa uudesta säännöksestä ja sen soveltamisesta on saatavilla kilpailuneutraliteettivalvonnan sivuilla. KKV antaa tarvittaessa myös neuvontaa.
Tämä artikkeli on osa KKV:n uutiskirjettä 1/2020.