Euroopan komissio järjesti yhteistyössä oikeusministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön kanssa hiljattain keskustelutilaisuuden EU:n kuluttajansuojan tulevaisuudesta. Tilaisuus liittyy EU:n nykyiseen kuluttaja-asioiden toimenpideohjelmaan. Kansallisten vuoropuhelujen tavoitteena on keskustella viranomaisten ja sidosryhmien kanssa kuluttaja-asioiden toimenpideohjelman toimeenpanosta ruohonjuuritasolla sekä pohtia EU:n kuluttajapolitiikan tulevaisuuden vaihtoehtoja ja painopisteitä.
EU:n parlamenttivaalit käydään ensi kesänä ja nyt käytävät keskustelut tulevat osaltaan vaikuttamaan seuravan kuluttaja-asioiden toimenpideohjelman painotuksiin ja tuleviin lainsäädäntöhankkeisiin. Valtaosa uudesta kuluttajansuojasääntelystä tulee meille EU:sta täysharmonisoivina direktiiveinä ja yhä enemmän asetuksen tasoisina säädöksinä, joten ei ole ihan yhdentekevää, minkälaisia tavoitteita komissiolla on.
Komission järjestämän keskustelutilaisuuden paneelissa vaihdettiin näkemyksiä kuluttajansuojan tulevaisuudesta ja siitä, mihin ylipäänsä pitäisi keskittyä. Sekä meillä, kuluttajajärjestöllä, elinkeinoelämän järjestöillä ja yliopiston edustajalla oli yhtäläinen ajatus siitä, että viher- ja digisiirtymä vaativat edelleen ponnisteluja. Toimenpiteissä ja näkökulmissa on luonnollisesti merkittäviäkin eroja.
Yksityiskohtaisten säännösten tilalle toimialaneutraalia lainsäädäntöä
Kuluttajansuojasääntelyä on uudistettu viime vuosina poikkeuksellisen ripeään tahtiin ja kehitys näyttäisi jatkuvan samansuuntaisena. Digitaalisen ja vihreän siirtymän haasteisiin vastaaminen sekä korkea kuluttajansuojan taso ovat komission agendalla korkealla, mikä on lähtökohtaisesti hienoa. Digitaalisen toimintaympäristön jatkuva laajeneminen edellyttää kuluttajien luottamusta ja ympäristön kannalta kestävien valintojen tekeminen ei ole mahdollista ilman totuudenmukaista ja relevanttia tietoa. Lainsäädännön valvojan näkökulmasta huomio kiinnittyy kuitenkin joihinkin seikkoihin, joissa kurssinmuutos olisi paikallaan.
Kuluttajien markkinoilla kohtaamiin ongelmiin on vastattu lisäämällä yhä enemmän yksityiskohtaista ja sektorikohtaista lainsäädäntöä, mikä on alkanut muovata sääntelykokonaisuutta pirstaleiseksi ja vaikeasti hahmotettavaksi viidakoksi. Uusi lainsäädäntö täydentää ja on osin päällekkäistä voimassa olevan sääntelyn kanssa ja aiheuttaa paikoitellen epätietoisuutta soveltamisalasta ja käytettyjen määritelmien yhteensopivuudesta. Kun sääntelytahti on myös todella nopea ja sääntelyn toimivuutta arvioidaan pian sen tultua voimaan, uusien säännösten vakiinnuttamiseen ja ratkaisukäytännön luomiseen ei tahdo jäädä riittävästi aikaa.
Lainsäädännön selkeyden näkökulmasta tavoitteena pitäisi olla mieluummin horisontaalinen toimialaneutraali sääntely, joka takaisi joustavuuden säännösten soveltamisessa toimintaympäristön ja teknologian kehittyessä. Sääntelyssä pitäisi ottaa myös nykyistä paremmin huomioon tietämys kuluttajien todellisesta käyttäytymisestä ja käyttäytymisvinoumista. Informaatiotulva ei auta meitä tekemään parempia valintoja. Enemmän vaikutusta on sillä, miten ostopäätöksen kannalta olennainen tieto esitetään ja minkälainen ostopolku verkkosivuille rakennetaan. Tästä lähestymistavasta ovat onnistuneita esimerkkejä tulevat lainsäädäntöhankkeet, joilla pyritään torjumaan tehokkaammin kuluttajien valintoja manipuloivia pimeitä käytäntöjä (dark patterns). Toisaalta voisi pitää itsestään selvänä, että esimerkiksi sopimuksesta on yhtä helppoa irtaantua kuin siihen sitoutuakin, ilman että asiaan pitää puuttua sääntelyllä.
Digisiirtymässä muistettava myös heikot kuluttajaryhmät
Digitaalista siirtymää viedään määrätietoisesti eteenpäin. EU:n tavoitteena on torjua yhä tehokkaammin harhaanjohtavia menettelyitä markkinoinnissa ja ostopolkujen rakentamisessa sekä laittomien tuotteiden kauppaa ja kasvattaa näin kuluttajien luottamusta markkinoilla. Myös tekoälyn käyttämiseen ja datan hallintaan saadaan uutta sääntelyä, jolla ratkaistaan periaatteellisesti hyvin tärkeitä kysymyksiä.
Kuluttajien kannalta olennaista on, että tietoteknisen kehityksen sääntelyn keskiössä on ihmiskeskeisyys, jossa kunnioitetaan itsemääräämisoikeutta, valinnanvapautta, osallisuutta, läpinäkyvyyttä ja turvallisuutta. Kuluttajien on voitava tehdä valintoja ilman epäasianmukaista ohjailua ja tunnistaa menettelyt, jotka perustuvat esimerkiksi personointiin, asiakaspisteytyksiin tai muuhun kategorisointiin. Kuluttajien käyttäytymisestä ja tuotteiden käytöstä syntyvän datan keruun pitää olla läpinäkyvää ja datan pitäisi kuulua ensisijaisesti kuluttajille itselleen. Mahdollisuus datan siirtämiseen palveluntarjoajalta toiselle ja myös kuluttajan osoittamalle kolmannelle osapuolelle pitäisi saada sujuvammaksi, jotta kuluttajat voivat kilpailuttaa tehokkaammin hankintojaan. Datan vapauttamisen myötä kuluttajien ei tarvitse jäädä kiinni yhden palveluntarjoajan palveluihin.
Digitaalisuus hyödyttää valtaosaa kuluttajista, mutta on muistettava, että kaikki eivät pysy kehityksessä mukana. Suomessa on joidenkin arvioiden mukaan noin 400 000 digisyrjäytynyttä. Kyse ei ole vain ikääntyneiden ongelmasta, vaan taustalla on myös muita syitä: koulutusta ei ole riittävästi, oppiminen ei luonnistu tai ei ole varaa hankkia tarvittavia laitteita. Heikkojen kuluttajaryhmien asemaan pitäisi kiinnittää enemmän huomiota lainsäädäntöä valmisteltaessa ja turvata palveluiden käyttäminen kohtuulliseen hintaan myös ilman digitaalisia valmiuksia. Tästä esimerkkinä on komission tuore käteisasetusehdotus, jolla pyritään turvaamaan käteisen rahan saatavuus ja käyttäminen tulevaisuudessa. Lainsäädäntö tulee tarpeeseen, kun digitaalinen maksaminen jatkuvasti kehittyy.
Ympäristöystävälliset valinnat eivät toteudu vain markkinointia sääntelemällä
Vihreää siirtymää ja kestävää kehitystä pyritään edistämään lukuisin käynnissä olevin lainsäädäntöhankkein. Viherpesua on tärkeää torjua ja tuotteiden korjaamista ja kierrätystä edelleen vauhdittaa erilaisin keinoin. Kuluttajien valintoja helpottavat luotettavat ympäristömerkit.
Täysin uudentyyppistä sääntelyä tuo komission viherväittämät-ehdotus, jonka mukaan tietyt ympäristömarkkinointiväittämät pitäisi tarkistaa etukäteen teknisesti monimutkaisten kriteereiden perusteella. Tämä hallinnollisesti raskas menettely ei kuitenkaan takaa sitä, että markkinointi ei olisi harhaanjohtavaa, koska siinä ei pureuduta mielikuvamarkkinointiin eikä tarkastella markkinoinnin luomaa kokonaisvaikutelmaa, vaan tällainen arviointi kuuluisi jatkossakin yleisen kuluttajansuojasääntelyn alaan.
Olisiko markkinoinnin säätelyn lisäksi aika keskittyä siihen, ettei ympäristön kannalta erityisen haitallisia tai ennenaikaisesti vanhentuvia tuotteita ylipäänsä pääse markkinoille? Komissio pyrkii torjumaan pakkotyövoimalla valmistettujen tuotteiden pääsyn EU-markkinoille uudessa lainsäädäntöehdotuksessaan. Samantyyppistä sääntelyä kaivattaisiin tukemaan kuluttajien mahdollisuutta tehdä ympäristöystävällisiä valintoja. Kun tiedossa on, että ostopäätöksiin vaikuttavat eniten taloudelliset realiteetit ja valintoja ohjaa tuotteen edullisuus, pelkkä markkinoinnin sääntely ei ole riittävä toimenpide.
Yrityksen koon ei pidä vaikuttaa sen kuluttajansuojaan liittyviin vastuisiin
EU-lainsäädännön uusimpia trendejä on mikroyritysten ja/tai pienten ja keskisuurten yritysten jättäminen joltain osin sääntelyn ulkopuolelle. Näin on esimerkiksi digipalvelusäädöksessä ja datasäädöksessä sekä keskusteltavana viherväittämiä koskevassa ehdotuksessa.
Kuluttajansuojalainsäädännön peruslähtökohtana on kohtuullinen riskinjako elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välillä. Yritys on oman alansa tunteva ammattilainen, jonka menettelyihin heikommassa asemassa olevan kuluttajan pitäisi voida luottaa. Siksi kuluttajansuojasääntelyyn istuu huonosti ajatus siitä, että yrityksen velvoitteisiin vaikuttaisi yrityksen koko. Tällainen sääntely ei kohtele yrityksiä tasapuolisesti eikä turvaa kuluttajien oikeuksia kattavasti. Kokoon perustuva sääntely istuu erityisen huonosti Suomeen, joka on pienten yritysten maa: vuonna 2020 Suomessa 93 prosentissa yrityksistä oli alle 10 työntekijää ja 98,6 prosentissa alle 50 työntekijää.
Komission järjestämä keskustelutilaisuus osoitti myös sen, että on asioita, joista niin kuluttajien, elinkeinoelämän kuin yliopistonkin edustajat ovat samaa mieltä: huijauksien torjunnassa olisi syytä keskittää entistä paremmin voimat. Parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä on EU:n digipalvelusäädökseen (DSA) liittyvien valvontatehtävien järjestäminen. Digipalvelusäädöksen keskeisenä tavoitteena on digitaalisen toimintaympäristön muuttaminen huijauksia torjuvaksi. Väärinkäytöksistä voi tehdä ilmoituksen suoraan verkkoalustalle, jonka tulee käsitellä saamansa ilmoitukset ja puuttua aktiivisilla toimilla lakia tai verkkoalustan ehtoja rikkovaan toimintaan.
Tämän uudistuksen lisäksi kaipaamme kansallisia ratkaisuja. Yhtenä vaihtoehtona voisi olla huijauksia keräävä ja analysoiva keskitetty yhteyspiste Iso-Britannian mallin (Action Fraud) mukaan. On hienoa, että kuluttajansuojaa on mahdollista kehittää myös kansallisesti yhteistyössä sidosryhmien kanssa!
