Tarkastelemme KKV:n tutkimusraportissa suun terveydenhuollon palveluiden käyttöä ja Kela-korvausjärjestelmän toimivuutta Suomessa. Tässä blogissa esittelemme raportin keskeisimmät havainnot.
Lääkäripalveluiden Kela-korvausten vaikuttavuudesta on käyty viime aikoina vilkasta keskustelua. Yksityisten lääkäripalveluiden korvauksia korotettiin vuonna 2024. Huomio kiinnittyi pian siihen, että korotukset näyttivät valuvan pitkälti palveluntarjoajien hintoihin, ja vaikutukset palveluiden käyttöön jäivät rajallisiksi. Tämän seurauksena lääkäripalveluiden korvauksia laskettiin vuoden 2026 alussa takaisin nostoa edeltävälle tasolle ja käynnistettiin kokeilu, jossa tukea kohdennetaan yli 65-vuotiaille ja palveluntuottajien hinnoille on asetettu hintakatto.
Myös suun terveydenhuollon Kela-korvauksia korotettiin vuonna 2024. Suun terveydenhuollon Kela-korvausten korotukset ovat herättäneet huomattavasti vähemmän huomiota ja tuet ovat edelleen korotetulla tasolla. Suun terveydenhuollon korvaukset muodostavat kuitenkin merkittävän osan koko yksityisen terveydenhuollon Kela-korvausten kokonaispotista: vuoden 2026 ensimmäisellä neljänneksellä niitä maksettiin yhteensä 13 miljoonaa euroa, kun lääkäripalveluiden korvaukset olivat 20 miljoonaa euroa.
Korvausten vaikuttavuus riippuu siitä, muuttavatko ne potilaiden valintoja
Kela-korvauksia on perinteisesti perusteltu niiden ohjausvaikutuksella: tuen toivotaan ohjaavan potilaita julkisesta hammashuollosta yksityisiin palveluihin. Onnistuessaan tällainen siirtymä voi purkaa julkisen sektorin kuormitusta ja lyhentää hoitojonoja. Koska yksityisessä hammashuollossa yhteiskunnan maksama osuus on pienempi, potilaiden siirtyminen voi lisäksi tuoda säästöjä julkiseen talouteen. Kela-korvausta maksetaan kuitenkin myös niille henkilöille, joiden palvelujen käyttöön sillä ei ole vaikutusta. Tältä osin korvaus lisää julkisia menoja.
Se, muodostuvatko Kela-korvausten hyödyt kustannuksia suuremmiksi, riippuu ratkaisevasti siitä, vaikuttavatko korvaukset aidosti potilaiden valintoihin. Osa yksityisten palveluiden käyttäjistä kävisi yksityisellä hammaslääkärillä joka tapauksessa esimerkiksi nopeamman hoitoon pääsyn, tutun hammaslääkärin, sijainnin tai palveluntarjoajan valinnanmahdollisuuden vuoksi. Näiden potilaiden kohdalla Kela-korvaus ei muuta sektorivalintaa. Potilaiden siirtymistä vähentää osaltaan myös Kela-korvausten mahdollinen hintavaikutus: jos korvauksen korotus valuu palveluntarjoajien perimiin hintoihin, potilaan maksama omavastuu ei laske riittävästi luodakseen aitoa taloudellista kannustinta sektorin vaihtamiseen. Korvauksen varsinainen ohjausvaikutus syntyy niistä potilaista, joiden valinta julkisen ja yksityisen sektorin välillä muuttuu korvauksen seurauksena.
Korvauksen ohjausvaikutuksen kannalta on siis olennaista erottaa kaksi potilasryhmää toisistaan. Marginaaliset kuluttajat ovat potilaita, joiden sektorivalintaan Kela-korvaus vaikuttaa: ilman korvausta he käyttäisivät julkista palvelua, mutta korvauksen vuoksi he hakeutuvat yksityiselle sektorille. Inframarginaaliset kuluttajat puolestaan käyttäisivät yksityisiä palveluita myös ilman korvausta tai nykyistä pienemmällä korvauksella. Kela-korvausten kyky lyhentää julkisen sektorin jonoja ja pienentää julkisia kustannuksia riippuu ennen kaikkea marginaalisten kuluttajien määrästä.
Inframarginaalisten kuluttajien osalta Kela-korvaus toimii käytännössä tulonsiirtona. Se alentaa heidän maksettavakseen jäävää hintaa, mutta ei vähennä julkisen sektorin kuormitusta, koska nämä potilaat eivät olisi käyttäneet julkisia palveluita ilman korvaustakaan. Tällaisen tulonsiirron järkevyyttä arvioitaessa on tärkeää huomioida, mille ryhmille Kela-korvaukset kohdistuvat. Jos korvaukset kohdentuvat pääosin suurituloisille tai muuten hyväosaisille ryhmille, niiden tulonjaollinen perustelu on heikompi kuin tilanteessa, jossa korvaukset kohdistuisivat pienituloisille tai heikommassa asemassa oleville ryhmille.
Korvausten kohdentumista on syytä arvioida myös hoidon tarpeen näkökulmasta. Kela-korvausten vaikuttavuus on parempi, jos ne lisäävät palveluiden käyttöä niissä ryhmissä, joissa suun terveydenhuollon tarve on suurin tai joissa palvelujen käyttö on vähäistä. Sen sijaan korvausten vaikuttavuus jää heikommaksi, jos ne lisäävät palveluiden käyttöä lähinnä ryhmissä, jotka käyttäisivät palveluita muutenkin tai joiden hoidon tarve on vähäisempi. Siksi Kela-korvausten arvioinnissa on tärkeää kysyä paitsi sitä, lisäävätkö korvaukset yksityisten palveluiden käyttöä, myös sitä, missä ryhmissä mahdollinen lisäkäyttö syntyy.
Edellä käsitellyt tekijät auttavat myös ymmärtämään, miksi KKV:n on luontevaa tarkastella Kela-korvauksia. Kela-korvausjärjestelmän vaikuttavuus riippuu pitkälti siitä, millainen kilpailuasetelma julkisella ja yksityisellä sektorilla on toisiinsa. Jotta Kela-korvaus voisi keventää julkisen sektorin kuormitusta, sektorien on kilpailtava ainakin osin samoista potilaista ja näyttäydyttävä potilaille aitoina vaihtoehtoina. Tuotteiden ja palveluiden välisen kilpailun läheisyyden arviointi kuuluu KKV:n ekonomistien ydintehtäviin.
Sektorivalinta on hammashuollossa usein pysyvä
Jotta julkisen ja yksityisen sektorin käyttöä pystyttiin analysoimaan kattavasti, KKV:n julkaiseman tutkimuksen tausta-aineistona oli poikkeuksellisen laaja käyntitason aineisto, jonka avulla potilaiden käyntejä voitiin seurata sekä yksityisessä että julkisessa suun terveydenhuollossa koko maassa.
Tutkimuksen ensimmäinen keskeinen havainto oli, että eri sosioekonomisten ryhmien välillä on huomattavia eroja sektorien käytössä. Yksityisten palveluiden käyttö oli yhteydessä korkeampaan tulo- ja koulutustasoon. Lisäksi aineistosta havaittiin viitteitä siitä, että suun terveydenhuollon palveluita käytetään tarpeeseen nähden vähän erityisesti alemmissa sosioekonomisissa ryhmissä, joille kohdentuu keskimäärin vähiten Kela-korvauksia.
Toinen keskeinen tulos oli sektorivalinnan pysyvyys. Potilaat, jotka olivat käyttäneet yksityisiä palveluita, käyttivät niitä suurella todennäköisyydellä myös seuraavalla käynnillään: yhdeksän kymmenestä yksityisiä suun terveydenhuollon palveluita käyttäneestä jatkoi yksityisellä sektorilla myös seuraavalla käynnillä. Raportissa tarkasteltiin erikseen myös henkilöitä, jotka olivat muuttaneet ja joutuneet sen vuoksi vaihtamaan hammaslääkäriä. Myös tässä ryhmässä sektorivalinta oli hyvin pysyvää. Noin 75 prosenttia niistä muuttajista, jotka olivat käyttäneet yksityisiä palveluita ennen muuttoa, käyttivät yksityisiä palveluita myös muuton jälkeen.
Siirtymien tarkastelu viittaa siihen, että suuri osa asiakkaista ei pidä julkista ja yksityistä suun terveydenhuoltoa vaihtoehtoina, vaan käyttää jompaakumpaa sektoria. Tämä taas voi tarkoittaa sitä, että Kela-korvauksilla vaikutetaan potilaiden valintoihin vain rajallisesti.
Vuoden 2015–2016 leikkaukset lisäsivät julkisen hammashoidon käyttöä maltillisesti
Raportin kolmannessa osiossa tarkasteltiin vuosien 2015–2016 suun terveydenhuollon Kela-korvausten leikkauksia. Tuolloin suun terveydenhuollon korvaustaso laski noin 30 prosentista noin 15 prosenttiin. Käyntikohtaisesti tämä merkitsi sitä, että yksityisistä käynneistä maksettu Kela-korvaus pieneni keskimäärin noin 22 eurolla.
Hintojen kehityksen perusteella Kela-korvauksen muutokset välittyivät vain pienessä määrin palveluntarjoajien veloittamiin kokonaishintoihin. Siten korvausleikkauksella oli merkittävä vaikutus potilaiden kohtaamiin hintoihin.
Jos potilaat reagoisivat voimakkaasti yksityisten palveluiden asiakashintoihin, näin suuri hinnan nousu olisi voinut johtaa suuriin muutoksiin sektorivalinnassa. Tulokset viittaavat kuitenkin maltillisempaan vaikutukseen.
Kela-korvausleikkausten jälkeen yksityisten palveluiden käyttö väheni 12 prosenttia eli noin 330 000 käynnillä. Julkisten palveluiden käyttö puolestaan kasvoi 11 prosenttia eli noin 280 000 käynnillä. Suun terveydenhuollon palveluiden kokonaiskäyttö väheni noin prosentin, ja lasku selittyi erityisesti käyntien vähenemisellä korkeimmissa tuloluokissa.
Potilaiden lisäksi raportissa tarkasteltiin hammaslääkärien siirtymiä sektoreiden välillä. Vuodesta 2014 vuoteen 2017 julkisella sektorilla työskentelevien hammaslääkärien määrä kasvoi noin 4 prosenttia, kun taas yksityisellä sektorilla määrä väheni noin 9 prosenttia. Julkisen sektorin potilasmäärä kasvoi kuitenkin edellä kuvatusti suhteellisesti enemmän kuin hammaslääkärien määrä. Tämän seurauksena julkisen sektorin jonot pitenivät: odotusaika kasvoi leikkausten jälkeen keskimäärin 36 päivästä 42 päivään.
Raportissa arvioidaan myös Kela-korvausleikkausten vaikutuksia julkistalouteen. Leikkaukset kasvattivat osaltaan julkisen sektorin kustannuksia, koska ne lisäsivät julkisten palveluiden käyttöä ja kasvattivat julkisen sektorin työvoimaa. Toisaalta ne tuottivat säästöjä, koska yksityiselle sektorille jääneiden käyntien julkinen rahoitus pieneni Kela-korvausten laskun myötä. Jälkimmäinen vaikutus muodostui suuremmaksi: raportin tulosten perusteella Kela-korvausleikkaukset johtivat useiden kymmenien miljoonien eurojen nettosäästöihin julkistaloudessa.
Tulokset osoittavat, että Kela-korvauksilla on vaikutusta potilaiden käyttäytymiseen. Samalla vaikutuksen koko näyttää kuitenkin rajalliselta suhteessa siihen, kuinka suuri muutos asiakashinnoissa tapahtui. Tämä sopii yhteen sen kanssa, että sektorivalinta on suun terveydenhuollossa monille potilaille pysyvä.
Vuoden 2024 korotukset laskivat asiakashintoja, mutta eivät lisänneet yksityisiä käyntejä
Raportissa tarkasteltiin myös vuoden 2024 korvausnostojen vaikutuksia. Tulokset paljastavat yllättävän ja olennaisen eron lääkäripalveluihin nähden: toisin kuin yleislääkärikäynneissä, hammashuollossa korvausten nosto ei näyttänyt valuvan palveluntarjoajien perimiin hintoihin.
Korvaukset siis onnistuivat tavoitteessaan ja aidosti laskivat yksityisten suun terveydenhuollon palveluiden hintoja potilaalle. Tästä huolimatta tarkastelun perusteella edullisemmilla hinnoilla oli vain rajallinen vaikutus palveluiden käyttöön. Yksityisen sektorin käyntimäärissä ei havaittu merkittäviä muutoksia korvausten noston jälkeen. Vaikka Kela-korvausten korotus alensi yksityisen hammashoidon asiakashintaa, se ei saanut potilaita siirtymään julkisista jonoista yksityiselle sektorille.
Yleiset Kela-korvaukset eivät ole tehokkain tapa tukea hammashoitoa
Raportin havainnot muodostavat johdonmukaisen kokonaisuuden: hammashuollon nykyinen Kela-korvausjärjestelmä ei toimi tarkoitetulla tavalla. Suun terveydenhuollossa ongelma ei vaikuta olevan se, että palveluntarjoajat siirtäisivät tuet palveluiden hintoihin – kuten lääkäripalveluissa vaikuttaa käyneen – vaan se, että potilaat eivät reagoi hintamuutoksiin riittävästi vaihtaakseen sektoria.
Korvaukset päätyvät siten tulonsiirtona pitkälti niille hyvätuloisille inframarginaalisille potilaille, jotka käyttäisivät yksityistä hammashuoltoa joka tapauksessa. Samanaikaisesti alikäyttö kasautuu alimmille tuloryhmille, joille korvauksia kohdentuu vähiten.
Vastaavasti kuin lääkäripalveluissa, myös suun terveydenhuollossa on välttämätöntä etsiä tapoja kehittää korvausjärjestelmää. Tulevaisuuden vaihtoehtoja arvioitaessa tulisi harkita muutoksia Kela-korvausten kohdentamiseen tai jopa sitä vaihtoehtoa, että yksityisen suun terveydenhuollon yleisistä Kela-korvauksista luovutaan kokonaan.
Toimiva kilpailu on edellytys yksityisen sektorin hyödyntämiselle
Suun terveydenhuollon Kela-korvausjärjestelmän uudistaminen olisi yksi askel kohti verovarojen tehokkaampaa käyttöä sote-sektorilla. Parhaimmillaan yksityinen palvelutuotanto voi tuottaa kustannussäästöjä ja kannustaa myös julkista tuotantoa tehokkaampaan toimintaan.
Yksityisen sektorin hyödyntäminen edellyttää kuitenkin toimivaa kilpailua. KKV on jo pitkään nostanut esiin huolensa sote-alan voimakkaasta keskittymisestä. Kun markkina keskittyy harvojen suurten toimijoiden käsiin, tehokas kilpailu voi heikentyä. Tämä vähentää julkisten tukien ja hankintojen vaikuttavuutta ja voi osaltaan nostaa palveluiden hintoja.
KKV julkaisi alkukeväästä kymmenkohtaisen toimenpidekokonaisuuden, jonka tavoitteena on vahvistaa kilpailua sote-markkinoilla, saada yksityisestä palveluntarjonnasta enemmän hyötyä ja saavuttaa säästöjä julkiselle sektorille.
Toimenpidekokonaisuudesta voi lukea tarkemmin pääjohtajamme kirjoituksesta: Yksityisten sote-markkinoiden keskittyminen käy kalliiksi veronmaksajille.