Liian moni suomalainen saattaa tällä hetkellä päätyä epäreiluun ja kalliiseen prosessiin ammattilaisvelkojaa vastaan. Summaarista velkomusmenettelyä on kehitettävä reilummaksi. Tässä kirjoituksessa käyn läpi kuusi mahdollista keinoa. Kerron myös, miksi käsittelyn siirto ulosottoviranomaiselle veisi ojasta allikkoon.
Summaarinen velkomusmenettely on alun perin luotu nopeaksi ja kevyeksi tavaksi käsitellä riidattomia velkoja. Käytännössä näin ei kuitenkaan aina ole. Menettelyä käytetään myös tilanteissa, joissa saatava on riitainen tai perusteeltaan epäselvä.
Kesäkuussa julkaisemamme tutkimus vahvistaa tämän: järjestelmään on syntynyt osapuolten välinen selkeä epätasapaino. Velkoja toimii valmiilla järjestelmillä, matalalla riskillä edullisin kustannuksin ja voi halutessaan perua kanteensa ilman seuraamuksia. Kuluttaja taas joutuu vastaamaan rajoitetuin tiedoin ja taidoin, huomattavalla kustannusriskillä ja usein ilman apua.
Summaarisen menettelyn uudistaminen on noussut esiin myös Petteri Orpon hallitusohjelmassa. Tavoitteena on prosessien nopeuttaminen niin, että oikeusturva ja perusoikeudet toteutuvat.
Mitä keinoja tilanteen parantamiseksi sitten olisi? Tutkimuksemme suosittelee asiaan seuraavia ratkaisuja.
1. Velvollisuus yksilöidä ja todentaa saatava
Tällä hetkellä velkomuskanteen perusteet voivat olla hyvinkin ylimalkaisia. Kuluttajalle ei välttämättä kerrota
- mihin sopimukseen saatava perustuu
- mitä maksuja ja kuluja siihen sisältyy
- onko saatava mahdollisesti vanhentunut.
Kun tietoja ei ole, kuluttajan on käytännössä lähes mahdoton arvioida, onko vaatimus oikeutettu. Pahimmillaan peritään perusteettomia velkoja.
Ratkaisu olisi säätää laissa velvollisuus yksilöidä ja todentaa vaatimusten perusteet huomattavasti nykyistä tarkemmin. Tämä lisäisi läpinäkyvyyttä ja rajoittaisi menettelyn väärinkäyttöä.
2. Seuraamuksia menettelyn väärinkäytöksistä
Summaarisen menettelyn oletus on, että asia on riidaton, jolloin kantajan vaatimukset hyväksytään yleensä sellaisinaan.
Summaarinen menettely on velkojalle houkutteleva: se on nopea, edullinen ja varma. Haastehakemus toimitetaan konekielisesti suoraan käräjäoikeuden järjestelmään. Tuomioistuinmaksu on satoja euroja pienempi kuin laajassa riita-asiassa.
Riitaisen tai epäselvän asian panemista vireille summaarisena ei ole sanktioitu mitenkään, ja velkoja voi halutessaan myös vapaasti ja ilman seuraamuksia peruuttaa haastehakemuksen.
Jotta väärinkäytöksiä voitaisiin ehkäistä, velkojalle pitäisi olla mahdollista määrätä jonkinlainen taloudellinen tai prosessuaalinen seuraamus, jos osoittautuu, että saatava ei olekaan selvä ja riidaton. Tämä hillitsisi väärinkäytöksiä ja lisäisi velallisen oikeusturvaa.
3. Kuluriskiä pienemmäksi – mahdollisuus pyytää selvitystä ilman valtavaa laskua
Kuluttajalla pitäisi olla mahdollisuus pyytää velkojalta tarkennettu selvitys vaatimuksesta ilman, että asia automaattisesti muuttuu kalliiksi laajaksi riita-asiaksi. Pelko kuluriskistä estää monia riitauttamasta perusteettomia vaatimuksia. Kuluvaatimukset voivat olla tuhansia tai jopa kymmeniä tuhansia euroja.
Ratkaisuja voisivat olla:
- kulukatto riitautettujen summaaristen velkomuskanteiden oikeudenkäyntikuluille
- takaisinsaantiasian oikeudenkäyntimaksun kohtuullistaminen: nykyinen 610 € estää monia hakemasta takaisinsaantia yksipuoliseen tuomioon
Jos maksu olisi sama kuin riitautetun summaarisen asian käsittelymaksu (310 €), oikeusturva toteutuisi huomattavasti paremmin.
4. Tuomioistuimen velvollisuus puuttua kohtuuttomiin sopimusehtoihin viran puolesta
EU-oikeuden mukaan tuomioistuimilla on velvollisuus arvioida kuluttajasopimusten kohtuuttomuutta myös omasta aloitteestaan.
Suuri osa velkomusasioista, jotka tuodaan summaariseen prosessiin riidattomina, on kuluttajaluottoihin liittyviä korko- ja kuluvaatimuksia. Näissä tapauksissa käräjäoikeuden tulisi viran puolesta tutkia korkovaatimusten kohtuullisuus silloin, kun ehto ei ole selkeästi ja ymmärrettävästi laadittu.
Meillä on herännyt omien havaintojemme pohjalta epäilyksiä siitä, että tuomioistuimet eivät aina tutki viran puolesta asiaa. Tämä merkitsee pahimmillaan sitä, että kuluttajat eivät pääse oikeuksiinsa niiltä osin kuin kohtuuttomia luottokustannuksia voitaisiin mitätöidä tai kohtuullistaa.
On huomattava, että kuluttajilla ei ole osaamista ja oikeudenkäyntikuluriskin vuoksi uskallusta riitauttaa summaarisia velkomuskanteita . Tarkkaa tilastotietoa ei ole saatavilla, mutta viime vuosina alle 1 % summaarisista asioista riitautettiin.
Tarvitaan:
- nykyistä laajempaa velvollisuutta puuttua kohtuuttomiin luottokustannuksiin tai vanhentuneisiin saataviin
- selkeämpää ohjeistusta tuomioistuinten henkilökunnalle
- entistä parempia työkaluja, kuten tekoälyä ja automaattisia tarkistusjärjestelmiä tuomioistuinten tueksi
5. Ennakkopäätökset ja tuomioistuinten ohjeistus
Kuluttajariidat ovat usein intressiltään pieniä, mutta sisällöltään samankaltaisia. Siksi yksittäinen ennakkopäätös voi ratkaista laajan kuluttajajoukon tilanteen.
Uudet oikeudenkäymiskaaren säännökset helpottavat ennakkopäätöksen hakemista korkeimmalta oikeudelta, mutta tuomioistuinten on osattava tunnistaa tapaukset, joilla on laajempaa merkitystä. Esimerkiksi kuluttaja-asiamiehen avustamat riidat voivat olla tällaisia.
Jos asia on KKO:ssa käsittelyssä, tuomioistuinten olisi voitava laittaa vastaavat tapaukset viran puolesta lepäämään odottamaan ennakkoratkaisua. Tämä edellyttää sitä, että summaarisia velkomuskanteita käsittelevät käräjäoikeudet vaihtavat tietoja keskenään.
Samanlaisten juttujen koordinoitu käsittely tuomioistuimissa ehkäisisi väärinkäytöksiä ja edistäisi oikeuskäytännön yhdenmukaisuutta ja mahdollistaisi ohjeistuksen oikeuskäytännöstä.
6. Pienriitamenettely – matalampi kynnys kuluttajalle
Hallitus on antanut hiljattain esityksen pienten riita-asioiden oikeudenkäyntimenettelyä koskevasta laista. Pienriitamenettelyä on ehdotettu aluksi huoneenvuokra-asioihin, mutta se olisi tärkeää saada mahdollisimman pian käyttöön muihinkin pienen intressin kuluttajariitoihin.
Uusi menettely voisi tuoda helpotusta summaaristen velkomuskanteiden riitautukseen. Menettely on tarkoitettu enintään 10 000 €:n arvoisiin riitoihin ja tarjoaa:
- yksinkertaisemman prosessin
- rajatun kuluriskin
- tuomioistuimen laajemmat mahdollisuudet neuvoa vastaajaa
Kohti oikeudenmukaisempaa järjestelmää
Summaarisen menettelyn uudistamista on pohdittu vuonna 2014, jolloin ehdotettiin, että riidattomien velkomusasioiden käsittely siirrettäisiin ulosottoviranomaiselle. Saadun lausuntopalautteen perusteella ehdotuksesta luovuttiin, sillä sen katsottiin heikentävän velallisen oikeusturvaa entisestään.
Käsittelyn siirtäminen ulosottoviranomaiselle ei edelleenkään ole toimiva ratkaisu. Kyse on kuitenkin tuomiovallan käytöstä ja voidaankin olettaa, että ulosottoviranomaisella on vielä huonommat mahdollisuudet kuin käräjäoikeuksilla tutkia viran puolesta vaatimusten lainmukaisuutta.
Summaarista velkomusmenettelyä on kuitenkin mahdollista uudistaa oikeudenmukaisemmaksi monella tavalla, eikä yksikään esitetty muutos ole mahdoton tai kohtuuton. Menettely ei saa suosia yksin velkojaa ja sen pitää taata velalliselle riittävä oikeusturva. Jokaisella pitää olla aito mahdollisuus puolustautua perusteettomia vaatimuksia vastaan.