Suomen Pankki luovutti 28.1.2021 oikeusministerille ehdotuksensa Suomen talousosaamisen edistämisen kansalliseksi strategiaksi. Tavoitteena on saada ihmiset ymmärtämään talousosaamisen merkitys omassa elämässään ja toimimaan omassa taloudessaan eettisesti ja kestävällä tavalla. Tämä tarkoittaa sitä, että he osaavat tehdä hyviä taloudellisia päätöksiä eivätkä joudu taloutensa kanssa ongelmiin.
Onneksi olkoon! Hieno ja todella tarpeellinen strategia ja vieläpä ensimmäinen laatuaan Suomessa.
Sen lisäksi, että kuluttajat oppivat hallitsemaan talouttaan paremmin, on syytä kiinnittää myös huomiota siihen, millaisilla markkinoilla kuluttajat tekevät päätöksiään talouttansa koskevissa kysymyksissä. Annetaanko kuluttajien harkita rauhassa luotonottoa ja onko tieto luoton todellisista kustannuksista ymmärrettävää?
Luotonoton helppous ja arkipäiväistyminen johtaa ongelmiin
Takuusäätiö kysyi asiakkailtaan, mitkä syyt heidän mielestään ovat johtaneet taloudellisiin ongelmiin. Vaikka kyseessä ei ollut varsinainen tutkimus, voi siitä saada jonkinlaista suuntaa: 350 vastaajasta yli 40 prosenttia koki, että maksamisen ja luotonoton helppous on yksi keskeinen syy ongelmiin.
Tämä ei ole oikeastaan yllätys. Pikaluottojen mainostulvassa korostetaan luotonsaannin nopeutta ja vaivattomuutta. Rahat saa tilille muutamassa minuutissa ilman tositteita. Viesti on myös selvä: on ihan tavanomaista rahoittaa tarpeitaan jatkuvilla luotoilla. Myös verkkokaupoissa voi shoppailla huoletta, vaikka siihen ei olisi varaa, sillä ainahan laskun voi maksaa myöhemmin luotolla. Tyypillistä on, että kuluttajat eivät juuri mieti luoton kustannuksia tässä vaiheessa, koska takaisinmaksu tapahtuu joskus tulevaisuudessa. Tähän ei tosin tarjota kovin hyviä mahdollisuuksiakaan, sillä kuluttajien on vaikea mieltää kustannusten todellista määrää, jos markkinoinnin pääviestinä on kuukausierän edullisuus.
Vastuullisuutta luotonantajien toimintaan aggressiivisen markkinoinnin rajoituksilla
Miten näistä velvoitteista sitten selvitään? Asiakastiedon mukaan suomalaisten maksuvaikeudet ovat yleistyneet vuoden 2020 aikana ja maksuhäiriömerkintöjen määrä on kasvanut edelleen. Lähes 392 000 kuluttajalla on maksuhäiriömerkintä. On selvää, että velkaantumista ja maksuhäiriöitä aiheutuu monista erilaisista syistä ja sopimuksista, mutta olisiko toimintaympäristöä mahdollista rauhoittaa esimerkiksi aggressiivisen markkinoinnin rajoittamisella?
Koronapandemian seurauksena viime vuoden heinäkuussa kiellettiin tilapäisesti kuluttajaluottojen suoramarkkinointi postitse, puhelimitse tai sähköisesti. Samassa yhteydessä eduskunta edellytti, että hallitus valmistelee pysyvää lainsäädäntöä kuluttajaluottoja koskevan mainonnan ja suoramarkkinoinnin hillitsemisestä. Suoramarkkinointikiellosta pitäisikin ehdottomasti saada pysyvä. Henkilökohtaisiin kanaviin tuputetut kehotukset luotonottamiseen koetaan painostaviksi, ja tämä on omiaan lisäämään harkitsemattomia päätöksiä.
Tämän lisäksi olisi pohdittava muitakin keinoja. Joissakin maissa luottojen mainontaa on rajoitettu eri kanavissa. Latviassa kiellettiin vuonna 2019 kuluttajaluottojen mainonta kokonaan pienin poikkeuksin. Virossa mainonta on puolestaan kielletty tv:ssä ja radiossa, mutta imagomainonta on sallittu. Tämänkaltaisella sääntelyllä Suomessakin olisi mahdollista suitsia vastuuttomasti toimivien yritysten markkinointia.
Reilu toimintaympäristö tukee parhaiden valintojen tekoa
Kartoitimme vuonna 2019 tehdyssä selvityksessämme pikaluottojen markkinoinnin sääntelylle myös vaihtoehtoja, joissa on otettu huomioon olemassa oleva tieto kuluttajien todellisesta käyttäytymisestä. Kuluttajien päätöksiin vaikuttaa muun muassa se, miten ja missä yhteydessä päätöksen pohjana olevat tiedot esitetään. Informaation lisääminen ei ole ratkaisu, vaan se, miten kuluttajaa ohjataan päätöksenteossa ja miten ymmärrettävästi tietoa annetaan. Esimerkiksi luottojen kokonaiskustannukset olisivat helpommin hahmotettavissa, jos kustannukset ilmoitettaisiin korkoprosenttien lisäksi myös euromääräisinä. Myös hintavertailusivustot oikein toteutettuna parantavat kuluttajien mahdollisuutta löytää itselleen edullisin luotto.
Selvää on, että kuluttajien talousosaamisen parantamisen lisäksi tarvitaan myös sellainen toimintaympäristö, joka tukee kuluttajien mahdollisuutta tehdä itsensä kannalta parhaita valintoja.
Kirjoitus on julkaistu alun perin Kuluttaja-asiamiehen blogissa.