Milloin vertikaalinen sopimus voi olla kielletty?

Jakelijalla on oltava oikeus määrittää myymänsä tuotteen tai palvelun jälleenmyyntihinta.

Kiellettyä on kiinteän tai vähimmäisjälleenmyyntihinnan määrääminen jakelijalle suoraan esim. sopimusehdoissa tai välillisesti esim. erilaisilla kannustimilla tai pidäkkeillä. Välillisestä jälleenmyyntihinnan määräämisestä on kyse esim. silloin, kun jakelijalle asetetaan niin sanottu vähimmäismainostushinta, joka estää jakelijaa mainostamasta tuotetta tai palvelua tätä alemmalla hinnalla.

Enimmäisjälleenmyyntihinta ja suositushinnat voivat olla sallittuja, jos ne eivät tosiasiassa johda vähimmäisjälleenmyyntihintaan.

Tapausesimerkkejä

Isojoen Konehallia (IKH) koskevassa asiassa (2023) korkein hallinto-oikeus katsoi, että IKH oli määrännyt tuotteidensa vähittäismyyntihinnat sen ja valtuutettujen jälleenmyyjiensä yhteisessä verkkokaupassa sekä eräiden jälleenmyyjien osalta myös niiden omissa verkkokaupoissa. Jälleenmyyntihinnan määrääminen yhteisessä verkkokaupassa ilmeni suoraan verkkokauppaa koskevan sopimuksen ehdoista, kun taas jälleenmyyjien omien verkkokauppojen osalta jälleenmyyntihinnan määräämiseksi katsottiin muun muassa erilaiset vähimmäishintatason noudattamiseen painostavat toimenpiteet.

Lue lisää IKH-asiasta

---

Iittalaa koskevassa asiassa (2011) markkinaoikeus katsoi, että muun muassa jakelusopimuksiin sisällytetyt ehdot Iittalan tuotteiden jälleenmyyntihinnoista merkitsivät vähimmäisjälleenmyyntihinnan määräämistä.

Lue lisää Iittala-asiasta

---

Kuluttajaelektroniikkaa koskevissa päätöksissä (2018) Euroopan komissio katsoi, että toimittajat olivat määränneet jakelijoilleen vähimmäisjälleenmyyntihintoja, kun ne olivat rajoittaneet internetissä toimivien jakelijoiden mahdollisuutta määrittää itsenäisesti jälleenmyyntihintansa. Toimittajat olivat esim. uhkailleet jälleenmyyjiä rangaistuksilla ja keskeyttäneet tuotteidensa toimituksia jakelijoille, jotka eivät noudattaneet vähimmäisjälleenmyyntihintaa.

Lue lisää komission kuluttajaelektroniikkapäätöksistä (vain englanniksi)

Jakelijalla on lähtökohtaisesti oltava oikeus määrittää itse, kenelle ja missä se myy toimittajan tuotteita.

Myyntialueita tai asiakkaita koskeva rajoitus voi kuitenkin olla sallittu seuraavissa tapauksissa:

• Myyjän ja sen suorien asiakkaiden aktiivista myyntiä rajoitetaan alueelle tai asiakasryhmälle, joka on osoitettu yksinoikeudella toimittajalle tai enintään viidelle muulle myyjälle (nk. yksinmyyntijärjestelmä).
  • Aktiivisessa myynnissä myyjä lähestyy asiakasta. Passiivisessa myynnissä taas myyjä vastaa asiakkaiden yhteydenottoihin. Esim. oman verkkosivuston ylläpitämisen katsotaan yleensä olevan passiivista myyntiä.

• Myyjän ja sen suorien asiakkaiden aktiivista tai passiivista myyntiä valtuuttamattomille jakelijoille rajoitetaan valikoivan jakelujärjestelmän alueella. 

• • Valikoivassa jakelujärjestelmässä toimittaja sitoutuu toimittamaan tuotteita ainoastaan tietyt kriteerit täyttäville jakelijoille. Näin valtuutetut jakelijat vastaavasti sitoutuvat olemaan myymättä tuotteita valtuuttamattomille jakelijoille alueilla, joissa jakelujärjestelmää käytetään.  

• Myyjän myyntipisteen tai varaston sijaintia rajoitetaan.
  • HUOM. Verkkokaupan perustamista ei voida kuitenkaan kieltää.

• Tukkukauppiaan aktiivista tai passiivista myyntiä loppukäyttäjille rajoitetaan.
• Komponentin ostajaa rajoitetaan jälleenmyymästä komponentteja sellaisille asiakkaille, jotka käyttäisivät ne samanlaisten tuotteiden valmistamiseen kuin mitä toimittaja valmistaa.

Tapausesimerkkejä

Euroopan komissio katsoi päätöksessään (2024) suklaa-, keksi- ja kahvituotteita valmistavan Mondelezin rikkoneen vertikaalisia sopimuksia koskevia kilpailusääntöjä. Mondelez oli muun muassa rajoittanut seitsemän tukkumyyjän myyntialueita tai asiakkaita. Nämä tukkumyyjät olivat pyrkineet hyödyntämään jäsenvaltioiden välisiä Mondelezin tuotteiden hinnaneroja. Lisäksi  Mondelez oli samassa tarkoituksessa kieltänyt kymmentä tietyissä jäsenvaltioissa toimivaa, yksinmyyntijärjestelmään kuuluvaa jälleenmyyjäänsä vastaamasta muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden asiakkaiden yhteydenottoihin ilman Mondelezin etukäteishyväksyntää.  

Lue lisää Mondelez-päätöksestä (vain englanniksi)

---

Komissio katsoi lisensoitujen tuotteiden myyntiä koskevassa päätöksessään (2019) lisenssin antajan, Sanrion, rajoittaneen myyntialueita ja asiakkaita kilpailunvastaisesti. Sanrio oli kieltänyt tai estänyt lisenssiensaajien aktiivisen ja passiivisen myynnin niille varattujen alueiden ulkopuolelle. 

Lue lisää Sanrio-päätöksestä (vain englanniksi)

---

 

Valtuutetun jakelijan on saatava myydä toimittajan tuotteita ja palveluita kaikille loppukäyttäjille, olivat ne sitten kuluttajia tai muita yrityksiä.

Toimittaja voi kuitenkin edellyttää, että valtuutettu myyjä toimii ainoastaan toimittajan valtuuttamassa toimipisteessä, ja että se pidättäytyy aktiivisesta myynnistä alueille tai asiakkaille, jotka kuuluvat yksinoikeudella toimittajalle tai sen tietyille muille jakelijoille.

Tapausesimerkkejä

Lastentarvike Oy:tä koskevassa asiassa (2009) oli kyse valikoivassa jakelujärjestelmässä jälleenmyyntisopimukseen sisällytetystä kilpailua rajoittavasta ehdosta. Markkinaoikeus katsoi, että vaatimus olla myymättä tuotteita loppukäyttäjille jakelijalle varatun toimialueen ulkopuolella ja jakelijan sitoumus olla myymättä tuotteita internetin välityksellä, merkitsivät kiellettyä aktiivisen ja passiivisen myynnin rajoittamista valikoivassa jakelujärjestelmässä.

Lue lisää Lastentarvike Oy:tä koskevasta asiasta

---

Guessia koskevassa päätöksessään (2018) Euroopan komissio katsoi mm., että valtuutetuille jakelijoille asetetut kiellot mainostaa ja myydä toimittajan tuotteita internetissä ilman toimittajan etukäteistä lupaa, merkitsivät kilpailunrajoitusta. Myös sopimusehdot ja muut rajoitukset, joilla estettiin Guessin valtuutettujen jakelijoiden aktiivinen ja passiivinen myynti jakelijoille osoitetun alueen ulkopuolella asuville kuluttajille, merkitsivät kiellettyä myynnin rajoitusta valikoivassa jakelujärjestelmässä.

Lue lisää komission Guess-päätöksestä (vain englanniksi)

---

Pierre Fabre -asiassa (2011) todettiin, että valikoivat jakelujärjestelmät ovat sallittuja, jos jälleenmyyjät valitaan järjestelmään objektiivisin ja laadullisin perustein ja perusteet koskevat kaikkia mahdollisia jälleenmyyjiä samalla tavalla, jos jaeltavan tuotteen ominaisuudet edellyttävät valikoivaa jakelujärjestelmää tuotteen laadun ylläpitämiseksi sekä jos asetetuilla kriteereillä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen. Jakelusopimuksessa olevaa lauseketta, joka tosiasiassa esti toimittajan tuotteiden myynnin internetin välityksellä ja siten rajoitti jälleenmyyjän aktiivista ja passiivista myyntiä loppuasiakkaille, ei voitu pitää tarpeellisena valikoivan jakelujärjestelmän ylläpitämiseksi. Sopimuslauseke oli siten kielletty.

Lue lisää Pierre Fabre -asiasta

Valtuutettujen jakelijoiden on saatava ostaa tuotteita ja palveluita toisilta valtuutetuilta jakelijoilta.

Valtuutettuja jakelijoita ei myöskään voida velvoittaa hankkimaan jakelujärjestelmässä myytäviä tuotteita vain tietystä lähteestä.

Tapausesimerkki

Guessia koskevassa päätöksessään (2018) komissio katsoi, että valtuutettua jakelijaa koskevat sopimusehdot, jotka rajoittivat Guess-tuotteiden myymistä toisille valikoivaan jakelujärjestelmään kuuluville valtuutetuille jakelijoille, merkitsivät kilpailunrajoitusta.

Lue lisää komission Guess-päätöksestä (vain englanniksi)

Jakelijalla ja sen asiakkailla on oltava oikeus käyttää internettiä toimittajan tuotteiden ja palveluiden myyntiin.

Verkkomyynnin tai verkkomainonnan rajoitukset voivat tosiasiallisesti estää internetin käytön. Jakelijaa ei saa:  

• kieltää perustamasta omaa verkkokauppaa;  

• estää käyttämästä toimittajan tavaramerkkiä tai tuotenimeä verkkokaupassa; 

• velvoittaa toimimaan ainoastaan fyysisestä myyntipisteestä käsin; 

• velvoittaa myymään tuotteita tai palveluja ainoastaan erikoistuneen henkilön ollessa läsnä fyysisesti; 

• estää käyttämästä kokonaista verkkomainontakanavaa kuten esim. hintavertailupalvelua 

Muu verkkomyynnin tai -mainonnan rajoitus voi olla sallittu. Tällaisia rajoituksia voivat olla esim. ostajan velvoittaminen maksamaan verkossa myytävistä tuotteista eri tukkuhinta kuin verkon ulkopuolella myytävistä tuotteista (nk. kaksoishinnoittelu), laatu- tai sisältövaatimusten asettaminen verkkomainonnalle tai toimittajan tuotenimen käytön kieltäminen jakelijan verkkotunnuksessa.      

Komponenttien valmistajalla on oltava oikeus myydä komponentteja myös suoraan esimerkiksi loppukäyttäjille tai korjaus- ja huoltoliikkeille.

Komponenttien valmistajan ja ostajan väliset sopimukset eivät siten saa suoraan tai välillisesti estää tai rajoittaa loppukäyttäjiä, riippumattomia korjaamoita, tukkuliikkeitä ja huoltopalvelujen tarjoajia hankkimasta varaosia suoraan osien valmistajalta.

Vakavimmasta rajoituksesta voi olla kyse esim. silloin, kun rajoitus kohdistuu valmistajan mahdollisuuteen tarjota sellaista teknistä tietoa tai sellaisia erityislaitteita, jotka ovat välttämättömiä kyseisten varaosien käyttämiseksi loppukäyttäjien, riippumattomien korjaamoiden tai huoltopalvelujen tarjoajien toimesta.

Yhden tuotemerkin määräämisessä on kyse sopimuksista, joissa joko velvoittamalla tai kannustamalla määrätään, että ostaja keskittää tietyn tyyppistä tuotetta koskevat tilaukset yhdelle toimittajalle.

Käytännössä yhden tuotemerkin määrääminen voi ilmetä esim. kilpailukieltojärjestelynä tai määrällisenä velvoitteena. Kilpailukieltojärjestelyssä ostaja velvoitetaan tai kannustetaan tekemään vähintään 80 % hankinnoistaan tietyillä markkinoilla vain yhdeltä toimittajalta suoraan tai välillisesti. Määrälliset velvoitteet ovat kilpailukieltojen lievempi muoto. Määrällinen velvoite merkitsee sitä, että ostaja keskittää joko sen ja toimittajan sopimien velvoitteiden tai kannustimien vuoksi ostonsa suurelta osin yhdelle toimittajalle. Määrällinen velvoite voi ilmetä esim. vähimmäisostovaatimuksena tai ehdollisena alennusjärjestelynä.

Tapausesimerkki

Yksinoikeudellisessa toimitusjärjestelyssä toimittajaa velvoitetaan tai sitä kannustetaan myymään sopimustuotteita vain tai pääasiassa yhdelle ostajalle.

Yksinoikeudellinen toimitusjärjestely voi ilmetä joko toimittajalle asetettuna yksinoikeudellisena toimitusvelvoitteena tai esimerkiksi määrällisinä velvoitteina, joilla kannustetaan toimittajaa keskittämään myyntinsä pääasiassa yhdelle ostajalle.

Yksinoikeudellisista toimitusjärjestelyistä johtuvat kilpailuriskit liittyvät ennen kaikkea muiden ostajien sulkemiseen markkinoilta. Kilpailuriskien toteutumisen kannalta ratkaisevin tekijä on ostajan markkinavoima tarjontaketjun myöhemmän vaiheen markkinoilla. Jos ostajalla on korkeintaan 30 % markkinaosuus markkinoilla, joilla se myy yksinoikeudellisen toimitusjärjestelyn perusteella ostamiaan tuotteita, tuntuva kuluttajahaitta ei ole todennäköinen. Lisäksi merkitystä on sillä, kuinka laajasti yksinoikeudellista toimitusvelvoitetta käytetään, kuinka kauan se on voimassa  sekä sillä, onko kilpailevilla ostajilla ostajavoimaa suhteessa toimitusjärjestelyn osapuolena olevaan ostajaan.

Verkossa toimiva markkinapaikka on sähköinen kaupankäyntialusta, joka tuo yhteen kauppiaat ja mahdolliset asiakkaat, joille se tarjoaa suoraa ostomahdollisuutta.
Tavarantoimittajat saattavat erilaisista syistä, kuten tuotemerkin imagon suojelemiseksi tai tuoteväärennösten myynnin estämiseksi,  haluta rajoittaa ostajiensa mahdollisuutta käyttää verkossa toimivia markkinapaikkoja. Tällaiset rajoitukset voivat vaihdella markkinapaikkojen käytön täydellisestä kieltämisestä sellaisten verkossa toimivien markkinapaikkojen käytön rajoituksiin, jotka eivät täytä tiettyjä laatuvaatimuksia. Markkinapaikkojen käytön rajoittaminen tai kieltäminen voi saada ryhmäpoikkeussuojaa ja siten olla sallittua, kunhan sopimuksen tarkoituksena ei ole internetin käytön estäminen tuotteiden tai palveluiden myynnissä  ja ryhmäpoikkeuksen yleiset soveltamisedellytykset täyttyvät.

Verkossa toimivien markkinapaikkojen käyttöä rajoitetaan usein valikoivissa jakelujärjestelmissä. Tällöinkään markkinapaikkojen käytön rajoittaminen, esimerkiksi tietyt laatuvaatimukset täyttäviin markkinapaikkoihin, ei saa ylittää sitä, mikä on tarpeen ja oikeasuhtaista sopimustuotteiden tai -palveluiden laadun säilyttämiseksi ja niiden asianmukaisen käytön varmistamiseksi.

Markkinapaikkojen käyttörajoituksiin liittyvistä kilpailuriskeistä suurin on tuotemerkin sisäisen kilpailun väheneminen jakelutasolla. Mahdollisten kilpailunvastaisten vaikutusten arvioinnissa otetaan huomioon mm. tuotemerkkien välisen kilpailun aste, markkinapaikkojen käyttörajoitusten tyyppi ja laajuus sekä kyseisen myyntikanavan merkitys kyseessä olevilla markkinoilla.

Pariteettivelvoitteet edellyttävät, että tavarantoimittaja tarjoaa tuotteita ja/tai palveluja sopimuskumppanilleen ehdoilla, jotka ovat vähintään yhtä edullisia kuin ne, joita toimittaja tarjoaa tietyille muille tahoille tai tietyissä muissa myyntikanavissa. Hinnoittelun lisäksi ehdot voivat liittyä esim. tuotteiden varastointitarpeeseen tai niiden saatavuuteen.

Vähittäistason pariteettivelvoitteet koskevat ehtoja, joilla tavaroita tai palveluja tarjotaan loppukäyttäjille. Velvoitteiden asettaja voi olla verkossa toimiva välityspalvelujen tarjoaja, joka asettaa velvoitteita välityspalvelujensa ostajille, esim. yrityksille, jotka myyvät sen kautta. Pariteettivelvoitteet voivat tässä tapauksessa koskea joko kilpailevien alustojen kautta tarjottavia ehtoja (nk. laajat pariteettivelvoitteet) tai myyjien suoramyyntikanavilla tarjottavia ehtoja (nk. kapeat pariteettivelvoitteet). Laajoilla vähittäistason pariteettivelvoitteilla voidaan myös viitata velvoitteisiin, jotka koskevat sekä velvoitteen asettajan kanssa kilpailevia alustoja että myyjien suoramyyntikanavia.

Muut kuin kilpailevia alustoja koskevat pariteettivelvoitteet voivat kuulua ryhmäpoikkeuksen piiriin. Kilpailevia alustoja koskevat pariteettivelvoitteet ovat ryhmäpoikkeuksen ulkopuolella, koska ne aiheuttavat kilpailunvastaisia vaikutuksia todennäköisemmin kuin muunlaiset pariteettivelvoitteet ja niiden kilpailunvastaisuutta pitää siksi arvioida tapauskohtaisesti. Kilpailevia alustoja koskevat pariteettivelvoitteet voivat heikentää alustojen välistä kilpailua, helpottaa niiden välistä mahdollista kilpailunvastaista yhteistyötä ja estää uusien alustojen markkinoille tuloa.

Kapeat pariteettivelvoitteet estävät välityspalvelujen ostajia tarjoamasta suoramyyntikanavissaan, kuten omissa verkkokaupoissaan, hintoja ja ehtoja, jotka ovat edullisempia kuin mitä ne tarjoavat velvoitteen asettavalla alustalla. Tämä tarkoittaa, että toisin kuin kilpailevia alustoja koskevien pariteettivelvoitteiden tapauksessa, toimittajien voi olla mahdollista tarjota edullisempia ehtoja loppukäyttäjille toisen alustan kautta. Kapeiden pariteettivelvoitteiden kilpailua rajoittavia vaikutuksia pidetäänkin yleensä lievempinä kuin kilpailevia alustoja koskevien ja siksi tällaisten velvoitteiden tuottamat mahdolliset tehokkuushyödyt todennäköisesti ylittävät niiden kielteiset vaikutukset.