Alennus- ja edullisuusilmaisut markkinoinnissa

Tämä linjaus tarjoaa elinkeinonharjoittajille ohjeita kuluttajille suunnattujen alennusmyyntien, loppuunmyyntien, tarjousten ja erilaisten hintavertailujen toteuttamiseen.

Alennus- ja edullisuusilmaisulla viestitään oman myyntihinnan edullisuutta suhteessa johonkin muuhun hintaan. Markkinoinnissa on tärkeää huomioida esimerkiksi se, mihin hintaan omaa voimassa olevaa myyntihintaa tai hintatasoa verrataan.

Markkinoinnin käsite on laaja. Sillä tarkoitetaan kaupallista viestintää, kuten mainontaa tai tavaran pakkauksessa, käyttöohjeissa tai kaupanteon yhteydessä annettuja tietoja sekä erilaisia myynninedistämiskeinoja, kuten alennuksia, lisäetuja ja markkinointiarpajaisia. Markkinoinnilla voidaan edistää paitsi tietyn hyödykkeen myyntiä myös elinkeinonharjoittajan imagoa yleisemmin.

Linjausta lukiessa on kiinnitettävä huomiota siihen, että kohta 4 alaotsikkoineen koskee vain kuluttajansuojalain 2 luvun 11 §:n soveltamista tavaroita koskeviin hinnanalennusilmoituksiin. Muilta osin linjauksessa kuvatut periaatteet koskevat soveltuvin osin kaikkien hyödykkeiden eli tavaroiden ja palveluiden myynninedistämisessä käytettyjen erilaisien alennus- ja edullisuusväittämien arviointia myös muiden kuluttajansuojalain 2 luvun markkinointia ja menettelyä asiakassuhteessa koskevien säännösten perusteella. Toisin sanoen, vaikka tavaraa koskeva hinnanalennusilmoitus olisikin toteutettu kuluttajansuojalain 2 luvun 11 §:n mukaisesti, hinnanalennusilmoitus voi johtaa harhaan ja olla siten ristiriidassa kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:n kanssa.

Eri alennus- ja edullisuusilmaisuilla on osin yhteiset, mutta myös omat erityiset periaatteensa. Lähtökohtaisesti kaikenlainen hintavertailu on sallittua, kunhan se ei ole totuudenvastaista eikä harhaanjohtavaa.

Linjaus sisältää myös työkaluja markkinoinnin suunnittelun tueksi. Linjauksen sisältämien tarkistuslistojen avulla elinkeinonharjoittaja voi varmistaa, että alennus- ja edullisuusilmaisujen käyttämisen keskeiset periaatteet on otettu markkinoinnissa huomioon.

Kuluttaja-asiamies pitää linjausta lähtökohtana markkinoinnin valvonnassa. Linjaus perustuu kuluttajansuojalakiin sekä markkinaoikeuden, korkeimman oikeuden, Euroopan unionin tuomioistuimen ja kuluttaja-asiamiehen ratkaisukäytäntöön sekä Euroopan komission tulkintaohjeisiin (2021/C 526/01, 2021/C 526/02).

Ulkomaille sijoittautuneen elinkeinonharjoittajan toimintaan sovelletaan Suomen lainsäädäntöä, jos markkinointi suuntautuu Suomeen.

Sisällysluettelo

1. Mainoksen suunnittelu
2. Eri alennusilmaisujen yhtäaikainen käyttäminen
3. Hintaedun korostaminen
4. Tavaroita koskeva hinnanalennusilmoitus
   4.1. Yleiset periaatteet – 30 päivän pääsääntö
   4.2. Hinnanalennuksen asteittainen suurentaminen – 60 päivän sääntö
   4.3. Hinnanalennuksessa käytettävä viitearvo
   4.4. Ti­lan­teet, joi­ta alim­man hin­nan il­moit­ta­mis­vel­vol­li­suus ei kos­ke
   4.5. Nopeasti pilaantuvat elintarvikkeet
5. Alennusmyynti
   5.1 Yleiset periaatteet
   5.2 Valikoiman rajaukset alennusmyynnissä
   5.3 Alennuksen määrän ilmoittaminen
   5.4 Toistuvat alennusmyynnit
   5.5 Tarkistuslista – näin onnistut alennusmyynnin markkinoinnissa
6. Loppuunmyynti
   6.1 Yleiset periaatteet
   6.2 Valikoiman rajaukset loppuunmyynnissä
   6.3 Tarkistuslista – näin onnistut loppuunmyynnin markkinoinnissa
7. Tarjous
   7.1 Yleiset periaatteet
   7.2 Tarjouksen rajaukset ja perättömät väitteet
   7.3 Täkymainonta
   7.4 Tarkistuslista – näin onnistut tarjousmarkkinoinnissa
8. Muut hintailmaisut
   8.1 Ohjevähittäishinta (ovh)
   8.2 Yleiseen hintatasoon vertaaminen
   8.3 Kilpailijan hintaan vertaaminen
   8.4 Normaalihinta
   8.5 Hintalupaus ja hintatakuu
   8.6 Outlet-myymälät, tehtaanmyymälät, yms.
9. Lainsäädäntö ja harhaanjohtavuuden arviointi
   9.1 Valvonnassa sovellettavat säännökset
   9.2. Alimman hinnan ilmoittamisvelvollisuuden arviointi
   9.3 Harhaanjohtavuuden arviointi
   9.4 Kaikissa olosuhteissa kielletyt menettelyt
   9.5 Tosiasiaväitteiden näyttövelvollisuus

1. Mainoksen suunnittelu

Hyödykkeen kuvan, alennetun hinnan ja alennusta kuvaavan ilmaisun (esim. prosentti-ilmaisun) on vastattava toisiaan.

Jos mainos sisältää tarjouksessa olevien hyödykkeiden lisäksi esimerkiksi normaalihintaisia hyödykkeitä, tarjouksessa olevat hyödykkeet on selkeästi erotettava tarjoukseen kuulumattomista hyödykkeistä.

Oleellista on, että mainoksesta kuluttajalle syntyvä mielikuva tai yleisvaikutelma vastaa todellisuutta.

• Jos hintatiedossa on kyse kuluttajan ostokäyttäytymisen kannalta keskeisestä mitattavissa olevasta seikasta, kyseessä on tosiasiaväite, joka pitää pystyä näyttämään todeksi. Jos esimerkiksi elinkeinonharjoittajan hyödykkeiden väitetään olevan 50 %:n alennuksessa tai elinkeinonharjoittajan hyödykkeiden olevan aina kilpailijoiden hyödykkeitä halvempia, elinkeinonharjoittajan on varmistettava hintojensa edullisuutta koskevan väitteen  paikkansa pitävyys. Jos elinkeinonharjoittaja ei pysty näyttämään esittämäänsä väitettä toteen, kysymys on kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:ssä tarkoitetuista harhaanjohtavista tiedoista.
• Jos väitteessä on kysymys ainoastaan yleisluonteisesta kehumisesta, jota kuluttajan ei voida olettaakaan ymmärtävän kirjaimellisesti, kyseessä on kaupallinen kehuminen. Jos väite on niin yleisluontoinen, että kuluttaja ei miellä sitä tosiasiaväitteeksi, elinkeinonharjoittajan ei ole tarpeen esittää siitä näyttöä. Esimerkiksi kaunein, ylellisin, herkullisin ovat useimmiten kaupallista kehumista ja makuasioita, joissa odotuksiin vaikuttavat myös kuluttajan henkilökohtaiset mieltymykset.

Markkinointikanavan valinnassa on otettava huomioon se, että tila- tai aikarajoitteista (tv, radio, bannerit, sosiaalisen median kanavat, tms.) huolimatta mainos antaa oikean kuvan esimerkiksi tarjouksen hyödynnettävyydestä ja rajoituksista.

Kanta-asiakkaille tehtävien tarjousten on erotuttava muille kuluttajille tehtävistä tarjouksista. Kanta-asiakasmarkkinoinnin pelisääntöjä varten on laadittu kuluttaja-asiamiehen linjaus kanta-asiakasmarkkinoinnista.

2. Eri alennusilmaisujen yhtäaikainen käyttäminen

Alennusmyyntiä, loppuunmyyntiä ja tarjouksia koskevia markkinointikeinoja voidaan käyttää eri hyödykkeiden osalta ajallisesti rinnakkain tai peräkkäin, jos markkinointi ei muodostu kuluttajia harhaanjohtavaksi. (MAO:654/09 ja MAO:655/09).

Esimerkiksi tiettyä hyödykeryhmää voidaan mainostaa alennuksin, kun samanaikaisesti toinen hyödykeryhmä on tarjouksessa, kolmas hyödykeryhmä loppuunmyynnissä ja neljännen hyödykeryhmän hintoja verrataan kilpailijan vastaavista hyödykkeistä perimiin hintoihin.

Kuluttajan alennuksesta saaman hyödyn pitää olla todellinen. Markkinointi voi muodostua harhaanjohtavaksi esimerkiksi silloin, jos rajoitetun ajan voimassa olevissa tai tietyn hyödykeryhmän alennuskampanjoissa on jatkuvasti samat hyödykkeet, eikä hyödykkeitä käytännössä lainkaan myydä alennettuja hintoja korkeammilla hinnoilla.

3. Hintaedun korostaminen

Markkinoinnissa voi korostaa kuluttajille tarjottavaa hintaetua. Erityisen suuren hintaedun markkinointi voi muodostua harhaanjohtavaksi, jos hintaetu koskee todellisuudessa vain hyvin pientä osaa esimerkiksi alennusmyynnin piiriin kuuluvista hyödykkeistä.

Esimerkiksi ”jopa”-sanaan yhdistetyillä hintaeduilla elinkeinonharjoittajat korostavat enimmäishyötyä, jonka hyödykkeen ostavat kuluttajat voivat odottaa saavansa. Tällaista hintaedun korostamista voidaan pitää harhaanjohtavana, jos

• se ei vastaa tarjouksen todellisuutta
• elinkeinonharjoittaja ei pysty todistamaan, että kuluttajat todennäköisesti saavat luvatut enimmäisalennukset. (Euroopan komission ohjeasiakirja, kohta 2.8.1. ”Yleiset harhaanjohtavat tiedot”, (2021/C 526/01).

Markkinointi on harhaanjohtavaa esimerkiksi, jos:

• alennettua hintaa mainostetaan ilmaisulla ”jopa 70 prosentin alennus”, jossa sana ”jopa” on painettu hyvin pienellä, kun useimpien hyödykkeiden alennusprosentti on paljon pienempi.
• elinkeinonharjoittaja ei pysty näyttämään toteen, että kuluttajilla on keskimäärin mahdollisuus saada hyväkseen markkinoitu enimmäisalennus.
• markkinoinnissa esitetään etuja tai säästöväittämiä, mutta jätetään kertomatta alennuksen saamiseen liittyvistä ehdoista tai rajoituksista.

4. Tavaroita koskeva hinnanalennusilmoitus

Kuluttajansuojalain nojalla annetussa hintamerkintäasetuksessa edellytetään, että elinkeinonharjoittajat ilmoittavat yksiselitteisellä, helposti tunnistettavalla ja selkeästi luettavissa olevalla tavalla tavaran myyntihinnan ja yksikköhinnan. Kuluttajansuojalain 2 luvun 11 §:n 1 momentin mukaan markkinoitaessa tavaraa alennuksella tai alennettuun hintaan on ilmoitettava myös alin hinta, jolla tavaraa on markkinoitu hinnanalennusta edeltäneiden 30 päivän aikana.

Säännöstä sovelletaan elinkeinonharjoittajan myyntiväitteisiin siitä, että se on alentanut hintaa, jonka se veloittaa tavarasta. Säännöksellä ei rajoiteta millään tavalla sellaista hintojen vaihtelua tai laskua, johon ei liity hinnanalennusta koskevaa ilmoitusta.

Säännöstä sovelletaan siitä riippumatta, onko kyse mitattavissa olevasta hinnanalennuksesta (esimerkiksi -50 %) vai sellaisesta ilmoituksesta, joka luo vaikutelman hinnanalennuksesta (esimerkiksi ystävänpäivätarjoukset).

Kuluttajansuojalain 2 luvun 11 §:ssä

• ei estetä ilmoittamasta aiemman alimman hinnan lisäksi muita vertailuhintoja
• ei määritellä, miten muut vertailuhinnat esitetään tai lasketaan
• ei edellytetä ilmoitettavan siitä, kuinka kauan alinta hintaa on veloitettu
• ei säädetä hinnanalennuskampanjoiden sallitusta kestosta.

Erilaisiin muihin myynninedistämiskäytäntöihin, kuten paljousalennuksiin, sopimattoman pitkiin hinnanalennusjaksoihin ja esimerkiksi muiden kuin aikaisempaa alinta hintaa koskevien vertailuhintojen oikeellisuuteen tai vertailukelpoisuuteen koskeviin väitteisiin, sovelletaan kaikilta osin muita kuluttajansuojalain 2 luvun markkinointia ja menettelyä asiakassuhteessa koskevia säännöksiä. Lisäksi kuluttajansuojalain 2 luvun muut säännökset kattavat myös mahdolliset hinnanalennusta koskevat ilmoitukset ja muut käytännöt, joilla mainostetaan erilaisiin palveluihin liittyviä hintaetuja.

Linjauksessa on käytetty visuaalisia esimerkkejä kuvaamaan, miten kuluttajansuojalain 2 luvun 11 §:n vaatimukset ovat toteutettavissa ”hintalapuissa”. Esimerkit eivät kuvasta ainoata sallittua tapaa toteuttaa sääntelyn vaatimukset, vaan ne ovat nimensä mukaisesti esimerkkejä. Elinkeinonharjoittajalla itsellään on lähtökohtainen vapaus päättää, miten se toteuttaa myynninedistämisen eri muodoille asetetut lainsäädännön vaatimukset.

4.1. Yleiset periaatteet – 30 päivän pääsääntö

Kun tavaraa markkinoidaan alennuksella tai alennettuun hintaan, markkinoinnissa on ilmoitettava myös alin hinta, jolla tavaraa on markkinoitu hinnanalennusta edeltäneiden 30 päivän aikana.

Alin hinta on ilmoitettava hinnanalennusta kuvaavien ilmaisujen yhteydessä muun muassa

• alennusmyynnissä, loppuunmyynnissä ja tarjousmarkkinoinnissa
• tilanteissa, joissa tavaran hinta tai hinnanalennus ilmoitetaan esimerkiksi euromääräisenä, prosentuaalisesti, sanallisesti tai numeraalisesti.
  • Hinnanalennuksesta kertovia ilmaisuja voivat olla muun muassa ”-30 %”, ”ALE”, ”tarjoushinnoin”, ”katso ajankohtaiset tarjoukset”, ”kysy tarjoushintaa”, ”10 euron alennus”, ”100 €”, ”tyhjennysmyynti”, ”Black Friday -tarjoukset”, ”säästä jopa 100 €”, ”poistamme malliston”, ”valitsemasi tuote puoleen hintaan”.

Velvollisuus ilmoittaa alin hinta koskee

• yksilöityjen tavaroiden markkinointia hinnanalennuksin sekä
• markkinointia, jossa ilmoitetaan laajemmasta yksilöimätöntä tavarajoukkoa koskevasta hinnanalennuksesta.

Jos tavara on yksilöity hinnanalennusilmoituksessa, esimerkiksi sanomalehden mainoksessa tai verkkosivuilla, tavaralle tulee samassa yhteydessä ilmoittaa myös alin hinta, jolla tavaraa on markkinoitu hinnanalennusta edeltäneiden 30 päivän aikana.

• Jos esimerkiksi sohvakalusto tai auto on varusteltavissa eri materiaalein tai lisäosilla, eikä markkinoinnissa ole kyse tietyn varustelutason tavarasta, alimpana aikaisempana hintana on ilmoitettava hinta, jolla tavaraa on markkinoitu ilman maksullisia lisäosia tai kalliimpia materiaaleja.

Jos tavaraa ei ole yksilöity hinnanalennusilmoituksessa, esimerkiksi sanomalehden mainoksessa, ja kyse on esimerkiksi laajemmasta yksilöimätöntä tavarajoukkoa koskevasta hinnanalennuksesta, alinta hintaa ei tarvitse ilmoittaa.

• Yksilöimättömästä tavarajoukosta voi olla esimerkiksi kyse, kun elinkeinonharjoittaja ilmoittaa markkinoinnissaan, että ”kaikki tuotteet –50 %” tai ”kaikki kosmetiikkatuotteet –20 %”.
• Riittävää on, että yksilöimätöntä tavarajoukkoa koskevien yksilöityjen tavaroiden markkinoinnissa alin hinta, jolla tavaraa on myyty edeltävien 30 päivän aikana, käy selkeästi ilmi
  • tavarasta tai sen päällyksestä
  • tavaran välittömään läheisyyteen tai yhteyteen sijoitetusta erillisestä merkinnästä tai hintataulukosta elinkeinonharjoittajan myyntipisteessä ja verkkokauppojen sivustolta.

Esimerkki 1.

Elinkeinonharjoittaja myy tavaroita myyntipisteessä ja verkkokaupassa eri hinnoilla:

• Myyjänä oleva elinkeinonharjoittaja tai joku muu myyjän puolesta on tehnyt ilmoituksen yleisestä hinnanalennuksesta, kuten maahantuoja tai valmistaja. Kussakin myyntikanavassa tai -pisteessä kyseessä olevien tavaroiden aiempana alimpana hintana on ilmoitettava hinta, jota myyjänä oleva elinkeinonharjoittaja on soveltanut kyseisessä myyntikanavassa tai myyntipisteessä vähintään 30 viime päivän aikana.
• Myyjänä oleva elinkeinonharjoittaja tai joku muu myyjän puolesta on tehnyt ilmoituksen hinnanalennuksesta myyjän tiettyyn kauppakeskuksen myyntipisteeseen. Tavaroiden aiempana alimpana hintana on ilmoitettava hinta, jota myyjä on soveltanut kyseisessä myyntipisteessä vähintään 30 viime päivän aikana.

Esimerkki 2.

Ilmoitus sanomalehdessä	Hinnan ilmoittaminen myyntipisteessä tavarassa tai hyllyssä	Hinnan ilmoittaminen verkkokaupassa
Kaikki sukset -50%	Suksien myyntihinta ennen sanomalehti-ilmoituksen julkaisemista on ollut 120 euroa. Alin hinta 30 päivän aikana ennen sanomalehti-ilmoitusta suksille on ollut 80 euroa.	Suksien myyntihinta ennen sanomalehti-ilmoituksen julkaisemista on ollut 105 euroa. Alin hinta 30 päivän aikana ennen sanomalehti-ilmoitusta suksille on ollut 70 euroa.

4.2. Hinnanalennuksen asteittainen suurentaminen – 60 päivän sääntö

Jos yhtäjaksoinen markkinointikampanja kestää enintään 60 päivää ja hinnanalennus suurenee asteittain, alimpana hintana voidaan ilmoittaa alin hinta, jolla tavaraa on markkinoitu ensimmäistä hinnanalennusta edeltäneiden 30 päivän aikana.

Jos markkinointikampanja kestää kauemmin kuin 60 päivää, on sovellettava 30 päivän pääsääntöä.

Esimerkki 1.

Tuote myyntiin 1.11. Luistimet 100 euroa
Ilmoitus 22.11. Luistimien hintaa lasketaan 20 %. Alin hinta edellisen 30 päivän aikana ennen alennusilmoitusta on ollut 100 euroa.
Ilmoitus 13.12. Luistimien hintaa lasketaan 40 %. Alin hinta edellisen 30 päivän aikana ennen alennusilmoitusta on ollut 80 euroa. Alennus lasketaan 100 eurosta, koska hinnanalennus suurenee asteittain ja yhtäjaksoisesti.
Ilmoitus 3.2. Loput luistimet myydään -50 %. Alin hinta edellisen 30 päivän aikana ennen alennusilmoitusta on ollut 60 euroa. Alennus lasketaan 60 eurosta, koska markkinointikampanja on kestänyt kauemmin kuin 60 päivää.

4.3. Hinnanalennuksessa käytettävä viitearvo

Hinnanalennus on esitettävä käyttämällä viitearvona ilmoitettua alinta aiempaa hintaa, eli ilmoitetun prosenttialennuksen on perustuttava aiempaan hintaan.

Esimerkki 1.

Jos hinnanalennusta koskevan ilmoituksen mukaan alennus on 20 % ja alhaisin hinta 30 edellisen päivän aikana on ollut 100 euroa, elinkeinonharjoittajan on esitettävä aiempana hintana 100 euroa, josta 20 prosentin alennus lasketaan, vaikka tavaran viimeisin myyntihinta oli 160 euroa.

Takki myynnissä 160 eurolla	Takin hintaa lasketaan 20 %
	Takin alin hinta edellisen 30 päivän aikana ennen alennusilmoitusta on ollut 100 euroa.

Esimerkki 2.

Takin myyntihinta on ennen viikonlopun alkua ollut 160 euroa. Elinkeinonharjoittaja järjestää viikonlopun yli kestävän kampanjan, jossa kaikki naisten takit on alennettu -20 %. Hinnat palautuvat alkuperäiseen hintaan viikonlopun jälkeen. Kahden viikon päästä aloitetaan alennusmyynti, jossa kaikki tuotteet ovat -30 %. Hinnat palautuvat alkuperäiseen hintaan. Viikon päästä takeista luvataan lisäale -20 %.

Tällaisessa tilanteessa tulee toimia seuraavasti:

• Jos viikonlopun yli kestävän hinnanalennusta koskevan ilmoituksen mukaan alennus on 20 % ja alhaisin hinta 30 edellisen päivän aikana on ollut 120 euroa, elinkeinonharjoittajan on esitettävä aiempana hintana 120 euroa, josta 20 prosentin alennus lasketaan, vaikka tavaran viimeisin myyntihinta oli 160 euroa. Myyntihintana on siten ilmoitettava 96 euroa.
• Jos kahden viikon päästä edellisestä kampanjasta julkaistavan hinnanalennusta koskevan ilmoituksen mukaan alennus on 30 % ja alhaisin hinta 30 edellisen päivän aikana on ollut 96 euroa, elinkeinonharjoittajan on esitettävä aiempana hintana 96 euroa, josta 30 prosentin alennus lasketaan, vaikka tavaran viimeisin myyntihinta oli 160 euroa. Myyntihintana on siten ilmoitettava 67,2 euroa.
• Jos viikon päästä edellisestä kampanjasta julkaistavan hinnanalennusta koskevan ilmoituksen mukaan alennus on 20 % ja alhaisin hinta 30 edellisen päivän aikana on ollut 67,2 euroa, elinkeinonharjoittajan on esitettävä aiempana hintana 67,2 euroa, josta 20 prosentin alennus lasketaan, vaikka tavaran viimeisin myyntihinta oli 160 euroa. Myyntihintana on siten ilmoitettava 53,76 €.

Viikonlopun ajan naisten takit -20 %	Kaikki tuotteet -30 %	Lisäale takeista -20 %
Takin hinta ennen viikonlopun alennusta 160 euroa ja takin alin hinta 30 päivän aikana ennen alennusilmoitusta on ollut 120 euroa.	Takin hinta ennen alennusta 160 euroa ja takin alin hinta edellisen 30 päivän aikana ennen alennusilmoitusta on ollut 96 euroa.	Takin hinta ennen alennusta 160 euroa ja takin alin hinta edellisen 30 päivän aikana ennen alennusilmoitusta on ollut 67,20 euroa.

Esimerkki 3.

Elinkeinonharjoittaja voi ilmoittaa myös muita viitehintoja ilmoittaessaan hinnanalennuksesta. Tämä edellyttää, että tällaiset muut viitehinnat selitetään selkeästi ja ne eivät aiheuta sekaannusta, eivätkä vie kuluttajan huomiota aiemman hinnan ilmoittamisesta.

Elinkeinonharjoittaja, joka toteuttaa hinnanalennuksia useammin kuin kerran 30 päivässä, voi halutessaan lisäksi ilmoittaa kuluttajalle muista aiemmista hinnoistaan esimerkiksi seuraavasti: ”30 prosentin alennus [alkamispäivä]–[päättymispäivä]: 92,40 euroa 132 euron sijasta, joka on ollut halvin hinta viimeisten 30 päivän aikana. Normaalihintamme kampanjakausien ulkopuolella viimeisten 30 päivän aikana on ollut 160 euroa.

Takki myynnissä 160 eurolla	Takin hintaa ilmoitetaan lasketun 30 %.
	Takin alin hinta edellisen 30 päivän aikana ennen alennusilmoitusta on ollut 132 euroa.

Esimerkki 4

Housut on otettu 1.1. myyntiin 100 eurolla. Housujen hintaa ilmoitetaan 25.1. lasketun 60 % 100 eurosta. Alennettu hinta on voimassa 2.2. asti. Housujen alennetuksi myyntihinnaksi halutaan 3.2. lähtien ilmoittaa 80 euroa.

Tällaisessa tilanteessa tulee toimia seuraavasti:

1. Housujen myyntihinta on 40 euroa 25.1. – 2.2. Aikaisempi hinta on 100 euroa. Alennusprosentti on 60 %.
2. Housujen myyntihinta on 80 euroa 3.2. lähtien. Jos markkinoinnissa ilmoitetaan samalla housujen hintaa alennetuksi, tulee myyntihinnan yhteydessä ilmoittaa alimpana 30 päivän aikana veloitettuna aikaisempana myyntihintana 40 euroa.
   • Jotta markkinointi ei johda kuluttajaa harhaan, elinkeinonharjoittajan tulee hinnanalennusilmoituksessa selvittää millä perusteella 80 euron housut ovat alennetut, vaikka tuotteelle ilmoitetaan vertailuhinnaksi 40 euroa.
   • Kuten esimerkin 3 yhteydessä on mainittu, elinkeinonharjoittaja voi ilmoittaa myös muita viitehintoja ilmoittaessaan hinnanalennuksesta. Tämä edellyttää, että tällaiset muut viitehinnat selitetään selkeästi ja ne eivät aiheuta sekaannusta, eivätkä vie kuluttajan huomiota aiemman hinnan ilmoittamisesta.

4.4. Tilanteet, joita alimman hinnan ilmoittamisvelvollisuus ei koske

Alimman hinnan ilmoitusvelvollisuus ei estä pelkkää hintojen vaihtelua tai hintojen laskemista, jos siihen ei liity hinnan alennusta koskevaa ilmoitusta.

Ilmoitusvelvollisuus ei koske tilannetta, jossa:

omaa myyntihintaa verrataan kilpailijoiden hintoihin tai hintatasoon markkinoilla, kuten ” halvin ruokakori”.
paljousalennuksia, kuten ”kaksi yhden hinnalla”.
tarjouksia, joissa tietyn tavaran ostajalle luvataan toinen tavara kaupan päälle, kuten ”nojatuolin ostajalle rahi ilmaiseksi” tai ”osta lasit, saat kehykset kaupan päälle”.
markkinoidaan palvelua.
markkinoidaan tavaran ja palvelun yhdistelmää, kuten ”Öljynvaihto puoleen hintaan”, jolloin ilmoitusvelvollisuus koskee vain sitä osaa tarjouksesta, joka kohdistuu tavaran (öljy+suodatin) hinnanalennukseen.
tarjotaan kohdennettua mahdollisuutta saada alennusta jostakin tietystä tavarasta, tavararyhmästä tai koko valikoimasta, esimerkiksi alennuskoodilla. Tällaisten alennusten pitää olla kohdennettuja ja rajattuja tietylle kuluttajalle tai kuluttajaryhmälle, kuten esimerkiksi vaikuttajamarkkinoinnissa jaettavat alennuskoodit. Kyse ei ole rajatulle tietylle kuluttajaryhmälle kohdennetusta alennuksesta, jos alennusta tarjotaan näkyvästi myös kaikille muille kuin kanta-asiakkaille kuluttajan liittyminen kanta-asiakkaaksi on tehtävissä helposti ja nopeasti sekä alennukset ovat heti saatavissa.

4.5. Nopeasti pilaantuvat elintarvikkeet

Alimman hinnan ilmoittamisvelvollisuus ei koske nopeasti pilaantuvien elintarvikkeiden markkinointia.

Nopeasti pilaantuvalla elintarvikkeella tarkoitetaan elintarviketta, josta voi tulla luonnostaan tai sen jalostusvaiheessa myytäväksi kelpaamaton 30 päivän kuluessa korjaamisesta, tuottamisesta tai jalostamisesta. Pilaantuvan elintarvikkeen määritelmä perustuu elintarvikemarkkinalain (1121/2018) 2 §:n 7 kohtaan.

5. Alennusmyynti

5.1. Yleiset periaatteet

Alennusmyynti on kestoajaltaan rajoitettu tarjous, jonka sisältönä on elinkeinonharjoittajan myynnissä olevan hyödykkeen hinnanalennus. Alennusmyyntiin rinnastetaan esimerkiksi ilmaisu ALE.

Alennusmyynti-ilmaisua ei voi käyttää kuvaamaan elinkeinonharjoittajan hintojen edullisuutta kilpailijoihin tai yleiseen hintatasoon nähden, koska alennusmyynnissä vertailuhintojen pitää perustua markkinoivan elinkeinonharjoittajan omiin hintoihin.

Alennusmyynnin ja tarjouksen rajanveto ei ole aina selkeä, jos kampanjaa ei ole nimenomaisesti nimetty alennusmyynniksi. Alennusmyynti eroaa tarjouksesta esimerkiksi siten, että

• tarjouksen piiriin kuuluu yleensä vähemmän hyödykkeitä kuin alennusmyyntiin.
• tarjous on kestoajaltaan yleensä lyhytaikaisempi kuin alennusmyynti.
• tarjouksen hinnan alennus tai erityinen edullisuus on yleensä pienempi kuin alennusmyynnissä.

5.2.Valikoiman rajaukset alennusmyynnissä

Alennusmyynnin piiriin voi kuulua elinkeinonharjoittajan koko hyödykevalikoima tai vain osa valikoimasta.

Jos alennusmyyntiin kuuluvia hyödykkeitä ei markkinoinnissa rajata tai täsmennetä, elinkeinonharjoittajan hyödykevalikoiman on kokonaisuudessaan kuuluttava alennusmyynnin piiriin.

Jos alennusmyynti rajataan koskemaan vain tiettyä osaa elinkeinonharjoittajan valikoimasta, alennusmyynnin piiriin kuuluvat hyödykkeet tai hyödykeryhmät on ilmoitettava mainoksessa niin selvästi, että kuluttaja voi havaita alennusmyyntiin kuuluvat hyödykkeet.

5.3. Alennuksen määrän ilmoittaminen

Kun hinnanalennuksesta ilmoitetaan, tavaraa koskevan alennuksen on perustuttava alimpaan aiempaan hintaan edeltävien 30 päivän ajalta.

Pelkästään edullista hintatasoa ei voi markkinoida alennusmyyntinä.

Hyödykkeen hintaa ei saa ilmoittaa alennetuksi, jos hintaa ei ole tosiasiallisesti alennettu, eikä kuluttajan saama hintaetu ole todellinen.

Esimerkki 1. Harhaanjohtava markkinointi, vertailuhinta, todellinen hintaetu

Sohvakalusteiden markkinoinnissa oli käytetty vertailuhintaa myyntihinnan yhteydessä noin kahden vuoden ajan. Elinkeinonharjoittajan mukaan vertailuhinnat olivat ns. normaaleja hintoja, eli yrityksen hyödykkeestä aikaisemmin perimiä hintoja. Koska elinkeinonharjoittaja ei näyttänyt toteen koskaan perineensä hyödykkeistä mainittua vertailuhintaa, markkinointi oli markkinaoikeuden mukaan kuluttajia harhaanjohtavaa ja siten kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:n  vastaista. (MAO:655/09)

Esimerkki 2. Harhaanjohtava markkinointi, vertailuhinta, todellinen hintaetu

Urheiluvälineiden markkinoinnissa oli käytetty vertailuhintoja ja alennettuun hintaa viittaavia ilmaisuja, kuten ”Alennus -20%” ja ”Säästä 40:00€!”. Elinkeinonharjoittajan mukaan vertailuhinnat olivat olleet hintoja, joilla hyödykkeet oli otettu myyntiin. Vertailuhinnan käyttämisellä kuluttajalle vihjattiin, että kyseessä oli edullinen uusi myyntihinta. Markkinointi osoittautui harhaanjohtavaksi, koska elinkeinonharjoittaja ei näyttänyt toteen, että se olisi aikaisemmin perinyt hyödykkeistä mainittua vertailuhintaa. Koska kysymys ei ollut todellisesta hintaedusta, elinkeinonharjoittaja oli markkinaoikeuden mukaan antanut harhaanjohtavaa tietoa ja siten menetellyt kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:n  vastaisesti. (MAO:159/19)

Esimerkki 3. Harhaanjohtava markkinointi, todellinen hintaetu

Kalusteiden markkinoinnissa oli tiettyjen hyödykkeiden yhteydessä käytetty ilmaisua ”ALE” esimerkiksi ajanjaksolla 28.12.2016 – 7.2.2017. ALE ilmaisun käyttäminen ei kuitenkaan vaikuttanut hyödykkeistä kuluttajilta perittyyn myyntihintaan, vaan hyödykkeitä oli ennen alennusmyyntiä, alennusmyynnin aikana ja alennusmyynnin jälkeen myyty samalla myyntihinnalla. Markkinaoikeus katsoi päätöksessään, että elinkeinonharjoittaja oli menetellyt kuluttajien kannalta sopimattomasti, kun se oli käyttänyt hyödykkeen myyntihinnan yhteydessä ilmaisua ”ALE” tai sitä vastaavaa ilmaisua silloin, kun hyödykettä ei ollut ollut myyty aikaisempaa edullisemmalla hinnalla. Kyseinen menettely oli kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:n ja 3 §:n vastaista. (MAO:656/18)

5.4. Toistuvat alennusmyynnit

Jos elinkeinonharjoittaja myy samoja hyödykkeitä toistuvasti alennusmyynnissä, markkinointi muodostuu harhaanjohtavaksi, sillä toistuvat alennusmyynnit hämärtävät kuluttajan käsitystä elinkeinonharjoittajan hintojen normaalitasosta ja alennuksesta koituvasta tosiasiallisesta edusta.

Esimerkki 1. Harhaanjohtava markkinointi, alennuksen aitous

Elinkeinonharjoittaja markkinoi sohvakalusteita noin kahden ja puolen vuoden ajan erilaisin kampanjoin. Elinkeinonharjoittajan mukaan kampanjoissa oli kyse alennusmyynneistä, erikoistarjouksista ja loppuunmyynneistä. Markkinoinnin kampanjamaisuus ja sen synnyttämä mielikuva jatkuvasta hintamuutoksesta ei viestinyt elinkeinonharjoittajan yleisen hintatason edullisuudesta, vaan pikemminkin hämärsi käsitystä hintojen normaalitasosta. Alennettuun hintaan viittaavat ilmaisut ja samankaltaisen markkinoinnin toistuvuuden vaikutuksesta antoivat vaikutelman alennusmyyntimarkkinoinnista. Markkinaoikeuden mukaan elinkeinonharjoittajan markkinointi oli omiaan hämärtämään kuluttajan käsitystä elinkeinonharjoittajan hintojen normaalitasosta ja sen myötä alennuksesta koituvasta tosiallisesta hintaedusta. Markkinointi oli kuluttajia harhaanjohtavaa. (MAO:654/09, Ks. myös MAO:655/09)

Esimerkki 2. Harhaanjohtava markkinointi, alennuksen aitous

Päivittäis-, rauta- ja vapaa-ajan tavaroita myyvä elinkeinonharjoittaja oli viiden vuoden ajan säännöllisesti käyttänyt muun muassa lehti-ilmoituksissaan ilmaisua ”ALE” sekä muita alennettuun hintaan viittaavia ilmaisuja. Hintailmaisuista syntyi mielikuva, että elinkeinonharjoittajalla on alennusmyynti. Markkinaoikeus katsoi, että elinkeinonharjoittaja oli antanut harhaanjohtavia tietoja ja menetellyt sopimattomasti käyttämällä alennettuun hintaan viittaavia ilmaisuja silloin, kun hyödykkeet eivät olleet olleet myynnissä aikaisempia hintoja edullisemmilla hinnoilla. (MAO:204/04)

5.5 Tarkistuslista – Näin onnistut alennusmyynnin markkinoinnissa

Tarkistuslista on tarkoitettu markkinoinnin suunnittelua ja toteutusta tukevaksi työkaluksi.

Tarkistuslistan avulla elinkeinonharjoittaja voi varmistaa, että alennusilmaisujen käyttämisen keskeiset periaatteet on otettu markkinoinnissa huomioon. Lista auttaa huomioimaan alennusilmaisuihin liittyvät periaatteet ja välttämään harhaanjohtavat tai totuudenvastaiset alennusilmaisut.

Tarkistuslistaa ei ole kuitenkaan tarkoitettu ehdottomaksi. Lähtökohtaisesti kaikenlainen hintavertailu on sallittua, kunhan se ei ole totuudenvastaista eikä harhaanjohtavaa.

Markkinoinnissa voi siis tapauskohtaisesti myös poiketa tarkistuslistan ohjeista. Esimerkiksi alennusmyynnin hyväksyttävä kestoaika voi jossain määrin vaihdella ala- ja hyödykekohtaisesti, kuten esimerkiksi kausituotteilla. Tällöin kannattaa huolellisesti ennalta arvioida markkinoinnin toteutusta tämän linjauksen periaatteiden mukaisesti.

6. Loppuunmyynti

6.1. Yleiset periaatteet

Loppuunmyyntiin rinnastettavia ilmaisuja ovat esimerkiksi poistomyynti ja muuttomyynti.

Loppuunmyynnin perustana voi olla esimerkiksi elinkeinonharjoittajan yritystoiminnan lopettaminen tai tietystä hyödykeryhmästä tai mallista luopuminen, jolloin tarkoituksena on päästä eroon valikoimasta poistuvan hyödykeryhmän tai mallin varastosta.

Markkinoinnissa on kiellettyä ilmoittaa, että elinkeinonharjoittaja muuttaa tai lopettaa yritystoimintansa, jos väite ei pidä paikkaansa. Kiellettyjä ovat siis ”Vuokrasopimus päättyy!”- ja ”Koko varasto myydään!”-tyyliset ilmoitukset, jos elinkeinonharjoittaja ei ole muuttamassa, lopettamassa tai varasto ei ole loppumassa. (Valtioneuvoston asetus 601/2008 1 § kohta 13)

Markkinoinnissa on myöskin kiellettyä käyttää yksittäisiä hyödykkeitä tai hyödykeryhmiä koskevia loppuunmyyntiin viittaavia hintailmaisuja, jos kampanjoiden tarkoituksena ei ole aidosti luopua loppuunmyynnin kohteena olevista hyödykkeistä.

Esimerkki 1. Harhaanjohtava markkinointi, perätön loppuunmyynti

Huonekalualan elinkeinonharjoittaja oli markkinoinut huonekaluja muun muassa kampanjoin, jotka oli otsikoitu ”Loppurysäys”, ”Tehtaan tyhjennys”, ”Tehdas poistaa tehtaan hinnoin”, ”Kaikki pois nopeasti”, ”Sohvia poistohintaan”, ”Poistamme malleja. Poistoerät”, ”Poistomyynti”, ”4 päivän pakkotyhjennys” ja ”Mallisto vaihtuu! Suurtyhjennys! Kaikki Pois!”. Markkinaoikeus katsoi, että kampanjoissa ei ollut kysymys loppuunmyynneistä, koska erilaiset poisto- ja tyhjennyskampanjat eivät selvästikään merkinneet sitä, että edes nimenomaisesti niiden kohteeksi ilmoitettujen sohvamallien myynnistä ainakaan pääsääntöisesti olisi näiden kampanjoiden jälkeen luovuttu. (MAO:654/09)

6.2. Valikoiman rajaukset loppuunmyynnissä

Loppuunmyynnissä elinkeinonharjoittajan valikoimasta kaiken on oltava myynnissä alennettuun hintaan, jos loppuunmyynnin sisältöä ei markkinoinnissa ole rajattu tai muuten täsmennetty.

Jos loppuunmyynti rajataan koskemaan vain tiettyä osaa elinkeinonharjoittajan hyödykelajitelmasta,

• loppuunmyynnin piiriin kuuluvat hyödykkeet tai hyödykeryhmät on ilmoitettava markkinoinnissa selvästi.
• alennetuin hinnoin myytävät hyödykkeet on merkittävä selvästi tai erotettava loppuunmyyntiin kuulumattomista hyödykkeistä.

6.3. Tarkistuslista – näin onnistut loppuunmyynnin markkinoinnissa

Tarkistuslista on tarkoitettu markkinoinnin suunnittelua ja toteutusta tukevaksi työkaluksi.

Tarkistuslistan avulla elinkeinonharjoittaja voi varmistaa, että alennusilmaisujen käyttämisen keskeiset periaatteet on otettu markkinoinnissa huomioon. Lista auttaa huomioimaan alennusilmaisuihin liittyvät periaatteet ja välttämään harhaanjohtavat tai totuudenvastaiset alennusilmaisut.

Tarkistuslistaa ei ole kuitenkaan tarkoitettu ehdottomaksi. Lähtökohtaisesti kaikenlainen hintavertailu on sallittua, kunhan se ei ole totuudenvastaista eikä harhaanjohtavaa.

Markkinoinnissa voi siis tapauskohtaisesti myös poiketa tarkistuslistan ohjeista. Tällöin kannattaa huolellisesti ennalta arvioida markkinoinnin toteutusta tämän linjauksen periaatteiden mukaisesti.

7. Tarjous

7.1. Yleiset periaatteet

Tarjous on tiettyyn hyödykkeeseen tai hyödykeryhmään kohdistuva lyhytaikainen hinnan alennus
tai esimerkiksi hinnan erityinen edullisuus suhteessa yleiseen hintatasoon.

Tarjouksen hinnoittelussa on otettava huomioon seuraavat periaatteet:

• Jos tarjouksessa oleva tavara on ollut aikaisemmin elinkeinonharjoittajan valikoimassa, tavaraa koskeva hinnanalennus on laskettava edellisten 30 päivän aikana peritystä alimmasta hinnasta.
• Jos tarjouksessa oleva hyödyke ei ole aikaisemmin ollut elinkeinonharjoittajan valikoimassa ja se on myynnissä vain kampanjan ajan, edullisuuden pitää olla perusteltavissa. Kampanjahinnan voi perustella esimerkiksi niin, että hyödyke on hankittu kampanjaa varten ja sen myyntihinta on erityisen edullinen suhteessa kilpailijoiden hintoihin.

Tarjouksen ja alennusmyynnin rajanveto ei ole aina selkeä, jos kampanjaa ei ole nimenomaisesti nimetty alennusmyynniksi. Tarjous eroaa alennusmyynnistä esimerkiksi siten, että

• tarjouksen piiriin kuuluu yleensä vähemmän hyödykkeitä kuin alennusmyyntiin.
• tarjous on kestoajaltaan yleensä lyhytaikaisempi kuin alennusmyynti.
• tarjouksen hinnan alennus tai erityinen edullisuus on yleensä pienempi kuin alennusmyynnissä.

7.2 Tarjouksen rajaukset ja perättömät väitteet

Tarjouksessa olevat hyödykkeet tai hyödykeryhmät on yksilöitävä ja tarjouksen kesto on ilmoitettava tarjouksen markkinoinnissa. Jos näin ei menetellä, vaarana on, että mainosta silmäilevä kuluttaja mieltää mainoksen alennusmyynniksi. (MAO:654/09 ja MAO:655/09).

Tarjouksessa olevien hyödykkeiden on oltava kuluttajien saatavissa koko tarjouksen kestoajan. Kuluttajien on saatava markkinoinnista selkeät tiedot siitä, minä aikana, miten toimien ja millä muilla edellytyksillä hän voi saada tarjotun hyödykkeen tai muun edun.

• ”Rajoitettu erä”-tyyppistä varaumaa voi käyttää vain silloin, kun kysymyksessä on pieni hyödyke-erä, jonka loppuminen nopeasti on todennäköistä. Jos tarjouksella markkinoitavia hyödykkeitä on saatavilla niin vähän, että ne todennäköisesti loppuvat tarjouksen voimassaoloaikana, markkinoinnissa on syytä mainita hyödykkeiden kappalemäärä, jotta kuluttajalla on mahdollisuus arvioida tarjouksen ajallista kestoa. Muussa tapauksessa riskinä on, että markkinointi luo harhaanjohtavan kuvan markkinoidun edun saatavuudesta.
• ”Rajoitettu erä”- tai ”niin kauan kuin hyödykkeitä riittää”-tyyppisiä ilmauksia ei voi käyttää yleisluontoisina ja kaikkea tarjousmarkkinointia koskevina rajoituksina. Tällaisista ilmaisuista kuluttaja ei voi todellisuudessa päätellä, minä aikana hän voi saada tarjotun hyödykkeen tai markkinoidun edun.
• Tarjouksen saatavuutta koskevat myyntikanava- tai myyntipistekohtaiset rajoitukset on ilmoitettava selkeästi.

Markkinoinnissa ei saa esittää perätöntä väitettä, jonka mukaan hyödyke on tarjolla vain hyvin rajoitetun ajan tai tietyillä ehdoilla vain hyvin rajoitetun ajan, jotta kuluttaja tekisi ostopäätöksen välittömästi. (Valtioneuvoston asetus (601/2008) 1 § kohta 6)

Esimerkki 1.

Takki myynnissä 100 eurolla 28.2.-6.3.	Takki myynnissä 100 eurolla 7.-13.3.	Takki myynnissä 100 eurolla 14.-20.3.
Takin alin hinta edellisen 30 päivän aikana ennen alennusilmoitusta on ollut 160 euroa.	Samaa kampanjaa jatketaan viikolla.	Samaa kampanjaa jatketaan viikolla.

Esimerkki 2. Harhaanjohtava markkinointi, jatkuva tarjous, perätön väite

Talviurheiluvälineiden markkinoinnissa oli käytetty tyypillisiä alennettuun hintaan viittaavia prosentti-ilmaisuja ja vertailuhintoja, jotka loivat kuvan alennetuista hinnoista. Mainosten ilmaisut tarjousten ajallisesta kestosta antoivat vaikutelman siitä, että hyödyke oli tarjolla tietyllä alennetulla hinnalla vain yhden viikon. Kun saman määräaikaisen tarjouksen luvannut markkinointi oli saman hyödykkeen osalta toistunut useiden viikkojen ajan, elinkeinonharjoittajan menettelyssä oli markkinaoikeuden päätöksen mukaan kysymys valtioneuvoston asetuksen (601/2008) mukaisesta perättömästä väitteestä. (MAO:829/15)

Esimerkki 3. Harhaanjohtava markkinointi, jatkuva tarjous, perätön väite

Kalusteiden markkinoinnissa käytetyt hinta- ja alennusilmaisut sekä tarjousten ajallista rajausta koskevat ilmaisut antoivat vaikutelman siitä, että hyödyke oli tarjolla alennetulla hinnalla vain hyvin rajoitetun ajan kerrallaan. Koska alennusmarkkinointi toistui saman hyödykkeen osalta ajallisesti rajoitetun kampanjan jälkeen varsin pian ja yhä uudelleen, elinkeinonharjoittajan menettelyssä oli markkinaoikeuden päätöksen mukaan kysymys asetuksen (601/2008) mukaisesta perättömästä väitteestä. (MAO:385/16)

7.3. Täkymainonta

Täkymainonnalla tarkoitetaan kuluttajien houkuttelemista myyntikanavaan tai myyntipisteeseen poikkeuksellisen pienellä tavaraerällä ja hyödykkeiden määrään nähden tietoisesti ylimitoitetuilla ja voimakkailla markkinointikeinoilla.

Markkinoinnissa on kiellettyä kehottaa kuluttajia ostamaan hyödykkeitä tiettyyn hintaan, jos elinkeinonharjoittajalla on perusteltu syy uskoa hyödykkeen laatu, hinta ja markkinoinnin laajuus huomioiden, että hyödykettä ei pystytä toimittamaan kuluttajille tarjottuun hintaan kohtuullisessa ajassa tai kohtuullista määrää. (Valtioneuvoston asetus (601/2008) 1 § kohta 4)

7.4 Tarkistuslista – näin onnistut tarjousmarkkinoinnissa

Tarkistuslista on tarkoitettu markkinoinnin suunnittelua ja toteutusta tukevaksi työkaluksi.

Tarkistuslistan avulla elinkeinonharjoittaja voi varmistaa, että alennusilmaisujen käyttämisen keskeiset periaatteet on otettu markkinoinnissa huomioon. Lista auttaa huomioimaan alennusilmaisuihin liittyvät periaatteet ja välttämään harhaanjohtavat tai totuudenvastaiset alennusilmaisut.

Tarkistuslistaa ei ole kuitenkaan tarkoitettu ehdottomaksi. Lähtökohtaisesti kaikenlainen hintavertailu on sallittua, kunhan se ei ole totuudenvastaista eikä harhaanjohtavaa.

Markkinoinnissa voi siis tapauskohtaisesti myös poiketa tarkistuslistan ohjeista. Tällöin kannattaa huolellisesti ennalta arvioida markkinoinnin toteutusta tämän linjauksen periaatteiden mukaisesti.

8. Muut hintailmaisut

8.1 Ohjevähittäishinta (ovh)

Ohjevähittäishinta (tai suositusvähittäishinta) on hinta, jolla hyödykkeen valmistaja tai muu toimitusketjun osapuoli suosittelee vähittäiskaupan myyvän tuotteen.  Se ei ole elinkeinonharjoittajan oma aikaisempi myyntihinta tai normaalihinta.

Vertailuhinnan yhteydessä on selkeästi esitettävä tieto siitä, että vertailuhinta viittaa kilpailijoiden hintoihin tai yleiseen hintatasoon, eikä elinkeinonharjoittajan aiemmin veloittamaan hintaan. Tämä on erityisen tärkeää silloin, jos kuluttajat voivat pitää ilmoitettua vertailuhintaa elinkeinonharjoittajan aiemmin hyödykkeestä veloittamana hintana. (Euroopan komission ohjeasiakirja, kohta 2.8.2., ”Hintaedut”, (2021/C 526/01).

Suositeltujen vähittäismyyntihintojen käyttö hintavertailuissa on selitettävä. Sen käyttö voisi olla sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin 6 artiklan 1 kohdan d alakohdan vastaista, jos se on kohtuuttoman korkea ja epärealistinen ja antaa kuluttajille vaikutelman, että heille annetaan todellista etua suurempi etu. (Euroopan komission ohjeasiakirja, kohta 2.8.2., ”Hintaedut”, (2021/C 526/01).

8.2 Yleiseen hintatasoon vertaaminen

Kun elinkeinonharjoittaja vertaa omaa myyntihintaansa ohjevähittäishintaan, kyse on elinkeinonharjoittajan oman hinnan vertaamisesta yleiseen hintatasoon. Omaa myyntihintaa ei voi verrata ohjevähittäishintaan myyntihinnasta annettavan alennuksen korostamiseksi siitä syystä, että kyse ei ole sen omasta aikaisemmasta myyntihinnasta annettavan alennuksen tarjoamisesta.

Esimerkki 1.

Oman myyntihinnan vertaaminen ohjevähittäishintaan ei ole kiellettyä, mutta vertaamisen hyväksyttävyyteen liittyy ehtoja. Ensiksikin myyntihintaan verrattavan ohjevähittäishinnan tulee olla aito ja ajantasainen. Lisäksi edellytetään, että ohjevähittäishinta vastaa hyödykkeen yleistä myyntihintaa markkinoilla. Toimiva kilpailu johtaa kuitenkin yleensä siihen, että hyödykkeitä ei yleisesti myydä ohjevähittäishinnoilla. Tämän vuoksi oman myyntihinnan vertaaminen ohjevähittäishintaan ei pääsääntöisesti ole mahdollista ilman, että markkinointi muodostuu harhaanjohtavaksi.

Hintavertailun harhaanjohtavuuden arvioinnissa yleensä selvitetään, vastaako ohjevähittäishinta hyödykkeen yleistä markkinahintaa ja/tai onko hintaa käytetty markkinoilla jo huomattavan pitkään. (MAO:829/15, MAO:656/18 ja MAO:159/19). Elinkeinonharjoittaja ei voi verrata omaa myyntihintaansa hyödykkeen ohjevähittäishintaan silloin, jos hyödykkeen ohjevähittäishintaa ei tosiasiallisesti peritä kuluttajilta markkinoilla.

Esimerkki 1. Harhaanjohtava markkinointi, ovh-hintaan vertaaminen

Talviurheiluvälineiden markkinoinnissa oli käytetty alennettuun hintaan viittaavia prosentti-ilmaisuja ja vertailuhintoja. Elinkeinonharjoittajan mukaan vertailuhinnat perustuivat maahantuojien tai tavarantoimittajien ilmoittamiin suositusvähittäishintoihin. Kun selvisi, että hyödykkeitä myytiin alalla tyypillisesti suositus- tai ohjevähittäishintoja alemmilla hinnoilla, elinkeinonharjoittaja oli markkinaoikeuden päätöksen mukaan antanut harhaanjohtavaa tietoa hintojensa tosiasiallisesta edullisuudesta ja menetellyt kuluttajansuojalain 2 luvun 3 ja 6 §:n vastaisesti. (MAO:829/15)

Esimerkki 2. Harhaanjohtava markkinointi, ovh-hintaan vertaaminen

Kalusteiden markkinoinnissa oli käytetty alennettuun hintaan viittaavia ilmaisuja ja vertailuhintoja. Elinkeinonharjoittajan mukaan vertailuhinnat perustuivat tavarantoimittajien suositusvähittäishintoihin. Vaikka elinkeinonharjoittaja pystyikin osoittamaan joidenkin kalusteiden osalta, että vertailuhinta perustui aidosti hyödykkeen valmistajan laatimiin ohjevähittäishintoihin, se ei pystynyt näyttämään toteen, että vertailuhinnat olisivat vastanneet yleistä markkinahintaa. Markkinaoikeuden päätöksen mukaan elinkeinonharjoittajan menettely oli antanut keskivertokuluttajalle harhaanjohtavaa tietoa yhtiön hintojen tosiasiallisesta edullisuudesta. Elinkeinonharjoittaja oli menetellyt kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:n ja 3 §:n vastaisesti. (MAO:656/18)

Esimerkki 3. Harhaanjohtava markkinointi, ovh-hintaan vertaaminen

Urheiluvälineiden markkinoinnissa oli käytetty vertailuhintoja ja alennettuun hintaa viittaavia ilmaisuja, kuten ”Alennus -20%” ja ”Säästä 40:00€!”. Elinkeinonharjoittajan mukaan vertailuhinnat perustuivat maahantuojien tai tavarantoimittajien ilmoittamiin suositusvähittäishintoihin. Markkinointi osoittautui harhaanjohtavaksi, koska elinkeinonharjoittaja ei näyttänyt toteen, että vertailuhinta olisi perustunut maahantuojan tai tavarantoimittajan ilmoittamaan suositus- tai ohjevähittäishintaan, joka vastaisi yleisesti muiden elinkeinonharjoittajien hyödykkeistä perimää hintaa. Koska kysymys ei ollut todellisesta hintaedusta, elinkeinonharjoittaja oli markkinaoikeuden päätöksen mukaan antanut harhaanjohtavaa tietoa ja siten menetellyt kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:n vastaisesti. (MAO:159/19)

Elinkeinonharjoittaja ei voi väittää hyödykkeidensä olevan edullisempia kuin kilpailijoilla, jos kilpailijoilla ei ole kyseisiä hyödykkeitä edes tarjolla (MAO:350/18)

8.3 Kilpailijan hintaan vertaaminen

Elinkeinonharjoittaja voi verrata omaa myyntihintaa yhden tai useamman kilpailijan hintaan.

Vertailuhinta voi synnyttää harhaanjohtavan kuvan markkinoidun hyödykkeen edullisuudesta ja kuluttajalle koituvan edun määrästä,

• jos vertailuhinta ei perustu riittävän edustavaan otokseen kilpailijoiden hinnoista.
• jos vertailuhinta ei perustu riittävän ajankohtaiseen kilpailijoiden hintojen selvittämiseen. Tiedot kilpailijoiden hinnoista voivat kilpailutilanteesta riippuen vanhentua nopeastikin. (MAO:549/10)

Markkinointi voi muodostua harhaanjohtavaksi, jos elinkeinonharjoittaja ei kykene perustelemaan ja näyttämään toteen vertailuhinnan tai yleisen hintavertailun oikeellisuutta.

Esimerkki 1. Harhaanjohtava markkinointi, hintaedun todellisuus

Urheiluvälineiden markkinoinnissa oli käytetty vertailuhintoja ja alennettuun hintaa viittaavia ilmaisuja, kuten ”Alennus -20%” ja ”Säästä 40:00€!”. Elinkeinonharjoittajan mukaan vertailuhinnat perustuivat kilpailijoiden vastaavasta hyödykkeestä perimään hintaan. Vertailuhinnan käyttämisellä kuluttajalle oli vihjattu, että kyseessä oleva myyntihinta oli edullinen, mikä osoittautui harhaanjohtavaksi, koska elinkeinonharjoittaja ei näyttänyt toteen, että vertailuhinta olisi perustunut kilpailijoiden vastaavasta hyödykkeestä perimään hintaan. Koska kysymys ei ollut todellisesta hintaedusta, elinkeinonharjoittaja oli markkinaoikeuden päätöksen mukaan antanut harhaanjohtavaa tietoa ja siten menetellyt kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:n vastaisesti. (MAO:159/19)

Esimerkki 2. Harhaanjohtava markkinointi, hintaedun todellisuus

Ulkoilu- ja erävaatteiden markkinoinnissa oli käytetty vertailuhintoina ”VAST.”-hintoja. ”VAST.”-hinnoilla tarkoitettiin kilpailijoiden vastaavista hyödykkeistä perimiä hintoja. Markkinaoikeus katsoi päätöksessään (MAO:549/10), että elinkeinonharjoittaja ei kaikilta osin kyennyt perustelemaan ja näyttämään toteen vertailuhintojen eli käyttämiensä ”VAST.”-hintojen oikeellisuutta. Kuluttajalle syntyi harhaanjohtava kuva näiden hyödykkeiden suhteellisesta edullisuudesta ja hänelle koituvan edun määrästä. Elinkeinonharjoittajan oli siten menetellyt kuluttajansuojalain 2 luvun 3 §:n ja 6 §:n vastaisesti.

Esimerkki 3. Harhaanjohtava markkinointi, hintavertailun yleistäminen

Unionin tuomioistuimen ratkaisussa elinkeinonharjoittaja oli väittänyt yleisesti hintatasonsa olevan alhaisempi kuin sen pääasiallisilla kilpailijoilla (EUT C-356/04). Tällainen markkinointi voi olla luonteeltaan harhaanjohtavaa, jos mainoksesta ei käy ilmi, että vertailu ei perustu kaikkiin mainostajan hyödykkeisiin. Tällöin kuluttaja voi olla virheellisessä luulossa saamastaan säästöstä siitä riippumatta, mitä hänen elinkeinonharjoittajalta ostamansa hyödykkeet ovat. Kuluttaja saattaa myös erehtyä luulemaan, että esimerkiksi kaikki mainostajan hyödykkeet ovat poikkeuksetta halvempia kuin kilpailijoiden hyödykkeet (KKO:2017:83).

8.4. Normaalihinta

Normaalihinnalla tarkoitetaan samassa myyntipisteessä samasta hyödykkeestä aikaisemmin perittyä hintaa, jos markkinoinnissa ei kerrota, mitä muuta hintaa normaalihinnalla tarkoitetaan.

Kuluttajaa ei saa johtaa harhaan hinnan edullisuudella silloin, kun hyödykkeitä myydään normaalihinnalla. Harhaanjohtaminen voi aiheutua esimerkiksi siitä, että normaalihintaisten hyödykkeiden markkinoinnissa käytetään samoja tai samanlaisia mainoksia tai hintailmaisuja kuin mitä aikaisemmin on käytetty tarjousten mainonnassa.

8.5. Hintalupaus ja hintatakuu

Se mitä hintalupauksella, hintatakuulla tai muulla vastaavalla väitteellä kulloinkin tarkoitetaan, riippuu siitä, millaisia väitteitä elinkeinonharjoittaja markkinoinnissaan esittää ja millaisia ehtoja lupaukselle tai takuulle asetetaan.

Hintalupauksella tai hintatakuulla tarkoitetaan usein elinkeinonharjoittajan markkinoinnissaan esittämää väitettä siitä, että elinkeinonharjoittaja on alansa halvin tai pyrkii sellaiseksi. Edullisuusväitteeseen yhdistetty lupaus tai takuu edellyttää, että kuluttaja löytää markkinoidun hyödykkeen edullisemmin toiselta lupauksen tai takuun piiriin kuuluvalta elinkeinonharjoittajalta.

Markkinointi muodostuu harhaanjohtavaksi silloin, jos elinkeinonharjoittajan hintalupausta tai -takuuta koskeva markkinointi luo totuudenvastaisen käsityksen elinkeinonharjoittajasta alan edullisimpana toimijana. Harhaanjohtavuus voi syntyä esimerkiksi siitä, että elinkeinonharjoittaja ei ole lainkaan selvittänyt kilpailijoiden hintoja tai kilpailijoiden myyntihinnoista tehty selvitys perustuu liian kapeaan vertailuaineistoon tai vanhentuneisiin tietoihin.

Esimerkki 1. Harhaanjohtava markkinointi, tosiasiaväittämä, todistustaakka

Elinkeinonharjoittaja oli hintalupaukseksi otsikoidussa markkinoinnissa kuvannut hinnoitteluaan siten, että se pyrkii aina olemaan markkinoiden edullisin vaihtoehto. Se oli myös markkinoinnissaan ilmoittanut seuraavansa markkinahintoja jatkuvasti ja laskevansa hintojaan, jos se huomaa, ettei se ole riittävän edullinen. Markkinoinnissa luvattiin kuluttajalle hyvittää hinnanerohyvitys, mikäli tämä löytää ostamansa hyödykkeen muualta edullisemmin. Korkein oikeus totesi päätöksessään KKO:2017:83, että ratkaisevia eivät olleet elinkeinonharjoittajan mainoksessa käytetyt sanamuodot vaan se mielikuva, joka keskivertokuluttajalle syntyy, kun hän tavanomaiseen tapaan lukee mainosta. Hintalupaus kaikkine teksteineen oli ollut omiaan antamaan kuluttajille käsityksen, että elinkeinonharjoittaja oli edullisin toimija. Hintatieto on kuluttajan käyttäytymisen kannalta keskeinen, mitattavissa oleva seikka. Elinkeinonharjoittajan esittämässä väitteessä ei ollut kysymys ainoastaan yleisluontoisesta kehumisesta vaan sellaisesta hintojen edullisemmuutta koskevasta tosiasiaväitteestä, joka elinkeinonharjoittajan tuli voida näyttää toteen.

Esimerkki 2. Harhaanjohtava markkinointi, tosiasiaväittämä, todistustaakka

Päätöksessään (MAO:350/18) markkinaoikeus totesi, että siltä osin kuin elinkeinonharjoittaja ei ollut näyttänyt markkinoinnissa esittämäänsä hintalupaukseen sisällytettyä edullisimmuusväitettä kaikilta osin toteen elinkeinonharjoittaja oli esittänyt mainoksessaan kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:ssä kiellettyjä harhaanjohtavia tietoja. Sen sijaan siltä osin, kun elinkeinonharjoittaja esitti riittävän ja luotettavan selvityksen siitä, että muilla toimijoilla oli ollut vain poikkeuksellisesti ja väliaikaisesti samoista tai vastaavista hyödykkeistä halvempia hintoja kuin elinkeinonharjoittajalla itsellään, elinkeinonharjoittajan markkinoinnissaan luomaa käsitystä edullisimmasta toimijasta ei markkinaoikeuden mukaan voitu tältä osin pitää keskivertokuluttajan näkökulmasta harhaanjohtavana.

8.6 Outlet-myymälät, tehtaanmyymälät, yms.

Outlet-myymälöitä, tehtaanmyymälöitä ja muita vastaavia myyntipisteitä koskevat samat säännökset ja periaatteet kuin kaikkia muitakin elinkeinonharjoittajia.

Kuluttajaa ei saa johtaa harhaan hinnan edullisuuden suhteen. Harhaanjohtaminen voi aiheutua esimerkiksi siitä, että hyödykkeiden markkinoinnissa annetaan kuluttajalle käsitys alennusmyynnistä, vaikka hyödykettä ei ole aikaisemmin myyty myyntipisteessä korkeammalla hinnalla.

Muista!

• Outlet- tai tehtaanmyymälämainonnassa ei voi käyttää alennusmyyntiin viittaavia ilmaisuja, jos markkinoinnissa ei ole kyse saman myyntipisteen omien hintojen alentamisesta.

9. Lainsäädäntö ja harhaanjohtavuuden arviointi

9.1 Valvonnassa sovellettavat säännökset

Kuluttajille suunnattu hyödykkeiden edullisuutta koskeva markkinointi erilaisine hintaetuineen, hintalupauksineen tai hintavertailuineen kuuluu kuluttajansuojalain 2 luvun säännösten soveltamisalaan (20.1.1978/38).

Kuluttajansuojalain 2 luvun 11 §:n 1 momentissa säädetään, että markkinoitaessa tavaraa alennuksella tai alennettuun hintaan markkinoinnissa on ilmoitettava myös alin hinta, jolla tavaraa on markkinoitu hinnanalennusta edeltäneiden 30 päivän aikana. Jos yhtäjaksoisessa enintään 60 päivää kestäneessä markkinointikampanjassa hinnanalennus suurenee asteittain, alimpana hintana voidaan ilmoittaa alin hinta, jolla tavaraa on markkinoitu ensimmäistä hinnanalennusta edeltäneiden 30 päivän aikana.

• Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentissa säädettyä ei sovelleta nopeasti pilaantuviin elintarvikkeisiin.
• Kuluttajansuojalain 2 luvun 11 §:n 1 momentilla on pantu täytäntöön hintamerkintädirektiiviin lisätyn 6 a artiklan 1, 2 ja 5 kohta. Pykälän 2 momentti perustuu direktiivin 6 a artiklan 3 kohtaan.

Kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:n 1 momentissa  säädetään, että markkinoinnissa ei saa antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja, jos tiedot ovat omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee ostopäätöksen tai muun hyödykkeeseen liittyvän päätöksen, jota hän ei ilman annettuja tietoja olisi tehnyt.

Kuluttajansuojalain 2 luvulla on pantu täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY sopimattomista kaupallisista menettelyistä.

• Direktiivillä on yhdenmukaistettu yhteisön tasolla säännöt markkinoinnista ja kaupallisista menettelyistä, jotka voivat vahingoittaa kuluttajien taloudellisia etuja
• Direktiivin liitteestä 1 käy ilmi kaikissa olosuhteissa kiellettävät menettelyt (ns. musta lista)

9.2. Alimman hinnan ilmoittamisvelvollisuuden arviointi

Alimman hinnan ilmoittamisvelvollisuutta tavaraa koskevien hinnanalennusilmoitusilmoitusten yhteydessä (edellä kohta 4.) arvioidaan kuluttajansuojalain 2 luvun 11 §:n perusteella.

On syytä huomioida, että säännöstä sovelletaan hinnanalennusten esittämiseen. Vaikka tietty markkinointitoimi ei olisikaan säännöksen vastainen tai ei kuuluisi säännöksen soveltamisalaan, markkinointimenettelyn lainmukaisuutta voidaan aina arvioida kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:n perusteella.

9.3 Harhaanjohtavuuden arviointi

Markkinoinnin mahdollista harhaanjohtavuutta kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:n perusteella arvioidaan keskivertokuluttajan näkökulmasta. Tällöin ratkaisevia eivät ole mainoksessa käytetyt sanamuodot, vaan keskivertokuluttajalle syntyvä mielikuva, kun hän tavanomaiseen tapaan lukee mainosta. (KKO:2017:83)

Elinkeinonharjoittajan menettelyä pidetään harhaanjohtavana,

• jos markkinointi sisältää virheellistä tietoa ja on totuudenvastainen
• jos markkinointi millään tavoin harhauttaa keskivertokuluttajaa

Vaikka markkinoinnissa annetut tiedot olisivatkin virheettömiä, markkinointi on harhaanjohtavaa, jos se todennäköisesti saa kuluttajan tekemään kaupallisen ratkaisun, jota hän ei olisi muuten tehnyt.

Tosiasiallisesti virheetön tieto voi olla harhaanjohtava esimerkiksi esitystavan vuoksi. Unionin tuomioistuimen käytännössä (C-611/14) on katsottu, että esitetyt tiedot voivat esitystapansa vuoksi johtaa kokonaisuutena väärään käsitykseen esimerkiksi silloin, kun yhtä tietoa korostetaan ja toinen tieto jätetään kokonaan mainitsematta tai esitetään huomaamattomammalla tavalla. (KKO:2017:83)

Markkinoinnin harhaanjohtavuuden arvioinnissa ei oteta huomioon viestintävälineeseen mahdollisesti liittyviä aika- ja tilarajoitteita. (KSL 2 luvun 6 §)

9.4 Kaikissa olosuhteissa kielletyt menettelyt

Kuluttajansuojalain 2 luvun 15 §:n 3 kohdan nojalla annetusta valtioneuvoston asetuksesta (601/2008) ilmenevät elinkeinonharjoittajien menettelyt, jotka ovat kaikissa olosuhteissa sopimattomia kaupallisia menettelyitä.

Asetuksessa yksilöityjä menettelyitä pidetään aina kuluttajansuojalain vastaisina arvioimatta menettelyn mahdollista vaikutusta keskivertokuluttajan taloudelliseen käyttäytymiseen. Tällaisia menettelyitä ovat esimerkiksi perättömät loppuunmyynnit (kohta 13), jatkuvat perättömät tarjoukset (kohta 6) ja ns. täkymyynti (kohta 4).

9.5 Tosiasiaväitteiden näyttövelvollisuus

Elinkeinonharjoittajan on voitava näyttää toteen kaupalliseen menettelyyn liittyvien tosiasiaväittämien paikkansapitävyys. Tällaisia väitteitä ovat esimerkiksi

• ilmaisut oman hinnan alentamisesta ja alennuksen suuruudesta.
• väitteet oman hinnan edullisuudesta suhteessa kilpailijoiden hintoihin.
• väitteet kilpailijoiden hinnoista.
• väitteet ovh-hinnoista tai yleisestä hintatasosta markkinoilla.

Jos näyttöä ei esitetä tai näyttö on riittämätöntä, väitteisiin sisältyvät tosiasiaseikat katsotaan virheellisiksi. (Dir. 2005/29/EY 12 artiklan a alakohta)