Alennusilmaisut markkinoinnissa

(5/2020)

Tämä linjaus tarjoaa yrityksille ohjeita kuluttajille suunnattujen alennusmyyntien, loppuunmyyntien, tarjousten ja erilaisten hintavertailujen toteuttamiseen.

Alennusilmaisulla viestitään oman myyntihinnan edullisuutta suhteessa johonkin muuhun hintaan. Markkinoinnissa on tärkeää huomioida esimerkiksi se, mihin hintaan omaa voimassa olevaa myyntihintaa tai hintatasoa verrataan.

Eri alennusilmaisuilla on osin yhteiset, mutta myös omat erityiset periaatteensa. Lähtökohtaisesti kaikenlainen hintavertailu on sallittua, kunhan se ei ole totuudenvastaista eikä harhaanjohtavaa.

Linjaus sisältää myös työkaluja markkinoinnin suunnittelun tueksi. Linjauksen sisältämien tarkistuslistojen avulla yritys voi varmistaa, että alennusilmaisujen käyttämisen keskeiset periaatteet on otettu markkinoinnissa huomioon.

Kuluttaja-asiamies pitää linjausta lähtökohtana markkinoinnin valvonnassa. Linjaus perustuu kuluttajansuojalakiin sekä markkinaoikeuden, korkeimman oikeuden, Euroopan unionin tuomioistuimen ja kuluttaja-asiamiehen ratkaisukäytäntöön

Ulkomaille sijoittautuneen elinkeinonharjoittajan toimintaan sovelletaan Suomen lainsäädäntöä, jos markkinointi suuntautuu Suomeen.

Kuluttaja-asiamies on laatinut linjauksen yhdessä Kaupan liiton kanssa. Kaupan liitto suosittaa ohjeiden noudattamista.

Sisällysluettelo

  1. Mainoksen suunnittelu
  2. Eri alennusilmaisujen yhtäaikainen käyttäminen
  3. Hintaedun korostaminen
  4. Alennusmyynti
    4.1 Yleiset periaatteet
    4.2 Valikoiman rajaukset alennusmyynnissä
    4.3 Alennuksen määrän ilmoittaminen
    4.4 Toistuvat alennusmyynnit
    4.5 Tarkistuslista – näin onnistut alennusmyynnin markkinoinnissa
  5. Loppuunmyynti
    5.1 Yleiset periaatteet
    5.2 Valikoiman rajaukset loppuunmyynnissä
    5.3 Tarkistuslista – näin onnistut loppuunmyynnin markkinoinnissa
  6. Tarjous
    6.1 Yleiset periaatteet
    6.2 Tarjouksen rajaukset ja perättömät väitteet
    6.3 Täkymainonta
    6.4 Tarkistuslista – näin onnistut tarjousmarkkinoinnissa
  7. Muut hintailmaisut
    7.1 Ohjevähittäishinta (ovh)
    7.2 Yleiseen hintatasoon vertaaminen
    7.3 Kilpailijan hintaan vertaaminen
    7.4 Normaalihinta
    7.5 Hintalupaus ja hintatakuu
    7.6 Outlet-myymälät, tehtaanmyymälät, yms.
  8. Lainsäädäntö ja harhaanjohtavuuden arviointi
    8.1 Valvonnassa sovellettavat säännökset
    8.2 Harhaanjohtavuuden arviointi
    8.3 Kaikissa olosuhteissa kielletyt menettelyt
    8.4 Tosiasiaväitteiden näyttövelvollisuus

1. Mainoksen suunnittelu

Tuotteen kuvan, alennetun hinnan ja alennusta kuvaavan ilmaisun (esim. prosentti-ilmaisun) on vastattava toisiaan.

Esimerkiksi tarjousmarkkinointiin ei voi yleensä sisällyttää tarjouksen piiriin kuulumattomia tuotteita. Jos mainos sisältää tarjoustuotteiden lisäksi esimerkiksi normaalihintaisia tuotteita, tarjoustuotteet on selkeästi erotettava tarjoukseen kuulumattomista tuotteista.

Oleellista on, että mainoksesta kuluttajalle syntyvä mielikuva tai yleisvaikutelma vastaa todellisuutta.

  • Jos hintatiedossa on kyse kuluttajan ostokäyttäytymisen kannalta keskeisestä mitattavissa olevasta seikasta, kyseessä on tosiasiaväite, joka pitää pystyä näyttämään todeksi. Jos esimerkiksi liikkeen tuotteiden väitetään olevan 50 %:n alennuksessa tai liikkeen tuotteiden olevan aina kilpailijoiden tuotteita halvempia, yrityksen on varmistettava hintojensa edullisuutta koskevan väitteen  paikkansa pitävyys. Jos yritys ei pysty näyttämään esittämäänsä väitettä toteen, kysymys on kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:ssä tarkoitetuista harhaanjohtavista tiedoista.
  • Jos väitteessä on kysymys ainoastaan yleisluonteisesta kehumisesta, jota kuluttajan ei voida olettaakaan ymmärtävän kirjaimellisesti, kyseessä on kaupallinen kehuminen. Jos väite on niin yleisluontoinen, että kuluttaja ei miellä sitä tosiasiaväitteeksi, yrityksen ei ole tarpeen esittää siitä näyttöä. Esimerkiksi kaunein, ylellisin, herkullisin ovat useimmiten kaupallista kehumista ja makuasioita, joissa odotuksiin vaikuttavat myös asiakkaan henkilökohtaiset mieltymykset.

Markkinointikanavan valinnassa on otettava huomioon se, että tila- tai aikarajoitteista (tv, radio, bannerit, sosiaalisen median kanavat, tms.) huolimatta mainos antaa oikean kuvan esimerkiksi tarjouksen hyödynnettävyydestä ja rajoituksista.

Kanta-asiakkaille tehtävien tarjousten on erotuttava muille kuluttajille tehtävistä tarjouksista. Kanta-asiakasmarkkinoinnin pelisääntöjä varten on laadittu kuluttaja-asiamiehen linjaus kanta-asiakasmarkkinoinnista.

2. Eri alennusilmaisujen yhtäaikainen käyttäminen

Alennusmyyntiä, loppuunmyyntiä ja tarjouksia koskevia markkinointikeinoja voidaan käyttää eri tuotteiden osalta ajallisesti rinnakkain tai peräkkäin, jos markkinointi ei muodostu kuluttajia harhaanjohtavaksi. (MAO:654/09 ja MAO:655/09).

Esimerkiksi tiettyä tuoteryhmää voidaan mainostaa alennuksin, kun samanaikaisesti toinen tuoteryhmä on tarjouksessa, kolmas tuoteryhmä loppuunmyynnissä ja neljännen tuoteryhmän hintoja verrataan kilpailijan vastaavista tuotteista perimiin hintoihin.

Kuluttajan alennuksesta saaman hyödyn pitää olla todellinen. Markkinointi voi muodostua harhaanjohtavaksi esimerkiksi silloin, jos rajoitetun ajan voimassa olevissa tai tietyn tuoteryhmän alennuskampanjoissa on jatkuvasti samat tuotteet, eikä tuotteita käytännössä lainkaan myydä alennettuja hintoja korkeammilla hinnoilla.

3. Hintaedun korostaminen

Markkinoinnissa voi korostaa kuluttajille tarjottavaa hintaetua. Erityisen suuren hintaedun markkinointi voi muodostua harhaanjohtavaksi, jos hintaetu koskee todellisuudessa vain pientä osaa esimerkiksi alennusmyynnin piiriin kuuluvista tuotteista. 

Esimerkiksi ”jopa 70 prosentin alennus” väittämää voidaan pitää harhaanjohtavana, jos yritys ei pysty takaamaan sitä, että kuluttajalla on mahdollisuus saada tuote alennetulla hinnalla (Euroopan komission ohjeasiakirja, kohta 3.3.1. ”Yleiset harhaanjohtavat tiedot”, SWD(2016) 163 final).

Markkinointi on harhaanjohtavaa esimerkiksi, jos:

  • alennettua hintaa mainostetaan ilmaisulla ”jopa 70 prosentin alennus”, jossa sana ”jopa” on painettu hyvin pienellä, kun useimpien tuotteiden alennusprosentti on paljon pienempi.
  • elinkeinonharjoittaja ei pysty näyttämään toteen, että kuluttajilla on keskimäärin mahdollisuus saada hyväkseen markkinoitu enimmäisalennus.
  • markkinoinnissa esitetään etuja tai säästöväittämiä, mutta jätetään kertomatta alennuksen saamiseen liittyvistä ehdoista tai rajoituksista.

4. Alennusmyynti

4.1. Yleiset periaatteet

Alennusmyynti on kestoajaltaan rajoitettu tarjous, jonka sisältönä on yrityksen myynnissä olevan tuotteen hinnanalennus. Alennusmyyntiin rinnastetaan esimerkiksi ilmaisu ALE.

Alennusmyynti-ilmaisua ei voi käyttää kuvaamaan yrityksen hintojen edullisuutta kilpailijoihin tai yleiseen hintatasoon nähden, koska alennusmyynnissä vertailuhintojen pitää perustua markkinoivan yrityksen omiin hintoihin.

Alennusmyynnin ja tarjouksen rajanveto ei ole aina selkeä, jos kampanjaa ei ole nimenomaisesti nimetty alennusmyynniksi. Alennusmyynti eroaa tarjouksesta esimerkiksi siten, että

  • tarjouksen piiriin kuuluu yleensä vähemmän tuotteita kuin alennusmyyntiin.
  • tarjous on kestoajaltaan yleensä lyhytaikaisempi kuin alennusmyynti.
  • tarjouksen hinnan alennus tai erityinen edullisuus on yleensä pienempi kuin alennusmyynnissä.

4.2.Valikoiman rajaukset alennusmyynnissä

Alennusmyynnin piiriin voi kuulua kaupan koko valikoima tai vain osa valikoimasta.

Jos alennusmyyntiin kuuluvia tuotteita ei markkinoinnissa rajata tai täsmennetä, kaupan valikoimasta huomattavan osan on kuuluttava alennusmyynnin piiriin.

Jos alennusmyynti rajataan koskemaan vain tiettyä osaa kaupan valikoimasta, alennusmyynnin piiriin kuuluvat tuotteet tai tuoteryhmät on ilmoitettava mainoksessa niin selvästi, että kuluttaja voi havaita alennusmyyntiin kuuluvat tuotteet.

4.3. Alennuksen määrän ilmoittaminen

Alennusmyynnin lähtökohtana pitää olla yrityksen itsensä ennen hinnan alennusta normaalisti perimä hinta.

Alennus on laskettava hinnasta, jolla kuluttaja on voinut ostaa tuotteen mainostetusta kauppapaikasta ennen alennusmyyntiä. Pelkästään edullista hintatasoa ei voi markkinoida alennusmyyntinä.

Tuotteen hintaa ei saa ilmoittaa alennetuksi, jos hintaa ei ole tosiasiallisesti alennettu, eikä kuluttajan saama hintaetu ole todellinen.

Esimerkki 1. Harhaanjohtava markkinointi, vertailuhinta, todellinen hintaetu

Sohvakalusteiden markkinoinnissa oli käytetty vertailuhintaa myyntihinnan yhteydessä noin kahden vuoden ajan. Yrityksen mukaan vertailuhinnat olivat ns. normaaleja hintoja, eli yrityksen tuotteesta aikaisemmin perimiä hintoja. Koska yritys ei näyttänyt toteen koskaan perineensä tuotteista mainittua vertailuhintaa, markkinointi oli markkinaoikeuden mukaan kuluttajia harhaanjohtavaa ja siten kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:n  vastaista. (MAO:655/09)

Esimerkki 2. Harhaanjohtava markkinointi, vertailuhinta, todellinen hintaetu

Urheiluvälineiden markkinoinnissa oli käytetty vertailuhintoja ja alennettuun hintaa viittaavia ilmaisuja, kuten ”Alennus -20%” ja ”Säästä 40:00€!”. Yrityksen mukaan vertailuhinnat olivat olleet hintoja, joilla tuotteet oli otettu yrityksessä myyntiin. Vertailuhinnan käyttämisellä kuluttajalle vihjattiin, että kyseessä oli edullinen uusi myyntihinta. Markkinointi osoittautui harhaanjohtavaksi, koska yritys ei näyttänyt toteen, että se olisi aikaisemmin perinyt tuotteista mainittua vertailuhintaa. Koska kysymys ei ollut todellisesta hintaedusta, yritys oli markkinaoikeuden mukaan antanut harhaanjohtavaa tietoa ja siten menetellyt kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:n  vastaisesti. (MAO:159/19)

Esimerkki 3. Harhaanjohtava markkinointi, todellinen hintaetu

Kalusteiden markkinoinnissa oli tiettyjen tuotteiden yhteydessä käytetty ilmaisua ”ALE” esimerkiksi ajanjaksolla 28.12.2016 – 7.2.2017. ALE ilmaisun käyttäminen ei kuitenkaan vaikuttanut tuotteista kuluttajilta perittyyn myyntihintaan, vaan tuotteita oli ennen alennusmyyntiä, alennusmyynnin aikana ja alennusmyynnin jälkeen myyty samalla myyntihinnalla. Markkinaoikeus katsoi päätöksessään, että yritys oli menetellyt kuluttajien kannalta sopimattomasti, kun se oli käyttänyt tuotteen myyntihinnan yhteydessä ilmaisua ”ALE” tai sitä vastaavaa ilmaisua silloin, kun tuotetta ei ollut ollut myyty aikaisempaa edullisemmalla hinnalla. Kyseinen menettely oli kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:n ja 3 §:n vastaista. (MAO:656/18)

Esimerkki 4. Sallittu markkinointi, todellinen hintaetu, kestoaika

Naisten kesäkauden juoksukenkien markkinoinnissa oli yhdeksän kuukauden ajan kesästä seuraavan vuoden kevääseen käytetty myyntihinnan yhteydessä yliviivattua vertailuhintaa. Muita alennettuun hintaa viittaavia ilmaisuja ei käytetty. Juoksukenkiä oli ennen alennusmyyntiä myyty vertailuhinnalla parin kuukauden ajan. Markkinaoikeuden mukaan alennusmyynnissä oli kyse kausituotteiden markkinoinnista pääasiallisen myyntikauden jälkeen. Myyntihinta yhdessä vertailuhinnan kanssa osoitti kuluttajan saaman hintaedun, millä tiedolla oli kuluttajalle merkitystä. Markkinaoikeuden mukaan edullinen myyntihinta oli todellinen hintaetu, eikä markkinointi ollut kuluttajansuojalain  2 luvun 3 tai 6 §:ssä  tarkoitetulla tavalla harhaanjohtavaa. (MAO:160/19)

4.4. Toistuvat alennusmyynnit

Markkinointi muodostuu harhaanjohtavaksi, sillä toistuvat alennusmyynnit hämärtävät kuluttajan käsitystä kauppapaikan hintojen normaalitasosta ja alennuksesta koituvasta tosiasiallisesta edusta.

Esimerkki 1. Harhaanjohtava markkinointi, alennuksen aitous

Yritys markkinoi sohvakalusteita noin kahden ja puolen vuoden ajan erilaisin kampanjoin. Yrityksen mukaan kampanjoissa oli kyse alennusmyynneistä, erikoistarjouksista ja loppuunmyynneistä. Markkinoinnin kampanjamaisuus ja sen synnyttämä mielikuva jatkuvasta hintamuutoksesta ei viestinyt yrityksen yleisen hintatason edullisuudesta, vaan pikemminkin hämärsi käsitystä hintojen normaalitasosta. Alennettuun hintaan viittaavat ilmaisut ja samankaltaisen markkinoinnin toistuvuuden vaikutuksesta antoivat vaikutelman alennusmyyntimarkkinoinnista. Markkinaoikeuden mukaan yhtiön markkinointi oli omiaan hämärtämään kuluttajan käsitystä yrityksen normaalitasosta ja sen myötä alennuksesta koituvasta tosiallisesta hintaedusta. Markkinointi oli kuluttajia harhaanjohtavaa. (MAO:654/09, Ks. myös MAO:655/09)

Esimerkki 2. Harhaanjohtava markkinointi, alennuksen aitous

Päivittäis-, rauta- ja vapaa-ajan tavaroita myyvä yritys oli viiden vuoden ajan säännöllisesti käyttänyt muun muassa lehti-ilmoituksissaan ilmaisua ”ALE” sekä muita alennettuun hintaan viittaavia ilmaisuja. Hintailmaisuista syntyi mielikuva, että liikkeessä on alennusmyynti. Markkinaoikeus katsoi, että yritys oli antanut harhaanjohtavia tietoja ja menetellyt sopimattomasti käyttämällä alennettuun hintaan viittaavia ilmaisuja silloin, kun tuotteet eivät olleet olleet myynnissä aikaisempia hintoja edullisemmilla hinnoilla. (MAO:204/04)

4.5 Tarkistuslista – Näin onnistut alennusmyynnin markkinoinnissa

Tarkistuslista on tarkoitettu markkinoinnin suunnittelua ja toteutusta tukevaksi työkaluksi.

Tarkistuslistan avulla yritys voi varmistaa, että alennusilmaisujen käyttämisen keskeiset periaatteet on otettu markkinoinnissa huomioon. Lista auttaa huomioimaan alennusilmaisuihin liittyvät periaatteet ja välttämään harhaanjohtavat tai totuudenvastaiset alennusilmaisut.

Tarkistuslistaa ei ole kuitenkaan tarkoitettu ehdottomaksi. Lähtökohtaisesti kaikenlainen hintavertailu on sallittua, kunhan se ei ole totuudenvastaista eikä harhaanjohtavaa.

Markkinoinnissa voi siis tapauskohtaisesti myös poiketa tarkistuslistan ohjeista. Esimerkiksi alennusmyynnin hyväksyttävä kestoaika voi jossain määrin vaihdella ala- ja tuotekohtaisesti, kuten esimerkiksi kausituotteilla. Tällöin kannattaa huolellisesti ennalta arvioida markkinoinnin toteutusta tämän linjauksen periaatteiden mukaisesti.

Varmista, että nämä asiat ainakin ovat
alennusmyynnin markkinoinnissa kunnossa.

  • Alennusmyynnissä on kyse oman kauppapaikan myyntihinnan alentamisesta.
  • Alennus on laskettu kauppapaikassa aikaisemmin tarjotusta myyntihinnasta.
  • Tuotteiden hintoja on laskettu vähintään 10 %.
  • Alennusmyynti kestää yhtäjaksoisesti enintään 2 kk.
  • Alennusmyynti kestää kalenterivuoden aikana enintään 3 kk.
  • Alennusmyynnin rajoitukset on ilmoitettu selkeästi.
  • Alennuksen aitous on jälkikäteen perusteltavissa.

5. Loppuunmyynti

5.1. Yleiset periaatteet

Loppuunmyyntiin rinnastettavia ilmaisuja ovat esimerkiksi poistomyynti ja muuttomyynti.

Loppuunmyynnin perustana voi olla esimerkiksi kauppapaikan lopettaminen tai tietystä tuoteryhmästä tai mallista luopuminen, jolloin tarkoituksena on päästä eroon valikoimasta poistuvan tuoteryhmän tai mallin varastosta.

Markkinoinnissa on kiellettyä ilmoittaa, että yritys muuttaa tai lopettaa liiketoimintansa, jos väite ei pidä paikkaansa. Kiellettyjä ovat siis ”Vuokrasopimus päättyy!”- ja ”Koko varasto myydään!”-tyyliset ilmoitukset, jos yritys ei ole muuttamassa, lopettamassa tai varasto ei ole loppumassa. (Valtioneuvoston asetus 601/2008 1 § kohta 13)

Markkinoinnissa on myöskin kiellettyä käyttää yksittäisiä tuotteita tai tuoteryhmiä koskevia loppuunmyyntiin viittaavia hintailmaisuja, jos kampanjoiden tarkoituksena ei ole aidosti luopua loppuunmyynnin kohteena olevista tuotteista.

Esimerkki 1. Harhaanjohtava markkinointi, perätön loppuunmyynti

Huonekalualan yritys oli markkinoinut huonekaluja muun muassa kampanjoin, jotka oli otsikoitu ”Loppurysäys”, ”Tehtaan tyhjennys”, ”Tehdas poistaa tehtaan hinnoin”, ”Kaikki pois nopeasti”, ”Sohvia poistohintaan”, ”Poistamme malleja. Poistoerät”, ”Poistomyynti”, ”4 päivän pakkotyhjennys” ja ”Mallisto vaihtuu! Suurtyhjennys! Kaikki Pois!”. Markkinaoikeus katsoi, että kampanjoissa ei ollut kysymys loppuunmyynneistä, koska erilaiset poisto- ja tyhjennyskampanjat eivät selvästikään merkinneet sitä, että edes nimenomaisesti niiden kohteeksi ilmoitettujen sohvamallien myynnistä ainakaan pääsääntöisesti olisi näiden kampanjoiden jälkeen luovuttu. (MAO:654/09)

5.2. Valikoiman rajaukset loppuunmyynnissä

Loppuunmyynnissä kauppapaikan valikoimasta huomattavan osan on oltava myynnissä alennettuun hintaan, jos loppuunmyynnin sisältöä ei markkinoinnissa ole rajattu tai muuten täsmennetty.

Jos loppuunmyynti rajataan koskemaan vain tiettyä osaa kauppapaikan tuotelajitelmasta,

  • loppuunmyynnin piiriin kuuluvat tuotteet tai tuoteryhmät on ilmoitettava markkinoinnissa selvästi.
  • alennetuin hinnoin myytävät tuotteet on merkittävä selvästi tai erotettava kaupassa loppuunmyyntiin kuulumattomista tuotteista.

5.3. Tarkistuslista – näin onnistut loppuunmyynnin markkinoinnissa

Tarkistuslista on tarkoitettu markkinoinnin suunnittelua ja toteutusta tukevaksi työkaluksi.

Tarkistuslistan avulla yritys voi varmistaa, että alennusilmaisujen käyttämisen keskeiset periaatteet on otettu markkinoinnissa huomioon. Lista auttaa huomioimaan alennusilmaisuihin liittyvät periaatteet ja välttämään harhaanjohtavat tai totuudenvastaiset alennusilmaisut.

Tarkistuslistaa ei ole kuitenkaan tarkoitettu ehdottomaksi. Lähtökohtaisesti kaikenlainen hintavertailu on sallittua, kunhan se ei ole totuudenvastaista eikä harhaanjohtavaa.

Markkinoinnissa voi siis tapauskohtaisesti myös poiketa tarkistuslistan ohjeista. Tällöin kannattaa huolellisesti ennalta arvioida markkinoinnin toteutusta tämän linjauksen periaatteiden mukaisesti.

Varmista, että nämä asiat ainakin ovat
loppuunmyynnin markkinoinnissa kunnossa.

  • Loppuunmyynnissä on kyse tuotteista luopumisesta tai kauppapaikan lopettamisesta.
  • Alennus on laskettu kauppapaikassa aikaisemmin peritystä myyntihinnasta.
  • Tuotteiden hintoja on laskettu vähintään 10 %.
  • Yksittäisten tuotteiden tai tuoteryhmien loppuunmyynti kestää enintään 2 kk.
  • Yrityksen tai koko kauppapaikan loppuunmyynti kestää enintään 6 kk.
  • Loppuunmyynnin rajoitukset on ilmoitettu selkeästi.
  • Loppuunmyynti on jälkikäteen perusteltavissa.

6. Tarjous

6.1. Yleiset periaatteet

Tarjous on tiettyyn tuotteeseen tai tuoteryhmään kohdistuva lyhytaikainen hinnan alennus
tai esimerkiksi hinnan erityinen edullisuus suhteessa yleiseen hintatasoon.

Tarjouksen hinnoittelussa on otettava huomioon seuraavat periaatteet:

  • Jos tarjouksessa oleva tuote on ollut aikaisemmin myyjän valikoimassa, tarjoushinnan pitää olla edullisempi kuin myyjän samasta tuotteesta aikaisemmin perimä hinta.
  • Jos tarjouksessa oleva tuote ei ole aikaisemmin ollut myyjän valikoimassa, Tarjoushinnan on selvästi alitettava yrityksen oma tuleva myyntihinta (esimerkiksi avajaistarjous tai tutustumistarjous).
  • Jos tarjouksessa oleva tuote ei ole aikaisemmin ollut myyjän valikoimassa ja se on myynnissä vain tarjouksen ajan, edullisuuden pitää olla perusteltavissa. Tarjoushinnan voi perustella esimerkiksi niin, että tuote on hankittu tarjousta varten ja sen myyntihinta on erityisen edullinen suhteessa kilpailijoiden hintoihin.

Tarjouksen ja alennusmyynnin rajanveto ei ole aina selkeä, jos kampanjaa ei ole nimenomaisesti nimetty alennusmyynniksi. Tarjous eroaa alennusmyynnistä esimerkiksi siten, että

  • tarjouksen piiriin kuuluu yleensä vähemmän tuotteita kuin alennusmyyntiin.
  • tarjous on kestoajaltaan yleensä lyhytaikaisempi kuin alennusmyynti.
  • tarjouksen hinnan alennus tai erityinen edullisuus on yleensä pienempi kuin alennusmyynnissä.

6.2 Tarjouksen rajaukset ja perättömät väitteet

Tarjouksessa olevat tuotteet tai tuoteryhmät on yksilöitävä ja tarjouksen kesto on ilmoitettava tarjouksen markkinoinnissa. Jos näin ei menetellä, vaarana on, että mainosta silmäilevä kuluttaja mieltää mainoksen alennusmyynniksi. (MAO:654/09 ja MAO:655/09).

Tarjoustuotteiden on oltava kuluttajien saatavissa koko tarjouksen kestoajan. Kuluttajien on saatava markkinoinnista selkeät tiedot siitä, minä aikana, miten toimien ja millä muilla edellytyksillä hän voi saada tarjoustuotteen tai muun edun.

  • ”Rajoitettu erä”-tyyppistä varaumaa voi käyttää vain silloin, kun kysymyksessä on pieni tuote-erä, jonka loppuminen nopeasti on todennäköistä.

    Jos tarjouksella markkinoitavia tuotteita on saatavilla niin vähän, että ne todennäköisesti loppuvat tarjouksen voimassaoloaikana, markkinoinnissa on syytä mainita tuotteiden kappalemäärä, jotta kuluttajalla on mahdollisuus arvioida tarjouksen ajallista kestoa. Muussa tapauksessa riskinä on, että markkinointi luo harhaanjohtavan kuvan markkinoidun edun saatavuudesta.

  • ”Rajoitettu erä”- tai ”niin kauan kuin tavaraa riittää”-tyyppisiä ilmauksia ei voi käyttää yleisluontoisina ja kaikkea tarjousmarkkinointia koskevina rajoituksina. Tällaisista ilmaisuista kuluttaja ei voi todellisuudessa päätellä, minä aikana hän voi saada tarjoustuotteen tai markkinoidun edun.
  • Tarjouksen saatavuutta koskevat liikepaikkakohtaiset rajoitukset on ilmoitettava selkeästi.

Markkinoinnissa ei saa esittää perätöntä väitettä, jonka mukaan tuote on tarjolla vain hyvin rajoitetun ajan tai tietyillä ehdoilla vain hyvin rajoitetun ajan, jotta kuluttaja tekisi ostopäätöksen välittömästi. (Valtioneuvoston asetus (601/2008) 1 § kohta 6)

Esimerkki 1. Harhaanjohtava markkinointi, jatkuva tarjous, perätön väite

Talviurheiluvälineiden markkinoinnissa oli käytetty tyypillisiä alennettuun hintaan viittaavia prosentti-ilmaisuja ja vertailuhintoja, jotka loivat kuvan alennetuista hinnoista. Mainosten ilmaisut tarjousten ajallisesta kestosta antoivat vaikutelman siitä, että hyödyke oli tarjolla tietyllä alennetulla hinnalla vain yhden viikon. Kun saman määräaikaisen tarjouksen luvannut markkinointi oli saman tuotteen osalta toistunut useiden viikkojen ajan, yrityksen menettelyssä oli markkinaoikeuden päätöksen mukaan kysymys valtioneuvoston asetuksen (601/2008) mukaisesta perättömästä väitteestä. (MAO:829/15)

Esimerkki 2. Harhaanjohtava markkinointi, jatkuva tarjous, perätön väite

Kalusteiden markkinoinnissa käytetyt hinta- ja alennusilmaisut sekä tarjousten ajallista rajausta koskevat ilmaisut antoivat vaikutelman siitä, että hyödyke oli tarjolla alennetulla hinnalla vain hyvin rajoitetun ajan kerrallaan. Koska alennusmarkkinointi toistui saman tuotteen osalta ajallisesti rajoitetun kampanjan jälkeen varsin pian ja yhä uudelleen, yrityksen menettelyssä oli markkinaoikeuden päätöksen mukaan kysymys asetuksen (601/2008) mukaisesta perättömästä väitteestä. (MAO:385/16)

6.3. Täkymainointa

Täkymainonnalla tarkoitetaan kuluttajien houkuttelemista kauppapaikkaan poikkeuksellisen pienellä tavaraerällä ja tuotteiden määrään nähden tietoisesti ylimitoitetuilla ja voimakkailla markkinointikeinoilla.

Markkinoinnissa on kiellettyä kehottaa kuluttajia ostamaan kulutushyödykkeitä tiettyyn hintaan, jos elinkeinonharjoittajalla on perusteltu syy uskoa hyödykkeen laatu, hinta ja markkinoinnin laajuus huomioiden, että hyödykettä ei pystytä toimittamaan kuluttajille tarjottuun hintaan kohtuullisessa ajassa tai kohtuullista määrää. (Valtioneuvoston asetus (601/2008) 1 § kohta 4)

6.4 Tarkistuslista – näin onnistut tarjousmarkkinoinnissa

Tarkistuslista on tarkoitettu markkinoinnin suunnittelua ja toteutusta tukevaksi työkaluksi.

Tarkistuslistan avulla yritys voi varmistaa, että alennusilmaisujen käyttämisen keskeiset periaatteet on otettu markkinoinnissa huomioon. Lista auttaa huomioimaan alennusilmaisuihin liittyvät periaatteet ja välttämään harhaanjohtavat tai totuudenvastaiset alennusilmaisut.

Tarkistuslistaa ei ole kuitenkaan tarkoitettu ehdottomaksi. Lähtökohtaisesti kaikenlainen hintavertailu on sallittua, kunhan se ei ole totuudenvastaista eikä harhaanjohtavaa.

Markkinoinnissa voi siis tapauskohtaisesti myös poiketa tarkistuslistan ohjeista. Tällöin kannattaa huolellisesti ennalta arvioida markkinoinnin toteutusta tämän linjauksen periaatteiden mukaisesti.

Varmista, että ainakin nämä asiat ovat
tarjouksen markkinoinnissa kunnossa.

  • Tarjouksessa on kyse oman myyntihinnan laskemisesta tai muun edun tarjoamisesta.
  • Alennus on laskettu kauppapaikassa aikaisemmin peritystä hinnasta tai tarjottava etu on muutoin perusteltavissa.
  • Tuote on tarjouksessa korkeintaan yhden kuukauden.
  • Samaa tuotetta koskevat tarjoukset eivät toistu peräjälkeen.
  • Tuote on saatavilla tai tarjous on hyödynnettävissä koko tarjousajan.
  • Tarjouksen rajoitukset on ilmoitettu selkeästi.

7. Muut hintailmaisut

7.1 Ohjevähittäishinta (ovh)

Ohjevähittäishinta (tai suositusvähittäishinta) on hinta, jolla valmistaja tai muu toimitusketjun osapuoli suosittelee vähittäiskaupan myyvän tuotteen.  Se ei ole yrityksen oma aikaisempi myyntihinta tai normaalihinta.

Oman myyntihinnan vertaaminen ohjevähittäishintaan ei ole kiellettyä, mutta vertaamisen hyväksyttävyyteen liittyy ehtoja. Ensiksikin myyntihintaan verrattavan ohjevähittäishinnan tulee olla aito ja ajantasainen. Lisäksi edellytetään, että ohjevähittäishinta vastaa tuotteen yleistä myyntihintaa markkinoilla. Toimiva kilpailu johtaa kuitenkin yleensä siihen, että kuluttajatuotteita ei yleisesti myydä ohjevähittäishinnoilla. Tämän vuoksi oman myyntihinnan vertaaminen ohjevähittäishintaan ei pääsääntöisesti ole mahdollista ilman, että markkinointi muodostuu harhaanjohtavaksi.

Oman myyntihinnan vertaaminen ohjevähittäishintaan muodostuu helposti näennäiseksi ja kuluttajansuojalain vastaiseksi – esimerkiksi silloin, jos yritys käyttää markkinoinnissaan myyntihinnan yhteydessä korkeita ohjevähittäishintoja luomaan kuluttajalle mielikuvaa huomattavasta alennuksesta. (Euroopan komission ohjeasiakirja, kohta  3.3.1., ”Yleiset harhaanjohtavat tiedot”, SWD(2016) 163 final).

7.2 Yleiseen hintatasoon vertaaminen

Kun vähittäiskauppa vertaa omaa myyntihintaansa ohjevähittäishintaan, kyse on vähittäiskaupan oman hinnan vertaamisesta yleiseen hintatasoon. Omaa myyntihintaa ei voi verrata ohjevähittäishintaan myyntihinnasta annettavan alennuksen korostamiseksi siitä syystä, että kyse ei ole sen omasta aikaisemmasta myyntihinnasta annettavan alennuksen tarjoamisesta.

Hintavertailun harhaanjohtavuuden arvioinnissa yleensä selvitetään, vastaako ohjevähittäishinta tuotteen yleistä markkinahintaa ja/tai onko hintaa käytetty markkinoilla jo huomattavan pitkään. (MAO:829/15, MAO:656/18 ja MAO:159/19). Vähittäiskauppa ei voi verrata omaa myyntihintaansa tuotteen ohjevähittäishintaan silloin, jos tuotteen ohjevähittäishintaa ei tosiasiallisesti peritä kuluttajilta muissa vähittäiskaupoissa.

Esimerkki 1. Harhaanjohtava markkinointi, ovh-hintaan vertaaminen

Talviurheiluvälineiden markkinoinnissa oli käytetty alennettuun hintaan viittaavia prosentti-ilmaisuja ja vertailuhintoja. Yrityksen mukaan vertailuhinnat perustuivat maahantuojien tai tavarantoimittajien ilmoittamiin suositusvähittäishintoihin. Kun selvisi, että tuotteita myytiin alalla tyypillisesti suositus- tai ohjevähittäishintoja alemmilla hinnoilla, yritys oli markkinaoikeuden päätöksen mukaan antanut harhaanjohtavaa tietoa hintojensa tosiasiallisesta edullisuudesta ja menetellyt kuluttajansuojalain 2 luvun 3 ja 6 §:n vastaisesti. (MAO:829/15)

Esimerkki 2. Harhaanjohtava markkinointi, ovh-hintaan vertaaminen

Kalusteiden markkinoinnissa oli käytetty alennettuun hintaan viittaavia ilmaisuja ja vertailuhintoja. Yrityksen mukaan vertailuhinnat perustuivat tavarantoimittajien suositusvähittäishintoihin. Vaikka yritys pystyikin osoittamaan joidenkin kalusteiden osalta, että vertailuhinta perustui aidosti valmistajan laatimiin ohjevähittäishintoihin, se ei pystynyt näyttämään toteen, että vertailuhinnat olisivat vastanneet yleistä markkinahintaa. Markkinaoikeuden päätöksen mukaan yhtiön menettely oli antanut keskivertokuluttajalle harhaanjohtavaa tietoa yhtiön hintojen tosiasiallisesta edullisuudesta. Yritys oli menetellyt kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:n ja 3 §:n vastaisesti. (MAO:656/18)

Esimerkki 3. Harhaanjohtava markkinointi, ovh-hintaan vertaaminen

Urheiluvälineiden markkinoinnissa oli käytetty vertailuhintoja ja alennettuun hintaa viittaavia ilmaisuja, kuten ”Alennus -20%” ja ”Säästä 40:00€!”. Yrityksen mukaan vertailuhinnat perustuivat maahantuojien tai tavarantoimittajien ilmoittamiin suositusvähittäishintoihin. Markkinointi osoittautui harhaanjohtavaksi, koska yritys ei näyttänyt toteen, että vertailuhinta olisi perustunut maahantuojan tai tavarantoimittajan ilmoittamaan suositus- tai ohjevähittäishintaan, joka vastaisi yleisesti muiden vähittäismyyjien tuotteista perimää hintaa. Koska kysymys ei ollut todellisesta hintaedusta, yritys oli markkinaoikeuden päätöksen mukaan antanut harhaanjohtavaa tietoa ja siten menetellyt kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:n vastaisesti. (MAO:159/19)

Vähittäiskauppa ei voi väittää tuotteidensa olevan edullisempia kuin kilpailijoilla, jos kilpailijoilla ei ole kyseisiä tuotteita edes tarjolla (MAO:350/18)

7.3 Kilpailijan hintaan vertaaminen

Yritys voi verrata omaa myyntihintaa yhden tai useamman kilpailijan hintaan.

Vertailuhinta voi synnyttää harhaanjohtavan kuvan markkinoidun tuotteen edullisuudesta ja kuluttajalle koituvan edun määrästä,

  • jos vertailuhinta ei perustu riittävän edustavaan otokseen kilpailijoiden hinnoista.
  • jos vertailuhinta ei perustu riittävän ajankohtaiseen kilpailijoiden hintojen selvittämiseen. Tiedot kilpailijoiden hinnoista voivat kilpailutilanteesta riippuen vanhentua nopeastikin. (MAO:549/10)

Markkinointi voi muodostua harhaanjohtavaksi, jos yritys ei kykene perustelemaan ja näyttämään toteen vertailuhinnan tai yleisen hintavertailun oikeellisuutta.

Esimerkki 1. Harhaanjohtava markkinointi, hintaedun todellisuus

Urheiluvälineiden markkinoinnissa oli käytetty vertailuhintoja ja alennettuun hintaa viittaavia ilmaisuja, kuten ”Alennus -20%” ja ”Säästä 40:00€!”. Yrityksen mukaan vertailuhinnat perustuivat kilpailijoiden vastaavasta tuotteesta perimään hintaan. Vertailuhinnan käyttämisellä kuluttajalle oli vihjattu, että kyseessä oleva myyntihinta oli edullinen, mikä osoittautui harhaanjohtavaksi, koska yritys ei näyttänyt toteen, että vertailuhinta olisi perustunut kilpailijoiden vastaavasta tuotteesta perimään hintaan. Koska kysymys ei ollut todellisesta hintaedusta, yritys oli markkinaoikeuden päätöksen mukaan antanut harhaanjohtavaa tietoa ja siten menetellyt kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:n vastaisesti. (MAO:159/19)

Esimerkki 2. Harhaanjohtavan markkinointi, hintaedun todellisuus

Ulkoilu- ja erävaatteiden markkinoinnissa oli käytetty vertailuhintoina ”VAST.”-hintoja. ”VAST.”-hinnoilla tarkoitettiin kilpailijoiden vastaavista tuotteista perimiä hintoja. Markkinaoikeus katsoi päätöksessään (MAO:549/10), että yritys ei kaikilta osin kyennyt perustelemaan ja näyttämään toteen vertailuhintojen eli käyttämiensä ”VAST.” -hintojen oikeellisuutta. Kuluttajalle syntyi harhaanjohtava kuva näiden tuotteiden suhteellisesta edullisuudesta ja hänelle koituvan edun määrästä. Yhtiö oli siten menetellyt kuluttajansuojalain 2 luvun 3 §:n ja 6 §:n vastaisesti.

Esimerkki 3. Harhaanjohtava markkinointi, hintavertailun yleistäminen

Unionin tuomioistuimen ratkaisussa elinkeinonharjoittaja oli väittänyt yleisesti hintatasonsa olevan alhaisempi kuin sen pääasiallisilla kilpailijoilla (EUT C-356/04). Tällainen markkinointi voi olla luonteeltaan harhaanjohtavaa, jos mainoksesta ei käy ilmi, että vertailu ei perustu kaikkiin mainostajan tuotteisiin. Tällöin kuluttaja voi olla virheellisessä luulossa saamastaan säästöstä siitä riippumatta, mitä hänen mainostajalta ostamansa tavarat ovat. Kuluttaja saattaa myös erehtyä luulemaan, että esimerkiksi kaikki mainostajan tavarat ovat poikkeuksetta halvempia kuin kilpailijoiden tavarat (KKO:2017:83).

7.4. Normaalihinta

Normaalihinnalla tarkoitetaan samassa kauppapaikassa samasta tuotteesta aikaisemmin perittyä hintaa, jos markkinoinnissa ei kerrota, mitä muuta hintaa normaalihinnalla tarkoitetaan.

Kuluttajaa ei saa johtaa harhaan hinnan edullisuudella silloin, kun tuotteita myydään normaalihinnalla. Harhaanjohtaminen voi aiheutua esimerkiksi siitä, että normaalihintaisten tuotteiden markkinoinnissa käytetään samoja tai samanlaisia mainoksia tai hintailmaisuja kuin mitä aikaisemmin on käytetty tarjousten mainonnassa.

7.5. Hintalupaus ja hintatakuu

Se mitä hintalupauksella, hintatakuulla tai muulla vastaavalla väitteellä kulloinkin tarkoitetaan, riippuu siitä, millaisia väitteitä yritys markkinoinnissaan esittää ja millaisia ehtoja lupaukselle tai takuulle asetetaan.

Hintalupauksella tai hintatakuulla tarkoitetaan usein yrityksen markkinoinnissaan esittämää väitettä siitä, että yritys on alansa halvin tai pyrkii sellaiseksi. Edullisuusväitteeseen yhdistetty lupaus tai takuu edellyttää, että kuluttaja löytää markkinoidun tuotteen edullisemmin toiselta lupauksen tai takuun piiriin kuuluvalta yritykseltä.

Markkinointi muodostuu harhaanjohtavaksi silloin, jos yrityksen hintalupausta tai -takuuta koskeva markkinointi luo totuudenvastaisen käsityksen yrityksestä alan edullisimpana toimijana. Harhaanjohtavuus voi syntyä esimerkiksi siitä, että yritys ei ole lainkaan selvittänyt kilpailijoiden hintoja tai kilpailijoiden myyntihinnoista tehty selvitys perustuu liian kapeaan vertailuaineistoon tai vanhentuneisiin tietoihin.

Esimerkki 1. Harhaanjohtava markkinointi, tosiasiaväittämä, todistustaakka

Yritys oli hintalupaukseksi otsikoidussa markkinoinnissa kuvannut hinnoitteluaan siten, että se pyrkii aina olemaan markkinoiden edullisin vaihtoehto. Se oli myös markkinoinnissaan ilmoittanut seuraavansa markkinahintoja jatkuvasti ja laskevansa hintojaan, jos se huomaa, ettei se ole riittävän edullinen. Markkinoinnissa luvattiin kuluttajalle hyvittää hinnanerohyvitys, mikäli tämä löytää ostamansa tuotteen muualta edullisemmin. Korkein oikeus totesi päätöksessään KKO:2017:83, että ratkaisevia eivät olleet yrityksen mainoksessa käytetyt sanamuodot vaan se mielikuva, joka keskivertokuluttajalle syntyy, kun hän tavanomaiseen tapaan lukee mainosta. Hintalupaus kaikkine teksteineen oli ollut omiaan antamaan kuluttajille käsityksen, että yhtiö oli edullisin toimija. Hintatieto on kuluttajan käyttäytymisen kannalta keskeinen, mitattavissa oleva seikka. Yhtiön esittämässä väitteessä ei ollut kysymys ainoastaan yleisluontoisesta kehumisesta vaan sellaisesta hintojen edullisemmuutta koskevasta tosiasiaväitteestä, joka yhtiön tuli voida näyttää toteen.

Esimerkki 2. Harhaanjohtava markkinointi, tosiasiaväittämä, todistustaakka

Päätöksessään (MAO:350/18) markkinaoikeus totesi, että siltä osin kuin yritys ei ollut näyttänyt markkinoinnissa esittämäänsä hintalupaukseen sisällytettyä edullisimmuusväitettä kaikilta osin toteen yritys oli esittänyt mainoksessaan kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:ssä kiellettyjä harhaanjohtavia tietoja. Sen sijaan siltä osin, kun yritys esitti riittävän ja luotettavan selvityksen siitä, että muilla toimijoilla oli ollut vain poikkeuksellisesti ja väliaikaisesti samoista tai vastaavista tuotteista halvempia hintoja kuin yrityksellä itsellään, yrityksen markkinoinnissaan luomaa käsitystä edullisimmasta toimijasta ei markkinaoikeuden mukaan voitu tältä osin pitää keskivertokuluttajan näkökulmasta harhaanjohtavana.

7.6 Outlet-myymälät, tehtaanmyymälät, yms.

Outlet-myymälöitä, tehtaanmyymälöitä ja muita vastaavia myymälöitä koskevat samat säännökset ja periaatteet kuin kaikkia muitakin vähittäiskauppoja.

Kuluttajaa ei saa johtaa harhaan hinnan edullisuuden suhteen. Harhaanjohtaminen voi aiheutua esimerkiksi siitä, että tuotteiden markkinoinnissa annetaan kuluttajalle käsitys alennusmyynnistä, vaikka tuotetta ei ole aikaisemmin myyty kauppapaikassa korkeammalla hinnalla.

Muista!

  • Outlet- tai tehtaanmyymälämainonnassa ei voi käyttää alennusmyyntiin viittaavia ilmaisuja, jos markkinoinnissa ei ole kyse saman kauppapaikan omien hintojen alentamisesta.

8. Lainsäädäntö ja harhaanjohtavuuden arviointi

8.1 Valvonnassa sovellettavat säännökset

Kuluttajille suunnattu tuotteiden edullisuutta koskeva markkinointi erilaisine hintaetuineen, hintalupauksineen tai hintavertailuineen kuuluu kuluttajansuojalain 2 luvun säännösten soveltamisalaan (20.1.1978/38).

Kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:n 1 momentissa  säädetään, että markkinoinnissa ei saa antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja, jos tiedot ovat omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen, jota hän ei ilman annettuja tietoja olisi tehnyt.

Pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan harhaanjohtavat tiedot voivat koskea erityisesti kulutushyödykkeen hintaa tai sen määräytymisen perusteita, erityistä hintaetua ja maksuehtoja.

Kuluttajansuojalain 2 luvulla on pantu täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY sopimattomista kaupallisista menettelyistä.

  • Direktiivillä on yhdenmukaistettu yhteisön tasolla säännöt markkinoinnista ja kaupallisista menettelyistä, jotka voivat vahingoittaa kuluttajien taloudellisia etuja
  • Direktiivin liitteestä 1 käy ilmi kaikissa olosuhteissa kiellettävät menettelyt (ns. musta lista)

8.2 Harhaanjohtavuuden arviointi

Markkinoinnin mahdollista harhaanjohtavuutta arvioidaan keskivertokuluttajan näkökulmasta. Tällöin ratkaisevia eivät ole mainoksessa käytetyt sanamuodot, vaan keskivertokuluttajalle syntyvä mielikuva, kun hän tavanomaiseen tapaan lukee mainosta. (KKO:2017:83)

Elinkeinonharjoittajan menettelyä pidetään harhaanjohtavana,

  • jos markkinointi sisältää virheellistä tietoa ja on totuudenvastainen
  • jos markkinointi millään tavoin harhauttaa keskivertokuluttajaa

Vaikka markkinoinnissa annetut tiedot olisivatkin virheettömiä, markkinointi on harhaanjohtavaa, jos se todennäköisesti saa kuluttajan tekemään kaupallisen ratkaisun, jota hän ei olisi muuten tehnyt.

Tosiasiallisesti virheetön tieto voi olla harhaanjohtava esimerkiksi esitystavan vuoksi. Unionin tuomioistuimen käytännössä (C-611/14) on katsottu, että esitetyt tiedot voivat esitystapansa vuoksi johtaa kokonaisuutena väärään käsitykseen esimerkiksi silloin, kun yhtä tietoa korostetaan ja toinen tieto jätetään kokonaan mainitsematta tai esitetään huomaamattomammalla tavalla. (KKO:2017:83)

Markkinoinnin harhaanjohtavuuden arvioinnissa ei oteta huomioon viestintävälineeseen mahdollisesti liittyviä aika- ja tilarajoitteita. (KSL 2 luvun 6 §)

8.3 Kaikissa olosuhteissa kielletyt menettelyt

Kuluttajansuojalain 2 luvun 15 §:n 3 kohdan nojalla annetusta valtioneuvoston asetuksesta (601/2008) ilmenevät elinkeinonharjoittajien menettelyt, jotka ovat kaikissa olosuhteissa sopimattomia kaupallisia menettelyitä.

Asetuksessa yksilöityjä menettelyitä pidetään aina kuluttajansuojalain vastaisina arvioimatta menettelyn mahdollista vaikutusta keskivertokuluttajan taloudelliseen käyttäytymiseen. Tällaisia menettelyitä ovat esimerkiksi perättömät loppuunmyynnit (kohta 13), jatkuvat perättömät tarjoukset (kohta 6) ja ns. täkymyynti (kohta 4).

8.4 Tosiasiaväitteiden näyttövelvollisuus

Elinkeinonharjoittajan on voitava näyttää toteen kaupalliseen menettelyyn liittyvien tosiasiaväittämien paikkansapitävyys. Tällaisia väitteitä ovat esimerkiksi

  • ilmaisut oman hinnan alentamisesta ja alennuksen suuruudesta.
  • väitteet oman hinnan edullisuudesta suhteessa kilpailijoiden hintoihin.
  • väitteet kilpailijoiden hinnoista.
  • väitteet ovh-hinnoista tai yleisestä hintatasosta markkinoilla.

Jos näyttöä ei esitetä tai näyttö on riittämätöntä, väitteisiin sisältyvät tosiasiaseikat katsotaan virheellisiksi. (Dir. 2005/29/EY 12 artiklan a alakohta)