Asianosaiset
Lehtikuva Oy, Helsinki
Toimenpidepyynnön tekijä
Pressfoto Ltd Oy, Helsinki
Asian vireilletulo
Pressfoto Ltd Oy (jäljempänä Pressfoto) on lähettänyt Kilpailuvirastolle 7.1.1997 päivätyn toimenpidepyynnön. Toimenpidepyynnössään Pressfoto pyytää Kilpailuvirastoa selvittämään, onko Lehtikuva Oy (jäljempänä Lehtikuva) käyttänyt väärin määräävää markkina-asemaansa uutiskuvapalvelujen hinnoittelussa siten, että se on johtanut Pressfoton konkurssiin. Pressfoto on väittänyt, että sen konkurssi on aiheutunut Lehtikuvan ja sen emoyhtiön Sanoma-konsernin toimenpiteistä. Pressfoton mukaan Lehtikuva on kertonut asiakkaille vuonna 1993, että Pressfoto menee konkurssiin, mistä syystä Pressfoton tilaukset ovat vähentyneet. Lisäksi Lehtikuva on väitteiden mukaan harjoittanut muun muassa alihinnoittelua, syrjivää hinnoittelua ja teknistä sitomista ns. kuvan siirtoon tarkoitetun Hasselblad-järjestelmän avulla. Pressfotoa pyydettiin 27.1.1997 järjestetystä neuvottelusta tehdyn muistion mukaan toimittamaan aineistoa väitteidensä tueksi, mitä Pressfoto ei ole kuitenkaan tehnyt.
Asian selvittäminen
Yritykset
Lehtikuva on yksi Pohjoismaiden suurimmista kuvatoimistoista. Yhtiö on perustettu vuonna 1951 ja se kuuluu tytäryhtiönä Sanoma-konserniin. Lehtikuvan toiminta kattaa Suomen uutistapahtumien levittämisen maailmalle sekä maailmanlaajuisen uutiskuvapalvelun levittämisen Suomen lehdistölle. Lisäksi Lehtikuvalla on maailman merkittävimpien kuvatoimistojen ja tekstisyndikaattien edustukset viihteen, uutisten ja urheilun alalta, kansainvälisten mainos- ja kuvituskuvien kattavat julkaisuoikeudet, laajat kuva-arkistot kaikille kuvien käyttäjille sekä laboratoriopalvelut alan ammattilaisille.
Vuonna 1998 yhtiön liikevaihto oli noin 41 miljoonaa markkaa. Liikevaihto kasvoi vuoteen 1997 verrattuna noin 3 %. Tilikauden voitto oli vuonna 1998 noin 1,2 miljoonaa markkaa. Uutiskuvaryhmän kuvapalveluiden myynnin osuus yhtiön kokonaismyynnistä on ollut viime vuosina noin puolet.
Pressfoto oli vuonna 1996 tapahtuneeseen konkurssiinsa asti toinen Suomen kahdesta johtavasta kuvatoimistosta. Tällä hetkellä tilanne on se, että A4 Media Oy, joka on suomalainen monimediayritys, on hankkinut käyttöönsä Pressfoton kuva-arkiston myyjälle kuuluneine tekijänoikeuksineen. A4 Media Oy tarjoaa A4 Photon kautta Pressfoton kuva-arkistopalvelut digitaalisessa muodossa.
Lehtikuvan toimittamat selvitykset
Lehtikuva on esittänyt Kilpailuvirastolle asiaa koskevia selvityksiä 22.12.1997, 15.5.1998, 5.6.1998, 23.6.1998, 25.9.1998, 29.10.1998, 16.12.1998, 3.2.1999, 8.4.1999, 20.5.1999, 29.7.1999, 13.8.1999 ja 24.9.1999 päivätyissä vastineissaan.
Uutiskuvapalvelutoiminta
Lehtikuva on todennut, että kuvatoimiston tehtävänä on uutiskuvapalvelun osalta toimittaa asiakkailleen kuvat kaikista päivän tärkeimmistä kotimaisista ja kansainvälisistä uutistapahtumista. Uutiskuvapalvelun nopeusvaatimukset ovat suuret, mikä erottaa uutiskuvapalvelun luonteeltaan arkistokuva-, kuvituskuva- ja muusta kuvamyynnistä. Tämä edellyttää laajaa kuvaaja- ja yhteistyöverkostoa, joka kattaa mahdollisimman suuren maantieteellisen alueen sekä tehokkaan tietoliikenneverkon lähetin- ja vastaanottolaitteineen. Hyvän uutiskuvapalvelun aikaansaaminen sitoo Lehtikuvan mukaan myös merkittävässä määrin toiminnan harjoittajan pääomia.
Koska sanomalehtiasiakkaille välitettävä uutiskuvapalvelu koostuu kotimaisten ja ulkomaisten kuvien yhdistelmästä, edellyttää korkeatasoinen uutiskuvapalvelu hyvää ulkomaista yhteistyöverkostoa. Suurimmat alalla toimivat kansainväliset kuvatoimistot ovat Associated Press (AP), European Pressfoto Agency (EPA) ja Reuters.
Lehtikuvan markkina-asema
Lehtikuvan esittämien selvitysten mukaan Pressfoton uutiskuvapalveluiden tilaajina on ollut noin 11 sanomalehteä. Näistä suurimmat olivat Aamulehti ja Iltalehti. Selvityksistä käy myös ilmi, että Lehtikuvalla on ollut kuvapalvelusopimukset ennen Pressfoton konkurssia yli 20 sanomalehden kanssa. Näistä suurimmat ovat olleet Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat.
Lehtikuvan mukaan uutiskuvapalvelusopimusten olemassaolosta huolimatta lähes kaikki Pressfoton asiakkaat ostivat Lehtikuvalta satunnaisesti yksittäisiä uutis- ja muita kuvia. Vastaavasti Lehtikuvan asiakkaista ainakin Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat ostivat runsaasti yksittäisiä kuvia Pressfotolta.
Lehtikuvan mukaan alalla on ollut toimintatapana, että yksi kuvatoimisto kerrallaan edustaa tietyn uutiskuvatoimiston materiaalia tietyssä asiakasmaassa. Pressfoto toimi AP:n yksinoikeudella toimivana edustajana Suomessa vuosina 1957-1996 eli konkurssiinsa saakka. Pressfoton toiminnan päätyttyä AP on valinnut Lehtikuvan edustajakseen Suomessa. Lehtikuva on toiminut ja toimii edelleen Suomessa EPA:n yksinoikeudella toimivana edustajana. Ennen vuotta 1995 Lehtikuvalla on ollut yksinoikeussopimus myös Reutersin palveluihin. Lehtikuvalla ei sen sijaan ole ollut yksinoikeutta vuodesta 1995 lähtien, joskin Lehtikuvalle on edelleen jäänyt Reutersin edustussopimus.
Lehtikuva ei ole esittänyt arvioita sen epäillystä määräävästä markkina-asemasta ennen Pressfoton konkurssia, mutta on todennut, että sillä on Pressfoton konkurssin jälkeen määräävä markkina-asema sanomalehtien päivittäisillä uutiskuvapalvelumarkkinoilla.
Lehtikuvan menettelytapojen yhteys Pressfoton konkurssiin
Lehtikuva on kiistänyt Pressfoton väitteet sen toiminnasta Pressfoton konkurssiin johtaneina tekijöinä.
Lehtikuva on selvittänyt toimintansa olleen koko 90-luvun voitollista, jonka seikan perusteella yritys kiisti Pressfoton väitteet Lehtikuvan alihinnoittelusta.
Lehtikuvan mukaan uutiskuvapalvelusopimusten hinnoitteluun ovat vaikuttaneet asiakkaiden toteutuneet palveluostot sekä erityiset uutiskuvapaketit (mm. kisapaketit vuoden merkittävimmistä urheilutapahtumista). Minkäänlaisia taktisista syistä annettuja lisäalennuksia, jotka liittyisivät Pressfoton konkurssiin, ei Lehtikuva ole selvitysten mukaan antanut. Kyseinen seikka käy Lehtikuvan mukaan ilmi muun muassa tarkasteltaessa Lehtikuvan uutiskuvapalvelusopimusten hinnoittelua asiakkaittain vuosina 1992-1997. Hinnoittelussa ei ole selvitysten mukaan tapahtunut merkittäviä muutoksia kyseisinä vuosina. Uutiskuvapalveluiden hinnoittelu on Lehtikuvan mukaan ollut tasapuolista ja asiakkailla on ollut mahdollisuus perehtyä hinnoittelun perusteisiin.
Lehtikuva on myös kiistänyt Pressfoton väitteet teknisestä sitomisesta sillä perusteella, että sekä Hasselblad-järjestelmä, jota Lehtikuva tuolloin käytti että AP Leaf -kuvansiirtojärjestelmä, jota Pressfoto käytti, olivat kaikkien saatavilla. Tekninen kehitys on myös johtanut siihen, että kumpikin menetelmä on nykyään vanhentunut eikä enää yleisesti käytössä.
Lehtikuvan hinnoitteluperusteet
Lehtikuva on selvittänyt, että uutiskuvapalvelusopimusten sisältämä kuvamateriaali muodostuu päivittäisten koti- ja ulkomaisten uutistapahtumien perusteella. Sekä koti- että ulkomaisten uutiskuvien julkaisumaksut ovat asiakkaille myytäessä samansuuruiset.
Lehtikuvan mukaan uutiskuvapalvelun hinnoittelu perustuu keskeisesti asiakaslehden levikkiin. Lehtikuva on todennut, että lehtien (yleensä 4-7 päiväisten) kokonaislevikkiä käytetään yleisesti kansainvälisissä sopimuksissa yhtenä hinnoitteluelementtinä.
Lehtikuvan mukaan myös asiakaslehden kuvankäyttötavat vaikuttavat olennaisesti hinnoitteluun. Kuvankäyttötavat sisältävät sen, kuinka paljon asiakaslehti tosiasiassa julkaisee palvelun sisältämiä kuvia, minkä tyyppisiä kuvia asiakaslehti pääasiassa julkaisee ja mikä on kuvien käyttöyhteys lehdessä. Lehtikuvalla ei yhtiön antamien selvitysten mukaan ole kirjallisesti dokumentoitua aineistoa asiakaslehtien kuvankäytöstä, vaan asiakaslehtien tapa käyttää kuvapalvelua on vaikuttanut palvelun hintaan Lehtikuvalle pitkällä aikavälillä syntyneen näkemyksen kautta. Tämä näkemys on muotoutunut Lehtikuvan ja sen asiakkaiden välisissä sopimusneuvotteluissa.
Lisäksi Lehtikuva on todennut, että ns. kilpailun kohtaamistilanteista johtuen joidenkin asiakkaiden hinnat ovat jääneet kohtuuttoman alhaiselle tasolle. Näiden asiakkaiden osalta hintojen korotusta ei ole pystytty toteuttamaan kokonaisuudessaan. Myös asiakkaiden neuvottelutaito on Lehtikuvan mukaan vaikuttanut hinnoitteluun.
Lehtikuvan mukaan hinnoittelu on ollut asiakaskohtaista ja yksilöllistä, mistä syystä hinnoittelun läpinäkyvyys on ollut puutteellinen.
Editoitu uutiskuvapalvelu
Lehtikuvan toimintaidea on perustunut uutiskuvapalvelujen myynnissä standardoitujen palvelupakettien myymiseen. Kyseiset palvelupaketit ovat Lehtikuvan mukaan vakiosisältöisiä ja niitä kutsutaan editoiduksi uutiskuvapalveluksi. Editoitu uutiskuvapalvelu sisältää kotimaan palvelun ja Lehtikuvan valitsemat ulkomaisten kuvapalvelujen kuvat (sopimustilanteesta riippuen; tällä hetkellä valikoima Reutersin ja EPA:n kuvia). Standardoiduilla paketeilla on Lehtikuvan mukaan saavutettu kustannusetuja, joista myös uutiskuvapalveluasiakas on hyötynyt.
Levikin vaikutus editoidun uutiskuvapalvelun hintaan
Lehtikuva on selvittänyt Kilpailuvirastolle editoidun uutiskuvapalveluasiakkaiden hinnoittelua vuodelta 1998. Muutamille editoidun uutiskuvapalvelun asiakkaille Lehtikuva on myynyt ko. palvelua yhteisellä sopimuksella. Koska muuta ei ole esitetty, on Kilpailuvirasto verrannut yhteiseen sopimukseen kuuluvien lehtien levikkejä kokonaislevikkiin sekä tämän perusteella laskenut, mikä on yksittäisen lehden levikkiin suhteutettu osuus kokonaishinnasta. Alpress Oy:n räätälöityyn sopimukseen kuuluvat, mutta editoidun uutiskuvapalvelun saaneet sanomalehdet eivät ole tässä tarkastelussa mukana.
Lehtikuvan asiakkaisiin ovat vuonna 1998 kuuluneet kaikki tuolloin Sanomalehtien Liiton jäseninä olleet 7-päiväiset sanomalehdet, suurin osa 6- ja 5-päiväisistä sanomalehdistä sekä yksi 4- ja yksi 3-päiväinen lehti. Kaikilla kyseisillä lehdillä on voimassaoleva tarkastettu levikki. Lisäksi Lehtikuvan asiakkaisiin on virastolle toimitettujen selvitysten mukaan kuulunut 5-kertaa viikossa ilmestyvä ilmaisjakelulehti. Suurin osa Lehtikuvan asiakkaista sijoittuu levikkiluokkiin 6.000 – 35.999. Maakuntien ykköslehdet sijoittuvat pääosin levikkiluokkiin 20.000 – 110.000.
| Levikki | Sopimuksen hinta |
| 6.000 – 10.999 | […] |
| 11.000 – 19.999 | […] – […] |
| 20.000 – 29.999 | […] – […] |
| 30.000 – 35.999 | […] – […] |
| 50.000 – 59.999 | […] – […] |
| 65.000 | […] |
| 70.000 – 79.999 | […] – […] |
| 85.000 | […] |
| 100.000 | […] |
| 100.000 | […]1 |
Sanoma Osakeyhtiön ja Alpress Oy:n räätälöidyt uutiskuvapalvelut
Lehtikuva on todennut, että Sanoma Osakeyhtiö -konserniin ja Alpress Oy:hyn kuuluvilla sanomalehdillä on ollut editoidusta uutiskuvapalvelusta poikkeava, ns. räätälöity uutiskuvapalvelu.
Sanoma Osakeyhtiö– konserniin kuuluvien lehtien uutiskuvapalvelu on perustunut suullisiin sopimuksiin. Sanoma Osakeyhtiön lehdet eli Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat ovat saaneet käyttöönsä AP:n, EPA:n ja Reutersin kokonaispalvelut. Sanoma Osakeyhtiön palvelut ovat ulkomaisten kuvien osalta laajemmat kuin ne ulkomaisia kuvia koskevat palvelut, jotka liittyvät editoituun uutiskuvapalveluun. Normaaliin editoituun uutiskuvapalveluun kuuluvat vain Lehtikuvan valitsemat kuvat EPA:n ja Reutersin kokonaispalveluista (n. 10-15 % kokonaispalveluiden materiaalista) eikä siihen kuulu lainkaan AP:n toimittamaa materiaalia. Toisaalta laajan oman kuvaajakunnan omaavat Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat eivät ole tarvinneet editoituun uutiskuvapalveluun liittyvää kotimaata koskevaa uutiskuvapalvelua Lehtikuvan omien kuvaajien tuottaman kuvamateriaalin osalta, joten kyseiset lehdet ostavat ne tarvitessaan edelleen kertajulkaisuoikeudella Lehtikuvan normaalihinnaston mukaiseen kappalehintaan. Hinnaston hinnoista (Lehtikuvan oma tuotanto) myönnetään konsernin sisällä 10 %:n konsernialennus. Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien räätälöityyn palveluun sisältyy myös mahdollisuus edellä mainitun kertajulkaisuoikeudella ostetun Lehtikuvan oman tuotannon uudelleenjulkaisemiseen. Lisäksi Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien räätälöityyn palveluun kuuluu lehtien omien kuvaajien negatiivimateriaalin arkistointi.
Lehtikuvan mukaan tarkasteltaessa Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien maksamia hintoja verrattuna editoituun uutiskuvapalveluun, on otettava huomioon seuraavat seikat:
- Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat saavat editoitua uutiskuvapalvelua huomattavasti laajemman kansainvälisen kuvamateriaalin käyttöönsä,
- Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien uutiskuvapalvelumaksuun ei sisälly Lehtikuvan oman tuotannon julkaisuoikeuksia,
- Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien uutiskuvapalvelumaksu sisältää Lehtikuvan omaa tuotantoa koskevan uudelleenjulkaisumaksun sekä arkistointipalvelun,
- Ilta-Sanomien kuvien käyttö on ollut perinteisiin sanomalehtiin verrattuna erittäin runsasta,
- Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat ovat Lehtikuvan suurimmat asiakkaat
Alpress Oy:n sopimus on kattanut Aamulehden, Iltalehden ja Kauppalehden räätälöidyt uutiskuvapalvelut sekä Satakunnan Kansan ja Lapin Kansan tarvitseman normaalin editoidun uutiskuvapalvelun.
Aamulehti, Iltalehti ja Kauppalehti ovat saaneet käyttöönsä editoitua uutiskuvapalvelua laajemman kansainvälisen uutiskuvapalvelun, johon kuuluu EPA:n ja Reutersin kokonaispalvelut. Aamulehden, Iltalehden ja Kauppalehden kansainvälinen kuvapalvelu eroaa Sanoma Osakeyhtiön vastaavasta paketista siinä, että se ei sisällä AP:n kuvia ollenkaan. EPA:n ja Reutersin palvelut edellä mainitut lehdet saavat kuitenkin yhtä laajana kuin Sanoma Osakeyhtiön lehdet. Aamulehden, Iltalehden ja Kauppalehden uutiskuvapalvelu kattaa kotimaisten kuvien osalta koko Lehtikuvan oman tuotannon.
Arvioitaessa Alpress Oy:n maksamia hintoja verrattuna Lehtikuvan editoidun uutiskuvapalvelun asiakkaisiin, on Lehtikuvan mukaan otettava huomioon seuraavat seikat:
- Aamulehti, Iltalehti ja Kauppalehti saavat käyttöönsä huomattavan kattavan kansainvälisen uutiskuvapalvelun,
- Iltalehden kuvan käyttö on perinteisiin sanomalehtiin verrattuna erittäin runsasta,
- Kauppalehden kuvan käyttö on erittäin vähäistä,
- Alpress Oy kuuluu Lehtikuvan suurimpiin asiakkaisiin.
Edellä mainitun perusteella voidaan todeta, että Sanoma Osakeyhtiön ja Alpress Oy:n sopimusten mukaiset räätälöidyt palvelut eroavat sisällöllisesti sekä toisistaan että editoidusta uutiskuvapalvelusta.
Räätälöityjen uutiskuvapalvelujen hinnoittelu
Lehtikuva on selvittänyt Kilpailuvirastolle Sanoma Osakeyhtiön ja Alpress Oy:n uutiskuvapalvelusopimusten toteutunutta hinnoittelua vuodelta 1998. Lehtikuva on selvityksensä mukaan myynyt uutiskuvapalveluja erillisillä sopimuksilla Helsingin Sanomille ja Ilta-Sanomille. Alpress Oy:n kuvapalvelusopimus on kattanut Aamulehden, Iltalehden, Kauppalehden, Satakunnan Kansan ja Lapin Kansan, joille on myyty uutiskuvapalveluita kiinteällä vuosiveloituksella. Lehtikuva ei ole esittänyt Kilpailuvirastolle selvitystä Alpress Oy:n sopimukseen kuuluvien eri lehtien osuudesta kokonaispalvelusopimuksen hintaan.
Sanoma Osakeyhtiö
| Lehti | Levikki | Sopimuksen hinta |
| Helsingin Sanomat | 469.794 kpl | […] mk |
| Ilta-Sanomat | 212.533 kpl | […] mk |
Alpress Oy
| Sopimus | Levikki | Sopimuksen hinta |
| Yhteensä | 406.902 kpl | […]2 mk |
Kilpailuoikeudellinen arviointi
Relevantit markkinat
Määräävän markkina-aseman olemassaolon ja sen mahdollisen väärinkäytön arvioinnin perusteena ovat tapauskohtaisesti määriteltävät relevantit hyödyke- ja maantieteelliset markkinat ja niiden kehitys. Sellaiset hyödykkeet, joita asiakkaat pitävät toisiaan kohtuullisesti korvaavina, luetaan mukaan relevantteihin hyödykemarkkinoihin. Maantieteellisiä markkinoita määriteltäessä otetaan huomioon tarkastelun kohteena olevan yrityksen toiminta-alue ja myös ne alueet, joilla asiakkaiden on mahdollista solmia taloudellisesti ja teknisesti realistisia vaihtoehtoisia liikesuhteita.
Kyseessä olevat relevantit hyödykemarkkinat ovat sanomalehdille tarjottavat päivittäiset uutiskuvapalvelut. Sanomalehdille suunnatulla päivittäisellä uutiskuvapalvelulla tarkoitetaan kansainvälisten uutiskuvapalvelusopimusten ja oman kuvaustuotannon sekä mahdollisten muiden alihankintasopimusten perusteella tarjottavaa kuvamateriaalia. Uutiskuvapalvelun nopeusvaatimukset ovat suuret erotuksena arkisto- ja kuvituskuvien tarjonnasta, sillä sanomalehdet tarvitsevat päivittäin kuvavalikoiman tärkeimmistä uutistapahtumista. Arkisto-, kuvitus- ja muiden kuvien tilaamisella internet- tai muilta kuvatoimistoilta, lehtien omien kuvaajien käytöllä tai hankkimalla kansainväliset uutiskuvat suoraan kansainväliseltä kuvatoimistolta eivät sanomalehdet riittävässä määrin kykene korvaamaan uutiskuvapalvelun tarvetta.
Uutiskuvapalveluun olennaisena osana liittyvien kansainvälisten uutiskuvien osalta Lehtikuvan oikeudet kuvien välittämiseen rajoittuvat Suomen rajojen sisälle. Koska tarkastelun kohteena oleva uutiskuvapalvelu koostuu kotimaisten ja kansainvälisten uutiskuvien yhdistelmästä, myös potentiaalisten asiakkaiden joukko rajoittuu Suomessa ilmestyviin sanomalehtiin. Relevantit maantieteelliset markkinat ovat siten tässä tapauksessa valtakunnalliset.
Määräävä markkina-asema
Kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukaan elinkeinonharjoittajalla on määräävä markkina-asema, jos sillä on koko maassa tai tietyllä alueella yksinoikeus tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla. Määräävän markkina-aseman olemassaolon määrittely edellyttää markkinaosuuksien, alalle pääsyn esteiden, yrityksen kilpailuetujen ja käyttäytymisen sekä alan kehityksen tarkastelua.
Lehtikuva on Pressfoton konkurssin jälkeen ainoa valtakunnallista uutiskuvapalvelua tarjoava yritys Suomessa. Mikäli asiakas tarvitsee laajan valikoiman uutiskuvia päivittäisistä tärkeimmistä kotimaan uutistapahtumista, voi sanomalehti hankkia ne käytännössä vain Lehtikuvan kautta. Koska myös AP teki Pressfoton konkurssin jälkeen yksinoikeussopimuksen Lehtikuvan kanssa, on Lehtikuvalla kansainvälisten uutiskuvien osalta tällä hetkellä yksinoikeussopimukset sekä AP:n että EPA:n palveluihin. Reutersin palveluita voivat lehdet ostaa myös suoraan, mutta lehdet voivat ostaa ne myös Lehtikuvan kautta, sillä Reutersilla on edustussopimus Lehtikuvan kanssa. Mikäli sanomalehdet eivät kuitenkaan tarvitse Reutersin tuotantoa kokonaisuudessaan, vaan lehdelle riittävät joko Lehtikuvan valitsemat Reutersin kuvat tai Lehtikuvalle toimitettu koko Reutersin tuotanto, on Lehtikuva käytännössä ainoa vaihtoehto.
Edellä mainitun perusteella Kilpailuvirasto katsoo, että Lehtikuvalla on ollut Pressfoton konkurssin jälkeen kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukainen määräävä markkina-asema sanomalehdille suunnattujen päivittäisten uutiskuvapalveluiden markkinoilla Suomessa.
Lehtikuvan ja Sanoma Osakeyhtiön rooli Pressfoton konkurssissa
Toimenpidepyynnön mukaan Pressfoton konkurssin ovat aiheuttaneet Lehtikuvan ja sen emoyhtiön Sanoma-konsernin toimenpiteet. Kilpailuvirasto ei kuitenkaan ole saanut osapuolilta sentyyppistä selvitystä, jonka perusteella se olisi voinut todeta, että Lehtikuva olisi alihinnoitellut palveluitaan tai että Sanoma Osakeyhtiö olisi suunnitelmallisesti ja johdonmukaisesti subventoinut Lehtikuvaa tarkoituksella saavuttaa määräävä markkina-asema uutiskuvapalvelumarkkinoilla. Virasto on myös ottanut asian käsittelyssä huomioon sen, että 1990-luvun alun taloudellinen laskusuhdanne alensi huomattavasti uutiskuvapalvelujen kysyntää, mikä on tuolloin luonnollisesti koventanut kilpailua asiakkaista Lehtikuvan ja Pressfoton kesken.
Epäilty määräävän markkina-aseman väärinkäyttö
Lehtikuvan menettelytapojen arviointi
Kilpailunrajoituksista annetun lain 7 §:n 4 kohdan tarkoittamana kiellettynä määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä pidetään kohtuuttoman tai kilpailun rajoittamista ilmeisesti tarkoittavan hinnoittelukäytännön soveltamista. Kiellettyä on muun ohella hintasyrjintä. Määräävässä markkina-asemassa olevan elinkeinonharjoittajan tulee myös soveltaa asiakassuhteissaan johdonmukaisia ja selkeitä hinnoitteluperiaatteita, jotka ovat riittävän läpinäkyviä.
Hinnoittelun selkeys ja läpinäkyvyys
Määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen hinnoittelun tulee perustua selkeyteen ja läpinäkyvyyteen. Kilpailuneuvosto on todennut Teosto ry:tä koskevassa päätöksessään (dno 22/359/96, päätös 1.6.1998), jonka korkein hallinto-oikeus on vahvistanut (taltio 1540, päätös 9.6.1999), että pelkästään hinnoittelun läpinäkymättömyyttä voidaan sinänsä pitää kilpailunrajoituslain 7 §:n kieltämänä määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä.
Määräävän aseman väärinkäytöstä epäillyn yrityksen tulee pystyä osoittamaan hinnoittelunsa perusteet niin selkeästi, että yhtiön toiminnan lainmukaisuus on mahdollista arvioida. Läpinäkyvyysperiaatteen noudattaminen edellyttää, että määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen asiakas voi perehtymällä hinnoittelun periaatteisiin selvittää, mistä tekijöistä sen maksama hinta muodostuu. Läpinäkyvyysperiaate myös osaltaan edesauttaa sitä, että määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen hinnoittelu on objektiivista ja tasapuolista. Kilpailuneuvosto on myös todennut Teosto-päätöksessä, että erilaisesta tekijänoikeuden hyödyntämisestä koskevien korvausten niputtaminen ei ole sopusoinnussa kilpailuoikeudellisen läpinäkyvyyden periaatteen kanssa.
Kilpailuneuvosto on Teosto-päätöksessään katsonut, ettei immateriaalioikeuksien hyödyntämisestä maksettavia korvauksia voida tarkastella pelkistetyn kustannuslaskennan avulla, vaan oikeudenhaltijalle tuleva korvaus määräytyy yleensä joko oikeuden hyödyntämisen laajuuden (käyttöperiaate) tai siitä saatavien tulojen (rojaltiperiaate) perusteella. Selvitysten mukaan Lehtikuvan hinnoittelu on editoidun uutiskuvapalvelun osalta perustunut keskeisesti lehden levikkiin sekä kuvankäyttötapoihin, mutta siihen ovat yhtiön mukaan vaikuttaneet osaltaan myös kilpailunkohtaamistilanteet ja asiakkaiden neuvottelutaito. Räätälöityjen uutiskuvapalvelujen osalta hinnoitteluun näyttää vaikuttaneen myös se, että räätälöityjä palveluja käyttävät kustantajat ovat Lehtikuvan suurimpia asiakkaita.
Lehtikuvan esille tuomat lehden levikki ja kuvankäyttötavat uutiskuvapalvelun hinnoittelukriteereinä vaikuttavat Kilpailuviraston mielestä perustelluilta ja ne ovat myös immateriaalioikeuksista perityille käyttökorvauksille luonteenomaisia. Lehtikuva ei kuitenkaan ole esittänyt virastolle tarkempia levikkiä koskevia hinnoitteluperiaatteita, joista kävisi ilmi, mikä on lehden levikin vaikutus uutiskuvapalvelusopimuksen hintaan. Kuvankäyttöä koskevan hinnoitteluperusteen Lehtikuva on todennut muotoutuneen sille pitkällä aikavälillä syntyneen näkemyksen kautta ja konkretisoituneen asiakkaiden kanssa käydyissä neuvotteluissa, mutta muuta selvitystä eri asiakkaiden kuvankäyttötavoista ja niiden vaikutuksesta hinnoitteluun ei Lehtikuva ole esittänyt.
Lehtikuvalla ei ole ollut uutiskuvapalveluja koskevaa julkista hinnastoa eikä virastolle esitettyjen kirjallisten uutiskuvapalvelusopimusten perusteella Lehtikuvan asiakas ole myöskään voinut selvittää, mistä tekijöistä sen maksama hinta muodostuu.
Lehtikuva on myynyt ns. konsernisopimuksella uutiskuvapalveluja Alpress Oy:n sanomalehdille siten, että editoitujen uutiskuvapalvelujen hinnat on niputettu yhteen räätälöityjen uutiskuvapalvelujen kanssa. Menettely on vaikeuttanut editoiduista ja räätälöidyistä uutiskuvapalveluista maksettujen korvausten vertaamista keskenään sekä myös räätälöityihin sopimuksiin niputettujen editoitujen uutiskuvapalvelujen korvausten vertaamista sellaisiin sopimuksiin, joiden nojalla myydään vain editoituja uutiskuvapalveluja.
Kilpailuvirasto katsoo, että Lehtikuvan uutiskuvapalvelujen hinnoittelu ei ole ollut kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan mukaisesti riittävän selkeätä ja läpinäkyvää, jotta asiakas olisi kyennyt julkisen hinnaston tai uutiskuvapalvelusopimuksensa perusteella selvittämään hinnoittelunsa perusteet.
Hinnoittelun tasapuolisuus ja syrjimättömyys
Kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdassa kielletyllä hintasyrjinnällä tarkoitetaan erilaisten hintojen perimistä samanlaisilta asiakkailta ilman kilpailuoikeudellisesti hyväksyttäviä perusteita. Syrjintä voi kuitenkin ilmetä myös samanlaisten hintojen perimisenä erilaisilta asiakkailta. Elinkeinonharjoittajan soveltama hinnoittelukäytäntö vaikuttaa sen asiakasyritysten keskinäiseen kilpailuasemaan ja voi siten keinotekoisesti vääristää kilpailuolosuhteita niillä markkinoilla, joilla sen asiakasyritykset toimivat.
Kilpailuneuvosto on katsonut edellä mainitussa Teosto-päätöksessään, ettei tekijänoikeuskorvauksia, kuten immateriaalioikeuksien hyödyntämisestä maksettavia korvauksia voida tarkastella pelkistetyn kustannuslaskennan avulla, eikä tässä tapauksessa ”kustannusvastaavuuden periaate ole riittävä tai edes oikea mittapuu kilpailunrajoituslain 7 §:ssä tarkoitettujen syrjintätapausten arvioinnille.” Immateriaalioikeuksien osalta tarkastelun lähtökohdaksi on otettava oikeuden hyödyntämisen taloudellinen arvo markkinoilla ja muut relevantit olosuhteet. Syrjintänä on pidettävä sitä, jos saman immateriaalioikeuden samanlaisesta hyödyntämisestä samoilla tuotemarkkinoilla samassa asemassa olevilta käyttäjiltä peritään erisuuruista korvausta ilman, että hinnanerolle on osoitettavissa kustannusperusteista tai muuta kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävää syytä.
Lehtikuva myy asiakkailleen kuvien julkaisuoikeuksia. Kukin editoitua uutiskuvapalvelua käyttävä asiakas saa identtisen tuotteen, sillä jokaiselle asiakkaalle lähetetään päivittäin tietty samanlainen valikoima kotimaisia ja kansainvälisiä uutiskuvia, joista asiakas valitsee haluamansa määrän julkaisua varten. Sanoma Osakeyhtiö ja Alpress Oy saavat kyseisille asiakkaille nimenomaisesti räätälöidyn palvelun. Sanoma Osakeyhtiön ja Alpress Oy:n räätälöidyt palvelut ovat keskenään erilaisia ja ne eroavat sisällöltään myös edellä mainitusta editoidusta uutiskuvapalvelusta. Alpress Oy:n sopimus kattaa kuitenkin myös Satakunnan Kansan ja Lapin Kansan tarvitseman normaalin editoidun uutiskuvapalvelun. Kilpailuvirasto katsoo, että Lehtikuvan antamien selvitysten perusteella viraston ei ole ollut mahdollista arvioida Alpress Oy:n ja Sanoma Osakeyhtiön saaman kokonaispalvelun sisältöä, eikä sitä, onko räätälöityjen palvelujen hinnoittelu ollut kaikilta osin tasapuolista suhteessa editoitujen uutiskuvapalvelujen hinnoitteluun.
Lehtikuvan uutiskuvapalvelujen hinnoittelu on perustunut sen antamien selvitysten mukaan keskeisesti lehden levikkiin ja hinnoitteluun ovat olennaisella tavalla vaikuttaneet myös asiakkaiden erilaiset kuvankäyttötavat. Kotimaiset ja kansainväliset kuvat on Lehtikuvan mukaan hinnoiteltu asiakkaille samalla tavalla. Edellä mainittujen seikkojen lisäksi hinnoitteluun ovat yhtiön mukaan vaikuttaneet asiakkaiden neuvottelutaidot sekä kilpailunkohtaamistilanteet.
Lehtikuvan antamat selvitykset editoitujen uutiskuvapalvelujen hinnoittelusta osoittavat, että levikiltään lähes samankokoisten lehtien uutiskuvapalvelusopimusten hinnat ovat vaihdelleet huomattavasti. Lehtikuva ei kuitenkaan ole toimittanut virastolle selvitystä, jonka perusteella virasto olisi voinut arvioida, mikä vaikutus yhtiön esille tuomilla muilla hinnoitteluperusteilla, kuten lehden kuvankäyttötavoilla on ollut asiakkailta käytännössä perittäviin hintoihin. Lehtikuvan antamista selvityksistä ei myöskään käy ilmi, että levikiltään samaan kokoluokkaan kuuluvien asiakkaiden kuvankäyttötavat olisivat siinä määrin erilaiset, että ne voisivat olla näiden asiakkaiden välisten suurten konkreettisten hinnanerojen perusteena.
Kilpailuneuvosto on päätöksessään (dno 6/359/96, päätös 24.10.1997), jonka korkein hallinto-oikeus on vahvistanut (taltio 2498, päätös 11.11.1998), todennut, että myös määräävässä markkina-asemassa olevalla yrityksellä tulee olla oikeus suojata kaupallisia intressejään tapauksissa, joissa ne ovat uhattuina. Tällaisessa konkreettisessa yksittäistapauksessa määräävässä markkina-asemassa olevalla yrityksellä on kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan syrjintäkiellon estämättä oikeus vastata kohtaamaansa kilpailuun kyseisen asiakkaan säilyttämiseksi. Kilpailuun vastaamisen tulee kuitenkin olla kohtuullista. Kohtuullisuuden rajat ylittyvät esimerkiksi silloin, kun määräävässä markkina-asemassa oleva yritys ryhtyy systemaattisesti diskriminoimaan asiakkaitaan kohtaamansa kilpailun perusteella.
Ottamatta kantaa siihen, onko Lehtikuvan toiminta ollut Pressfoton vielä toimiessa ja osapuolten kilpaillessa asiakkaista kaikilta osin kohtuullista, Kilpailuvirasto katsoo edellä mainittuun Valio-päätökseen viitaten, että määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen olisi tullut huolehtia siitä, että sen hinnoittelu ei kilpailun kohtaamistilanteiden jälkeen jää joitakin asiakkaita systemaattisesti syrjivälle tasolle. Joka tapauksessa nyt vallitsevassa markkinatilanteessa, jossa uutiskuvapalveluja tarjoaa vain Lehtikuva, ei kyseiseen seikkaan voida enää edes tehokkaasti vedota hinnaneriytysperusteena.
Kilpailuvirasto on ottanut Lehtikuvan hinnoittelun tasapuolisuuden arvioinnissa huomioon myös sen, että Lehtikuvan ilmoituksen mukaan sen perimiin hintoihin on vaikuttanut asiakkaiden neuvottelutaito, jota ei viraston mielestä voida pitää määräävässä markkina-asemassa olevien yritysten kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävänä ja tasapuolisena hinnaneriytysperusteena.
Edellä mainittujen seikkojen perusteella Kilpailuvirasto katsoo, ettei Lehtikuvan uutiskuvapalvelujen hinnoittelu näytä olleen kaikilta osin kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan tarkoittamalla tavalla tasapuolista ja syrjimätöntä.
Lehtikuvan uusi hinnoittelujärjestelmä
Lehtikuva on toteuttamassa uuden hinnoittelujärjestelmän, jonka perusteella asiakas voi valita joko editoidun uutiskuvapalvelun, editoidun uutiskuvapalvelun laajennuksen kansainvälisen kuvatoimittajan osalta ja/tai kansainvälisen uutiskuvatoimittajan koko tuotannon. Editoitu uutiskuvapalvelu sisältää kotimaan palvelun sekä Lehtikuvan valikoimat ulkomaisten kuvapalvelujen kuvat (sopimustilanteesta riippuen; tällä hetkellä valikoima Reutersin ja EPA:n kuvia). Editoidun kuvapalvelun laajennus kansainvälisen kuvatoimittajan osalta sisältää asiakkaan valitseman kansainvälisen kuvatoimittajan koko tuotannon editoidun uutiskuvapalvelun yhteydessä. Kansainvälisen kuvatoimittajan koko tuotanto kattaa asiakkaan valitseman kansainvälisen kuvatoimittajan (sopimustilanteesta riippuen; tällä hetkellä Reuters, EPA ja AP) koko Lehtikuvalle toimittaman tuotannon.
Hinnoittelujärjestelmä perustuu pääasiallisesti asiakkaan viimeksi vahvistettuun levikkiin. Koska iltapäivälehdet käyttävät Lehtikuvan esittämien selvitysten mukaan kuvia 1,5-kertaisesti verrattuna päivälehtiin, otetaan levikki niiden osalta korostetusti huomioon. Hinnoitteluun vaikuttaa myös Lehtikuvan määrittelemä kiinteä maksu, asiakkaan volyymi sekä asiakkaiden kuvankäyttöön liittyvät seikat. Asiakaskohtaisina hintavaikuttajina otetaan huomioon erityisesti kuvien julkaisumäärä, laadullisesti erityyppisten kuvien painoarvo lehdessä, lehden liitteet (viikkoliitteet yms.) ja asiakkaan verkkoliitteet. Asiakaskohtaisia hintavaikuttajia arvioidaan kokonaisuutena tietyn vaihteluvälin puitteissa. Kyseiset tekijät vaikuttavat asiakkaiden hintaa joko korottavasti tai alentavasti asiakkaiden tiedossa olevien kriteerien mukaisesti.
Kilpailuvirasto ei ole saanut Lehtikuvalta sen tyyppisiä selvityksiä, että se olisi voinut arvioida ehdotetun hinnoittelujärjestelmän tasapuolisuutta ja syrjimättömyyttä. Kilpailuvirasto pitää kuitenkin selkeyden ja läpinäkyvyyden kannalta myönteisenä sitä, että hinnoittelukriteerit ovat Lehtikuvan uudistetun hinnoittelujärjestelmän myötä uutiskuvapalveluasiakkaiden tiedossa. Uusi hinnoittelujärjestelmä lisää hinnoitteluperusteiden läpinäkyvyyttä ja antaa asiakkaille paremmat mahdollisuudet arvioida niihin sovelletun hinnoittelun tasapuolisuutta ja syrjimättömyyttä. Lisäksi niin editoituja kuin räätälöityjä uutiskuvapalveluja käyttävät lehdet voivat uuden hinnoittelujärjestelmän myötä entistä paremmin päättää hankkimansa uutiskuvapalvelun laajuudesta.
Kilpailuoikeudelliset seuraamukset
Kilpailunrajoituksista annetun lain 8 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajalle, joka rikkoo lain 4-7 §:n säännöksiä, määrätään seuraamusmaksu (kilpailunrikkomismaksu), jollei menettelyä ole pidettävä vähäisenä tai seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta muutoin pidettävä perusteettomana.
Lainkohdan perustelujen (HE 91/162) mukaan seuraamusmaksun määräämättä jättäminen on perusteltua ainoastaan silloin, kun maksun määrääminen johtaisi ilmeisiin kohtuuttomiin seurauksiin. Lainkohdassa tarkoitettuna vähäisenä menettelynä voidaan pitää esimerkiksi alueellisesti tai ajallisesti rajoittunutta toimintaa, jonka taloudelliset vaikutukset ovat vähäisiä. Lisäksi 1.7.1998 voimaan tulleen kilpailunrajoituslain hallituksen esityksen perusteluissa (HE 97/243) on todettu, että Kilpailuvirasto voi jättää seuraamusmaksuesityksen tekemättä lähinnä tapauksissa, joissa lain aikaisemman soveltamiskäytännön perusteella on ilmeisen selvää, ettei kilpailuneuvosto tulisi seuraamusmaksua määräämään.
Päätös
Lehtikuva on ollut Pressfoton konkurssin jälkeen kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukaisessa määräävässä markkina-asemassa sanomalehdille suunnattujen päivittäisten uutiskuvapalveluiden markkinoilla Suomessa.
Lehtikuvan menettelyä uutiskuvapalvelujen hinnoittelussa on ollut pidettävä kilpailunrajoituksista annetun lain 7 §:n 4 kohdan mukaisena kohtuuttoman tai kilpailunrajoittamista ilmeisesti tarkoittavan hinnoittelukäytännön soveltamisena. Kilpailuvirasto kuitenkin katsoo, että Lehtikuvan uudistettu hinnoittelujärjestelmä on asiakkaan kannalta läpinäkyvä ja aikaisempaa selkeämpi, joten Lehtikuvan menettelyä ei voida tältä osin enää pitää kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan mukaisena määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä. Siihen, missä määrin uudistettu hinnoittelujärjestelmä on asiakkaita kohtaan tasapuolinen ja syrjimätön, ei virasto voi tässä vaiheessa ottaa kantaa.
Kilpailuvirasto katsoo, että esityksen tekeminen kilpailuneuvostolle seuraamusmaksun määräämiseksi Lehtikuvan määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä ei ole perusteltua. Virasto on ottanut seuraamusmaksuesityksen tekemistä koskevassa harkinnassaan huomioon seuraavat seikat.
Lehtikuva on myöntänyt uutiskuvapalvelujen hinnoittelun läpinäkymättömyyttä koskevat puutteet ja pyrkinyt kehittämään hinnoittelujärjestelmän, joka perustuu läpinäkyviin kriteereihin. Vaikka Kilpailuvirasto ei ole vielä voinut todeta, onko Lehtikuvan uudistettu hinnoittelu tasapuolista ja syrjimätöntä, on oletettavaa, että hinnoittelukriteerien selkiyttämisellä on vaikutusta myös hinnoittelun muotoutumiseen aiempaa tasapuolisemmaksi. Kilpailuvirasto myös toteaa, että immateriaalioikeuksien hyödyntämistä koskevien asianmukaisten ja kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävien hinnoittelukriteerien kehittäminen ja soveltaminen saattaa useassa tapauksessa olla vaikeampaa kuin muiden hyödykkeiden osalta. Kyseisenlaisten julkaisuoikeuksien myynnistä ja hinnanmäärittelystä ei ole myöskään selkeitä ennakkoratkaisuja.
Seuraamusmaksuesityksen tekemistä ei ole pidetty perusteltuna myöskään siitä syystä, että Lehtikuvan menettelystä uutiskuvapalveluasiakkaille aiheutuneet taloudelliset vahingot näyttäisivät olleen suhteellisen vähäiset. Tämä käy ilmi verrattaessa sanomalehtien uutiskuvapalvelusopimusten arvoa kunkin lehden vuotuiseen nettomyyntiin. Nettomyynti käsittää lehden levikkituotot sekä ilmoitustuotot ilman alennuksia ja vaihtoilmoituksia. Kilpailuvirasto ei myöskään ole saanut Lehtikuvan uutiskuvapalveluasiakkailta Lehtikuvan hinnoittelun syrjivyyttä ja läpinäkymättömyyttä koskevia toimenpidepyyntöjä. Vahinkoa Lehtikuvan menettelyn vuoksi kärsineillä uutiskuvapalveluasiakkailla on myös mahdollisuus hakea kilpailunrajoituksista annetun lain 18 a §:n mukaista vahingonkorvausta. Mikäli myöhemmin ilmenee, että Lehtikuvan uudistettu hinnoittelu ei ole tässä päätöksessä tarkoitetulla tavalla läpinäkyvää, selkeätä ja tasapuolista, asia otetaan uudelleen käsittelyyn.
Asia poistetaan käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 3 §:n 2 momentti, 7 §:n 4 kohta ja 8 §.
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta kilpailuneuvostolta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.
Alaviitteet:
1 […] -symbolilla merkityt tiedot on poistettu liikesalaisuutena.
2 […] -symbolilla merkityt tiedot on poistettu liikesalaisuutena.