Epäilty määräävän markkina-aseman väärinkäyttö Tupas-varmennepalvelutietojen tarjoamisessa

Päivämäärä

13.5.2011

Diaarinumero

1090/61/2008, 1120/61/2008, 1050/14.00.00/2009, 99/14.00.00/2010, 151/14.00.00/2010, 723/14.00.00/2010

Osapuolet

Nordea Pankki Suomi Oyj

1 Asia

1. Epäilty määräävän markkina-aseman väärinkäyttö Nordea Pankki Suomi Oyj:n asiakkaiden Tupas-varmennepalvelutietojen tarjoamisessa.

2 Osapuolet

2. Nordea Pankki Suomi Oyj, Helsinki

3. Toimenpidepyynnön tekijät:

OPR-Vakuus Oy, Helsinki
Vipster Oy, Turku
Terrarahoitus Oy, Rauma
Etua Oy, Helsinki
Oy Netford Capital Ltd., Tampere
Maxmani Oy, Tampere

3 Ratkaisu

4. Toimenpidepyynnöt eivät anna aihetta toimenpiteisiin, ja asiat poistetaan käsittelystä.

4 Asian vireilletulo ja selvittäminen

5. Kilpailuvirasto vastaanotti 21.11.2008 OPR-Vakuus Oy:n (OPR-Vakuus), 27.11.2008 Vipster Oy:n (Vipster), 22.10.2009 Terrarahoitus Oy:n (Terrarahoitus), 1.2.2010 Etua Oy:n (Etua), 17.2.2010 Oy Netford Capital Ltd:n (Netford Capital) ja 9.7.2010 Maxmani Oy:n (Maxmani) toimenpidepyynnöt[1], joissa virastoa pyydettiin selvittämään, ovatko Nordea Pankki Suomi Oyj:n (Nordea) Tupas-varmennepalvelun hinnat ja hinnankorotukset kilpailunrajoituslain (480/1992) 6 §:n vastaisia. Kaikki toimenpidepyynnön tekijät ovat Etua Oy:tä lukuun ottamatta ns. pikavippiyrityksiä.

6. Toimenpidepyynnön tekijöiden mukaan Nordea toimii kilpailunrajoituslain vastaisesti hinnoitellessaan Tupas-varmennepalvelun kohtuuttoman korkeaksi yksittäisen toimialan osalta. Toimenpidepyynnöissä on esitetty, että Nordean Tupas-varmennepalvelun hinnoittelu finanssipalvelualan toimijoille on huomattavasti korkeampi kuin muiden toimialojen toimijoille. Osa toimenpidepyynnön tekijöistä[2] on todennut, että Nordea on yksipuolisesti ilmoittanut korottavansa Tupas-varmennepalvelusta perittävän hinnan tasolle, joka toimenpidepyynnön tekijöiden mukaan rajoittaa kilpailua. Lisäksi osa toimenpidepyynnön tekijöistä[3] on esittänyt, että hintataso, jolla Nordea on niille Tupas-varmennepalvelua tarjonnut, rajoittaa kilpailua finanssitoimialalla.

7. Kilpailuvirasto on asian selvittämiseksi lähettänyt selvityspyynnön Nordealle 21.4.2009, 4.2.2010, 22.4.2010 ja 29.10.2010. Nordea on toimittanut vastauksensa edellä mainittuihin selvityspyyntöihin. Lisäksi Kilpailuvirasto on selvittänyt asiaa tapaamisissa Nordean, Vipsterin sekä tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto FiCom ry:n ja Elisa Oyj:n kanssa. Tämän lisäksi virasto on saanut selvityksiä toimenpidepyynnön tekijöiltä.

5 Asiaselostus ja ratkaisun perustelut

5.1 Pienlainan hakeminen

8. Pienlainan hakemistavat vaihtelevat pienlainayhtiöittäin. Tavallisimmin pienlainaa voi hakea täyttämällä verkkohakemuksen, soittamalla pienlainoja myöntävän yrityksen asiakaspalveluun tai lähettämällä lainahakemuksen tekstiviestillä pienlainantarjoajalle. Kaikille lainanhakutavoille on kuitenkin yhteistä se, että lainaa hakevan asiakkaan ensitunnistus on tehtävä vahvan sähköisen tunnistamisen keinoin.

5.2 Vahva sähköinen tunnistaminen

9. Kuluttajansuojalain 7 lukuun (38/1978) lisättiin 1.2.2010 tehdyllä muutoksella 9 a §[4], jossa on todettu, että ennen kulutusluottosopimuksen päättämistä luotonantajan on todennettava luottoa hakevan henkilöllisyys huolellisesti. Jos henkilöllisyys todennetaan sähköisesti, luotonantajan on käytettävä tunnistusmenetelmää, joka täyttää vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä allekirjoituksista annetun lain (617/2009) 8 §:ssä säädetyt vaatimukset.

10. Kilpailuviraston saamien tietojen mukaan Tupas-varmennepalvelu ja Väestörekisterikeskuksen sähköinen kansalaisvarmenne ovat tällä hetkellä ainoat markkinoilla olevat sähköiset tunnistusmenetelmät, joka täyttävät vahvan sähköisen tunnistuksen kriteerit. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Väestörekisterikeskuksen sähköisen kansalaisvarmenteen suosio on kuitenkin jäänyt vähäiseksi ja sen käytöstä ollaan luopumassa. Lisäksi julkisuudessa olleiden tietojen mukaan teleoperaattoreiden tarjoama uusi vahvan sähköisen tunnistuksen kriteerit täyttävä tunnistusmenetelmä, mobiilivarmenne, on vasta tulossa markkinoille.

5.3 Tupas-varmennepalvelu

11. Tupas-varmennepalvelu on pankkien tarjoama sähköinen varmennepalvelu, joka perustuu Finanssialan Keskusliitossa (FK) laadittuun Tupas-varmennepalvelustandardiin. FK hallinnoi, kehittää ja ylläpitää Tupas-määritystä ja siihen liittyvää dokumentaatiota sekä omistaa Tupas-varmennepalveluun liittyvät tekijänoikeudet ja kaikki muut standardiin liittyvät immateriaalioikeudet.[5] Tupas-varmennepalvelun asiakassopimukset ja -ehdot ovat kuitenkin pankkikohtaisia.

12. Tupas-palvelussa pankki tunnistaa asiakkaan vahvalla sähköisellä tunnisteella omien rekisteriensä perusteella eli kukin pankki tunnistaa asiakkaansa samoilla pankkikohtaisilla tunnisteilla, joita asiakas käyttää pankin omissa palveluissa.

13. Tupas-varmennepalvelun avulla myös sähköisiä asiointipalveluita tarjoava yritys voi tunnistaa asiakkaansa ns. vahvalla tunnisteella. FK:n Tupas-varmennepalvelun varmenneperiaatteiden mukaan palveluntarjoajan tulee sopia Tupas-palvelun käyttöönotosta niiden pankkien kanssa, joiden tuottamaa palvelua palveluntarjoaja tahtoo käyttää.

14. Palveluntarjoaja tunnistaa asiakkaansa lähettämällä tunnistuspyynnön asiakkaalle, joka siirtyy pankkinsa tunnistepalveluun tunnistuslinkin kautta. Palveluntarjoajan tunnistuspyyntö välittyy asiakkaalta pankin Tupas-palveluun, joka lähettää tunnistamisen jälkeen asiakkaalle vastaussanoman. Asiakas tarkastaa vastaanottamansa tunnisteen tiedot, joiden hyväksymisen jälkeen hän palaa takaisin palveluntarjoajan palveluun, jolloin tunnisteen tiedot välittyvät palveluntarjoajalle. Pankit toimivat Tupas-tunnistepalvelussa siis tunnisteiden tuottajina ja tunnistavat henkilön palveluntarjoajan puolesta sopimuksen perusteella.

6 Oikeudellinen arviointi

15. Kilpailunrajoituslain 12 §:n mukaan Kilpailuviraston on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin kilpailunrajoituksen tai sen vahingollisten vaikutusten poistamiseksi, jos se katsoo elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän rajoittavan kilpailua lain 4 tai 6 §:ssä taikka EY:n perustamissopimuksen 81 tai 82 artiklassa (nykyisin Euroopan Unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 tai 102 artiklassa) tarkoitetulla tavalla. Kilpailuvirasto voi olla ryhtymättä toimenpiteisiin, jos kilpailunrajoituksesta huolimatta kilpailua kyseisillä markkinoilla voidaan kokonaisuutena pitää toimivana.

16. Lainkohdan perustelujen mukaan virasto voi olla ryhtymättä toimenpiteisiin esimerkiksi tapauksissa, joissa kiellon vastaisesta toiminnasta on jo luovuttu tai joissa asian selvittämisellä ei olisi kilpailun turvaamisen kannalta tai rikkomuksen periaatteellisen hylättävyyden vuoksi merkitystä. Kilpailun toimivuutta arvioitaessa huomiota kiinnitetään perustelujen mukaan erityisesti rajoituksen vaikutukseen markkinoiden toimintaan, kuluttajien etuun ja elinkeinonharjoittamisen vapauden turvaamiseen.

17. Nordea on muuttanut Tupas-varmennepalvelun hinnoitteluaan. Nordea on ilmoittanut luopuneensa finanssipalvelualan toimijoiden erillisestä hinnoittelumallista ja se on 1.10.2010 alkaen soveltanut samanlaista hinnoittelua kaikille yritysasiakkailleen Tupas-varmennepalvelun osalta. Näin ollen Nordea on luopunut menettelystä, jonka on toimenpidepyynnöissä katsottu rajoittavan kilpailua finanssitoimialalla.

18. Arvioidessaan kilpailun toimivuutta markkinoiden toimivuuden kannalta Kilpailuvirasto toteaa, että Nordean Tupas-varmennepalvelun hinnoittelu on kaikille sen yritysasiakkaille yhdenmukainen. Kilpailuvirasto ei siten ole saanut näyttöä siitä, että Nordean Tupas-hinnoittelulla olisi ollut merkittäviä vahingollisia vaikutuksia pienlainayritysten keskinäiseen kilpailuun tai kilpailuun muiden toimialojen toimijoiden kanssa.

19. Arvioidessaan kilpailun toimivuutta kuluttajien edun näkökulmasta Kilpailuvirasto katsoo, että epäillyn kilpailunrajoituksen merkitys on ollut rajallinen. Pienlainayhtiöltä Tupas-varmennepalvelusta perittävän hinnan on katsottava olevan vähäinen verrattuna kuluihin, joita pienlainayhtiöt perivät loppukäyttäjältä eli kuluttajalta pienlainan ottamisesta. Arvioitaessa epäillyn rajoituksen vaikutuksia pienlainyritysten elinkeinotoimintaan voidaan todeta, että pienlainayritykset voivat vyöryttää halutessaan Tupas-varmennepalvelusta aiheutuvat kustannukset asiakkailleen.

20. Lisäksi virasto toteaa, että sen saamien tietojen mukaan pienlainamarkkinoilla toimi vuoden 2010 toisella neljänneksellä 65 Tilastokeskuksen Luottokanta-tilastoon tilastoitua pienlainayritystä. Vuotta aiemmin tilastoituja pienlainayrityksiä oli 56 kappaletta. Uusien yritysten markkinoille tulo ei siten näytä estyneen Nordean aiemman hinnoittelun perusteella eikä uuden, toimijoiden kannalta edullisemman hinnoittelunkaan voida katsoa estävän markkinoille tuloa.

21. Edellä esitetyn perusteella Kilpailuvirasto katsoo, että epäillyn kilpailunrajoituksen merkitys pienlainayritysten liiketoiminnan ja siten elinkeinonharjoittamisen vapauden kannalta on ollut rajallinen. Lisäksi Nordea on Kilpailuviraston alettua selvittää asiaa muuttanut hinnoitteluaan. Näin ollen Kilpailuvirasto katsoo, ettei sillä ole perustetta ryhtyä asiassa enempiin toimenpiteisiin. Kilpailuvirasto poistaa asian käsittelystään.

7 Sovelletut säännökset

22. Laki kilpailunrajoituksista (480/1992, muut. 318/2004) 12 §

8 Muutoksenhaku

23. Kilpailuvirasto tässä asiassa antamaan päätökseen saa kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan hakea muutosta markkinaoikeudelta siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.

24. Valitusosoitus on liitteenä.

9 Lisätiedot

25. Lisätietoja antavat tutkimuspäällikkö Arttu Juuti ja tutkija Helena Kukkonen.


[1] OPR-Vakuus dnro 1090/61/2008, Vipster dnro 1120/61/2008, Terrarahoitus 1050/14.00.00/2009, Etua dnro 99/14.00.00/2010, Netford Capital dnro 151/14.00.00/2010 ja Maxmani dnro 723/14.00.00/2010.

[2] OPR-Vakuus, Vipster, Terrarahoitus ja Maxmani.

[3] Etua, Netford Capital ja Maxmani.

[4] 1.12.2010 alkaen kuluttajansuojalain 7:15 § (27.8.2010/746).

[5] FK: Pankkien Tupas-tunnistepalvelun tunnistusperiaatteet v2.0 15.3.2010.