1 Asia
Määräävän markkina-aseman väärinkäyttöepäily sähke- ja ääniuutisten sekä perusuutispalvelun hinnoittelussa
2 Osapuolet
Suomen Tietotoimisto Oy, Helsinki
Toimenpidepyynnön tekijä:
Verkkotie Oy, Helsinki
3 Ratkaisu
Toimenpidepyyntö ei anna aihetta enempiin toimenpiteisiin ja asia poistetaan käsittelystä.
4 Asian vireilletulo
Verkkotie Oy (jäljempänä Verkkotie) toimitti Kilpailuvirastolle vuonna 2003 kaksi toimenpidepyyntöä, jotka liittyivät sen Suomen Tietotoimisto Oy:n (jäljempänä STT) uutispalvelun hinnoittelussa epäilemiin määräävän markkina-aseman väärinkäyttöihin. Verkkotien mukaan STT oli tehnyt eräille radioille, joiden uutistoimittajaksi Verkkotie oli pyrkinyt, niin alhaisia tarjouksia, että nämä viittasivat kilpailunrajoituslain kieltämään saalistushinnoitteluun. Verkkotien käsityksen mukaan STT oli alittanut aikaisemman tarjouksensa asiakkailleen 90 prosentilla.
Toiseksi Verkkotie pyysi Kilpailuvirastoa tutkimaan, onko STT:n uutispalvelussaan soveltama hinnoittelumalli toteuttanut ne tavoitteet, jotka sisältyvät viraston STT:n perusuutispalvelua koskeneeseen päätökseen (dnro 129/61/2000) ja joiden mukaan perusuutispalvelua ostavan asiakkaan on mahdollista hankkia tarvitsemansa uutispalvelu kokonaispalvelun sijasta myös haluaminaan uutisaiheina. Verkkotien mukaan STT:n hinnoittelumalli estää tämän.
5 Asiaselostus ja ratkaisun perustelut
Kilpailuvirasto on 20.6.2001 antamassaan päätöksessä (dnro 129/61/2000) katsonut, että STT:llä on kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukainen määräävä markkina-asema kotimaan, politiikan, kulttuurin, ulkomaan ja urheilun päivänuutisten markkinoilla Suomessa. Ruotsinkielisten uutisten osalta STT:tä pidettiin määräävässä markkina-asemassa olevana myös talousuutisten myynnin markkinoilla.
STT toimittaa perusuutispalvelun lisäksi radioille ja verkkomedioille myös muun muassa erilaisia ääniuutispalveluita. STT:n ääniuutiset toimitetaan kerran tunnissa päivittäin tiiviinä noin kahden minuutin kestoisina palveluina. Lähetykset sisältävät tärkeimmät uutiset. Sähkepaketit sisältävät STT:n ääniuutiset kirjallisina versioina, ja ne toimitetaan myös kerran tunnissa. Ääniuutisia STT voi toimittaa myös asiakkaan erityisten tarpeiden mukaan räätälöityinä.
Nyt kysymyksessä olevien toimenpidepyyntöjen ratkaisemiseksi ei ole tarpeen tarkemmin määritellä relevantteja markkinoita, eikä myöskään ottaa tarkemmalla tasolla kantaa STT:n markkina-asemaan nykyään. Kilpailuvirasto on edellä todetun vuoksi kuitenkin pitänyt perusteltuna tarkastella STT:n hinnoittelua määräävää markkina-asemaa koskevien kilpailunrajoituslain säännösten perusteella.
Verkkotie on kiinnittänyt viraston huomiota STT:n asiakkailleen tekemiin tarjouksiin, joiden Verkkotie katsoo olevan saalistusluonteisia ja estävän markkinoille tuloa. Verkkotien mukaan sen erään asiakkaan kanssa ääniuutisista neuvottelema yhteistyö vuonna 2002 kariutui siihen, että STT teki erittäin edullisen, 90 prosenttia aikaisemman tarjouksen alittaneen sopimuksen tämän asiakkaan kanssa.
Saalistushinnoittelulla tarkoitetaan kilpailuoikeudessa hinnoittelua, jossa yrityksen perimät hinnat alittavat keskimääräiset muuttuvat kustannukset. Joissakin tapauksissa määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen hinnoittelua voidaan pitää saalistavana myös silloin, kun hinnat alittavat yrityksen keskimääräiset kokonaiskustannukset, mikäli muut olosuhteet viittaavat yrityksen liiketoimintastrategian mukaiseen kilpailijoiden määrätietoiseen poissulkemiseen. Hinnoittelu on tällöin polkumyynnin luonteista, ja sen tavoitteena on tuhota jäljellä olevien kilpailijoiden toimintaedellytykset sekä estää voimavaroiltaan heikompien yritysten alalle pääsy.
Kilpailuvirasto on saanut asiassa runsaasti kirjallisia selvityksiä osapuolilta ja asiakasradioilta sekä selvittänyt asiaa myös yrityskäynnein. Kilpailuvirasto on tutkinut Verkkotien toimenpidepyynnössään viittaaman tapauksen asiakkaalle tehdyt tarjoukset ja sopimukset STT:n kanssa. Selvityksissä on käynyt ilmi, ettei Verkkotien väittämä 90 prosentin alennuksesta asiakkaalle pitänyt paikkaansa, vaan todellinen tarjous oli selvästi mainittua korkeampi. Toimenpidepyynnössä viitatun asiakkaan antaman selvityksen mukaan Verkkotien tarjous ei muutenkaan vastannut asiakkaan tarpeita samalla tavoin kuin STT:n tarjoama uutispalvelu, minkä vuoksi asiakas ei ilmoituksensa mukaan olisi voinut hyväksyä Verkkotien tarjousta, vaikka tämä olisi ollut halvempikin kuin STT:n tarjous.
Kilpailuvirasto on toimenpidepyynnössä viitatun tapauksen lisäksi selvittänyt STT:n eri radioille vuosina 2000–2003 uutispalveluista tekemät muut tarjoukset ja tilausvahvistukset ja verrannut näitä Verkkotien vuonna 2002 radioille tekemiin vastaavanlaista palvelua koskeneisiin tarjouksiin. Saamiensa selvitysten perusteella virasto ei ole löytänyt näyttöä siitä, että STT:n tekemät tarjoukset olisivat poikenneet Verkkotien tarjouksista siinä määrin, että Kilpailuvirasto olisi voinut todeta, että STT:n hinnoittelu toimenpidepyynnössä viitatussa yksittäistapauksessa tai muissa radioille tehdyissä tarjouksissa olisi niin poikkeavaa, että se viittaisi kiellettyyn saalistushinnoitteluun.
Verkkotie on lisäksi pitänyt STT:n hinnoittelumallia, jota se soveltaa perusuutispalvelunsa hinnoitteluun, kilpailua poissulkevana. Verkkotien mukaan STT:n perusuutispalvelun hinnoittelu estää kilpailijoiden alalle tulon ja markkinoilla toimimisen, koska STT:n peruspakettiin kuuluu pohjahinta, jonka vuoksi STT:n koko perusuutispaketin hankinta tulee asiakkaalle edullisemmaksi kuin osien hankinta siitä. Esimerkiksi ulkomaanuutisten ostaminen kilpailijalta ja muiden uutisten hankinta STT:ltä ei tämän vuoksi ole mahdollista. STT perustelee pohjahintaa sille uutisten tuottamisesta aiheutuvilla kiinteillä kustannuksilla.
Kilpailuvirasto on aikaisemmin ottanut kantaa STT:n perusuutispalvelun hinnoitteluun. Kilpailuviraston päätöksessä 20.6.2001 pidettiin STT:n perusuutispalvelun myyntiä yhtenä kokonaisuutena ilman, että asiakkaalla on mahdollisuus ostaa perusuutispalvelusta vain tarvitsemansa uutisalueet, kiellettynä sitomisena. STT:n muutettua toimintaansa siten, että asiakas voi ostaa haluamansa osan uutispalvelua, Kilpailuvirasto katsoi kuitenkin, ettei STT:n käyttöönottamaa uutta hinnoittelumallia voitu enää pitää määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä.
Nyt saatujen selvitysten ja Verkkotien toimenpidepyynnössä esitetyn perusteella ei ole ilmennyt syytä tarkastella asiaa edellä mainitusta päätöksestä poikkeavalla tavalla. Lisäksi on otettava huomioon, että viraston käsityksen mukaan asiakkaiden mahdollisuudet hankkia haluamaansa uutisaineistoa vaihtoehtoisten, STT:stä riippumattomien kanavien, esimerkiksi Internetin kautta, ovat viime vuosina olennaisesti parantuneet ja markkinoilla on täten olemassa STT:n uutispalveluja korvaavia vaihtoehtoja. Tätä osoittaa muun muassa se, että Yleisradio, joka aikaisemmin oli STT:n merkittävä asiakas, on luopunut kokonaan STT:n uutisten käytöstä ja tuottaa uutispalvelunsa itse.
Edellä esitettyyn viitaten Kilpailuvirasto katsoo, ettei sillä ole aihetta asian enempään selvittämiseen.
6 Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/1992) 6 §
7 Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta kilpailunrajoituslain 21 §:n mukaan siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.
8 Lisätiedot
Lisätietoja antaa apulaisjohtaja Timo Mattila.