Asianosaiset
Sandrew Metronome Distribution Finland Oy (ent. Warner Home Video Oy)
Toimenpidepyynnön tekijä
Suomen Elokuvahalli Oy
Asian vireilletulo
Suomen Elokuvahalli Oy (jäljempänä SEH) on tehnyt 12.2.1996 Kilpailuvirastolle toimenpidepyynnön, jossa se on epäillyt Warner Home Video Oy:n (jäljempänä WHV) rikkoneen kilpailunrajoituslakia vuokravideoelokuvien tukkumyynnissä. Toimenpidepyynnön mukaan WHV on harjoittanut vuodesta 1996 alkaen syrjivää myyntipolitiikkaa niitä videovuokraamoja kohtaan, jotka eivät suostu noudattamaan yhtiön vaatimia määrähintoja vuokratessaan videoelokuvia asiakkailleen.
Yritykset
Warner Bros. Finland Oy (Warner) on elokuvien levitykseen, videokasettien vuokraukseen, myyntiin ja markkinointiin erikoistunut yritys, joka on tehnyt videoelokuvien jakelusta lisenssisopimuksen yhdysvaltalaisen yhtiön Warner Home Video Inc.in kanssa.
Warner Home Video Oy (WHV), on Warnerin tytäryhtiö, joka on harjoittanut Suomessa videoelokuvien tukkumyyntiä ja jakelua videovuokraamoille vuodesta 1992 alkaen. WHV on ollut juridisesti osa Warner Bros. Finland Oy:tä, mutta toiminnallisesti se raportoi suoraan omia kanavia pitkin emoyhtiölle. 3.9.1999 allekirjoitetulla sopimuksella on WHV:n videoelokuvien tukkumyyntiä ja jakelua koskeva liiketoiminta sekä henkilökunta kokonaisuudessaan siirtynyt Sandrew Metronome Distribution Finland Oy:lle (Sandrew). Näin ollen Sandrew on jatkanut WHV:n sijaan syksystä 1999 Warnerin videoelokuvien tukkumyyntiä ja jakelua Suomessa.
Suomen Elokuvahalli Oy on kahdeksan videovuokraamon muodostama ketju. Ketjuun kuuluvat yhtiöt ovat Joensuun Elokuvahalli Ky, Jyväskylän Elokuvahalli Ky, Kuopion Elokuvahalli Ky, Lahden Elokuvahalli Oy, Lappeenrannan Rantavideo Oy, Mikkelin Rantavideo Oy, Varkauden Elokuvahalli Ky sekä Kulmankundit Oy (Helsinki). Suomen Elokuvahalli Oy:n liikeideana on videoelokuvien vuokraus halvoilla hinnoilla (9–10 mk/kasetti/vrk). Yhtiöillä voi olla myös useita toimipisteitä yhdellä tai useammalla paikkakunnalla.
Vuokravideoelokuvien markkinat
Vuokravideoelokuvien tukkumarkkinat
Kilpailuvirasto on 26.1.2000 antamassaan Finnkino Oy:n, Oy Egmont Entertainment Ab:n ja Warner Home Videon epäiltyä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskevassa päätöksessä (Dnro 131/61/99) tarkastellut vuokravideoelokuvien tukkumarkkinoita. Kuviossa 1 on esitetty vuokravideoiden tukkumarkkinatilanne vuoden 1995 heinäkuun alussa.
Kuvio 1: Vuokravideoelokuvien tukkumarkkinat 1.7.1995 (lähde: Warner)
Vuokravideoelokuvien tukkumarkkinoiden nykyinen rakenne on esitetty kuviossa 2. Tukkumarkkinat olivat vuoden 1999 tammi-lokakuussa arvoltaan n. 47 Mmk. Tähän myyntimäärään sisältyy merkittävimpien toimittajien Finnkinon, Egmontin, Warnerin ja Buena Vista Home Entertainment Oy:n (myöh. Buena Vista) kirjanpitoon perustuva myynti. Edellä mainittujen yritysten muodostamilla markkinoilla markkinaosuudet jakaantuivat seuraavasti: Finnkino 34 %, Egmont 29 %, Warner 19 % ja Buena Vista 18 %. Alalla toimii myös joitakin pieniä maahantuojia, mutta niiden osuus markkinoista on vähäinen.
Kuvio 2: Vuokravideoelokuvien tukkumarkkinat, tammikuu–lokakuu 1999 (lähde: Suomen Elokuvatoimistojen Liitto SEL ry)
Vuokravideoiden tukkumarkkinoilla on suuri merkitys sillä, mitä päämiesedustuksia yrityksellä on, so. minkä elokuvastudioiden elokuvien levityssopimuksia yritys on solminut. Esimerkiksi Warnerin edustuksia ovat olleet Metro-Goldwyn-Mayer, Sandrew, Warner Home Video ja United Artists. Edustussopimukset tehdään usein lyhytaikaisiksi. Lyhimmillään sopimuskausi voi olla yhden elokuvan jakelua koskeva ja siten jopa alle vuoden mittainen. Lisäksi on huomioitava, että tukkumyyjien oikeudet perustuvat niille tekijänoikeuslain mukaan siirrettyihin yksinoikeuksiin eivätkä tukut omista näitä oikeuksia.
Vuokravideoelokuvien vähittäismarkkinat
Vuokravideoelokuvien vähittäismyynnin markkinoilla toimii muutamia suurehkoja ketjuja ja markkinoiden arvioitu myynti oli vuonna 1999 n. 150 Mmk. Rautakirja-yhtymään kuuluvat R-kioskit muodostavat suurimman ketjun n. 30 %:n markkinaosuudellaan. Muita ketjuja ovat Videofirma Makuuni, Filmtown Oy ja Compact Video. R-kioskeja on koko maan kattava verkko (730 kpl vuonna 1999). Videofirma Makuunilla on 50, Filmtown Oy:llä 28 ja Compact Videolla 5 toimipistettä. Vähittäismarkkinoilla on lisäksi useita pieniä videovuokraamotoimintaa harjoittavia yrityksiä, joista muutamilla on myös sivuliikkeitä. Tiettyjen videoelokuvien vähittäismarkkinoilla toimivien yrityksen liikeideana on tarjota videoelokuvia vuokrattavaksi asiakkaille erityisen halpaan hintaan. Eräs tällainen ns. halpavuokraamoketju on Suomen Elokuvahalli Oy, jolla on kahdeksan toimipistettä.
Alan hinnoittelukäytäntö
Vuokravideoiden tukkuhinnoittelu on riippuvainen ostetusta kappalemäärästä (alalla puhutaan kopiosyvyydestä). Yhden vuokravideon kappalehinta saattaa olla esim. 400–600 mk, mutta useampia kappaleita ostettaessa tukkuhinta putoaa jopa 200–300 markkaan. Tästä merkittävästä paljousalennuksesta johtuen useiden vuokrauspisteiden yhteisostomahdollisuus, käytännössä ketjuuntuminen, vaikuttaa huomattavasti toiminnan kannattavuuteen.
Toinen alalle tyypillinen alennusjärjestelmä on ns. sopimusasiakkuus eli ns. läpiostosopimuksen tekeminen. Tällöin asiakas sitoutuu ostamaan kaikkia tukkumyyjän tarjoamia vuokravideoita ainakin yhden kappaleen kaikkiin saman ketjun vuokrapisteisiin. Tällä alennusjärjestelmällä jopa yhden videovuokraamon omistaja saa edullisemmat ostohinnat.
Tekijänoikeuslain soveltuminen videoelokuvien vuokraamiseen
Tekijänoikeuslaki sääntelee myös videoelokuvien vuokraamista yleisölle. Elokuvien jakeluyritykset ovat hankkineet itselleen yksinoikeuden videoelokuvien vuokraamiseen Suomessa. Ne voivat sopimuksin luovuttaa yksittäisille vuokrauspisteille oikeuden vuokrata elokuvia kuluttajille. Sopimus oikeuttaa ainoastaan jakeluyrityksen vuokrauspisteeseen toimittamien elokuvien vuokraamiseen vuokrauspisteen omassa liiketoiminnassa kuluttajille. Elokuvien luovuttaminen edelleen vuokrattavaksi edellyttää erillistä sopimusta jakeluyrityksen kanssa. Elokuvien siirtäminen myymällä/vuokraamalla tai jollakin muulla vastaavalla tavalla vuokrattavaksi toiseen pisteeseen ei ole tekijänoikeuslain mukaan sallittua. Tällaisella menettelyllä sekä elokuvien siirtäjä/luovuttaja että niiden vuokralle tarjoaja uudessa pisteessä loukkaavat elokuvien yksinoikeuden haltijan tekijänoikeutta.
Asian selvittäminen
Kilpailuvirasto antoi 27.6.1996 Kuopion, 24.9.1996 Mikkelin ja 26.11.1996 Uudenmaan lääninhallitukselle toimeksiannon selvittää alueellaan WHV:n vuokravideoelokuvien toimituksiin mahdollisesti liittyviä kilpailunrajoituksia. Kilpailuvirasto sai asiasta selvityksen 14.8.1996 Kuopion lääninhallitukselta ja 15.10.1996 Mikkelin lääninhallitukselta. Uudenmaan lääninhallituksen edustajat tekivät 10.2.1997 tarkastuksen WHV:n tiloissa Helsingissä. Uudenmaan lääninhallitus on lähettänyt 14.2.1997 WHV:lle selvityspyynnön, johon WHV on toimittanut 21.2.1997 ja 3.3.1997 saapuneet vastineet. Lisäksi Uudenmaan lääninhallitus on lähettänyt 3.4.1997 päivätyn vastine- ja lisäselvityspyynnön SEH:lle, joka puolestaan on toimittanut Uudenmaan lääninhallitukselle 9.4.1997 päivätyn vastineen. Uudenmaan lääninhallitus on lähettänyt 21.4.1997 WHV:lle vastine- ja lisäselvityspyynnön, johon WHV on toimittanut 6.5.1997 päivätyn vastineen. Uudenmaan lääninhallitus on antanut 11.6.1997 asiassa päätösesityksen Kilpailuvirastolle.
Kilpailuvirasto on jatkanut asian käsittelyä lähettämällä 9.7.1998 WHV:lle selvityspyynnön, johon WHV on toimittanut 12.8.1998 päivätyn vastineen. Virasto on edelleen lähettänyt 4.2.1999 päivätyn selvityspyynnön WHV:lle, johon se on vastannut 22.2.1999. Virasto on 26.1.2000 kuullut SEH:n edustajia suullisesti. Kilpailuvirasto on neuvotellut Sandrewn edustajan kanssa 4.4.2000.
Suomen Elokuvahalli Oy:n selvitykset
Suomen Elokuvahalli Oy:n (jäljempänä SEH) yrityksillä oli vuoteen 1995 saakka yhteisostosopimus WHV:n kanssa. Vuoden 1996 alusta WHV siirtyi hinnoittelemaan kaikki myyntinsä SEH:n kanssa liikekohtaisesti. WHV oli SEH:n kanssa käydyissä neuvotteluissa ilmoittanut, että SEH:n yritysten tulee nostaa videoelokuvien vuokrahinnat vähintään tasolle 19 mk/elokuva/vrk koskien ainakin uutuuksia. Muussa tapauksessa WHV tulisi vaikeuttamaan SEH:n yritysten toimintaa kaikin mahdollisin tavoin, mm. hinnoittelemalla elokuvat liikekohtaisesti ja pidättäytymällä elokuvien mainos- ym. materiaalin toimituksista.
Koska SEH ei suostunut nostamaan vuokravideoiden hintoja vaaditulle tasolle, WHV ryhtyi SEH:n mukaan vuonna 1996 vaikeuttamaan sen toimintaa. Toimenpiteet ilmenivät SEH:n mukaan mm. siten, että uutuusvideoelokuvien tilauksia ei toimitettu ajoissa eteenpäin ja ko. elokuvat toimitettiin SEH-ketjun liikkeisiin muita kilpailijoita myöhemmin. Myöskään uutuuselokuvienn mainosmateriaalia ei toimitettu SEH:n liikkeille.
Vuonna 1995 SEH oli ns. WHV:n sopimusasiakas ja tilasi vähintään yhden elokuvan jokaista WHV:n tarjoamaa vuokrakasettia/liike. WHV tuki myös SEH:n toimintaa tarjoamalla mainosrahaa, jos liikkeet käyttäisivät mainonnassaan WHV:n elokuvia ja toimittamalla säännöllisesti mainosmateriaalia kuten julisteita, standeja ja kauppiaskasetteja. Vuoden 1996 alusta saakka SEH:n osakasyritykset ovat joutuneet ostamaan kukin liikekohtaisesti hinnoitellut elokuvat, eli yhteisostoja ei ole hyväksytty, vaikka liikkeet olisivat täysin saman omistajan hallinnassa. Lisäksi WHV kieltäytyi solmimasta lisäsopimusta SEH-ketjuun kuuluvan Mikkelin Rantavideon kanssa.
Vuonna 1995 SEH:n liikkeisiin tilattujen elokuvien kappalemäärä/elokuva saattoi olla suosituimmissa elokuvissa jopa 9–15 kpl ja kutakin ilmestynyttä elokuvaa ostettiin kuhunkin liikkeeseen vähintään 1 kpl. Vuosina 1996–1997 suurin osa tilauksista käsitti 2–4 elokuvaa/nimike ja hinnoittelusta johtuen SEH on voinut tilata ainoastaan tunnetuimmat elokuvat, yleensä 2–3 kpl/kk. Lappeenrannan ja Mikkelin Rantavideoille WHV ei toimita videoelokuvia. Muissa SEH:n liikkeissä WHV:n vuokravideoiden osuus tarjotuista uutuuselokuvista oli vuonna 1997 noin 17 %. Vuonna 1996 osuus oli 27 % ja vuonna 1995 yli 64 %. SEH:n arvion mukaan Suomessa on julkaistu vuosittain noin 500 videoelokuvaa, joista WHV:n julkaisemia on ollut noin 180 kpl.
SEH toteaa myös, että sen liikkeet ovat joutuneet vuoden 1996 alusta noutamaan WHV:n uutuuselokuvat Helsingistä WHV:n varastolta, jotta ne olisivat saaneet elokuvat yhtä aikaa muiden vuokraamojen kanssa levitykseen. Alalla on hyvin tärkeää, että uutuusvideot ovat vuokrattavana yhtä aikaa kilpailevien videovuokraamoiden kanssa.
SEH on tehnyt esimerkkilaskelman toukokuusta 1996, jolloin se oli tilannut 2 kpl Desperado-nimistä videoelokuvaa WHV:lta. Toimitushinnaksi tuli 1.375,00 mk, jolloin elokuvan kappalehinnaksi muodostui postikulujen vähentämisen jälkeen suoraan listahinta 646,80 mk. Jos sama tilaus olisi tehty vuonna 1995 tai jos SEH olisi edelleen WHV:n sopimusasiakas, hinnaksi olisi muodostunut 427,00 mk. Näin ollen yhden elokuvan kahden kopion hintaeroksi muodostuu 439,60 mk, mistä seuraa, että SEH:n liikkeet eivät ole pystyneet enää hankkimaan yhtä monta kopiota/elokuva kuin aikaisemmin. Seurauksena tästä vuokrausmäärät ovat laskeneet. SEH toteaa, että kun kyseessä on vuotuisella tasolla useita kymmeniä, jopa satoja elokuvia, taloudelliset menetykset ovat muodostuneet erittäin suuriksi.
Warner Home Video Oy:n selvitykset
Warner Home Video Oy (jäljempänä WHV) ilmoittaa, että kaikilla asiakkailla, jotka haluavat pitkäjänteistä yhteistyötä WHV:n kanssa, on mahdollisuus valita ns. sopimushinnoitteluvaihtoehto. Tämä tarkoittaa, että asiakas ostaa vähintään yhden kappaleen WHV:n vuokrattavaksi tarjoamaa videokasettia ja että sopimushinta on sama tilatuista kappalemääristä riippumatta. Ko. vaihtoehto on ollut tarjolla vuodesta 1994 alkaen. WHV on soveltanut myyntipistekohtaista hinnoittelua niin kauan kuin yritys on toiminut Suomessa eli tammikuusta 1992 alkaen. Useamman vuokrapisteen omistaja voi itse valita ostaessaan kopiosyvyyttä, haluaako hän ostaa pistekohtaisesti vai tekeekö WHV matemaattisen jaon. Ketjut voivat itse päättää ostokäytäntönsä. Ketjujen hyöty ja valinnanvapaus näkyy parhaiten kun ostetaan laajaa kopiosyvyyttä.
WHV toteaa, että se tekee jokaisen videovuokraamon kanssa kirjallisen sopimuksen. Asiakkaaksi pääsyn edellytyksenä on, että asiakas on rekisteröity yritys, asiakkaalla on asialliset luottotiedot, halu toimia alalla sekä se, ettei asiakas ole rikkonut tekijänoikeuslakia. Alalla vallitsevan käytännön mukaan WHV on lopettanut toimitukset asiakkaille, jotka ovat rikkoneet tekijänoikeuslain säännöksiä. Ketjun laajentumisesta sovitaan yhdessä asiakkaan kanssa ja ketjusopimukseen tehdään tällöin uusi liite, jossa luetellaan ketjuun kuuluvat uudet toimipisteet.
WHV:n myyntipäällikkö vastaa suunnitellun myynnin toteuttamisesta koko maassa. Hänen alaisuudessaan toimii kaksi aluemyyntipäällikköä, jotka ovat vastanneet alueidensa vuokravideomyynnistä vuokrapisteisiin. Edustajat kiertävät noin joka kolmannessa vuokrauspisteessä. Ketjut ostavat videoelokuvat pääsääntöisesti keskitetysti, eikä tilauksia haeta käymällä yksittäisissä vuokrauspisteissä. WHV ilmoittaa toimittavansa oheismateriaalia yleensä suurimpien tilausten mukana. WHV:n toimitusehdoissa taataan elokuvien toimitus julkaisupäivänä, jos tilaus on tullut vähintään kaksi viikkoa ennen julkaisupäivää.
WHV kiistää seuraavansa vähittäishinnoittelua ja vaatineensa minkäänlaisia hintasitoutumisia vähittäiskauppiailta. WHV on ilmoittanut, että sen ja SEH:n välinen sopimusasiakassopimus raukesi, koska SEH ei ollut halukas jatkamaan sopimusta entisin ehdoin. WHV:n mukaan se ei ole käynyt SEH:n kanssa neuvotteluja SEH-ketjun laajentamisesta. WHV toteaa, että vuokravideoalan supistumisen johdosta myös mainosmateriaalin toimittaminen on supistunut olemattomiin. Pääsääntöisesti WHV ilmoittaa toimittavansa oheismateriaalia asiakkaille, joiden kanssa se tekee yhteishinnoittelua ja kampanjoita 50/50-periaatteella.
Tekijänoikeuslakiin viitaten WHV on ilmoittanut, ettei se myönnä videoilleen siirto-oikeutta toimipisteiden välillä. Tekijänoikeuslaki antaa WHV:n mukaan maahantuojalle/oikeudenhaltijalle luvan kieltää videoelokuvien siirtämisen toiseen pisteeseen, kuin mihin se on vuokrattavaksi toimitettu. Jos siirtämistä tapahtuu, loukkaavat sekä siirtäjä/luovuttaja että vuokralle tarjoaja uudessa pisteessä elokuvan yksinoikeuden haltijan tekijänoikeutta. WHV toteaa, että tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen tarkastaja oli tarkastusmatkallaan 2.9.1996 vuokrannut Mikkelin Rantavideosta videokasetteja, joista yhdessä WHV:n kasetissa oli merkintä Lappeenrannan Rantavideo.
Lääninhallitusten selvitykset
Kuopion lääninhallituksen selvityksen mukaan SEH osti vuonna 1995 vuokravideoita WHV:lta yli 500.000 mk:lla ja Finnkino Oy:ltä samoin 500.000 mk:lla. SEH:lla ja WHV:lla oli vuoden 1995 loppuun saakka jatkunut yhteistyösopimus. WHV oli SEH:n mukaan joulukuussa 1995 käydyissä vuoden 1996 vuokravideoelokuvien myyntiehtoja koskevissa neuvotteluissa vaatinut, että SEH:n on nostettava ainakin uutuuselokuvien vuorokausivuokra vähintään 19 markkaan, jotta WHV jatkaisi vuoden 1995 myyntiehtoja. Muussa tapauksessa WHV tulisi vaikeuttamaan SEH:n toimintaa kaikin tavoin nostamalla sen kustannuksia ja hankaloittamalla sen toimituksia, (mm. ilmoitettiin, että ketjun saamista määräalennuksista luovutaan ja videot hinnoitellaan liikekohtaisesti listahinnan mukaan). SEH ilmoitti ko. neuvotteluissa, että se ei tule nostamaan videoiden vuokrahintoja WHV:n esittämällä tavalla.
Vuodesta 1996 alkaen WHV on toimittanut SEH:n tilaamia videoelokuvia, mutta ketju ei ole saanut määräalennuksia eikä elokuvien mainosmateriaalia. WHV oli ilmoittanut, että se ei enää toimita mainosmateriaalia halpavuokraamoille ja että syynä toimitusten lopettamiseen oli SEH:n liian halvat vuokrahinnat. Määräalennusten puuttuessa SEH on joutunut maksamaan huomattavasti aikaisempaa enemmän WHV:n videoelokuvista. Tästä johtuen SEH on hankkinut noin ¾ videoistaan Finnkinolta ja WHV:lta vain tärkeimmät sen valikoimaan kuuluvat elokuvat.
Mikkelin lääninhallitus oli selvittänyt WHV:n toimenpiteitä Lappeenrannan Rantavideo Oy:ssä (Rantavideo) Mikkelissä. Yrityksen videoista noin puolet oli tilattu aiemmin WHV:lta ja toinen puoli Finnkinosta. Rantavideolla ei ollut WHV:n kanssa omaa sopimusta, vaan vuokravideot oli tilattu ja toimitettu SEH:n kanssa tehdyn yhteissopimuksen perusteella. Rantavideon mukaan vuonna 1995 WHV oli alkanut painostaa Rantavideota nostamaan videoelokuvien vuokrahintoja. Vuoden 1996 vaihteessa alkoivat toimitusongelmat, mm. uutuuselokuvien tilausten käsittely kesti tämän jälkeen pitempään WHV:ssa, eikä Rantavideo kyennyt vuokraamaan asiakkaille näiden pyynnöstä huolimatta tiettyjä uutuusvideoita. Myös elokuvien mainosmateriaalin saamisessa ilmeni ongelmia.
Rantavideolla on toimipisteet Lappeenrannassa ja Mikkelissä. Mikkelin toimipiste käynnistettiin maaliskuussa 1996, jolloin Rantavideo tiedusteli sopimuksen tekemismahdollisuutta WHV:ltä. WHV totesi, että asiaa selvitetään, mutta sopimusta ei saatu aikaan. Toimitukset Mikkelin toimipisteeseen tapahtuivat Lappeenrannan toimipisteen kautta. Syksyllä 1996 WHV katkaisi Rantavideon Lappeenrannan toimipisteen toimitukset kokonaan, koska Lappeenrannan pisteestä oli siirretty videoelokuvia Mikkelin toimipisteeseen. Rantavideon otettua yhteyttä WHV:hen toimitusten jatkamiseksi, WHV oli ilmoittanut, että WHV ei tule tekemään sopimusta Mikkelin toimipisteen kanssa, ellei videoiden vuokrahintaa tuntuvasti nosteta. WHV:n mukaan yhdeksän markan vuorokausihinta oli polkumyyntiä, joka heikentää WHV:n markkinointia ja toimiaan vanhojen asiakkaiden kanssa. WHV ei ollut kuitenkaan esittänyt hinnankorotusvaatimuksiaan kirjallisena, eikä määritellyt tarkasti markkamäärää, johon hinnat tulisi nostaa. Rantavideo oli kuitenkin päätellyt, että riittävä hintataso olisi ollut 20 mk/vuorokausi, jolla hinnalla videoelokuvia tarjosivat muut paikalliset videovuokraamot, kuten Makuuni ja Viihdemesta Oy.
WHV:lle oli aiemmin selkeästi ilmoitettu, että SEH-yritysten imago perustuu nimenomaan halpaan hintaan ja että yritykset eivät tule vuokrahintojaan korottamaan. Yritykset eivät ole pyytäneet WHV:lta mitään erityisalennuksia. SEH-yrityksillä ei olisi korkeammilla vuokratasoilla menestymisen mahdollisuuksia toimimillaan paikkakunnilla. Koska asia on ollut WHV:n tiedossa, Rantavideo katsoo, että WHV pyrkii toiminnallaan selvästi siihen, että halvan hinnan liikkeet tulisivat häviämään markkinoilta.
Uudenmaan lääninhallitus on selvittänyt WHV:n toimintaa tekemällä tarkastuksen WHV:n toimitiloihin Helsingissä. Tarkastuksessa käydyssä haastattelussa kävi ilmi, että Warnerin videoiden jakelu Suomessa tapahtuu WHV:n kautta ja että sillä on oikeus tehdä paikalliset sopimukset. WHV tekee Rautakirjaa lukuun ottamatta kaikkien videovuokraamojen kanssa kirjalliset sopimukset. Sopimus on aina myyntipistekohtainen. Ketjuun kuuluvat sopimuksen liitteessä mainitut pisteet, mutta sama omistaja ei ole välttämätön. Ketjun saamat edut näkyvät hinnoittelussa, jossa käytetään ketjujen keskihintaa, mikä voi olla kopiosyvyydestä (videoiden lukumäärä) johtuen alhaisempi kuin muuten olisi hinnastossa olevan luokituksen perusteella. WHV:lla on myös sopimushinta sellaisille sopimusasiakkaille, jotka tilaavat ainakin yhden kappaleen jokaista uutta vuokravideonimikettä. Jokaiseen ketjun pisteeseen on tällöin tilattava ainakin yksi uutuusnimike, joita on noin 170 kpl vuodessa.
WHV toimittaa mainosmateriaalia, esim. standeja, asiakkailleen muutamia viikkoja ennen uutuusvideon julkaisupäivää. Noin kuukautta ennen asiakkaat saavat uutuusvideoiden julkaisusuunnitelman. Vakituisesti WHV:ltä ostavat asiakkaat saavat screenkasetteja katseltavakseen. Markkinointimateriaali liittyy elokuvalevityksessä oleviin elokuviin.
WHV arvioi, että halpavuokraamojen osuus erikoisliikkeistä on noin 10 %. Halpavuokraamot ovat WHV:n käteisasiakkaita. Halpavuokraamoilla ei WHV:n arvion mukaan ole kopiosyvyyttä uutuuksien pyörittämiseen, vuokramäärät voivat ko. vuokraamoissa olla kuitenkin suuret. Ketjujen osalta tilaukset tehdään keskitetysti eli ketjulla on yhdyshenkilö, joka koordinoi tilaukset ja jonka kanssa WHV asioi. Halpavuokraamoilla ei tällaista yhdyshenkilöä ole, vaan pisteet tekevät itse tilaukset ja ne käsitellään WHV:ssa erillisinä tilauksina. Halpavuokraamojen uutuustilausten määrä on WHV:n arvion mukaan vähäinen. Myyntiedustajat käyvät vain vakituisesti/säännöllisesti tilaavien asiakkaiden luona.
WHV on lopettanut toimitukset Lappeenrannan Rantavideoon, koska se oli siirtänyt kesäkuussa 1996 sopimuksen vastaisesti videoita Mikkelin vuokrapisteeseen. WHV oli katsonut aikanaan Mikkelin vuokrapistettä koskevissa neuvotteluissa, että se ei tule tekemään sopimusta, koska Mikkelissä on muutenkin ylitarjontaa alalla. WHV kiistää vaatineensa halpavuokraamoja nostamaan vuokrahintojaan.
Kilpailuoikeudellinen arviointi
Relevantit markkinat
Kilpailuvirasto on aiemmin määritellyt videoelokuvien relevantit markkinat Finnkinon epäiltyä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskeneessa kilpailuneuvostoesityksessä 15.12.1995 (Dnro 366/61/92) sekä edellä mainitussa määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskevassa päätöksessään 26.1.2000 (Dnro 131/61/99).
Videoelokuvien markkinat jakaantuvat tukku- ja vähittäismarkkinoihin. Videoelokuvien tukkumarkkinat eroavat vähittäismarkkinoista muun ohella asiakaskuntansa ja erilaisten toimintojensa vuoksi. Tukkumarkkinoilla videoalan tukkukauppiaat myyvät videoelokuvia vähittäiskauppiaille, jotka sitten välittävät ne omassa elinkeinotoiminnassaan edelleen yksityisille kuluttajille vuokraamalla tai myymällä. Videoelokuvien tukkumarkkinoilla toimivat yritykset hankkivat elokuvien teoskappaleiden levitysoikeudet elokuvan tekijänoikeudet omistavilta elokuvayhtiöiltä ja levittävät itse valmistamiaan teoskappaleita erinä videoalan vähittäiskauppiaille tai joissakin tapauksissa myyvät päämiehensä valmistamia elokuvien teoskappaleita edelleen vähittäiskauppiaille. Tukkukauppiaat eivät myy tai vuokraa elokuvakasetteja suoraan yksityisille kuluttajille.
Tukkumarkkinat voidaan edelleen jakaa myyntivideoiden ja vuokravideoiden markkinoiksi. Kilpailuvirasto pitää toimenpidepyynnön arvioinnin kannalta relevantteina hyödykemarkkinoina vuokravideoelokuvien tukkumarkkinoita.
WHV:n sopimukset ja niitä koskevat järjestelyt rajaavat käsiteltävässä tapauksessa relevanteiksi maantieteelliseksi markkina-alueeksi Suomen. Pienen videovuokraamoketjun, kuten SEH:n, tosiasialliset mahdollisuudet hankkia suomeksi tekstitettyjä vuokravideoelokuvia Suomen ulkopuolelta ovat ainakin tällä hetkellä vähäiset.
WHV:n aikaansaama kilpailunrajoitus
Kilpailuvirasto on selvittänyt, onko WHV syyllistynyt kilpailunrajoituslain vastaiseen menettelyyn vaatimalla SEH:n yrityksiltä, että näiden tulisi nostaa WHV:n myymien videoelokuvien vuokrahintoja, ainakin uutuusvideoelokuvien osalta yli SEH:n tarjoaman 9 mk/vrk, ilmeisesti tasolle 19–20 mk/vrk. Kilpailuvirasto on selvittänyt myös, ovatko WHV:n toimenpiteet, joilla se on lopettanut SEH-ketjun sopimusasiakkuuden, vaikeuttanut videoelokuvatilausten toimitusta ja lopettanut markkinointimateriaalin toimitukset SEH-yrityksille, kilpailunrajoituslain vastaisia.
WHV on kiistänyt syyllistyneensä kilpailunrajoituslain vastaiseen toimintaan. Kilpailuvirasto ei ole saanut riittävää ja riidatonta näyttöä siitä, että WHV olisi vaatinut SEH:lta tiettyä videoelokuvien vuokrahintaa ja toiminut siten vastoin kilpailunrajoituslain 4 §:n määrähintakieltoa. Näin ollen virasto katsoo, että asiassa ei ole syytä tehdä esitystä kilpailuneuvostolle määrähintakiellon rikkomisesta.
WHV ei ole kuitenkaan esittänyt Kilpailuviraston mielestä riittävää selvitystä siitä, miksi se lopetti SEH:n sopimusasiakkuuden vuonna 1996, hidasti videoelokuvatilausten toimituksia SEH:n yrityksille ja miksi se ei ole enää vuoden 1996 jälkeen toimittanut markkinointimateriaalia ko. ketjun yrityksille. SEH:lla ei ole ilmoituksensa mukaan ollut vuosina 1996–1999 vastaavanlaisia ongelmia muiden tukkumyyjien, esimerkiksi Finnkinon kanssa.
Kilpailuvirasto katsoo, että WHV:n toimenpiteitä tulee arvioida kilpailunrajoituslain 9 §:n nojalla. Kilpailunrajoituslain 9 §:n mukaan kilpailunrajoituksella, joka ei ole 4–7 §:n perusteella kielletty, katsotaan olevan vahingollisia vaikutuksia, jos se terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta sopimattomalla tavalla vähentää tai on omiaan vähentämään tehokkuutta elinkeinoelämän piirissä tai estää tai vaikeuttaa toisen elinkeinon harjoittamista.
WHV:n toimenpiteet, joilla se on lopettanut SEH:n sopimusasiakkuuden ja markkinointimateriaalin toimitukset sekä hidastanut videotilausten toimittamista ovat lisänneet SEH:n kustannuksia ja vaikeuttaneet SEH:n yritysten mahdollisuuksia tarjota uutuusvuokravideoita asiakkailleen. Koska WHV:n toimenpiteet ovat näin ollen vaikeuttaneet SEH:n elinkeinon harjoittamista, niillä voidaan katsoa olevan kilpailunrajoituslain 9 §:ssä tarkoitettuja vahingollisia vaikutuksia.
Vahingollisia vaikutuksia arvioitaessa on otettava huomioon se, että WHV:lla (nykyisin Sandrew:lla) on tukkumyyjänä tarjoamiinsa videokasetteihin Suomessa yksinmyyntioikeus, eikä SEH:n yrityksillä ole vaihtoehtoisia keinoja saada ko. videokasetteja valikoimaansa. WHV:n yksinoikeuden piirissä olevaan vuokravideovalikoimaan kuuluu vuosittain useita suosittuja lähinnä yhdysvaltalaisia elokuvia. Finnkinon tai muiden tukkumyyjien tarjoama vuokravideovalikoima ei voi näin ollen täysin korvata WHV:n tarjoamia videoelokuvia. WHV ja nyttemmin Sandrew on eräs suurimmista vuokravideoelokuvien tukkumyyjistä Suomessa. Näin ollen WHV:n toimenpiteistä SEH:lle aiheutuvia vahingollisia vaikutuksia ei voida pitää vähäisinä.
Neuvottelu kilpailunrajoituksen poistamiseksi ja asian poistaminen käsittelystä
Kilpailuvirasto on 4.4.2000 neuvotellut Sandrewn edustajan kanssa kilpailunrajoituslain 9 §:ssä tarkoitetun kilpailunrajoituksen poistamisesta. Neuvotteluissa Sandrew ilmoitti pyrkivänsä tekemään pikaisesti SEH:n kanssa sopimuksen siitä, että se jatkossa toimittaa videoelokuvia SEH-ketjuun kuuluville yhtiöille sellaisin ehdoin, että kilpailunrajoitus poistuu.
SEH on ilmoittanut Kilpailuvirastolle 8.5.2000, että Sandrew oli tarjonnut SEH:lle mahdollisuuden tehdä uudet sopimukset kaikkien SEH:n liikkeiden kanssa. SEH on hyväksynyt ehdotuksen 4.5.2000. Lisäksi SEH ilmoitti, että videoelokuvatoimitukset Sandrewlta SEH:lle ovat käynnistyneet sopimuksen solmimishetkestä alkaen. SEH toteaa päässeensä sopimuksen myötä sellaiseen kohtuulliseen lopputulokseen, että katsoo asian olevan loppuun käsitelty.
Koska kilpailunrajoituksen 9 §:ssä tarkoitetun kilpailunrajoituksen voidaan Sandrewn ja SEH:n välisen sopimuksen myötä katsoa poistuneen, Kilpailuvirasto poistaa asian käsittelystä
Sovelletut säännÖkset
Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 9 §.
Muutoksenhaku
Kilpailunrajoituslain tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta kilpailuneuvostolta kilpailunrajoituslain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/96) säädetään. Valitusosoitus on liitteenä.