Asianosaiset
Oy Suomen Tietotoimisto Ab (STT)
Oy Suomen Uutisradio Ab (Radio Nova)
Asian vireilletulo
Kilpailuvirasto ryhtyi alustavasti selvittämään STT:n hinnoittelun kilpailuoikeudellista hyväksyttävyyttä STT:n toimitusjohtajan Kari Väisäsen otettua virastoon yhteyttä kirjeitse 5.2.1999. Lisäksi Radio Nova on Kilpailuvirastolle 10.2.2000 saapuneessa kirjeessä pyytänyt virastoa selvittämään STT:n hinnoittelun kilpailuoikeudellista hyväksyttävyyttä. Radio Novan mukaan on syytä olettaa STT:n käyttävän väärin määräävää markkina-asemaansa ainoana varteenotettavana suomalaisena uutistoimistona, koska STT:n hinnoittelu ei ole avointa ja läpinäkyvää.
Radio Novan mukaan STT:n palveluja ei ole myöskään mahdollista ostaa kuin kokonaispakettina, vaikka yritys ei tarvitse kaikkia pakettiin kuuluvia tuotteita. Lisäksi STT väärinkäyttää määräävää markkina-asemaa ylihinnoittelemalla perusuutispalvelunsa, jonka avulla STT pystyy tarjoamaan ääniuutispalveluja alihintaan. STT:n hinnoittelu eri mediavälineille ei ole Radio Novan mielestä myöskään tasapuolista, koska hinnoittelussa ei oteta huomioon eri mediavälineiden mahdollisuutta käyttää STT:n materiaalia hyväkseen. Radio Nova ilmoitti virastolle 30.4.2001 toimittamassaan kirjeessä päässeensä STT:n kanssa sopimukseen uutispalvelun hinnoittelusta ja pyysi virastoa mitätöimään STT:n hinnoittelusta tekemänsä selvityspyynnön.
Asian selvittäminen
Yritykset
Suomen Tietotoimisto on osakeyhtiö, joka on maan johtavien viestintäyhtiöiden omistuksessa. Osakkeet jakautuvat 49 yhtiön kesken. Suurimmat omistajat ovat Alma Media (29 %), Sanoma WSOY (22 %) ja TS-Yhtymä (Turun Sanomat, 21 %). Yleisradio omistaa osakkeista 2 %.[1]
STT:n uutisia julkaisevien lehtien yhteenlaskettu levikki on yli 4,5 miljoonaa kappaletta. STT:n uutisasiakkaina on sanomalehtien lisäksi joukko paikallis-, aikakaus- ja ilmaisjakelulehtiä. Sähköisistä viestimistä STT:n palvelun saavat Yleisradion uutis- ja ajankohtaistoimitukset, MTV3, Nelonen, valtakunnallinen mainosradio Nova sekä noin 40 paikallisradiota. Myös monet verkkojulkaisijat kuten SoneraPlaza ja Saunalahti käyttävät STT:n uutisia osana palvelujaan. Viestimien lisäksi STT:n asiakkaana on myös suuri joukko muita yrityksiä ja yhteisöjä.
Radio Nova on ainoa valtakunnallisen toimiluvan omaava kaupallinen radioasema. Valtioneuvosto myönsi Radio Novalle valtakunnallisen mainosradion toimiluvan 1996 ja Radio Nova aloitti lähetyksensä 12.5.1997. Radioasemalla on 21 lähetintä, joiden kuuluvuusalueella asuu n. 4.400.000 yli 9-vuotiasta henkilöä. Alma Media -konserni omistaa Radio Novasta 61 prosenttia. Suomen Kansallisviestintä, Suomen Radioviestintä ja Special Hopea Oy Suomi omistavat kukin 13 prosenttia. Radio Novan liikevaihto oli vuonna 2000 hieman vajaat 60 miljoonaa markkaa.
Selvitystoimenpiteet
STT on esittänyt Kilpailuvirastolle hinnoitteluaan koskevia selvityksiä 5.2.1999, 23.3.2000, 25.7.2000, 12.9.2000, 12.1.2001, 15.2.2001, 7.3.2001 yrityskäynnillä ja 29.5.2001. Virasto on pyytänyt lausuntoja STT:n hinnoittelusta mediayrityksiltä, Sanomalehtien Liitolta ja Radioiden Liitolta 18.9.2000 ja 5.10.2000 lähetyissä lausuntopyynnöissä. Virasto on saanut lausuntoja 27.9.2000, 2.10.2000, 25.10.2000, 26.10.2000, 30.10.2000 ja 15.12.2000. STT on myös hakenut poikkeuslupaa toiminnalleen virastolle 29.6.2000 saapuneella hakemuksella. Virasto käsittelee STT:n poikkeuslupahakemuksen erillisenä asiana diaarinumerolla 594/67/2000.
STT:n liiketoiminta-aluejako
STT:n liiketoiminta on jaettu kolmeen liiketoiminta-alueeseen. Perusuutispalvelua käyttää Suomessa noin 90 lehteä, Yleisradio, televisiokanavat ja noin 40 paikallisradiota. Perusuutispalvelu sisältää kansallisesti ja kansainvälisesti kattavan ympäri vuorokauden toimivan uutispalvelun suomeksi ja ruotsiksi. STT:n toimitus on jakautunut perusuutispalvelun osalta seitsemään osastoon: kotimaa, ulkomaat, talous, politiikka, urheilu, kulttuuri sekä ruotsinkielinen osasto. Perusuutispalvelussa välitetään päivittäin n. 250–300 uutista ja se on STT:n päätuote. Perusuutispalvelun asiakkaat voivat vapaasti käyttää niitä joko julkaistavakseen valintansa mukaan sellaisenaan, uudelleen otsikoituna tai lyhennettynä osana omia juttujaan tai taustana.
Perusuutispalvelun lisäksi STT tarjoaa asiakkailleen monia erityispalveluja, jotka STT on jakanut journalistisiin lisäpalveluihin ja muihin tietotuotteisiin. Journalistiset lisäpalvelut ovat perusuutispalvelun ulkopuolisia, osaa asiakaskuntaa kiinnostavia journalistisia palveluja. Lisäpalveluja ovat esimerkiksi viihdeuutiset, joita myydään media-asiakkaille, Yleisradion ja kaupallisilla kanavilla luettavat aamu-uutiset, asiantuntija-artikkelit, uutisgrafiikka ja englanninkielinen uutispaketti News Bulletin. Useimmilla lisäpalveluista on oma hinnastonsa. Joissakin tapauksissa kyseessä on räätälöity palvelu, joka joudutaan hinnoittelemaan kustannuspohjalta kilpailukykyisesti.
Muut tietotuotteet ovat ei-journalistisia tietopalveluita, jotka joko tukevat STT:n journalistista palvelua tai tukeutuvat siihen. Niiden avulla asiakkaat pystyvät suunnitteleman toimintaansa tai syventämään tietojaan. Muita tietotuotteita ovat esimerkiksi kalenteripalvelut, tiedotepalvelut, veikkaustietojen välityspalvelu, hälytyspalvelut sekä radio- ja televisio-ohjelmatietojen välitys- ja räätälöintipalvelu.
Uutispalvelumarkkinat
STT:n selvitysten mukaan uutispalvelutuotteet on jaettu perusuutispalveluun, journalistisiin lisäpalveluihin ja muihin tietotuotteisiin. STT:n tekemän markkina-arvion mukaan STT:n markkinaosuus on perusuutispalveluun kuuluvista yleisuutisista 80 %, talousuutisista 8 % ja urheilu-uutisista 50 %. Yleisuutisiin STT on katsonut kuuluvan kotimaan, ulkomaiden, politiikan, kulttuurin ja ruotsinkielisen uutisvälityksen.
Selvityksen mukaan STT:n markkinaosuus on journalistisiin lisäpalveluihin kuuluvista viihdeuutisista 30 %, uutisgrafiikkamarkkinoista 40 %, artikkelimarkkinoista 7 %, radio ja TV-palveluista 15 % ja ”uutisreferoinnista” 7 %. Em. selvityksen mukaan muihin tietotuotteisiin kuuluvien tuotteiden markkinoista STT:n markkinaosuus on tiedotepalveluista 22 %, sääpalvelumarkkinoista 3 % ja kalenterimarkkinoista 20 %. STT:n selvityksen mukaan useimmilla lisäpalveluista (journalistiset lisäpalvelut ja muut tietotuotteet) on oma hinnastonsa. Joissakin tapauksissa kyseessä on räätälöity palvelu, joka joudutaan hinnoittelemaan markkina- ja kustannustilanteen pohjalta kilpailukykyisesti.
Perusuutispalvelun eri aihealueet
Perusuutispalvelu eroaa STT:n kilpailijoiden tarjoamista palveluista, koska siihen on koottu kaikki uutisaihealueet yhdeksi kokonaisuudeksi. STT:n ilmoituksen mukaan ruotsinkielisiä yleisuutisia on STT:n lisäksi mahdollista ostaa Svensk Press Tjänstiltä, jolla on palveluksessaan yksi toimittaja.
Kotimaan uutisten myynnissä STT:llä ei ilmoituksensa mukaan ole merkittäviä kilpailijoita. STT:n ilmoituksen mukaan kilpailijat kulttuuriuutisten myynnissä ovat pieniä freelance-toimittajia. Poliittisia uutisia on mahdollista ostaa STT:n lisäksi UP-Uutispalvelulta (UP). UP-Uutispalvelu on keskittynyt politiikan, työmarkkinoiden ja talouden uutisten toimittamiseen. UP:n asiakkaina on runsaat 30 sanomalehteä sekä yli 60 ammattiliittojen ja muiden järjestöjen julkaisua. UP:n tarkoitus on täydentää asiakkaiden tarjontaa uutisten, reportaasien ja tausta-artikkelien avulla.[2]
STT pyrkii ilmoituksensa mukaan valitsemaan ulkomaanuutisista perusuutispalveluunsa keskeisimmät omaa asiakaskuntaansa kiinnostavat ulkomaiset uutiset. Ulkomaisia uutisia on mahdollista hankkia suoraan ulkomaisilta uutistoimistoilta. STT:n ulkomaanuutisia voidaan kuitenkin pitää isoja mediayrityksiä lukuun ottamatta valtaosalle uutispalveluasiakkaista ainoana varteenotettavan vaihtoehtona, kun otetaan huomioon ulkomaisten uutistoimistojen hinnat ja asiakkaiden tarve ulkomaanuutisille. Suurin osa perusuutisasiakkaista ei tarvitse ulkomaisen uutistoimiston tuotantoa kokonaisuudessaan, vaan uutispalveluasiakkaalle riittävät STT:n julkaisemat ulkomaiset uutiset. Ulkomaisten uutisten hankkiminen ulkomaisilta tietotoimistoilta saattaa myös tulla uutispalveluasiakkaalle huomattavasti kalliimmaksi kuin ulkomaanuutisten hankkiminen STT:n kautta.
STT:n selvityksen mukaan urheilu-uutisia on mahdollista hankkia muiltakin kotimaisilta palveluiden tarjoajilta. Urheilu-uutisten markkinoiden suuruudeksi STT on arvioinut noin 5–7 mmk, markkinaosuudekseen 50 % ja kilpailijoidensa määräksi kolme yritystä. Selvityksen mukaan STT:n kilpailijat urheilu-uutismarkkinoilla ovat keskittyneet ainoastaan urheilu-uutisiin eivätkä toimi muilla uutisaihealueilla. Esimerkiksi Sportslinkgroup on keskittynyt urheilun päätapahtumiin, kuten jalkapalloon ja Formula 1:siin. Sportslinkgroup tuottaa urheilu-uutisia ainoastaan Internet- ja matkapuhelinpalveluita tarjoaville yrityksille.[3]
Talousuutisten markkinoilla STT:n markkinaosuus on selvityksen mukaan noin 8 % ja kilpailijoiden määrä 7. Selvityksen mukaan talousuutisissa STT:n suurimpien kilpailijoiden markkinaosuudet olivat huomattavasti STT:tä suuremmat.
Perusuutispalvelun uusi hinnoittelujärjestelmä
STT on ilmoittanut pyrkineensä hallituksensa päätöksen mukaisesti rakentamaan perusuutispalvelulle mahdollisimman tasapuolisen ja läpinäkyvän hinnoittelujärjestelmän. STT:n hallitus päättää vuosittain asiakasryhmäkohtaisesti (tilatut lehdet, ilmaisjakelulehdet, televisiokanavat, radiokanavat) perusuutispalvelun hintamuutokset sekä perusuutispalveluun liittyvien lisien prosentit. Perusuutispalvelun lisiä peritään asiakkailta, jotka käyttävät STT:n perusuutispalvelua (kattava uutispalvelu suomeksi ja ruotsiksi) oman pääasiallisen toimintansa ulkopuolella oman tuotemerkkinsä alla. Lisää peritään esimerkiksi sanomalehdeltä, joka käyttää STT:n uutisia painetun lehden lisäksi verkkojulkaisussaan.
STT:n selvityksen mukaan perusuutispalvelun hintakehitys seuraa tilattujen lehtien osalta enintään niiden levikkituottoja ja sähköisen median osalta ao. asiakasryhmien liikevaihtoa. Yleisradion osalta hintakehitys seuraa tv- ja radiorahaston tuloutuksia (tällä hetkellä toimilupa- ja lupamaksut) sekä mainonnan tuottoja. Perusuutispalvelun hinta riippuu käyttäjän volyymistä (esimerkiksi levikki, kuuntelija tai katsojamäärä). Uudelle asiakkaalle otetaan hinnoittelun pohjaksi todennäköinen volyymitaso. Hinnoittelumuutokset tehdään seuraavan vuoden alusta lukien. Olennaisia muutoksia voidaan arvioida kesken vuoden. Jos uuden hinnoittelujärjestelmän lähtövaiheessa on merkittäviä poikkeamia, ne korjataan tarvittaessa kolmen vuoden kuluessa. Hinta määräytyy eri asiakasryhmissä seuraavasti: 1) tilatut lehdet: levikki ja ilmestymiskerrat/vuosi 2) ilmaisjakelulehdet: painos ja ilmestymiskerrat/vuosi 3) televisio: katsojat per päivä/vuosi 4) radio: kuulijat per viikko/vuosi.
STT:n selvityksen mukaan tilattujen lehtien perusuutispalvelun hinnoittelun pohjana ovat jo vuosia käytössä olleet kaavat. Levikkituottotiedot saadaan Sanomalehtien Liiton tilastoista, jotka valmistuvat toukokuussa. Silloin käytössä ovat edellisen vuoden luvut. Levikkiluvut otetaan kevään levikintarkastuksesta. Ilmaisjakelulehtien hintakehityksen pohjana ovat STT:n asiakkaina olevien lehtien liikevaihtoluvut, jotka pyydetään ao. asiakkailta.
STT:n selvityksen mukaan television perusuutispalvelun hinnoittelun perustana ovat Finnpanel Oy:n katsojaluvut, jotka saadaan helmikuussa. Radion hinnoittelun pohjana ovat Finnpanel ja Radioiden Liiton tilastot, jotka valmistuvat tammi-helmikuussa. Televisio- ja radiokanavilla on omat kaavansa. Lisäksi televisio- ja radiokanavat on jaettu pieniin ja suuriin. Rajalinja on 500.000 katsojaa tai kuuntelijaa. Yleisradion hinnoittelun perustana ovat tv- ja radiorahaston (toimilupa- ja lupamaksut) sekä mainonnan tuotot ja em. katsoja- ja kuuntelijaluvut. Yleisradion käyttöluvut on saatu laskemalla yhteen eri kanavien katselija- ja kuuntelijaluvut.
Uutispalvelulisät
STT:n selvityksen mukaan STT on ryhtynyt vuonna 2001 perimään erilaisia lisiä aineistonsa käytöstä mediavälineen päätoimialan ulkopuolella. Tämä on muuttanut aikaisempaa käytäntöä, joka salli STT:n aineiston julkaisun veloituksetta, jos uutinen oli julkaistu seuraavan vuorokauden alusta alkaen. Uuden hinnoittelujärjestelmän mukaan 5 prosentin Internetlisä oikeuttaa asiakaan siirtämään Internetsivulleen kaikki STT:n pikauutiset sekä enintään 25 muuta uutista niiden julkaisupäivänä. STT:n selvitysten mukaan verkkojulkaisujen hinnoittelu ei ole toistaiseksi mahdollista kävijämäärien mukaan, mutta on syytä olettaa, että lähivuosina jokainen merkittävä alan toimija on mukana yhteisesti hyväksytyssä kävijäseurantajärjestelmässä. Muiden kuin perusuutispalveluasiakkaiden osalta STT:n uutisten Internet käytön hinta perustuu uutisten verkkokäytön laajuuteen ja asiakkaan toiminnan luonteeseen. Lisäksi STT laskee rajattua uutismäärää käyttävän verkkojulkaisijan journalistisen lisäpalvelun käyttäjäksi.
STT:n selvityksen mukaan myytäessä STT:n aineistoa muiden yritysten yms. Intranet-sivuille lisä on 15 prosenttia asiakkaan perusuutispalvelumaksusta. Asiakkaan tehdessä STT:n uutisista puhelinuutisia lisä on 3 prosenttia perusuutispalvelun maksusta. Asiakkaan tehdessä STT:n uutisista tekstitelevisiouutisia lisä on 3 prosenttia perusuutispalvelusta. Intranetlisä, Puhelinlisä ja Testitelevisiolisä oikeuttavat STT:n pikauutisten ja 25 muun uutisen edelleen myyntiin.
Arkistolisää STT perii selvityksensä mukaan prosentin perusuutispalvelun hinnasta, jos asiakas siirtää STT:n uutisia omaan arkistoonsa. Arkistolisä oikeuttaa siirtämään arkistoon lehdissä julkaistun ja sähköiseen käyttöön tarkoitetun (pikauutiset ja enintään 25 uutista) uutisvirran aikaisintaan 24 tuntia sen jälkeen, kun STT on uutisen julkaissut.
Asiakkaiden lausunnot STT:n 1.1.2001 käyttöön ottamasta hinnoittelujärjestelmästä
Sanomalehtien Liitto ja YLE eivät ole 18.12.2000 ja 25.10.2000 Kilpailuvirastolle saapuneissa lausunnoissaan nähneet huomautettavaa STT:n 1.1.2001 käyttöön ottamassa uudessa perusuutispalvelun hinnoittelujärjestelmässä. Radioiden Liitto on Kilpailuvirastolle 13.12.2000 saapuneessa lausunnossaan katsonut, että STT:n tulisi antaa radioille mahdollisuus valita STT:n perusuutispalvelusta tarvitsemansa palvelut. STT onkin Radioiden Liiton mukaan lähestynyt radioita kyselyllä, jossa STT on pyrkinyt ottamaan huomioon radioiden muuttuvia tarpeita.
Uutislehti 100 on Kilpailuvirastolle 27.9.2000 antamassaan lausunnossa katsonut STT:n uuden hinnoittelujärjestelmän sisältävän edelleen epäoikeudenmukaisuuksia ja epäoikeutettuja etuja sanomalehdille. STT on Uutislehti 100:lle perustellut ilmaisjakelulehtien perusuutispalvelusta maksamaa sanomalehtiä korkeampaa hintaa STT:n uutisten suuremmalla määrällä ilmaisjakelulehdissä ja ilmaisjakelulehtien pienemmällä toimituksellisella koolla. Uutislehti 100 on lausunnossaan katsonut STT:n juttujen käyttöintensiteetin olevan huono perustelu ilmaisjakelulehtien korkeammalle hinnoittelulle suhteessa sanomalehtiin, koska sanomalehdillä on mahdollisuus hyödyntää STT:n toimittamaa uutismateriaalia yhtä paljon kuin ilmaisjakelulehdillä. Lisäksi STT:n uutisten käyttöprosentti tai toimituksen koko ei vaikuta sanomalehtien keskinäiseen hinnoitteluun. STT:n perusuutispalvelun hinnoittelujärjestelmän mukaan sanomalehtien hinnoittelussa käytetään levikkiä ja ilmaisjakelulehtien hinnoittelussa painosmäärää. Uutislehti 100 katsoo, että sanomalehtienkin hinnoittelussa tulisi käyttää sanomalehtien painosmäärää. Lisäksi ilmaisjakelulehtien hinnoittelun oikea vertailukohta olisivat viisipäiväiset sanomalehdet.
Metro-lehti on Kilpailuvirastolle 2.10.2000 antamassaan lausunnossa kritisoinut sitä, että STT käyttää ilmaisjakelulehtien perusuutispalvelun hinnoittelun perusteena käyttöintensiteettiä. Metro-lehden mukaan perusuutispalvelua on tähänkin asti myyty kokonaispalveluna, eikä hinnoitteluun ole vaikuttanut uutisten käytön määrä. Metro-lehden mukaan asiakaslehden toimituksen suuruus ei voi myöskään toimia perusuutispalvelun hinnoittelun perustana. Lisäksi lehti katsoo, että uuden hinnoittelumallin logiikalla Metro-lehden hinnoittelun tulisi olla erilainen kuin Uutislehti 100:n, koska ilmaisjakelulehtien julkaiseman STT:n materiaalin osuudessa lehtien kokonaisjuttumäärästä on selkeä ero.
Radio Nova on Kilpailuvirastolle 10.2.2000 saapuneessa toimenpidepyynnössään ja 26.10.2000 antamassaan lausunnossa katsonut, että radioille hinnoittelun perustaksi asetettu viikkopeitto vääristää kilpailua suhteessa tilattuihin lehtiin ja televisioon. Radio Nova on katsonut, että viikkopeiton sijaan päiväpeitto olisi parempi mittari suhteessa muihin mediavälineisiin. Päiväpeittoon sisältyy Radio Novan mielestä vähemmän kerrannaiskuuntelua kuin käytettäessä viikkopeittoa.
Ruutunelonen (Nelonen) on Kilpailuvirastolle 30.10.2000 antamassaan lausunnossa katsonut, että tv:ssä hinnoittelun perustana ei voida käyttää kanavan katsojalukua, koska tällöin Nelonen maksaisi jokaisesta viihdesarjankin katsojasta STT:lle. Tällaisessa tapauksessa Nelosen kaltainen kanava maksaisi suhteessa huomattavasti enemmän kuin MTV3 ja YLE, joiden ohjelmistossa uutisilla on huomattavasti keskeisempi rooli. Nelosen mielestä laskutuksen perustana tulisi olla uutislähetysten katsojaluvut, jotka ovat saatavissa Finnpanelilta.
Kilpailuoikeudellinen arviointi
Relevantit markkinat
Määräävän markkina-aseman olemassaolon ja sen mahdollisen väärinkäytön arvioinnin perusteena ovat tapauskohtaisesti määriteltävät relevantit hyödyke- ja maantieteelliset markkinat sekä niiden kehitys. Maantieteellisiä markkinoita määriteltäessä otetaan huomioon tarkastelun kohteena olevan yrityksen toiminta-alue ja sellaiset alueet, joilla asiakkaiden on mahdollista solmia taloudellisesti ja teknisesti realistisia vaihtoehtoisia liikesuhteita. Hyödykemarkkinoiden arvioinnissa on olennaista asiakkaiden ja ensisijassa kysynnän näkökulma.
Relevantteja hyödykemarkkinoita määritettäessä toisiaan kohtuullisesti korvaavat tuotteet luetaan mukaan samoihin markkinoihin. Samaa tuotetta käyttävät erilaiset ostajaryhmät eivät välttämättä koe korvaavuutta samalla tavalla. Tietyt ostajaryhmät saattavat olla halukkaampia vaihtamaan eri tuotteiden välillä kuin toiset ostajaryhmät. Ostajat ovat ”sidottuja”, jos tietty ryhmä asiakkaita ei voi tai ei halua vaihtaa käyttämäänsä tuotetta toiseen tuotteeseen. Tällaisessa tilanteessa markkinat määritellään ahtaammin, koska kaikkien kuluttajien näkökulmasta tuotetta ei voida korvata toisella päällisin puolin korvaavalla tuotteella. Erityisesti ostajien ollessa riippuvaisia yhden ainoan yrityksen toimituksista markkinat määritellään suppeasti, jos yrityksestä riippuvuussuhteessa olevien kauppakumppanien ryhmä on taloudellisesti merkittävä.
Arvioitaessa eri uutispalveluiden korvaavuutta STT:n asiakkaiden näkökulmasta voidaan perusuutispalvelutuotteitten, journalististen lisäpalveluiden ja muiden tietotuotteiden todeta kuuluvan eri markkinoille niiden erilaisen käyttötarkoituksen takia. Lisäksi suomenkielisten ja ruotsinkielisten päivänuutisten voidaan katsoa olevan eri markkinoilla asiakkaiden tarpeiden perusteella. Suomenkielinen uutispalveluasiakas ei välttämättä tarvitse käyttöönsä ruotsinkielistä uutispalvelua tai ruotsinkielinen uutispalveluasiakas suomenkielistä uutispalvelua.
Perusuutispalvelu eroaa STT:n kilpailijoiden tarjoamista palveluista, koska siihen on koottu kaikki uutisaihealueet yhdeksi kokonaisuudeksi. Kaikki uutispalveluasiakkaat eivät kuitenkaan tarvitse STT:n tarjoamaa perusuutispalvelua kokonaisuutena, vaan asiakkaiden tarve eri aihealueiden uutisille voi vaihdella suuresti riippuen asiakkaan välittämien uutisten ja toiminnan luonteesta. Esimerkiksi talousuutisiin keskittyneelle suomenkieliselle uutistenvälittäjälle ei ole välttämättä tärkeätä saada muita perusuutispalveluun kuuluvia uutisaihealueita tai perusuutispalvelua ruotsiksi. Lisäksi uutispalveluasiakas saattaa haluta ostaa ainoastaan tiettyä aihealuetta koskevat uutiset STT:ltä ja muut uutisaihealueet joltain toiselta uutispalveluntarjoajalta. Tällaisessa tilanteessa asiakas joutuu maksamaan perusuutispalvelun hinnassa esimerkiksi talous- ja urheilu-uutisistakin, vaikka asiakas ei niitä tarvitsekaan.
STT:n perusuutispalvelu voidaan jakaa uutispalveluasiakkaiden uutisaihetarpeiden perusteella karkeasti ainakin kahteen ryhmään:
- Asiakkaat, jotka tarvitsevat STT:n perusuutispalvelun kokonaisuudessaan sisältäen kaikki uutisaihealueet.
- Asiakkaat, jotka tarvitsevat ainoastaan osan STT:n perusuutispalvelun uutisaihealueista.
STT:n tarjoama perusuutispalvelu on periaatteessa korvattavissa asiakkaan uutisaihealueittain erikseen hankkimilla uutisilla. Kaikki STT:n asiakkaat eivät käytännössä myöskään tarvitse kaikkia STT:n perusuutispalveluun kuuluvia uutisaihealueita toiminnassaan tai haluavat hankkia osan perusuutispalveluun kuuluvista uutisaihealueista joltain muulta palveluntarjoajalta. Kilpailuvirasto katsoo tämän perusteella relevanttien markkinoiden tässä tapauksessa olevan suomenkielisten ja ruotsinkielisten päivänuutisten myynti uutisaihealueittain Suomessa. Relevantteihin markkinoihin sisältyy STT:n perusuutispalvelu jaoteltuna kotimaan, kulttuurin, politiikan, talouden, urheilun ja ulkomaanuutisiin.
Määräävä markkina-asema
Kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukaan elinkeinonharjoittajalla on määräävä markkina-asema, jos sillä on koko maassa tai tietyllä alueella yksinoikeus tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla. Määräävän markkina-aseman olemassaolon määrittely edellyttää mm. markkinaosuuksien, alalle pääsyn esteiden, yrityksen kilpailuetujen ja käyttäytymisen sekä alan kehityksen tarkastelua.
STT:n uutistarjonnan laajuus
STT on tällä hetkellä Suomessa ainoa yritys, joka pystyy myymään päivänuutisia kaikilta uutisaihealueilta. STT:n kilpailijat ovat lähinnä yhteen ainoaan uutisaihealueeseen keskittyneitä yrityksiä, jotka eivät tuota uutisia oman uutisaihealueensa ulkopuolelta. STT:n liikevaihto vuonna 1999 oli 62,1 miljoonaa markkaa. Yhtiöllä oli vuonna 1999 palveluksessaan 111 toimittajaa, aluetoimitukset 8 kaupungissa ja kirjeenvaihtajia 4:ssä ulkomaisessa kaupungissa[4].
STT:n asiakaskunta edustaa koko suomalaista tiedonvälitystä: suomenkielisen perusuutispalvelun sai 1999 noin 100 lehteä, Yleisradio, MTV3, Nelonen, Radio Nova sekä noin 40 muuta sähköistä viestintä. STT:n perusuutispalvelua ovat tilanneet yhä suuremmassa määrin myös yritykset, järjestöt, puolueet sekä viranomaiset. Näitä uutispalveluasiakkaita STT:llä on noin 100. STT:n ruotsinkielisen uutispalvelun asiakaskuntaan kuuluu seitsemän sanomalehteä ja kaksi sähköistä viestintä.[5] STT:n asemaa uutispalvelumarkkinoilla vahvistaa myös se, että STT on maan johtavien viestintäyhtiöiden omistuksessa.
Perusuutispalvelun eri aihealueet
Suomenkielisten kotimaan uutisten myynnissä STT:llä ei ilmoituksensa mukaan ole merkittäviä kilpailijoita. STT:n ilmoituksen mukaan kilpailijat kulttuuriuutisten myynnissä ovat pieniä freelance-toimittajia. Kilpailuvirasto katsoo, ettei paikallisesti toimivien freelance-toimittajien voida katsoa korvaavan STT:tä, koska niiden asiakaskunta on pieni suhteessa STT:hen, freelance-toimittajat ovat keskittyneet paikallisesti ja niiden kapasiteettia palvella ”suurta yleisöä” voidaan pitää varsin rajallisena.
Ruotsinkielisiä uutisia tiedotusvälineille myy STT:n lisäksi Svensk Press Tjänst, jonka markkina-asemaa STT ei kuitenkaan ole pitänyt merkittävänä.
Poliittisia uutisia on mahdollista ostaa STT:n lisäksi UP-Uutispalvelulta (UP). UP-Uutispalvelu on keskittynyt politiikan, työmarkkinoiden ja talouden uutisten toimittamiseen. UP:n asiakkaina on runsaat 30 sanomalehteä sekä yli 60 ammattiliittojen ja muiden järjestöjen julkaisua. UP:n tarkoitus on täydentää asiakkaiden tarjontaa uutisten, reportaasien ja tausta-artikkelien avulla.[6] UP-Uutispalvelulla on yhteensä 10 toimittajaa, joista 4 on keskittynyt poliittisten uutisten toimittamiseen. Kilpailuvirasto katsoo, ettei UP:n poliittisia uutisia ei voida pitää STT:n poliittisia uutisia korvaavana vaihtoehtona, koska UP:n voidaan katsoa keskittyneen lähinnä täydentämään politiikkaan keskittyneiden sanoma-, ammatti- ja järjestölehtien uutistarvetta.
Ulkomaisia uutisia on mahdollista hankkia suoraan ulkomaisilta uutistoimistoilta. STT:n ulkomaanuutisia voidaan kuitenkin pitää isoja mediayrityksiä lukuun ottamatta valtaosalle uutispalveluasiakkaista ainoana varteenotettavan vaihtoehtona, kun otettaan huomioon ulkomaisten uutistoimistojen hinnat ja asiakkaiden tarve ulkomaanuutisille. Suurin osa perusuutisasiakkaista ei tarvitse ulkomaisen uutistoimiston tuotantoa kokonaisuudessaan, vaan uutispalveluasiakkaalle riittävät STT:n julkaisemat ulkomaiset uutiset. Ulkomaisten uutisten hankkiminen ulkomaisilta tietotoimistoilta saattaa tulla uutispalveluasiakkaalle myös huomattavasti kalliimmaksi kuin ulkomaanuutisten hankkiminen STT:n kautta.
STT:n selvityksen perusteella urheilu-uutisia on mahdollista hankkia muiltakin kotimaisilta palveluiden tarjoajilta. Urheilu-uutisten markkinoiden suuruudeksi STT on arvioinut noin 5–7 mmk, markkinaosuudekseen 50 % ja kilpailijoidensa määräksi kolme yritystä. Selvityksen mukaan STT:n kilpailijat urheilu-uutismarkkinoilla ovat keskittyneet ainoastaan urheilu-uutisiin, eivätkä toimi muilla uutisaihealueilla. STT:n määräävää markkina-asemaa urheilu-uutisissa puoltaa 50 %:n markkinaosuus ko. uutisista, STT:n päivittäisten urheilu-uutisten suuri määrä, kilpailijoiden pienehköt resurssit, STT:n asema koko uutispalvelumarkkinoilla ja STT:n maanlaajuinen toimittajaverkosto. Lisäksi osa STT:n kilpailijoista on keskittynyt ainoastaan urheilun päätapahtumiin.
Talousuutisten markkinoilla STT on arvioinut omaksi markkinaosuudekseen noin 8 % ja kilpailijoidensa määräksi 7 talousuutisten myyjää. STT:n kilpailijoilla on myös omaa toimituksellista aineistoa ja suurimpien kilpailijoiden markkinaosuudet ovat huomattavasti STT:tä suuremmat.
STT:n markkina-asema
Edellä todetun perusteella Kilpailuvirasto katsoo, että STT:llä on kilpailunrajoituslain 3 § 2 momentin mukainen määräävä markkina-asema ruotsinkielisten kotimaan, politiikan, kulttuurin, ulkomaan, talouden ja urheilun päivänuutisten myynnin markkinoilla Suomessa.
Suomenkielisten uutisten osalta Kilpailuvirasto katsoo STT:llä olevan kilpailunrajoituslain 3 § 2 momentin mukaisen määräävän markkina-aseman kotimaan, politiikan, kulttuurin, ulkomaan ja urheilun päivänuutisten myynnin markkinoilla Suomessa. Edelleen Kilpailuvirasto katsoo, että STT:llä ei ole määräävää markkina-asemaa suomenkielisten talousuutisten myynnin markkinoilla Suomessa. STT:n markkinaosuus talousuutisista on vain 8 % ja STT:llä on näillä markkinoilla useita merkittäviä, ainoastaan talousuutisiin keskittyneitä kilpailijoita.
Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö
Sitominen
Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on kielletty kilpailunrajoituksista annetun lain 7 §:ssä. Säännöksen 2 kohdan mukaan määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä pidetään muun ohella hyvään kauppatapaan perustumattomien asiakkaan toimintavapautta rajoittavien liikesuhteen ehtojen käyttämistä. Kieltosäännös on tarpeen sen vuoksi, että määräävässä markkina-asemassa oleva yritys voi pitkälti yksipuolisesti sanella liikesuhteessa käyttämänsä toimitus- ja muut ehdot, koska asiakkaalla ei markkinarakenteen vuoksi ehkä ole käytännössä edellytyksiä olla alistumatta ehtoihin. Sitomisella pyritään yleensä markkina-aseman suojaamiseen tai sen lisäämiseen ja sitä kautta voittojen kasvattamiseen. Sitomalla asiakkaansa yritys voi saavuttaa asiakkaita ja sitä itseään hyödyttäviä tehokkuusetuja, mutta voi samalla sulkea pois kilpailevia tarjoajia ja heikentää siten toimialan dynaamista tehokkuutta. Sidottu asiakas ei voi vapaasti omien liiketoimintakriteeriensä perusteella valita, mitä tuotteita tai palveluksia hän hankkii tai mistä hän ne hankkii. Sitomisella voidaan pyrkiä estämään kilpailun syntymistä tai poistamaan olemassa olevilta kilpailijoilta kannattavan kilpailun edellytyksiä. Lisäksi sitomisella voidaan tähdätä monopolivoiman tuoman hinnoittelun vapauden täysimääräiseen hyödyntämiseen.
Osa Kilpailuvirastolle lausuntoja STT:n uudesta hinnoittelujärjestelmästä antaneista toimijoista on kritisoinut STT:n tapaa myydä eri uutisaihealueiden uutiset kokonaisuutena. Kaikki eivät ilmoituksensa mukaan tarvitse esimerkiksi STT:n ulkomaanuutispalvelua, koska toimijalla saattaa olla sopimus ulkomaanuutisten toimittamisesta jonkin ulkomaisen tietotoimiston kanssa. Radio Nova on toimenpidepyynnössään ja Kilpailuvirastolle 26.10.2000 antamassaan lausunnossa arvostellut STT:n tapaa ”pakkopaketoida” palvelunsa ja tuotteensa, jolloin asiakas ei voi tarpeensa mukaan valita tarvitsemiaan uutisaihealueita tai palveluita. Radio Nova ei ilmoituksensa mukaan tarvitse kaikkia STT:n perusuutispalvelun uutisaihealueita ja haluaisi ostaa tarvitsemansa ääniuutiset alihankintana joltain toiselta palvelun tarjoajalta. Radio Novan ilmoituksen mukaan STT veloittaa perusuutispalvelustaan täyden hinnan, vaikka Radio Nova käyttäisi toiminnassaan ainoastaan ulkopuolisen yrityksen lukemia ääniuutispalveluja.
STT on Kilpailuvirastolle 15.2.2001 saapuneessa vastineessa perustellut perusuutispalvelun myyntiä kokonaisuutena kansainvälisellä käytännöllä, uutisjuttujen uutisaihealueittaisesta myynnistä aiheutuvalla tehokkuuden ja synergian vähenemisellä, uutisten kuulumisella samanaikaisesti moneen eri uutisaihealueeseen (esim. talousuutisista joka neljäs on päivätty ulkomaanuutiseksi) ja seikalla, että perusuutispalveluasiakkaat hyödyntävät joka tapauksessa STT:n koko perusuutispalvelumateriaalia, vaikka eivät materiaalia suoraan käyttäisikään. STT on toimittanut virastolle Heikki Heikkilän Tampereen yliopiston Journalismin tutkimusyksikössä tekemän tutkimuksen: ”Kotitoimituksen kaveri ja selkänoja – STT:n suoritus ja tulevaisuus toimittajien arvioitavana”. Tutkimuksesta käy STT:n näkemyksen mukaan ilmi, että toimittajat asettivat luotettavuuden STT:n uutispalvelun tärkeimmäksi ominaisuudeksi. Tärkeinä STT:n uutispalvelun ominaisuuksina tutkimukseen vastanneet pitivät myös uutisseurannan kattavuutta. STT:n uutispalvelun kattavuuden vastaajat yleensä ymmärsivät siten, että STT:n uutispalvelun tehtävä on laajempi ja yleisempi kuin sen aineistoa käyttävillä asiakasvälineillä.
Kilpailuviraston katsoi STT:lle 8.5.2001 lähettämässään vastinepyynnössä, etteivät STT:n esittämät seikat ole riittäviä, jotta perusuutispalvelun myynti ainoastaan yhtenä kokonaisuutena voitaisiin hyväksyä. Tämän johdosta STT ilmoitti virastolle 29.5.2001 saapuneessa vastineessaan muuttavansa perusuutispalvelun myyntiä ja hinnoittelua siten, että asiakkaan on mahdollista ostaa perusuutispalvelusta haluamiaan uutisaihealueita, kunhan poisrajattu aineisto ei mene asiakkaan järjestelmään eikä kysymyksessä ole ns. kiertokäyttö tai muu vastaava STT:n kokonaismateriaalin hyödyntäminen maksuttomien väylien kautta.
STT:n virastolle esittelemässä mallissa on lähdetty siitä, että asiakas maksaa aina 30 % perusuutispalvelun kustannuksista, koska yhtiön yleiskulut ja toimituksen yhteiset kulut vastaavat tätä osuutta kustannuksista. Vastaavasti kukin aihealue aiheuttaa kustannuksista tietyn prosentuaalisen osuuden. Kokonaisuuden ostaminen on asiakkaalle kuitenkin vähän edullisempaa kuin eri osien hintojen yhteenlaskettu määrä. Hinnoittelurakenne merkitsee STT:n mukaan sitä, että aidosti erikoistunut asiakasmedia joutuu maksamaan vain käyttämistään aihealueista. Käytännössä tämäntyyppiset asiakkaat ovat medioita, jotka eivät syrjäytä tarjonnastaan yhtä tai kahta aihealuetta, vaan pikemminkin keskittyvät vain yhteen tai kahteen aihealueeseen.
STT on kuitenkin toistaiseksi myynyt perusuutispalvelua ainoastaan yhtenä kokonaisuutena, vaikka asiakas ei olisikaan tarvinnut perusuutispalvelua kokonaisuutena. Kilpailuvirasto katsoo, että STT:n menettelyä sitoa eri uutisaihealueet toisiinsa on ollut pidettävä Kilpailurajoituslain 7 §:n 2 kohdan vastaisena kiellettynä sitomisena. STT on kuitenkin ilmoittanut virastolle 29.5.2001 muuttavansa perusuutispalvelun myyntiä siten, että asiakas voi valita perusuutispalvelusta haluamansa uutisaihealueet. Näin ollen Kilpailuvirasto katsoo, ettei STT:n menettelyä voida pitää STT:n tekemien muutosten jälkeen kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 kohdan mukaisena määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä.
Hinnoittelun selkeys ja läpinäkyvyys
Määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen hinnoittelun ja muun asiakaspolitiikan edellytetään olevan johdonmukaista, läpinäkyvää ja ennakoitavissa olevaa. Kilpailuneuvosto on todennut Teosto ry:tä koskeneessa päätöksessään (dno 22/359/96, päätös 1.6.1998), jonka korkein hallinto-oikeus on vahvistanut (taltio 1540, päätös 9.6.1999), että pelkästään hinnoittelun läpinäkymättömyyttä voidaan pitää kilpailunrajoituslain 7 §:n kieltämänä määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä.
Määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä epäillyn yrityksen tulee pystyä osoittamaan hinnoittelunsa perusteet niin selkeästi, että yhtiön toiminnan lainmukaisuus on mahdollista arvioida. Läpinäkyvyysperiaatteen noudattaminen edellyttää, että määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen asiakas voi perehtymällä hinnoittelun periaatteisiin selvittää, mitkä ovat hänen maksettavakseen koituvat veloitukset ja millä tavoin ne muuttuvat esimerkiksi määrän tai hankintatapojen muuttuessa.
STT:llä ei ole ollut käytössään ennen 1.1.2001 perusuutispalvelun hinnoittelujärjestelmää, jonka perusteella STT:n perusuutispalveluasiakkaat olisivat voineet päätellä miten STT:n perusuutispalvelun hinta määräytyy hankintamäärien tai hankintatapojen muuttuessa. Kilpailuvirasto katsoo, ettei STT:n perusuutispalvelun hinnoittelu ole ollut ennen 1.1.2001 riittävän selkeätä ja läpinäkyvää, jotta perusuutispalveluasiakas olisi kyennyt selvittämään julkisen hinnaston avulla perusuutispalvelun hinnoittelun perusteet. Kilpailuvirasto katsoo kuitenkin, että STT:n 1.1.2001 käyttöön ottama perusuutispalvelun hinnoittelujärjestelmä on asiakkaan kannalta läpinäkyvämpi ja aikaisempaa selkeämpi, joten STT:n menettelyä ei voida tältä osin enää pitää kilpailurajoituslain 7 §:n 4 kohdan vastaisena läpinäkymättömän hinnoittelukäytännön soveltamisena.
Hintasyrjintä
Kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdassa kielletään kohtuuttoman tai kilpailun rajoittamista ilmeisesti tarkoittavan hinnoittelukäytännön soveltaminen. Määräävässä asemassa olevan elinkeinonharjoittajan tulee soveltaa asiakassuhteissaan johdonmukaisia ja selkeitä hinnoitteluperiaatteita. Syrjintä on kyseessä silloin, kun samanlaiset asiakkaat asetetaan perusteettomasti erilaiseen asemaan. Velvollisuus asiakkaiden tasapuoliseen kohteluun ei toisaalta tarkoita sitä, että määräävässä asemassa oleva elinkeinonharjoittaja olisi velvollinen perimään identtisiä hintoja. Objektiivisesti todettavista ja kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävistä syistä yritys voi periä erilaisia hintoja. Mikäli erilaisia hintoja peritään, määräävässä asemassa olevan yrityksen tulee tarvittaessa voida osoittaa menettelylleen kustannusperusteinen tai muu hyväksyttävä syy.
Kilpailuneuvosto on päätöksissä Karjalan Kirjapaino Oy (päätös 20.6.1995, Dnro 2/359/94), Valtionrautatiet (päätös 28.2.1997, Dnro 17/359/95), Uudenmaan Asuntokiinteistöyhdistys (päätös 25.6.1998, Dnro 23/359/97) ja Megavoima Oy (päätös 17.12.1998, Dnro 21/359/96) katsonut, ettei kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan hintasyrjinnän kielto tarkoita kustannusvastaavuuden aukotonta selvittämistä kunkin tuotteen, palvelun, asiakkaan tai asiakasryhmän osalta. Kilpailuviranomaisten tehtäviin ei kuulu tietyn hinnoittelujärjestelmän salliminen tai vahvistaminen yrityksen noudatettavaksi, vaan nimenomaan hintasyrjinnän kieltäminen.
Arvopohjaisten hinnoittelumenetelmien käyttö tietointensiivisillä toimialoilla
Kilpailuvirasto on tilannut Oulun yliopiston professori Juha-Pekka Kallungilta lausunnon yritysten tietointensiivisillä aloilla käyttämistä hinnoittelumenetelmistä. Ko. lausunnon mukaan tietointensiivisillä toimialoilla tuotteen kustannusrakenteessa ja kustannusten kertymisessä on eräitä ominaispiirteitä, jotka vaikuttavat myös hinnoitteluun. Kallungin mukaan tietointensiivisillä aloilla kiinteiden kustannusten osuus kokonaiskustannuksista on suuri ja tuotantovolyymin mukaan kasvavat muuttuvat kustannukset ovat suuret ja sen jälkeiset tiedon monistamisen kustannukset pieniä. Kiinteät etupainotteiset kustannukset ovat usein tietointensiivisillä aloilla uponneita kustannuksia, joita ei voi enää palauttaa, jos toiminta jostain syystä lopetetaan. Tuotantovolyymin kasvattaminen ei kuitenkaan aiheuta lisäkustannuksia samalla tavoin kuin perinteisillä toimialoilla, sillä tiedon monistamisen aiheuttamat rajakustannukset, eli toiminta-asteen yhden yksikön suuruisen kasvun aiheuttamat kustannusten lisäykset ovat hyvin pieniä.
Kallungin mukaan tietointensiivisessä liiketoiminnassa tavallista on tuotteiden differointi asiakassegmenttien tarpeita vastaaviksi esimerkiksi tarjoamalla samasta tuotteesta eri versioita. Esimerkiksi tietokoneohjelmia on yleensä saatavilla useita eri versioita erilaisille käyttäjille (esim. high, standard -ja professional versiot). Tuotteen hinta määräytyy asiakkaan kokeman tuotteen arvon perusteella, eikä suoraa yhteyttä valmistuskustannusten ja eri versioiden välillä välttämättä ole. Tämän vuoksi eri versioiden markkinahintoja on vaikea arvioida omakustannushinnoittelun tai katetuottohinnoittelun avulla.
Tiedon keräämiseen ja uudelleen välittämiseen perustuvassa liiketoiminnassa tiedon ajantasaisuus on keskeinen tuotteen hintaan ja tuotevaihtoehtoihin vaikuttava tekijä. Reaaliaikaista tietoa on pidettävä usein huomattavasti arvokkaampana asiakkaan kannalta kuin viivästettyä tietoa, vaikka tiedon tuottamiskustannuksissa ei olisikaan eroa. Esimerkiksi reaaliaikaiset pörssikurssit ovat usein maksullisia, mutta 15 minuutilla viivästetyt tiedot ovat ilmaisia. Onkin todettavissa, että tiedon keräämiseen ja uudelleenvälittämiseen perustuvassa liiketoiminnassa arvopohjaisen hinnoittelun merkitys korostuu, koska tiedon hankkimiseen liittyvät kustannukset ovat etupainotteisia ns. uponneita kustannuksia. Lisäksi tiedon monistamisesta aiheutuvat muuttuvat kustannukset ovat hyvin pieniä, joten kilpailu painaa Kallungin mukaan tuotteiden hintoja alaspäin. Yritysten onkin pakko hinnoitella tuotteensa laskeneiden hintojen mukaan, koska uponneita kustannuksia ei ole mahdollista korvata.
Arvopohjaisen hinnoittelun arviointi kilpailunrajoituslain kannalta
Kilpailuneuvosto on katsonut Teosto ry:tä koskeneessa ratkaisussa (dno 22/359/96, päätös 1.6.1998), että tekijänoikeuskorvauksia, kuten immateriaalioikeuksien hyödyntämisestä maksettavia korvauksia ei voida tarkastella pelkistetyn kustannuslaskennan avulla. Immateriaalioikeuksille on luonteenomaista, ettei käyttökorvaus määräydy hyödykkeen (immateriaalioikeuden) tuottamiskustannusten tai sen luovuttamisesta eri käyttäjille tai käyttäjäryhmille syntyvien kustannusten perusteella. Oikeudenhaltijalle tuleva korvaus määräytyy yleensä joko oikeuden hyödyntämisen laajuuden (käyttöperiaate) tai siitä saatavien tulojen (rojaltiperiaate) perusteella.
Em. Teosto-päätöksessä kilpailuneuvosto katsoi keskeiseksi kilpailuoikeudelliseksi kysymykseksi asiakkaiden samankaltaisuuden arvioinnissa sen, onko asiakkaiden kesken kyse samanlaisesta musiikin hyödyntämisestä. Immateriaalioikeuksien ollessa kyseessä onkin arvioinnin lähtökohdaksi otettava oikeuden taloudellinen arvo markkinoilla ja muut relevantit olosuhteet. Syrjintänä on pidettävä sitä, jos saman immateriaalioikeuden samanlaisesta hyödyntämisestä samoilla tuotemarkkinoilla samassa asemassa olevilta käyttäjiltä peritään erisuuruista korvausta ilman, että hinnanerolle on osoitettavissa kustannusperusteista tai muuta kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävää syytä.
Kilpailuneuvosto katsoi Teosto-päätöksessä kilpailunrajoituslain 7 §:n mukaisen syrjinnän arvioinnin edellyttävän seuraavien seikkojen arviointia 1) ovatko toimijat samanlaisia asiakkaita ja toimivatko ne samoilla tuotemarkkinoilla 2) onko kyseessä toimijoiden osalta samanlainen hyödyke ja samanlainen oikeuden hyödyntäminen 3) muut asianomaisten esittämät perusteet, joilla asianosaiset ovat hintojen eriyttämistä perustelleet tai sitä vastustaneet 4) onko toimijoiden välistä hinnaneroa pidettävä syrjivänä.
Sanomalehdet ja ilmaisjakelulehdet
Ilmaisjakelulehtien perusuutispalvelun hinnoittelu perustuu STT:n selvitysten mukaan ilmaisjakelulehtien painokseen ja ilmestymiskertoihin vuodessa. Tilattujen lehtien osalta hinnoittelu perustuu levikkiin ja ilmestymiskertoihin. STT on perustellut ilmaisjakelulehtien korkeampia hintoja suhteessa sanomalehtiin STT:n välittämien uutisten suuremmalla käyttöintensiteetillä. STT:n mukaan ilmaisjakelulehdiltä tulee periä suurempaa korvausta suhteessa sanomalehtiin, koska ilmaisjakelulehtien markkinat ja toimintamallit ovat erilaiset kuin tilatuilla lehdillä. Sanomalehdillä on yleensä laajasti omaa uutistuotantoa, kun taas ilmaisjakelulehdet perustuvat miltei kokonaan uutistoimistojen aineiston hyödyntämiseen.
Ilmaisjakelulehdet Uutislehti 100 ja Metro-lehti ovat virastolle toimittamissaan lausunnoissa katsoneet STT:n uuden hinnoittelujärjestelmän sisältävän edelleen epäoikeudenmukaisuuksia ja epäoikeutettuja etuja sanomalehdille. Ilmaisjakelulehdet ovat lausunnoissaan katsoneet STT:n juttujen käyttöintensiteetin olevan huono perustelu ilmaisjakelulehtien korkeammalle hinnoittelulle suhteessa sanomalehtiin, koska sanomalehdillä on mahdollisuus hyödyntää STT:n toimittamaa uutismateriaalia yhtä paljon kuin ilmaisjakelulehdillä. Perusuutispalvelua on myös myyty kokonaispalveluna, jonka hinnoitteluun ei ole vaikuttanut uutisten käytön määrä. Lisäksi sanomalehtien keskinäiseen hinnoitteluun STT:n uutisten käyttöprosentti tai toimituksen koko ei vaikuta.
Ilmaisjakelulehtien lausuntojen ja STT:n selvitysten perusteella Kilpailuvirasto katsoo, että sanomalehtien ja ilmaisjakelulehtien perusuutispalvelun käytössä on kyse oikeuden samanlaisesta hyödyntämisestä. Ilmaisjakelulehdet ja tilatut lehdet kilpailevat markkinoilla samoista mainosmarkoista. STT ei ole myöskään esittänyt kilpailuoikeudellisesti hyväksyttäviä perusteita näkemykselleen, jonka mukaan ilmaisjakelulehtien ja tilattujen lehtien perusuutispalvelun erilainen hinnoittelu johtuu STT:n uutisten suhteellisesta osuudesta lehden uutistarjonnassa tai lehden toimituksen koosta.
Kilpailuvirasto katsoo STT:n syyllistyneen kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan vastaiseen hintasyrjintään periessään ilman kilpailuoikeudellisesti hyväksyttäviä perusteita ilmaisjakelulehdiltä korkeampia korvauksia perusuutispalvelusta kuin sanomalehdiltä. STT:n soveltama ilmaisjakelulehtien välinenkään perusuutispalvelun hinnoittelu ei selvitysten perusteella ole ollut tasapuolista ja syrjimätöntä, koska Metro-lehdeltä on peritty suhteessa suurempaa korvausta kuin Uutislehti 100:lta. STT on kuitenkin ilmoittanut Kilpailuvirastolle 15.2.2001 saapuneessa lisäselvityksessään, että ilmaislehdet sijoitetaan vuoden 2002 alusta lukien samanlaiselle hintakäyrälle 5-,6- ja 7-päiväisten tilattujen lehtien kanssa. STT:n ilmoituksen mukaan vuoden 2002 alusta lähtien ilmaisjakelulehtien hinta kehittyy yhdenmukaisesti sanomalehtien kanssa STT:n sijoittaessa ilmaisjakelulehdet samalla hintakäyrälle vastaavien sanomalehtien kanssa, Kilpailuvirasto katsoo, ettei STT:n hinnoittelua tältä osin voida pitää vuoden 2002 alusta alkaen määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä.
Radio ja televisio
Kilpailuneuvosto totesi em. Teosto-päätöksessä, että julkiset ja kaupalliset tv- ja radioyhtiöt toimivat eri markkinoilla, koska ne eivät kilpaile keskenään rahoituksen saamisesta. Yleisradion toiminta rahoitetaan pääasiassa toimilupatuotoilla, julkisen palvelun maksulla ja verkkovuokralla. Lisäksi kilpailuneuvosto katsoi, että tekijänoikeudellisesti suojatun musiikin mediakäyttäjien kannalta relevantit hyödykemarkkinat oli luontevaa jakaa eri markkinoihin sen mukaisesti, hyödynnetäänkö musiikkia televisiossa vai radiossa. Myöskään katselijan tai kuuntelijan kannalta televisio- ja radio-ohjelmia ei voitu pitää toisiaan siinä määrin korvaavina, että radio ja televisio voitaisiin lukea samoihin tuotemarkkinoihin. Lisäksi kilpailuneuvosto katsoi, ettei musiikin lähettämisessä radiossa ja televisiossa ole kyse samanlaisesta musiikin hyödyntämisestä.
STT:n selvityksen perusteella television perusuutispalvelun hinnoittelu perustuu television päivittäisten katsojien määrään. Radion hinnoittelun perustana ovat radion kuuntelijoiden määrä viikossa. STT on perusuutispalvelun hinnoittelussa jakanut televisio- ja radiokanavat pieniin ja suuriin asiakkaisiin soveltaen 500.000 katsojan tai kuuntelijan rajaa. Yleisradion hinnoittelun perustana ovat tv- ja radiorahaston (toimilupa- ja lupamaksut) sekä mainonnan tuotot ja em. katsoja- ja kuuntelijaluvut. Yleisradion käyttöluvut on saatu laskemalla yhteen eri kanavien katselija- ja kuuntelijaluvut.
Nelonen on virastolle toimittamassaan lausunnossa katsonut, että tv:n perusuutispalvelun hinnoittelun perustana tulisi käyttää Finnpanelilta saatavissa olevia uutislähetysten katsojalukuja kanavakohtaisten kokonaiskatsojalukujen sijasta, koska nykyisin Nelonen maksaa jokaisesta viihdesarjankin katsojasta STT:lle.
STT on selvittänyt virastolle, että televisiokanavien perusuutispalvelun hinnoittelun perustana on käytetty kanavien kokonaiskatsojamääriä, koska perusuutisten käyttöä ei ole rajattu ainoastaan uutislähetyksiin, vaan STT:n perusuutismateriaalia käytetään muidenkin ohjelmien taustalla. Televisiokanavien perusuutispalvelun hinnoittelun perustaksi onkin valittu kokonaiskatsojamäärä samalla tavoin kuin esim. radion hinnoittelun perustaksi kokonaiskuulijamäärä, sanomalehtien kokonaislevikki ja ilmaisjakelulehtien kokonaispainosmäärä. STT:n mukaan mittausteknisesti ei ole mahdollista määrittää perusuutispalvelun hintaa televisiokanaville uutislähetysten katsojamäärän mukaan, koska perusuutisten käyttö televisiossa on uutislähetyksiä laajempaa aivan samalla tavoin kuin muissakin mediavälineissä. Jos televisiokanavien hinnoitteluun sovellettaisiin uutislähetysten kokonaiskatsojamäärää, tulisi vastaavanlaista systeemiä soveltaa myös muihin medioihin, mikä ei käytännössä ole mahdollista.
Kilpailuneuvosto on aikaisemmissa päätöksissään todennut, ettei hintasyrjinnän kielto edellytä kustannusvastaavuuden aukotonta selvittämistä kunkin tuotteen, palvelun, asiakkaan tai asiakasryhmän osalta. Kilpailuvirasto katsoo, ettei STT:n menettelyä määrittää televisiokanavan perusuutispalvelun hinta kanavan kokonaiskatsojamäärän mukaan voida pitää kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan kieltämänä hintasyrjintänä, koska STT:n perusuutismateriaalin käyttö uutistoiminnassa on vapaata, STT:n perusuutismateriaalia käytetään todennäköisesti uutislähetysten ulkopuolellakin ja STT käyttää mediavälineen saavuttamaa kokonaisasiakasmäärää muidenkin mediavälineiden perusuutispalvelun hinnoittelun perustana.
Radio Nova epäili virastolle toimittamassaan selvityspyynnössä myös, että STT hinnoittelee YLE:n perusuutispalvelun kaupallisia mediavälineitä syrjivästi, koska YLE maksaa STT:lle vuosittain kokonaissumman perusuutispalvelusta. STT:n selvitysten mukaan YLE maksaa STT:lle perusuutispalvelusta kokonaissumman. Kuitenkin YLE:n yksittäisten toimijoiden perusuutispalvelun hinnat ovat STT:n antamien selvitysten perusteella samalla tasolla kuin vastaavien kaupallisten toimijoiden, joten STT:n ei voida katsoa syyllistyneen kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan vastaiseen hintasyrjintään YLE:n ja kaupallisten televisiokanavien välisessä hinnoittelussa.
Perusuutispalvelulisät
STT:n selvitysten mukaan verkkojulkaisujen hinnoittelu kävijämäärien mukaan ei ole toistaiseksi mahdollista, mutta STT:n mukaan on syytä olettaa, että lähivuosina jokainen merkittävä alan toimija on mukana yhteisesti hyväksytyssä kävijäseurantajärjestelmässä. Toistaiseksi STT:n perusuutispalvelua ostavien media-asiakkaiden hinta lasketaan prosenttipohjaisesti tiettynä osuutena media-asiakkaan perusuutispalveluhinnasta. Muiden osalta hinta perustuu uutisten verkkokäytön laajuuteen ja asiakkaan toiminnan luonteeseen. Rajattua uutismäärää käyttävä verkkojulkaisu lasketaan journalistisen lisäpalvelun käyttäjäksi.
Virasto on pyytänyt STT:ltä selvitystä perusuutispalvelulisien määräytymisperusteista STT:lle 13.12.2000 ja 8.5.2001 lähetetyissä vastinepyynnöissä. Lisäksi virasto on STT:n kanssa 2.5.2001 pidetyssä neuvottelussa katsonut, että STT:n perusuutispalvelulisien hinnoittelu saattaa pitää sisällään kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan kieltämää hintasyrjintää, koska perusuutispalvelulisien hinnoittelu perustuu tiettyyn prosenttiosuuteen perusuutispalvelun hinnasta.
Kilpailuviraston näkemyksen mukaan uutispalvelutuotteiden laittaminen yrityksen omalle Internet-sivulle ja uutispalvelutuotteiden edelleen myynti muille yrityksille esim. puhelinuutisina, tekstitelevisiouutisina tai Intranet-uutisina muodostaa omat markkinansa, joten eri uutispalvelulisien hinnoittelun määrittäminen perusuutispalvelun hinnan perusteella asettaa esimerkiksi samoilla Intranet-, Internet-, puhelin- tai tekstitelevisiouutisten myynnin markkinoilla kilpailevat samanlaiset asiakkaat eriarvoiseen asemaan ilman kustannusperusteista tai muuta kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävää. Kilpailuvirasto katsoo, että on kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan vastaista hintasyrjintää määrittää asiakkailta perittävät uutispalvelulisien hinnat tiettynä prosenttiosuutena perusuutispalvelun hinnasta.
Ratkaisu
Kilpailuvirasto on selvittänyt STT:n perusuutispalvelun hinnoittelua Radio Novan toimenpidepyynnön perusteella. Kilpailuvirasto on selvityksessään todennut relevanttien markkinoiden tässä tapauksessa olevan suomenkielisten ja ruotsinkielisten päivänuutisten myynti uutisaihealueittain Suomessa. Relevantteihin markkinoihin sisältyy STT:n perusuutispalvelu jaoteltuna kotimaan, kulttuurin, politiikan, talouden, urheilun ja ulkomaanuutisiin.
Kilpailuvirasto katsoo, että STT:llä on kilpailunrajoituslain 3 § 2 momentin mukainen määräävä markkina-asema ruotsinkielisten kotimaan, politiikan, kulttuurin, ulkomaan, talouden ja urheilun päivänuutisten myynnin markkinoilla Suomessa. Suomenkielisten uutisten osalta Kilpailuvirasto katsoo STT:llä olevan kilpailunrajoituslain 3 § 2 momentin mukaisen määräävän markkina-aseman kotimaan, politiikan, kulttuurin, ulkomaan ja urheilun päivänuutisten myynnin markkinoilla Suomessa. Edelleen virasto katsoo, että STT:llä ei ole määräävää markkina-asemaa suomenkielisten talousuutisten myynnin markkinoilla Suomessa.
STT:n menettelyä perusuutispalvelun hinnoittelussa on ollut pidettävä vuoteen 2001 saakka kilpailunrajoituksista annetun lain 7 § 4 kohdan vastaisena läpinäkymättömän hinnoittelukäytännön soveltamisena. Kilpailuvirasto kuitenkin katsoo, että STT:n uudistettu vuoden 2001 alusta käyttöön otettu perusuutispalvelun hinnoittelujärjestelmä on asiakkaan kannalta läpinäkyvämpi ja aikaisempaa selkeämpi, joten STT:n menettelyä ei voida tältä osin enää pitää kilpailurajoituslain 7 §:n 4 kohdan vastaisena läpinäkymättömän hinnoittelukäytännön soveltamisena.
STT:n menettely myydä perusuutispalvelu yhtenä kokonaisuutena on ollut kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 kohdan mukaista kiellettyä sitomista. STT on kuitenkin ilmoittanut virastolle muuttavansa perusuutispalvelun hinnoittelua siten, että asiakkaalla on mahdollisuus ostaa perusuutispalvelusta ainoastaan tarvitsemansa uutisalueet, joten STT:n menettelyä ei uuden hinnoittelumallin käyttöön ottamisen jälkeen voida enää pitää määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä. Jotta virasto voisi varmistua väärinkäytön loppumisesta, tulee STT:n raportoida virastolle uuden hinnoittelumallin käyttöönottamisesta viimeistään 15.1.2002 mennessä.
Kilpailuvirasto katsoo, ettei STT ole syyllistynyt kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan vastaiseen hintasyrjintään YLE:n ja kaupallisten televisiokanavien välisessä perusuutispalvelun hinnoittelussa tai kaupallisten televisiokanavien välisessä perusuutispalvelun hinnoittelussa.
STT:n perusuutispalvelun ilmaisjakelulehtien välistä hinnoittelua ja ilmaisjakelulehtien hinnoittelua suhteessa sanomalehtien hinnoitteluun on pidettävä ennen STT:n hinnoittelu-uudistusta kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan vastaisena kiellettynä hintasyrjintänä. STT on Kilpailuvirastolle ilmoittanut muuttavansa ilmaisjakelulehtien hinnoittelun vastaamaan sanomalehtien nykyistä tilannetta vuoden 2002 alusta lähtien, joten STT:n ilmaisjakelulehtiin soveltamaa perusuutispalvelun hinnoittelua ei voida enää näiden muutosten jälkeen pitää määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä. STT:n tulee raportoida virastolle ilmaisjakelulehtien perusuutispalvelun hinnoitteluun tekemistään muutoksista viimeistään 15.1.2002 mennessä.
Kilpailuvirasto katsoo, ettei STT:n uutispalvelulisien hinnoittelun perustuminen tiettyyn prosenttiosuuteen perusuutispalvelun hinnasta vastaa kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan vaatimuksia. Kilpailuvirasto edellyttää, että STT poistaa uutispalvelulisiin liittyvät kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan vastaiset syrjivät piirteet sekä esittää virastolle selvityksen kaikista niistä muutoksista, joilla STT pyrkii muuttamaan uutispalvelulisien hinnoittelun vastaamaan kilpailunrajoituslain vaatimuksia. Ko. selvitys tulee esittää virastolle 31.3.2002 mennessä. Virasto arvioi STT:n selvitysten jälkeen, voidaanko STT:n uutispalvelulisien hinnoittelun katsoa tältä osin vastaavan määräävässä markkina-asemassa olevan elinkeinonharjoittajan hinnoittelulle kilpailunrajoituslain perusteella asetettuja velvoitteita.
Väärinkäytön seuraamukset
Kilpailunrajoituksista annetun lain 8 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajalle, joka rikkoo lain 4–7 §:n säännöksiä, määrätään seuraamusmaksu (kilpailurikkomismaksu), jollei menettelyä ole pidettävä vähäisenä tai seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta muuten perusteettomana.
Lainkohdan perustelujen (HE 91/162) mukaan seuraamusmaksun määräämättä jättäminen on perusteltua ainoastaan silloin, kun maksun määrääminen johtaisi ilmeisen kohtuuttomiin seurauksiin. Lainkohdassa tarkoitettuna vähäisenä menettelynä voidaan pitää esimerkiksi alueellisesti tai ajallisesti rajoittunutta toimintaa, jonka taloudelliset vaikutukset ovat vähäisiä. Lisäksi 1.7.1998 voimaan tulleen kilpailunrajoituslain hallituksen esityksen perusteluissa (HE 97/243) on todettu, että Kilpailuvirasto voi jättää seuraamusmaksuesityksen tekemättä tapauksissa, joissa lain aikaisemman soveltamiskäytännön perusteella on ilmeisen selvää, ettei kilpailuneuvosto tulisi seuraamusmaksua määräämään.
Kilpailuvirasto katsoo, että esityksen tekeminen kilpailuneuvostolle seuraamusmaksun määräämiseksi STT:n määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä ei ole kilpailun turvaamisen kannalta perusteltua eikä siksi tee kilpailunrajoituslain 8 §:n tarkoittamaa esitystä kilpailuneuvostolle kilpailunrikkomismaksun määräämisestä. Virasto on ottanut huomioon seuraamusmaksuesityksen tekemistä koskevassa harkinnassaan seuraavat seikat.
STT on ottanut jo vuonna 1999 oma-aloitteisesti yhteyttä Kilpailuvirastoon ja pyytänyt virastoa selvittämään hinnoittelunsa kilpailuoikeudellista hyväksyttävyyttä. Lisäksi STT on myöntänyt perusuutispalvelun hinnoittelua koskevat puutteet ja pyrkinyt poistamaan perusuutispalvelun hinnoittelusta sitovat ja syrjivät piirteet. Kilpailuvirasto toteaa myös, että arvoperusteisten hyödykkeiden hyödyntämistä koskevien asianmukaisten ja kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävien hinnoittelukriteerien kehittäminen ja soveltaminen saattaa useassa tapauksessa olla vaikeampaa kuin muiden hyödykkeiden osalta. Tietointensiivisten uutispalveluiden myynnistä ja hinnanmäärittelystä ei ole myöskään selkeitä ennakkoratkaisuja.
Viraston näkemyksen mukaan perusuutispalvelun uusi hinnoittelujärjestelmä lisää perusuutispalvelun hinnoittelun läpinäkyvyyttä ja antaa asiakkaille aiempaa paremmat mahdollisuudet tilata uutismateriaalia eri lähteistä tarvitsemanaan kokonaisuutena. Perusuutispalvelun uuden hinnoittelujärjestelmän johdosta asiakkailla on myös paremmat mahdollisuudet arvioida STT:n perusuutispalvelun hinnoittelun tasapuolisuutta ja syrjimättömyyttä vertaamalla STT:n uutisaihealueitten hinnoittelua muiden tiettyä uutisaihealuetta tarjoavien yritysten tarjontaan ja hinnoitteluun.
Asia poistetaan käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 3 § 2 momentti, 7 § 2 ja 4 kohta sekä 8 §.
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta kilpailuneuvostolta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.
[1] www.stt.fi.
[2] www.up-uutispalvelu.fi
[3] www.sportslink.com
[4] Julkaisu: Suomen Tietotoimisto 1999.
[5] Julkaisu: Suomen Tietotoimisto 1999.
[6] www.up-uutispalvelu.fi