Epäilty määräävän markkina-aseman väärinkäyttö videoelokuvien hinnoittelussa

Päivämäärä

26.1.2000

Diaarinumero

131/61/99

Osapuolet

Finnkino Oy / Oy Egmont Entertainment Ab / Warner Home Video

Asianosaiset

Finnkino Oy

Toimenpidepyynnön tekijä

23 videokauppiaan muodostama toimikunta/asiamies Tapani Laurila
Finnkasetti Ky, Kurikka
Video Hakunila/Portentum Oy, Vantaa
Deo-Ira Oy, Seinäjoki
Pohjois-Suomen Videokeskus Ky, Rovaniemi
Suomen Videomaailma Oy, Oulu
Mika Kankare Oy/Pop Kioski, Salo
Valkeakosken Video Shop, Valkeakoski
Seinäjoen Videopiste Ky, Seinäjoki
Kotikatsomo (Ay Kauppinen & Partanen), Joensuu
Kannuksen Keskus-Divari Ay, Kannus
Gismox Oy, Oulu
Viihde-Shop Timo Salonen Ky, Nokia
Pasin Video Oy, Vantaa
Video 15 Tarmo Okkonen Oy, Varkaus
Videovuokraamo Lemponen Ky, Kokkola
Henryn Video Oy, Riihimäki
Pietarsaaren Videomaailma, Pietarsaari
Hyvinkään Sekapa-Video Oy, Hyvinkää
Kirja & Kasetti Olli Jokela Ky, Raahe
Neste-Kauppakatu, Lappeenranta
Vammalan Videofoto Oy, Vammala
Tesep Oy (Casablanca), Helsinki
Videoplace Oy, Joensuu

Asian vireilletulo

Kilpailuvirasto sai 15.2.1999 toimenpidepyynnön, jonka on laatinut 23 videokauppiaan muodostama toimikunta. Toimenpidepyynnön mukaan Finnkino Oy (myöh. Finnkino) on käyttänyt 1.1.1989 lähtien väärin määräävää markkina-asemaansa suosiessaan videoelokuvien hinnoittelussa Rautakirja-yhtymään kuuluvia R-kioskeja sekä muita videovuokrauspisteitään.

Toimenpidepyynnössä arvioidaan Finnkinon suosivan videoelokuvien hinnoittelussaan sen kanssa samaan konserniin kuuluvia R-kioskeja mahdollisesti jopa niin, ettei näiden tarvitse maksaa Finnkinon tuotteista mitään, vaan tuotteet ovat kioskeissa ilman ostoriskiä, ns. provisiokorvausta vastaan. Lisäksi toimenpidepyynnössä todetaan Finnkinon myyvän tuotteitaan muutamalle videoelokuvien levitysketjulle hinnalla, joka ei ole kustannusvastaava. Tällainen hinnoittelu ei toimenpidepyynnön tekijän mielestä kohtele alalla toimivia elinkeinonharjoittajia tasapuolisesti.

Lisäksi toimenpidepyynnössä epäillään myös Warner Home Videolla (myöh. Warner)1 ja Oy Egmont Entertainment Ab:lla (myöh. Egmont) olevan määräävä markkina-asema. Toimenpidepyynnön mukaan Warner on käyttänyt määräävää markkina-asemaansa väärin 1.1.1989 alkaen ja Egmont 1.2.1998 alkaen.

Yritykset

Finnkino Oy

on Rautakirja-yhtymän konserniyritys. Rautakirja Oyj:n omistus- ja äänivaltaosuus Finnkino Oy:stä on 100 prosenttia. Finnkino harjoittaa elokuvien esitystoimintaa ja tuo maahan elokuvia lähinnä oman elokuvateatteriketjun tarpeisiin. Lisäksi yhtiö tuo maahan elokuvia videojälleenmyyntiin ja -vuokraukseen. Finnkinon liikevaihto oli 243,9 Mmk vuonna 1998.

Toimenpidepyynnön tehneet 23 videokauppiasta (ks. yllä kohta asianosaiset) valitsivat 9.2.1999 Seinäjoella pitämässään kokouksessa keskuudestaan toimikunnan, jonka muodostivat Finnkasetti Ky, Video Hakunila/Portentum Oy ja Deo-Ira Oy. Toimenpidepyynnön tekijät ovat eri puolilla Suomea toimivia pieniä videoliikkeitä ja niiden asiamiehenä toimii Tapani Laurila Finnkasetti Ky:stä. Videoliikkeet ostavat tuotteita valikoimiinsa mm. Finnkinolta.

Asian selvittäminen

Asiaan liittyvät aiemmat selvitykset

Kilpailuvirasto on vireillä olevaa asiaa käsitellessään ottanut huomioon vuosina 1992-97 tekemänsä selvitykset2, jotka koskivat Finnkino Oy:tä, Oy Europa Vision Ab:a (myöh. EV) sekä näiden sulautuessa syntyneen Finnkino Oy:n toimintaa vuokravideoelokuvien alalla.

Kilpailuvirasto teki 15.12.1995 (asia Dnro 366/61/92) esityksen kilpailuneuvostolle kilpailunrajoituslain 8 §:n 1 momentissa tarkoitetun seuraamusmaksun määräämiseksi Rautakirja Oy:lle, Oy Europa Vision Ab:lle ja Finnkino Oy:lle kilpailunrajoituslain 7 §:ssä kielletyn määräävän markkina-aseman väärinkäytön lopettamiseksi. Kilpailuviraston esitys koski muun muassa Rautakirja-konserniin kuulumattomia kauppakumppaneita perusteettomasti syrjivää ja konserniin kuuluvia kauppakumppaneita perusteettomasti suosivaa hinnoittelua sekä EV:n ja Finnkinon vuokravideoelokuvien toimitussopimusten toimipaikkakohtaisuutta koskevia sopimusehtoja siltä osin kuin niissä kielletään vuokravideoelokuvien siirtely saman elinkeinonharjoittajan eri toimipisteiden välillä.

Kilpailuvirasto kuitenkin luopui kilpailuneuvostolle laatimassaan esityksessä esittämistään vaatimuksista, koska EV ja sittemmin Finnkino olivat osin jo ennen Kilpailuviraston esityksen tekemistä, osin sen jälkeen muuttaneet menettelytapojaan kilpailuoikeudellisesti hyväksyttäviksi. Kilpailuvirasto ilmoitti kuitenkin tuolloin kilpailuneuvostolle pysyvänsä Finnkinon määräävää markkina-asemaa koskevassa arviossaan; tällä oli tuolloin 68 % markkinaosuus vuokravideoelokuvien tukkumarkkinoista. Asia raukesi kilpailuneuvostossa 24.6.1997.

Finnkinon vastine

Finnkino toteaa 24.5.1999 päivätyssä vastineessaan, että sillä ei ole määräävää markkina-asemaa vuokravideoelokuvien tukkumarkkinoilla. Finnkinon mukaan videoelokuvien edelleenmyynnissä ja maahantuonnissa on tapahtunut Kilpailuviraston vuosien 1992-97 selvitysten jälkeen huomattavia muutoksia, kuten päämiessiirtymiä. Edellisestä esimerkkinä Finnkino mainitsee, ettei se enää edusta Foxin tuotteita.

Videoelokuvien myynnistään Finnkino toteaa, ettei se suosi Rautakirja-konserniin kuuluvia vähittäismyynti- tai vuokrauspisteitä eikä muitakaan alan yrityksiä.

Videoiden hinnoitteluperusteistaan Finnkino toteaa edelleen, että ne ovat Kilpailuviraston vuosina 1992-97 tekemien selvitysten mukaiset kehittyen pienasiakkaita hyödyttävämpään suuntaan.

Markkinat

Vuokravideoelokuvien tukkumarkkinat

Vuokravideoelokuvien tukkumarkkinoilla on tapahtunut huomattavia muutoksia Kilpailuviraston vuosina 1992-97 hankkimien selvitysten aikana sekä niiden jälkeen. Keskeisimmin markkinarakenteeseen ovat vaikuttaneet päämiesedustuksissa tapahtuneet muutokset sekä jakeluyhtiöiden uudelleenorganisoinnit.

Alla on esitetty tukkumarkkinoiden rakenne kolmena eri ajankohtana ja kolmen eri tietolähteen avulla. Kuvioiden 1 ja 2 tietoja on aiemmin käytetty asian Dnro 366/61/92 yhteydessä. Tietolähteiden erot johtuvat siitä, että kaikki merkittävät videoalan tukkumyyjät erosivat 31.12.1994 ÄKT ry:stä, jonka vuoksi vuoden 1995 tiedot ovat epävirallisia Warnerin laatimia tilastoja.

Kuviossa 1 on esitetty vuokravideoiden tukkumarkkinoiden rakenne vuoden 1994 lopussa, jolloin tukkumarkkinat olivat suuruudeltaan 48 Mmk. Selkeä markkinajohtaja oli tuolloin Rautakirja Oy. Sen liikevaihtoperusteiseen 68 %:n markkinaosuuteen sisältyvät tytäryhtiöt Oy Europa Vision Ab ja Finnkino Oy, jotka sulautuivat 1.12.1995 ja toimivat siitä lähtien nimellä Finnkino Oy.

Kuvio 1 (kuvio muutettu taulukoksi): Vuokravideoelokuvien tukkumarkkinat vuoden 1994 lopussa (lähde: ÄKT ry)

Rautakirja 68 %
Warner 16 %
Alfa-Panorama 5 %
Muut 1 %
Tilastoimaton 10 %

Kuviossa 2 on esitetty vuokravideoiden tukkumarkkinatilanne vuoden 1995 heinäkuun alussa. Markkinatilanteessa puolen vuoden aikana tapahtuneet muutokset ovat johtuneet päämiesedustussiirtymistä.

Kuvio 2 (kuvio muutettu taulukoksi): Vuokravideoelokuvien tukkumarkkinat 1.7.1995 (lähde: Warner)

Rautakirja 44 %
Transworld 25 %
Warner 15 %
Alfa-Panorama 5 %
Muut 1 %
Tilastoimaton 10 %

Vuokravideoelokuvien tukkumarkkinoiden nykyinen rakenne on esitetty kuviossa 3. Tukkumarkkinat olivat vuoden 1999 tammi-lokakuussa arvoltaan n. 47 Mmk. Tähän myyntimäärään sisältyy merkittävimpien toimittajien Finnkinon, Egmontin, Warnerin ja Buena Vista Home Entertainment Oy:n (myöh. Buena Vista) kirjanpitoon perustuva myynti. Edellä mainittujen yritysten muodostamilla markkinoilla markkinaosuudet jakaantuivat seuraavasti: Finnkino 34 %, Egmont 29 %, Warner 19 % ja Buena Vista 18 %. Alalla toimii myös joitakin pieniä maahantuojia, mutta niiden osuus markkinoista on vähäinen.

Kuvio 3 (kuvio muutettu taulukoksi): Vuokravideoelokuvien tukkumarkkinat, tammikuu – lokakuu 1999 (lähde: Suomen Elokuvatoimistojen Liitto SEL ry)

Finnkino 34 %
Egmont 29 %
Warner 19 %
Buena Vista 18 %

Vuokravideoiden tukkumarkkinoilla on suuri merkitys sillä, mitä päämiesedustuksia yrityksellä on, so. minkä elokuvastudioiden elokuvien levityssopimuksia yritys on solminut. Edustussopimukset tehdään usein lyhytaikaisiksi. Lyhimmillään sopimuskausi voi olla yhden elokuvan jakelua koskeva ja siten jopa alle vuoden mittainen. Lisäksi on huomioitava alan tukkumyyjien oikeuksista Suomessa, että ne perustuvat tekijänoikeuslain mukaisiin yksinoikeuksiin eivätkä tukut omista näitä oikeuksia.

Finnkino edustaa CIC:n (Cinema International Corporation) alaisuudessa toimivia elokuvastudioita (Dreamworks, Paramount, Universal). Lisäksi Finnkino hoitaa Scanboxin myynnin, mutta markkinoinnista vastaa kuitenkin Scanbox itse. Finnkinon kilpailijoista Egmontin edustuksia ovat Columbia, Fox ja Tristar. Warnerin edustuksia ovat Metro-Goldwyn-Mayer, Sandrews, Warner Home Video ja United Artists. Buena Vista edustaa Disneyn (Disney, Hollywood, Touchstone) tuotantoa. Yrityksillä on lisäksi ns. Independent-yhtiöiden edustuksia.

Vuokravideoelokuvien vähittäismarkkinat

Vähittäismarkkinoilla toimii neljä ketjuksi luokiteltavaa yritystä ja vuokravideoiden vähittäismarkkinoiden arvioitu myynti oli vuonna 1999 n. 150 Mmk. Rautakirja-yhtymään kuuluvat R-kioskit muodostavat suurimman ketjun n. 30 %:n markkinaosuudellaan. Muita varsinaisia ketjuja ovat Videofirma Makuuni, Filmtown Oy ja Compact Video. R-kioskeja on koko maan kattava verkko (740 kpl vuonna 1998). Videofirma Makuunilla on 50, Filmtown Oy:llä 28 ja Compact Videolla 5 toimipistettä. Vähittäismarkkinoilla on lisäksi useita pieniä videovuokraamotoimintaa harjoittavia yrityksiä, joista muutamilla on myös olla sivuliikkeitä.

Vähittäismyyjistä R-kioskit ovat suoraan yhteydessä tukkumarkkinoihin samaan konserniin kuuluvan Finnkinon kautta.

Päätös ja sen perustelut

Relevantit markkinat

Kilpailuvirasto on aiemmin määritellyt relevantit markkinat Finnkinon epäiltyä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskeneessa kilpailuneuvostoesityksessä 15.12.1995 (Dnro 366/61/92).

Relevantit hyödykemarkkinat muodostuvat asiakkaiden samoja tarpeita tyydyttävien ja siten toisiaan korvaavien hyödykkeiden markkinoista.

Videoelokuvien markkinat jakaantuvat tukku- ja vähittäismarkkinoihin. Videoelokuvien tukkumarkkinat eroavat vähittäismarkkinoista muun ohella asiakaskuntansa ja erilaisten toimintojensa vuoksi. Tukkumarkkinoilla videoalan tukkukauppiaat myyvät videoelokuvia vähittäiskauppiaille, jotka sitten välittävät ne omassa elinkeinotoiminnassaan edelleen yksityisille kuluttajille vuokraamalla tai myymällä. Videoelokuvien tukkumarkkinoilla toimivat elokuvien tarjoajat eivät suoraan myy tai vuokraa elokuvakasetteja yksityisille kuluttajille, vaan ne hankkivat elokuvien teoskappaleiden levitysoikeudet elokuvan tekijänoikeudet omistavilta elokuvayhtiöiltä ja levittävät itse valmistamiaan teoskappaleita erinä videoalan vähittäiskauppiaille tai joissakin tapauksissa myyvät päämiehensä valmistamia elokuvien teoskappaleita edelleen vähittäiskauppiaille.

Tukkumarkkinat voidaan edelleen jakaa myyntivideoiden ja vuokravideoiden markkinoiksi. Kilpailuvirasto pitää toimenpidepyynnön arvioinnin kannalta relevantteina hyödykemarkkinoina vuokravideoelokuvien tukkumarkkinoita.

Relevanttina maantieteellisenä markkina-alueena voidaan pitää koko Suomen aluetta, mutta myös Skandinavia voi tulevaisuudessa muodostua yhteneväksi markkina-alueeksi, sillä suuret kansainväliset jakeluyhtiöt pyrkivät organisoimaan jakeluaan kattamaan koko Skandinavian alueen.

Määräävä markkina-asema

Kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukaan elinkeinonharjoittajalla on määräävä markkina-asema, jos sillä on koko maassa tai tietyllä alueella yksinoikeus tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla. Määräävän markkina-aseman olemassaolon määrittely edellyttää markkinaosuuksien, alalle pääsyn esteiden, yrityksen kilpailuetujen ja käyttäytymisen sekä alan kehityksen tarkastelua.

Vuokravideoelokuvien tukkumarkkinoilla toimii neljä merkittävää yritystä (Finnkino, Egmont, Warner, ja Buena Vista) sekä niiden lisäksi pieniä maahantuojia, joiden osuus markkinoista on kuitenkin niin vähäinen, että kilpailun toimivuutta voidaan tarkastella neljän suurimman muodostamina markkinoina. Edellä mainittujen yritysten markkinaosuudet ovat jakautuneet seuraavasti: Finnkino 34 %, Egmont 29 %, Warner 19 % ja Buena Vista 18 %. Mikäli mukaan olisi otettu pienet maahantuojat, neljän suurimman markkinaosuudet olisivat mainittua pienemmät.

Vuokravideoelokuvien tukkumarkkinoille pääsy ei edellytä suuria taloudellisia tai henkisiä investointeja, sillä alalle tuloon ei tarvita teknistä kehitystyötä, tehtaiden rakentamista tai tuotantokoneinvestointeja. Hyvät liikesuhteet alan eri toimijoihin ovat kuitenkin välttämättömiä kannattavan alalla toimimisen edellytyksiä.

Tukkumarkkinoilla toimivat yritykset eroavat omistusrakenteeltaan toisistaan. Sen vuoksi niillä on toisistaan poikkeavia sopimusjärjestelyjä tuottaja-/jakeluyhtiöiden kanssa. Tukkumyyjistä Finnkino ja Warner (Sandrew Metronome) ovat mukana myös elokuvateatteritoiminnassa. Finnkinolla ei ole yhtä kiinteät suhteet elokuva-alan tuotantoon eli elokuvastudioihin kuin vaikkapa Buena Vistalla. Toisaalta Suomen markkinoilla Finnkinolla on osana Rautakirja-yhtymää kilpailullisia etuja vähittäismarkkinoilla lähinnä valtakunnallisen jakeluverkoston muodossa.

Vuokravideoalan tukkukaupan markkinatilanne tulee mitä luultavimmin tulevaisuudessakin muuttumaan päämiesedustusten siirtymin ja omistusjärjestelyin. Mittakaavaetuja hakevat kansainväliset elokuva-alan yritykset ovat jo jossain määrin alkaneet pitää Pohjoismaita yhtenä markkina-alueena, jolloin esimerkiksi koko Pohjoismaita koskevat elokuvaoikeuksien ostot saattavat lisääntyä.

Elokuva-alalla kilpailu on toimivaa ja alan dynaaminen luonne on nähtävissä myös vuokravideoelokuvien tukkumarkkinoilla. Tukkumarkkinayrityksen on vaikea etukäteen tietää, mikä päämies tekee seuraavan myös videolevitykseen tulevan huippuelokuvan. Tämänhetkinen markkinarakenne ja markkinoilla toimivien yritysten markkinoinnissaan soveltamat erilaiset, esimerkiksi tuotevalikoimaan ja jakeluteihin liittyvät painotukset osoittavat, ettei vuokravideoelokuvien tukkumarkkinoilla ole yhdelläkään yrityksellä määräävää asemaa.

Finnkinon hinnoittelusta

Finnkinon hinnoittelukäytäntöä arvioitaessa voidaan soveltaa kilpailunrajoituslain 9 §:ää, jonka mukaan kilpailunrajoituksella, joka ei ole 4-7 §:n perusteella kielletty, katsotaan olevan vahingollisia vaikutuksia, jos se terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta sopimattomalla tavalla vähentää tai on omiaan vähentämään tehokkuutta elinkeinoelämän piirissä tai estää tai vaikeuttaa toisen elinkeinon harjoittamista.

Finnkinolle vuokravideoelokuvien markkinoinnista ja myyntityöstä aiheutuva erilliskustannus on asiakkaan hankkimaa kasettia kohti laskettuna sitä suurempi, mitä pienemmän määrän asiakas elokuvakasetteja yhtiöltä hankkii. Kilpailuvirasto on jo aiemmin katsonut ja edelleen katsoo, että Finnkinon soveltamat hintaerot Rautakirja Oy:n ja Rautakirja-yhtymään kuulumattomien asiakkaiden välillä ovat kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävät. Finnkino on jo aiemmissa selvityksissään, joihin se viimeisimmässä kirjallisessa vastineessaan viittaa, osoittanut kasettia kohti lasketun erilliskustannuksen olevan yhtiön pienasiakkaiden osalta niin suuren, että se riittää kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävällä tavalla selittämään hintaeron, joka yleensä vallitsee Rautakirja Oy:n ja sellaisten Finnkinon asiakkaiden välillä, jotka hankkivat elokuvia kerralla vain muutaman (vähemmän kuin 5 kpl) kappaleen.

Saman asiakkaan eri toimipisteisiin toimitetut kasetit lasketaan yhteen ja myös eri asiakkaiden kohdalla menetellään edellä mainitulla tavalla, jos nämä ovat joko yhteisen omistajan kautta ja/tai muutoin juridisesti pätevin järjestelyin aidosti keskittäneet liikesuhteensa Finnkinoon yhden asiakkaan tai yhteisen keskusyksikön tms. kautta tapahtuviksi. Tällaisen yhteishankinnan tulee tapahtua Finnkinon mukaan siten, että hankinnasta vastaava asiakas, keskusyksikkö tms. keskitetysti yksin huolehtii ja asiakkaan kanssa yhteisvastuullisesti vastaa mm. ostotoiminnasta kokonaisuudessaan, kaikkien em. asiakkaille keskitetyn järjestelmän kautta toimitettujen kasettien maksamisesta ja kaikkien muidenkin Finnkinon toimitusehtoihin, tekijänoikeuslakiin tai muuhun sovellettavaan lakiin, säännökseen tai sopimukseen perustuvien em. asiakkaiden liikesuhteeseen Finnkinoon liittyvien tai tekijänoikeuksien omistajiin kohdistuvien velvoitteiden täyttämisestä.

Ratkaisu

Kilpailuvirasto toteaa, että vuokravideoalan tukkumarkkinatilanne on muuttunut viraston aiemman markkinaselvityksen jälkeen siinä määrin, ettei määräävää asemaa synny sen paremmin Finnkinolle kuin sen kilpailijoillekaan. Tästä johtuen ei Finnkinon kuin ei myöskään sen kilpailijoiden Warnerin ja Egmontin toimintaa voida arvioida määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä.

Kilpailuvirasto on todennut aiemman Finnkinoa koskeneen toimenpidepyynnön (Dnro 366/61/92) yhteydessä Finnkinon vuokravideoelokuvien hinnoittelun olevan lainmukaista. Finnkinon nyt vireillä olevassa asiassa Kilpailuvirastolle toimittaman vastineen mukaan hinnoitteluperusteet eivät ole muuttuneet asiakkaan kannalta epäsuotuisampaan suuntaan.

Edellä mainitun perusteella Kilpailuvirasto katsoo, että asiassa ei ole kyse myöskään kilpailunrajoituslain 9 §:n perusteella tarkasteltavasta vahingollisesta kilpailunrajoituksesta, joka antaisi aihetta virastolle ryhtyä enempiin toimenpiteisiin.

Kilpailuvirasto poistaa asian enemmästä käsittelystä.

Sovelletut säännökset

Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 3 § ja 9 §.

Muutoksenhaku

Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta kilpailuneuvostolta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/96) säädetään. Valitusosoitus on liitteenä.


Alaviitteet:

1 Sandrew Metronome Distribution Finland Oy syksystä 1999 alkaen.
2 Dnro:t 366/61/92, 503/61/92, 48/61/93 ja 1059/61/95