1 Asia
1. Vertikaaliset kilpailunrajoitukset keskusvoitelujärjestelmien myynnissä
2 Osapuolet
2. John Crane Safematic Oy, Muurame
3. Toimenpidepyynnön tekijä: Qvist Oy, Lappeenranta
3 Ratkaisu
4. Asia poistetaan käsittelystä.
4 Asian vireilletulo ja selvittäminen
5. Kilpailuvirasto on saanut Qvist Oy:ltä (jäljempänä myös Qvist) 30.12.2005 päivätyn toimenpidepyynnön, jossa Qvist pyytää Kilpailuvirastoa selvittämään, onko John Crane Safematic Oy (jäljempänä myös JCS) syyllistynyt kilpailunrajoituslain vastaiseen menettelyyn.
6. Qvist katsoo, että JCS on syyllistynyt kilpailunrajoituslain 4 §:n, 6 §:n ja 7 §:n ja toissijaisesti 9 §:n vastaiseen menettelyyn 30.4.2004 edeltävältä ajalta sekä kilpailunrajoituslain 4 §:n ja 6 §:n vastaiseen menettelyyn 1.5.2004 jälkeiseltä ajalta. Lisäksi Qvist katsoo, että JCS on syyllistynyt EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan vastaiseen menettelyyn.[1]
7. Qvist katsoo toimenpidepyynnössään, että JCS:llä on määräävä markkina-asema ajoneuvojen ja erilaisten työkoneiden voitelujärjestelmien myynnissä ja asennuksessa Suomessa. Qvistin mukaan JCS on käyttänyt väärin määräävää markkina-asemaa sanelemalla Qvistille kohtuuttomia osto- ja myyntiehtoja sekä muita kohtuuttomia ja hyvään kauppatapaan kuulumattomia kauppaehtoja, jotka ovat rajoittaneet Qvistin toimintavapautta.
8. Asian selvittämiseksi Kilpailuvirasto on tehnyt 12.4.2006 tarkastuksen John Crane Safematic Oy:hyn ja pyytänyt kirjallisia selvityksiä Qvistiltä, JCS:ltä ja muilta JCS:n huoltoliikkeiltä. Markkinoita koskevia tietoja virasto on hankkinut muun muassa voitelualalla toimivilta yrityksiltä.
9. Qvist on 30.12.2005 toimittanut toimenpidepyynnön liitteenä virastolle kopiot Jämsän käräjäoikeudessa vireillä olevan riita-asian haastehakemuksesta, John Crane Safematic Oy:n vastauksesta ja Qvist Oy:n laatimasta lausumasta. Toimenpidepyyntöään Qvist on täydentänyt 23.5.2006 päivätyllä kirjeellä, jonka liitteenä on Qvistin Jämsän käräjäoikeudelle 19.5.2006 toimittama lausuma. Lisäksi Qvist on 10.4.2007 toimittanut vastauksen viraston selvityspyyntöön. Qvist on lisäksi täydentänyt kirjelmiään sähköpostitse.
10. JCS on toimittanut Kilpailuvirastolle kirjallisia selvityksiä 21.4.2006, 14.11.2006, 20.6.2007, 25.9.2007 ja 25.10.2007.
5 Asiaselostus
5.1 Yritykset
11. Qvist on ajoneuvojen ja erilaisten työkoneiden keskusvoitelujärjestelmien asennukseen, myyntiin ja huoltoon erikoistunut yritys. Yrityksen liikevaihto oli 30.6.2000 päättyneellä tilikaudella noin 1 594 016 mk (noin 265 669 eur), 30.6.2004 päättyneellä tilikaudella 190 460 eur. ja kesäkuussa 2006 päättyneellä tilikaudella 220 003 eur.
12. JCS, joka on aiemmin toiminut myös nimillä John Crane Finland Oy ja Safematic Oy, on toiminut ajoneuvojen ja erilaisten työkoneiden keskusvoitelulaitteiden ja niiden osien toimittajana sekä asennusjärjestelmien asentajana vuodesta 1972 alkaen. Lisäksi yhtiö on toimittanut mekaanisia liukurengastiivisteitä, tiivistämisjärjestelmiä, voimansiirtokytkimiä, teollisuuden rasva- ja öljynvoitelujärjestelmiä. John Crane Safematic Oy oli vuosina 2004–2006 Smiths Group Holdings Netherlands B.V:n tytäryhtiö, joka puolestaan kuului brittiläiseen Smiths Group plc -konserniin. John Crane Finland Oy:n liikevaihto vuonna 2002[2] oli noin 2,4 milj. euroa ja John Crane Safematic Oy:n liikevaihto vuonna 2005[3] oli noin 32,4 milj. eur.
13. JCS on kesällä 2006 myynyt voiteluliiketoimintansa Oy SKF Ab:lle, joka on ruotsalaisen SKF Groupin tytäryhtiö. Voiteluliiketoiminnan myynnin yhteydessä kaikki voimassa olevat voitelua koskevat sopimukset ovat siirtyneet JCS:ltä vastuineen ja velvoitteineen SKF Ab:lle.
5.2 JCS:n ja Qvistin välinen AHM-sopimus
14. Safematic Oy:n ja Qvist Oy:n välisessä 22.2.2000 päivätyssä asennus-, huolto- ja myyntisopimuksen (AHM-sopimus) tarkennuksessa todetaan seuraavasti:
Tarkennus Qvist Oy:n ja Safematic Oy:n väliseen ajoneuvokeskusvoitelujärjestelmien asennus- huolto- ja myyntisopimukseen. Muuramessa 18.02.2000 käydyssä neuvottelussa sovittiin seuraavaa. Läsnä neuvotteluissa olivat Qvist Oy:stä Hannu ja Henry Qvist ja Safematic Oy:stä Kari Temisevä ja Olli Tiainen.
1. Qvist Oy:llä ei ole oikeutta myydä voitelujärjestelmiä uusiin ajoneuvoihin ilman Safematic Oy:ltä saatua suullista tai kirjallista lupaa.
2. Qvist Oy ei saa käyttää myymissään järjestelmissä muiden kuin Safematic Oy:n toimittamia komponentteja ellei asiasta erikseen sovita.
3. Qvist Oy ei voi asentaa kilpailijan laitteita ellei asiasta sovita etukäteen Safematic Oy:n kanssa.
4. Erikseen sovituissa asiakkaissa ohjataan kaupankäynti Qvist Oy:n kautta myös uusiin ajoneuvoihin.
5. Käytettyihin ajoneuvoihin Qvist Oy hinnoittelee järjestelmät Safematic Oy:n toimittaman ajoneuvokohtaisen hinnaston mukaan.
Sopimusrikkomus ylläolevista kohdista, yksikin riittää yhteistyösopimuksen välittömään purkautumiseen.
5.3 Osapuolten virastolle antamat selvitykset
5.3.1 Qvistin antama selvitys
15. Qvistin mukaan yritys toimi JCS:n asennus- ja huoltoliikkeenä yli 20 vuoden ajan. Helmikuussa 2000 JCS ryhtyi yksipuolisesti huonontamaan keskusvoitelulaitteiden myyntiehtoja asettamalla yhteistyön jatkumisen ehdoksi uuden kirjallisen asennus-, huolto- ja myyntisopimuksen, joka oli tarkennus aiemmin voimassa olleelle suulliselle sopimukselle. Osapuolet allekirjoittivat sopimuksen kirjallisen tarkennuksen 22.2.2000. Qvistin mukaan sillä ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa kyseisen sopimuksen ehtoihin, vaan sen tuli joko hyväksyä tai hylätä JCS:n asettamat ehdot.
16. Vuoden 2005 alusta Safematic asetti Qvistille lisävaatimuksia ja vaati uuden sopimuksen allekirjoittamista. Qvistin mukaan 1.1.2005 voimaan tulevaksi ehdotetun sopimuksen ehdot olisivat estäneet, rajoittaneet ja vääristäneet Qvistin liiketoimintavapautta ja kilpailullista asetelmaa entisestään. Qvist ei suostunut vaadittuihin ehtoihin, minkä seurauksena osapuolten yhteistyö lakkasi.
17. Qvistin mukaan JCS on rajoittanut vuonna 2000 solmitussa AHM-sopimuksessa sen myyntiä sekä jakanut markkinoita, asiakkaita ja hankintalähteitä edellyttämällä, että Qvistin on hankittava JCS:ltä suullinen tai kirjallinen lupa, ennen kuin se voi myydä tuotteita uusiin ajoneuvoihin. Kieltäessään käyttämästä muita kuin Safematicin komponentteja, JCS on sitonut Qvistin käyttämään ainoastaan yhden toimittajan tuotteita JCS:n määräämillä hinnoilla. Ehto on rajoittanut Qvistin hankintalähteitä ja vahingoittanut Qvistin liiketoimintaa. Myös sopimuksessa oleva kielto asentaa kilpailijoiden laitteita on rajoittanut Qvistin myyntiä, asiakkaita ja hankintalähteitä.[4] Lisäksi JCS on syyllistynyt määrähinnoitteluun määräämällä tuotteiden ja palvelun hinnan Qvistin myydessä näitä kolmansille.
18. Qvistin mukaan JCS:llä on määräävä markkina-asema ajoneuvojen ja erilaisten työkoneiden voitelujärjestelmien myynnissä ja asennuksessa Suomessa. JCS:n voitelulaitteet ovat tiettyyn tarkoitukseen rajoitetulle kohderyhmälle kehitettyjä erikoislaitteita, joissa Safematicin markkinaosuus on vähintään 60 %. Yhdessä YTM-Industrial Oy:n kanssa JCS:llä on Qvistin mukaan yli 90 % ajoneuvojen voitelujärjestelmien, myynti-, asennus- ja huoltomarkkinoista. Safematicin kohderyhmän asiakkailla ei Qvistin mukaan ole mahdollisuutta siirtyä helposti käyttämään korvaavia hyödykkeitä tai hankkia toisen laitetoimittajan laitteita. Lisäksi muiden yritysten tulo markkinoille on vaikeaa, koska kyse on erikoislaitteita koskevasta tasaisesta tai hiljalleen taantuvasta markkinasta, jossa asiakassuhteet ovat vakiintuneet ja laitteiden kestävyyden arviointi vie aikaa.
19. Qvist katsoo, että muut voitelukeinot eivät kuulu samoille relevanteille markkinoille automaattisten keskusvoitelujärjestelmien kanssa. Puoliautomatisoidut voitelujärjestelmät ja käsinvoitelu luetaan ns. käsivoitelutuotteisiin, koska ne eivät ole täysin automatisoituja ja edellyttävät sen vuoksi viikoittaista rasvausta. Ajoneuvoissa ja työkoneissa ei ole käytetty käsinvoitelua enää AHM-sopimuk-sen voimassaoloaikana. Kestovoideltuja laakereita ei voidella lainkaan eikä niitä tästä syystä tule laskea samoille markkinoille keskusvoitelujärjestelmien kanssa. Käsinvoitelumarkkinat ovat Qvistin mukaan täysin erilliset automatisoiduista keskusvoitelujärjestelmistä.[5]
20. Qvistin mukaan JCS on käyttänyt väärin määräävää markkina-asemaansa sanelemalla Qvistille kohtuuttomia osto- ja myyntiehtoja sekä muita kohtuuttomia ja hyvään kauppatapaan kuulumattomia kauppaehtoja, jotka ovat rajoittaneet Qvistin toimintavapautta. Määrätessään Qvistin hinnat myytäessä kolmansille JCS on kontrolloinut tuotteensa hintaa jakeluportaasta loppukäyttäjälle saakka. JCS on yksipuolisesti pienentänyt Qvistille myönnettäviä alennuksia sen jälkeen, kun Qvist oli jo ilmoittanut omat hintansa asiakkailleen, menettelyllä JCS on aiheuttanut vahinkoa.
21. JCS on Qvistin mukaan syyllistynyt myös alihinnoitteluun kilpailijoiden sulkemiseksi pois markkinoilta, soveltanut erilaisia ehtoja eri kauppakumppaneihin ja saattanut kilpakumppanit epäedulliseen kilpailuasetelmaan, velvoittanut Qvistiä rajoittamaan liikesuhteitaan toisiin yrityksiin, kontrolloinut Qvistin liiketoiminnan kehittymistä ja mennyt väliin Qvistin ja kolmannen välisiin kauppoihin myymällä kolmansille halvemmalla kuin Qvistille.
22. Qvist katsoo, että koska kyse on vakavimmista kilpailunrajoituksista, ei kilpailua estävien, rajoittavien tai vääristävien vaikutusten osalta tarvita erillistä näyttöä.
5.3.2 JCS:n antama selvitys
23. JCS:n mukaan edellä mainitun AHM-sopimuksen 1 kohdassa ei ole ollut kyse ehdottomasta kiellosta myydä voitelujärjestelmiä uusiin ajoneuvoihin. JCS:n ja asennusliikkeiden välisten sopimusten tarkoituksena on huolehtia keskusvoitelujärjestelmien asennuksesta ja varmistaa, että järjestelmien loppukäyttäjillä on käytössään laaja huoltopalveluja tarjoava verkosto. Asennusliikkeet ovat vähäisessä määrin toimineet myös ajoneuvoihin jälkeenpäin asennettavien keskusvoitelujärjestelmien jälleenmyyjänä. Sopimusehto kuvastaa näin ollen JCS:n ja asennusliikkeiden tehtävien välillä luonnostaan vallitsevaa eroa.
24. Asennettavat keskusvoitelujärjestelmät myydään pääsääntöisesti auto- ja konemyyjille, joten keskusvoitelujärjestelmien kauppa loppuasiakkaalle tapahtuu kone- ja automyyjien kautta. Useimmiten kone- ja automyyjät edellyttävät, että nimenomaan valmistaja JCS myy järjestelmät näihin ajoneuvoihin. JCS huomauttaa, että Qvist ei ole koskaan tiedustellut mahdollisuudesta myydä voitelujärjestelmiä uusiin ajoneuvoihin eikä JCS ole koskaan kieltänyt Qvistiltä tällaista myyntiä. Sopimusehtoa ei ole siten koskaan noudatettu. [6]
25. JCS huomauttaa lisäksi, että ennen 1.5.2004 olevalta ajalta tällaiseen valmistajan ja jälleenmyyjän väliseen kilpailunrajoitukseen tulee soveltaa vanhan kilpailunrajoituslain 9 §:ää. Jälleenmyyjää koskevaa kieltoa olla myymättä tuotteita tietyille loppukäyttäjille ei myöskään uuden kilpailunrajoituslain mukaisesti pidetä vakavimpiin kilpailunrajoituksiin kuuluvana, jos ehdolle on objektiiviset perusteet. [7]
26. Sopimuksen kohdassa 2 esitetystä määräyksestä käyttää ainoastaan JCS:n toimittamia komponentteja JCS toteaa, että rajoitus on sovittu varmistamaan JCS:n tuotteiden toimivuus ja turvallisuus, sillä JCS:llä on takuuvastuu valmistamiensa järjestelmien asianmukaisesta toimimisesta. Ajoneuvokeskusvoitelujärjestelmä koostuu 30–50 eri komponentista, joiden on sovittava täsmällisesti yhteen järjestelmän moitteettoman toiminnan varmistamiseksi. Jo vähäiset eroavaisuudet esimerkiksi järjestelmään kuuluvissa putkissa, letkuissa ja liittimissä voivat aiheuttaa järjestelmän toimimattomuuden. Järjestelmän kanssa yhteensopimaton komponentti saattaa lisäksi aiheuttaa esimerkiksi rasvan purkautumisen paineella asennustyötä tekevän henkilön kasvoille. JCS on vastuussa tällaisesta työturvallisuusriskistä. Lisäksi useiden eri valmistajien komponenttien käyttö vaikeuttaa järjestelmän varaosahuollon hoitamista. Virheellinen huolto voi johtaa järjestelmän toimimattomuuteen.[8] JCS toteaa lisäksi, että 1.5.2004 edeltävän ajan osalta rajoitusta tulee tarkastella vanhan kilpailunrajoituslain 9 §:n nojalla. Uuden kilpailunrajoituslain mukaan kilpailukiellot eivät ole vakavimpia kilpailunrajoituksia eli jopa määräävässä asemassa olevat yritykset saavat asettaa kilpailukieltovelvoitteita edellyttäen, että velvoitteet ovat objektiivisesti perusteltavissa.[9]
27. Sopimuksen kohdassa 3 esitetyssä kiellossa olla asentamatta kilpailijan laitteita ei JCS:n mukaan ole ollut kyse ehdottomasta kilpailukiellosta, vaan sopimuksenvaraisesta asiasta. JCS viittaa komission ns. alihankintatiedonantoon ja katsoo, että se on antanut Qvistille asennus- ja huoltokoulutusta kehittäen tämän ammattitaitoa kyseisissä tehtävissä. Sopimusehto on JCS:n mukaan perusteltu, jotta kilpailijat eivät pääsisi perusteettomasti hyötymään JCS:n investoinneista.[10] Lisäksi huomioon tulee ottaa, että kyseinen sopimusehto kuuluu 1.5.2004 edeltävältä ajalta kilpailunrajoituslain 9 §:n soveltamisalan piiriin.[11]
28. Sopimuksen kohdassa 5 olevan hinnoittelua koskevan sopimusehdon osalta JCS katsoo, että Qvist on saanut asettaa hintansa vapaasti. JCS on laskenut keskusvoitelujärjestelmille suositushinnat eri ajoneuvoille ja järjestelmien lisälaitteille. Suositushintojen laskeminen on suuritöistä ja hankalaa eikä asennus- ja huoltoliikkeinä toimivilla yrityksillä olisi edellytyksiä suoriutua laskelmien tekemisestä itse. Halutessaan Qvist on voinut käyttää JCS:n tekemiä laskelmia oman hinnoittelunsa pohjana.[12] Jämsän käräjäoikeudelle toimittamassa vastauksessaan JCS on myöntänyt, että ehto näyttää päällisin puolin kuuluvan kilpailunrajoituslain 4 §:n piiriin. Sopimusehtoa ei kuitenkaan ole sovellettu käytännössä. JCS huomauttaa lisäksi, että Qvistin todisteena esittämä hinnasto on koskenut urakkahintoja Qvistin ja JCS:n välisessä suhteessa, jolloin kyse on ollut hinnoista, joilla JCS on ostanut palveluja Qvistiltä.[13]
29. Mitä tulee JCS:n väitettyyn määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön JCS toteaa, ettei sillä ole määräävää markkina-asemaa. JCS:n mukaan relevantit markkinat ovat ajoneuvokeskusvoitelujärjestelmiä laajemmat. JCS:n selvityksen mukaan automatisoidut keskusvoitelujärjestelmät on mahdollista korvata puoliautomatisoiduilla voitelujärjestelmillä, käyttämällä kestovoideltuja laakereita tai suorittamalla voitelu käsin. Näitä voitelukeinoja voidaan hyödyntää pitkälti samoissa käyttökohteissa kuin automatisoituja voitelujärjestelmiäkin. JCS katsoo, että edellä mainitut voitelukeinot kuuluvat samoille merkityksellisille markkinoille automatisoitujen ajoneuvokeskusvoitelujärjestelmien kanssa.
30. JCS huomauttaa, että sen asiakkaat ovat suuria yrityksiä, joilla on huomattava neuvotteluasema suhteessa JCS:ään. Tämän osoittaa mm. se, että kuorma-autoalan asiakkaat ovat osittain jo siirtyneet käsin voiteluun keskusvoitelujärjestelmien asemesta. Asiakkaat ovat myös alkaneet asentaa ja huoltaa voitelujärjestelmiään itse.
31. Edelleen JCS huomauttaa, että sen ajoneuvokeskusvoitelujärjestelmien osalta merkittävimmällä kilpailijalla YTM Industrial Oy:llä on vahva asema koko voiteluliiketoiminnassa. Yhtiöllä on mm. puoliautomaattisten keskusvoitelujärjestelmiensä johdosta laajempi tuotevalikoima kuin JCS:llä, ja operoidessaan eri tuotesegmenteillä YTM Industrial voi sopeuttaa tuotantoaan nopeasti markkinatilanteen mukaan. Lisäksi JCS toteaa, että viime vuosina kilpailun painetta on alkanut tulla myös niiden toimijoiden taholta, jotka tekevät voitelujärjestelmien toimituksen ajoneuvojen ja koneiden tehdaskokoonpanon yhteydessä.[14]
32. JCS:n ajoneuvokeskusvoitelujärjestelmien jakelujärjestelmä on järjestetty Suomessa siten, että JCS myy itse noin 95 % järjestelmistä ajoneuvojen ja työkoneiden valmistajille ja maahantuojille, jotka asentavat tai asennuttavat järjestelmät uusiin ajoneuvoihin ja koneisiin.[15] Muutaman oman asentajan lisäksi JCS:n huolto- ja asennusverkostoon kuuluu 12 asennus- ja huoltoliikettä. Näiden lisäksi asennus- ja huoltotoimintaa suorittaa noin 20 eri puolilla Suomea sijaitsevaa auto-, kone- ja lisälaiteliikettä.[16] Osa 12:sta itsenäisestä huolto- ja asennusliikkeestä on toiminut vähäisessä määrin myös ajoneuvoihin jälkeenpäin asennettavien järjestelmien jälleenmyyjänä.[17] Näiden osuus JCS:n ajoneuvokeskusvoitelujärjestelmien kokonaismyynnistä oli kuitenkin vain alle 5 %, josta Qvistin osuus oli alle puolet.[18]
33. JCS:n mukaan voitelujärjestelmien huoltopalveluja tarjoavia merkkihuoltopisteitä on Suomessa useita kymmeniä. Raskaskonekorjaamoja ja lisälaiteasennuspisteitä on satoja. Nämä voivat tehdä huolto- ja korjaustöitä keskusvoitelujärjestelmiin, mutta kokonaisen järjestelmän asentaminen vaatii koulutusta, jonka vain valmistaja tai maahantuoja voi antaa.[19]
34. JCS:n esittämän arvion mukaan automatisoitujen ajoneuvokeskusvoitelujärjestelmien myynnin kokonaisarvo Suomessa on noin 12 milj. euroa ja automatisoituihin ajoneuvokeskusvoitelujärjestelmiin rinnastettavien voitelujärjestelmien (keskitetyt ja puoliautomaattiset voitelujärjestelmät) myynnin arvo noin 4 milj. euroa. JCS:n mukaan sen keskusvoitelujärjestelmien myynnin arvo Suomessa on alle 5 milj. euroa.[20]
35. JCS kuitenkin katsoo, että relevantit markkinat ovat Suomea laajemmat ja ne kattavat myös muita tuotteita kuin ajoneuvojen keskusvoitelujärjestelmät. Mikäli ajoneuvokeskusvoitelulaitteiden ja niihin rinnastettavien voitelulaitteiden markkinoita tarkastellaan koko EU:n laajuisina, JCS arvioi markkinaosuutensa olevan varsin vähäinen.[21] Mikäli huomioon otetaan myös muut voitelukeinot ja voitelujärjestelmien myynti työstökone-, kiskokalusto- ja maatalouskonesektorille tai mikäli JCS:n markkinaosuutta arvioidaan järjestelmien myyntiin liittyvän potentiaalin perusteella koko EU:ssa, JCS:n voitelujärjestelmien myynti vastaa ainoastaan prosentin murto-osan suuruista osuutta kokonaismarkkinoista.
36. JCS:n mukaan markkinoiden suuruutta voidaan arvioida myös järjestelmien myyntiin liittyvän potentiaalin perusteella. JCS:n arvion mukaan Suomessa myytiin vuonna 2005 noin 22 0000 ajoneuvoa, joihin on asennettu tai voidaan asentaa voitelujärjestelmä. JCS toimitti kyseisenä vuonna kaikkiaan vähän yli 3000 voitelujärjestelmää, mikä vastaa alle 15 %:n osuutta Suomen markkinoiden potentiaalista.[22]
37. Siinä tapauksessa, että JCS:llä katsottaisiin olevan määräävä markkina-asema, JCS kiistää veloittaneensa väärinkäytöksi katsottavia hintoja Qvistiltä ja siten syyllistyneensä voimassa olevan kilpailunrajoituslain 6 §:ssä tarkoitettuun kohtuuttomien myyntihintojen asettamiseen. JCS kiistää myös väitteet saalistushinnoittelusta, ja toteaa, että se on ainoastaan vastannut hintakilpailuun. JCS:n mukaan Qvist ei ole osoittanut, että JCS olisi myynyt tuotteita alle tuotantokustannusten eikä sitä, että sen tarkoitus olisi ollut eliminoida kilpailijoita markkinoilta. JCS:n mukaan Qvistin väite siitä, että JCS olisi soveltanut samanlaisiin asiakkaisiin erilaisia hintoja, on perusteeton. JCS kiistää niin ikään väitteet, että JCS olisi kontrolloinut Qvistin liiketoimintaa muun muassa edellyttämällä, että Qvist kertoo loppuasiakkaan nimen tarjouspyynnön yhteydessä tullen väliin Qvistin ja sen asiakkaiden liikesuhteissa.[23]
5.4 Muut selvitykset
38. Kilpailuvirasto pyysi 27.7.2007 kymmeneltä JCS:n kilpailijoikseen nimeämiltä yrityksiltä selvitystä erilaisista voitelujärjestelmistä, voitelujärjestelmien markkinoista ja arvioita markkinaosuuksien jakautumisesta eri toimittajien kesken. Kirjallisen vastauksen toimittivat Konekesko Oy, YTM-Industrial Oy, Pro-Faster Oy, Suomen Rakennuskone Oy, Veekmas Oy, Liebherr-Finland Oy Ab, Lubritec Oy, Oy Rolac Ab ja Tuusulan Autovoitelu Oy. Volvo Trucksin edustajan kanssa keskusteltiin puhelimitse.
39. Suurin osa viraston selvityspyyntöön vastanneista yrityksistä totesi, ettei heillä ole tietoa ajoneuvoissa käytettävien voitelujärjestelmien kokonaismyynnin arvosta tai eri toimittajien markkinaosuuksista. Kolme yritystä esitti arvionsa ajoneuvoissa käytettävien voitelujärjestelmien kokonaismyynnistä Suomessa, arvioiden vaihdellessa 3–5 milj. euron välillä. Kaksi yritystä arvioi JCS:n markkinaosuuden suuruudeksi 70–80 %. Arviot perustuivat esittäjien omiin näkemyksiin.
40. Lisäksi virasto pyysi 23.2.2007 selvitystyötä varten 14:ltä JCS:n asennus-, huolto- ja jälleenmyyntiverkostoon kuuluneelta huoltoliikkeeltä kopiot JCS:n kanssa solmimistaan sopimuksista vuosilta 1995–2007.
5.5 Osapuolten vastineet
41. Kilpailuvirasto varasi osapuolille mahdollisuuden lausua näkemyksensä viraston valmistelemasta päätösluonnoksesta.
42. Qvist toteaa lausumassaan 13.2.2008, että Kilpailuvirasto ei ole päätösluonnoksessaan systemaattisesti arvioinut JCS:n toimintaa ja AHM-sopimuksen kilpailuoikeudellisia vaikutuksia. Qvistin mukaan päätösluonnoksesta ei ilmene sitä, onko virasto selvittänyt miten laajasti JCS on soveltanut AHM-sopimuksen kanssa vastaavia ehtoja muiden asennus-, huolto- ja myyntitoimintaa harjoittavien tahojen kanssa. Mikäli vastaavat ehdot ovat olleet käytössä laajemminkin, mainituilla ehdoilla on ollut merkittävä vaikutus voitelujärjestelmien erimerkkisten laitteiden ja komponenttien kilpailutilanteeseen, markkina-asemaan ja ylipäätään markkinoilla oloon Pohjoismaissa ja Virossa. Näillä perusteilla Qvist vaatii virastoa suorittamaan loppuun toistaiseksi puutteellisesti suoritetun tutkinnan.
43. Qvist katsoo myös, että viraston arvio on virheellinen siltä osin, kuin se katsoo että JCS:n kilpailua rajoittavilla menettelyillä on vaikutuksia lähinnä vain Suomen markkinoilla. Qvistin mukaan asiassa tulisi soveltaa EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artikloita, koska ilman AHM-sopimuksen määräyksiä Qvistillä olisi ollut mahdollisuus kasvaa JCS:stä riippumattomaksi alan merkittäväksi toimijaksi kotimaassa, Virossa ja Pohjoismaissa. Ainoa syy pitäytyä kotimaisessa toiminnassa oli siis AHM-sopimuksen määräykset.
44. Edelleen Qvist huomauttaa, ettei virasto ole huomioinut JCS:n jälleenmyyjilleen vuosittain esittämään koulutusmateriaaliin sisältyvää tietoa JCS:n markkinaosuudesta.
45. Qvist katsoo, että AHM-sopimuksen avulla JCS on sulkenut Qvistiltä mahdollisuuden harjoittaa JCS:n kanssa kilpailevaa liiketoimintaa. AHM-sopimuksen määräysten vuoksi Qvist ei ole voinut laajentaa liiketoimintaansa eikä kilpailla JCS:n kanssa Suomessa tai ulkomailla eikä Qvist myöskään ole voinut hankkia, myydä, asentaa tai huoltaa muita markkinoilla olevia voitelujärjestelmiä. Qvistin mukaan JCS:n toimet ovat olleet omiaan vaikuttamaan kilpailuolosuhteisiin ja siten voitelujärjestelmien markkinamekanismeihin ja niiden kehitykseen. JCS:n toiminnalla on siten ollut haitallisia vaikutuksia, paitsi Qvistin ja JCS:n asiakkaisiin, myös muihin markkinoilla toimiviin tahoihin.
46. Qvist huomauttaa myös, että sen myynti on ollut suhteellisen pientä, mutta myynnin vähäisyys on johtunut AHM-sopimuksen määräyksistä. JCS on halunnut pysyä AHM-sopimuksessa siitä syystä, että se on voinut kontrolloida Qvistin liiketoimintaa ja sitä, että kilpailevia järjestelmiä tai komponentteja ei tule markkinoille Qvistin toimesta Suomessa eikä sen lähialueilla.
47. JCS puolestaan toteaa 1.2.2008 antamassaan lausumassa, että se kiistää syyllistyneensä kilpailunrajoituslain 4 §:n kieltämään määrähinnoitteluun 22.2.2000–31.12.2004 välisenä aikana ja kilpailunrajoituslain 4 §:n vastaiseen kilpailukieltoon 1.5.2004–31.12.2004 välisenä aikana. AHM-sopimuksen kohdassa viisi (5) ei ole selkeästi määrätty jälleenmyyntihintaa. Pelkkä sopimuksen sanamuoto ei ole riittävä näyttö kielletystä määrähinnoittelusta. Asiassa ei ole esitetty lainkaan muuta näyttöä, vaan kyse on ollut pelkästä Qvistin väitteestä. AHM-sopimuksen kohdassa yksi ei ole kyse ehdottomasta kiellosta myydä voitelujärjestelmiä uusiin ajoneuvoihin eikä kohdassa kielletä passiivista myyntiä. Passiivisen myynnin kielto ei JCS:n mukaan edes sovi tapaukseen, koska kyse on ollut kotimaan markkinasta, jolla hintataso on ollut yhtenäinen. Qvist ei ole väittänyt, että yksikään asiakas oma-aloitteisesti olisi tiedustellut Qvistin mahdollisuutta suorittaa asennus uuteen ajoneuvoon ja että JCS olisi tällaisessa tilanteessa kieltänyt Qvistiltä asennuksen. Luvanvaraisuus ei vielä merkitse kilpailurikkomusta, sillä lupa olisi annettu joka kerta pyydettäessä.
48. Lisäksi JCS toteaa, että mikäli Kilpailuvirasto edellä esitetyistä perusteluista huolimatta pitäytyy alustavassa näkemyksessään, JCS katsoo, ettei asiassa ole perusteita esittää seuraamusmaksua ja että asia tulisi poistaa käsittelystä. Asia tulisi poistaa käsittelystä, koska toiminnasta on luovuttu eikä kilpailu missään vaiheessa ole vaarantunut, toiminnan kohteena on ollut vain yksi elinkeinonharjoittaja, toiminta on ollut alueellisesti ja ajallisesti rajattua, toimintaan liittyvät taloudelliset intressit ovat olleet pieniä ja AHM-sopimus on edustanut Qvistin liikevaihdosta vain vähäistä osaa.
6 Kilpailuoikeudellinen arviointi
6.1 Tapauksen arvioinnissa sovellettavat säännökset
49. Kilpailunrajoituslain 1 a §:n mukaan kilpailunrajoitukseen sovelletaan EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan säännöksiä, mikäli kilpailunrajoitus on omiaan vaikuttamaan merkittävästi jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kauppaan perustuvan vaikutuksen arviointi perustuu useisiin tekijöihin, joilla ei ole yksinään välttämättä ratkaisevaa merkitystä.
50. Nyt arvioitavana olevassa tapauksessa on kyse JCS:n ja sen asennus-, huolto- ja jälleenmyyntiliikkeenä toimineen Qvistin välisen sopimuksen ehdoista. Rajoitukset ovat kohdistuneet yksinomaan Qvistiin eikä viraston selvityksissä ole tullut esiin seikkoja, jotka viittaisivat siihen, että niillä olisi voinut olla Suomen markkinoita laajempia vaikutuksia.
51. Kilpailuvirasto toteaa, että Qvist on kuulunut Suomessa JCS:n asennus- ja huoltoverkostoon. Pelkkä Qvistin väite siitä, että sillä olisi ilman AHM-sopimusta ollut mahdollisuus toiminnan laajentamiseen ulkomaille, ei riitä osoittamaan, että tapauksessa arvioitavina olevilla kilpailunrajoituksilla olisi vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Virasto soveltaa tapaukseen näin ollen kansallista kilpailunrajoituslakia.
52. Koska JCS:n ja Qvistin välinen sopimus oli voimassa sekä kilpailunrajoituslain muutosta edeltäneellä ajalla 20.2.2000–30.4.2004 että sen jälkeisellä ajalla 1.5.2004–31.12.2004, sopimusta tulee arvioida erikseen sekä ns. vanhan että uuden kilpailunrajoituslain mukaan.
53. Selvyyden vuoksi tässä päätöksessä kilpailunrajoituslaista käytetään nimitystä ”vanha kilpailunrajoituslaki” silloin, kun viitataan kilpailunrajoituslakiin sellaisena, kuin se oli voimassa ennen 1.5.2004. Viitattaessa kilpailunrajoituslakiin sellaisena kuin on ollut voimassa 1.5.2004 jälkeen, käytetään vastaavasti nimitystä ”uusi kilpailunrajoituslaki”.
54. Kilpailuvirasto ei tässä päätöksessä ota kantaa vuoden 2005 sopimusluonnokseen, koska JCS:n Qvistille ehdottama uusi 1.1.2005 päivätty sopimusluonnos ei missään vaiheessa tullut voimaan, vaan liikesuhde päättyi vuoden 2004 lopussa.
6.1.1 Kilpailunrajoituslaki 30.4.2004 saakka
55. Kilpailunrajoituslaki muuttui 1.5.2004. Ennen lainmuutosta voimassa olleen kilpailunrajoituslain 4 §:n mukaan elinkeinotoiminnassa ei saa vaatia seuraavalta myyntiportaalta, että kotimaassa tarjottavien hyödykkeiden myynnissä tai vuokrauksessa ei ylitetä tai aliteta tiettyä hintaa, vastiketta tai sen määräytymisperustetta.
56. Lain 7 §:n mukaan elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on kielletty. Väärinkäyttönä pidetään muun ohella:
1) liikesuhteesta pidättäytymistä ilman asiallista syytä;
2) hyvään kauppatapaan perustumattomien asiakkaan toimintavapautta rajoittavien liikesuhteen ehtojen käyttämistä;
3) yksinmyynti- tai yksinostosopimusten käyttämistä ilman erityistä syytä;
4) kohtuuttoman tai kilpailun rajoittamista ilmeisesti tarkoittavan hinnoittelukäytännön soveltamista; tai
5) määräävän markkina-aseman hyväksi käyttämistä muiden hyödykkeiden tuotantoa tai markkinointia koskevan kilpailun rajoittamiseksi.
57. Kilpailunrajoituslain 9 § mukaan kilpailunrajoituksella, joka ei ole 4–7 §:n perusteella kielletty, katsotaan olevan vahingollisia vaikutuksia, jos se terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta sopimattomalla tavalla vähentää tai on omiaan vähentämään tehokkuutta elinkeinoelämän piirissä tai estää tai vaikeuttaa toisen elinkeinon harjoittamista.
6.1.2 Kilpailunrajoituslaki 1.5.2004 alkaen
58. Ns. uuden, 1.5.2004 voimaan tulleen kilpailunrajoituslain 4 §:ssä kielletään sellaiset elinkeinonharjoittajien väliset sopimukset, elinkeinonharjoittajien yhteenliittymien päätökset sekä elinkeinonharjoittajien yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena on merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua tai joista seuraa, että kilpailu merkittävästi estyy, rajoittuu tai vääristyy.
59. Mainitun säännöksen mukaan kiellettyjä ovat erityisesti sellaiset sopimukset, päätökset ja menettelytavat:
1) joilla suoraan tai välillisesti vahvistetaan osto- tai myyntihintoja taikka muita kauppaehtoja;
2) joilla rajoitetaan tai valvotaan tuotantoa, markkinoita, teknistä kehitystä taikka investointeja;
3) joilla jaetaan markkinoita tai hankintalähteitä;
4) joiden mukaan eri kauppakumppaneiden samankaltaisiin suorituksiin sovelletaan erilaisia ehtoja siten, että kauppakumppanit asetetaan epäedulliseen kilpailuasemaan; tai
5) joiden mukaan sopimuksen syntymisen edellytykseksi asetetaan se, että sopimuspuoli hyväksyy lisäsuoritukset, joilla niiden luonteen vuoksi tai kauppatavan mukaan ei ole yhteyttä sopimuksen kohteeseen.
60. Lain 6 §:ssä kielletään yhden tai useamman elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän määräävän markkina-aseman väärinkäyttö.
61. Mainitun säännöksen mukaan väärinkäyttöä voi olla erityisesti:
1) kohtuuttomien osto- tai myyntihintojen taikka muiden kohtuuttomien kauppaehtojen suora tai välillinen määrääminen;
2) tuotannon, markkinoiden tai teknisen kehityksen rajoittaminen kuluttajien vahingoksi;
3) erilaisten ehtojen soveltaminen eri kauppakumppanien samankaltaisiin suorituksiin kauppakumppaneita epäedulliseen kilpailuasetelmaan asettavalla tavalla; tai
4) sen asettaminen sopimuksen syntymisen edellytykseksi, että sopimuspuoli hyväksyy lisäsuoritukset, joilla niiden luonteen vuoksi tai kauppatavan mukaan ei ole yhteyttä sopimuksen kohteeseen.
62. Kilpailunrajoituslain 12 §:n mukaan Kilpailuvirasto selvittää kilpailunrajoituksia ja niiden vaikutuksia. Jos Kilpailuvirasto katsoo elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän rajoittavan kilpailua 4 tai 6 §:ssä taikka EY:n perustamissopimuksen 81 tai 82 artiklassa tarkoitetulla tavalla, sen on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin kilpailunrajoituksen tai sen vahingollisten vaikutusten poistamiseksi. Kilpailuvirasto voi kuitenkin olla ryhtymättä toimenpiteisiin, jos kilpailunrajoituksesta huolimatta kilpailua kyseisillä markkinoilla voidaan kokonaisuudessaan pitää toimivana.
6.2 Kilpailuviraston arvio JCS:n asemasta markkinoilla
63. Voitelujärjestelmiä käytetään erilaissa työkoneissa, laitteissa ja ajoneuvoissa monilla eri sektoreilla, kuten paperiteollisuudessa, kaivosteollisuudessa, elintarviketeollisuudessa ja maataloudessa jne. Vaikka JCS valmistaa myös teollisuuden voitelujärjestelmiä, käsiteltävänä olevassa asiassa on kyse nimenomaan erilaisiin raskaisiin ajoneuvoihin ja työkoneisiin asennettavista voitelujärjestelmistä.
64. Erilaiset voitelujärjestelmät voidaan jakaa esimerkiksi automatisoituihin, puoliautomatisoituihin, manuaalisiin tai keskitettyihin voitelujärjestelmiin. Edelleen voitelujärjestelmämarkkinoita on mahdollista tarkastella myös siitä näkökulmasta, asennetaanko voitelujärjestelmä koneeseen tai laitteeseen jo tehtaalla laitteen kokoonpanovaiheessa vai vasta jälkiasennuksena. Jälkiasennusta varten tarvitaan yleensä erillinen asennuspalvelu, jonka järjestämisestä vastaa yleensä maahantuoja tai sen huoltoverkosto.
65. Viraston eri lähteistä saamien tietojen mukaan JCS:n lisäksi erilaisia voitelujärjestelmiä valmistavat tai tuovat maahan ainakin YTM-Industrial Oy (Lincoln), Lubritec Oy (Lubritec, Lubriquip ja ICL), Veekmas Oy (Ciaponi) ja Tuusulan Autovoitelu Oy (Interlube Systems ja Dropsa), Beisa Oy (Assalub) ja Oy Insalko Ab (Bekalube) ja Lahtinen & Riksman Oy (Vogel[24]). Näiden lisäksi markkinoilla on myös muiden valmistajien voitelujärjestelmämerkkejä, jotka ovat tulleet Suomeen koneiden ja ajoneuvojen mukana niihin valmiiksi asennettuina (esimerkiksi Groeneveld-voitelujärjestelmät).
66. Viraston saamien tietojen mukaan ajoneuvoihin ja työkoneisiin ei ole välttämätöntä hankkia juuri tietyntyyppistä voitelujärjestelmää, vaan voitelu on mahdollista hoitaa monella eri tavalla. Näin ollen ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että erityyppiset voitelujärjestelmät ja muut voitelukeinot (esimerkiksi kestovoidellut laakerit) voivat korvata toisiaan. Tätä käsitystä tukee myös JCS:n kilpailijoikseen nimeämiltä yrityksiltä saadut vastaukset.
67. Kilpailuviraston käsityksenä on, että erilaisia voitelujärjestelmiä voi periaatteessa huoltaa lähes mikä tahansa raskaiden ajoneuvojen ja työkoneiden huoltoon erikoistunut liike. Raskaiden ajoneuvojen merkkihuoltopisteitä on Suomessa kymmeniä ja erilaisia raskaskonekorjaamoja satoja. Tällaiset liikkeet voivat hoitaa myös voitelujärjestelmien asennuksia, mikäli saavat siihen koulutusta voitelujärjestelmän valmistajalta tai maahantuojalta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että voitelujärjestelmien maahantuojilla ja suomalaisilla valmistajilla on lukuisia vaihtoehtoja muodostaessaan itselleen sopivaa asennus- ja huoltoverkostoa Suomeen.
68. JCS on itse katsonut, että sen markkinaosuutta tulee arvioida Suomea laajemmilla maantieteellisillä markkinoilla ja huomioon tulee ottaa myös muita voitelukeinoja kuin ajoneuvojen keskusvoitelujärjestelmät. Tällöin JCS:n markkinaosuus jää pieneksi. Mikäli markkinoiden suuruutta arvioidaan järjestelmien myyntiin liittyvän potentiaalin perusteella, sen markkinaosuus olisi Suomessa alle 15 % ja EU:n alueella prosentin murto-osia. Kilpailuvirasto kuitenkin katsoo, ettei JCS:n markkinaosuutta voida laskea ajoneuvojen kokonaismäärän ja myyntipotentiaalin perusteella, vaan osuus tulee arvioida voitelujärjestelmien todellisen myyntilukujen pohjalta. Virasto ei myöskään ole ottanut huomioon käsin voitelua tai kestovoideltujen laakereiden käyttöä.
69. JCS:n ilmoittamien tietojen perusteella yhtiön markkinaosuuden voidaan arvioida olevan automatisoitujen ajoneuvokeskusvoitelujärjestelmien markkinoilla Suomessa noin 40 %. Mikäli huomioon otetaan myös keskitetyt ja puoliautomaattiset voitelujärjestelmät, JCS:n markkinaosuus on noin 30 %.
70. Kilpailuvirasto pyysi tietoja voitelujärjestelmien myynnin arvosta ja eri voitelujärjestelmämerkkien markkinaosuuksista myös alalla toimivilta yrityksiltä. Saaduista selvityksistä kävi ilmi, että voitelujärjestelmien kokonaismyynnin ja eri toimijoiden markkinaosuuksista ei ole saatavissa luotettavaa selvitystä. Esitetyt arviot olivat vastaajien yleisluonteisia näkemyksiä eikä niitä voida pitää sellaisina, että ne antaisivat mahdollisuuden tehdä kestäviä päätelmiä eri yrityksien asemasta markkinoilla. On kuitenkin ilmeistä, että JCS:n asema markkinoilla on merkittävä ja yritys on johtavassa asemassa kilpailijoihinsa nähden.
71. Qvist on lausumassaan 13.2.2008 huomauttanut, ettei Kilpailuvirasto ole huomioinut JCS:n koulutusmateriaalissaan asentajille esittämää markkinaosuustietoa. Tältä osin virasto toteaa, ettei Qvist ole toimittanut virastolle tällaista koulutusmateriaalia, johon se viittaa, ja edelleen, ettei kilpailuviranomaisen markkinaosuusarviot voi perustua yksittäisen yrityksen koulutusmateriaalissaan mahdollisesti esittämiin tietoihin. Kilpailuoikeudellisessa arvioinnissa markkinaosuuksia tulee arvioida tapauskohtaisesti tietyillä kilpailuoikeudellisesti määritellyillä relevanteilla markkinoilla.
6.3 Epäilty määräävän markkina-aseman väärinkäyttö
72. Qvist katsoo, että JCS on käyttänyt väärin määräävää markkina-asemaansa sanelemalla kohtuuttomia osto- ja myyntihintoja sekä muita kohtuuttomia ja hyvään kauppatapaan kuulumattomia kauppaehtoja, jotka ovat rajoittaneet Qvistin toimintavapautta.[25]
73. Qvistin mukaan sille on JCS:n asettamien osto- ja myyntihintojen seurauksena jäänyt kolmansille myymistään tuotteista kohtuuttoman pieni kate. JCS on vienyt merkittävän osan Qvistin katteista myös pienentämällä useita kertoja yksipuolisesti Qvistille myönnettäviä alennuksia. Lisäksi JCS on Qvistin mukaan käyttänyt omassa myynnissään alihinnoittelua sulkeakseen kilpailijat pois markkinoilta.
74. Edellä mainittujen seikkojen lisäksi JCS on Qvistin mukaan syyllistynyt määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön myös velvoittaessaan Qvistin olemaan solmimatta liikesuhteita toisiin yrityksiin ilman JCS:n lupaa ja mennessään väliin Qvistin ja kolmansien välisiin kauppoihin.
75. Kilpailuviraston tehtäväksi on lainsäädännössä asetettu selvittää kilpailunrajoituksia ja niiden vaikutuksia. Jos Kilpailuvirasto katsoo elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän rajoittavan kilpailua, sen on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin kilpailunrajoituksen tai sen vahingollisten vaikutusten poistamiseksi. Kilpailuvirasto voi kuitenkin kilpailunrajoituslain 12 §:n mukaan olla ryhtymättä toimenpiteisiin, jos kilpailua kyseisillä markkinoilla voidaan kilpailunrajoituksesta huolimatta kokonaisuutena pitää toimivana tai jos kilpailunrajoituksella on vain vähäinen vaikutus taloudelliseen kilpailuun. Kilpailuviraston tavoitteena on siis puuttua lainsäädännössä tarkoitetulla tavalla erityisesti kansantaloudellisesti merkittäviin kilpailunrajoituksiin, joilla on markkinamekanismin yleisen toimivuuden kannalta merkittäviä haitallisia vaikutuksia.
76. Kilpailuvirasto toteaa, että määräävällä markkina-asemalla tarkoitetaan kykyä toimia markkinoilla merkittävissä määrin kilpailijoista ja asiakkaista riippumatta. Kilpailunrajoituslaissa olevan määräävän markkina-aseman väärinkäyttökiellon tavoitteena on suojella ennen kaikkea kilpailuprosessia eikä niinkään yksittäisiä kilpailijoita. Tarkoituksena on siis varmistaa, että kilpailevat yritykset pystyvät halutessaan laajentamaan tai tulemaan markkinoille ilman, että määräävässä markkina-asemassa oleva yritys sitä estää. Tavoitteena on niin ikään varmistaa, ettei määräävässä asemassa oleva yritys voi vähentää vielä jäljellä olevaa kilpailupainetta esimerkiksi vaikeuttamalla uusien yritysten tuloa markkinoille.
77. Nyt käsillä olevassa tapauksessa Qvist pitää JCS:n hinnoittelua kohtuuttomana sillä perusteella, että jälleenmyyjälle jäänyt kate on sen mielestä ollut liian pieni. Vastauksenaan Kilpailuvirasto toteaa, ettei viraston ole tarvetta arvioida euromääräisen palkkion suuruuden sopivuutta määräävän markkina-aseman väärinkäytön näkökulmasta.
78. Yrityksillä on pääsääntöisesti vapaus hinnoitella tuotteensa haluamallaan tavalla, eikä kilpailuviranomaisen tehtäviin oikeuskäytännön mukaan lähtökohtaisesti kuulu tietyn hinnoittelujärjestelmän tai hintatason vahvistaminen yrityksen noudatettavaksi. Kilpailuviranomaisten tehtävänä on puuttua yritysten hinnoitteluun esimerkiksi silloin, kun se havaitsee sellaisia hinnoittelukäytäntöjä, jotka on kilpailunrajoituslaissa selvästi kielletty, kuten määrähinnoittelu, tai joilla on markkinamekanismin yleisen toimivuuden kannalta laajoja haitallisia vaikutuksia.
79. Qvist on myös esittänyt JCS:n harjoittaneen alihinnoittelua. Esimerkkinä tästä Qvist mainitsee tilanteen, jossa JCS on myynyt voitelujärjestelmän asennuksineen asiakkaalle niin halvalla, ettei Qvist olisi saanut sillä hinnalla ostettua edes laitteita itselleen. Qvistin mukaan tapaus osoittaa samalla sen, että JCS on soveltanut erilaisia ehtoja eri kauppakumppaneihin ja saattanut kauppakumppanit epäedulliseen kilpailuasetelmaan.
80. Kysymys on ns. saalistushinnoitteluna tunnetusta ilmiöstä, jolloin määräävässä asemassa oleva yritys laskee hintansa niin alas, etteivät pienemmät yritykset kykene kilpailemaan sen kanssa. Kun muut yritykset ovat joutuneet poistumaan markkinoilta, monopoliyritys voi nostaa hintoja ja näin kerätä monopolivoittoja. Toiminnan tulee yleensä siis olla pitkäaikaista, laajaa ja tiettyihin tavoitteisiin pyrkivää. Käytettävissä olevien tietojen perusteella Qvistin kohdalla tästä ei ole ollut kysymys. Myöskään hintasyrjinnän tunnusmerkit eivät Qvistin tapauksessa täyttyisi.
81. Edellä esitettyyn viitaten Kilpailuvirasto toteaa, että Qvistin hinnoittelua ja liikesuhteiden rajoittamista koskevat väitteet ja väitteisiin liittyvä näyttö eivät ole sellaisia, että kyseessä olisi ollut Qvistiä kohtaan tapahtunut väärinkäyttö.
82. Mitä JCS:n hinnoitteluun ja Qvistille annettuihin alennuksiin yleisemmin tulee, Kilpailuvirasto on kilpailunrajoituksia jäljempänä arvioidessaan ottanut yhtenä tekijänä huomioon myös Qvistin tältä osin tekemän valituksen.
6.4 Epäilty kilpailunrajoituslain vastainen horisontaalinen yhteistyö
83. Määräävän markkina-aseman väitteiden lisäksi Qvist on esittänyt, että AHM-sopimuksessa on kyse vanhan lain 6 §:n tarkoittamasta samalla tuotanto- ja jakeluportaalla toimivien yritysten välisestä horisontaalisesta sopimuksesta. Jos taas kyseessä katsottaisiin olevan vertikaalinen sopimus, Qvistin käsityksen mukaan AHM-sopimuksen kohta viisi (5) tulee arvioitavaksi 4 §:n perusteella, ja muilta osin sopimusta tulee arvioida kilpailunrajoituslain 9 §:n nojalla. [26]
84. Kilpailuvirasto toteaa, että sen käsityksen mukaan kysymyksessä on ollut ns. kaksoisjakelu, jossa toimittaja osittain kilpailee oman jakelukanavansa kanssa myymällä tavaroita myös itse. Kaksoisjakelutilanteessa toimittajan ja jälleenmyyjän välistä sopimusta arvioidaan ensisijaisesti vertikaalisia kilpailurajoituksia koskevien periaatteiden mukaan, vaikka tällaisen sopimusjärjestelyn ulottuvuudella voi olla merkitystä kilpailunrajoituksen tosiasiallisten vaikutusten arvioinnissa.
85. Edellä todetun perusteella Kilpailuvirasto ei pidä tässä tapauksessa perusteltuna arvioida JCS:n ja Qvistin väliseen sopimukseen sisältyviä rajoituksia horisontaalisina kilpailunrajoituksina.
6.5 Sopimuksessa esitettyjen rajoitusten arviointi
6.5.1 Määrähinnoittelu
86. JCS:n ja Qvistin välisen asennus-, huolto- ja myyntisopimuksen (AHM-sopimus) kohdassa viisi (5) olevan määräyksen mukaan Qvist Oy hinnoittelee käytettyihin ajoneuvoihin myytävät järjestelmät Safematic Oy:n toimittaman ajoneuvokohtaisen hinnaston mukaan. Sopimukseen sisältyy lisäksi lausuma, jonka mukaan yksikin sopimusrikkomus riittää yhteistyösopimuksen välittömään purkautumiseen.
87. Qvistin mukaan JCS on syyllistynyt määrähinnoitteluun määräämällä tuotteiden ja palvelun hinnan Qvistin myydessä niitä kolmansille. JCS puolestaan katsoo, että Qvist on saanut asettaa hintansa vapaasti JCS:n antaessa ainoastaan suositushinnat keskusvoitelujärjestelmille ja järjestelmien lisälaitteille ajoneuvoittain.
88. Kilpailuvirasto toteaa, että sopimusmääräys, jolla selkeästi määrätään jälleenmyyntihinta on sellaisenaan kilpailunrajoituslain vastainen.[27] Näin ollen JCS:n ja Qvistin välisessä sopimuksessa oleva määräys, jonka mukaan Qvist hinnoittelee järjestelmät käytettyihin ajoneuvoihin Safematic Oy:n toimittaman ajoneuvokohtaisen hinnaston mukaan, on sekä vanhan että uuden kilpailunrajoituslain 4 §:n tarkoittama kilpailunrajoitus.
6.5.2 Kilpailukiellot
89. JCS:n ja Qvistin välisen sopimuksen kohdassa kaksi (2) olevan määräyksen mukaan Qvist Oy ei saa käyttää myymissään järjestelmissä muiden kuin Safematic Oy:n toimittamia komponentteja ellei asiasta erikseen sovita. Sopimuksen kohdassa kolme (3) olevan määräyksen mukaan Qvist Oy ei voi asentaa kilpailijan laitteita ellei asiasta etukäteen sovita Safematic Oy:n kanssa.
90. Kilpailukiellolla tarkoitetaan esimerkiksi tilannetta, jossa alemmalla portaalla toimiva elinkeinonharjoittaja ei saa ostaa, jälleenmyydä tai sisällyttää hyödykkeisiinsä kilpailevien toimittajien tavaroita tai palveluja. Kielto käyttää muita kuin Safematic Oy:n komponentteja on luonteeltaan tällainen kilpailunrajoitus.
91. Vanhan kilpailunrajoituslain 9 §:n nojalla vertikaaliset kilpailukiellot olivat kiellettyjä vain, jos niillä oli lainkohdassa mainittuja vahingollisia vaikutuksia. Lain esitöiden mukaan vahingollisuuskriteerien täyttyminen ei kuitenkaan yksin riitä tekemään rajoitusta vahingolliseksi, vaan säännöstä sovellettaessa kiinnitetään ensisijaisesti huomioita siihen, miten menettely vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin koko toimialalla. Kilpailunrajoitukseen, joka ei olennaisessa määrin vähennä kilpailun toimivuutta, vaan on talouden ja markkinoiden toimivuuden kannalta vähämerkityksellinen, ei siten yleensä puututa.
92. Myös uuden kilpailunrajoituslain nojalla kilpailukielto katsotaan kielletyksi vain, jos sillä on tapauskohtaisesti tehtävän kokonaisarvion perusteella kielteisiä vaikutuksia kilpailuun. Kilpailukielto voi olla 4 §:n vastainen, jos se johtaa kilpailevien toimittajien poissulkemiseen markkinoilta, toimittajien välisen kilpailunvastaisen yhteistyön helpottumiseen tai tuotemerkkien välisen kilpailun häviämiseen. Kilpailun rajoittumisen on oltava merkittävää.
93. Näin ollen Kilpailuvirasto ryhtyy selvittämään kilpailukiellon hyväksyttävyyttä, jos kielto saattaa merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää kokonaiskilpailua kyseisillä markkinoilla. Kilpailukiellon kohtuullistaminen tai kyseisen rajoituksen kohtuullisuuden arvioiminen ei sen sijaan ole viraston tehtävä.
94. Kilpailuvirasto katsoo, että Qvist Oy:lle asetettujen kilpailukieltojen osalta ei ole tuotu esiin sellaisia seikkoja, jotka viittaisivat markkinamekanismin yleisen toimivuuden kannalta merkittäviin vaikutuksiin, kuten kilpailevien komponenttitoimittajien poissulkemiseen markkinoilta, komponenttitoimittajien välisen kilpailunvastaisen yhteistyön helpottumiseen tai tuotemerkkien välisen kilpailun häviämiseen. Arviota tehdessään virasto on huomioinut myynnin jakautumisen JCS:n, Qvistin ja muiden JCS:n kanssa sopimussuhteessa käsiteltävänä aikana olleiden itsenäisten huolto- ja asennusliikkeiden kesken.
6.5.3 Yksinomaisten asiakkaiden määrääminen
95. JCS:n ja Qvistin välisen sopimuksen kohdassa yksi (1) olevan määräyksen mukaan Qvist Oy:llä ei ole oikeutta myydä voitelujärjestelmiä uusiin ajoneuvoihin ilman Safematic Oy:ltä saatua suullista tai kirjallista lupaa. Määräystä on täydennetty sopimuksen kohdassa neljä (4), jonka mukaan erikseen sovittujen asiakkaiden osalta kaupankäynti ohjataan Qvist Oy:n kautta myös uusiin ajoneuvoihin.
96. Qvistin mukaan tämä sopimusmääräys on rajoittanut sen myyntiä sekä jakanut markkinoita, asiakkaita ja hankintalähteitä. JCS:n mukaan sopimusehto on pelkästään kuvastanut JCS:n ja asennusliikkeiden tehtävien välillä luonnostaan vallitsevaa eroa eikä siinä ole ollut kysymys ehdottomasta kiellosta myydä voitelujärjestelmiä uusiin ajoneuvoihin. Asennusliikkeiden pääasiallisena tehtävänä on varmistaa asennus- ja huoltopalvelut, minkä lisäksi osa asennusliikkeistä on toiminut vähäisessä määrin myös ajoneuvoihin jälkeenpäin asennettavien järjestelmien jälleenmyyjänä.
97. Uusiin ajoneuvoihin asennettavat keskusvoitelujärjestelmät myydään pääsääntöisesti auto- ja konemyyjille, jotka asennuttavat voitelujärjestelmät ajoneuvoihin. Myynti käytettyihin ajoneuvoihin puolestaan tarkoittaa yleensä voitelujärjestelmien myyntiä ajoneuvojen loppukäyttäjille. Viraston käsityksen mukaan sopimusehdon taustalla on ajatus kahdesta erillisestä asiakasryhmästä. Ensimmäisen ryhmän muodostavat ne asiakkaat, jotka asentavat tai asennuttavat voitelujärjestelmät uusiin ajoneuvoihin ja toisen ryhmän muodostavat ne asiakkaat, jotka asentavat tai asennuttavat voitelujärjestelmät käytettyihin ajoneuvoihin. Qvistin asiakkaiksi on siis rajattu ajoneuvojen loppukäyttäjät, jotka haluavat käytettyyn ajoneuvoon asennettavan keskusvoitelujärjestelmän.
98. Vanhan kilpailunrajoituslain 9 §:n nojalla sekä aktiivisen että passiivisen kiellon sisältävät yksinmyyntisopimukset olivat kiellettyjä vain, jos niillä oli lainkohdassa mainittuja vahingollisia vaikutuksia. Lain esitöiden mukaan vahingollisuuskriteerien täyttyminen ei kuitenkaan yksin riitä tekemään rajoitusta vahingolliseksi, vaan säännöstä sovellettaessa kiinnitetään ensisijaisesti huomioita siihen, miten menettely vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin koko toimialalla. Kilpailunrajoitukseen, joka ei olennaisessa määrin vähennä kilpailun toimivuutta, vaan on talouden ja markkinoiden toimivuuden kannalta vähämerkityksellinen, ei siten yleensä puututa.
99. Uuden kilpailunrajoituslain 4 §:n perusteella aktiivisen myynnin rajoittamista tulee arvioida tapauskohtaisesti, mikäli ryhmäpoikkeusasetuksessa asetettu markkinaosuuden kynnysarvo ylittyy. Tällöin kilpailunrajoittamisen hyväksyttävyyden arvioinnissa otetaan lähtökohdaksi tuotemerkkien välisen kilpailun toimivuus. Kilpailun toimivuutta vähentää esimerkiksi se, että yhdelle jakelijalle annetaan moninkertaiset yksinmyyntioikeudet tai tuotemerkin sisäinen kilpailu poistuu. Myös uusien tulijoiden markkinoille pääsyn esteillä on vaikutusta kilpailun toimivuuden arvioinnissa.
100. Tietyn asiakasryhmän ohjaaminen yhdelle jakelijalle saattaa tuottaa myös tehokkuutta jakelijan toimintaan, koska tälle muodostuu intressi panostaa omiin markkinointitoimenpiteisiin ja lisätä omaa asiantuntemustaan täyttääkseen asiakasryhmänsä tarpeet. Yleensä tehokkuusedut tulevat voimakkaimmin esille, kun hyödykkeet ovat uusia tai monimutkaisia tai kun ne on mukautettava yksittäisten asiakkaiden tarpeisiin
101. Ottaen tässä tapauksessa huomioon sen, että huolto- ja asennusliikkeenä toimineen Qvistin myynti ei ole ollut huomattavaa, ja että JCS:llä itsensä lisäksi on ollut useita muita laitteita myyviä huoltoliikkeitä, merkin sisäisen kilpailun rajoittuminen ei ole voinut olla merkittävää. Kyseessä ei ole myöskään ollut monenkertaisista yksinmyyntioikeuksista. Myöskään uusien yrittäjien alalle pääsylle ei tarkasteltava aikana ole näyttänyt olevan erityisiä esteitä, ottaen huomioon huoltoyrittäjien määrän kokonaisuudessaan.
102. Aktiivisen myynnin kieltämisen osalta Kilpailuvirasto katsoo, ettei Qvist ole esittänyt sellaisia seikkoja, joiden pohjalta olisi tarpeen lähteä yksityiskohtaisemmin arvioimaan rajoituksen hyväksyttävyyttä.
103. Mitä tulee kieltoon, jonka mukaan Qvist ei ole saanut erityisissäkään tapauksissa myydä voitelujärjestelmiä uusiin ajoneuvoihin ilman JCS:n lupaa, on kysymyksessä passiivisen myynnin kielto. Passiivisella myynnillä tarkoitetaan vastaamista yksittäisten asiakkaiden omasta aloitteestaan tekemiin tiedusteluihin, mukaan lukien tavaroiden tai palveluiden toimittaminen näille asiakkaille. Tällaista kieltoa on lähtökohtaisesti pidettävä 1.5.2004 voimaan tulleen kilpailunrajoituslain 4 §:n vastaisena kilpailunrajoituksena.
104. Passiivisen myynnin kieltäminen voi täyttää kilpailunrajoituslain 5 §:n edellytykset. Kilpailuvirasto ei pidä tarpeellisena selvittää näiden edellytysten täyttymistä kyseisessä tapauksessa, koska menettelyn kokonaisvaikutus alan kilpailuun on joka tapauksessa ollut vähäinen.
6.5.4 Johtopäätökset
105. John Crane Safematic Oy:n ja Qvist Oy:n välinen asennus-, huolto- ja myyntisopimus (AHM-sopimus) on ollut voimassa 22.2.2000 ja 31.12.2004 välisen ajan. Sopimuksen voimassaolon aikana kilpailunrajoituslakia on sisällöllisesti muutettu, jonka vuoksi Kilpailuvirasto soveltaa esillä olevaan tapaukseen kilpailunrajoituslakia sellaisena kuin se oli 30.4.2004 saakka ja sellaisena kuin se on ollut voimassa 1.5.2004 alkaen.
106. Kilpailuvirasto katsoo, että John Crane Safematic Oy on rikkonut vanhaa kilpailunrajoituslain 4 §:ää ja uutta kilpailunrajoituslain 4 §:ää vaatiessaan Qvist Oy:tä noudattamaan määräämiänsä jälleenmyyntihintoja.
107. Kilpailuvirasto poistaa asian kilpailunrajoituslain 12 §:n nojalla käsittelystä, koska asian enempi selvittäminen ei ole enää tarpeen. Perusteluinaan virasto toteaa vielä, että Qvist Oy:öön kohdistuneilla kilpailunrajoituksilla ei ole ollut merkittävää vaikutusta alan kokonaiskilpailuun. Tuotemerkin sisäinen kilpailu ei ole ollut ainoastaan John Crane Safematic Oy:n ja Qvist Oy:n varassa, koska samoja palveluja ovat tarjonneet useat muut JCS:ään sopimussuhteessa olleet huoltoyritykset. Loppukäyttäjille on ollut tarjolla useita vaihtoehtoisia tuotemerkkejä ja valittavanaan myös valmiita ratkaisuja ilman jälkiasennuksia. Yhtiöiden sopimussuhde ei ole myöskään ollut esteenä uusien yrityksien markkinoille tulolle. Rajoitusten vähäistä yhteiskunnallista vaikutusta korostaa vielä Qvistin vähäinen osuus järjestelmien kokonaiskaupassa. Myöskään seuraamusmaksun tekeminen ei ole tarpeen rajoitusten vähäisten vaikutusten vuoksi. Kilpailunrajoitukset ovat poistuneet vuoden 2004 lopussa.
7 Sovelletut säännökset
108. Laki kilpailunrajoituksista (480/1992) 4, 7 ja 9 § (sellaisina kuin ne olivat voimassa 30.4.2004 saakka)
109. Laki kilpailunrajoituksista (480/1992) 4, 5, 6 ja 12 § (sellaisina kuin ne ovat olleet voimassa 1.5.2004 lähtien)
8 Muutoksenhaku
110. Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta kilpailunrajoituslain 21 §:n perusteella siten kuin hallintolain-käyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.
9 Lisätiedot
111. Lisätietoja antavat johtaja Kirsi Leivo ja tutkimuspäällikkö Markku Tupamäki.
[1] Qvist Oy:n toimenpidepyynnön täydennys 23.5.2006, s. 2.
[2] John Crane Finland Oy:n tilinpäätöstiedot tilikaudelta 1.8.2001–31.7.2002.
[3] John Crane Safematic Oy:n tilinpäätöstiedot tilikaudelta 1.8.2004–31.7.2005.
[4] Qvist Oy:n haastehakemus Jämsän käräjäoikeudelle 7.7.2005, s. 3–4.
[5] Qvistin selvitys Kilpailuvirastolle 10.4.2007, s. 3.
[6] JCS:n selvitys Kilpailuvirastolle 14.11.2006, s. 6.
[7] JCS:n vastaus Jämsän käräjäoikeudelle 21.10.2005, s. 4.
[8] JCS:n selvitys Kilpailuvirastolle 14.11.2006, s. 2–3.
[9] JCS:n vastaus Jämsän käräjäoikeudelle 21.10.2005, s. 5.
[10] JCS:n selvitys Kilpailuvirastolle 14.11.2006, s. 7.
[11] JCS:n vastaus Jämsän käräjäoikeudelle 21.10.2005, s. 5.
[12] JCS:n selvitys 14.11.2006, s. 7.
[13] JCS:n vastaus Jämsän käräjäoikeudelle 21.10.2005, 6.
[14] JCS:n selvitys Kilpailuvirastolle 14.11.2006, s. 14.
[15] JCS:n selvitys Kilpailuvirastolle 14.11.2006, s. 7
[16] JCS:n selvitys Kilpailuvirastolle 14.11.2006, s. 11.
[17] JCS:n selvitys Kilpailuvirastolle 14.11.2006, s. 6.
[18] JCS:n selvitys Kilpailuvirastolle 25.9.2007, s. 5.
[19] JCS:n selvitys Kilpailuvirastolle 25.9.2007, s. 3.
[20] JCS:n selvitys Kilpailuvirastolle 14.11.2006, s. 10.
[21] JCS:n selvitys Kilpailuvirastolle 14.11.2006, s. 13.
[22] JCS:n selvitys Kilpailuvirastolle 14.11.2006, s.11.
[23] JCS:n vastaus Jämsän käräjäoikeudelle 21.10.2005, s. 8.
[24] Vogel-voitelujärjestelmien valmistaja Willy Vogel AG on kuulunut SKF:ään heinäkuusta 2004 lähtien.
[25] Qvist Oy:n haastehakemus Jämsän Käräjäoikeudelle, s. 5.
[26] Qvist Oy:n lausuma Jämsän käräjäoikeudelle 7.12.2005, s. 10.
[27] Komission tiedonanto, Suuntaviivat EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan soveltamisesta vertikaalisiin sopimuksiin, EYVL C 291/1, 13.10.2000, kohta 47.