Osapuolet
TeliaSonera Finland Oyj
ACN Communications Finland Oy
Toimenpidepyynnön tekijät
DNA Finland Oy
Finnet Verkot Oy
Ratkaisu
Asiassa tehdyt selvitykset eivät anna aihetta enempiin toimenpiteisiin. Asia poistetaan käsittelystä.
Asian vireilletulo
DNA Finland Oy (jäljempänä DNA) ja Finnet Verkot Oy (jäljempänä Finnet Verkot) ovat yhdessä toimittaneet Kilpailuvirastolle toimenpidepyynnön 17.2.2005 liittyen TeliaSonera Finland Oyj:n (jäljempänä TeliaSonera) ja ACN Communications Finland Oy:n (jäljempänä ACN) väliseen yhteistyöhön. Toimenpidepyynnössä on pyydetty Kilpailuvirastoa selvittämään TeliaSoneran, Tele Finland Oy:n (jäljempänä Tele Finland) ja ACN:n tekemän yhteistyösopimuksen kilpailuoikeudellista hyväksyttävyyttä ja sitä, syrjiikö Tele Finland muita jälleenmyyjiä tehdessään sopimuksen ACN:n kanssa.
Lisäksi toimenpidepyynnössä on pyydetty Kilpailuvirastoa selvittämään, käyttääkö TeliaSonera-konserniin kuuluva Sonera Mobile Networks Oy kilpailulainsäädännön vastaisia sitovia ehtoja ja/tai kannustimia palveluoperaattorisopimuksissaan sekä onko TeliaSonera pystynyt pitämään yllä ylivoimaisen kannattavuustasonsa matkaviestinmarkkinoilla käyttämällä väärin määräävää markkina-asemaansa.
Asian selvittäminen
TeliaSoneran ja ACN:n välinen yhteistyö
TeliaSoneran mukaan ACN teki syksyllä 2004 päätöksen palveluoperaattoritoimintansa lopettamisesta Suomessa, jonka jälkeen yhtiö esitti usealle eri taholle etsivänsä ostajaa kyseessä olevalle liiketoiminnalle. TeliaSoneran mukaan ACN:n kanssa käytyjen neuvotteluiden seurauksena TeliaSoneran tytäryhtiö Tele Finland hankki ACN:n asiakaskannan 22.12.2004 solmitulla sopimuksella.
TeliaSonera on ollut Kilpailuvirastoon yhteydessä ennen järjestelyn julkistamista. Kilpailuvirasto on 27.12.2004 ilmoittanut TeliaSoneralle, että sen toimittamien tietojen perusteella järjestelyä ei tarvitse ilmoittaa kilpailunrajoituslain yrityskauppavalvontaa koskevien sääntöjen nojalla Kilpailuvirastolle. Lisäksi Kilpailuvirasto pyysi TeliaSoneralta 3.3.2005 järjestelyyn liittyviä asiakirjoja ja vastinetta DNA:n ja Finnet Verkkojen toimenpidepyynnöstä, jotka TeliaSonera toimitti Kilpailuvirastolle 8.4.2005. Vastineessaan TeliaSonera toteaa, että kyseessä oleva yhteistyöjärjestely on rakenteeltaan yrityskauppavalvontasäännöissä tarkoitettu yrityskauppa, jota ei kuitenkaan tarvinnut ilmoittaa Kilpailuvirastolle, koska Suomen yrityskauppavalvonnan liikevaihtorajat eivät ylittyneet. Edelleen TeliaSoneran mukaan järjestelyn muodostaessa yrityskaupan, siihen ei voida soveltaa muita kilpailusääntöjä, eli kilpailua rajoittavien sopimusten tai määräävän markkina-aseman väärinkäytön kieltoja.
Kilpailuvirasto katsoo, että sille toimitettujen tietojen perusteella ACN:n liiketoiminnan hankinta muodosti kilpailunrajoituslain tarkoittaman yrityskaupan. Edelleen TeliaSoneran toimittamien tietojen perusteella yrityskauppavalvonnan liikevaihtorajat eivät Kilpailuviraston arvion mukaan ylittyneet.
Kilpailuviraston näkemyksen mukaan vaatisi hyvin poikkeuksellisia olosuhteita, jotta kilpailunrajoituslain tarkoittamiin yrityskauppoihin puututtaisiin muilla kuin yrityskauppavalvontaa koskevilla kilpailunrajoituslain säännöksillä. Tällaisia poikkeustilanteita voisivat olla esimerkiksi epäitsenäiset yhteisyritykset tai sellaiset yrityskauppaan liittyvät liitännäisrajoitukset, jotka eivät olisi hyväksyttävissä yrityskauppavalvonnan arvioinnissa liitännäisrajoituksiksi. Myös Euroopan komission arvioinnissa yrityskauppoihin puuttuminen muilla kuin sulautuma-asetuksen säännöksillä vaatii poikkeuksellisia olosuhteita. EY:n sulautuma-asetuksessa[1] todetaankin, että vain kyseistä asetusta sovelletaan asetuksen tarkoittamiin sulautumiin. Kilpailuviraston saamien tietojen perusteella nyt kyseessä olevassa tapauksessa ei viraston näkemyksen mukaan ole puuttumista edellyttäviä poikkeuksellisia olosuhteita.
Tässä tapauksessa Kilpailuviraston saamien tietojen perusteella sekä markkinoiden kehitys huomioon ottaen viraston näkemyksen mukaan ei myöskään ole tarpeellista selvittää kauppasopimuksen ja siihen liittyvien sopimusten mahdollisesti sisältämien liitännäisrajoitusten hyväksyttävyyttä tarkemmin.
Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö
Matkaviestintä on 2000-luvulla ollut voimakkaasti kasvava toimiala. Suomessa oli vuoden 2007 lopussa yli 6 miljoonaa matkaviestinliittymää. GSM-verkossa toimivia valtakunnallisia verkko-operaattoreita Suomessa on kolme kappaletta. Liittymämäärältään pienimmällä verkko-operaattorilla on verkossaan hieman yli miljoona liittymää. Samalla kun matkaviestinliittymien määrä on voimakkaasti kasvanut, puheluhinnat ovat laskeneet: liikenne- ja viestintäministeriön tutkimuksen[2] mukaan matkaviestinnän hinnat ovat vuosina 1995–2006 laskeneet 62,2 prosenttia. Lisäksi asiakasvaihtuvuus on lisääntynyt huomattavasti vuonna 2003 toteutetun viestintälainsäädännön kokonaisuudistuksen toisen vaiheen jälkeen, jolloin numeronsiirrettävyys tuli mahdolliseksi asiakkaan vaihtaessa palveluntarjoajaa.
Matkaviestinnän hinnat Suomessa ovat myös kansainvälisesti mitattuna alhaiset: liikenne- ja viestintäministeriön tutkimuksen[3] mukaan Suomessa oli vuoden 2007 hinnoilla mitattuna halvin GSM-hintakori, kun vertailuryhmänä käytettiin EU15-maita sekä lisäksi Islantia, Norjaa ja Sveitsiä. Viestintäviraston vuoden 2008 hinnoilla tekemän tutkimuksen[4] mukaan Suomessa on kokonaisuudessaan edullisimmat matkapuheluiden hinnat, ja myös mobiililaajakaistan[5] hinnat ovat Suomessa Euroopan halvimpia. Viestintäviraston tutkimuksessa vertailumaina käytettiin EU15-maiden lisäksi Islantia, Norjaa, Sveitsiä ja Viroa.
TeliaSoneran markkinaosuus matkaviestinpalveluiden markkinoilla on laskenut käytännössä koko 2000-luvun ajan. 1990-luvun loppupuolella TeliaSoneran osuus matkaviestinpalveluiden markkinoista oli vielä noin 70 prosenttia[6]. Vuoden 2007 lopussa TeliaSoneran markkinaosuus oli 39 prosenttia, toiseksi suurimman operaattorin 38 ja kolmanneksi suurimman 20 prosenttia[7]. Tällainen markkinaosuuskehitys ei viittaa siihen, että TeliaSoneran menettelyllä olisi ollut poissulkevia tai muuten kilpailua merkittävästi rajoittavia vaikutuksia.
Yleisesti voidaan todeta matkaviestinmarkkinoiden kehittyneen huomattavasti kilpailullisempaan suuntaan 2000-luvun aikana. TeliaSoneran markkinaosuus on laskenut käytännössä koko 2000-luvun, ja viimeisimpien tietojen mukaan TeliaSoneran markkinaosuus on lähes yhtä suuri kuin toiseksi suurimman matkaviestinoperaattorin.
Johtopäätökset
Ottaen erityisesti huomioon edellä todettu markkinoiden kehitys sekä se, että kilpailunrajoituslaissa ja EY-lainsäädännössä on määritelty tilanteet, joissa kilpailuviranomainen voi puuttua yrityskauppoihin, tässä tapauksessa ei Kilpailuviraston näkemyksen mukaan ole tarvetta selvittää TeliaSoneran ja ACN:n välistä järjestelyä tarkemmin kilpailunrajoituslain 4 tai 6 §:n perusteella.
Matkaviestinmarkkinat ovat edellä esitetyllä tavalla 2000-luvulla kehittyneet kilpailullisempaan suuntaan. Kilpailunrajoituslain 12 §:n 1 momentin mukaan Kilpailuvirasto selvittää kilpailunrajoituksia ja niiden vaikutuksia. 12 §:n 1 momentin mukaan Kilpailuvirasto voi olla ryhtymättä toimenpiteisiin muun muassa silloin, kun kilpailua markkinoilla voidaan kokonaisuudessaan pitää toimivana. Säännös antaa lain esitöiden mukaisesti Kilpailuvirastolle mahdollisuuden suunnata toimintansa kaikkein merkittävimpiin kilpailunrajoituksiin. Edellä selostetun mukaisesti matkaviestinmarkkinoiden kilpailun voidaan katsoa olevan kokonaisuudessaan toimivaa, eikä jatkotoimenpiteisiin siten myöskään kilpailunrajoituslain 12 §:n nojalla ole tarvetta.
Esitetyn perusteella Kilpailuvirasto katsoo, ettei sillä ole aihetta asian enempään selvittämiseen. Asia poistetaan käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Kilpailunrajoituslaki (480/1992), (318/2004) 4, 6 ja 12 §.
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n perusteella siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.
Lisätiedot
Lisätietoja antaa apulaisjohtaja Timo Mattila.
[1] Neuvoston asetus (EY) N:o 139/2004, 21 artikla.
[2] Suomen telemaksujen hintataso 2006, liikenne- ja viestintäministeriön julkaisu 17/2007. Saatavilla liikenne- ja viestintäministeriön Internet-sivuilta osoitteesta http://www.lvm.fi/web/fi/julkaisut.
[3] Matkapuheluhinnat 2007. Kansainvälinen vertailu, liikenne- ja viestintäministeriön julkaisu 27/2007. Saatavilla liikenne- ja viestintäministeriön Internet-sivuilta osoitteesta http://www.lvm.fi/web/fi/julkaisut.
[4] Matkapuheluhinnat 2008 – Kansainvälinen vertailu, Viestintäviraston julkaisuja 5/2008. Saatavilla Viestintäviraston Internet-sivuilta osoitteesta http://www.ficora.fi/attachments/suomi_R_Y/5yrQMweCx/Files/CurrentFile/ViestintavirastonJulkaisuja0805.pdf.
[5] Mobiililaajakaistalla tutkimuksessa tarkoitettiin matkaviestinverkon kautta toteutettua Internet-yhteyttä, jonka nimellinen tiedonsiirtonopeus käyttäjälle päin on vähintään 384 kbit/s, kuukausimaksu on kiinteä ja jonka tiedonsiirron määrää ei ole rajoitettu.
[6] Ks. Kilpailuviraston ratkaisu Dnro 76/61/99, annettu 4.8.1999.
[7] Viestintäviraston markkinakatsaus 2007. Saatavilla Viestintäviraston Internet-osoitteesta http://www.ficora.fi/attachments/suomi_M_Q/5wYziXzz0/Files/CurrentFile/Markkinakatsaus2007.pdf.