Epäilty tarjousyhteistyö, hankintalähteiden jakaminen ja tietojenvaihto raakapuun kaupassa

Päivämäärä

5.6.2000

Diaarinumero

196/61/97

Osapuolet

Metsäliitto Osuuskunta / UPM-Kymmene Oyj

Asianosaiset

Metsäliitto Osuuskunta

UPM-Kymmene Oyj

Asian vireilletulo ja selvittäminen

Kilpailuvirasto suoritti 14.–16.01.1998 kilpailunrajoituslain 20 §:n mukaiset tarkastukset Enso Oyj:n (nyk. Stora Enso Oyj), Metsäliitto Osuuskunnan ja UPM-Kymmene Oyj:n eri puolella Suomea sijaitseviin toimipisteisiin. Kilpailuviraston tarkastukset tehtiin yhteistyössä Lapin, Oulun, Itä-, Länsi- ja Etelä-Suomen lääninhallitusten kanssa.

Tarkastukset suoritettiin Kilpailuvirastoon tehtyjen yhteydenottojen sekä julkisuudessa esiintyneen lehtikirjoittelun perusteella. Sekä yhteydenotoissa että lehtikirjoituksissa metsäyhtiöiden epäiltiin jakavan raakapuun hankintalähteitä keskenään eli noudattavan edelleen ns. savujakoa sekä sopivan keskenään puunhankinnassa sovellettavista hinnoista. Seinäjoen seudulla tarkastuksen kohteena olivat UPM-Kymmene Oyj:n Seinäjoen piirikonttori, Metsäliiton Pohjanmaan hankinta-alueen metsäkonttori sekä Metsäliiton Seinäjoen ja Kauhajoen piirikonttorit. Alueen sahoille ei tehty tarkastuksia.

Tarkastuksella löytynyt aineisto vahvisti joiltain osin yhteydenotoissa esitettyjä epäilyjä, joten niiden perusteellisempi tutkiminen katsottiin tarpeelliseksi. Asian selvittämistä jatkettiin Seinäjoen seudulla 24.–25.8.1998, jolloin kuultiin Metsäliitto Osuuskunnan Seinäjoen ja Kauhajoen piiripäälliköitä sekä aluejohtajaa, UPM-Kymmene Oyj:n Seinäjoen piiripäällikköä sekä paikallisia sahoja Aureskoski Oy:tä, Akonkosken Saha Oy.tä ja Luopajärven Saha Oy:tä.

Yritykset

Metsäliitto –Yhtymän emoyritys on Metsäliitto Osuuskunta, joka vastaa yhtymän yritysten tuotantolaitosten puunhankinnasta. Osuuskunnan muodostavat yli 120 000 yksityistä metsänomistajaa. Metsäliitto -Yhtymän keskeiset toimialat ovat kemiallinen ja mekaaninen metsäteollisuus. Tilinpäätöstiedotteessaan Metsäliitto –yhtymä ilmoitti vuoden 1999 liikevaihdoksi 5 704 milj. euroa.

UPM-Kymmene Yhtymä valmistaa painopapereita, jalostusmateriaaleja sekä mekaanisen metsäteollisuuden tuotteita. Tilinpäätöstiedotteessaan yhtiö ilmoitti vuoden 1999 liikevaihdoksi 8 300 milj. euroa.

Markkinat

Tuotemarkkinat

Relevantit tuotemarkkinat ovat metsäteollisuuden käyttämän raakapuun markkinat. Puukauppasopimukset Suomessa koskevat tukkipuun ja kuitupuun kauppaa. Puutavaralajeina ovat mäntytukki/-kuitupuu, kuusitukki/-kuitupuu ja koivutukki/-kuitupuu. Muiden puulajien (esim. haapa) kauppa ei ole merkittävää raakapuun kaupan kokonaisuuden kannalta. Suomessa kaadetusta raakapuusta suurin osa on havupuuta, lehtipuun osuus on ainoastaan 10–15 % kokonaishakkuumäärästä.

Raakapuuta käytetään puupitoisten tuotteiden, pääasiassa paperin, kartongin ja sahatavaran raaka-aineena. Korkealaatuiset tukit myydään lähinnä sahoille ja puutavarateollisuudelle, ja loppupuusta suurin osa myydään kuitupuuksi paperi- ja selluteollisuudelle. Suomen sellu- ja paperiteollisuus käytti vuonna 1997 noin 35 miljoonaa kuutiometriä ja puutavarateollisuus noin 29 miljoonaa kuutiometriä raakapuuta.

Maantieteelliset markkinat

Yksittäisen puunmyyjän kannalta relevantit raakapuun markkinat ovat usein luonteeltaan alueelliset tai jopa paikalliset. Ostajille puunhankinta-alue on yrityksen koosta ja tehtaiden sijainnista riippuen maanlaajuinen, alueellinen tai paikallinen. Ostajien kesken tehtävät kaadetun raakapuun kaupat, ns. puuvaihdot, laajentavat ostajien puunhankinta-alueita. Tuontipuun osuus on ollut 10–14 prosenttia teollisuuden raakapuun kokonaiskäytöstä Suomessa 1990-luvulla. Raakapuun vienti on ollut paljon alhaisemmalla tasolla ollen vain 2–3 prosenttia kulutuksesta.

UPM-Kymmenen valtakunnallinen raakapuun hankintaorganisaatio koostuu kuudesta (6) hankinta-alueesta (Etelä-Suomi, Länsi-Suomi, Itä-Suomi, Keski-Suomi, Pohjanmaa ja Kainuu). Pohjanmaan hankinta-alueeseen kuuluvat Oravaisten, Seinäjoen, Lappajärven, Kokkolan ja Haapajärven piirit. Aluekonttori on Pietarsaaressa. Seinäjoen piiri vastaa raakapuun hankinnasta Seinäjoen seudulla.

Enson (nyk. StoraEnson) valtakunnallinen raakapuun hankintaorganisaatio koostuu viidestä (5) hankinta-alueesta (Etelä-Suomi, Saimaa, Karjala, Savo ja Pohjois-Suomi). Enso ei osta raakapuuta Länsi-Suomesta Pohjanmaan alueelta.

Metsäliiton valtakunnallinen raakapuun hankintaorganisaatio koostuu kuudesta (6) hankinta-alueesta (Etelä-Suomi, Länsi-Suomi, Kaakkois-Suomi, Pohjanmaa, Keski-Suomi ja Pohjois-Suomi). Pohjanmaan hankinta-alueeseen kuuluvat Keski-Pohjanmaan, Vaasan, Seinäjoen ja Kauhajoen piiritoimistot. Hankinta-alueen metsäkonttori sijaitsee Seinäjoella. Seinäjoen seudulla raakapuun hankinnasta vastaavat Seinäjoen ja Kauhajoen piiritoimistot.

Markkinarakenne

Yksityishenkilöt omistavat metsistä 66 prosenttia, valtio omistaa 20 prosenttia, metsäyhtiöt 9 prosenttia ja kunnat, seurakunnat sekä muut yhteisöt loput 5 prosenttia. Yksityismetsien taloudellinen merkitys on suurempi kuin niiden osuus pinta-alasta, koska 70–80 prosenttia metsäteollisuuden käyttämästä kotimaisesta raakapuusta saadaan yksityismetsistä. Maanomistus on melko pienimuotoista ja pirstoutunutta, sillä yksityisten metsätilojen kokonaismääräksi arvioidaan 440 000 ja metsälön keskikooksi 26 hehtaaria.

Raakapuun ostajapuoli on keskittynyttä. Vuonna 1997 kolme suurta sekä tukkeja että kuitupuuta käyttävää ostajaa eli StoraEnso Oyj, Metsäliitto Osuuskunta ja UPM-Kymmene Oyj ostivat noin 82 prosenttia kotimaisesta raakapuusta Suomessa.[1] Toisaalta on huomattava, että Metsäliitto on metsänomistajien omistama osuuskunta. Raakapuun markkinoita voidaan siis pitää oligopsonistisina[2]. Myyjien ja ostajien välistä eroa tasoittavat metsänhoitoyhdistysten tekemät valtakirjakaupat, joissa metsänhoitoyhdistys voi kilpailuttaa kerralla isomman erän metsänomistajilta keräämillään valtakirjoilla myytäviä leimikoita.

Vuosina 1995–1997 teollisuuspuun hakkuukertymä oli keskimäärin 53 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Kyseisestä määrästä 47 miljoonaa kuutiometriä saatiin teollisuuden ulkopuolisista yksityismetsistä sekä kuntien, seurakuntien ja muiden yksityisten omistamista metsistä, 4 miljoonaa kuutiometriä valtion metsistä ja loput vajaa 2 miljoonaa kuutiometriä teollisuuden omista metsistä.

Kilpailuviraston aikaisemmat toimenpiteet

Kilpailuvirasto on puuttunut metsäteollisuusyritysten yhteistoimintaan päätöksissään 28.1.1992 (Dno 277/61/91) ja 12.2.1993 (Dno 541/61/91).

Päätöksessä 28.1.1992 asianosaisina ovat olleet mm. Suomen Metsäteollisuuden Keskusliitto r.y:n Puuyhtymä[3] ja Osuuskunta Metsäliitto. Päätöksessä todetaan raakapuun ostajien jakaneen markkinaosuuksia, ostoalueita ja yksittäisiä myyjiä, harjoittaneen hintayhteistyötä sekä vaihtaneen keskenään yrityskohtaisia puun oston hinta- ja määrätietoja. Asianosaiset ovat Kilpailuviraston kanssa käydyissä neuvotteluissa ilmoittaneet luopuvansa todetuista kilpailunrajoituksista.

Päätöksessä 12.2.1993 asianosaisina ovat olleet mm. Enso-Gutzeit Oy, Tehdaspuu Oy ja Yhtyneet Paperitehtaat Oy. Asianosaisten todettiin toteuttaneen tarjousyhteistoimintaa, hinnoista ja hinnoittelutekijöistä sopimista sekä hintatietojen vaihtoa. Kilpailuviraston asianosaisten kanssa käymissä neuvotteluissa asianosaiset ovat vakuuttaneet, että he ovat luopuneet kaikista edellä mainituista kilpailunrajoituksista.

Kilpailuviraston vastinepyyntö

Kilpailuvirasto lähetti asianosaisille yhtiöille Metsäliitolle ja UPM-Kymmenelle vastinepyynnön 24.6.1999. Vastinepyynnössä virasto esitti näyttönä yhteensä 12 tarkastuksilla löytynyttä asiakirjaa, joiden sisältö viittasi yhtiöiden harjoittamiin kiellettyihin kilpailunrajoituksiin. Asiakirjat olivat sivuja UPM-Kymmenen piiripäällikön Matti Huhtalan henkilökohtaisesta muistikirjasta. Asiakirjoissa oli Huhtalan kirjoittamia merkintöjä, joissa esiintyi mainintoja joko Metsäliitosta tai Metsäliiton piiripäälliköiden nimiä tai puhelinnumeroita, yleensä myytävistä leimikoista tehtyjen merkintöjen yhteydessä. Merkintöjen perusteella Kilpailuvirasto teki johtopäätöksen, että kilpailevien yhtiöiden piiripäälliköiden kesken oli tapahtunut yhteydenottoja koskien myytävänä olevia leimikoita, ja että yhteydenottojen tarkoituksena oli ollut sopia tarjous- ja ostokartelleista sekä jakaa yrityssalaisuuksiksi luokiteltavia tietoja kilpailijoiden kesken.

Vastinepyynnössä Kilpailuvirasto katsoi, että em. toiminnalla yhtiöt olivat rikkoneet kilpailunrajoituslain 5 §:n 1 momentissa ja 6 §:n 2 kohdassa säädettyjä kieltoja.

Asianosaisten lausunnot

Metsäliitto Osuuskunta

Metsäliito Osuuskunta on toimittanut 30.9.1999 Kilpailuvirastoon vastineen viraston 24.6.1999 päivättyyn vastinepyyntöön. Vastineessa Metsäliitto kiistää, että se olisi toiminut kilpailunrajoituslain 5 §:n tarjouskartellikieltojen vastaisesti tai jakanut hankintalähteitä 6 §:n 2 kohdan vastaisesti.

Vastineessa todetaan, että Kilpailuviraston väitteet tarjouskartellista sekä hankintalähteiden jakamisesta perustuvat yksinomaan UPM:n edustajan Matti Huhtalan muistikirjamerkintöihin ja niistä tehtyihin päätelmiin. Muuta näyttöä väitetystä kilpailunrajoituslain rikkomisesta ei ole esitetty.

Tapauksessa tulee yhtiön mielestä ottaa huomioon Seinäjoen alueen puukaupan erityispiirteet. Pohjanmaalla vakiintuneiden asiakassuhteiden merkitys on erityisen korostunut. Metsäliitto ostaa noin 95 % Etelä-Pohjanmaalta ostetusta raakapuusta vain omilta jäseniltään. Metsäliitto ei edes pääsääntöisesti tee tarjousta, jollei tarjouksen tekijä ole Metsäliiton jäsen.

Alueella toimivien ostajien edustajat ovat toisiinsa yhteydessä liittyen mm. puunvaihtoihin sekä korjuun ja kuljetusten järjestämiseen. UPM:n ja Metsäliiton edustajat ovat yhteydessä toisiinsa myös Metsäliiton tytäryhtiön Oy Metsä-Rauma Ab:n puunhankintaan liittyvissä asioissa. UPM on osakkaana kyseisessä yhtiössä. Yhteydenpito on kohdistunut vain tällaiseen toimintaan.

Metsäyhtiöiden edustajat käyvät pitämässä alustuksia puukaupan tilanteesta esimerkiksi pankkien järjestämissä tilaisuuksissa. UPM:n Huhtala ja Metsäliiton Sippola ovat Metsäsäätiön paikallisia asiamiehiä ja ovat olleet yhteydessä erityisesti säätiön avustusten keräämiseen liittyvissä kysymyksissä.

Metsäliitto toteaa, että Kilpailuvirasto on kerännyt tarkastuksilla Metsäliitosta viisi kansiollista asiakirjoja useilta vuosilta. Tähän laajaan materiaaliin ei ole vastinepyynnössä viitattu. Mikäli vastinepyynnössä esitetyt väitteet pitäisivät paikkansa, olisi loogista, että Metsäliitosta kerätystä materiaalista olisi löytynyt väitteisiin liittyvää aineistoa.

Yhteenvetona Metsäliitto kiistää esitetyt väitteet perusteettomina ja toteennäyttämättöminä. Kilpailuviraston asiassa esittämä näyttö ei osoita, että Metsäliitto ja UPM olisivat sopineet tarjousyhteistyöstä. Myöskään näyttöä yhdenmukaisesta käyttäytymisestä ja hankintalähteiden jakamisesta ei ole esitetty.

Lisäksi Metsäliitto toteaa, että Rooman sopimuksen 81(1) artiklaa ja siihen liittyvää oikeuskäytäntöä ei voida soveltaa tapaukseen, koska ns. kauppavaikutuskriteeri ei täyty. Väitetty yhteistyö kohdistuu vain Seinäjoen alueelle. Tapauksessa voidaan soveltaa ainoastaan kilpailunrajoituslakia.

Metsäliitto esittää vielä, että käsintehtyjen ja epäselvien merkintöjen tulkinnan suhteen tulee olla hyvin varovainen. Myöskään pelkästään toisen osapuolen tekemiä merkintöjä ei tule ilman vahvaa näyttöä kartellin olemassaolosta tulkita muiden vahingoksi.

UPM-Kymmene Oyj

UPM-Kymmene on toimittanut 30.9.1999 Kilpailuvirastoon vastineen viraston 24.6.1999 päivättyyn selvityspyyntöön.

Vastineessa UPM-Kymmene toteaa, että Kilpailuviraston epäilyt perustuvat asianosaisten yhtiöiden edustajien väliseen yhteydenpitoon. Kilpailuvirasto ei ota huomioon, että tietyn tyyppinen, erityisesti vaihto- ja toimituskauppoihin liittyvä yhteydenpito on metsäyhtiöiden normaalin liiketoiminnan kannalta välttämätöntä. Keskinäisen yhteydenpidon tarvetta näissä kaupoissa lisäävät kauppoihin liittyvät laatureklamaatiot, toimitusaikatauluista sopiminen sekä käytettyjen yhteisten teiden korjaamiseen ja kunnossapitoon liittyvät kysymykset. Yhteydenpito on usein rutiiniluontoista ja tapahtuu yleensä puhelimitse tai telefaksitse. On luonnollista, ettei tällaisen rutiiniluontoisen yhteydenpidon yksityiskohtia dokumentoida kirjallisesti. Vaihto- ja toimituskauppojen lisäksi yhteydenpitoa esiintyy muissa yhteisissä hankkeissa, kuten esimerkiksi Metsäsäätiön kehittämisessä, yhteisissä koulutustilaisuuksissa ja ammattijärjestötoiminnassa. UPM-Kymmene oudoksuukin Kilpailuviraston näkemystä, jonka mukaan piiripäällikkö Huhtalan muistikirjassa esiintyneet Metsäliiton edustajien nimet ja puhelinnumerot osoittaisivat, että Metsäliiton ja UPM-Kymmenen välillä on esiintynyt kilpailunrajoituslain vastaista toimintaa.

Markkinoiden osittainen jakautuminen Seinäjoen alueella aiheutuu monista tekijöistä. Erityisesti Pohjanmaalle on tyypillistä, että myyjät ovat uskollisia yhdelle ostajalle, ja pitkäaikaiset asiakassuhteet ovat myös yleisesti tiedossa. UPM-Kymmenen vuosittain Seinäjoen alueelta ostamasta puumäärästä noin 20 % hankitaan metsäpalvelusopimusasiakkailta.

Huhtalan muistikirjan osalta selvitetään, että muistikirja on ollut päivittäisessä käytössä, ja se sisältää runsaasti nopeasti tehtyjä merkintöjä. Merkinnät eivät ole pelkästään kronologisia, vaan kirjaa on täytetty myös jälkeenpäin. Tällaisia jälkikäteisiä merkintöjä ovat mm. hintatiedot, jotka Huhtala on saanut yleensä hankintamiehiltä. Huhtalan tehtäviin piirin ostoista vastaavana henkilönä kuuluu juuri hintatietojen seuranta ja vertailu.

Kilpailuviraston edustajat kävivät 24.8.1998 Huhtalan luona kysymässä muistikirjan merkinnöistä. Tällöin Huhtala ei muistanut kaikkien merkintöjen sisältöä. Vastineessa todetaan, että vanhimmat muistikirjan merkinnät ovat yli kolme ja puoli vuotta vanhoja, ja Seinäjoen piirissä tehdään yli 2000 yksittäistä puukauppaa vuosittain. Aikatekijä ja puukauppojen suuri lukumäärä huomioon ottaen on ymmärrettävää, ettei Huhtala voi muistaa yksityiskohtaisesti kaikkien muistikirjamerkintöjen tarkoitusta.

Muistikirjassa esiintyviä kilpailijoiden hinnoittelua ja hankintamääriä sekä –tavoitteita koskevia tietoja on saatavissa useista eri lähteistä. Hankintatietoja saadaan mm. tarjouspyynnöistä, puun myyjiltä, yhteisökauppojen julkisista tarjouksista ja metsänhoitoyhdistyksiltä, lisäksi tietoja saadaan yhtiöiden omista lehdistä ja paikallislehdistä. Hintatietoja saadaan mm. kenttämiehiltä, yhteisökauppojen julkisista tarjouksista, metsänomistajilta ja metsänhoitoyhdistyksiltä, Metsäteollisuus ry:n tilastoista, Metlan hintatilastoista, yhtiöiden välisistä vaihto- ja toimituskaupoista, sekä yhtiöiden omista julkaisuista ja paikallislehdistä.

UPM-Kymmene esittää vastineessaan, että Kilpailuvirasto on tehnyt yksittäisistä muistikirjan sivuista virheellisiä päätelmiä. Kirjatut luvut jne. eivät ole Kilpailuviraston esittämällä tavalla kilpailijoilta saatuja, vaan perustuvat tavoitteiden arviointeihin myös kilpailijoiden osalta. Myöskään muistikirjassa esiintyneet Metsäliiton edustajien puhelinnumerot eivät osoita yhtiöiden harjoittaneen kilpailunrajoituslain vastaista yhteydenpitoa.

UPM-Kymmene kiistää Kilpailuviraston väitteet yhtiön syyllistymisestä tarjouskartellin ylläpitoon ja hankintalähteiden jakamiseen Seinäjoen alueella vastinepyynnössä tarkoitettuna ajanjaksona. UPM-Kymmene korostaa, että Kilpailuviraston väitteidensä tueksi esittämä aineisto perustuu lähes yksinomaan piiripäällikkö Huhtalan muistikirjamerkintöihin. Huhtalan muistiinpanot kuvaavat Huhtalan omia arvioita tulevista leimikoista, hankintatavoitteiden jälkikäteistä seurantaa ja toimituskauppoihin liittyvää yhteydenpitoa.

Lisäksi UPM-Kymmene kiinnittää huomiota siihen, että väitetyn rikkomuksen ajallinen kesto on erittäin lyhyt, se on ollut alueelliselta laajuudeltaan vähäinen ja puun hinta on Etelä-Pohjanmaalla ollut korkeampi kuin Suomessa keskimäärin, mikä on osoitus alueella käytävästä kovasta hintakilpailusta.

Kilpailunrajoitukset

Tarkastushavaintoja kilpailunrajoituksista löytyi vuosilta 1996 ja 1997. Nämä havainnot kilpailua rajoittavasta toiminnasta olivat UPM-Kymmenen Seinäjoen piiripäällikkö Matti Huhtalan henkilökohtaisessa muistikirjassa. Siinä on sivuja noin 270, ja valtaosaltaan merkinnöissä ei ole mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Merkinnät koskevat mm. tarjottavia leimikoita, muistiinpanoja yhtiön sisäisistä palavereista, oston ja kuljetusten suunnittelua ja seurantaa sekä muita työnjohdollisia merkintöjä.

Muistikirjasta löytyi kuitenkin merkintöjä, joissa viitataan yhteistoimintaan Metsäliiton Kauhajoen piiritoimiston piiripäällikön Martti Taipaluksen ja Metsäliiton Seinäjoen piiritoimiston piiripäällikön Heikki Sippolan kanssa. Muutaman kerran Taipalus ja Sippola on mainittu nimeltä, mutta useimmiten viitteenä ovat heidän puhelinnumeronsa. Merkillepantavaa on, että viittauksia kilpailijoihin on ainoastaan löydettävissä kahdentyyppisistä merkinnöistä; kyse on joko yhteisön myytäväksi tarjoamasta tai tavanomaista suuremmasta leimikosta, tai tulevaan toimintaan liittyvästä suunnittelusta ja seurannasta.

Muistikirjan muistiinpanotekniikka vahvistaa sitä, että Metsäliiton piiripäälliköiden Taipaluksen ja Sippolan puhelinnumerot viittaavat yhteydenottoihin juuri tiettyjen tarjouskilpailujen yhteydessä. Näitä puhelinnumeroita ei muissa yhteyksissä juurikaan muistikirjassa esiinny, ja lisäksi numerot on aina kirjattu samaan kohtaan tarjousleimikosta tehtyjen muistiinpanojen kanssa, vaikka muistikirjassa on seuraavana saattanut olla tyhjää tilaa. Muistikirjan systematiikka etenee hyvin kronologisesti. Osasta muistiinpanoja voi olettaa, että muistiinpanon kohdalle on tehty lisäyksiä jälkikäteen, nämä lisäykset ovat silloin erinäköisiä ja ne on sijoitettu alunperin kirjoitetun tekstin viereen tai väliin. Tarkastuksen yhteydessä Huhtalalta oli tiedusteltu muistikirjan muistiinpanotekniikkaa, silloin Huhtala oli ilmoittanut muistiinpanojen olevan aikajärjestyksessä.

Kilpailuviraston käsityksen mukaan muistikirjasta löytyneet havainnot viittaavat siihen, että UPM-Kymmenen ja Metsäliiton piiripäälliköt ovat olleet yhteistoiminnassa raakapuun ostoon liittyen. Yhteistyöhön on todennäköisesti sisältynyt tarjoushintojen tai tarjouksen tekijöiden sopimista. On myös voitu sopia tiettyjen leimikoiden tai tarjouksen pyytäjien kuulumisesta toiselle yhtiölle, jolloin toinen yhtiö ei ole joko ollenkaan antanut tarjousta tai on tehnyt selvästi heikomman tarjouksen näennäistarkoituksessa.

Lisäksi on harjoitettu tietojenvaihtoa, jolloin raakapuun ostossa kilpailevien yhtiöiden piiripäälliköt ovat yhteistyössä keskenään vaihtaneet tietoja tulevista yhtiökohtaisista ostotavoitteista (lähinnä vuosittaisista ostettavista puumääristä) alueella, tarkemmin eriteltynä jonkun tietyn kunnan alueella. Näissä yhteyksissä on todennäköisesti myös esiintynyt ostotavoitteiden yhteensovittamista. Kyseessä on nimenomaan ollut etukäteen annettava tieto kilpailijan tulevasta käyttäytymisestä, sillä jälkikäteinen seuranta ei edellytä kilpailijoiden yhteistyötä, vaan se on mahdollista tehdä varsin tarkkaankin metsäkaupoista julkaistavien raporttien perusteella.

Kilpailuviraston kannan tueksi esitetään seuraavat otteet UPM-Kymmenen piiripäällikön Huhtalan muistikirjasta. Joitain täsmennyksiä aineistoon on saatu Huhtalaa kuultaessa. Jokaisen otteen kohdalla on myös mainittu, miten yhtiöt ovat vastineissaan kommentoineet ko. asiakirjaa.

Seinäjoki 1

4.3.-96 Jurvan yhteismyynti

9500 m³

AUKKO 200 200
KOV ML UPM-KYMMENE
MÄT 245,– 240,–
KUT 193,– 190,–
MÄ-PIKKU 135,–
MÄP 113 105
KUP 113 115 Ø8CM
KOP 117 115
HAAPA 50 40
HARVENNUS:
KOV 190 190
MÄT 228 220
KUT 178 180
MAP 100 92
KUP 100 102 Ø8CM
KOP 100 100
HAAPA 40 40
RAHOITUS I 30% 1kk

LOPPU SOP. MUK.

961 36334179

Lalli Tarkkanen

(aukko) Taipaluksella
harvennuksia

Kyseessä on ollut huomattavan iso leimikko. Jurvan yhteismyyntiä koskien löytyi Metsäliitosta saadusta tarkastusaineistosta tarjouskirje, josta voidaan todeta, että UPM-Kymmenen Huhtala on kirjannut Metsäliiton hinnat vihkoonsa samalla päivämäärällä, kun Metsäliitto on päivännyt oman tarjouskirjeensä, ja hinnat vastaavat toisiaan. Huhtalalla ei olisi pitänyt olla käytettävissään kilpailijan hintatietoja samana päivänä, kun kilpailijan tarjous on päivätty. Huhtalan selitys, että Metsäliiton hinnat on voitu kirjata jälkikäteen, ei ole todennäköinen. Huhtalan luona suoritetusta tarkastuksesta tehdyssä muistiossa todetaan, että alkuperäistä muistikirjaa katsottaessa on syntynyt vaikutelma, että merkinnät on tehty samanaikaisesti. Muistikirjan kopiostakin on nähtävissä, että sivu on varsin selkeä ja sarakkeet ovat symmetriset, mikään ei tue selitystä, että keskimmäinen sarake voisi olla jälkikäteen lisätty. Todennäköinen selitys merkinnälle on, että Huhtala on saanut tietoonsa kilpailijan tekemän tarjouksen sisällön suoraan kilpailijalta.

Vastineiden mukaan ko. tarjouskilpailussa hintaneuvotteluja käytiin vielä tarjousten jättämisen jälkeenkin, ja toisten yhtiöiden hintatiedot on siten todennäköisesti saatu myyjältä. Kyseessä on ollut suuri kauppa, ja hintojen ”vedättäminen” tällaisissa kaupoissa on varsin yleistä. Merkinnässä on siis kyse jälkikäteen kirjatuista hintatiedoista.

Kilpailuvirasto toteaa, että jos merkintä olisi kirjattu toisella tarjouskierroksella, olisi johdonmukaista, että siinä verrattaisiin parhaimman tarjouksen tekijän ja UPM-Kymmenen tarjoushintoja hintaeron selvittämiseksi. ML:n vastineesta selviää, että ML:n tarjous ei ollut paras, jonka johdosta ML on siis joutunut korottamaan hintojaan toisella kierroksella. Kilpailuvirasto toteaa, että yhtiöt eivät ole vastineissaan esittäneet mitään sellaista, joka muuttaisi viraston tekemää johtopäätöstä tarjoushintatietojen etukäteisestä vaihtamisesta kilpailijoiden kesken tarjouskilpailutilanteessa.

Seinäjoki 4

ILVESJOKI YHT.

KHJ 1000m3
JALASJÄRVI 2500m3
JALASJÄRVI 55,8ha
MÄT 686m3 210
KUT 80m3 182
KOT 45m3 187
PTUKKI 180m3 115
MÄK 838m3 88
KUK 112m3 100
KOIVU HAAPUK 660m3 90
2601m3 40
HAAPAK.

0400-264387

963 231 2466

Merkinnässä on kyse yhteismetsän kaupasta. Puhelinnumerot alapuolella kuuluvat Metsäliiton piiripäällikkö Taipalukselle ja Metsäliiton Kauhajoen piiritoimistolle.

Yhtiöiden vastineissa todetaan, että puhelinnumerot eivät liity kauppaan. Metsäliitto on tehnyt Ilvesjoen yhteismetsän kanssa kaksi kauppaa vuonna 1996, ja hinnat ovat olleet täysin erilaiset kuin muistikirjassa.

Kilpailuvirasto pitää tämän merkinnän kohdalla merkittävänä sitä, että kilpailijan numerot löytyvät tarjousleimikon yhteydestä. Hintamerkinnät saattavat olla esimerkiksi UPM-Kymmenen tarjoushintoja.

Seinäjoki 5

8.1.-97 LAIHIAN KUNTA

963-2312466
0400-264387
0500-362824
MÄT 370 m³ 15.1. -97
MÄK 345 m³ KLO: 16.00
KUT 565 m³
KUK 405 m³
KOK 95 m³
1780 m³

Seuraava sivu:

LAPUAN KAUPUNKI

1440 m³ 0400-166279
MÄT KUT MÄK KUK KOK PIKKUT
245 200 115 115 110 140

Merkinnöissä ovat kyseessä yhteisökaupat. Heti Laihian kunta -merkinnän alapuolelle on kirjoitettu puhelinnumerot, jotka kuuluvat Metsäliiton Kauhajoen piiritoimistolle, Metsäliiton piiripäällikkö Taipalukselle ja Aureskoski Oy / Toivo Palonevalle. Aureskoski Oy on paikallinen saha.

Lapuan kaupunkia koskevassa merkinnässä sivussa oleva puhelinnumero kuuluu Metsäliiton piiripäällikkö Sippolalle. Sippolan puhelinnumero on merkitty aivan Lapuan kaupungin viereen, vaikka koko loppusivu olisi ollut tyhjä muihin asioihin liittyviä merkintöjä varten. On todennäköistä, että kilpailijoiden puhelinnumerot viittaavat yhteydenottoihin tarjousten tekemisen yhteydessä.

Metsäliiton vastineessa todetaan, että Metsäliitto ei ole ostanut Laihian kunnalta, seurakunnalta tai kirkkometsältä puita vuosina 1996 ja 1997. Asianosaisten yhtiöiden vastineissa todetaan, että yhteydenottoja yhtiöiden välillä ei ole ollut koskien Lapuan kaupungin puukauppoja. Muistiinpanot eivät osoita, että kaupoista olisi sovittu.

Kilpailuvirasto pitää näiden merkintöjen kohdalla viitteenä kilpailijoiden välisestä yhteistyöstä sitä, että kilpailijoiden yhteystiedot löytyvät tarjousleimikoita koskevien merkintöjen yhteydestä.

Seinäjoki 7

(esm = epäselvä merkintä)

26.6.-97 AURE
AKONKOSKI, ML TÖYSÄ
KUT YLI 220
-EKOLA LAURI 600 m³ UPM-KYMMENE
-PELTOMÄKI 480 m³ AURE
-TARKIAINEN PEKKA 500 m³ ML
esm AKONKOSKI

Aure ja Akonkoski ovat paikallisia sahoja. Merkintä vaikuttaa jakokokoukselta, joka on pidetty alueen ostajien kesken Töysässä. Merkinnän otsikko viittaa kokouksen pitopaikkaan ja osallistujiin, ja kokouksesta tehdyssä muistiinpanossa leimikot on merkitty jaetuiksi yhtiöiden kesken.

UPM-Kymmenen vastineessa todetaan, että kyse on Huhtalan ja Töysän hankintaesimiehen palaverista. Leimikoiden kohdalle on merkitty hankintaesimiehen arvio siitä, kuka on leimikon todennäköinen saaja. Metsäliitto ilmoittaa vastineessaan, että Metsäliiton piiripäällikkö Sippola on ollut lomalla, eikä Metsäliiton edustaja ole ollut läsnä väitetyssä kokouksessa. Tarkiainen on Metsäliiton vakioasiakas ja on aina myynyt puunsa Metsäliitolle.

Seinäjoki 9

19.2.-96 ILMAJOKI PERÄMÄKI
MÄKINEN
TAIPALUS
40000 UPM-KYMMENE
54000 ML
3000 LUOPAJÄRVEN SAHA
2000
100000 SUUNNITE 116000 m³

Huhtala kertoi kuultaessa, että Perämäki tarkoittaa Juhani Perämäkeä, joka on UPM-Kymmenen Ilmajoen ostomies. Taipalus on Martti Taipalus, Metsäliiton piiripäällikkö. Mäkisen osalta Huhtala ilmoitti, ettei tunne häntä. Ilmajoella on kokouksen ajankohtana kuitenkin toiminut Metsäliiton Ilmajoen ostomiehenä Heikki Mäkinen. Merkintä koskee erittäin todennäköisesti UPM-Kymmenen ja Metsäliiton kesken Ilmajoella pidettyä kokousta, jossa on sovittu tai tiedotettu kilpailijalle kuluvan vuoden suunnitelluista yhtiökohtaisista ostomääristä alueella. Paikalla ovat yhtäaikaisesti olleet kummankin yhtiön piiripäällikkö ja alueen ostomies. Tarkastuksen aikana Huhtalalta oli kysytty merkinnän sisällöstä, ja silloin Huhtala oli kertonut merkinnän tarkoittavan jälkikäteistä seurantaa alueella.

Vastineissa todetaan, että kyse on yhtiöiden edustajien satunnaisesta tapaamisesta Ilmajoella. Tapaamisessa on keskusteltu yleisellä tasolla siitä, miten Ilmajoen alueella voitaisiin hyödyntää hakkuumahdollisuudet paremmin.

Seinäjoki 10

(esm = epäselvä merkintä)

1.11.-96

S-JOKI HS, MH, MH

TÖYSÄ: MYLLYKOSKI MARTTI {ÄHTÄRIN esm
ALAVUS: ASUNMAA/SUVANTO ? 2000 m³
LOPPUVUODEN TAVOITTEET Sippola
LAPPAJÄRVI 70000 m³ 0400-166279
S-JOKI (ML) 80000 m³ Taipalus
-//- UPM 70000 m³ 0400-264387
M
ILMAJOKI 84% 50000
KYRÖNMAA 85% 50000
J-JÄRVI 65% 25000
JURVA 80% 43000
KURIKKA 90% 28000
LAIHIA 80% 47000
YLISTARO 55% 28000

Merkintä vaikuttaa kokousmuistiinpanolta, joka on tehty Seinäjoella. Kuultaessa Huhtala ei osannut sanoa, keiden nimikirjaimista on kyse tai mitä tarkoittaa merkintä ”loppuvuoden tavoitteet”. Lappajärvi ei kuulu Huhtalan piiriin, mutta allekkain luetellut kunnat kuuluvat. Huhtala ei myöskään osannut kertoa, mitä tarkoittavat kuntakohtaiset prosentit ja luvut. Kysyttäessä merkinnästä ”loppuvuoden tavoitteet S-joki (ML)” Huhtala ei osannut sanoa, miten hän osaa arvioida Metsäliiton tavoitteita.

Nimikirjainten osalta on todennäköistä, että toinen MH tarkoittaa Huhtalaa itseään. HS voisi olla Metsäliiton piiripäällikkö Heikki Sippola ja toinen MH voisi olla UPM-Kymmenen Lappajärven piiripäällikkö Matti Hyytinen. Kyseessä on saattanut ollut kokous, jossa on informoitu kilpailijaa loppuvuoden tavoitteista piireissä. Kuntakohtaisten lukujen merkitys on epäselvä. Luvut saattaisivat olla Metsäliiton (M) saavutettuja prosentteja ja määriä kuluneen vuoden ostotavoitteista, mutta merkinnän sisällöstä ei ole tarkempaa tietoa.

Metsäliitto ilmoittaa vastineessaan, että Metsäliiton edustaja ei ole ollut mukana väitetyssä kokouksessa. Taulukon merkintä M ei voi tarkoittaa Metsäliittoa. UPM-Kymmenen vastineessa todetaan, että merkinnässä on kysymys kolmesta eri asiasta, jotka eivät liity toisiinsa. Kirjainyhdistelmä HS ei tarkoita Metsäliiton Heikki Sippolaa. Keskiosassa olevat luvut ovat tavoitearvioita. Alimmat luvut eivät liity Metsäliittoon, vaan lyhenne M tarkoittaa todennäköisesti määrää, ja Huhtala on kirjannut UPM-Kymmenen vuositavoitteen toteutumisen seurantaa.

Seinäjoki 12

12.5.-97

KURIKKA MÄT 255,–
300 m3
KUT 209,–

JURVA:

LAIHIA:

KURIKKA:

UPM ML
LAMMASJOKI 40 62
KYRÖ 40 50
JALAS 40 40
JURVA 50 45
KURIKKA 40 36
LAIHIA 40 47
YLISTARO 40 30

Huhtalan selitys merkinnälle oli, että luvut ovat tuhansia kuutiometrejä ja kyse on mahdollisesti ollut tiimipalaverista, jossa on käsitelty UPM-Kymmenen hankintatarvetta ja sitä on verrattu arvioihin kilpailijan hankinnoista.

Kyseessä saattaisivat olla merkintähetkellä saavutetut tavoitteet kuntakohtaisesti, luvut joko määriä tai prosentteja. Jotkut Metsäliiton kohdalla mainitut luvut ovat liian tarkkoja ollakseen pelkästään arvioita (62, 36, 47), todennäköisempää on, että tieto on saatu kilpailijalta.

Metsäliiton vastineessa todetaan, että Metsäliiton kohdalle merkittyjen lukujen osalta on mahdoton sanoa, mihin ne liittyvät. Luvut eivät kuitenkaan vastaa Metsäliiton toteutuneita ostomääriä vuoden 1997 alusta. UPM-Kymmene toteaa puolestaan vastineessaan, että Metsäliiton luvut ovat vuositavoitteita, jotka on saatu arvioimalla vähentämällä kokonaishakkuumäärästä UPM-Kymmenen ja paikallisten sahojen osuudet.

Tämän asiakirjan osalta yhtiöiden vastineet eivät ole yhdenmukaiset, eikä lukujen merkitys vieläkään ole selvä.

Muun tarkastusaineiston arviointi

Selvityspyynnössä Kilpailuvirasto esitti näyttönä edellisessä kappaleessa mainittujen asiakirjojen lisäksi useita asiakirjoja, joiden katsottiin viittaavan kiellettyihin kilpailunrajoituksiin. Nämä asiakirjat sisälsivät merkintöjä myytävistä leimikoista, kilpailijoiden hinnoista ja kilpailijoiden tulevasta ostotoiminnasta alueella. Asianosaiset yhtiöt toivat kuitenkin vastineissaan esiin sellaisia uusia tietoja, joiden perusteella Kilpailuvirasto saattoi todeta joidenkin asiakirjojen sisällön eroavan vastinepyynnössään tekemistä johtopäätöksistä.

Muutamassa asiakirjassa oli merkinnöissä lueteltu myytävänä olleita leimikoita, ja leimikoiden kohdalle oli merkitty eri yhtiöitä. Lisäksi merkinnän kohdalla saattoi olla Metsäliiton piiripäälliköiden nimiä ja/tai puhelinnumeroita. Tällaisten merkintöjen osalta Kilpailuvirasto oli vastinepyynnössä tehnyt johtopäätöksen, että kyseessä on todennäköisesti ollut etukäteinen hankintalähteiden jakaminen.

UPM-Kymmenen vastineessa todetaan, että merkinnöissä on ollut kyseessä Huhtalan tekemä etukäteinen arvio siitä, kuka leimikot tulee saamaan. Tällaisia arvioita voidaan tehdä esimerkiksi kanta-asiakkuuksien yms. seikkojen perusteella. Arviot on usein tehty yhdessä paikallisen ostomiehen kanssa, joka tuntee alueensa myyjät ja ostajat. Lisäksi Metsäliitto on esittänyt selvityksen, että monien Metsäliitolle merkittyjen leimikoiden osalta Metsäliitto ei ole ollenkaan tehnyt tarjousta tai tarjousta ei ole Metsäliitolta edes pyydetty, joten merkinnöissä ei ole voinut olla kyseessä etukäteinen leimikkojen jakaminen. Molemmat yhtiöt toteavat, että pelkkä puhelinnumeroiden esiintyminen ei ole vielä osoitus kilpailunrajoituslain vastaisesta yhteistyöstä. Kilpailuvirasto katsoo, että yhtiöiden esittämien kannanottojen perusteella kyseisiin asiakirjoihin ei ole syytä vedota näyttönä kielletystä kartelliyhteistyöstä.

Yhdessä asiakirjassa oli merkintöjä kilpailijoiden tulevista ostomääristä alueella. Näiden tietojen osalta vastineissa todetaan, että kyse ei ole kokouksesta. Luvut ovat arvioita, ja tietoja saadaan julkisista lähteistä. Seinäjoen alueella kilpailijoiden osuudet on suhteellisen helppo päätellä, koska alueella on vain kaksi suurta puun ostajaa ja sahojen osuus on yleensä varsin vakaa. Kilpailuvirasto totesi tässä asiakirjassa esiintyneiden tietojen julkisen saatavuuden, ja asiakirja poistettiin aineistosta.

Päätös

Kilpailuoikeudellinen arviointi

Kilpailunrajoituslaki 5 § 1 mom

Kilpailunrajoituksista annetun lain (1992) 5 § 1 momentin mukaan elinkeinotoiminnassa ei saa soveltaa sopimusta tai yhteisymmärryksessä toisen kanssa muuta järjestelyä, jonka mukaan tavaran myymistä, ostamista tai palveluksen suorittamista koskevassa tarjouskilpailussa

  1. jonkun on luovuttava tarjouksen tekemisestä;
  2. jonkun on annettava korkeampi tai alempi tarjous kuin toisen; tai
  3. tarjoushinta, ennakko tai luottoehto muutoin perustuu tarjoajien yhteistoimintaan sellaisessa tarjouskilpailussa.

Lain esitöissä (HE 148/87) todetaan, ettei kiellon soveltaminen edellytä, että tarjousyhteistyö perustuu kirjalliseen tai suulliseen sopimukseen. On myös mahdollista, että elinkeinonharjoittajat yksissä tuumin soveltavat ilman velvoitteita yhteistä menettelyä tai toimintamallia. Näitä tilanteita silmällä pitäen laissa on kielletty paitsi nimenomaisen sopimuksen soveltaminen myös muun sellaisen järjestelyn soveltaminen, joka perustuu kilpailijoiden yhteisymmärrykseen.

Kilpailunrajoituslain 5 §:n 1 momentissa säädetään tarjouskartellikiellosta. Lain esitöissä (HE 148/1987) todetaan, että tarjouskartellikiellolla pyritään suojaamaan sekä tarjouksen pyytäjän luottamusta siihen, että tarjous edustaa sen antajan kilpailumahdollisuuksia, että kysyntä- ja tarjontasuhteisiin perustuvan hintamekanismin toimivuutta tarjouskilpailussa.

Hallituksen esityksen mukaan tarjouksen tekemisestä luopuminen voi syntyä muun muassa silloin, kun tarjouksen tekijät jakavat pyydetyt toimitukset keskenään kiintiöiden tai muiden normien mukaan. Tällöin vuorossa oleva tekee tarjouksen ja voi muiden luopumisen seurauksena määrätä tarjoushinnan ilman, että joutuu alttiiksi hintakilpailulle. Kiellon soveltamisessa ei ole merkitystä sillä, onko näin syntynyttä tarjoushintaa pidettävä kohtuullisena vai ei.

Hallituksen esityksessä tuodaan nimenomaisesti esille, että sopimus tai muu järjestely, jonka mukaan kilpailijan on luovuttava kilpailemasta toisen kanssa, saattaa olla sellainen, että kilpailija kyllä osallistuu tarjouskilpailuun, mutta antaa korkeamman tai matalamman tarjouksen kuin toinen tarjouksen tekijä. Menettelyn vaikutus on käytännössä sama kuin silloin, kun kilpailija olisi luopunut tarjouskilpailuun osallistumisesta.

Tarjouskilpailuun osalliset yritykset voivat tehdä muunkinlaista hinnanmuodostukseen vaikuttavaa yhteistyötä kuin edellä on mainittu. Kilpailuneuvosto on taksiautoilijoiden tarjouskartellia koskevassa päätöksessään[4] todennut, että 5 §:n tunnusmerkistön täyttävänä tekona on pidettävä sellaista tarjouskilpailuun osallistuvien elinkeinonharjoittajien välistä yhteistyötä, jolla poistetaan tarjouskilpailulle ominainen kilpailevien tarjousehtojen luottamuksellisuus kilpailuun osallistuvien elinkeinonharjoittajien väliltä, jolloin todellinen kilpailu tarjouskilpailuun osallistuvien elinkeinonharjoittajien väliltä poistuu.

Kilpailunrajoituslaki 6 §

Kilpailunrajoituksista annetun lain 6 §:n mukaan samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivat elinkeinonharjoittajat tai näiden yhteenliittymät eivät saa sopimuksella, päätöksellä tai niihin rinnastettavalla menettelyllä

  1. määrätä tai suosittaa elinkeinotoiminnassa perittäviä tai maksettavia hintoja tai vastikkeita; tai
  2. rajoittaa tuotantoa, jakaa markkinoita tai hankintalähteitä, elleivät ne ole välttämättömiä järjestelyille, jotka tehostavat tuotantoa tai jakelua taikka edistävät teknistä tai taloudellista kehitystä ja hyöty pääosaltaan tulee asiakkaille tai kuluttajille.

Lain esitöiden (HE 162/1991) mukaan säännös koskee sekä

  • yritysten nimenomaisia sopimuksia tai
  • tähän rinnastettavaa yritysten yhteisymmärrystä kuin myös
  • yritysten yhteiselinten ja yhteenliittymien päätöksiä tai vastaavia järjestelyjä, joilla rajoitetaan tai ohjataan horisontaalisessa tasossa yritysten kilpailukeinojen käyttöä.

Siten yritysten yhteistoiminta voi perustua myös hiljaiseen sopimukseen, ns. herrasmiessopimukseen. Tällaisen yhteisymmärryksen merkkinä voi olla yhdenmukainen käyttäytyminen.

Kilpailunrajoituksista annetun lain 6 §:n 2 kohdan mukaan samalla tuotanto- ja jakeluportaalla toimivat elinkeinonharjoittajat tai niiden yhteenliittymät eivät saa sopimuksella, päätöksellä tai niihin rinnastettavalla menettelyllä rajoittaa tuotantoa, jakaa markkinoita tai hankintalähteitä, elleivät ne ole välttämättömiä järjestelyille, jotka tehostavat tuotantoa tai jakelua taikka edistävät teknistä tai taloudellista kehitystä, ja hyöty pääosaltaan tulee asiakkaille tai kuluttajille.

Lain esitöissä (HE 162/1991) on todettu, että hankintalähteiden jakamisella tarkoitetaan samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivien elinkeinonharjoittajien välistä järjestelyä, jolla jaetaan tavarantoimituksia ja tavarantoimittajia. Hankintalähteiden jakaminen voi luonnollisesti koskea myös raaka-ainetoimituksien tai raaka-ainetta toimittavien yritysten jakamista. Mikäli ostajina toimivat yritykset ovat jakaneet toimittavat yritykset ja niiden osuudet, tavarantoimittajien edellytykset tuotannon harjoittamiseen heikkenevät ja kyseisen hyödykkeen kysyntä on pienempää kuin kysynnän ja tarjonnan luontaiset edellytykset mahdollistaisivat.

Hankintalähteiden jakamisessa on kyseessä ostokartelli. Hankintalähteiden jakaminen on 6 §:n 2 kohdan vastaista, elleivät siinä mukana olevat elinkeinonharjoittajat pysty osoittamaan rajoitusten liittyvän olennaisesti osana johonkin tehokkuutta lisäävään järjestelyyn. Kuitenkin kiellettyjä ovat aina järjestelyt, joihin sisältyy osana hintayhteistyötä. Samoin kuin tarjouskartellin kohdalla, ostokartellinkaan olemassaolo ei edellytä nimenomaista suullista tai kirjallista sopimista, vaan myös yritysten toiminta yhteisymmärryksessä ja ns. herrasmiessopimukset kuuluvat kiellon piiriin.

Tapauksessa tarjouskartellia lienee käytetty keinona hankintalähteiden jakamiseen, joten myytävänä olevien leimikoiden jakamista tarjouskilpailujen yhteydessä voidaan arvioida sekä kilpailunrajoituslain 5 §:n että 6 §:n 2 kohdan mukaan.

Ratkaisu

Kilpailuvirasto toteaa, että esitetyistä UPM-Kymmenen piiripäällikkö Matti Huhtalan muistikirjamerkinnöistä voidaan tehdä kahdenlaisia johtopäätöksiä. Kilpailuvirasto katsoo asiakirjan Seinäjoki 1 osoittavan, että Metsäliiton ja UPM-Kymmenen edustajat ovat tarjouskilpailutilanteessa yhteisymmärryksessä vaihtaneet tarjoushintatietoja kilpailunrajoituslain 5 §:n kiellon vastaisesti.

Muiden edellä esitettyjen asiakirjojen perusteella virasto katsoo, että UPM-Kymmenen Seinäjoen piiripäällikön ja Metsäliiton Kauhajoen ja Seinäjoen piiripäälliköiden välillä on ollut yhteydenpitoa liittyen alueen raakapuun kauppaan. Muistikirjamerkinnöissä esiintyy mm. kilpailevan yhtiön piiripäälliköiden puhelinnumeroita erityisesti suurista tarjousleimikoista tehtyjen merkintöjen yhteydessä, samalla kun myytävänä olevasta leimikosta on eritelty ainakin myyjätaho ja leimikon koko. Osa merkinnöistä sisältää lisäksi tietoja puulajeista, -määristä, hinnoista tai viimeisestä tarjouspäivästä. Kyseiset merkinnät koskevat tarjouskilpailuja, joissa on kysymys joko yhteisön myytäväksi tarjoamasta leimikosta, tai yksityishenkilön/henkilöiden keskimääräistä selvästi suuremmasta leimikosta.

Normaalin elämänkokemuksen ja johdonmukaisuuden perusteella on pääteltävissä, että muistikirjaan kirjoitetaan tarvittavat puhelinnumerot samaan kohtaan yhteydenoton aiheen kanssa. Muistikirjan merkinnät tarjouskilpailujen yhteydessä viittaavat siihen, että yhtiöiden edustajien välillä on ennen tarjousten antamista ollut keskinäisiä yhteydenottoja. Näiden yhteydenottojen todennäköisenä tarkoituksena on Kilpailuviraston käsityksen mukaan ollut päästä yhteisymmärrykseen tehtävien tarjousten hinnoista tai muista tarjoukseen liittyvistä seikoista. Asianosaisten yhtiöiden piiripäälliköiden kertoman mukaan yhteydenottoja kilpailijoihin tapahtuu jatkuvasti tavanomaisen liiketoiminnan puitteissa, esim. puun vaihtojen yhteydessä tai yhteisistä metsäteistä sovittaessa. Kilpailuvirasto ei kuitenkaan näe yhteyttä muistikirjan merkintöjen ja tällaisten tavanomaisten yhteydenottojen välillä, koska merkinnät eivät ole kohdissa, joissa olisi kyse mistään mainituista toiminnoista.

Kilpailijoiden väliset yhteydenotot ovat saattaneet koskea tarjousyhteistyötä tai hankintalähteiden jakamista sekä tietojen vaihtoa yritysten suunnitelluista hankintamääristä. Tietoja yrityskohtaisista tulevista ja saavutetuista hankintamääristä voidaan normaalisti pitää yhtiökohtaisina ja luottamuksellisina. Koska Seinäjoen alueella toimii pääsääntöisesti vain kaksi suurta ostajaa ja koska alueelta myyntiin tuleva kokonaispuumäärä kunnittain on vuosittain etukäteen tiedossa, niin kilpailevien yhtiöiden tavoitteita ja saavutettuja ostomääriä koskevien tietojen vaihdosta aiheutuu sama välillinen vaikutus kuin mitä suoranaisilla jakosopimuksilla olisi. Tällainen tietojenvaihto myös mahdollistaa tarkemman arvion kilpailijan tulevasta ostokäyttäytymisestä kuin toimivan kilpailun tilanteessa. Lisäksi ostajien asema markkinoilla vahvistuu, koska ostajat voivat yhteensovittamalla ostotavoitteitaan olla varmempia vuosittaisen tavoitteen saavuttamisesta. Seinäjoen seudulla vallitsevassa keskittyneessä markkinatilanteessa kilpailijoiden välinen yhteydenpito ja tietojen vaihto on omiaan johtamaan kilpailunrajoituslain kieltämään horisontaaliseen yhteistyöhön.

Kilpailuvirasto kuitenkin toteaa, että näiden asiakirjamerkintöjen perusteella ei voida tehdä varmoja johtopäätöksiä siitä, että asiakirjoista ilmenevä yhteydenpito olisi sisältänyt kilpailunrajoituslain 5 §:ssä tai 6 § 2 kohdassa määriteltyjä kiellettyjä kilpailunrajoituksia. Asiakirjojen perusteella ei voida myöskään osoittaa, että yhtiöiden edustajat olisivat sopineet tai saavuttaneet sopimiseen rinnastettavan yhteisymmärryksen keskinäistä kilpailua rajoittavasta toiminnasta.

Johtopäätöksenä Kilpailuvirasto toteaa, että asiakirjan Seinäjoki 1 merkinnät ovat osoitus tarjoushintayhteistyöstä, ja Kilpailuvirasto katsoo yhtiöiden syyllistyneen tässä yksittäistapauksessa kilpailunrajoituslain kieltämään tarjouskartelliin. Muu asiakirjanäyttö on riittävä yhteydenpidon toteamiseksi, mutta asiakirjojen perusteella ei voida kiistattomasti näyttää tämän yhteydenpidon johtaneen kilpailunrajoituslain 5 §:n kieltämään tarjouskartelliin, 6 §:n 2 momentin kieltämään hankintalähteiden jakamiseen tai muuhun laissa kiellettyyn kilpailua rajoittavaan toimintaan. Asiakirjoista on kuitenkin pääteltävissä, että Seinäjoen seudulla on esiintynyt yhteydenottoja keskenään kilpailevien yhtiöiden Metsäliitto Osuuskunnan ja UPM-Kymmene Oyj:n välillä erityisesti suurempien leimikkojen tarjouskilpailujen yhteydessä.

Kilpailuvirasto ei katso aiheelliseksi tehdä kilpailunrajoituslain 8 §:n mukaista esitystä kilpailuneuvostolle seuraamusmaksun määräämiseksi yhden todetun rikkomuksen perusteella, koska tätä yksittäistapausta voidaan pitää sen laajuus ja kestoaika huomioiden vähäisenä. Kilpailuvirasto kuitenkin edellyttää asianosaisilta yhtiöiltä, että Seinäjoen seudulla mahdollisesti harjoitettava, kilpailua rajoittava yhteistyö lopetetaan. Kilpailuvirasto poistaa asian käsittelystä.

Sovelletut säännökset

Laki kilpailunrajoituksista (480/1992) 5 §, 6 § 2 mom. ja 8 §.

Muutoksenhaku

Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta kilpailuneuvostolta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus liitteenä.


[1] Metsäteollisuus ry:n tilastot

[2] Oligopsonissa markkinoilla toimii muutamia ostajia, jotka pystyvät käyttäytymisellään vaikuttamaan markkinaolosuhteisiin.

[3] SMKL:n Puuyhtymän jäsenet: A.Ahlström Oy, Enso-Gutzeit Oy, Oy Hackman Ab, Kymmene Oy, Kyttälän Saha Ky, Pohjanmaan Puu Oy, Sasmo Levy Oy, Tampella Forest Oy, Tehdaspuu Oy, Vapo Oy, Visuvesi Oy, Yhtyneet Paperitehtaat Oy

[4] Vihannin kunnan taksiautoilijat; Kilpailuneuvoston päätös 31.5.1995