Asianosaiset
Sonera Oy
Nettilinja Oy – Netlinje Ab (nykyisin Saunalahden Serveri Oy)
Lännen Puhelin Oy
Asian vireilletulo
Nettilinja Oy ja Sonera Oy ovat kumpikin erikseen 6.3.1998 ja 25.3.1998 Kilpailuvirastoon saapuneissa toimenpidepyynnöissä katsoneet, että Lännen Puhelin Oy on syyllistynyt määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön paikallispuheluiden hinnoittelussa. Lännen Puhelin Oy on 1.3.1998 ottanut käyttöön halvemman iltahinnan lähipuhelulle eli yhtiön oman verkon sisällä soitetulle puhelulle. Lähipuhelun hinta on iltaisin ollut selvästi perinteistä paikallispuhelua halvempi. Toimenpidepyyntöjen tekijät ovat esittäneet, että Lännen Puhelimen lähipuheluille myöntämä ilta-alennus rajoittaa kilpailua syrjimällä muita kuin Lännen Puhelin Oy:n omia liittymäasiakkaita ja vaikeuttaa erityisesti ulkopuolisten Internet-palvelun-tarjoajien toimintaa.
Yritykset
Lännen Puhelin Oy (myöhemmin myös LP) on Finnet-ryhmään kuuluva paikallinen puhelinyhtiö, joka toimii Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa 23 kunnan alueella. Lännen Puhelimeen ovat vuoden 1994 aikana fuusioituneet Rauman Seudun Puhelin Oy sekä Tele-Teljä Oy. Lännen Puhelin omistaa toimialueensa kattavan kiinteän televerkon, lisäksi yhtiö on vuodesta 1997 alkaen rakentanut myös omaa GSM-1800 matkaviestinverkkoa. Vuonna 1998 Lännen Puhelimella oli teleliittymiä 77 073 kpl ja yhtiön liikevaihto oli 167 Mmk.
Sonera Oy on Suomen valtion 77,8 prosenttisesti omistama teleyritys.1 Sonera tarjoaa valtakunnallisia kauko- ja ulkomaanpuhelu-, matkaviestin-, data- sekä Internet-palveluita. Lisäksi Soneralla on paikallisia televerkkoja etenkin Itä- ja Pohjois-Suomessa. Soneran iNet Internet-palvelu on Suomessa markkinajohtaja noin 35 % markkinaosuudella.
Nettilinja Oy – Netlinje Ab oli vuoden 1998 alussa Suomen viidenneksi suurin Internet-palveluiden tarjoaja. Vuonna 1998 Nettilinja, DLC ja Scifi yhdistyivät Saunalahden Serveri Oy:ksi. Saunalahden Serveri tarjoaa Internet-palveluita koko maassa yrityksille ja kotitalouksille ja se on Suomen toiseksi suurin Internet-operaattori noin neljänneksen markkinaosuudella.
Asian selvittäminen
Kilpailuvirasto on pyytänyt Lännen Puhelin Oy:ltä vastinetta Nettilinja Oy:n ja Sonera Oy:n toimenpidepyyntöihin ja saanut LP:n vastauksen 9.4.1998. Sonera on antanut lisäselvityksen 31.8.1998, jossa se epäilee, että LP:n hinnoittelukäytännön tarkoituksena on sulkea kilpailijat pois markkinoilta ja vahvistaa LP:n asemaa paikallistelepalveluiden markkinoilla. LP on viraston pyynnöstä antanut lisäselvityksiä 4.9.1998, 19.3.1999, 23.3.1999, 7.5.1999 sekä 20.8.1999. Kilpailuvirasto on 6.9.1999 lähettänyt LP:lle vastinepyynnön. Virasto on vastaanottanut LP:n vastineen 8.10.1999. Lisäksi asian selvittämiseksi on järjestetty tapaamisia.
Lännen Puhelimen selvitykset
Lännen puhelin otti 1.3.1998 käyttöönsä puheluhinnaston, jossa paikallispuhelun hinta oli 48,8 penniä jokaiselta alkavalta kuudelta (6) minuutilta. Poikkeuksena tästä olivat puhelut LP:n oman verkon alueella klo 17 – 8, jolloin puhelumaksu oli vain 48,8 penniä puhelu. Halvempi lähipuhelumaksu edellytti, että puhelu soitettiin LP:n liittymästä toiseen LP:n liittymään. Lännen Puhelin toteaa 9.4.1998 päivätyssä selvityksessään, että paikallispuheluiden ja lähipuheluiden erilainen hinnoittelu perustuu puheluiden erilaiseen kustannusrakenteeseen. Toisen operaattorin verkkoon suuntautuvasta puhelusta LP joutuu maksamaan yhdysliikennesopimuksen mukaista laskevan liikenteen korvausta eli terminointimaksua, joka on 20 penniä/puhelu ja 4 penniä/minuutti. LP:n oman verkon sisäisistä puheluista tätä korvausta ei makseta.
Lännen Puhelimen aikaisemmassa hinnastossa kaikki telealueen sisäiset puhelut olivat kiinteähintaisia ilman aikaveloitusta. Muiden operaattoreiden verkkoihin suuntautuneiden puheluiden osalta hinnoittelu ei LP:n mukaan ollut kustannusvastaavaa. Jo viiden minuutin pituinen puhelu tuli LP:lle tappiolliseksi. Etenkin Internet-palveluiden käytön lisääntyminen on kasvattanut pitkien iltapuheluiden määrää ja johtanut LP:n hinnoittelurakenteen vääristymään. 1.3.1998 käyttöön otetulla uudella hinnastolla on tämä vääristymä pyritty korjaamaan ja hinnoittelusta on LP:n mukaan tullut kustannusvastaavaa.
LP toi esiin selvityksessään, että liikenneministeriö on 14.11.1997 antamassaan päätöksessä ottanut kantaa LP:n lähipuheluhinnoitteluun eli LP:n oman verkon sisäisten puheluiden muita paikallispuheluita halvempaan hintaan. Päätöksessään liikenneministeriö on katsonut, ettei LP:n paikallispuheluiden hinnoittelu ole ristiriidassa telemarkkinalain tai sen nojalla annettujen telemaksuja koskevien säännösten ja määräysten kanssa.
Soneran vastine
Sonera on 31.8.1998 antamassaan vastineessa katsonut, että LP:n oman verkon sisäisten puheluiden halvempi hinnoittelu asettaa muut palveluntarjoajat alueella olennaisesti huonompaan asemaan. Hinnoittelulla on heijastusvaikutuksia myös alapuolisiin markkinoihin, kuten Internet-palveluiden markkinoihin. LP:n hinnoittelukäytäntö johtaa siihen, että saman hintaisten Internet-palveluiden käyttökustannukset eroavat olennaisesti sen mukaan, onko palveluntarjoajalla LP:n liittymä vai ei. LP:n verkon ulkopuolisten palveluiden käyttö tulee loppuasiakkaille iltaisin selvästi kalliimmaksi kuin LP:n verkossa sijaitsevien palveluiden käyttö. Tällainen hinnoittelu on omiaan sulkemaan kilpailijoiden tuotteet pois markkinoilta.
Sonera pitää LP:n hinnoittelua kohtuuttomana ja kilpailua rajoittavana. Sonera epäilee, että hinnoittelukäytännön tarkoituksena on sulkea kilpailijat pois markkinoilta ja vahvistaa LP:n asemaa paikallistelepalveluiden markkinoilla. Sonera katsoo, että LP:n lähipuhelut ovat lähtökohtaisesti alihinnoiteltuja ja kustannuksia pyritään kattamaan paikallispuheluiden korkeammilla maksuilla, jotka ovat suhteessa kohtuuttoman korkeat. Soneran mukaan alan markkinaolosuhteet saattavat muuttua niin, että kilpailijoiden poistuttua LP:lla olisi mahdollisuus nostaa lähipuheluiden hintoja siinä määrin, että sen avulla voidaan korvata alihinnoittelusta aiheutuneet tulonmenetykset.
Lännen Puhelimen lisäselvitykset
Lisäselvityksissään LP on esittänyt kustannusperusteluja puheluhinnoilleen. Yhtiön mukaan paikallis- ja lähipuheluiden tuotantokustannukset ja asiakaslaskutuksen kustannukset ovat yhtä suuret. LP:n verkkorakenteesta johtuen lähipuhelun kytkentä A-tilaajalta B-tilaajalle aiheuttaa lähes saman suuruiset kustannukset kuin paikallispuhelun kytkeminen A-tilaajalta yhteenliittämisrajapintaan. Paikallispuhelusta aiheutuu lisäksi muita kustannuksia, joita lähipuheluista ei jouduta maksamaan. Paikallispuhelusta LP joutuu maksamaan laskevan liikenteen korvauksen vastaanottavalle teleoperaattorille ja lisäksi paikallispuhelu aiheuttaa ylimääräisiä laskutus-, hallinto- ja tilastointikustannuksia sekä yhdysjohtoverkon kustannuksia. LP:n laskelmien mukaan paikallispuhelun kustannukset ovat […]2 penniä/puhelu ja […] penniä/minuutti suuremmat kuin lähipuhelun kustannukset.
LP:n mukaan lähipuhelusta annettava alennus on suunnattu vain ilta- ja yöaikaan, koska näin pyritään tasoittamaan teleliikenteen ruuhkahuippuja ja siirtämään liikennettä hiljaisempaan ilta-aikaan. Puheluiden tasaaminen tehostaa verkon käyttöä ja näin pystytään välttämään lisäkapasiteetin investoiminen päivän ruuhkahuippuja varten. Yhtiöllä on ollut ilta-alennukset käytössä jo 1980-luvulta lähtien.
LP:n näkemyksen mukaan lähipuheluille myönnetty ilta-alennus on kilpailuoikeudellisilta vaikutuksiltaan neutraali. Hinnoittelu ei ole syrjivää, koska alennus myönnetään tasapuolisesti kaikille asiakkaille näiden liittymätyypistä huolimatta. Alennus ei myöskään vääristä markkinoita eikä estä alalle tuloa. Mikäli Internet-operaattorilla on soittosarja LP:n toimialueella, voivat sen asiakkaat soittaa iltaisin tähän soittosarjaan alennettuun hintaan. LP tarjoaa kaikille Internet-operaattoreille soittosarjaa alueellaan yhtäläisin ehdoin. LP ei itse toimi Internet-palveluntarjoajana.
LP ilmoitti Kilpailuvirastolle luopuneensa 15.2.1999 alkaen lähipuhelun kiinteästä iltahinnasta. Uudessa hinnastossa paikallispuhelun hinta on läpi vuorokauden 48,8 penniä alkavalta 6 minuutilta ja lähipuhelun iltahinta (klo 18 – 7) 48,8 penniä alkavalta 12 minuutilta.
LP:n vastaus Kilpailuviraston vastinepyyntöön
Kilpailuvirasto on 6.9.1999 lähettämässään vastinepyynnössä katsonut, että LP on määräävässä markkina-asemassa paikallistelepalveluiden tarjolnnassa perinteisellä toimialueellaan ja että LP:n lähi- ja paikallispuheluhinnoittelu on kilpailunrajoituslain 7 § 4 kohdan vastaista kohtuutonta hinnoittelua. LP:n antamien kustannusselvitysten mukaan yhtiön saama laskevan liikenteen korvaus oli suurempi kuin puhelun välittämisestä aiheutuvat kulut ja näin ollen kustannusvastaamaton. Koska lähi- ja paikallispuheluiden hinnanero pääosaltaan johtui juuri laskevan liikenteen korvauksesta, Kilpailuvirasto katsoi, että LP:n tulisi paikallispuheluiden hinnoittelussa huomioida kustannukset ylittävä osa saamistaan laskevan liikenteen korvauksista.
Vastineessaan LP katsoi, että matkaviestinpalvelut ovat kiinteässä verkossa tarjottuja telepalveluita korvaavia tuotteita ja ettei LP:lla näin ollen ole määräävää markkina-asemaa paikallistelepalveluiden markkinoilla. Lisäksi LP katsoi, että vaikka sillä olisi määräävä markkina-asema, se ei ole syyllistynyt kilpailunrajoituslain vastaiseen toimintaan. LP totesi vastineessaan, että kustannusten jakaminen Kilpailuviraston vastinepyynnössä tarkoittamalla tavalla oli telemarkkinalain ja sen nojalla annettujen Liikenneministeriön päätösten vastaista. LP on myös tarkentanut laskelmiaan lähi- ja paikallispuheluiden kustannuksista. Selvityksen mukaan LP:n verkossa soitetun keskimääräisen lähipuhelun kustannus on […] penniä ja keskimääräisen paikallispuhelun […] penniä. Valtaosa hinnanerosta johtuu laskevan liikenteen korvauksesta.
Kilpailuoikeudellinen arvio
Lännen Puhelimen asema paikallisten telepalveluiden markkinoilla
Kilpailuvirasto katsoo, että tapauksen relevantit markkinat muodostuvat paikallisten telepalveluiden tarjonnasta kiinteässä televerkossa. Tällä hetkellä paikallisten telepalveluiden tarjonta on sidottu kiinteän televerkon liittymiin siten, että paikallistelepalveluita voi tarjota ainoastaan asiakkaalle liittymän tarjonnut teleyritys. Paikallisiin telepalveluihin luetaan mm. yhden telealueen sisällä soitetut paikallispuhelut.
Kilpailuviraston näkemyksen mukaan kiinteän televerkon paikallisia telepalveluita ei voida korvata kuin osittain matkaviestinverkon palveluilla. Suurimmalle osalle telepalveluiden käyttäjistä matkaviestinpalvelut eivät ole kiinteän televerkon palveluita korvaavia vaan täydentäviä palveluita. Tämä näkyy mm. siinä, että vaikka matkaviestinliittymien määrä on huimasti kasvanut viime vuosina, ei kiinteän verkon liittymien määrä ole merkittävästi pienentynyt. Myöskään kiinteässä verkossa soitettujen puheluminuuttien määrä ei ole pienentynyt.3 Lisäksi matkaviestinverkossa soitetut puhelut ovat edelleen selvästi kiinteän verkon puheluita kalliimpia. Internet-palveluiden käytön lisääntyessä liittymän datasiirtonopeuden merkitys asiakkaille on kasvanut, koska Internet-palveluiden täysipainoinen hyödyntäminen vaatii liittymältä suurempaa siirtokykyä kuin perinteinen puheensiirto. Kiinteän liittymän siirtokyky on ISDN-liittymän avulla jopa 128 kbit/s, kun GSM-liittymän siirtonopeus on tällä hetkellä vain 9,6 kbit/s. Tekniikan kehittyminen tulee nostamaan matkaviestinliittymien siirtonopeuksia, mutta toisaalta myös kiinteiden liittymien siirtonopeudet kasvavat xDSL tekniikan käyttöönoton ansiosta. On todennäköistä, että kiinteä liittymä säilyttää etulyöntiasemansa datasiirtonopeuksissa matkaviestinliittymiin verrattuna myös tulevaisuudessa.
Liikenneministeriö on päätöksessään 28.6.1999 (Dno 1197/32/99) todennut, että LP:llä on telemarkkinalain mukainen huomattava markkinavoima paikallisessa teletoiminnassa kiinteissä televerkoissa niillä toimialueilla, joilla V-S Teleosuuskunnalla, Rauman Seudun Puhelin Oy:llä ja Tele-Teljä Oy:llä oli rajoitukseton oikeus paikallisen teletoiminnan harjoittamiseen 31.12.1993 saakka. Ministeriö toteaa, että LP:n markkinaosuus paikallisteletoiminnassa on yli 90 % ja että yhtiöllä on em. alueella tilaajayhteyksien omistuksen perusteella mahdollisuus hallita käyttäjien pääsyä televerkkoihin.
Kilpailuvirasto katsoo, että LP:n markkinaosuus paikallisessa teletoiminnassa perinteisellä toimialueellaan on niin huomattava, että yhtiöllä voidaan todeta olevan määräävä markkina-asema paikallistelepalveluiden tarjonnassa jo pelkästään markkinaosuuden perusteella. Lisäksi LP hallitsee toimialueensa kiinteää verkkoa, mikä antaa sille merkittävän kilpailuedun muihin teleoperaattoreihin verrattuna.
Hinnoittelun kustannusvastaavuus
Määräävässä markkina-asemassa oleville elinkeinonharjoittajille on kilpailuoikeudessa asetettu erityinen tasapuolisuus- ja kohtuullisuusvelvoite, joka koskee myös elinkeinonharjoittajan hinnoittelua. Määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen hinnoittelun tulee olla läpinäkyvää, tasapuolista ja kustannusvastaavaa. Kustannusvastaavuus edellyttää tuotteiden ja palveluiden hinnoittelua niiden tuotannosta aiheutuvien kustannusten suuntaisesti. Joissakin tilanteissa voidaan sallia määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen hintojen eriyttäminen myös muilla kuin kustannusvastaavuusvaatimuksen todistettavasti täyttävillä perusteilla. Aina kuitenkin edellytetään, että tällaiset muut syyt ovat objektiivisesti perusteltavissa ja muutoinkin kilpailuoikeudellisesti hyväksyttäviä.4
Kilpailuvirasto katsoo, että LP:n antamat kustannusselvitykset eivät täysin tue yhtiön käyttämiä lähi- ja paikallispuheluiden hintoja. Lähipuhelusta perittiin 1.3.1998 – 14.2.1999 välisenä aikana iltaisin vain kiinteä aloitusmaksu, jolla asiakas saattoi puhua jopa 13 tunnin pituisen puhelun. Kilpailuvirasto katsoo saamiensa kustannusselvitysten perusteella, ettei tällainen hinnoittelu ollut kustannusvastaavaa. Kun samaan aikaan paikallispuhelu oli aikavelotteinen, kasvoi paikallispuhelun ja lähipuhelun hinnanero suhteettoman suureksi. Lähipuheluiden kiinteällä hinnoittelulla LP vaikeutti niiden teleyritysten toimintaa, jotka tarjosivat telepalveluita LP:n verkon ulkopuolella. Hinnanero oli omiaan houkuttelemaan loppuasiakkaita siirtymään esimerkiksi niiden Internet-palveluiden käyttäjiksi, joita saattoi käyttää lähipuhelumaksulla. LP muutti 15.2.1999 lähipuheluidensa iltahintaa siten, että lähipuhelusta peritään iltaisin 40 penniä alkavalta 12 minuutilta (verollinen hinta on 48,8 penniä).
Kilpailuviraston saamien kustannusselvitysten perusteella näyttää siltä, että lähipuhelun välittämisestä aiheutuu LP:lle vähemmän kustannuksia kuin paikallispuhelusta. LP:n selvitysten mukaan keskimääräisen lähipuhelun kustannukset ovat […] penniä ja keskimääräisen paikallispuhelun […] penniä. Kustannusten ero johtuu valtaosaltaan laskevan liikenteen korvauksesta, jota LP joutuu maksamaan niistä puheluista, jotka suuntautuvat sen oman verkon ulkopuolelle. LP:n oman televerkon sisäisistä puheluista laskevan liikenteen korvausta ei tarvitse maksaa. Kilpailuviraston saamista selvityksistä kuitenkin ilmenee, että LP saa laskevan liikenteen korvausta sen verkkoon saapuvista puheluista. Saadun kustannusselvityksen perusteella näyttää siltä, että LP:n saamat laskevan liikenteen korvaukset olisivat markkamääräisesti suurempia kuin puhelun välittämisestä aiheutuvat kustannukset.
Televerkkojen yhteenliittämistä ja yhteenliittämisestä perittäviä maksuja koskevia säädöksiä on telemarkkinalaissa (396/1997) sekä sen nojalla annetuissa liikenneministeriön päätöksissä. Telemarkkinalain 36 § 4 momentin mukaan telemarkkinoiden kilpailunrajoituksia ja niiden vahingollisia vaikutuksia arvioitaessa on otettava huomioon myös telemarkkinalaki ja sen nojalla annetut säännökset ja määräykset. Teletoiminnan toimintojen eriyttämistä koskevan liikenneministeriön päätöksen 472/1997 sekä teleyrityksille annettujen kirjanpidon eriyttämisohjeiden 8.12.1997 mukaan teleyrityksen maksamat laskevan liikenteen korvaukset ovat yrityksen telepalveluyksikön kustannuksia kun taas yrityksen saamat korvaukset ovat televerkkoyksikön tuloja. Näin ollen laskevan liikenteen korvauksista johtuvilla tuloilla ei voida suoraan kattaa laskevan liikenteen korvauksista aiheutuvia menoja. Laskevan liikenteen korvauksista saatuja tuloja ei em. säädösten perusteella voida ohjata jonkun tietyn telepalvelutuotteen hinnoitteluun. Kilpailuvirasto kuitenkin katsoo, että LP:n on otettava saamansa laskevan liikenteen korvaukset huomioon tarjoamiensa tele- ja televerkkopalveluiden hinnoittelussa yleisesti.
LP on perustellut lähipuheluiden hinnanalennuksen kohdistamista ainoastaan ilta-aikaan teleliikenteen ruuhkahuippujen tasaamisella. Televerkkojen kapasiteetti mitoitetaan ruuhkahuippujen mukaan, mistä johtuen verkot ovat usein ilta- ja yöaikaan vajaakäytössä. Teleliikenteen tasaaminen tehostaa verkon käyttöä, koska osa ruuhka-ajan liikenteestä siirtyy hiljaisempaan aikaan, jolloin investointitarve lisäkapasiteettiin vähenee. Vastaavan tyyppinen hinnoittelumalli on käytössä myös muilla verkostoaloilla, mm. sähkön hinnoittelussa. Kilpailuvirasto katsoo, että verkon käytön tehostamiseen perustuva ilta-alennus on kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävä.
Päätös
Kilpailuvirasto katsoo, että Lännen Puhelin Oy on 1.3.1998 – 14.2.1999 syyllistynyt kilpailunrajoituslain 7 § 4 kohdassa kiellettyyn kohtuuttomaan tai muuten kilpailua rajoittavan hinnoittelukäytännön soveltamiseen veloittamalla lähipuhelusta kustannusvastaamatonta hintaa. LP on kuitenkin muuttanut lähipuheluiden hinnoittelua 15.2.1999 alkaen. Kilpailunrajoitus on siten kestänyt alle vuoden, mitä voidaan pitää suhteellisen lyhyenä aikana. Lisäksi teletoimintaa säätelevien lakien sekä telepalveluiden hinnoittelusta annettujen määräysten muuttuminen ovat saattaneet aiheuttaa epätietoisuutta käytetyn hinnoittelumallin lainmukaisuudesta toisaalta telelainsäädännön ja toisaalta kilpailulakien valossa. Näin ollen Kilpailuvirasto katsoo, ettei asiaa ole tarpeellista viedä kilpailuneuvoston käsiteltäväksi. Tämä ei kuitenkaan estä toimenpidepyynnön tekijöitä tai mahdollisia muita tahoja hakemasta kilpailunrajoituslain 18a §:ssä tarkoitettua vahingonkorvausta, mikäli ne katsovat kärsineensä Lännen Puhelin Oy:n kilpailua rajoittaneesta lähipuheluiden hinnoittelusta.
Edellä selostetut seikat huomioon ottaen Kilpailuvirasto katsoo, ettei Lännen Puhelimen 15.2.1999 voimaan astunutta lähi- ja paikallispuheluiden hinnaneroa voida pitää kilpailunrajoituslain 7 § 4 kohdassa tarkoitettuna kohtuuttomana tai muutoin kilpailun rajoittamista ilmeisesti tarkoittavana hinnoittelukäytännön soveltamisena. Lähi- ja paikallispuheluiden tuottamisesta aiheutuvien kustannusten ero johtuu pääasiassa laskevan liikenteen korvauksesta. Koska annetut selvitykset ovat antaneet aihetta epäillä, että laskevan liikenteen korvausten taso ei ole kustannusvastaava, Kilpailuvirasto mahdollisesti ottaa asian tutkittavakseen. Lisäksi Kilpailuvirasto edellyttää, että Lännen Puhelin ottaa laskevan liikenteen korvauksista saamansa tulot huomioon tarjoamiensa tele- ja televerkkopalveluiden hinnoittelussa siten, että yhtiön hinnoittelua kokonaisuudessaan voidaan pitää kilpialunrajoituslain tarkoittamalla tavalla kohtuullisena ja tasapuolisena.
Kilpailuvirasto poistaa asian käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Kilpailunrajoituslaki (480/92) 3 § 2 momentti, 7 §, 8 §.
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta kilpailuneuvostolta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on liitteenä.
Alaviitteet:
1 Omistustilanne ennen vuoden 1999 osakeantia.
2 […] -symbolilla merkityt tiedot on poistettu liikesalaisuutena.
3 Televiestintätilasto 1999, s. 25 ja 32.
4 KHO 49:1995, päätös 31.11.1995 taltio 4993.