Asianosaiset
Loimaan Seudun Puhelin Oy
Sonera Oy
Nettilinja Oy – Netlinje Ab (nykyään Saunalahden Serveri Oy)
Asian vireilletulo
Nettilinja Oy ja Sonera Oy ovat kumpikin erikseen 6.3.1998 ja 23.3.1998 Kilpailuvirastoon saapuneissa toimenpidepyynnöissä katsoneet, että Loimaan Seudun Puhelin Oy on syyllistynyt määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön paikallispuheluiden hinnoittelussa. Loimaan Seudun Puhelin Oy on 1.2.1998 muuttanut paikallispuheluiden hinnoittelua siten, että yhtiön oman verkon sisällä soitetut ns. lähipuhelut ovat illalla ja yöllä olleet selvästi perinteistä paikallispuhelua halvempia. Toimenpidepyyntöjen tekijät ovat esittäneet, että Loimaan Seudun Puhelimen lähipuhelulle myöntämä ilta-alennus rajoittaa kilpailua syrjimällä muita kuin Loimaan Seudun Puhelimen omia liittymäasiakkaita ja vaikeuttaa erityisesti ulkopuolisten Internet-palveluntarjoajien liiketoimintamahdollisuuksia.
Yritykset
Loimaan Seudun Puhelin Oy (myöhemmin myös LSP) on Finnet-ryhmään kuuluva paikallinen puhelinyhtiö, joka toimii 11 kunnan alueella Varsinais-Suomessa. Loimaan Seudun Puhelin omistaa toimialueensa kattavan kiinteän televerkon, lisäksi yhtiö on rakentanut myös omaa matkaviestinverkkoa. Loimaan Seudun Puhelimella on teleliittymiä noin 19.000 kpl ja yhtiön liikevaihto vuonna 1998 oli 176,4 Mmk.
Sonera Oy on Suomen valtion 77,8 prosenttisesti omistama teleyritys.1 Sonera tarjoaa valtakunnallisia kauko- ja ulkomaanpuhelu-, matkaviestin-, data- sekä Internet-palveluita. Lisäksi Soneralla on paikallisia televerkkoja etenkin Itä- ja Pohjois-Suomessa. Soneran iNet Internet-palvelu on Suomessa markkinajohtaja noin 35 % markkinaosuudella.
Nettilinja Oy – Netlinje Ab oli vuoden 1998 alussa Suomen viidenneksi suurin Internet-palveluiden tarjoaja. Vuonna 1998 Nettilinja, DLC ja Scifi yhdistyivät Saunalahden Serveri Oy:ksi. Saunalahden Serveri tarjoaa Internet-palveluita koko maassa yrityksille ja kotitalouksille ja se on Suomen toiseksi suurin Internet-operaattori noin neljänneksen markkinaosuudella.
Asian selvittäminen
Kilpailuvirasto on pyytänyt Loimaan Seudun Puhelin Oy:ltä (myöhemmin myös LSP) vastinetta Nettilinja Oy:n ja Sonera Oy:n toimenpidepyyntöihin ja saanut LSP.n vastauksen 16.6.1998. Sonera on antanut lisäselvityksen 1.9.1998, jossa se epäilee, että LSP:n hinnoittelukäytännön tarkoituksena on sulkea kilpailijat pois markkinoilta ja vahvistaa LSP:n asemaa paikallistelepalveluiden markkinoilla. LSP on viraston pyynnöstä antanut lisäselvityksiä 15.9.1998, 24.3.1999, 11.5.1999, 30.6.1999 sekä 23.8.1999. Kilpailuvirasto on 6.9.1999 lähettänyt LSP:lle vastinepyynnön, johon yhtiö on vastannut 8.10.1999.
Loimaan Seudun Puhelimen selvitys
LSP on 1.2.1998 ottanut käyttöönsä puheluhinnaston, jossa asiakas on voinut valita kahden erilaisen paikallispuhelutaksan väliltä. I vaihtoehdossa paikallispuhelut maksavat 48,8 penniä/puhelu ja 10,89 penniä/minuutti ja II vaihtoehdossa 97,6 penniä/puhelu ja 4,88 penniä/minuutti. Molemmissa vaihtoehdoissa iltaisin kello 17 – 8 välisenä aikana LSP:n oman verkon sisällä soitetut lähipuhelut maksavat vain kiinteän aloitusmaksun 97,6 penniä puhelu. Halvempi lähipuhelumaksu edellyttää, että puhelu soitetaan LSP:n liittymästä toiseen LSP:n liittymään. LSP toteaa, että paikallispuheluiden ja lähipuheluiden erilainen hinnoittelu perustuu puheluiden erilaiseen kustannusrakenteeseen. Toisen operaattorin verkkoon suuntautuvasta puhelusta LSP joutuu maksamaan yhdysliikennesopimuksen mukaista laskevan liikenteen korvausta eli terminointimaksua, joka on 20 penniä/puhelu ja 4 penniä/minuutti. LSP:n oman verkon sisäisistä puheluista tätä korvausta ei makseta.
LSP:n aikaisemmassa hinnastossa kaikki telealueen sisäiset iltapuhelut olivat kiinteähintaisia ilman aikaveloitusta. LSP:n mukaan paikallispuheluiden ja lähipuheluiden yhtiölle aiheuttamat kustannukset olivat kuitenkin muuttuneet niin, että hintojen eriyttäminen tuli aiheelliseksi. Yksi merkittävä syy on ollut Internet-käytön huomattava lisääntyminen, minkä johdosta puheluiden keskimääräinen pituus on selvästi kasvanut. Koska LSP joutuu maksamaan muihin verkkoihin suuntautuvista puheluista laskevan liikenteen korvausta, tulivat iltaisin soitetut pitkät kiinteähintaiset puhelut yhtiölle tappiollisiksi. Tämän takia LSP päätti ottaa käyttöön aikaveloituksen muissa kuin lähipuheluissa myös iltaisin.
LSP toi esiin selvityksessään, että liikenneministeriö on 14.11.1997 antamassaan päätöksessä ottanut kantaa Lännen Puhelin Oy:n vastaavaan hinnoitteluun eli Lännen Puhelimen oman verkon sisäisten puheluiden muita paikallispuheluita halvempaan hintaan. Päätöksessään liikenneministeriö on katsonut, ettei Lännen Puhelimen paikallispuheluiden hinnoittelu ole ristiriidassa telemarkkinalain tai sen nojalla annettujen telemaksuja koskevien säännösten ja määräysten kanssa.
Soneran vastine
Sonera on 31.8.1998 antamassaan vastineessa katsonut, että LSP:n oman verkon sisäisten puheluiden halvempi hinnoittelu asettaa muut palveluntarjoajat alueella olennaisesti huonompaan asemaan. Hinnoittelulla on heijastusvaikutuksia myös alapuolisiin markkinoihin, kuten Internet-palveluiden markkinoihin. LSP:n hinnoittelukäytäntö johtaa siihen, että saman hintaisten Internet-palveluiden käyttökustannukset eroavat olennaisesti sen mukaan, onko palveluntarjoajalla LSP:n liittymä vai ei. LSP:n verkon ulkopuolisten palveluiden käyttö tulee loppuasiakkaille iltaisin selvästi kalliimmaksi kuin LSP:n verkossa sijaitsevien palveluiden käyttö. Tällainen hinnoittelu on omiaan sulkemaan kilpailijoiden tuotteet pois markkinoilta.
Sonera pitää LSP:n hinnoittelua kohtuuttomana ja kilpailua rajoittavana. Sonera epäilee, että hinnoittelukäytännön tarkoituksena on sulkea kilpailijat pois markkinoilta ja vahvistaa LSP:n asemaa paikallistelepalveluiden markkinoilla. Sonera katsoo, että LSP:n lähipuhelut ovat lähtökohtaisesti alihinnoiteltuja ja kustannuksia pyritään kattamaan paikallispuheluiden korkeammilla maksuilla, jotka ovat suhteessa kohtuuttoman korkeat. Soneran mukaan alan markkinaolosuhteet saattavat muuttua niin, että kilpailijoiden poistuttua LSP:lla olisi mahdollisuus nostaa lähipuheluiden hintoja siinä määrin, että sen avulla voidaan korvata alihinnoittelusta aiheutuneet tulonmenetykset.
Loimaan Seudun Puhelimen lisäselvitykset
Lisäselvityksissään LSP on esittänyt kustannusperusteluja puheluhinnoilleen. Yhtiön mukaan paikallis- ja lähipuheluiden tuotantokustannukset ja asiakaslaskutuksen kustannukset ovat yhtä suuret. LSP:n verkkorakenteesta johtuen lähipuhelun kytkentä A-tilaajalta B-tilaajalle aiheuttaa lähes saman suuruiset kustannukset kuin paikallispuhelun kytkeminen A-tilaajalta yhteenliittämisrajapintaan. Lisäksi paikallispuhelusta aiheutuu muita kustannuksia, joita lähipuheluista ei jouduta maksamaan. Nämä ylimääräiset kustannukset ovat laskevan liikenteen korvaus, yhteenliittämisen hallinnon kulut, puheluiden ylimääräinen tilastointi, tiketöinti ja rekisteröinti, yhdysjohtoverkon kustannukset sekä ylimääräiset laskutuskustannukset. LSP:n laskelmien mukaan paikallispuhelun kustannukset ovat […]2 penniä/puhelu ja […] penniä/minuutti suuremmat kuin lähipuhelun kustannukset. Yhtiön esittämien laskelmien mukaan sille aiheutuu kustannuksia lähipuheluista […] penniä/minuutti, paikallispuheluista […] penniä/minuutti sekä puheluiden terminoinnista […] penniä/minuutti.
LSP:n mukaan lähipuhelusta annettavalla ilta-alennuksella pyritään tasaamaan teleliikenteen ruuhkahuippuja. Ruuhkahuippujen tasaaminen vähentää investointitarvetta ja tehostaa televerkkojen käyttöä. Lisäksi iltapuhelut ovat LSP:n mukaan selvästi päiväpuheluita pidempiä, eli iltapuheluissa lähi- ja paikallispuheluiden kustannuserot korostuvat. LSP onkin suunnannut alennuksen sinne, missä kustannuserot ovat olleet suurimmat.
LSP ilmoitti Kilpailuvirastolle 8.10.1999 olevansa valmis tekemään puheluhinnastoonsa tarvittavat muutokset, jotta hinnoittelu saataisiin vastaamaan kilpailunrajoituslain säännöksiä. LSP ilmoitti 20.12.1999 luopuvansa 1.3.2000 alkaen lähipuhelun kiinteästä iltahinnasta. Uudessa hinnastossa lähipuhelun hinta tulee olemaan kello 17 ja 8 välisenä aikana I vaihtoehdossa 48,8 p/puh ja 5,49 p/min ja II vaihtoehdossa 97,6 p/puh ja 2,44 p/min.
LSP:n vastaus Kilpailuviraston vastinepyyntöön
Kilpailuvirasto on 6.9.1999 lähettämässään vastinepyynnössä katsonut, että LSP on määräävässä markkina-asemassa paikallistelepalveluiden tarjonnassa perinteisellä toimialueellaan ja että LSP:n lähi- ja paikallispuheluhinnoittelu on kilpailunrajoituslain 7 § 4 kohdan vastaista kohtuutonta hinnoittelua. LSP:n antamien kustannusselvitysten mukaan yhtiön saama laskevan liikenteen korvaus oli suurempi kuin puhelun välittämisestä aiheutuvat kulut ja näin ollen kustannusvastaamaton. Koska lähi- ja paikallispuheluiden hinnanero pääosaltaan johtui juuri laskevan liikenteen korvauksesta, Kilpailuvirasto katsoi, että LSP:n tulisi paikallispuheluiden hinnoittelussa huomioida kustannukset ylittävä osa saamistaan laskevan liikenteen korvauksista.
Vastineessaan LSP katsoi, ettei se ole syyllistynyt kilpailunrajoituslain vastaiseen toimintaan. LSP:n käsityksen mukaan kustannusten jakaminen Kilpailuviraston vastinepyynnössä tarkoittamalla tavalla on telemarkkinalain ja sen nojalla annettujen Liikenneministeriön päätösten vastaista.
Kilpailuoikeudellinen arvio
Loimaan Seudun Puhelimen asema paikallisten telepalveluiden markkinoilla
Kilpailuvirasto katsoo, että tapauksen relevantit markkinat muodostuvat paikallisten telepalveluiden tarjonnasta kiinteässä televerkossa. Tällä hetkellä paikallisten telepalveluiden tarjonta on sidottu kiinteän televerkon liittymiin siten, että paikallistelepalveluita voi tarjota ainoastaan asiakkaalle liittymän tarjonnut teleyritys. Paikallisiin telepalveluihin luetaan mm. yhden telealueen sisällä soitetut paikallispuhelut.
Kilpailuviraston näkemyksen mukaan kiinteän televerkon paikallisia telepalveluita ei voida korvata kuin osittain matkaviestinverkon palveluilla. Suurimmalle osalle telepalveluiden käyttäjistä matkaviestinpalvelut eivät ole kiinteän televerkon palveluita korvaavia vaan täydentäviä palveluita. Tämä näkyy mm. siinä, että vaikka matkaviestinliittymien määrä on huimasti kasvanut viime vuosina, ei kiinteän verkon liittymien määrä ole juurikaan pienentynyt. Myöskään kiinteässä verkossa soitettujen puheluminuuttien määrä ei ole pienentynyt.3 Lisäksi matkaviestinverkossa soitetut puhelut ovat edelleen selvästi kiinteän verkon puheluita kalliimpia. Internet-palveluiden käytön lisääntyessä liittymän datasiirtonopeuden merkitys asiakkaille on kasvanut, koska Internet-palveluiden täysipainoinen hyödyntäminen vaatii liittymältä suurempaa siirtokykyä kuin perinteinen puheensiirto. Kiinteän liittymän siirtokyky on ISDN-liittymän avulla jopa 128 kbit/s, kun GSM-liittymän siirtonopeus on tällä hetkellä vain 9,6 kbit/s. Tekniikan kehittyminen tulee nostamaan matkaviestinliittymien siirtonopeuksia, mutta toisaalta myös kiinteiden liittymien siirtonopeudet kasvavat tekniikan kehittymisen ansiosta. On todennäköistä, että kiinteä liittymä säilyttää etulyöntiasemansa datasiirtonopeuksissa matkaviestinliittymiin verrattuna myös tulevaisuudessa.
Liikenneministeriö on päätöksessään 28.6.1999 (Dno 1195/32/99) todennut, että LSP:llä on telemarkkinalain mukainen huomattava markkinavoima paikallisessa teletoiminnassa kiinteissä televerkoissa sillä toimialueella, jossa yhtiöllä oli rajoitukseton oikeus paikallisen teletoiminnan harjoittamiseen 31.12.1993 saakka. Ministeriö toteaa, että LSP:n markkinaosuus paikallisessa teletoiminnassa perinteisellä toimialueellaan on yli 90 % ja että yhtiöllä on em. alueella tilaajayhteyksien omistuksen perusteella mahdollisuus hallita käyttäjien pääsyä televerkkoihin.
Kilpailuvirasto katsoo, että LSP:n markkinaosuus paikallisesta teletoiminnassa perinteisellä toimialueellaan on niin huomattava, että yhtiöllä voidaan todeta olevan määräävä markkina-asema paikallistelepalveluiden tarjonnassa jo pelkästään markkinaosuuden perusteella. Lisäksi LSP hallitsee toimialueensa kiinteää verkkoa, mikä antaa sille merkittävän kilpailuedun muihin teleoperaattoreihin verrattuna.
Hinnoittelun kustannusvastaavuus
Määräävässä markkina-asemassa oleville elinkeinonharjoittajille on kilpailuoikeudessa asetettu erityinen tasapuolisuus- ja kohtuullisuusvelvoite, joka koskee myös elinkeinonharjoittajan hinnoittelua. Määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen hinnoittelun tulee olla läpinäkyvää, tasapuolista ja kustannusvastaavaa. Kustannusvastaavuus edellyttää tuotteiden ja palveluiden hinnoittelua niiden tuotannosta aiheutuvien kustannusten suuntaisesti. Joissakin tilanteissa voidaan sallia määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen hintojen eriyttäminen myös muilla kuin kustannusvastaavuusvaatimuksen todistettavasti täyttävillä perusteilla. Aina kuitenkin edellytetään, että tällaiset muut syyt ovat objektiivisesti perusteltavissa ja muutoinkin kilpailuoikeudellisesti hyväksyttäviä.4
Kilpailuvirasto katsoo, että LSP:n antamat kustannusselvitykset eivät täysin tue yhtiön käyttämiä lähi- ja paikallispuheluiden hintoja. Lähipuhelusta on peritty 1.2.1998 alkaen iltaisin vain kiinteä aloitusmaksu, jolla asiakas saattaa puhua jopa 13 tunnin pituisen puhelun. Kilpailuvirasto katsoo saamiensa kustannusselvitysten perusteella, ettei tällainen hinnoittelu ole kustannusvastaavaa. Kun samaan aikaan paikallispuhelu on aikaveloitteinen, kasvaa paikallispuhelun ja lähipuhelun hinnanero suhteettoman suureksi. Lähipuheluiden kiinteällä hinnoittelulla on LSP vaikeuttanut niiden teleyritysten toimintaa, jotka tarjosivat telepalveluita LSP:n verkon ulkopuolella. Hinnanero on ollut omiaan houkuttelemaan loppuasiakkaita siirtymään esimerkiksi niiden Internet-palveluiden käyttäjiksi, joita saattoi käyttää lähipuhelumaksulla. LSP ei itse toimi Internet-palveluntarjoajana. LSP on ilmoittanut muuttavansa 1.3.2000 alkaen lähipuheluidensa iltahintaa siten, että lähipuhelusta peritään iltaisin aikaveloitteinen maksu, jonka suuruus on I vaihtoehdossa 48,8 p/puh ja 5,49 p/min ja II vaihtoehdossa 97,6 p/puh ja 2,44 p/min.
Kilpailuviraston saamien kustannusselvitysten perusteella näyttää siltä, että lähipuhelun välittämisestä aiheutuu LSP:lle vähemmän kustannuksia kuin paikallispuhelusta. LSP:n selvitysten mukaan sille aiheutuu kustannuksia lähipuheluista […]5penniä/minuutti, paikallispuheluista […] penniä/minuutti sekä puheluiden terminoinnista […] penniä/minuutti. Kustannusten ero johtuu valtaosaltaan laskevan liikenteen korvauksesta, jota LSP joutuu maksamaan niistä puheluista, jotka suuntautuvat sen oman verkon ulkopuolelle. LSP:n oman televerkon sisäisistä puheluista laskevan liikenteen korvausta ei tarvitse maksaa. Selvityksestä kuitenkin ilmenee, että LSP saa laskevan liikenteen korvausta sen verkkoon saapuvista puheluista. Saadun kustannusselvityksen perusteella näyttää siltä, että LSP:n saamat laskevan liikenteen korvaukset olisivat markkamääräisesti suurempia kuin puhelun välittämisestä aiheutuvat kustannukset.
Televerkkojen yhteenliittämistä ja yhteenliittämisestä perittäviä maksuja koskevia säädöksiä on telemarkkinalaissa (396/1997) sekä sen nojalla annetuissa liikenneministeriön päätöksissä. Telemarkkinalain 36 § 4 momentin mukaan telemarkkinoiden kilpailunrajoituksia ja niiden vahingollisia vaikutuksia arvioitaessa on otettava huomioon myös telemarkkinalaki ja sen nojalla annetut säännökset ja määräykset. Teletoiminnan toimintojen eriyttämistä koskevan liikenneministeriön päätöksen 472/1997 sekä teleyrityksille annettujen kirjanpidon eriyttämisohjeiden 8.12.1997 mukaan teleyrityksen maksamat laskevan liikenteen korvaukset ovat yrityksen telepalveluyksikön kustannuksia kun taas yrityksen saamat korvaukset ovat televerkkoyksikön tuloja. Näin ollen laskevan liikenteen korvauksista johtuvilla tuloilla ei voida suoraan kattaa laskevan liikenteen korvauksista aiheutuvia menoja. Laskevan liikenteen korvauksista saatuja tuloja ei em. säädösten perusteella voida ohjata jonkun tietyn telepalvelutuotteen hinnoitteluun. Kilpailuvirasto kuitenkin katsoo, että LSP:n on otettava saamansa laskevan liikenteen korvaukset huomioon tarjoamiensa tele- ja televerkkopalveluiden hinnoittelussa yleisesti.
LSP on perustellut lähipuheluiden hinnanalennuksen kohdistamista ainoastaan ilta-aikaan teleliikenteen ruuhkahuippujen tasaamisella. Televerkkojen kapasiteetti mitoitetaan ruuhkahuippujen mukaan, mistä johtuen verkot ovat usein ilta- ja yöaikaan vajaakäytössä. Teleliikenteen tasaaminen tehostaa verkon käyttöä, koska osa ruuhka-ajan liikenteestä siirtyy hiljaisempaan aikaan, jolloin investointitarve lisäkapasiteettiin vähenee. Vastaavan tyyppinen hinnoittelumalli on käytössä myös muilla verkostoaloilla, mm. sähkön hinnoittelussa. Kilpailuvirasto katsoo, että verkon käytön tehostamiseen perustuva ilta-alennus on kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävä.
Päätös
Kilpailuvirasto katsoo, että Loimaan Seudun Puhelin Oy on 1.2.1998 alkaen syyllistynyt kilpailunrajoituslain 7 § 4 kohdassa kiellettyyn kohtuuttomaan tai muuten kilpailua rajoittavan hinnoittelukäytännön soveltamiseen veloittamalla lähipuhelusta kustannusvastaamatonta hintaa. LSP on kuitenkin ilmoittanut 8.10.1999 olevansa valmis muuttamaan hinnoitteluaan kilpailunrajoituslain mukaiseksi. Yhtiö on 20.12.1999 kertonut ottavansa uuden lähipuheluhinnaston käyttöön 1.3.2000 alkaen. Kilpailunrajoitus on siten kestänyt noin 2 vuotta, mitä ei voida pitää kovin lyhyenä aikana. Kilpailuvirasto ei kuitenkaan ole saanut osoituksia siitä, että kilpailunrajoituksesta olisi aiheutunut merkittävää vahinkoa asiakkaille tai kilpailijoille. Lisäksi teletoimintaa säätelevien lakien sekä telepalveluiden hinnoittelusta annettujen määräysten muuttuminen ovat saattaneet aiheuttaa epätietoisuutta käytetyn hinnoittelumallin lainmukaisuudesta toisaalta telelainsäädännön ja toisaalta kilpailulakien valossa. Näin ollen Kilpailuvirasto katsoo, ettei asiaa ole tarpeellista viedä kilpailuneuvoston käsiteltäväksi. Tämä ei kuitenkaan estä toimenpidepyynnön tekijöitä tai mahdollisia muita tahoja hakemasta kilpailunrajoituslain 18a §:ssä tarkoitettua vahingonkorvausta, mikäli ne katsovat kärsineensä Loimaan Seudun Puhelin Oy:n kilpailua rajoittaneesta lähipuheluiden hinnoittelusta.
Edellä selostetut seikat huomioon ottaen Kilpailuvirasto katsoo, ettei Loimaan Seudun Puhelimen 1.3.2000 voimaan astuvassa hinnastossa olevaa lähi- ja paikallispuheluiden hinnaneroa voida pitää kilpailunrajoituslain 7 § 4 kohdassa tarkoitettuna kohtuuttomana tai muutoin kilpailun rajoittamista ilmeisesti tarkoittavana hinnoittelukäytännön soveltamisena. Lähi- ja paikallispuheluiden tuottamisesta aiheutuvien kustannusten ero johtuu pääasiassa laskevan liikenteen korvauksesta. Koska annetut selvitykset ovat antaneet aihetta epäillä, että laskevan liikenteen korvausten taso ei ole kustannusvastaava, Kilpailuvirasto mahdollisesti ottaa asian tutkittavakseen. Lisäksi Kilpailuvirasto edellyttää, että Loimaan Seudun Puhelin ottaa laskevan liikenteen korvauksista saamansa tulot huomioon tarjoamiensa tele- ja televerkkopalveluiden hinnoittelussa siten, että yhtiön hinnoittelua voidaan myös kokonaisuudessaan pitää kilpailunrajoituslain tarkoittamalla tavalla kohtuullisena ja tasapuolisena.
Kilpailuvirasto poistaa asian käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Kilpailunrajoituslaki (480/92) 3 § 2 momentti, 7 §, 8 §.
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta kilpailuneuvostolta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on liitteenä.
Alaviitteet:
1 Omistustilanne ennen vuoden 1999 osakeantia.
2 […] -symbolilla merkityt tiedot on poistettu liikesalaisuutena.
3 Televiestintätilasto 1999, s. 25 ja 32
4 KHO 49:1995, päätös 31.11.1995 taltio 4993.
5 […] -symbolilla merkityt tiedot on poistettu liikesalaisuutena.