1 asia
Fingrid Oyj:n epäilty määräävän markkina-aseman väärinkäyttö sähkön rajasiirron markkinoilla.
2 osapuolet
Fingrid Oyj, Helsinki
Toimenpidepyynnön tekijä
RAO Nordic Oy, Helsinki
3 ratkaisu
Asiassa annetut selvitykset eivät anna aihetta enempiin toimenpiteisiin. Asia poistetaan käsittelystä.
4 asian vireilletulo
1. RAO Nordic Oy (jäljempänä RAO Nordic) on toimittanut Kilpailuvirastolle 3.4.2008 toimenpidepyynnön, jossa se pyytää Kilpailuvirastoa selvittämään Fingrid Oyj:n (jäljempänä Fingrid) sähkön rajasiirron hinnoittelun kilpailunrajoituslainmukaisuuden.
2. RAO Nordic viittaa toimenpidepyynnössään muutoksiin Fingridin hinnoittelupolitiikassa alkaen 1.1.2004, ja RAO Nordicin mukaan Fingridin hinnoittelu on kohtuutonta ja Venäjältä sähköä tuovia yrityksiä syrjivää. RAO Nordic on toimenpidepyynnössään yksilöinyt syrjiviksi komponenteiksi erityisesti ns. ETSO-maksun kokonaisuutena ja tehoreservin ylläpitoa koskevan järjestelmän rahoittamiseksi perittävän maksun (tehoreservimaksu) määräytymisperusteet.
5 asiaselostus
5.1 Yritykset
3. RAO Nordic toimii sähkön maahantuojana Venäjältä Suomeen. Se on ostanut sähkön rajasiirron palveluita Fingrid:ltä 1.12.2002 lähtien. RAO Nordic on CJSC ”Inter RAO UES”:n Suomeen rekisteröity tytäryhtiö.
4. Fingrid on vastannut sähkön siirrosta Suomen kantaverkossa elokuusta 1997 lähtien. Yhtiö omistaa suurvoimansiirtoon tarvittavan kantaverkon (400 kilovoltin, 220 kilovoltin ja tärkeimmät 110 kilovoltin johdot) lisäksi myös rajayhdysjohdot Suomesta Ruotsiin, Norjaan ja Venäjälle.
5.2 Asiassa saadut selvitykset
5. Fingrid on toimittanut Kilpailuvirastolle selvityksiä 12.9.2008 ja 31.10.2008.
5.3 Asiaan liittyvä erityislainsäädäntö
6. Kilpailunrajoituslain lisäksi rajasiirron maksuihin liittyy muuta lainsäädäntöä.
- Rajasiirtomaksuista yleisesti säädetään sähkömarkkinalaissa,
- Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden välisiä rajayhdysjohtoja koskevien maksujen periaatteet luodaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1228/2003 verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa (jäljempänä CBT-asetus) ja
- tehoreservimaksusta säädetään tehoreservilaissa.
5.3.1 Rajasiirtomaksut yleisesti sähkömarkkinalaissa
7. Sähkömarkkinalain 14a §:n mukaan kantaverkonhaltija perii maan rajat ylittävästä sähkön tuonnista tai viennistä siirtomaksuja, jollei Suomea sitovista kansainvälisistä velvoitteista tai kantaverkonhaltijan tekemistä, vastavuoroisiin sähköjärjestelmän toimintavarmuuteen ja tehokkuuteen sekä markkinaedellytyksiin perustuvista sopimuksista tai muista järjestelyistä muuta johdu. Siirtomaksujen tulee täyttää 14 §:ssä säädetyt edellytykset.
8. Sähkömarkkinalain 14 §:n mukaan verkkopalvelujen myyntihintojen ja -ehtojen sekä niiden määräytymisperusteiden on oltava tasapuolisia ja syrjimättömiä kaikille verkon käyttäjille. Niistä saa poiketa vain erityisistä syistä. Verkkopalvelujen hinnoittelun on oltava kohtuullista. Verkkopalvelujen hinnoittelussa ei saa olla perusteettomia tai sähkökaupan kilpailua ilmeisesti rajoittavia ehtoja tai rajauksia. Siinä on kuitenkin otettava huomioon sähköjärjestelmän toimintavarmuuden ja tehokkuuden vaatimat ehdot sekä kustannukset ja hyödyt, jotka aiheutuvat sähköntuotantolaitoksen liittämisestä verkkoon.
5.3.2 Sähkömarkkinalakiin perustuva erityissääntely
9. Vuoden 2005 alusta Suomessa otettiin käyttöön valvontajaksoihin perustuva sähkön siirtohinnoittelun valvontamalli, joka kattaa kaikki verkonhaltijat mukaan lukien kantaverkonhaltijan. Energiamarkkinaviraston soveltamassa sähkömarkkinalakiin perustuvassa sähkön siirron hinnoittelun kohtuullisuuden valvontamallissa selvitetään yhtiön koko sähköverkkotoiminnan hinnoittelun kohtuullisuus. Eli yksittäisiä tariffeja ei tarkastella. Valvontajakson jälkeen Energiamarkkinavirasto antaa kantaverkonhaltijalle päätöksen sähkön siirtohinnoittelun kohtuullisuudesta Ensimmäinen valvontajakso käsittää vuodet 2005–2007.[1]
10. Energiamarkkinavirasto on vahvistanut Fingridin ensimmäisen valvontajakson (2005–2007) toteutuneeksi tuotoksi 165 910 tuhatta euroa ja kohtuulliseksi tuotoksi 264 390 tuhatta euroa[2].
5.3.3 CBT-asetus ja ETSO-maksu
11. Hallituksen esityksessä HE 228/2006 on käsitelty CBT-asetusta[3] seuraavasti. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1228/2003 verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa (CBT-asetus), on tarkoitus vahvistaa säännöt rajat ylittävää sähkökauppaa varten Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden välisille rajayhdysjohdoille. Periaatteena on, että rajayhdysjohtojen haltijat saavat järjestelmään kuuluvan yhteisen rahaston kautta korvauksen niistä kustannuksista, joita niille aiheutuu niiden verkoissa siirrettävistä rajat ylittävistä sähkövirroista.
12. Asetuksella luodaan muun muassa rajat ylittävien sähkövirtojen korvausmekanismi ja vahvistetaan yhdenmukaistetut periaatteet rajat ylittäviä siirtoja koskeville maksuille. Asetuksen 3 artiklassa säädetään siirtoverkonhaltijoiden välisestä korvausjärjestelmästä, joka edellyttää erillisten siirtomaksujen poistamista sisämarkkinoiden käytössä olevista jäsenvaltioiden välisistä rajayhdysjohdoista.
13. Rajayhdysjohtojen haltijat saavat järjestelmään kuuluvan yhteisen rahaston kautta korvauksen niistä kustannuksista, joita niille aiheutuu niiden verkoissa siirrettävistä rajat ylittävistä sähkövirroista. Korvauksen maksavat niiden kansallisten siirtoverkkojen haltijat, joista rajat ylittävät sähkövirrat ovat peräisin, ja niiden, joihin ne päätyvät.
14. Korvausjärjestelmän yksityiskohdista on tarkoitus säätää asetuksen 8 artiklassa tarkoitetuissa suuntaviivoissa, jotka komissio hyväksyy sääntelykomitean avustamana. Järjestelmää koskevia suuntaviivoja ei kuitenkaan ole toistaiseksi annettu. Sen sijaan toistaiseksi sovelletaan järjestelmävastaavien kantaverkonhaltijoiden sopimaa korvausjärjestelmää (ETSO-maksut).
15. CBT-asetuksen noudattamisen valvonta on asetettu sähkömarkkinalaissa sähkömarkkinaviranomaisen tehtäväksi[4].
16. Kyseisiä komission suuntaviivoja ei ole vielä annettu. Sitä vastoin eurooppalaisten kantaverkkoyhtiöiden yhteistyöjärjestön (European Transmission System Operators – ETSO) piirissä 39 eurooppalaista kantaverkko-operaattoria on vuoden 2007 lopulla sopinut kantaverkko-operaattorien välisestä sähkön kauttakulun korvausjärjestelmästä vuosille 2008–2009. Sopimus on jatkokehitystä aikaisemmille, vuodesta 2002 lähtien ETSO:n piirissä tehdyille sopimuksille ja kattaa kaikki EU-maat, joiden sähköverkot on liitetty yhteen. Sopimuksessa on mukana myös joitakin EU:hun kuulumattomia maita. Sopimuksen maantieteellinen kattavuus on laajentunut vuosien kuluessa merkittävästi.[5]
17. Sähkön rajasiirron ehdot poikkeavat sisämarkkinasäännöillä tapahtuvan sähkön siirron ja sisämarkkinoiden ulkopuolisista maista peräisin olevan tai niihin päätyvän sähkön siirron välillä. ETSO:n sopiman korvausjärjestelmän mukaan järjestelmässä mukana olevien maiden järjestelmään maksamat korvaukset määräytyvät järjestelmässä mukana olevien maiden välisten rajat ylittävien sähkövirtojen mukaan. Ulkopuolisten maiden ja järjestelmään kuuluvien maiden välisistä sähkövirroista maksetaan uusimman sopimuksen mukaan järjestelmään 1,4 €/MWh suuruinen korvaus.[6]
5.3.4 Tehoreservilaki
18. Sähköntuotannon eräiden tehoreservien käytettävyyden varmistamisesta annetun lain 1082/2006 (jäljempänä tehoreservilaki) 2 §:n 1 momentin mukaan järjestelmävastuuseen määrätyn kantaverkonhaltijan tehtävänä on ylläpitää järjestelmää sähköntuotannon tehoreservin käytettävyyden varmistamiseksi. Fingrid on sähkömarkkinalain 16 §:n nojalla järjestelmävastuuseen määrätty kantaverkonhaltija. [7]
19. Tehoreservilain 8 §:n mukaan tehoreservin ylläpitoa koskeva järjestelmä rahoitetaan sähköjärjestelmän ja kantaverkon hyödyntämiseen perustuvilla erillisillä maksuilla, joita järjestelmävastuuseen määrätty kantaverkonhaltija on oikeutettu keräämään siirtopalveluiden käyttäjiltä siirto- ja rajasiirtopalvelusta perittävien maksujen yhteydessä.
20. Maksuilla voidaan kattaa järjestelmävastuuseen määrätylle kantaverkonhaltijalle tästä laista johtuvien velvoitteiden hoitamisesta aiheutuneet kohtuulliset kustannukset sekä kohtuullinen korvaus järjestelmän hoitamisesta. Maksujen tulee perustua siihen epätasapainoon, jonka siirtopalvelun käyttäjä aiheuttaa sähköjärjestelmässä sähkönhankinnan ja – kulutuksen välille. Maksujen määräytymisperusteiden tulee olla tasapuolisia ja syrjimättömiä.
21. Lain yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, että epätasapaino ja epätasapainon riski vaihtelee erilaisten toimijoiden välillä. Esimerkkeinä epätasapainoa ja sen riskiä kuvaavista suureista on mainittu suomalaisten voimalaitosten tuotantovaje ja Venäjän ja Viron tuontiyhteyksillä eri syistä ilmenevät rajoitukset. [8]
22. Energiamarkkinavirasto on päätöksellään[9], Fingridin esityksestä, vahvistanut tehoreservin ylläpitoa koskevan järjestelmän rahoittamiseksi perittävien maksujen määräytymisperusteet määräaikaisena 1.1.2007–31.12.2008. Päätöksen mukaan yhden talvijakson ja sen aikana esiintyneen huippukulutusjakson käyttö järjestelmän maksujen määräytymisperusteena ja kustannusten jakoperusteena on hyväksyttävissä järjestelmän käynnistysvaiheessa.
23. Energiamarkkinavirasto edellyttää, että määräytymisperusteiden yhteneväisyyttä tapahtuneisiin huippukulutustilanteisiin verrattuna tarkastellaan tehoreservilain voimassaolon aikana, sillä tällöin on käytettävissä enemmän tietoa toteutuneista huippukulutustilanteista sekä tietoa myös tammikuun 2007 alussa kaupalliseen käyttöön otetun Viron yhteyden osalta. Tällöin tulisi tehdä myös tarvittavat muutokset määräytymisperusteissa ja toimijaryhmissä, kuten tehoreservilain yksityiskohtaisissa perusteluissa on edellytetty.
24. Energiamarkkinaviraston onkin tehnyt 19.12.2008 päätöksen[10], jonka mukaan 1.1.2009–28.2.2011 maksut kohdistetaan tuotannon ja tuonnin sijasta suomalaiselle kulutukselle.
5.4 Markkinaolosuhteet ja – rakenne
5.4.1 Sähkömarkkinat Suomessa ja sähkön tuonti
25. Pohjoismainen sähköpörssi Nord Pool on tärkeä osa sähkön tukkumarkkinoita Suomessa. Sähköpörssin yhteiseen markkina-alueeseen kuuluvat Tanska, Norja, Ruotsi ja Suomi. Sähkön tuottajat, vähittäismyyjät ja suuret sähkön käyttäjät ostavat ja myyvät sähköä pörssissä. Vuonna 2006 pohjoismaiden sähkön kulutuksesta noin 60 prosenttia kulki Nord Pool Spotin kautta. Suomessa kulutetusta sähköstä vastaava osuus oli runsaat 40 prosenttia.[11]
26. Vuonna 2007 sähkön hankinnan määrä Suomessa oli 93 TWh. Tästä 78 TWh katettiin tuotannolla ja 15 TWh tuonnilla, ja toisaalta hankinta jakaantui kulutukseen: 90 TWh ja vientiin: 2,9 GWh. Nettotuonnin määrä oli 12,5 TWh. Nettotuonti jakaantui 10 TWh Venäjältä, 0,4 TWh Ruotsista, 0,1 TWh Norjasta ja 1,9 TWh Virosta. Bruttomääräisesti tuonnin määrä Ruotsista 3,1 oli TWh.[12]
27. Sähkön rajasiirto voidaan jakaa Suomessa kolmeen erityyppiseen rajasiirtoon, eli pohjoismaisten markkinoiden kysyntä- ja tarjontatilanteen mukaan kuormittuviin Ruotsin ja Norjan kaksisuuntaisiin yhteyksiin, kantaverkkoinfrastruktuurin ulkopuoliseen Viron yhteyteen sekä yksisuuntaiseen Venäjän yhteyteen, jolla kapasiteetti on jaettu etukäteisten sopimusten mukaisesti eri toimijoille. Fingrid on ainoa varsinainen sähkön rajasiirtopalveluiden tarjoaja Suomessa.
5.4.2 Sähkön rajasiirto pohjoismaisilla yhteyksillä
28. Fingridin pohjoismaisten ulkomaanyhteyksien siirtopalvelut mahdollistavat osallistumisen pohjoismaiseen Elspot- ja Elbas pörssikauppaan. Pohjoismaisella markkina-alueella käytävää pörssikauppaa varten osapuoli ei tarvitse erillistä siirtosopimusta.[13] Nordpool hallinnoi pohjoismaisten rajasiirtoyhteyksien kapasiteettia.
5.4.3 Sähkön rajasiirto Viron yhteyksillä
29. Suomen ja Viron välillä otettiin vuodenvaihteessa 2006–2007 käyttöön Estlink-merikaapeli. Sen kautta voidaan siirtää sähköä kumpaankin suuntaan 350 MW teholla. Kaapeli on suomalais-baltialaisen energiayhtiöryhmittymän omistama eikä se ole osa kantaverkkoyritysten infrastruktuuria.[14]
30. Energiamarkkinavirasto on päätöksessään asetuksen (EY) N:o 1228/2003 artiklan 7 mukaista vapautusta koskevaan hakemukseen myöntänyt[15] Viron yhteydelle vapautuksen
- asetuksen (EY) N:o 1228/2003 6 artiklan 6 kohdan mukaisesta velvoitteesta käyttää yhteenliittymän kapasiteetin jakamisesta saadut tulot ko. kohdassa mainittuihin tarkoituksiin sekä
- erinäisistä sähkömarkkinalain mukaisista tarjontaan ja hinnoitteluun liittyvistä velvoitteista.
Vapautus päättyy hakijan luovuttaessa kaapelin omistuksen kolmannelle, mutta kuitenkin viimeistään 31.12.2013.
31. Fingrid perii Viron tuonnilta kuormituksen antomaksua (0,30 €/MWh ja liityntäpistemaksua 1000 € piste / kuukausi). [16] Tämä lisäksi Viron tuontiin kohdistui vuosina 2007–2008 tehoreservimaksu (kohta 5.3.4 ).
5.4.4 Sähkön rajasiirto Venäjän yhteyksillä
32. Fingrid tarjoaa kiinteää kapasiteettia 400 kV:n johdoilla sähkön tuontiin Venäjältä. Kaupallisesti tarjottava kokonaiskapasiteetti on 1300 MW ja sitä myydään markkinaosapuolille pienimmillään 50 MW kapasiteettisiivuina yhtenäisin ja julkisin periaattein. Tehdessään sopimuksen Fingridin kanssa, asiakas varaa oikeuden sähkön siirtoon erikseen sovittavalle ajanjaksolle.[17]
33. Fingridillä on ollut voimassa yhtenäinen Venäjän yhteyksien siirtotariffi vuodesta 2001 lähtien. Siirtotariffi jakaantuu kiinteisiin, tehoperusteisiin komponentteihin, joita ovat kapasiteettimaksu ja varausmaksu, sekä tuontimäärästä riippuviin energiaperusteisiin komponentteihin, joita ovat markkinarajamaksu ja kuormituksen antomaksu. Näiden lisäksi peritään ETSO-maksua ja on peritty tehoreservimaksua.[18]
5.4.4.1 Tehoperusteiset kantaverkkomaksut
34. Tehoperusteisia maksuja ovat kapasiteettimaksu ja varausmaksu. Maksuilla katetaan Fingridin mukaan Venäjän rajan ylittävien rajajohtojen ylläpidon sekä kantaverkkoon liittämisen ja siitä aiheutuvan verkon vahvistamisen aiheuttamat välittömät kustannukset. Näistä varausmaksu poistui vuonna 2006.
5.4.4.2 Energiaperusteiset kantaverkkomaksut
35. Markkinarajamaksu kattaa Fingridin mukaan Venäjän sähköntuonnista syntyviä kustannuksia, joita ei voida siirtää muiden Fingridin asiakkaiden kannettavaksi, kuten järjestelmäreservien ylläpito, käytönvalvonta ym. kustannukset sekä tasepalvelusta aiheutuvat kustannukset.
36. Fingridin perimä kuormituksen antomaksu on yleinen kantaverkkoon syötettävältä sähköltä perittävä maksu, joka peritään samansuuruisena myös suomalaiselta kantaverkkoon liitetyltä sähköntuottajalta[19].
5.4.4.3 Tehoreservimaksu ja ETSO-maksu
37. Tehoreservimaksu on tehoreservilain mukainen maksu. Se on otettu käyttöön vuonna 2007. Se on ollut 0,40 €/MWh vuosina 2007–2008. Tämä on tariffin mukainen summa, jossa ei ole otettu huomioon toteutuneen tilanteen johdosta jälkikäteen tehtyjä tasauksia. Vuoden 2009 alusta lähtien tehoreservimaksua ei ole enää peritty suoraan sähkön tuonnilta vaan se on kerätty suomalaiselta kulutukselta[20].
38. ETSO-maksu on CBT-asetuksen soveltamiseen liittyvä maksu. Toistaiseksi sovelletaan järjestelmävastaavien kantaverkonhaltijoiden sopimaa korvausjärjestelmää. ETSO-maksu on otettu Venäjän yhteyksillä käyttöön vuonna 2004, jolloin se perittiin vuoteen 2005 asti osana markkinarajamaksua. ETSO-maksu on ollut 1,00 €/MWh ajalla 2004–31.5.2007, 1,41 €/MWh ajalla 1.6.–31.12.2007 ja 1,40 €/MWh vuonna 2008.
6 kilpailuoikeudellinen arviointi
6.1 Relevantit markkinat
39. Euroopan komissio on yrityskauppoja koskevissa päätöksissään määritellyt sähkön tuotannon ja maahantuonnin kuuluvan samalle markkinanalle muodostaen yhteisen markkinan sähkön tukkumarkkinoiden kanssa[21]. Käsillä olevassa tapauksessa on kyse sähkön tuonnin yhteydessä käytetyistä palveluista, joten epäillyn määräävän markkina-aseman väärinkäytön mahdolliset vaikutukset näkyisivät kilpailun rajoittumisena sähkön tukkumarkkinoilla Suomessa.
40. Sähkön tuottajat ja maahantuojat ostavat sähkön kantaverkkopalveluita sähkön toimittamiseen omille asiakkailleen siten, että tarvittavat siirtopalvelut eroavat näiden ryhmien välillä. Sähkön tuojat käyttävät sekä rajojen sisäisiä kantaverkkosiirron palveluita että myös rajasiirtopalveluita, kun taas kotimaiset tuottajat käyttävät pelkästään rajojen sisäisiä kantaverkkosiirron palveluita. Tapausta onkin perusteltua arvioida siten, että sähkön rajojen sisäisen kantaverkkosiirron palvelut ja rajasiirron palvelut katsotaan omiksi erillisiksi hyödykemarkkinoikseen.
41. Käsillä olevassa tapauksessa markkinoiden maantieteellisen rajaamisen kannalta oleellista on Suomen kantaverkkoon pääsyn ohella se, millaiset vaihtoehdot Venäjältä sähköä tuovilla yrityksillä on päästä myyjäosapuolina sähkön tuotannon ja tukkumyynnin markkinoille Suomessa tai pohjoismaiseen sähköpörssiin (Nordpool). Suomen lisäksi Venäjältä ei ole merkityksellisen kapasiteetin omaavia rajasiirtoyhteyksiä suoraan pohjoismaisille markkinoille, joten ainoastaan Viron yhteys voisi muodostaa vaihtoehdon Suomen markkinoille pääsyssä.
42. Rajasiirtoyhteys Suomen ja Viron välillä ei ole Fingridin omistuksessa ja on kapasiteetiltaan noin neljäsosa Suomen ja Venäjän välisestä rajasiirtokapasiteetista. Lisäksi yhteys on rakennettu siitä lähtökohdasta, että siihen ei kohdistu tarjontavelvollisuutta kolmansille osapuolille (kohta 5.4.3). Yhteyden rakentanut taho on saanut siirtymäajan tällaisiin velvoitteisiin 31.12.2013 asti. Yhteyden koko ja edellä mainittu asia huomioon ottaen, voidaan todeta, että Suomen ja Viron välinen yhteys ei käytännössä luo vaihtoehtoa sähkön siirrolle Venäjältä Suomeen, vaikka oletettaisiin, että sähkönsiirto Venäjältä Viron kautta Suomeen olisi muilta osin toimiva vaihtoehto.
43. Täten käsillä olevaa tapausta on perusteltua arvioida lähtökohtaisesti siten, että markkinoiksi katsotaan sähkön rajasiirtopalvelut Venäjältä Suomeen. Asian lopputulos huomioon ottaen voidaan relevanttien markkinoiden täsmällinen määritteleminen jättää kuitenkin avoimeksi.
6.2 Fingridin määräävä markkina-asema
44. Kilpailunrajoituslain (480/92) 3 §:n 2 momentin mukaan määräävä markkina-asema katsotaan olevan elinkeinonharjoittajalla tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymällä, jolla koko maassa tai tietyllä alueella on yksinoikeus tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla. Yksinoikeuteen rinnastettavassa määräävässä markkina-asemassa ovat ns. luonnolliset monopolit, joita syntyy, mikäli hyödykkeen ja markkinoiden ominaisuudet johtavat siihen, että ainoastaan yksi elinkeinonharjoittaja voi toimia kannattavasti tietyllä maantieteellisesti relevantilla markkina-alueella. Aikaisempaa lakia koskevan hallituksen esityksen (148/1987 vp.) mukaan luonnolliseen monopoliin perustuvasta määräävästä markkina-asemasta ovat esimerkkeinä muun muassa kunnalliset vesilaitokset.
45. Fingrid on vastannut sähkön siirrosta Suomen kantaverkossa elokuusta 1997 lähtien. Yhtiö omistaa suurvoimansiirtoon tarvittavan kantaverkon (400 kilovoltin, 220 kilovoltin ja tärkeimmät 110 kilovoltin johdot) lisäksi myös rajayhdysjohdot Suomesta Ruotsiin, Norjaan ja Venäjälle. Fingrid muodostaa keskeisen osan valtakunnan sähköjärjestelmää. Sähkömarkkinalaki asettaa yhtiön toiminnalle tiukat tasapuolisuus- ja puolueettomuusvaatimukset.[22]
46. Fingrid harjoittaa sähkömarkkinalain mukaista luvanvaraista sähköverkkotoimintaa ja on siten sähkömarkkinalain 3 §:n 8 kohdassa määritelty verkonhaltija.[23] Koska se hallitsee edellä kuvatun mukaisesti sähkön siirron markkinoita kantaverkossa, mukaan lukien edellä mainitut rajayhdysjohdot, on Fingrid:iä perusteltua arvioida käsillä olevassa tapauksessa lähtökohtaisesti määräävässä markkina-asemassa olevana yrityksenä sähkön rajasiirtopalveluissa Venäjältä Suomeen. Asian ratkaisemisen kannalta ei kuitenkaan ole välttämätöntä ottaa täsmällisesti kantaa Fingridin markkina-asemaan.
6.3 Epäilty kilpailunrajoitus
47. Kilpailunrajoituslain 6 §:n mukaan määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on kielletty. Määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä voi 6 §:n 3 kohdan mukaan olla erityisesti se, että määräävässä asemassa oleva yritys soveltaa erilaisia ehtoja eri kauppakumppaneiden samankaltaisiin suorituksiin kauppakumppaneita epäedulliseen kilpailuasetelmaan asettavalla tavalla.
48. Kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdan mukaan puolestaan väärinkäyttöä voi olla erityisesti kohtuuttomien osto- tai myyntihintojen taikka muiden kohtuuttomien kauppaehtojen suora tai välillinen määrääminen. Tällainen väärinkäyttö voi ilmetä muun muassa tietyn hyödykkeen tai palvelun yleisen hintatason kohtuuttomuutena tai kohtuuttomana hinnankorotuksena. Määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen hinnoittelun tason kohtuullisuutta arvioidessa kiinnitetään huomiota erityisesti siihen, mitä sanotun hyödykkeen tuottaminen on määräävässä markkina-asemassa olevalle yritykselle itselleen maksanut tai millaista tuottoa vertailukelpoisessa tilanteessa yleensä pidetään normaalina.
49. Epäiltyyn kilpailunrajoitukseen tulee soveltaa kilpailunrajoituslain lisäksi EY:n perustamissopimuksen 82 artiklaa silloin, kun tapauksen arvioidaan vaikuttavan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Nykyinen kilpailunrajoituslain 6 § vastaa sisällöltään perustamissopimuksen 82 artiklaa. Käsillä olevassa tapauksessa on kyse hyödykkeen merkittävästä tuonnista Euroopan unionin ulkopuolelta, ja kyseisellä hyödykkeellä käydään kauppaa Unionin sisällä jäsenvaltioiden rajojen yli. Sähkön tuonnilla Venäjältä Suomeen on suora vaikutus pohjoismaisiin sähkömarkkinoihin. Täten tapauksen voidaan arvioida vaikuttavan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, ja siihen tulee soveltaa kilpailunrajoituslain 6 §:n lisäksi perustamissopimuksen 82 artiklaa.
50. Käsiteltävässä tapauksessa toimenpidepyynnön tekijä on esittänyt seuraavat hinnankorotukset epäillyn kilpailunrajoituksen kohteina:
- 1.1.2004 markkinarajamaksu nousi 0,8 eurosta/MWh 1,0 euroon/MWh ja lisäksi 1,0 euroa/MWh ETSO-maksu otettiin käyttöön (perittiin 2004–2005 osana markkinarajamaksua).
- 1.1.2005 kuormituksen antomaksu nousi 0,24 eurosta/MWh 0,3 euroon/MWh.
- 1.1.2007 otettiin käyttöön 0,4 euroa/MWh tehoreservimaksu (käytännössä 0,434 euroa/MWh vuonna 2007). Tämä maksu poistui sähkön tuotannolta ja tuonnilta 1.1.2009 alkaen.
- 1.6.2007 ns. ETSO-maksu nostettiin 1,0 eurosta/MWh 1,41 euroon/MWh.
RAO Nordic ei näe saaneensa mitään uusia palveluita näiden hinnankorotusten vastineeksi.[24]
6.3.1 Teho- ja energiaperusteiset rajasiirtomaksut
6.3.1.1 Sähkömarkkinalain ja kilpailunrajoituslain suhde
51. Kilpailuneuvosto on Helsingin Energiaa koskevassa päätöksessään[25] todennut, että sähkömarkkinalaki tarjoaa alan erityislakina ensisijaiset keinot sähkömarkkinoiden toimivuuden ja kilpailullisuuden turvaamiseen. Energiamarkkinavirasto valvoo rajasiirtomaksujen kohtuullisuutta ja syrjimättömyyttä sähkömarkkinalain perusteella.
52. Energiamarkkinavirasto on käsillä olevassa tapauksessa arvioinut useilta osin rajasiirtomaksujen kohtuullisuutta ja syrjimättömyyttä. Kilpailuvirasto on tehnyt oman kilpailunrajoituslakiin perustuvan arviointinsa ottaen huomioon sähkömarkkinalain edellä mainitun roolin erityislakina. Kilpailuvirasto on erityisesti tarkastellut Energiamarkkinaviraston arviointiperusteiden ja -menetelmien suhdetta kilpailunrajoituslain perusteella tehtävään arviointiin.
6.3.1.2 Tehoperusteiset rajasiirtomaksut
53. Tehoperusteisia kantaverkkomaksuja ovat varausmaksu ja kapasiteettimaksu. Näistä ensin mainittu poistettiin vuonna 2006 ja jälkimmäinen on pysynyt vakiona 2001–2008. Tehoperusteiset rajasiirtomaksut ovat siis laskeneet tarkasteluperiodilla. Varausmaksun poistaminen vastaa 6000 tunnin käyttöajalla noin 0,08 euroa/MWh tuotua energiaa kohti. Fingridin mukaan kuormituksen antomaksun nousu 0,06 eurolla/MWh vuoden 2005 alusta ja varausmaksun pois jättäminen ovat kokonaisvaikutuksiltaan varsin lähellä toisiaan.[26]
6.3.1.3 Energiaperusteiset rajasiirto- ja kantaverkkomaksut
54. Energiamarkkinavirasto on tutkinut Fingridin sähkön siirron hinnoittelun kohtuullisuutta, syrjimättömyyttä ja tasapuolisuutta Venäjän tuonnissa vuonna 2005 voimassa olleiden tariffien mukaisena ja julkaisut siitä kannanoton[27] 6.2.2006.
55. Energiamarkkinavirasto ei kyseisessä päätöksessä suoraan pystynyt ottamaan kantaa kohdassa 5.3.2 mainitusta valvontamallista johtuen hinnoittelun tason kohtuullisuuteen, mutta totesi, että Fingridin Venäjän siirtoyhteyksien hinnoittelu perustuu aiheuttamisperiaatteen mukaisesti kohdistetuille kustannuksille. Hinnoittelu täyttää siten kannanoton mukaan tältä osin sähkömarkkinalain 14 § 1 momentissa asetetut vaatimukset tasapuolisuudesta ja syrjimättömyydestä.
56. Energiamarkkinavirasto on myöhemmin erillisessä päätöksessään[28] vahvistanut asianosaisen ensimmäisen valvontajakson (2005–2007) toteutuneen tuoton kohtuulliseksi, eli Fingridin hinnoittelu on Energiamarkkinaviraston päätöksellä todettu vuosina 2005–2007 kokonaisuutena kohtuulliseksi.
57. Energiamarkkinavirasto on siis erillisissä lausumissaan todennut markkinarajamaksun (1,0 €/MWh) ja kuormituksen antomaksun (0,3 €/MWh) olevan toisaalta syrjimättömät ja tasapuoliset, ja toisaalta kohtuulliset. Lisäksi Fingridin perimä kuormituksen antomaksu 0,3 €/MWh on yleinen kantaverkkoon syötettävältä sähköltä perittävä maksu, joka peritään samansuuruisena myös suomalaiselta kantaverkkoon liitetyltä sähköntuottajalta. Kannanotto syrjimättömyydestä ja tasapuolisuudesta annettiin 6.2.2006 ja päätös hinnoittelun kohtuullisuudesta kattaa vuodet 2005–2007.
58. Tietyn palvelun hinnoittelun kohtuullisuuden kustannuslähtöinen arviointi sisältää toisaalta kustannusten tason arvioinnin ja toisaalta kustannusten kohdentamisen aiheuttamisperiaatteen mukaisesti. Energiamarkkinavirasto on edellä kuvatun mukaisesti tehnyt ensi vaiheessa kohdentamisen oikeellisuuden arvioinnin ja tason arviointi on tehty jälkikäteisarviontina. Fingridin hinnoittelu on todettu vuosilta 2005–2007 kokonaisuutena kohtuullista tasoa alemmaksi.
59. Fingrid alensi sähköntuojien tehoperusteisia maksuja (kts. kohta 53) vuonna 2006 siten että alennus vastaa 6000 tunnin käyttöajalla noin 0,08 euroa/MWh tuotua energiaa kohti.
60. Edellä esitettyyn viitaten Kilpailuviraston selvityksissä ei ole tullut esille tekijöitä, jotka tukisivat epäilyjä siitä, että markkinarajamaksu tai kuormituksen antomaksu olisi kilpailunrajoituslain perusteella kohtuuton tai syrjivä. Ottaen lisäksi huomioon, että Energiamarkkinavirasto on sähkömarkkinalakia valvovana viranomaisena ensisijainen taho huolehtimaan sähkömarkkinoiden toimivuudesta ja kilpailullisuudesta, ei Kilpailuvirasto näe aihetta tutkia näiden maksujen väitettyä kohtuuttomuutta tai syrjivyyttä tarkemmin.
6.3.2 Tehoreservimaksu
61. Tehoreservimaksusta säädetään tehoreservilaissa (kts. kohta 5.3.4).
62. Fingrid katsoo, että Kilpailuvirastolla ei ole toimivaltaa tutkia määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön liittyvää epäilyä tehoreservimaksujen osalta, koska tehoreservimaksu perustuu yksityiskohtaiseen lainsäädäntöön ja yksityiskohtaiseen Energiamarkkinaviraston päätökseen. Toimivallan puuttumista Kilpailuvirastolta tukee Fingridin mukaan myös hallinto-oikeudellinen luottamuksen suojan periaate (hallintolaki 6 §).[29]
63. Kilpailuvirasto katsoo, että Fingridin väite toimivallan puuttumisesta on perusteeton. Kilpailuvirastolla on seuraavassa esitetyin perustein toimivalta tutkia, ovatko Fingridin perimät tehoreservimaksut perustamissopimuksen artiklan 82 mukaisia.
6.3.2.1 Fingridin asema tehoreservin ylläpitoa koskevan järjestelmän hoitajana
64. Fingridin tehtäväksi annettu tehoreservin ylläpitoa koskevan järjestelmän hoitaminen on kyseisen lain hallituksen esityksen[30] mukaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tuottamista koskeva tehtävä. Kyseisen säännöksen mukaan tällaista tehtävää hoitavaan yritykseen sovelletaan perustamissopimuksen määräyksiä ja kilpailusääntöjä siltä osin kuin ne eivät oikeudellisesti tai tosiasiallisesti estä yritystä hoitamasta sille uskottuja erityistehtäviä.
65. Käsillä olevaan tapaukseen sovelletaan kohdassa 49 kuvatun mukaisesti kilpailunrajoituslain 6 §:n lisäksi perustamissopimuksen artiklaa 82. Täten Kilpailuvirasto katsoo, että Fingridiin voidaan tehoreservin ylläpitoa koskevan järjestelmän hoitajana soveltaa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen määräyksiä ja kilpailusääntöjä ainakin siltä osin kuin ne eivät oikeudellisesti tai tosiasiallisesti estä yritystä hoitamasta sille uskottuja erityistehtäviä. Asian lopputulos huomioon ottaen käsillä olevassa asiassa ei ole välttämätöntä arvioida, missä määrin kilpailusääntöjen soveltaminen voisi estää Fingridiä hoitamasta näitä erityistehtäviä.
6.3.2.2 Fingridin antamat selvitykset asiassa
66. Kiistäessään Kilpailuviraston toimivallan asiassa Fingrid toteaa, että tehoreservimaksu perustuu yksityiskohtaiseen lainsäädäntöön ja yksityiskohtaiseen Energiamarkkinaviraston päätökseen. Energiamarkkinaviraston päätös[31] perustuu kuitenkin Fingridin esitykseen, jota tehdessään Fingridillä on ollut liikkumavaraa[32] kustannustenjakomallin valinnassa. Energiamarkkinavirasto katsoo[33], että tehoreservilain vaatima tasapuolinen ja syrjimätön kohtelu toteutuu, mikäli maksut kohdistetaan jollakin seuraavista vaihtoehtoisista tavoista:
- maksut kohdistetaan yksinomaan suomalaisella kulutukselle,
- maksut kohdistetaan sähkön tuotannolle Suomessa sekä tuonnille Venäjältä ja Virosta, tai
- maksut kohdistetaan suomalaiselle kulutukselle ja tuotannolle sekä tuonnille Venäjältä ja Virosta.
Fingrid on vuosille 2007–2008 esittänyt maksujen kohdistamista keskimmäisen vaihtoehdon mukaan.
67. Tehoreservilain mukaan maksujen tulee perustua siihen epätasapainoon, jonka siirtopalvelun käyttäjä aiheuttaa sähköjärjestelmässä sähkönhankinnan ja -kulutuksen välille. Suomen tuotannon aiheuttama epätasapaino perustuu Fingridin mukaan[34] arvioon, kun taas Venäjän tuonnin osalta tarkastelu perustuu toteutuneeseen epätasapainoon talven 2005/2006 huippukulutustilanteessa.
68. Suomen tuotannon osalta arviointi perustuu tuotantokapasiteettiin (13 650 MW), josta on vähennetty poissa markkinakäytöstä olevan kapasiteetin määrä (arvio 600 MW) ja laitosten epäkäytettävyys (arvio 3,5 %).
69. Suomen tuotannon osalta epätasapainoa on Fingridin mukaan jouduttu arvioimaan laskennallisesti siksi, että tuotantotilanne Suomessa sekä siirto Suomen ja Ruotsin välisillä yhdysjohdoilla riippuu pohjoismaisten sähkömarkkinoiden tilanteesta myös huippukulutustilanteessa. Toisin sanoen, jos Suomen ulkopuolelta on ollut saatavissa edullisemmin sähköä, kuin mitä Suomesta oli saatavilla, sähkö on hankittu sieltä ja Suomessa sijaitsevat kalliimmat tuotantomuodot ovat jääneet käynnistymättä. Tuotanto ei siis huippukulutustilanteessakaan välttämättä toteudu niin suurena, kuin mitä Suomen tuotanto mahdollistaisi markkinahinnan noustessa riittävän korkeaksi. Venäjän tuonnin kohdalla vastaavaa markkinamekanismia ei ole.
70. Suomen tuotannon aiheutetuksi epätasapainoksi Fingrid on arvioinut[35] 447 MW, johon on päädytty vähentämällä kulutuksesta tuotantokyky (13 040 MW – 12 593 MW). Epätasapaino johtuu siis laitosten arvioidusta epäkäytettävyydestä. Laitosten epäkäytettävyys on arvioitu niiden yleisten arvioiden perusteella, joiden mukaan epäkäytettävyys on tyypillisesti 2–5 %. Päätöksen jälkeen tehdyt selvitykset vahvistavat Fingridin mukaan tämän arvion.
71. Lukuun 13 040 MW taas on päädytty[36] vähentämällä tuotantokapasiteetista poissa markkinakäytöstä olevan kapasiteetin määrä. Poissa markkinakäytöstä olevaksi tehoreserviksi ovat Fingridin mukaan katsottu sellaiset laitokset, jotka olivat liittyneet tehoreservilain mukaiseen tehoreservijärjestelmään. Laitokset selvitettiin etukäteen tiedustelemalla tuottajilta heidän halukkuudestaan osallistua järjestelmään. Kriteerinä oli mm. se, että laitoksia ei ollut käytetty ennen lain voimaantuloa säännöllisesti.
72. Laskelman lähtökohdaksi Venäjän tuonnin osalta otettu 450 MW tuontirajoitus ei Fingridin mukaan ole millään tavoin suurin mahdollinen arvio, vaan todellisuudessa venäläinen osapuoli on rajoittanut tuontia välillä tätä enemmänkin.
6.3.2.3 Yhteenveto
73. Tehoreservilaki asettaa hinnoittelulle kohtuullisuuden, syrjimättömyyden ja tasapuolisuuden vaatimukset ja Energiamarkkinavirasto on lakia valvovana viranomaisena vahvistanut tehoreservimaksun määräytymisperusteiden lainmukaisuuden. Maksujen perustana olevan aiheutetun epätasapainon mittaaminen ja arviointi sisältää epävarmuustekijöitä ja järjestelmän vikaherkkyys vaikuttaa suurehkolta. Kilpailuvirasto ei ole kuitenkaan omissa selvityksissään löytänyt tekijöitä, jotka tukisivat epäilyjä siitä, että tehoreservimaksu olisi perustamissopimuksen 82 artiklan perusteella kohtuuton tai syrjivä.
74. Lisäksi kilpailunrajoituslain 12 §:ssä on säädetty tilanteista, joissa Kilpailuvirasto voi olla ryhtymättä toimenpiteisiin kilpailunrajoituksen poistamiseksi. Kilpailunrajoituslain 12 §:ää koskevien hallituksen esityksen (HE 243/1997) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan Kilpailuvirasto voi olla ryhtymättä toimenpiteisiin esimerkiksi tapauksissa, joissa kiellon vastaisesta toiminnasta on jo luovuttu ja joissa asian selvittämisellä ei olisi kilpailun turvaamisen kannalta tai rikkomuksen periaatteellisen hylättävyyden vuoksi merkitystä. Tehoreservimaksun suora kohdistaminen tuonnille on päättynyt 1.1.2009, eikä asian enempi selvittäminen ole myöskään 12 §:n näkökulmasta arvioiden tarpeen.
6.3.3 ETSO-maksu
75. ETSO-maksun kohdalla Kilpailuvirasto on huomioinut arvioinnissaan erityisesti asian EU:n laajuisen luonteen ja CBT-asetuksen tavoitteet.
76. RAO Nordicin mukaan ETSO-maksu, joka peritään sähköntuonnilta ETSO:on kuulumattomasta maasta, näyttää olevan asetettu summittaisesti hallinnollisella päätöksellä, eikä Fingrid tai ETSO ole kumpikaan pystyneet perustelemaan sen suuruutta esimerkiksi kustannuksilla. Maksu on RAO Nordicin mukaan täten selkeästi kohtuuton ja ei-ETSO-jäsenmaista sähköä tuovia syrjivä, koska näiden maksujen kautta Venäläiset sähkön tuojat joutuvat rahoittamaan ETSO-maiden kantaverkkoja.[37]
77. Fingridin mukaan ETSO-järjestelmässä on kyse komission ja sähkömarkkinaregulaattoreiden kanssa yhteistyössä luodusta järjestelmästä, jonka tarkoituksena on rajat ylittävän sähkökaupan ja sitä kautta myös kilpailun helpottaminen ja läpisiirron kustannusten oikeudenmukainen korvaaminen, kuten CBT-asetuskin edellyttää. Komissio on pitänyt kantaverkonhaltijoiden sopimaa korvausjärjestelmää useissa kannanotoissaan tärkeänä ja kannatettavana ja puoltanut sen soveltamista. Tämä ilmenee muun muassa komission kirjeistä ETSO:lle ja/tai ERGEG[38]:lle vuosilta 2002, 2005 ja 2007.[39]
78. Fingrid katsookin, että ETSO-maksun määräytymisperusteisiin ei liity sellaisia kilpailuoikeudellisia näkökohtia, joita Kilpailuvirasto olisi toimivaltainen tutkimaan[40].
79. CBT-asetukseen liittyvän korvausjärjestelmän yksityiskohdista on tarkoitus säätää asetuksen 8 artiklassa tarkoitetuissa suuntaviivoissa, jotka komissio hyväksyy sääntelykomitean avustamana. Järjestelmää koskevia suuntaviivoja ei kuitenkaan ole toistaiseksi annettu. Sen sijaan toistaiseksi sovelletaan järjestelmävastaavien kantaverkonhaltijoiden sopimaa korvausjärjestelmää. ETSO-maksu on osa tätä järjestelmää.
80. Asetukset ovat EU:n jäsenvaltioissa suoraan sitovaa ja velvoittavaa lainsäädäntöä. Tämä tarkoittaa, että jäsenvaltioiden viranomaisten ja tuomioistuinten tulee soveltaa asetuksia sellaisenaan. CBT-asetuksen noudattamisen valvonta on asetettu sähkömarkkinalaissa Energiamarkkinaviraston tehtäväksi[41].
81. ETSO-maksun kohdalla on kyse EU:n laajuisesti markkinoihin vaikuttavasta ja komission tukemasta järjestelmästä, jolla pannaan täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta, jonka noudattamista Suomessa valvoo sähkömarkkinalain perusteella Energiamarkkinavirasto. Täten Kilpailuviraston näkemyksen mukaan ei ole ilmennyt syytä arvioida ETSO-maksun kohtuullisuutta tai syrjimättömyyttä kansallisella tasolla kilpailunrajoituslain näkökulmasta edellä esitettyä pidemmälle, eikä Kilpailuvirasto ei näe ETSO-maksun enempää selvittämistä omalta osaltaan tarpeelliseksi. Kilpailuviraston alustavassa selvityksessä ei myöskään ilmennyt seikkoja, jotka tukisivat epäilyjä kilpailua rajoittavasta menettelystä.
7 johtopäätökset
82. Energiamarkkinavirasto on käsillä olevassa tapauksessa ensisijainen valvova viranomainen. Sähkömarkkinalaki, CBT-asetus ja tehoreservilaki ovat asiassa sovellettavia säädöksiä, joiden noudattamista Energiamarkkinavirasto valvoo. Kilpailuvirasto on arvioinut omien selvitystensä tarkoituksenmukaisen laajuuden tämän mukaisesti.
83. Edellä selostetun mukaisesti Kilpailuviraston selvityksissä ei ole markkinarajamaksun, kuormituksen antomaksun eikä tehoreservimaksun kohdalla tullut esille tekijöitä, jotka tukisivat epäilyjä niiden kilpailunrajoituslainvastaisuudesta. Ottaen lisäksi huomioon, että sovellettava menettely on tehoreservimaksun kohdalla muuttunut 1.1.2009, ei asian enempi selvittäminen ole tarpeen.
84. ETSO-maksun osalta Kilpailuvirasto toteaa, että aiemmin esitetyin perustein ei ole ilmennyt syytä selvittää Euroopan laajuisesti markkinoihin vaikuttavaa asiaa kansallisella tasolla kilpailunrajoituslain näkökulmasta edellä esitettyä pidemmälle.
85. Kilpailuvirasto katsoo, että asiassa ei ole tarpeen ryhtyä enempiin toimenpiteisiin ja poistaa asian käsittelystä.
8 sovelletut säännökset
86. Kilpailunrajoituslaki (480/1992) ml. muutossäädös 318/2004 3 §:n 2 momentti, 6 § ja 12 § sekä Euroopan Yhteisön perustamissopimuksen artikla 82.
9 muutoksenhaku
87. Kilpailunrajoituslain 21 §:n 1 momentin nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.
[1] Energiamarkkinaviraston kannanotto 6.2.2006: Fingrid Oyj:n sähkön siirron hinnoittelu Venäjän tuonnissa nro 1161/421/2005.
[2] Energiamarkkinaviraston päätös 14.11.2008: Sähköverkkotoiminnan kohtuullinen ja toteutunut tuotto ensimmäisen valvontajakson aikana 1.1.2005–31.12.2007, dnro 109/424/2007.
[3] Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi sähköntuotannon eräiden tehoreservien käytettävyyden varmistamisesta HE 228/2006.
[4] Sähkömarkkinalaki 38 §.
[5] ETSO: Explanatory note to ITC agreement 2008–2009, 3.10.2007, and press release: Pan-European inter-TSO compensation mechanism for 2008–2009, 30.11.2007 (www.etso-net.org).
[6] ETSO: Explanatory note to ITC agreement 2008–2009, 3.10.2007, and press release: Pan-European inter-TSO compensation mechanism for 2008–2009, 30.11.2007 (www.etso-net.org).
[7] Energiamarkkinaviraston päätös 20.3.2007 dnro 402/469/2006.
[8] Energiamarkkinaviraston päätös 20.3.2007 dnro 402/469/2006.
[9] Energiamarkkinaviraston päätös 20.3.2007 dnro 402/469/2006.
[10] Energiamarkkinaviraston päätös 19.12.2008 dnro 340/424/2008.
[11] http://www.energia.fi/FI.
[12] http://www.energia.fi/FI.
[13] http://www.fingrid.fi.
[14] http://www.fingrid.fi.
[15] Energiamarkkinaviraston päätökset 2.2.2005 dnro 195/429/2004 ja 17.2.2005 dnro 824/429/2005.
[16] http://www.fingrid.fi.
[17] http://www.fingrid.fi.
[18] Fingridin vastine 31.10.2008.
[19] Energiamarkkinaviraston kannanotto 6.2.2006: Fingrid Oyj:n sähkön siirron hinnoittelu Venäjän tuonnissa nro 1161/421/2005.
[20] Energiamarkkinaviraston päätös: Sähköntuotannon eräiden tehoreservien käytettävyyden varmistamisesta annetun lain 10 §:n 2 kohdassa tarkoitettujen määräytymisperusteiden vahvistaminen (Dnro 340/424/2008, 19.12.2008).
[21] European Commission: Report on the energy sector inquiry 10 January 2007 ja esim. COMP/M.2890 EDF / Seeboard.
[22] http://www.energiamarkkinavirasto.fi.
[23] Energiamarkkinaviraston päätös verkonhaltijan verkkotoiminnan tuoton määrittämistä koskevien menetelmien vahvistamisesta (Dnro 881/425/2004, 29.12.2004).
[24] RAO Nordicin toimenpidepyyntö 3.4.2008.
[25] Kilpailuneuvoston päätös 151/690/1999.
[26] Fingridin vastine 31.10.2008.
[27] Energiamarkkinaviraston kannanotto 6.2.2006: Fingrid Oyj:n sähkön siirron hinnoittelu Venäjän tuonnissa nro 1161/421/2005.
[28] Energiamarkkinaviraston päätös 14.11.2008, dnro 109/424/2007.
[29] Fingridin vastine 12.9.2008.
[30] HE 228/2006.
[31] Energiamarkkinaviraston päätös 20.3.2007 dnro 402/469/2006
[32] Liikkumavaran merkityksestä: katso yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomio T-271/03, erityisesti kohdat 263–272.
[33] Energiamarkkinaviraston päätös 20.3.2007 dnro 402/469/2006
[34] Fingridin vastine 31.10.2008.
[35] Fingridin vastine 31.10.2008.
[36] Fingridin vastine 31.10.2008.
[37] RAO Nordicin toimenpidepyyntö 3.4.2008.
[38] The European regulators group for electricity and gas.
[39] Fingridin vastine 31.10.2008.
[40] Fingridin vastine 12.9.2008.
[41] Sähkömarkkinalaki 38 §.