Asianosaiset
Ylläksen Yhdyskuntatekninen Huolto Oy
Toimenpidepyynnön tekijät
Kiinteistö Oy Lemmenloukku Kiinteistö Oy Lomaylläs Majat
Kiinteistö Oy Myllykaltio Kiinteistö Oy Nilikaltio
Kiinteistö Oy Ylläksen Naalinpesä Kiinteistö Oy Yllästys
Asunto Oy Nilirakennus
Asian vireilletulo
Kiinteistö Oy Yllästys, Asunto Oy Nilirakennus ja Kiinteistö Oy Lomaylläs Majat ovat 28.5.1993 päivätyllä yhteisellä kirjeellä, Kiinteistö Oy Ylläksen Naalinpesä 2.8.1993 päivätyllä kirjeellä sekä Kiinteistö Oy Myllykaltio 20.9.1994 päivätyllä kirjeellä pyytäneet kilpailuvirastoa selvittämään, onko Kolarin kunnan omistama Palovaaran Vesihuolto Oy, nykyiseltä nimeltään Ylläksen Yhdyskuntatekninen Huolto Oy (jäljempänä YYH), käyttänyt määräävää markkina-asemaansa väärin periessään Ylläksen ja Äkäslompolon alueella lomamajoja diskriminoivia vesihuollon liittymis- ja perusmaksuja.
Toimenpidepyyntöjen mukaan lomamajoilta perittävä perusmaksu on yli nelinkertainen vakituisiin asuinhuoneistoihin verrattuna. Myös lomamajoilta perittävä liittymismaksu on huomattavasti korkeampi kuin vakituisilta asuinhuoneistolta perittävä vastaava maksu. Toimenpidepyyntöjen mukaan YYH ei ole esittänyt lomamajoilta ja vakituisilta asuinhuoneistoilta perittävien maksujen erisuuruisuudelle todelliseen tilanteeseen perustuvia kustannusperusteluja.
Lomamajoja omistavien kiinteistö- ja asunto-osakeyhtiöiden mielestä vesihuoltoyhtiön rakentamis- ja ylläpitomenot eivät voi olla erisuuruisia eri huoneistotyyppien välillä sillä perusteella, asuuko huoneistossa yksi talous ympäri vuoden tai useampi lomaileva talous vuoden aikana. Lisäksi vesihuoltoyhtiön kiinteät käyttökustannukset huoneistoa kohti eivät voi olla lomamajojen osalta lähes viisinkertaisia vakituisiin asuinhuoneistoihin verrattuna. Myös vesihuollon tekniset ratkaisut ovat kaikkien huoneistotyyppien osalta samanlaiset eikä huoneistojen sijainnillakaan vesihuoltoyhtiön toimialueella voi olla merkitystä maksujen määräytymisperusteisiin. Toimenpidepyyntöjen mukaan lomamajojen ja vakituisten asuinhuoneistojen välistä erotusta ei voi perustella millään muulla kuin pyrkimyksellä suosia kunnan vakituisia asukkaita vieraspaikkakuntalaisten kustannuksella.
Kiinteistö Oy Lemmenloukku on 26.1.1995 päivätyllä kirjeellä ja Kiinteistö Oy Nilikaltio on 27.1.1995 päivätyllä kirjeellä pyytänyt kilpailuvirastoa selvittämään yhtiöiden ja Kolarin kunnan välistä vesilaskutusta. Kirjeiden mukaan Kiinteistö Oy Lemmenloukku ja Kiinteistö Oy Nilikaltio ovat yhteistoiminnassa rakentaneet Kolarin kunnalle kuuluvia vesi- ja viemärilinjoja noin 450000 mk:n arvosta. Kolarin kunnan vesihuoltolaitoksen ja Kiinteistö Oy Lemmenloukun välillä sekä Kolarin kunnan vesihuoltolaitoksen ja Kiinteistö Oy Nilikaltion välillä 8.3.1991 allekirjoitettujen liittymissopimusten mukaan ko. yhtiöiden omistamat vesirakenteet ja laitteet ovat siirtyneet tontin ulkopuolisilta osin Kolarin kunnan hallintaan ja omistukseen. Liittymisen yhteydessä ko. kiinteistöyhtiöt ja Kolarin kunnan vesihuoltolaitos sopivat siitä, Kolarin kunnan vesihuoltolaitos hyvittää yhtiöitä liittymismaksujen poistamisella. Kiinteistö Oy Lemmenloukku ja Kiinteistö Oy Nilikaltio ovat kuitenkin myöhemmin katsoneet, että Kolarin kunnan vesihuoltolaitoksen, nykyisin YYH:n niille määräämät vesihuollon perusmaksut ovat kohtuuttoman suuria ja vaatineet kunnalta myös perusmaksujen poistamista.
Asian selvittäminen
Kilpailuviraston selvitystoimenpiteet
Kilpailuvirasto pyysi 6.8.1993 selvitystä YYH:ltä. YYH:n vastaus saapui 20.8.1993.
Kilpailuvirasto pyysi 31.8.1993 Kiinteistö Oy Yllästykseltä, Asunto Oy Nilirakennukselta ja Kiinteistö Oy Lomaylläs Majoilta vastinetta YYH:n antamasta selvityksestä. Yhtiöiden yhteinen vastine saapui 24.9.1993.
Kilpailuvirasto pyysi 29.11.1994 Levin vesihuollolta (Kittilän kunta), Raattaman vesihuollolta (Kittilän kunta), Kuusamon energia- ja vesiosuuskunnalta, Luoston Huolto Oy:ltä (Sodankylä), Pelkosenniemen kunnan teknilliselta toimistolta, Saariselän vesi- ja viemärilaitokselta sekä Sallan kunnan teknilliseltä toimistolta selvitystä toimenpidepyyntöjen ja yleisen hiihtokeskuksissa vallitsevan hinnoittelukäytännön selvittämiseksi. Lisäksi kilpailuvirasto lähetti 29.11.1994 ko. asiaa koskevan kirjeen Lapin lääninhallitukselle. Kittilän kunnan teknillisen toimiston Levin Vesihuoltoa koskeva selvitys saapui 7.12.1994, Kyrön Vesihuolto Oy:n selvitys 12.12.1994, Luoston Huolto Oy:n selvitys 13.12.1994, Sallan kunnan teknillisen toimiston selvitys 15.12.1994 ja Kuusamon energia- ja vesiosuuskunnan selvitys 14.12.1994.
Kilpailuvirasto pyysi lisäselvityksiä 1.12.1994 ja 29.12.1994 YYH:ltä. YYH:n lisäselvitykset saapuivat 21.12.1994, 8.2.1995 ja 23.5.1995. Lisäksi YYH lähetti 6.6.1995 kilpailuvirastolle yhtiötä koskevaa tilinpäätösmateriaalia vuodelta 1994.
Kilpailuvirasto pyysi 4.10.1995 Oulun yliopiston vesitekniikan laboratorion apulaisprofessori Esko Laksolta asiantuntijalausuntoa vesihuoltolaitosten maksujen määräytymisperusteista. Apulaisprofessori Lakson asiantuntijalausunto saapui 7.12.1995.
Kilpailuviraston edustajat tekivät 19.10.1995 selvityskäynnin YYH:öön ja Kolarin kuntaan. Selvityskäynnin yhteydessä kilpailuviraston edustajat tutustuivat myös käytännössä YYH:n toimialueeseen sekä eri kiinteistö- ja huoneistotyyppien, erityisesti loma-asuntojen, sijaintiin vesihuoltoyhtiön toimialueella.
Kilpailuvirasto esitti YYH:lle 5.1.1996 tapauksesta laatimansa vastalausekirjelmän ja sai YYH:ltä tätä koskevia lausuntoja 9.2, 4.3 ja 13.6.1996. Lausunnoissaan YYH ilmoitti tekevänsä muutoksia perimiinsä vesihuoltomaksuihin.
Kilpailuvirasto pyysi 8.1.1996 Vesi- ja viemärilaitosyhdistykseltä lausuntoa YYH:lle lähettämästään vastalausekirjelmästä. Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen lausunto saapui 6.3.1996.
Kilpailuvirasto pyysi 12.2. ja 6.3.1996 apulaisprofessori Esko Laksolta sekä 6.3.1996 Kiinteistö Oy Lomaylläs Majoilta, Kiinteistö Oy Myllykaltiolta ja Asunto Oy Nilirakennukselta arviota YYH:n ilmoittamista muutoksista vesihuoltomaksuihin. Apulaisprofessori Lakson kirjeet saapuivat 20.2. ja 12.3.1996. Kiinteistö Oy Lomaylläs Majojen kirje saapui 29.3.1996, Kiinteistö Oy Myllykaltion kirjeet 17.1. ja 6.3.1996 sekä Asunto Oy Nilirakennuksen kirje 29.3.1996.
Asian selvittämisen aikana kilpailuvirasto on ollut lisäksi useita kertoja puhelinyhteydessä toimenpidepyynnön tekijöihin, YYH:n edustajiin sekä Kolarin kunnan edustajiin.
Asiaa selvittääkseen kilpailuvirasto on myös hankkinut vesihuoltoa ja vesihuollon maksuja koskevia tutkimuksia.
Asianosaiset yritykset ja toimenpidepyynnön tekijät
YYH on Kolarin kunnassa, Ylläksen ja Äkäslompolon alueella toimiva vesi- ja viemärilaitos. Yhtiön omistaa pääasiassa Kolarin kunta (kunnan omistuksessa on 362 osaketta 364 osakkeesta). YYH:llä ei ole toimitusjohtajan lisäksi muuta vakinaista henkilökuntaa. Yhtiö on ostanut tarpeen mukaan palveluja Kolarin kunnalta sekä vesijohto-, kiinteistönhoito- ja huoltoliikkeiltä. Yhtiön liikevaihto oli noin 2,3 miljoonaa markkaa vuonna 1994.
Toimenpidepyyntöjen tekijät ovat Ylläksen ja Äkäslompolon alueella lomamajoja omistavia kiinteistö- ja asunto-osakeyhtiöitä.
Kiinteistö Oy Lemmenloukku koostuu yhteensä 14 huoneistosta siten, että 12 huoneiston pinta-ala on 37,5 m2 ja kahden huoneiston 75 m2.
Kiinteistö Oy Lomaylläs Majat koostuu 60 lomamajasta, joissa jokaisessa on kaksi huoneistoa. Huoneistojen pinta-ala on keskimäärin 52 m2.
Kiinteistö Oy Myllykaltio on eri perheiden omistama lomaosakeyhteisö, jossa samalle tontille on rakennettu kuusi pientä rivitaloa sisältäen yhteensä 30 kpl 30 m2:n lomaosakehuoneistoja sekä kolme paritaloa sisältäen yhteensä kuusi 50 m2:n lomaosakehuoneistoa.
Kiinteistö Oy Nilikaltio koostuu kuudesta kahden perheen loma-asunnosta eli yhteensä 12 huoneistosta. Huoneistojen pinta-ala on 30 m2.
Kiinteistö Oy Ylläksen Naalinpesä koostuu kolmesta lomamajasta, joissa kussakin on kaksi huoneistoa. Huoneistojen pinta-alat ovat 62 m2 ja 53 m2.
Kiinteistö Oy Yllästys koostuu kahdeksasta yhden huoneiston lomamajasta. Huoneistojen pinta-ala on 49 m2.
Asunto Oy Nilirakennus koostuu neljästä lomamajasta, joissa on yhteensä 17 asuinhuoneistoa (9 kpl kahden huoneen ja 8 kpl yhden huoneen asuinhuoneistoja). Kahden huoneen huoneistojen pinta-ala on 45 m2 ja yhden huoneen huoneistojen 29 m2.
Asian selvittämisen rajaus
Kilpailuviraston päätös koskee YYH:n epäiltyä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä vesihuollon hinnoittelussa.
Kiinteistö Oy Myllykaltio on 20.9.1994 päivätyllä kirjeellä ja Kiinteistö Oy Nilikaltio 27.6.1995 päivätyllä kirjeellä pyytänyt kilpailuvirastoa selvittämään edellä mainittujen YYH:n hinnoittelukäytännön ja Kolarin kunnan vesihuoltolaitoksen laskutuskäytännön lisäksi sitä, onko Kolarin kunta käyttänyt määräävää markkina-asemaansa väärin jätehuollon järjestämisessä ja jätehuoltoa koskevassa hinnoittelussa Kolarin kunnan alueella. Ko. yhtiöiden mukaan Kolarin kunnan lomamajoilta perimät jätemaksut ovat kohtuuttomia esimerkiksi haja-asutusalueella sijaitsevien omakotitalojen maksamiin jätemaksuihin verrattuna, eikä esimerkiksi kiinteistön sijainnilla, jäteastioiden määrällä tai astioiden koolla ole merkitystä kiinteistön jätemaksun määräytymisessä.
Kolarin kunnan jätehuollon hinnoittelukäytäntöä koskevien toimenpidepyyntöjen osalta kilpailuvirasto tekee myöhemmin erillisen päätöksen.
Vesi- ja viemärilaitokset Suomessa
Suomen Ympäristökeskuksen selvitysten mukaan Suomessa oli vuonna 1994 vähintään 200 asukasta palvelevia vesilaitoksia yhteensä 903 ja viemärilaitoksia yhteensä 631. Vesilaitosverkostoon oli liittynyt 4.382.000 asukasta (86 % koko väestöstä) ja viemärilaitosverkostoon 3.985.000 asukasta (78 %). Viemärilaitoksilla oli yhteensä 545 jätevedenpuhdistamoa. Vesilaitokset jakoivat samana vuonna vettä keskimäärin 258 litraa asukasta kohden vuorokaudessa.
Vesi- ja viemärilaitoksia ja niiden hinnoittelua koskeva lainsäädäntö
Laki yleisistä vesi- ja viemärilaitoksista
Yleisiä vesi- ja viemärilaitoksia koskevan lain (982/77) 1 §:n mukaan mukaan yleisellä vesi- ja viemärilaitoksella tarkoitetaan kunnan tai kuntainliiton omistamaa taikka kunnan yleiseksi vesi- ja viemärilaitokseksi hyväksymää laitosta, jonka tehtävänä on huolehtia yhdyskunnan vedenhankinnasta ja viemäröinnistä. Lain 11 §:n mukaan yleisen vesi- ja viemärilaitoksen omistaja voi antaa laitokseen liittymisestä ja sen käytöstä yleisiä määräyksiä. Määräykset on laadittava siten, että ne liittyjiin nähden ovat tasapuolisia ja että liittyjän mahdollisuuksia käyttää laitoksen palveluksia hyväkseen ei kohtuuttomasti rajoiteta tai vaikeuteta.
Laki jätevesimaksusta
Yleiselle vesi- ja viemärilaitokselle suoritettavista maksuista on säädetty laissa jätevesimaksusta (610/73). Lain 3 §:n mukaan jätevesimaksu käsittää liittymismaksun ja käyttömaksun. Lain 4 §:n mukaan liittymismaksu suoritetaan viemärijohtojen ja niihin liittyvien jäteveden käsittelylaitosten rakentamiskustannusten kattamiseksi. Liittymismaksun määräämisen perusteena saa vaihtoehtoisesti olla tontin tai rakennuspaikan pinta-ala ja kerrosala, kiinteistöllä olevien rakennusten kerrosala, kiinteistöllä olevien rakennusten huoneistojen lukumäärä ja rakennusten kerrosala tai näihin rinnastettava peruste. Liittymismaksua määrättäessä saadaan myös kiinteistön käyttötarkoitus ottaa huomioon. Lain 5 §:n mukaan käyttömaksun määräämisen perusteena on kiinteistön käyttämän veden määrä.
Kuntien keskusjärjestöjen ja Vesihuoltoliiton vesilaitoksen taksan mallia koskeva suositus
Kuntien keskusjärjestöt ja Vesihuoltoliitto ovat antaneet vuonna 1982 yhteisen suosituksen ”Vesilaitosten taksan malli perusteluineen ja laskentaohjeineen”. Suosituksen mukaan asiakkailta perittäviä maksuja ovat liittymismaksu, kulutusmaksu, perusmaksu, mittarimaksu, tonttijohtojen rakentamis- ja uusimismaksut, sammutusvesilaitteistojen liittämisestä perittävät maksut sekä yksikköhintaveloitukset. Vesilaitosmaksuja koskevan taksan laadinnan kannalta merkittävinä yleisinä tavoitteina voidaan pitää oikeudenmukaisuutta, tasapuolisuutta, selkeyttä ja yksikäsitteisyyttä, maksujen ajallista tasaisuutta, yhteensopivuutta kunnallisen laskentatoimen kanssa sekä vertailukelpoisuutta eri laitosten vastaaviin maksuihin.
Liittymismaksu
Kuntien keskusjärjestöjen antamien suositusten mukaan vesilaitoksen liittymismaksun määräämisperusteena tulisi käyttää samaa perustetta kuin viemärilaitoksessa.
Liittymismaksulla peritään pääasiassa laitoksen perusinvestointien kustannuksia. Laskentaperusteena käytetään esimerkiksi vesilaitoksen pääoman nykyarvoa. Liittymismaksulla katettavina käyttöomaisuusryhminä voidaan pitää koko vesilaitosta, vesilaitoksen vedenjakelujärjestelmää, keskimääräisen putkikoon rakennuskustannusta tai sitä osaa vesilaitoksen perusinvestoinneista, jota ei rahoiteta lainoilla tai avustuksilla.
Perusmaksu
Perusmaksu on vesilaitoksen vuosittain perimä maksu, jolla katetaan vesilaitoksen kiinteitä, kulutusmäärästä riippumattomia käyttökustannuksia. Perusmaksu voi olla kiinteä maksu tai perustua kiinteään vähimmäisvesimäärään. Jälkimmäistä vaihtoehtoa ei kuitenkaan suositella, koska sillä saattaa olla kulutusta lisäävä vaikutus. Perusmaksun määräämisperusteena voi olla esimerkiksi kiinteistön ilmoittama suurin vedentarve, sama määräämisperuste kuin vesilaitoksen liittymismaksussa, vesimittarin koko tai kiinteistössä olevien asuinhuoneistojen lukumäärä.
Perusmaksua tulisi ensisijaisesti kantaa pääomakustannusten kattamiseksi. Jos perusmaksu on kulutusmaksuun verraten kovin suuri, vähenee kuluttajien motivaatio veden hukkakulutuksen pienentämiseksi. Tämän vuoksi perusmaksun tuoton ei tulisi ylittää kolmannesta vesilaitoksen perus- ja kulutusmaksujen yhteistuotosta.
Kulutusmaksu
Kulutusmaksun yksikköhinta saadaan jakamalla kulutusmaksuilla katettavat kustannukset laskentakauden arvioidulla laskutettavalla vedenkulutuksella. Suosituksen mukaan vesilaitoksen kulutusmaksun yksikköhinnan tulee pääsääntöisesti olla kulutuksesta riippumaton.
Kulutusmaksulla katetaan vesilaitoksen vuotuiset käyttökustannukset. Käyttökustannuksia ovat varsinaiset käyttökustannukset ja pääomakustannukset. Varsinaisiin käyttökustannuksiin lasketaan: raakavesikustannukset (myös veden osto), kulut sähkön, muun energian, kemikaalien ja käyttötarvikkeiden ostoista, kunnossapitokulut (korjaukset ja huolto), laitoksella palvelevan koko- ja osapäivätoimisen henkilöstön palkat ja sosiaalikulut, vesilaitostoiminnan osuus kunnan hallinto- ja henkilöstökuluista, ulkopuolisilta tilatut kuljetukset ym. palvelut sekä muut varsinaiset käyttökustannukset. Pääomakustannuksia ovat puolestaan käyttöomaisuudesta tehtävät poistot ja käyttöomaisuuden korko.
Vesihuollon järjestäminen Äkäslompolon ja Ylläsjärven alueella
Vesihuollon rakentaminen ja vesihuoltoa koskeva yleissuunnitelma
Vesihuollon rakentaminen aloitettiin Äkäslompolon kylän alueella vuonna 1983. Äkäslompolon kylässä vesihuollon rakentajana ja ylläpitäjänä oli Kolarin kunnan vesilaitos. Vastaavasti Ylläsjärven kylän matkailualueen vesihuollon rakentaminen aloitettiin vuonna 1985. Sen toteuttamista varten perustettiin 27.8.1985 Palovaaran Vesihuolto Oy. Kolarin kunta omisti yhtiön osakkeista 46,6 %. Muina omistajina olivat alueen matkailu- ja rakennusyritykset. Vuosien 1987-1991 aikana Ylläksen alueelle laadittiin koko matkailualueen kattava yleiskaava. Sen laativat yhdessä Kittilän, Kolarin ja Muonion kunnat, koska siihen sisältyy alueita kaikista näistä kunnista. Yleiskaavan osana tehtiin myös vesiensuojelun sekä vesihuollon yleissuunnitelma. Yleissuunnitelmassa esiteltiin Ylläksen alueen vesihuollon toteuttaminen ja käyttötehtävät keskitettäväksi yhdelle organisaatiolle. Organisaatiomuodoksi esitettiin osakeyhtiötä. Kolarin kunnanvaltuusto teki 6.8.1990 päätöksen vesihuoltoyhtiön perustamisesta ja hyväksyi 25.3.1991 yhtiön perustamissuunnitelman.
Kolarin kunnan ja Palovaaran Vesihuolto Oy:n välinen sopimus
Kolarin kunnan ja Palovaaran Vesihuolto Oy:n välillä allekirjoitettiin 29.11.1991 sopimus Äkäslompolon kylän alueella olevan vesilaitosomaisuuden siirrosta Kolarin kunnalta Palovaaran Vesihuolto Oy:lle. Sopimus tuli voimaan 1.12.1991 alkaen. Sopimuksessa sovittiin vesilaitosomaisuuden siirron ohella omaisuuden arvosta, kauppahinnasta ja maksutavasta, lainaksi jääneen kauppahinnan maksuajasta ja korosta, yhtiön toiminnan ja hallinnon järjestelyistä sekä yhtiön nimen muuttamisesta ja toimialan määrittelystä.
Sopimuksen mukaan Äkäslompolon kylän alueella toimineesta kunnan vesilaitoksen osasta ja Ylläsjärven kylän alueella toimineesta Palovaaran Vesihuolto Oy:stä muodostettiin osakeyhtiö, joka yhtiöjärjestyksensä mukaisesti huolehtii Ylläksen osayleiskaava-alueen vesi- ja jätevesihuollosta sekä muista yhdyskuntateknisistä huolto- ja palvelutehtavistä. Kunta luovutti vesihuoltoyhtiön omistukseen Äkäslompolon alueella olevan vesilaitoksen osan kaikki vesi- ja viemärijohdot, vedenottamot, puhdistamon sekä pumppaamot kaikkine kojeineen ja laitteineen. Lisäksi kunta siirsi vesihuoltoyhtiölle kaikki luovutettavaa laitosta koskevat liittymissopimukset, maanvuokrasopimukset, johtoaluiden käyttöä koskevat sopimukset, sähköliittymäsopimukset, kaavoitussopimukset siltä osin kuin niissä on sovittu vesi- ja viemärijohtojen rakentamisesta ja liittymisestä laitoksen kuluttajaksi, vakuutussopimukset sekä takuut ja vakuudet.
Sopimuksen mukaan vesihuoltoyhtiön taloudenhoidon peruslähtökohtana on itsekannattavuus. Itsekannattavuuden pohjalta vesihuoltoyhtiö vahvistaa liittymis- ja käyttömaksutaksan. Liittymismaksuperusteeksi taksaan otettiin liitettävien rakennuspaikkojen rakennusoikeus. Jos rakennuspaikan rakennusoikeutta ei ole kaavalla osoitettu, on liittymismaksun perusteena rakennuksen kerrosala, kuitenkin vähintään sata (100) kerrosneliömetriä. Liittymissopimuksia jo tehneiden ns. vanhojen kuluttajien osalta liittymismaksua ei kuitenkaan tarkistettu. Jos jo verkkoon liittynyttä kiinteistöä laajennetaan, sovelletaan asennuksen osalta uusia liittymismaksuperusteita.
Sopimuksessa vesihuoltoyhtiö muutti yhtiöjärjestyksensä toimialan määrittelyä siten, että yhtiö voi mahdollisimman laaja-alaisesti hoitaa matkailukeskusalueen yhdyskuntateknisiä palveluja ja kehittämistehtäviä. Sopimuksen mukaan vesihuoltoyhtiön toimialamäärittelyyn voisivat kuulua vesi- ja jätevesihuolto, jätehuolto, kaavateitten rakentaminen sekä kunnossa- ja puhtaanapito, muiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapito, teitten ja muiden yleisten alueiden valaistus, liikuntapaikkojen ja reittien rakentaminen ja ylläpito, yhtiön toimialaa ja yleisiä tarpeita palvelevien rakennusten rakentaminen ja ylläpito sekä maa-alueiden, rakennusten ja osakkeiden omistaminen.
Sopimuksen mukaan Ylläksen osayleiskaava-alueen vesi- ja jätevesihuolto on yleiskaavassa tarkoitettu hoidettavaksi keskitetysti koko alueella. Tämän toteuttamiseksi vesihuoltoyhtiö laajentaa toimintaansa tarpeen mukaan Kittilän ja Muonion kuntien alueelle. Tämä edellyttää sopimusmenettelyä näiden kuntien ja näiden kuntien puoleisella osalla yleiskaava-aluetta jo mahdollisesti olevien vesihuoltoyhtiöitten ja vesihuolto-osuuskuntien kanssa.
Yhtiön ylimääräisessä yhtiökokouksessa 25.1.1993 toteuttiin ko. sopimuksen mukaisesti yhtiöjärjestyksen muutos, joka rekisteröitiin kaupparekisteriin 25.8.1993. Samalla vesihuoltoyhtiön uudeksi toiminimeksi valittiin Ylläksen Yhdyskuntatekninen Huolto Oy.
Suunnitelma runkovesihuoltoyhtiön perustamiseksi
Kilpailuviraston käytettävissä olevien tietojen mukaan Ylläksen alueelle on suunniteltu myös oman runkovesihuoltoyhtiön perustamista. Yhtiön nimi tulisi olemaan Ylläksen Vesi Oy ja yhtiön omistajat olisivat Kolarin kunta (60 %:n omistusosuus yhtiön osakkeista), Kittilän kunta (34 %) ja Muonion kunta (6 %). Yhtiön tarkoituksena olisi rakentaa tai rakennuttaa sekä ylläpitää Ylläksen alueen jäteveden puhdistusta varten tarvittavia laitoksia ja siirtojohtoja sekä eräitä puhtaan veden johtoja. Lisäksi yhtiön tarkoituksena olisi tarjota osakaskunnille jäteveden puhdistuspalvelua. Ko. sopimuksen pohjana on osayleiskaavan perusteella laadittu Ylläksen alueen vesiensuojelun ja vesihuollon yleissuunnitelma ja siinä määritellyt siirtoviemärilinjat ja keskusjätevedenpuhdistamo. Yhtiötä koskevan alustavan osakassopimuksen mukaan yhtiön tarkoitus olisi toimia vain määrätyn ajan, jonka jälkeen yhtiökokous päättäisi yhtiön purkamisesta. Yhtiön purkamisen jälkeen kaikki sen omaisuus siirrettäisiin YYH:n tai sen seuraajan omistukseen.
YYH:n toiminta ja taloudellinen asema vesihuoltoyhtiönä
Yhtiön osakepääoma, verkoston laajuus sekä käytössä oleva vesihuoltolaitteisto
YYH:n vähimmäispääoma on 1.820.000 mk ja enimmäispääoma 7.280.000 mk. Yhtiön toimialueella on rakennettuja vesijohtoja yhteensä 48 km ja jätevesiviemäreitä 47 km. YYH:n käytössä on nykyisin kolme vedenottamoa, kaksi jätevedenpuhdistamoa, viisi paineenkorotusasemaa sekä kahdeksan jäteveden pumppaamoa.
Yhtiön asiakkaat ja asiakasjakauma
YYH:n kilpailuvirastolle antaman selvityksen mukaan yhtiöllä oli vuonna 1994 yhteensä 775 asiakasta. YYH:n asiakkaat jakaantuvat eri huoneistotyypeittäin seuraavasti: asuinomakotitalot 74 (osuus kaikista asiakkaista 9,5 %), asuinrivitalot 12 (1,5 %), lomamökit 244 (31,5 %), lomarivitalot 401 (51,7 %), asuinliikerakennukset 4 (0,5 %), liikerakennukset 32 (4,1 %), julkiset rakennukset 3 (0,4 %) sekä muut rakennukset 5 (0,6 %). Yhtiön asiakkaina ei ollut lainkaan teollisuusrakennuksia.
YYH:n ilmoittama asiakasmäärä on asunnoissa ja huoneistoissa olevien vesimittarien lukumäärä, sillä YYH on katsonut, että jokaisen vesimittarin takana on erillinen asiakas. Tämän vuoksi YYH:n kilpailuvirastolle toimittamasta selvityksestä ei yksiselitteisesti ilmene esimerkiksi YYH:n vesijohto- ja viemäriverkostoon liittyneiden kiinteistöjen lukumäärä tai YYH:n asiakkaiden liittymisaste yhtiön toimialueella.
Yhtiön vesijohto- ja viemäriverkostoon kuuluvien huoneistojen vedenkulutus ja kulutuksen jakaantuminen eri huoneistotyypeittäin
YYH:n vesi- ja viemäriverkostoon kuuluvien eri huoneistotyyppien kokonaisvedenkulutus (m3) oli vuonna 1994 yhteensä 106160 m3. Vedenkulutus jakaantui eri huoneistotyypeittäin seuraavasti: asuinomakotitalot 6990 m3 (osuus kokonaisvedenkulutuksesta 7 %), asuinrivitalot 5972 m3 (6 %), lomamökit 14959 m3 (14 %), lomarivitalot 33909 m3 (32 %), asuinliikerakennukset 791 m3 (1 %), liikerakennukset 41876 m3 (39 %), julkiset rakennukset 174 m3 (0 %) sekä muut rakennukset 1489 m3 (1 %).
Yksittäisten liittymien vedenkulutus (m3) oli vuonna 1994 huoneistotyypeittäin puolestaan seuraava: asuinomakotitalot 94 m3, asuinrivitalot 498 m3, lomamökit 61 m3, lomarivitalot 85 m3, asuinliikerakennukset 198 m3, liikerakennukset 1309 m3, julkiset rakennukset 58 m3 ja muut rakennukset 298 m3.
Yhtiön pitkäaikaiset lainat, lainoja koskevat järjestelyt sekä Ylläksen alueen saama rahallinen tuki ja avustus
Vuoden 1994 tilinpäätöksessä YYH:n pitkäaikaisten lainojen määrä oli noin 8 milj. mk. Yhtiön lainojen takaajana on Kolarin kunta. YYH on sopinut rahalaitosten kanssa lainojen lykkäämisestä määräajaksi yhtiön talouden vakaannuttamiseksi. Vuosina 1992 ja 1993 yhtiö on sopinut osakepääoman korotuksista ja lainajärjestelyistä myös Kolarin kunnan kanssa. Vuonna 1994 yhtiö on sopinut Kolarin kunnan kanssa kunnan myöntämien lainojen koron tarkistamisesta ja lainojen lyhentämisen siirtämisestä myöhemmille vuosille.
Kilpailuviraston käytettävissä olevien tietojen mukaan Ylläksen alueelle (Kolarin kunta, Palovaaran Vesihuolto Oy sekä YYH) on myönnetty vuosina 1988-93 vesi- ja ympäristöhallituksen myöntämää korkotukea yhteensä 2.145.000 mk, vesihuoltoavustusta yhteensä 2.990.000 mk ja valtionavustusta yhteensä 1.322.000 mk.
YYH:n vesihuollon hinnoittelukäytäntö sekä YYH:n perustelut yhtiön soveltamalle hinnoittelukäytännölle ja eri huoneistotyypeiltä perittävien maksujen erisuuruisuudelle
YYH:n vesihuollon maksut ja maksujen määräytymisperusteet
YYH perii toimialueellaan eli Kolarin kunnan Äkäslompolon ja Ylläsjärven alueilla yhtiön asiakkaina olevilta vakituisilta asuinhuoneistoilta, liikehuoneistoilta ja loma-asunnoilta vesihuollon liittymis-, perus- ja kulutusmaksuja. Mikään Kolarin kunnan elin ei määrää yhtiön maksuista, vaan YYH päättää itsenäisesti perimistään maksuista. Ko. maksuista päätetään yhtiön hallituksessa. YYH:llä ei ole myöskään tuloutusvelvoitetta Kolarin kunnalle. Kolarin kuntaan kuuluvilla muilla alueilla, esimerkiksi Kolarin kirkonkylän ja Sieppijärven alueella, vesihuoltopalvelujen järjestämisestä vastaa Kolarin kunta ja näillä alueilla noudatetaan Kolarin kunnanvaltuuston tekemiä vesimaksu- ja jätevesimaksutaksapäätöksiä.
YYH:n liittymismaksu perustuu kaikkien huoneistotyyppien osalta tontin rakennusoikeuteen neliömetreinä. Liittymismaksua vastaan vesilaitos tuo vesi- ja viemärijohdon rakennuskaava-alueella tontin rajalle. Erillisellä korvauksella laitos rakentaa kiinteistön omistajan pyynnöstä myös tonttijohdot.
Perusmaksun perusteena on kunkin kiinteistön huoneistojen lukumäärä. YYH:n mukaan huoneistokohtaista perusmaksua peritään kiinteiden käyttökustannusten kattamiseksi.
Kulutusmaksun perusteena on puolestaan kiinteistön kuluttama käyttöveden määrä kuutiometreinä.
YYH:n perimät liittymismaksut ovat kertaluonteisia ja perusmaksut vuosimaksuja.
Taulukko 1. YYH:n perimät vesihuoltomaksut 1.1.1993-31.5.1994 (maksuihin ei sisältynyt arvonlisäveroa)
| Maksu | Vakituiset asuinhuoneistot |
Loma-asunnot | Liikehuoneistot |
| Vesiliittymä (mk/ro-m²) | 40 | 80 | 40 |
| Viemäriliittymä (mk/ro-m²) | 80 | 140 | 80 |
| Perusmaksu (mk/huon.x a) | 250 | 1100 | 1100 |
| Käyttövesi (mk/m³) | 3,50 | 3,50 | 3,50 |
| Jätevesi (mk/m³) | 6,50 | 6,50 | 6,50 |
1.1.1993-31.5.1994 YYH:n perimä liittymismaksu oli loma-asuntojen vesiliittymän osalta 80 mk/rakennusoikeus-m² ja viemäriliittymän osalta 140 mk/ rakennusoikeus-m². Vastaavasti vakituisten asuin- ja liikehuoneistojen liittymismaksu oli vesiliittymän osalta 40 mk/rakennusoikeus-m² ja viemäriliittymän osalta 80 mk/rakennusoikeus-m². YYH:n perimä vuosittainen ja huoneistokohtainen perusmaksu oli puolestaan loma-asuntojen ja liikehuoneistojen osalta 1100 mk ja vakituisten asuinhuoneistojen osalta 250 mk. YYH:n perimä kulutusmaksu oli käyttöveden osalta 3,50 mk/m³ ja jäteveden osalta 6,50 mk/m³. YYH:n käytössä 1.1.1993-31.5.1994 olleisiin perus- ja käyttömaksuihin ei sisältynyt arvonlisäveroa.
YYH:n 1.6.1994 lähtien voimassaolleet vesihuoltomaksut otettiin käyttöön arvonlisäverolain (1501/93) voimaantulon yhteydessä. Arvonlisäverolain voimaantulon myötä YYH:n perimiin perus- ja kulutusmaksuihin sisältyy arvonlisävero (18,36 %). YYH:n 1.6.1994 voimaantulleet liittymismaksut ovat täsmälleen yhtäsuuria kuin 1.1.1993-31.5.1994 käytössä olleet liittymismaksut. YYH:n vuosittainen ja huoneistokohtainen perusmaksu on sen sijaan loma-asuntojen ja liikehuoneistojen osalta 1302 mk ja vakituisten asuinhuoneistojen osalta 296 mk. YYH:n perimä kulutusmaksu on puolestaan käyttöveden osalta 4,15 mk/m³ ja jäteveden osalta 7,70 mk/m³. Kulutusmaksu on sama vakituisille asuinhuoneistoille, liikehuoneistoille ja loma-asunnoille. 1.6.1994 voimaantulleet perus- ja kulutusmaksut on saatu siten, että 1.1.1993-31.5.1994 perittyihin perus- ja kulutusmaksuihin on lisätty arvonlisävero (18,36 %).
YYH:n vesihuoltomaksut ovat olleet käytössä koko YYH:n toiminta-alueella vuoden 1993 alusta lähtien. Ennen vuotta 1993 Äkäslompolon ja Ylläksen alueilla perittävät maksut erosivat toisistaan siten, että Äkäslompolossa, jossa Kolarin kunnan vesilaitos toimi 1.12.1991 asti, oli käytössä samat maksut kuin kunnan vesilaitoksen muilla toiminta-alueilla. Sitä vastoin Ylläsjärvellä, jonka vesi- ja viemäriverkostot ovat alusta pitäen olleet YYH:tä edeltäneen Palovaaran Vesihuolto Oy:n omistuksessa, olivat käytössä omat erilliset maksut. Näihin maksuihin sisältyi mm. huoneistokohtainen vähimmäiskulutusmaksu (90 m³/huoneisto/vuosi), josta luovuttiin, koska ko. maksulla ei YYH:n mukaan ollut säästävää vaikutusta vedenkulutukseen.
1.1.1993 lähtien YYH:n loma-asunnoilta perimä liittymismaksu on ollut vesiliittymän osalta kaksinkertainen vakituisiin asuin- ja liikehuoneistoihin verrattuna. Lisäksi liittymismaksu viemäriliittymän osalta on ollut loma-asuntojen osalta 1,75-kertainen verrattuna vakituisilta asuin- ja liikehuoneistoilta perittävään vastaavaan maksuun. Vastaavasti huoneistokohtaisten perusmaksujen osalta loma-asunnoilta ja liikehuoneistoilta on peritty noin 4,4-kertainen maksu vakituisiin asuinhuoneistoihin verrattuna. Kulutusmaksut ovat olleet kaikille huoneistotyypeille samat sekä käyttö- että jäteveden osalta.
YYH:n vesihuoltomaksujen maksukertymä ja maksujen jakaantuminen eri huoneistotyypeittäin
YYH:n kokonaismaksukertymä eri vesihuoltomaksuista oli yhteensä 2.317.278 mk vuonna 1994. YYH:n perusmaksukertymä oli vuonna 1994 yhteensä 1.288.007 mk (suhteellinen osuus yhtiön kokonaismaksukertymästä noin 55 %), vesimaksukertymä 356.203 mk (noin 15 %) sekä jätevesimaksukertymä 688.204 mk (noin 30 %). YYH:n kokonaismaksukertymä ja vesihuoltomaksujen jakaantuminen eri huoneistotyypeittäin vuonna 1994 on esitetty taulukossa 2.
Taulukko 2. YYH:n vuoden 1994 maksukertymän jakaantuminen eri huoneisto tyypeittäin
| Maksut (mk) | |||||
| Huoneistotyyppi | Perusmaksut | Vesimaksut | Jätevesimaksut | Yhteensä | (%) |
| Asuinomakotitalot | 16684 | 18296 | 44934 | 79914 | (3,4) |
| Asuinrivitalo | 22624 | 20598 | 38240 | 81462 | (3,5) |
| Lomamökki | 331930 | 50519 | 96472 | 483116 | (20,8) |
| Lomarivitalo | 774013 | 118638 | 221069 | 1117478 | (48,2) |
| Asuinliikerakennus | 11495 | 2297 | 5065 | 18857 | (0,8) |
| Liikerakennus | 120454 | 139986 | 271527 | 508878 | (22,0) |
| Julkinen rakennus | 3242 | 600 | 1114 | 4956 | (0,2) |
| Teollisuus | 0 | 0 | 0 | 0 | (0,0) |
| Muut | 7565 | 5269 | 9783 | 22617 | (1,0) |
| Yhteensä | 1288007 | 356203 | 688204 | 2317278 | |
Eri huoneistotyypeittäin tarkasteltuna suhteellisesti suurimman osuuden YYH:n perimistä kaikista eri vesihuoltomaksuista maksoivat vuonna 1994 lomarivitalot (suhteellinen osuus YYH:n kokonaismaksukertymästä 48 %), liikerakennukset (22 %) sekä lomamökit (21 %).
YYH:n koko perusmaksukertymästä suhteellisesti suurimman osuuden perusmaksuja maksoivat vuonna 1994 lomarivitalot (osuus koko perusmaksukertymästä 60,1 %), lomamökit (25,8 %) sekä liikerakennukset (9,3 %). Koko vesimaksukertymästä suhteellisesti suurimman osuuden vesimaksuja eri huoneistotyypeistä maksoivat puolestaan liikerakennukset (osuus koko vesimaksukertymästä 39,3 %), lomarivitalot (33,3 %) sekä lomamökit (14,2 %). Vastaavasti jätevesimaksuja maksoivat suhteellisesti suurimman osuuden liikerakennukset (osuus koko jätevesimaksukertymästä 39,5 %), lomarivitalot (32,1 %) sekä lomamökit (14,0 %).
YYH:n vesihuoltomaksut (mk) yksittäistä vesimittaria kohti olivat vuonna 1994 eri huoneistotyypeissä seuraavat: asuinomakotitalot 1080 mk, asuinrivitalot 6789 mk, lomamökit 1980 mk, lomarivitalot 2787 mk, asuinliikerakennukset 4714 mk, liikerakennukset 15902 mk, julkiset rakennukset 1652 mk sekä muut rakennukset 4523 mk.
Vastaavasti YYH:n vesihuoltomaksut (mk) kulutettua vesikuutiometriä kohti olivat vuonna 1994 eri huoneistotyypeissä seuraavat: asuinomakotitalot 11 mk/m3, asuinrivitalot 14 mk/m3, lomamökit 32 mk/m3, lomarivitalot 33 mk/m3, asuinliikerakennukset 24 mk/m3, liikerakennukset 12 mk/m3, julkiset rakennukset 28 mk/m3 sekä muut rakennukset 15 mk/m3.
YYH:n mukaan yhtiön toteutunut keskimääräinen vuosittainen laskutus perus- ja kulutusmaksun osalta oli vuonna 1993 vakitusten asuinhuoneistojen (noin 100 kpl) kohdalla seuraava: perusmaksu 250 mk/vuosi sekä kulutusmaksu 200 m3 x 10 mk (käyttövesi 3,50 mk/m3+ jätevesi 6,50 m3) = 2000 mk/vuosi eli vesi ja jätevesi yhteensä 2250 mk/vuosi. Vastaava keskimääräinen vuosittainen laskutus loma-asuntojen (noin 860 kpl) osalta oli perusmaksuna 1100 mk/vuosi ja kulutusmaksuna 40 m3 x 10 mk = 400 mk eli vesi ja jätevesi yhteensä 1500 mk/vuosi.
YYH:n kustannukset ja kustannusten jakaantuminen eri huoneistotyypeittäin
YYH on toimittanut 8.2.1995 kilpailuvirastolle selvityksen yhtiön kustannuksista menolajeittain vuosina 1992 ja 1993. Selvitys perustuu yhtiön tilinpäätöksen tuloslaskelmaan. Selvityksen mukaan yhtiön kokonaiskustannukset muodostuvat kahdesta päämenolajista: kiinteistä kuluista ja vieraan pääoman kuluista. Kiinteät kulut jakaantuvat käyttökuluihin ja hallinnon kuluihin. Lisäksi käyttokulut on jaoteltu edelleen palkkakustannuksiin, vuokriin, energiakuluihin, korjaus- ja huoltokuluihin sekä muihin käyttökuluihin. YYH:n mukaan sen kustannukset jakaantuivat eri menolajeittain vuonna 1993 alla olevan taulukon mukaisesti.
Taulukko 3. YYH:n kustannukset menolajeittain vuonna 1993
| Menolaji | Kust. (mk) | Keskimääräiset kustannukset/huoneisto | ||
| Asuinhuon. | Liikehuon. | Lomamajat | ||
| Palkkakustannukset | 282419 | 282 | 282 | 282 |
| Vuokrat | 6930 | 7 | 7 | 7 |
| Energiakulut | 137488 | 137 | 137 | 137 |
| Korjaukset ja huolto | 589170 | 300 | 500 | 627 |
| Muut käyttökulut | 46937 | 47 | 47 | 47 |
| Käyttökulut yhteensä | 1062944 | 774 | 974 | 1101 |
| Hallinnon kulut | 84419 | 84 | 84 | 84 |
| Kiinteät kulut yhteensä | 1147363 | 858 | 1058 | 1185 |
| Vieraan pääoman kulut | 1143495 | 700 | 1000 | 1202 |
| Kustannukset yht. | 2290858 | 1558 | 2058 | 2387 |
Vuonna 1992 YYH:n kustannukset olivat yhteensä 1.737.060 mk. YYH:n ilmoituksen mukaan vuotta 1992 koskevat kustannukset jakaantuivat eri menolajeille ja huoneistotyypeille samassa suhteessa kuin vuoden 1993 kustannukset.
YYH:n kilpailuvirastolle antaman selvityksen mukaan eri huoneistotyyppien aiheuttamat kustannukset poikkesivat vuosina 1992 ja 1993 vain keskimääräisten huoneistokohtaisten korjaus- ja huoltokulujen sekä vieraan pääoman kulujen osalta. Loma-asuntojen osalta ko. kulut olivat suurempia kuin vakituisten asuinhuoneistojen ja liikehuoneistojen vastaavat kulut. Lisäksi liikehuoneistojen kulut olivat suurempia kuin vakituisten asuinhuoneistojen vastaavat kulut. YYH on ilmoittanut muiden kiinteiden käyttökulujen jakautuvan tasaisesti saman suuruisina kaikille huoneistotyypeille.
YYH:n mukaan loma-asuntojen korjaus- ja huoltokulut ovat noin kaksinkertaiset muiden huoneistotyyppien vastaaviin kuluihin verrattuna. YYH:n mukaan tämä johtuu siitä, että paineenkorotuslaitosten huolto ja korjaus kohdistuu vain loma-asuntoihin, koska muita kiinteistöjä varten ei paineenkorotuksia tarvita. Lisäksi loma-asuntoihin vedettävän verkoston pituus huoneistoa kohti sekä loma-asuntojen sijainti aiheuttavat suurempia korjauskustannuksia kuin muut huoneistot. Loma-asuntojen osavuotinen käyttö aiheuttaa verkostossa myös tukoksia ja jäätymisiä, mikä nostaa korjaus- ja huoltokustannuksia. Huoltotoimenpiteet suorittaa YYH:n toiminnoista erillinen kiinteistöhuoltoyhtiö, joka veloittaa palveluistaan YYH:tä. YYH:n mukaan huoltotoimenpiteiden lukumäärää ei ole tilastoitu. Kuitenkin esimerkiksi vesijohtojen ja jätevesiviemäreiden sulatuksia on tehty vain loma-asutuksen vesihuoltolinjoilla. Muilta osin verkosto, rakennukset ja laitteet tarvitsevat normaalia ylläpitohuoltoa, joka kohdistuu suurinpiirtein samanlaisena kaikille huoneistotyypeille.
YYH:n mukaan korjaus- ja huoltokustannuksia katetaan perusmaksuilla, jotka ovat loma-asuntojen osalta suurempia kuin vakituisilla asuinhuoneistoilla. Loma-asuntojen ja vakituisen asuinhuoneiston perusmaksut eroavat toisistaan, koska käyttökustannuksia ei loma-asunto-asiakkailta saada katetuksi pelkillä kulutusmaksuilla.
Vastaavasti loma-asuntojen suurempien keskimääräisten huoneistokohtaisten vieraan pääoman kulujen osalta YYH on todennut, että investointeja varten otettujen lainojen korot maksetaan perus- ja kulutusmaksuilla. Loma-asuntojen osalle lainojen korkoja tulee noin puolitoistakertaisesti muihin huoneistotyyppeihin verrattuna, koska loma-asuntojen edellyttävät pidempää vesi- ja viemäriverkostoa ja paineenkorotusasemat ovat olemassa vain loma-asuntoja varten.
YYH:n perustelut yhtiön soveltamalle hinnoittelukäytännölle ja eri huoneistotyypeiltä perittävien maksujen erisuuruisuudelle
YYH:n mukaan sen hinnoittelukäytäntö on tasapuolinen ja kohtuullinen eikä yhtiön hinnoittelua voida pitää mielivaltaisena tai diskriminoivana. Yhtiön soveltaman hinnoittelukäytännön taustalla on Pohjois-Suomen alueen eri tunturihiihtokeskuksissa sovellettu hinnoittelukäytäntö. Yhtiön tavoitteena on, että syntyneet kustannukset jaetaan asiakkaiden kesken aiheuttamisperiaatteella. Asiakkaan kotipaikkakunnalla ei ole merkitystä yhtiön perimien maksujen suuruuteen. Vesihuoltolaitoksen asiakkaina on myös sellaisia loma-asuntoja, joiden omistajien kotipaikka on Kolarin kunta.
YYH on perustellut soveltamaansa hinnoittelukäytäntöä sekä vakituisilta asuinhuoneistoilta, liikehuoneistoilta ja loma-asunnoilta perittäviä erisuuruisia maksuja keskimääräisten huoneistokohtaisten korjaus- ja huoltokulujen ja vieraan pääoman kulujen jakaantumisessa esiintyvien erojen lisäksi nykyisten liittymissopimusten ja -tulojen vähäisellä määrällä, huoneistotyyppien erilaisella sijainnilla vesihuoltoyhtiön toimialueella ja tästä aiheutuvilla erisuuruisilla investoinneilla, huoneistotyyppien erisuuruisella veden kulutuksella sekä huoneistotyyppien vaatimilla erityyppisillä teknisillä ratkaisuilla.
Liittymäinvestointien suuruus ja uusien liittymissopimusten vähäisyys
YYH:n mukaan vesijohto- ja jätevesiviemäriverkoston runkojohdot sekä vuosittaiset liittymäinvestoinnit verkostoon on tehty ja mitoitettu kaavoituksen ja kaavoissa arvioidun asutuksen määrän mukaisesti. Ylläksen alueen osayleiskaava on laadittu loma-asutuksen osalta noin 35300 vuodepaikalle. Yhtiön ilmoituksen mukaan sen vesi- ja viemäriverkostoon oli liitetty yhteensä noin 8500 asukasta/vuodepaikkaa vuonna 1993. Vakituisia asukkaita alueella on tällä hetkellä noin 400 ja yleiskaavan mukaisen alueen ollessa kokonaan rakennettuna noin 1900. Näin ollen loma-asutuksen osuus alueen kokonaisvuodepaikkamäärästä on noin 95 %. Vesijohto- ja jätevesiviemäriverkosto on rakennettu jo ennen kiinteistöjen rakentamista. Vuonna 1993 YYH:n toiminta-alueella oli kaavoissa 71000 kerrosneliömetriä sellaisia rakentamattomia tontteja, jotka voitaisiin liittää vesi- ja viemärijohtoon vain tonttijohdot rakentamalla. Näiden rakentamattomien tonttien arvo liittymismaksuina oli yhtiön mukaan noin 13 milj.mk vuonna 1993.
Vesihuoltoyhtiön nykyisellä hinnoittelulla saamat tulot kattavat yhtiön käyttökustannukset sekä rakentamislainojen korkomenot. Rakentamiskustannukset ja rakentamista varten otetut lainat oli tarkoitettu katettaviksi liittymismaksutuloilla. Vastaavasti investointeja varten otettujen lainojen korot oli tarkoitus maksaa kulutuslaskutuksesta saatavilla tuloilla. Tällä hetkellä rakentaminen on hyvin vähäistä eikä liittymismaksutuloja kerry riittävästi lainojen lyhentämistä ja verkoston lisärakentamista varten. Tämän vuoksi Kolarin kunta on lainajärjestelyillä ja osakepääoman korotuksilla joutunut vakaannuttamaan yhtiön taloutta.
Kulutusliittymän kustannukset maksaa liittyjä tontin sisäpuolisilta osin. Vesihuoltoyhtiö tuo vesi- ja viemärijohdon tontin rajalle. Vesihuoltoyhtiön liittämiskustannukset riippuvat lomamajan sijainnista runkoverkostoon nähden. Loma-asuntojen vesilaitokselle aiheuttamia poikkeuksetta huomattavia kustannuksia ei kohdenneta suoraan kulloiseenkin liittyjään, vaan ne huomioidaan siten, että loma-asuntojen liittymismaksut ovat yleisesti korkeampia verrattuna vakituisten asuinhuoneistojen ja liikehuoneistojen liittymismaksuihin. Eri huoneistotyyppien kulutusliittymät vaativat vesihuoltoyhtiöltä erisuuruisia investointeja. YYH:n mukaan yhtiön rakentamiskustannukset ovat korkeammat nimenomaan osavuotisten kiinteistöasiakkaiden kohdalla.
Vuonna 1993 YYH teki liittymissopimuksia yhteensä 32. Liittymissopimukset jakaantuvat eri huoneistotyypeittain siten, että loma-asuntoja koskevia liittymissopimuksia tehtiin yhteensä 16, vakituisia asuinhuoneistoja koskevia liittymissopimuksia yhteensä 13 ja liikehuoneistoja koskevia liittymissopimuksia yhteensä 3. Vuonna 1992 YYH teki puolestaan yhteensä 16 liittymissopimusta, joista vakituisia asuinhuoneistoja koskevia liittymissopimuksia oli yhteensä 9, loma-asuntoja koskevia liittymissopimuksia yhteensä 6 ja liikehuoneistoja koskevia liittymissopimuksia yhteensä yksi.
YYH:n mukaan liittymismaksujen arvo yhtiön taseessa oli vuonna 1991 7.798.865 mk, vuonna 1992 7.984.428 mk ja vuonna 1993 8.453.480 mk. Yhtiön verkoston ja laitteiston sekä rakennusten kirjanpitoarvo oli vuoden 1993 tilinpäätöksessä 17.342.802 mk, joka kuvaa yhtiön mukaan sen kokonaisinvestointeja. YYH:n mukaan yhtiön tekemistä investoinneista oli siten vielä noin puolet kattamatta liittymismaksuilla vuonna 1993.
Huoneistotyyppien erilainen sijainti yhtiön toimialueella
YYH:n mukaan vakituiset asuinhuoneistot ja liikehuoneistot sijaitsevat toiminta-alueen keskiosalla, missä vesilaitoksella on valmiiksi rakennettua vesi- ja viemäriverkostoa, jolloin vesilaitosta rasittavat tontin ulkopuoliset eli vesilaitoksen investoinnit jäävät liittymisvaiheessa vähäisiksi. Loma-asunnot sijaitsevat pääasiallisesti vesilaitoksen toiminta-alueen reunoilla kauempana rakennetuista valmiista vesi- ja viemäriverkostoista, jonka takia vesilaitoksen investoinnit loma-asuntohuoneistoa kohden ovat huomattavasti korkeammat kuin vakituisten asuinhuoneistojen ja liikehuoneistojen vaatimat investoinnit.
Huoneistotyyppien erisuuruinen vedenkulutus
YYH:n mukaan eri huoneistotyyppien vedenkulutuksessa on eroja. Vakituisissa asuinhuoneistoissa käyttö- ja jätevesimäärät ovat vakioita ympärivuotisesti. Vakituisia asuinhuoneistoja varten ei tarvita laitteiston ylimitoitusta eikä normaalista poikkeavaa varautumista käyttämättömyyden aiheuttamiin jäätymis- ja tukkeentumisvaurioihin. Liikehuoneistoissa ja loma-asunnoissa käyttö- ja jäteveden määrät vaihtelevat nollasta huippusesongin lyhytaikaisiin maksimikäyttömääriin. Huippusesongin aikana vesi- ja jätevesijohdot sekä siirto- ja käsittelylaitteet käyvät maksimitehollaan. Muuna aikana käyttömäärät ovat vähäisiä. Tällöin myös vesijohtoverkoston jäätymis- ja tukkeentumisvaara on suurin.
Huoneistotyyppien vaatimat erilaiset tekniset ratkaisut
YYH:n mukaan eri huoneistotyyppien vesihuollon tekniset ratkaisut eroavat vesi- ja viemäriverkostojen, vedenottamoiden, jätevesipumppaamoiden ja jätevesi-puhdistamoiden mitoituksien, putkijohtojen asennussyvyyden sekä putkistojen jäätymis- ja tukkeutumisvaarojen huomioon ottamisen osalta.
Yhtiön mukaan vesijohdot on mitoitettava huippuvirtaaman mukaisesti. Loma-asuntojen vedenkäyttö rajoittuu vain osalle vuotta, minkä vuoksi niiden vedenkäytön huippuvirtaama poikkeaa huomattavasti keskivirtaamasta. Loma-asutusta palvelevan verkoston mitoitus on siksi kulutukseen nähden suurempi kuin vakituisia asuntoja palvelevan verkoston. Erityisesti sesonkien aikana loma-asutuksen vedenkulutuksen huippu ajoittuu hyvin selvästi lomanviettäjien samanlaisen päiväohjelman vuoksi loppuiltapäivään tai alkuiltaan, jolloin vedenkulutus on huipussaan ja suhteellisesti paljon suurempaa verrattuna pysyvän asutuksen vedenkulutukseen. Tämän vuoksi putkikokoja on jouduttu suurentamaan. Lisäksi loma-asuntojen ja hissiyhtiöiden rakennusten sijainti vesihuoltoyhtiön toiminta-alueen reuna-alueilla maastollisesti korkeammalla on vaatinut käyttöveden paineen korottamiseksi vesihuoltoyhtiötä suunnittelemaan uusia painepiirejä ja samalla painepiirikohtaisia paineenkorotusasemia. Painepiirien matalimpien osien putkien paineluokat on samalla jouduttu kasvattamaan suuremmiksi.
Vesi- ja viemäriverkoston putkijohtojen asennussyvyyteen vaikuttavat mm. maalaji, maalajin routivuus, pohjavedenpinnan korkeus, putkistosta vapautuvan lämmön määrä, paikkakunta (pakkasmäärä), putkiston viettokaltevuus ja maaston topografia. Ylläksen alueella pysyvä asutus on sijoittunut alaville, maaperältään helpommin rakennettaville sekä vähäkivisimmille ja -kallioisemmille maille. Vastaavasti loma-asutus on lähellä tunturien rinteitä, topografialtaan jyrkemmillä sekä maaperältään kivisemmillä ja kallioisemmilla mailla. Alueen alavilla osilla tyypillisessä kivettömässä silttimoreeniperusmaassa lumettomalla alueella vesijohtojen peitesyvyys on noin 2,5 metriä. Vastaavasti loma-asuntoalueilla tyypillisessä osin kivisessä ja kallioisessa maassa peitesyvyys on noin 3,0-3,2 metriä, paikoin tätäkin enemmän. Kaivuusyvyys on ollut Ylläksen alueella enimmillään noin 6 metriä. Loma-asuntojen sijainti rinnealueilla aiheuttaa usein tarpeen rakentaa putkistot ylisyvään kaivantoon rinteen alapuolisten kiinteistöjen liittymisen mahdollistamiseksi. YYH:n mukaan edellä mainitut perusmaan kivisyys, kallion louhinnat, suuremmat kaivuusyvyydet, lämpöeristysten lisärakentamiset, suuremmat putkikoot sekä paineluokkien muutokset aiheuttavat lisäkustannuksia loma-asuntoalueiden vesihuoltolinjojen rakentamisessa arviolta noin 50-100 %.
Kiinteistö Oy Lomaylläs Majojen, Kiinteistö Oy Yllästyksen ja Asunto Oy Nilirakennuksen 24.9.1993 toimittama vastine
Kiinteistö Oy Lomaylläs Majat, Kiinteistö Oy Yllästys ja Asunto Oy Nilirakennus toimittivat 24.9.1993 kilpailuvirastolle yhteisen vastineen YYH:n kilpailuvirastolle 20.8.1995 antamaan selvitykseen.
Kiinteistö Oy Lomaylläs Majat, Kiinteistö Oy Yllästys ja Asunto Oy Nilirakennus eivät kaikilta osin yhdy YYH:n esittämiin perusteluihin vesihuoltomaksujen erisuuruisuudesta. Ko. yhtiöiden vastineen mukaan Ylläksen Lomamajat, joita edellä mainitut kiinteistö- ja asunto-osakeyhtiöt edustavat, muodostaa kunnan muuta asutusta tiiviimmin rakennetun asuntokannan, jossa lomamajat eivät maastollisesti sijoitu sen korkeammalle kuin monet omakotitalot. Tältä osin YYH:n esittämät väitteet erityisen suurista rakennusrasitteista ovat liioiteltuja. Lisäksi Ylläksen loma-alueen vieressä on YYH:n koko kylää palveleva jätevedenpuhdistamo. Paineenkorotuspumppaamoja tarvittaneen puolestaan hissiyhtiötä varten. Sikäli kun kaikesta huolimatta YYH:lle on lomamajojen vesihuollon rakentamisessa aiheutunut kuluja, joita liittymismaksut eivät kata, pitäisi yhtiön perusmaksussa erottaa ne muista kuluista ja ilmoittaa missä ajassa ne maksetaan pois. Nykyinen tariffijärjestelmä ei tältä osin ole riittävän läpinäkyvä.
YYH:n esittämien perustelujen mukaan lomamajojen osavuotiskäyttö aiheuttaa jäätymisriskejä, joilta joudutaan erityisesti suojautumaan. Tältä osin ko. kiinteistö- ja asunto-osakeyhtiöt toteavat, että lomamajoissa ja niiden yhteydessä olevassa hotellissa on jatkuvasti väkeä paikalla, jotka kuluttavat vettä ja siten pitävät verkoston käytössä. Ko. yhtiöt eivät halua kuitenkaan täysin kiistää, etteikö osavuotiskäytöstä voisi aiheutua jonkin verran tukkeumia ja kuormituksen kasautumista. Siitä ko. yhtiöt ovat valmiit maksamaan kohtuullisen lisähinnan perusmaksujen kautta. YYH ei ole kuitenkaan osoittanut, että sen nykyinen hinnoittelu perustuu aiheuttamisperiaatteeseen. Lisäksi YYH:n perimien maksujen nykyinen porrastus kohtelee yhtä asiakasryhmää, lomamajojen omistajia, kohtuuttoman raskaasti. Ko. yhtiöiden mukaan YYH:n rahoitusvaikeudet ja yhtiön pyrkimys hinnoittelussaan huomioida muissa tunturihiihtokeskuksissa noudatettu käytäntö voivat osittain selittää miksi tähän on jouduttu.
Suomen Kuntaliiton lausunto Ylläksen alueen vesihuoltojärjestelyistä
YYH toimitti 23.5.1995 kilpailuvirastolle Suomen Kuntaliiton 3.5.1995 päivätyn lausunnon vesihuoltoyhtiön palauttamisesta kunnan suoraan omistukseen. Lausunto liittyy Kolarin kunnanhallituksessa ja -valtuustossa 16.5.1994, 6.6.1994, 21.6.1994 ja 22.5.1995 käsiteltyyn aloitteeseen, jossa esitettiin, että kunta lakkauttaisi YYH:n ja palauttaisi vesihuoltoyhtiön kunnan suoraan omistukseen estääkseen mm. arvonlisäveron haitalliset vaikutukset asukkaille. YYH:n mukaan lausunnosta ilmenee myös Suomen Kuntaliiton kanta matkailukeskusalueiden vesihuollon taksapolitiikkaan.
Suomen Kuntaliiton lausunnon mukaan arvonlisäverotuksessa ei ole vesihuoltoyhtiön toiminta-alueella asuvien kuntalaisten ja loma-asutuksen kannalta eroa sillä, hoitaako vesihuollon kunta vaiko vesihuoltoyhtiö. Kunnan omien kiinteistöjen osalta pientä eroa on. Tällä ei kuitenkaan ole käytännön merkitystä verrattaessa vesihuollon järjestämisen organisaatiovaihtoehtoja. Erillisellä alueella, kuten matkailukeskusalueella, vesihuollon järjestäminen on usein kalliimpaa kuin kunnan keskustaajamassa. Näin ollen erisuuruiset taksat ovat perusteltuja. Yhtiömuotoisen vesihuoltolaitoksen on helpointa ja sen tuleekin pitää täyskatteisia taksoja. On asianmukaista, ettei pitkällä tähtäyksellä jouduta käyttämään kunnan verovaroja etenkään ulkopuolisiin kohdistuvien palvelujen turvaamiseen.
Lausunnon mukaan Kuntaliitossa on pidetty tarkoituksenmukaisena, että esimerkiksi matkailukeskusalueelle perustetaan erillinen vesihuoltoyhtiö, joka voi harjoittaa omaa taksapolitiikkaa. Kunta, ollessaan omistajana, päättää tällöinkin tavoitteistaan maksu- ja taksapolitiikan suhteen. Sama koskee myös vesi- ja viemärilaitoksen yleistä kehittämistä ja tarvittaessa toiminta-alueen laajentamista yhdyskunnan toiminnan edellyttämällä tavalla. On tulkinnan varaista, voiko kunnan vesi- ja viemärilaitoksella olla toiminta-aluellaan erilaisia taksoja kunnan eri osissa. Perinteinen kunnallisten liikelaitosten taksojen ja yksikköhintojen määräytymisen lähtökohta on ollut se, että kaikki palvelujen käyttäjinä samassa asemassa olevat kuntalaiset saavat palvelun samaan hintaan koko kunnan alueella. Nykyisin katsotaan kuitenkin, ettei yhdenvertaisuuden periaate ole esteenä alueellisen kustannusvastaavuuden tavoittelulle maksupolitiikassa. Suomen Kuntaliitto on pitänyt lausunnossaan perusteltuna vesihuoltoyhtiön säilyttämistä Ylläksellä paitsi em. syistä myös tarkastellen yhtiön toiminta-alueen mahdollista laajentamista toisten kuntien alueelle.
Vesihuollon hinnoittelu Lapin alueen tunturihiihtokeskusten yhteydessä toimivissa vesi- ja viemärilaitoksissa
Kilpailuvirasto lähetti 29.11.1994 vesihuollon hinnoittelua koskevan tiedustelun Lapin alueen tunturihiihtokeskusten yhteydessä toimiville vesi- ja viemärilaitoksille. Kilpailuvirasto sai vastauksen viideltä vesi- ja viemärilaitokselta.
Levin Vesihuolto vastaa Levin alueen vesihuollosta ja se muodostaa osan Kittilän kunnan järjestämästä ja omistamasta vesihuollosta. Kittilän kunnan 1.12.1994 päivätyn vastauksen mukaan vakituisten asuinhuoneistojen ja liikehuoneistojen vesihuollon liittymismaksujen määräytymisperuste on Levin alueella ollut rakennettava kerrosala neliömetreinä. Loma-asuntojen kohdalla liittymismaksut ovat määräytyneet kaavan mukaisen rakennuspaikan rakennusoikeusneliömetrien perusteella. Liittymismaksun yhteydessä on peritty myös vesimittarimaksua, jonka määräytyminen on ollut riippuvainen vesimittarin koosta. Levin Vesihuollon lomamajoilta perimät liittymismaksut ovat olleet yli 1,8-kertaiset asuin- ja liikehuoneistoilta perittyihin vastaaviin maksuihin verrattuna.
Levin Vesihuollon perimät perusmaksut ovat olleet huoneistokohtaisia vuosimaksuja. Liikerakentamisen ja loma-asutuksen osalta perusmaksut ovat määräytyneet vesimittarin koon mukaan, kun taas pysyvän asutuksen sekä erityisten loma-asutusalueiden osalta perusmaksut ovat olleet vesimittarin koosta riippumattomia. Lomamajojen maksamat perusmaksut ovat olleet kolminkertaiset vakituisten asuinhuoneistojen maksamiin perusmaksuihin verrattuna. Kulutusmaksun määräytymisperuste on ollut kaikkien huoneistotyyppien osalta käytetty vesimäärä.
Levin Vesihuollon mukaan vakituinen asunto maksaa saman vesimaksun/m3 kuin loma-asunto, mutta käyttää vettä noin 5-10 kertaa enemmän, minkä vuoksi perus- ja liittymismaksuissa on eroja. Liikerakennus on puolestaan kooltaan yleensä moninkertainen normaaliasuntoon verrattuna, joten keskittämissäästön johdosta maksu on alempi liityttäessä. Lisäksi suurten vesimäärien myynti yhteen paikkaan on edullisempaa kuin veden myynti hajautettuna. Levin Vesihuollon nykyinen hinnoittelu on ollut voimassa 4-5 vuotta. Tätä ennen hinnat ovat olleet huomattavasti alhaisempia. Korotukset ovat johtuneet mm. jätevesien käsittelyn ja vedenottamoiden tason ja toimintavarmuuden parantamisesta.
Kyrön Vesihuolto Oy on 8.12.1994 päivätyssä kirjeessä selvittänyt rakenteilla olevan Raattama-Ylikyrön vesihuoltoverkoston maksujen määräytymisperusteita, jotka on määritelty jo ennen vesijohtoverkoston rakentamisen aloittamista. Kyrön Vesihuolto Oy:n arvion mukaan kyseisen verkoston on tarkoitus valmistua ja tulla käyttöön vuoden 1995 syksyllä. Kyrön Vesihuolto Oy:n perimä liittymismaksu, joka on määritelty mk/huoneisto, on sama pysyvän ja loma-asutuksen osalta. Huoneiston kokoa ei ole rajoitettu, mutta samalla tontilla olevien huoneistojen määrää sensijaan on. Lisähuoneistosta yhtiö perii erillisen maksun. Liikerakennukset, kuten majoitusmökit, maksavat liittymismaksunsa kerrosalaneliön mukaan.
Kyrön Vesihuolto Oy:n perimä perusmaksu määräytyy asumismuodon tai rakennusten käytön mukaan. Loma-asutuksen perusmaksut ovat olleet kaksinkertaisia pysyvään asutukseen verrattuna. Käyttömaksujen määräytymisperusteet ovat samat kaikissa kiinteistötyypeissä.
Yhtiön mukaan käyttötarkoituksiltaan erilaisten kiinteistötyyppien hinnoitteluperusteet poikkeavat toisistaan niiden kulutuskäyttäytymisen vuoksi. Kiinteistöjen kulutuskäyttäytymisen seurannalla voidaan mitata viemäri- ja vesilaitosverkkojen kunnossapidon tarvetta. Vakituisen asunnon kulutuskäyttäytyminen on tasaista ja ennustettavissa, mikä huomioidaan perusmaksussa. Vapaa-ajan asunnon kulutus on vakituiseen asuntoon verrattuna satunnaisempaa eikä helposti ennustettavissa, jolloin vähäisestä kulutuksesta saatavilla tuloilla ei kateta kiinteistöön kohdistuvia vesihuollon kunnossapitokuluja. Tällöin perusmaksun on oltava korkeampi. Liikerakennukset arvioidaan puolestaan niiden poikkeuksellisen suuren kulutuksen ja kausiluonteisuuden mukaan, joka huomioidaan rakennukseen asennettavan vesimittarin koon mukaan.
Luoston Huolto Oy:n 12.12.1994 päivätyn selvityksen mukaan Sodankylän kunta perii Luoston alueella vesihuollon liittymismaksua, joka perustuu vesihuollon rakentamiskustannuksiin rakennusvaiheittain. Liittymismaksu on sama kaikille huoneistotyypeille ja asiakasryhmille ja se on sidottu suurimpaan sallittuun rakennusoikeuteen. Kunta laskee maksulle lisäksi käyvän koron. Luoston alueella ei peritä lainkaan vesihuollon perusmaksua. Vesihuollon käyttömaksut perii puolestaan Luoston Huolto Oy, joka on kunnan ja liittyjien omistama huoltoyhtiö. Käyttömaksu koostuu vesimaksusta, jätevesimaksusta ja ladunhoitomaksusta. Luoston vakituiset asukkaat on vapautettu ladunhoitomaksusta. Lisäksi kunta avustaa yhtiötä vuosittain 15 % latujenhoitokustannuksista (kuntalaisten käytön osuus). Liikehuoneistojen ja lomamajojen maksama käyttömaksu on yli 1,7- kertainen vakituisten asukkaiden maksamiin käyttömaksuihin verrattuna, koska käyttömaksu sisältää myös ladunhoitomaksun, josta kunnan asukkaat ovat vapautettu.
Kuusamon Energia ja Vesi Osuuskunta vastaa Rukan alueen vesihuollosta. Osuuskunnan 12.12.1994 päivätyn kirjeen mukaan liittymis- ja perusmaksut on sidottu rakennuksen tilavuuteen ja käyttötarkoitukseen erillisten kertoimien avulla. Liittymisestä on peritty lisäksi erillistä osuusmaksua rakennuskuutiometriltä. Kulutusmaksut ovat olleet kaikille huoneistotyypeille samansuuruiset. Osuuskunnan loma-asunnoilta perimät liittymis- ja perusmaksut ovat olleet 2,2-kertaiset verrattuna vakituisilta asuinhuoneistoilta sekä 1,47-4,4 kertaiset verrattuna liikehuoneistoilta perittyihin vastaaviin vesihuollon maksuihin. Osuuskunnan mukaan perusmaksun periminen on ollut tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisuuden kannalta välttämätöntä. Jos perusmaksua ei perittäisi lainkaan, pienten vedenkäyttäjien, esimerkiksi loma-asuntojen, kulutusmaksut menisivät jo mittarinlukijan palkkakustannuksiin. Osuuskunnan mukaan vesihuollon maksuperusteet ovat Suomessa yleisesti tarkasteltuna hyvin kirjavat. Maksujen suuruus riippuu verkostopituudesta, laitosten koosta ja vesien käsittelyasteesta.
Sallan kunnan 12.12.1994 päivätyn ja Sallatunturin alueen vesihuoltomaksuja koskevan kirjeen mukaan alueen vesihuollon maksu- ja hinnoitteluperusteet ovat kaikille kuluttajille samat. Vesihuollon liittymismaksu määräytyy tontin rakennusoikeuden mukaan. Liittymismaksu lasketaan vesilaitoksen nykyarvon ja vesilaitokseen liittyneiden kiinteistöjen rakennusoikeuden suhteena. Liittymismaksun laskennassa huomioidaan rakennetun vesilaitoksen (vesihuoltolinjat, rakennukset ja koneet) pääoma-arvot, tuleva rakentaminen sekä vesilaitokseen liittyneet kiinteistöt vuoteen 1995 mennessä.
Sallatunturin alueella peritty vesihuollon perusmaksu on ollut mittarikohtainen. Käyttömaksun laskennassa on huomioitu varsinaiset käyttömenot, uusimis- ja perusparannustyöt, liittymismaksujen tuotto, poistot, korko, käyttömaksulla perittävät kustannukset, maksettavat korotukset tai alennukset, vedenkulutus sekä laskennallinen käyttömaksutaksa.
Lapin alueen tunturihiihtokeskusten yhteydessä toimivilta vesi- ja viemärilaitoksilta saadun selvityksen perusteella voidaan todeta, etteivät YYH:n perimät vesihuoltomaksut poikkea merkittävästi muiden vastaavien alueiden maksuista lukuunottamatta loma-asuntojen perusmaksua, joka on YYH:n toimialueella selvästi korkeampi kuin muiden edellä esitettyjen vesi- ja viemärilaitosten toimialueillaan perimät perusmaksut. Lisäksi Luoston ja Sallatunturin alueilla liittymis- ja perusmaksut eivät eronneet eri huoneistotyyppien välillä lainkaan.
Kolarin kunnanvaltuuston vesimaksu- ja jätevesimaksutaksoja koskevat päätökset
Kolarin kunnanvaltuuston tekemiä vesimaksu- ja jätevesimaksutaksapäätöksiä noudatetaan YYH:n toimialueen ulkopuolella olevilla Kolarin kuntaan kuuluvilla alueilla.
Vesimaksutaksa
Kolarin kunnanvaltuusto on kokouksessaan 21.6.1994 päättänyt 1.6.1994 voimaantulleista vesimaksutaksoista. Ko. päätöksen mukaan liittymismaksun yksikköhinta on 146,10 mk/piste. Kulutusmaksun määräämisen perusteena on puolestaan kiinteistön käyttämä veden määrä. Kulutusmaksun yksikköhinta on 2,90 mk/m3. Lisäksi kiinteiden käyttökustannusten korvaamiseksi peritään perusmaksua. Perusmaksun yksikköhinta on 15,90 mk/piste/vuosi ja lomamajojen osalta 46,60 mk/piste/vuosi.
Jätevesimaksutaksa
Kolarin kunnanvaltuusto on 21.6.1994 päättänyt myös 1.6.1994 voimaantulleesta jätevesimaksutaksasta, jota kunta perii jätevesimaksusta annetun lain (610/73) nojalla jäte- ja sadevesien viemäröinnistä sekä niiden puhdistamisesta. Kolarin kunnan perimä jätevesimaksutaksa käsittää liittymismaksun ja käyttömaksun. Liittymismaksun määräämisen perusteena on kiinteistön rakennusten kerrottu kerrosala. Liittymismaksu on 6,60 mk rakennusten kerrotun kerrosalan kultakin täydeltä neliökilometriltä. Kulutusmaksu on puolestaan 6,70 mk (+ alv 22 %) mk kultakin kiinteistön käyttämältä vesikuutiometriltä vesilaitoksen toteaman tai muulla tavoin mitatun vedenkulutuksen mukaisesti.
Kilpailuviraston tilaama asiantuntijalausunto
Kilpailuvirasto pyysi Oulun yliopiston vesitekniikan laboratorion apulaisprofessori Esko Laksolta asiantuntijalausuntoa vesihuoltolaitosten maksujen määräytymisperusteista.
Lakson mukaan vesi- ja viemärilaitoksia koskeva lainsäädäntö sekä kuntien keskusjärjestöjen ja Vesihuoltoliiton antama suositus vesilaitosmaksuista mahdollistavat kunnallisille ja muille vesilaitoksille suuren harkintavallan vesi- ja viemärilaitosmaksuja sekä niiden taksarakennetta päätettäessä.
Vesihuoltotaksoja määrättäessä on yleisesti asuintaloissa pidetty talotyyppiä (omakoti-, rivi- ja kerrostalo) lähtökohtana. Toisaalta taksoihin on vaikuttanut kiinteistön käyttö. Taksojen määrittelyn lähtökohtana on ollut kiinteistön vedenkulutus ja sen vaihtelut sekä toisaalta kiinteistöä kohti tarvittavan vesi- ja viemärijohdon pituus.
Kilpailuvirastoon tehdyt YYH:n vesihuollon hinnoittelukäytäntöä koskevat toimenpidepyynnöt koskevat pääasiassa perusmaksua. Lakso toteaa, että vesihuoltolaitoksen maksut muodostavat kokonaisuuden, jolla katetaan laitoksen toiminta. Tämän vuoksi YYH:n hinnoittelukäytäntöä arvioitaessa joudutaan tarkastelemaan myös liittymismaksuja, vuosittain kannettavia perusmaksuja sekä suoraan vedenkulutukseen liittyviä kulutusmaksuja. Lakson mukaan YYH:n vesihuollon maksuja tarkasteltaessa loma-asutusta joudutaan vertaamaan muuhun asutukseen seuraavien tekijöiden osalta: vesi- ja viemärijohtojen rakennuskustannukset, keskimääräinen vesi- ja viemärijohtojen pituus, tarvittavat erityisrakenteet, vedenkulutus sekä vesilaitoksen käyttö ja kunnossapito.
Lakson mukaan vakituisilta asunnoilta ja loma-asunnoilta voidaan periä erisuuruisia liittymis- ja perusmaksuja. Edellä mainittuihin eri tekijöihin perustuvan arvion perusteella Lakso on tullut siihen johtopäätökseen, että YYH:n loma-asunnoilta perimät vakituisia asuntoja korkeammat liittymismaksut ja kaikkiin asiakkaisiin nähden samansuuruiset kulutusmaksut ovat olosuhteisiin nähden kohtuullisia. Sen sijaan perusmaksujen taksarakennetta tulisi hänen mukaansa korjata siten, että se olisi lomamökeillä 2-2,3-kertainen vakituisiin omakotitaloihin verrattuna. Kerrosneliöiden mukaan laskettuna lomamökkien vuotuinen perusmaksu voisi olla esimerkiksi 3-4,5-kertainen omakotitaloihin nähden. Rivitaloyhtiön osakehuoneistoja ei tule käsitellä erillisinä perusmaksua määrättäessä, mutta rivitaloyhtiön rakennusoikeus voitaisiin kertoa tekijällä 1,17, jolloin lomarivitalon perusmaksu olisi kerrosneliötä kohden 10-20 % korkeampi kuin lomamökin vuotuinen perusmaksu.
Vesi- ja viemärilaitosten maksuja, maksujen määräytymisperusteita ja veden kulutusta koskevia tutkimuksia
Suomen Ympäristökeskuksesta saadun selvityksen mukaan vedenkulutusmaksun laitoskohtainen keskiarvo oli 1.1.1995 koko maan osalta 4,37 mk/m3 (Lapin vesi- ja ympäristöpiirissä 4,69 mk/m3) ja jätevedenkäyttömaksun keskiarvo 6,62 mk/m3 (Lapin vesi- ja ympäristöpiirissä 7,62 mk/m3). Kun otetaan huomioon mittari-, perus- ja muista vastaavista maksuista aiheutuvat kiinteät kustannukset, veden hinta oli keskimäärin 5,52 mk/m3 (Lapin vesi- ja ympäristöpiirissä 7,25 mk/m3). 1.1.1995 tilanteen mukaisissa keskimääräisissä maksuissa on huomioitu arvonlisävero.
Vastaavasti 1.1.1994 vedenkulutusmaksun laitoskohtainen keskiarvo oli koko maan osalta 3,96 mk/m3 (Lapin vesi- ja ympäristöpiirissä 4,13 mk/m3) ja jätevedenkäyttömaksun keskiarvo 5,78 mk/m3 (Lapin vesi- ja ympäristöpiirissä 6,16 mk/m3). Kun otetaan huomioon mittari-, perus- ja muista vastaavista maksuista aiheutuvat kiinteät kustannukset, veden hinta oli keskimäärin 4,78 mk/m3 (Lapin vesi- ja ympäristöpiirissä 5,15 mk/m3). 1.1.1994 tilanteen mukaisiin keskimääräisiin maksuihin ei sisälly arvonlisäveroa.
Vesi- ja viemärilaitosyhdistys teki vuonna 1994 vesihuollon maksuja koskevan kyselyselvityksen, jossa vesi- ja viemärilaitosmaksutiedot koottiin 1.2.1994 vallinneen tilanteen mukaisina. Selvitys koski omakoti- ja kerrostalojen maksamia vesihuollon maksuja. Selvityksessä ei huomioitu erikseen lomakiinteistöiltä perittäviä vesihuollon maksuja. Kyselyajankohtana arvonlisävero ei ollut vielä käytössä, joten maksuihin ei sisälly arvonlisäveroa. Selvityksessä esitetyt keskiarvotiedot koskevat laitoskohtaisia maksutietoja, joita ei ole painotettu vesimäärien mukaan. Tämän vuoksi asiakkaiden vedestä keskimäärin maksama hinta poikkeaa taksojen keskiarvosta.
Selvityksen mukaan vesi- ja viemärilaitosten omakotitaloilta perimä liittymismaksu oli keskimäärin 11.190 mk/kiinteistö ja 12,43 mk/m2. Vastaava maksu kerrostalojen osalta oli keskimäärin 111.830 mk ja 14,91 mk/m2. Selvityksen mukaan kaikki vesi- ja viemärilaitokset eivät peri liittymismaksua.
Vesi- ja viemärilaitosten perimä kiinteä maksu on yleensä perusmaksu, mittarivuokra tai joissakin tapauksissa perusmaksun tai mittarivuokran summa markkoina kiinteistöä kohti vuodessa. Vesi- ja viemärilaitosten omakotitaloilta perimä kiinteä maksu oli omakotitalojen osalta keskimäärin 144 mk/kiinteistö/vuosi ja kerrostalojen osalta 1.255 mk/kiinteistö/vuosi.
Selvityksen mukaan vesi- ja viemärilaitosten käytössä oleva maksurakenne vaihtelee paljon eri vesi- ja viemärilaitoksissa. Yhdistyksen mukaan maksujen tason vertailu eri laitosten välillä edellyttää, että eri tyyppiset maksut saadaan keskenään vertailukelpoisiksi. Tämän vuoksi selvityksessä on käytetty käsitettä ”vertailuhinta”, jossa on huomioitu kulutusmaksun ohella liittymis- ja perusmaksun sekä mittarivuokran vaikutus asiakkaalta perittävään veden ja jäteveden hintaan.
Selvitykseen osallistui myös Kolarin kunnan vesihuoltolaitos. Kolarin kunnan vesihuoltolaitoksen kulutusmaksu oli 9,80 mk/m3 (keskiarvo 10,12), liittymismaksu omakotitalon osalta 8.278 mk ja kerrostalon osalta 92.307 mk sekä vertailuhinta omakotitalon osalta 12,59 mk/m3 (keskiarvo 12,30 mk/m3) ja kerrostalon osalta 11,29 mk/m3 (keskiarvo 10,99 mk/m3).
Vesi- ja viemärilaitosten perus- ja liittymismaksujen määräytymisperusteita omakoti- ja rivitaloissa selvittäneen tutkimuksen(Oulun yliopisto, Vesitekniikan laboratorio, sarja A n:o 54, Oulu 1993) mukaan perus- ja liittymismaksujen suuruus ja maksujen määräytymisperusteet poikkeavat toisistaan eri vesihuoltolaitoksissa. Koko maan kattava yhtenäinen käytäntö puuttuu. Eri yhteisöjen antamat suositukset maksuperusteista eivät ole yhtenäistäneet maksujen perimiskäytäntöä varsinkaan Pohjois-Suomen alueella.
Selvityksessä maksujen määräytymisperusteeksi otettiin kerrosneliömetri. Tutkimuksessa saatiin vertailukertoimeksi omakotitalolle 6 ja rivitalolle 6,7 eli rivitalon perusmaksun tulisi olla kerrosneliötä kohden noin 1,12-kertainen omakotitaloon nähden. Kerroin 1,12 johtui siitä, että rivitalossa yleensä asutaan omakotitaloa ahtaammin ja vedenkulutus kerrosneliötä kohti vuodessa on siten isompi.
Talvilomakeskusten vedenkulutusta ja sen vaihtelua selvittävän tutkimuksen(Vesi- ja ympäristohallituksen monistesarja n:o 540, 1994) mukaan huolimatta siitä, että loma-asunnoissa asutaan vain osan vuotta ja lomamökkien vuotuinen veden kokonaiskulutus on siten alhaisempi kuin pysyvän asutuksen vedenkulutus, vesihuolto loma-asutusalueelle joudutaan mitoittamaan pysyvän asutuksen mitoitusperusteiden mukaisesti. Lähes kaikki loma-asunnot ovat sesonkiaikana samanaikaisesti käytössä. Mikäli ravintola- tai muut palvelut ovat etäällä, loma-alueiden vedenkulutus huippukautena voi olla suurempaa kuin pysyvän asutuksen vedenkulutus.
Tampereen teknillisessä korkeakoulussa tehdyn vesihuollon kustannuksia koskeneen selvityksen (”Vesihuollon kustannukset”, TTKK:n harjoitustyö 1986) mukaan tarkasteltaessa vesihuollon kustannusjakautumaa prosessivaiheittain voidaan tehdä jako vesihuollon alkuinvestointeihin ja käyttökustannuksiin. Alku- ja toteutumisvaiheessa vesi- ja viemäriverkon maarakennustyöt vastaavat yli 80 % vesihuollon kokonaiskustannuksista. Lisäksi alku- ja toteutumisvaiheessa jäteveden puhdistuksen osuus vesihuollon käyttökustannuksista on selvästi muita suurempi. Vastaavasti tarkasteltaessa vesihuollon käyttökustannusten jakaantumista menoerittäin havaittiin, että kustannuksiltaan merkittävimpiä menoeriä olivat hallinto, palkat, kunnossapito, sähköenergia, kemikaalit ja lietteen kuljetus.
Kilpailuviraston vastalausekirjelmä YYH:lle
Kilpailuvirasto lähetti 5.1.1996 vastalausekirjelmän YYH:lle. Vastalausekirjelmään sisältyi myös asiaa koskeva alustava kilpailuoikeudellinen arviointi. Vastalausekirjelmässään kilpailuvirasto katsoi, että YYH:n loma-asunnoilta perimien perusmaksujen hintaeroa vakituisiin asuinhuoneistoihin verrattuna voidaan pitää kilpailunrajoituksista annetun lain 7 §:n 4 kohdan mukaisena kiellettynä syrjivänä ja kustannusvastaamattomana menettelynä. Vastalausekirjelmässään kilpailuvirasto totesi saattavansa asian kilpailuneuvoston käsiteltäväksi, ellei se saa YYH:ltä 9.2.1996 mennessä ilmoitusta kilpailunrajoituksen lopettamisesta.
Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen lausunto viraston vastalausekirjelmästä
Kilpailuvirasto pyysi 8.1.1996 vesi- ja viemärilaitosyhdistykseltä lausuntoa edellä mainitusta YYH:lle lähettämästään vastalausekirjelmästä.
Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen 6.3.1996 virastoon saapuneen lausunnon mukaan YYH on liittymis-, kulutus- ja perusmaksuja määritellessään pyrkinyt ottamaan huomioon aiheuttamis- ja tasapuolisuusperiaatteen sekä oikeudenmukaisuuden ja kohtuullisuuden. Määritellessään perusmaksuja erityyppisille kiinteistöille kiinteistössä olevien asuinhuoneistojen lukumäärän perusteella YYH on menetellyt annettujen suositusten mukaisesti. Suunnitellessaan toimintaansa YYH on olettanut rakentamisasteen alueellaan olevan osayleiskaavassa esitetyn mukainen, mutta näinhän tilanne ei ole. Rakentamisaste on jäänyt selvästi pienemmäksi. Näin ollen myös arvioidut liittymismaksutulot ovat jääneet pienemmiksi, mikä on vaikeuttanut YYH:n taloudellista asemaa. Ymmärrettävää onkin, että YYH on taloutensa vakauttamiseksi määritellyt perusmaksunsa puolitoistakertaa suuremmaksi kuin järjestöjen antamat suositukset edellyttävät. Näin menetellen YYH on voinut suhteellisen suurella tarkkuudella laskea vesi- ja viemärilaitostoimintansa kokonaistulot ja siten suorittaa laitokseen kohdistuvat velkajärjestelyt kaikkien liittyjien edun mukaisesti.
Pystyäkseen suoriutumaan velvoitteistaan on YYH:n perittävä liittyjiltä kulutus- ja perusmaksujen yhteismäärä tavalla tai toisella. Tässä tapauksessa on valittu korkea perusmaksu, joka loma-asuntojen osalta on yli nelinkertainen pysyvään asutukseen verrattuna. Mikäli perusmaksua alennetaan on maksutulojen, perusmaksun ja kulutusmaksun yhteismäärän, kuitenkin oltava vähintään samansuuruinen kuin ennen perusmaksun alentamista. Tämä merkitsee silloin kulutusmaksun korottamista kaikille kuluttajille ja mahdollisesti myös pysyvän asutuksen perusmaksun korottamista.
YYH:n talouden kannalta merkittäviä ovat loma-asuntojen perusmaksutulot ja liikerakennuksen kulutusmaksutulot. Näiden suhteita muutettaessa on koko YYH:n taksoitusjärjestelmää tarkasteltava uudella tavalla. Yhdistyksen mukaan perusmaksuihin kohdistuva tarkistuspaine ei aiheuttane muita toimenpiteitä kuin perusmaksukäytännön oikaisemista. Oikaiseminen voi käytännössä tapahtua siten, että pysyvän asutuksen osalta perusmaksua tarkistetaan vähäisessä määrin ylöspäin.
YYH:n ilmoitukset vesihuoltomaksujen muuttamisesta 1.8.1996 alkaen ja muutosilmoituksia koskevat arviot
YYH:n ilmoitukset vesihuoltomaksujen muuttamisesta
YYH ilmoitti 9.2, 4.3. ja 13.6.1996 muuttavansa perimiään vesihuoltomaksuja 1.8.1996 lähtien siten, että perusmaksua peritään lomamajoilta 920 mk/huoneisto/vuosi, lomarivitaloilta 650 mk/huoneisto/vuosi, julkisilta rakennuksilta 920 mk/huoneisto/vuosi, vakituisilta asuinhuoneistoilta 400 mk/huoneisto/vuosi, asuinliikerakennuksilta 650 mk/huoneisto/vuosi ja liikerakennuksilta 920 mk/huoneisto/vuosi. Lisäksi yhtiön perimää kulutusmaksua muutetaan siten, että se on puhtaan veden osalta 4,50 mk/m3 ja jäteveden osalta 8,20 mk/m3. Liittymismaksuihin yhtiö ei ole ilmoittanut tekevänsä muutoksia. Edellä mainitut vesihuoltomaksut ovat arvonlisäverottomia ja asiakkailta laskutettaessa niihin lisätään arvonlisävero 22 %. Verrattuna YYH:n perimiin aikaisempiin, vuoden 1993 alusta lähtien voimassaolleisiin vesihuoltomaksuihin yhtiön ilmoittamat muutokset 1.8.1996 lähtien merkitsevät sitä, että yhtiön vuosittain perimä perusmaksu alenee lomamajojen osalta 180 mk ja lomarivitalojen osalta 450 mk. Vastaavasti vakituisten asuinhuoneistojen osalta perusmaksu nousee 150 mk. Lisäksi kulutusmaksun kohdalla muutokset merkitsevät maksujen nousua puhtaan veden osalta 1,00 mk/m3 ja jäteveden osalta 1,70 mk/m3. YYH:n mukaan edellä mainittujen muutosten on tarkoitus olla voimassa vuoden 1997 loppuun asti.
Vuoden 1998 alusta alkaen YYH:n tarkoituksena on siirtyä maksuperusteeseen, jossa yhtiön perimä perusmaksu määräytyy huoneistojen kerrosneliöiden perusteella. YYH:n ilmoituksen mukaan se ryhtyy valmistelemaan perusmaksun kerrosneliöpohjaiseen maksuperusteeseen siirtymistä välittömästi. YYH:n mukaan siirtyminen ei yhtiön nykyisillä taloudellisilla ja henkilöresursseilla ole mahdollista välittömästi, sillä se edellyttää kaikkien liittyneiden kiinteistöjen ja liittymissopimusten uudelleentarkastelun. YYH:lla ei ole tällä hetkellä tiedossa kaikkien liittyneiden rakennusten kerrosneliömetrimääriä ja olemassaolevien tietojen ajantasaisuus on tarkistettava ennen uuteen määräytymisperusteeseen siirtymistä. YYH:n mukaan nopea siirtyminen kerrosneliöiden mukaan määräytyvään vuotuiseen perusmaksuun aiheuttaisi vesihuoltomaksuihin korotuspaineita. Lisäksi YYH ilmoitti, että yhtiö selvittää pidempiaikaisen seurannan ja kustannusten kohdentamisen perusteella, onko maksukertymiä asiakasryhmittäin tarpeen muuttaa 1.8.1996 tehtävien muutosten lisäksi muulla tavalla. Yhtiön tarkoituksena on lisätä myös taksarakennetta ja vesihuoltomaksuja koskevaa tiedottamista kuluttajille.
YYH:n mukaan rivitalohuoneistoja on käsiteltävä erillisinä tapauksina ennen siirtymistä perusmaksun kerrosneliöpohjaiseen määräytymisperusteeseen, koska Ylläksen alueella on taloyhtiöitä, joissa ei ole ns. päämittausta lainkaan, vaan jokaisessa asunnossa on huoneistokohtainen mittaus ja ne on laskutettava huoneistokohtaisesti sen sijaan, että voitaisiin laskuttaa yhdellä laskulla taloyhtiötä. Lisäksi laskutuksen muuttaminen rivitaloyhtiöiden osalta huoneistokohtaisesta laskutuksesta yhtiökohtaiseen ei onnistu YYH:n nykyisin käyttämällä laskutuksen atk-ohjelmalla, vaan yhtiökohtaiseen laskutukseen siirtyminen edellyttää myös atk-ohjelman uusimista.
YYH:n muutosilmoituksia koskevat arviot
Kilpailuvirasto pyysi 6.3.1996 Kiinteistö Oy Lomaylläs Majoilta, Kiinteistö Oy Myllykaltiolta ja Asunto Oy Nilirakennukselta sekä 12.2. ja 6.3.1996 apulaisprofessori Esko Laksolta arviota YYH:n ilmoittamista muutoksista vesihuoltomaksuihin. Lisäksi kilpailuvirastoon saapui 17.1.1996 Kiinteistö Oy Myllykaltion toimittama kirje.
Kiinteistö Oy Lomaylläs Majojen 29.3.1996 kilpailuvirastoon saapuneen kirjeen mukaan YYH:n ilmoittamassa suunnitelmassa siirtyä kerrosneliömetripohjaiseen perusmaksuun ei tapahdu kuluttajan kannalta mitään muutosta nykyiseen perusmaksuun verrattuna. Perusmaksu ei edelleenkään kohtele kuluttajia tasapuolisesti eikä myöskään edesauta kulutuksen säästämisen näkymistä veden hinnoittelussa. Yhtiön mukaan vesimaksun määräytyminen tulee tapahtua pääsääntöisesti kulutuksen mukaan ja perusmaksu voisi olla esimerkiksi mittarikohtainen ja täysin riippumaton siitä, mikä on kiinteistön käyttötarkoitus. Liittymismaksun suuruudella voidaan puolestaan tasata erilaisten liittymien, kiinteistötiheyden ja rakentamisessa mahdollisesti tulevien erikoistoimenpiteiden aiheuttamat kustannukset kuluttajakohtaisesti. Lisäksi YYH:n maininta siitä, ettei rivitalohuoneistoja voida laskuttaa yhdellä laskulla ei pidä paikkaansa. Nykyisillä atk-ohjelmilla tällainen on mahdollista, jos yhtiö vain itse sellaista haluaa. Lisäksi yhden päämittarin asentaminen samaan kiinteistöyhtiöön kuuluville ja yhtenäisen maja-alueen muodostaville rakennuksille luulisi olevan toteutettavissa myös Kolarissa, koska sellainen on onnistunut muillakin paikkakunnilla.
Asunto Oy Nilirakennus on 29.3.1996 virastoon saapuneella kirjeellä yhtynyt Kiinteistö Oy Lomaylläs Majojen esittämään arvioon.
Kiinteistö Oy Myllykaltion 19.1. ja 6.3.1996 kilpailuvirastoon toimittamien kirjeiden mukaan asuntopinta-alaan perustuva perusmaksu on oikeudenmukaisempi kuin pelkkä asuntoon perustuva tariffi, koska asuntojen koot saattavat vaihdella 30 m2:stä aina 480 m2:iin. Uudet maksut voitaisiin ottaa käyttöön välittömästi. YYH:n esittämä vaikeus neliömetripohjaisen maksun käyttöönottoon ei ole totuudenmukainen, koska jokaisen vesimittarin alueena on määrätty asuntopinta-ala, joka on saatavissa kunnan rakennuslupavirastosta. Loma-asuntojen veden huippukulutus ei ole myöskään YYH:n esittämän mukainen. Lisäksi yhtiö on katsonut, että perusmaksuihin ei saa sisällyttää korjaus- tai korjauksien luonteisia huoltokuluja eikä perusmaksulla saa periä rakentamattomille tonteille rakennetuista runkojohdoista aiheutuvia kuluja.
Apulaisprofessori Lakson 20.2. ja 12.3.1996 kilpailuvirastoon saapuneiden kirjeiden mukaan YYH:n ilmoituksissa ehdottamat taksat voidaan hyväksyä ja yhtiön esittämät taksarakenteen korjaukset ovat oikeansuuntaisia. YYH:n ilmoittamien muutosten jälkeen lomamajojen ja vakituisten asuntojen vuotuisten perusmaksujen suhde on 2,3 sekä lomarivitalojen ja vakituisten asuntojen suhde 1,625. Erot eivät enää ole kohtuuttoman suuria. Lisäksi kulutusmaksun korotusesityksen jälkeen vuotuisten perusmaksujen ja kulutusmaksujen suhde lienee oikeansuuntainen eli vesilaitoksen tuotto ei muodostu enää pääosin vuotuisista perusmaksuista.
Lakson mukaan ottamalla huomioon YYH:n taloudelliset resurssit siirtyminen neliöpohjaiseen perusmaksuun vienee yhtiöltä parisen vuotta. Neliöpohjainen perusmaksu on kuitenkin yleinen ja yksin rakennuksen käyttötarkoitukseen perustuvaa maksuperustetta oikeudenmukaisempi, joten siihen tulisi liittyä mahdollisimman pian. Lisäksi YYH:n esittämä peruste, että taloyhtiöllä ei ole yhteistä mittaria ja tämä estää taloyhtiön käsittelyn kokonaisuutena vesitaksoja määrättäessä, on hatara. Eri huoneistojen mittarien lukemat voidaan laskea yhteen ja siitä saada taloyhtiön koko vedenkulutus.
YYH:n menettelyn kilpailuoikeudellinen arviointi
Kilpailunrajoituslain soveltaminen YYH:n toimintaan
Kilpailunrajoituksista annetun lain (480/92) 3 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai yksityistä tai julkista oikeushenkilöä, joka ammattimaisesti pitää kaupan, ostaa tai muutoin vastiketta vastaan hankkii tai luovuttaa tavaroita tai palveluksia (hyödyke).
Kilpailunrajoituksista annetun lain perustelujen mukaan 3 §:n 1 momentissa määritelty elinkeinonharjoittajan käsite on tarkoitettu laajaksi (HE 162/1991 vp.). Sen piiriin kuuluvat siten kaikki ne valtion, kuntien ja muiden julkisyhteisöjen toiminnot, jotka on järjestetty liiketaloudellisten periaatteiden mukaisesti yhtiöksi tai liikelaitokseksi tai joiden voidaan muutoin katsoa olevan luonteeltaan ensisijaisesti liiketaloudellisia. Aikaisempaa lakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 148/1987 vp.) on nimenomaan todettu, että se seikka, että oikeushenkilö, esimerkiksi osakeyhtiö, on kokonaan tai osaksi julkisyhteisön omistama, ei estä lain soveltamista tällaisen oikeushenkilön toimintaan. Esimerkkeinä julkisyhteisöjen toiminnoista, joihin lakia voidaan soveltaa, esityksessä mainitaan kaupunkien sähkölaitokset ja teurastamot. Myös EU:n oikeuskäytännössä on pidetty kilpailusääntöjen soveltamisalan kannalta ratkaisevana sitä, onko kulloinkin kyseessä oleva toiminto luonteeltaan julkisen vallan piiriin kuuluva hallinnollinen tehtävä tai yleishyödyllisen julkisen palvelun tai muun toiminnon tuottaminen taikka liiketaloudellinen toimi (Valtionyritysten EY-työryhmän muistio, KTM Helsinki 1992).
YYH on järjestetty liiketaloudellisten periaatteiden mukaisesti yhtiöksi ja se myy vastiketta vastaan käyttövettä ja kerää jätevettä. Mainituilla perusteilla kilpailuvirasto katsoo, että YYH:tä on pidettävä kilpailunrajoituksista annetun lain 3 §:ssä tarkoitettuna elinkeinonharjoittajana.
Relevantit markkinat ja YYH:n määräävä markkina-asema
Relevanttien markkinoiden ja määräävän markkina-aseman määrittely
Kilpailunrajoituksista annetun lain (480/92) 3 §:n 2 momentin mukaan määräävä markki-na-asema katsotaan olevan elinkeinonharjoittajalla tai elinkeinonharjoittajien yhteenliitty-mällä, jolla koko maassa tai tietyllä alueella on yksinoikeus tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuo-tanto- tai jakeluportaalla. Yksinoikeus voi perustua lainsäädäntöön, toimilupaan, tuontilisenssiin, patenttiin, tekijänoikeuteen taikka sellaisiin elinkeinonharjoittajien tekemiin lisenssi- tai edunvalvontasopimuksiin, joiden ansiosta se voi määrätä hyödykkeen valmistuksesta tai markkinoinnista. Yksinoikeuteen rinnastettavassa määräävässä markkina-asemassa ovat ns. luonnolliset monopolit, joita syntyy, mikäli hyödykkeen ja markkinoiden ominaisuudet johtavat siihen, että ainoastaan yksi elinkeinonharjoittaja voi toimia kannattavasti tietyllä maantieteellisesti relevantilla markkina-alueella. Aikaisempaa lakia koskevan hallituksen esityksen (HE 148/1987 vp.) mukaan luonnolliseen monopoliin perustuvasta määräävästä markkina-asemasta ovat esimerkkeinä muun muassa kunnalliset energia- ja vesilaitokset.
Määräävä markkina-asema on olemassa tietyillä asiallisilla ja alueellisilla hyödykemarkkinoilla. Relevantit markkinat määritellään kussakin tapauksessa toisaalta hyödykkeen ja toisaalta markkina-alueen maantieteellisen laajuuden mukaan. Kuluttajien toisiaan kohtuullisesti korvaavina pitämät hyödykkeet luetaan mukaan relevantteihin hyödykemarkkinoihin. Maantieteellisiä markkinoita määriteltäessä otetaan huomioon tarkastelun kohteena olevan yrityksen toiminta-alue ja myös ne alueet, joilla asiakkaiden on mahdollista solmia taloudellisesti ja teknisesti realistisia vaihtoehtoisia liikesuhteita.
Relevantit hyödykemarkkinat
Relevantit hyödykemarkkinat ovat vesihuoltopalvelujen markkinat. Tuotantoteknillisesti ja taloudellisesti käyttöveden jakelussa ja jäteveden poiskuljetuksessa on kannattavaa hyödyntää yhteistä perusverkostoa. Ylläksen alueelle laaditun yleiskaavan osana tehdyn vesiensuojelun sekä vesihuollon yleissuunnitelman perusteella Ylläksen alueen vesihuollon toteuttaminen ja käyttötehtävät on keskitetty YYH:lle. Tämän vuoksi YYH:n toimialueeseen kuuluvat kiinteistöt joutuvat pääsääntöisesti ostamaan käyttöveden sekä jäteveden poiskuljetus- ja puhdistuspalvelut YYH:ltä eikä niillä ei ole mahdollisuutta ostaa kyseisiä palveluita muilta tai järjestää niitä itse. Lisäksi YYH:n jäteveden laskutus määräytyy käyttöveden kulutuksen perusteella. Siten käyttöveden toimittamista kuluttajille ja jäteveden poiskuljetusta kuluttajilta on tässä tapauksessa pidettävä samoihin hyödykemarkkinoihin kuuluvina hyödykkeinä.
Relevantit maantieteelliset markkinat
Relevantit maantieteelliset markkinat on alue, jolla YYH:n vesi- ja viemäriverkosto ja siihen liitetyt kuluttajien kiinteistöt sijaitsevat.
YYH:n määräävä markkina-asema
Vesihuollon suuret pääomavaatimukset ja kustannusten uponneisuus johtavat siihen, ettei kilpailevan vesi- ja viemäriverkoston rakentaminen ole taloudellisesti kannattavaa eikä se ole edellä mainitun vesiensuojelun sekä vesihuollon yleissuunnitelman mukaan Ylläksen alueella edes mahdollista. YYH:tä voidaan siten pitää verkostonsa alueella toimivana luonnollisena monopolina, jolla on kilpailunrajoituksista annetun lain 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu alueellinen määräävä markkina-asema vesihuoltopalveluissa omalla toimialueellaan.
YYH:n vesihuoltomaksujen arviointi
Arvioinnin lähtökohdat
Koska YYH on kilpailunrajoituksista annetun lain 3 §:n 2 momentin tarkoittamassa määräävässä markkina-asemassa omalla toimialueellaan sekä käyttöveden jakelussa että jäteveden poiskuljetuksessa ja puhdistamisessa, sen menettelytapoja kyseisillä vesihuoltopalvelujen markkinoilla arvioidaan kilpailunrajoituslain 7 §:n perusteella.
Toimenpidepyyntöjen perusteella YYH:n on epäilty käyttäneen väärin määräävää markkina-asemaansa perimällä loma-asuntoja omistavilta kiinteistö- ja asunto-osakeyhtiöiltä vesihuollon liittymis- ja perusmaksuja, jotka ovat kustannusvastaamattomia ja syrjiviä suhteessa vakituisilta asuinhuoneistoilta perittyihin vastaaviin maksuihin. Tämäntyyppistä kilpailun rajoittamista voidaan arvioida kilpailunrajoituksista annetun lain 7 §:n 4 kohdan perusteella.
Kilpailunrajoituslain 7 §:ää koskevissa hallituksen esitysten perusteluissa (HE 148/1987 vp. ja HE 162/1991 vp.) todetaan, että määräävä markkina-asema antaa yritykselle mahdollisuuden asettaa hintatasonsa riippumattomana kilpailevista yrityksistä. Aikaisemman hallituksen esityksen perusteluissa todetaan myös, että määräävä markkina-asema antaa yritykselle mahdollisuuden ratkaisevasti vaikuttaa omalla asiakaspolitiikallaan toisten yritysten kohtaloihin. Perustelujen mukaan tämä vaikutusvalta edellyttää terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun näkökulmasta sitä, että määräävässä markkina-asemassa olevalle yritykselle asetetaan sellainen tasapuolisuusvaatimus asiakassuhteissaan, joka ei olisi perusteltu muunlaisessa markkina-asemassa olevien yritysten osalta. Vaikka tämä tasapuolisuusvaatimus esitetään perustelujen rakenteesta johtuen liikesuhteesta pidättäytymistä koskevan lainkohdan yhteydessä, sen tarkoittama syrjinnän kielto koskee ehdottoman syrjinnän eli toimituskiellon lisäksi myös suhteellista syrjintää. Tyypillistä suhteellista syrjintää on hintasyrjintä, jota täten voidaan pitää 7 §:n 4 kohdassa kiellettynä määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä. Hintasyrjinnän lisäksi lainkohdassa kielletään sen perusteluissa mainitun kohtuuttoman korkean monopolihinnoittelun soveltaminen.
Lainkohdassa asetettu kohtuullisuus- ja tasapuolisuusvelvoite edellyttää, että YYH:n eri asiakkaiden tai asiakasryhmien vesihuoltomaksut niihin sisältyvineen tuottotavoitteineen ovat mahdollisimman kustannusvastaavat eli seuraavat asiakkaiden palvelemisesta yhtiölle aiheutuvia kustannuksia ja että YYH:n saamat tuotot eivät kokonaisuudessaan tai jonkin asiakasryhmän kohdalla olennaisesti ylitä välttämättömiä suoritteen kustannuksia.
Tasapuolisuusvelvoitteen rikkomisesta eli syrjimisestä epäilty määräävässä markkina-asemassa oleva elinkeinonharjoittaja voi puolustautua tällaista epäilyä vastaan osoittamalla hintojensa kustannusvastaavuuden. Kustannusvastaava hinnoittelu on siis aina hyväksyttävää, mutta kustannusten rakennetta vastaamatonkaan hinnoittelu ei aina ole määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Eräissä tapauksissa voi myös määräävässä markkina-asemassa oleva elinkeinonharjoittaja käyttää keskimääräisiin kustannuksiin perustuvaa hinnoittelua, jossa jotkin asiakaskohtaiset kustannuserot jäävät huomiotta. Sellainen hinnoittelu on hyväksyttävää, jos tarkkojen asiakaskohtaisten kustannuserojen laskenta vaatisi kyseiseltä elinkeinonharjoittajalta enemmän lisäresursseja kuin yhteiskunta voisi säästää asiakaskohtaisten hintojen tarkemman määräytymisen kautta tämän johtaessa yhteiskunnan taloudellisten voimavarojen kohdentumisen tehostumiseen.
Vesi- ja viemärilaitokset myyvät käyttövettä sekä jäteveden poiskuljetus- ja puhdistuspalveluja suurelle joukolle kuluttajia, joiden aiheuttamat kustannukset eroavat toisistaan jonkin verran. Muun muassa kulutuspaikan sijainti tiheästi tai harvaan rakennetulla alueella samoin kuin asiakasta varten rakennetun vesi- ja viemäriverkoston pituus ja tekniset ominaisuudet vaikuttavat siihen, millaisia kustannuksia kunkin asiakkaan palvelemisesta myyjälle aiheutuu. Vesi- ja viemärilaitostoiminnassa ei ole kuitenkaan rationaalista hinnoitella kullekin asiakkaalle toimitettavia vesihuoltopalveluja erikseen, vaan asiakkaat on järkevää jakaa asiakasryhmiin, joille sovelletaan samaa hinnoittelu- ja maksukäytäntöä. Asiakasryhmän sisällä asiakkaisiin kohdistuu tosiasiassa jonkin verran hintadiskriminointia, mutta sen poistaminen aiheuttaisi suuremmat kustannukset kuin siitä saatavat hyödyt olisivat.
Monissa tilanteissa kustannusvastaavuuden arviointia vaikeuttaa se, että yhtä ainoaa teknisesti ja taloudellisesti oikeaa kustannusten kohdistamistapaa ei voida osoittaa. Tällaisessa tilanteessa syrjinnästä ei ole yksiselitteistä kilpailuoikeudellista näyttöä. Vaikka yhtä ja tiettyä teknisesti ja taloudellisesti oikeaa kustannusten kohdistamistapaa ei voitaisikaan osoittaa, määräävän markkina-aseman vallitessa saattaa kilpailuoikeudellisesti olla tarpeen kilpailun turvaamiseksi puoltaa tiettyjä ratkaisumalleja.
Markkinoiden läpinäkyvyys on keskeinen keino hinnoittelun tasapuolisuuden ja kohtuullisuuden varmistamiseksi. YYH:n vesihuoltopalvelujen hintojen ja hinnoitteluperiaatteiden tulee siten olla julkisia sekä riittävän selkeitä ja yksiselitteisiä, jotta sen asiakkaat voivat itse tehdä päätelmiä hinnoittelunsa oikeellisuudesta ja tasapuolisuudesta. Tämä vähentää vesilaitoksen mahdollisuuksia soveltaa joihinkin asiakkaisiin nähden sellaisia maksuja, jotka johtavat muiden vesilaitosten asiakkaisiin tai muihin asiakasryhmiin verrattuna perusteettomiin ja kohtuuttoman korkeisiin hinnaneroihin.
YYH:n vesihuoltomaksujen kokonaisvaltainen tarkastelu
Suomessa toimivat vesi- ja viemärilaitokset perivät kuluttajiltaan käyttövesi- ja jätevesimaksuja, jotka koostuvat yleensä liittymis-, perus- ja kulutusmaksuista. Vesi- ja viemärilaitosten perimiä muita maksuja saattavat olla mm. mittarimaksu, tonttijohtojen rakentamis- ja uusimismaksut, sammutusvesilaitteistojen liittämisestä perittävät maksut sekä yksikköhintaveloitukset. Eri maksukomponenttien suuruudet, määräytymisperusteet sekä keskinäiset suhteet ovat varsin epäyhtenäiset ja saattavat erota huomattavasti eri alueilla toimivissa vesi- ja viemärilaitoksissa. Lisäksi vesihuoltopalvelujen järjestämisestä aiheutuvien kustannusten kohdentaminen eri vesihuoltomaksuihin vaihtelee vesi- ja viemärilaitoksittain.
Kilpailuvirasto katsoo, että vesi- ja viemärilaitosten eri maksuista muodostuva hintarakenne ja hintasuhteet on kokonaisuus, jonka osia ei voida tarkastella tai muuttaa ottamatta huomioon maksujen muita komponentteja. Yhtä vesi- ja viemärilaitosten käyttäjiltä perittävää maksua ja sen määräytymisperusteita, esimerkiksi perusmaksua, arvioitaessa huomiota on kiinnitettävä myös muihin vesi- ja viemärilaitosten perimiin maksuihin ja niiden määräytymisperusteisiin. Tämän perusteella kilpailuvirasto on arvioinut myös YYH:n vesihuollon hinnoittelukäytäntöä kokonaisuutena.
Loma-asuntoja syrjivät vesihuoltomaksut
Kilpailuviraston selvitysten mukaan YYH perii useiden muiden vesi- ja viemärilaitosten tavoin yhtiön asiakkaina olevilta vakituisilta asuinhuoneistoilta ja loma-asunnoilta vesihuollon liittymis-, perus- ja kulutusmaksuja.
YYH:n liittymismaksut perustuvat kaikkien huoneistotyyppien osalta tontin rakennusoikeusalaan neliömetreinä. YYH:n loma-asunnoilta perimä liittymismaksu on ollut vesiliittymän osalta kaksinkertainen vakituisiin asuinhuoneistoihin verrattuna. Viemäriliittymän osalta liittymismaksu on ollut loma-asunnoilla 1,75-kertainen verrattuna vakituisilta asuinhuoneistoilta perittyyn vastaavaan maksuun.
Perusmaksu määräytyy kaikkien huoneistotyyppien osalta kunkin kiinteistön huoneistojen lukumäärän perusteella. YYH:n mukaan huoneistokohtaista perusmaksua peritään kiinteiden käyttökustannusten kattamiseksi. Huoneistokohtaisten perusmaksujen osalta loma-asunnoilta on peritty noin 4,4-kertainen maksu vakituisiin asuinhuoneistoihin verrattuna.
Kulutusmaksun perusteena on puolestaan huoneiston kuluttama käyttöveden määrä kuutiometreinä. Kulutusmaksut ovat olleet kaikille huoneistotyypeille samat sekä käyttö- että jäteveden osalta.
Kilpailuvirasto katsoo, että YYH voi jakaa asiakkaansa näiden omistamien tai hallitsemien huoneistotyyppien perusteella eri asiakasryhmiin ja periä vakituisilta asuinhuoneistoilta ja loma-asunnoilta erisuuruisia vesihuollon liittymis- ja perusmaksuja. Eri asiakasryhmiltä perittävien maksujen ja niiden välisten hintaerojen tulee kuitenkin olla kustannusvastaavia eli seurata eri asiakasryhmien palvelemisesta YYH:lle aiheutuvia kustannuksia.
YYH on perustellut soveltamaansa hinnoittelukäytäntöä sekä vakituisten asuinhuoneistojen ja loma-asuntojen välisiä hintaeroja nykyisten liittymissopimusten ja -tulojen vähäisellä määrällä, huoneistotyyppien erilaisella sijainnilla vesihuoltoyhtiön toimialueella ja tästä aiheutuvilla erisuuruisilla investoinneilla, huoneistotyyppien erisuuruisella veden kulutuksella sekä huoneistotyyppien vaatimilla erityyppisillä teknisillä ratkaisuilla. Yhtiön mukaan loma-asuntojen aiheuttamat keskimääräiset huoneistokohtaiset korjaus- ja huoltokulut ovat näistä syistä noin kaksinkertaiset ja vieraan pääoman kulut noin puolitoistakertaiset vakituisten asuntojen vastaaviin kuluihin verrattuna.
Tekemiensä selvitysten perusteella kilpailuvirasto toteaa, että YYH:n liittymismaksutulot eivät ole kehittyneet suunnitellun mukaisesti. Tämän vuoksi yhtiö on rakentamisvaiheessa joutunut rahoittamaan huomattavan osan toteuttamistaan vesihuoltoinvestoinneista lainoilla eikä ole myöhemminkään saanut riittävästi uusia liittymissopimuksia lainojen lyhentämistä varten. Yhtiö ei kuitenkaan ole muuttanut maksurakennettaan toimenpidepyynnön tekijöiden epäilemällä tavalla siten, että näitä liittymismaksuilla katettavia kustannuksia olisi vyörytetty yhtiön nykyisille asiakkaille perus- ja kulutusmaksuja korottamalla, vaan yhtiö on sopinut rahoittajiensa ja Kolarin kunnan kanssa lainojen lyhentämisen siirtämisestä myöhemmille vuosille ja yhtiön talouden vakaannuttamisesta osakepääoman korotuksin. Tällä perusteella kilpailuvirasto katsoo, että YYH ei ole tältä osin syyllistynyt kilpailunrajoituksista annetun lain 7 §:n 4 kohdassa kielletyn kustannusvastaamattoman tai kohtuuttoman korkean monopolihinnoittelun soveltamiseen loma-asuntoihin ja muihin nykyisiin asiakkaisiinsa nähden.
Suomen Kuntaliiton lausuntoon, Lapin alueen tunturihiihtokeskusten yhteydessä toimivien vesi- ja viemärilaitosten hinnoittelukäytännöstä tekemäänsä selvitykseen, hankkimiinsa tutkimuksiin ja apulaisprofessori Lakson lausuntoon viitaten kilpailuvirasto toteaa, että loma-asutusalueiden kiinteistöjä varten tarvittavasta omakotialueita pitemmästä johtopituudesta, kulutuksen suuremmista vaihteluista sekä korkeuseroista ja muista maasto-olosuhteiden vaatimista teknisistä ratkaisuista johtuen vesi- ja viemäriverkostojen rakentamiskustannukset ovat tunturialueilla yleensä korkeammat kuin taajama- ja omakotialueilla. Näiden kustannusten kohdentaminen ne pääosin aiheuttaneille loma-asunnoille on kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävää, vaikka se saattaa niiden tähän asiakasryhmään kuuluvien kiinteistöjen, jotka sijaitsevat vakituisen asutuksen keskellä tai lähellä, osalta johtaa niiden itsensä aiheuttamat rakentamiskustannukset ylittävään hinnoitteluun ja kohtuuttomalta tuntuvaan hintaeroon varsinkin niihin vakituisiin asuntoihin verrattuna, jotka puolestaan sijaitsevat tunturialueella. Tämä johtuu siitä, että kaikkien yksittäisten kiinteistöjen sijainnista ja muista olosuhteista aiheutuvien kustannusten huomioon ottaminen tariffijärjestelmässä tuskin parantaisi sen selkeyttä. Lisäksi tällaisen tariffijärjestelmän rakentaminen vaatisi YYH:lta sen toiminnan laajuus ja taloudellinen asema huomioon ottaen todennäköisesti suuremmat kustannukset kuin siitä saatavat hyödyt olisivat. Tällä perusteella kilpailuvirasto katsoo, että YYH:n hinnoittelukäytäntöä ei loma-asunnoilta ja vakituisilta asuinhuoneistoilta perittävien liittymismaksujen hintaeron osalta voida pitää kilpailunrajoituksista annetun lain 7 §:n 4 kohdassa kiellettynä syrjivänä menettelynä.
Edellä esitetyn selvityksen perusteella kilpailuvirasto toteaa, että rakentamiskustannusten tavoin myös rakentamista varten otettujen lainojen korkokulut sekä vesi- ja viemäriverkoston ylläpitokustannukset ovat tunturialueella ja siellä pääosin sijaitsevien loma-asuntojen kohdalla vakituisten asuntojen aiheuttamia kustannuksia suuremmat. Tästä syystä loma-asuntojen perusmaksu voi olla vakituisten asuntojen perusmaksua korkeampi. Kilpailuvirasto ei kuitenkaan pidä hyväksyttävänä, että YYH perii loma-asunnoilta noin 4,4-kertaista huoneistokohtaista perusmaksua vakituisiin asuinhuoneistoihin verrattuna.
Hintaeron kustannusvastaamattomuutta osoittaa muun muassa, että loma-asuntojen ja vakituisten asuntojen välinen hintaero on perusmaksun osalta huomattavasti suurempi kuin liittymismaksussa oleva vastaava hintaero. Lisäksi YYH:n perusmaksukertymän osuus yhtiön kokonaismaksukertymästä on noin 55 %, mikä ylittää selvästi Kuntien keskusjärjestöjen ja Vesihuoltoliiton vesilaitoksen taksan mallia koskevan suosituksen, jonka mukaan perusmaksun tuoton ei tulisi ylittää kolmasosaa vesilaitoksen kulutus- ja perusmaksujen yhteistuotosta. YYH:n loma-asunnoilta perimät vesihuoltomaksut ovat myös olleet nimenomaan perusmaksujen osalta huomattavasti korkeampia kuin muiden Lapin alueen tunturihiihtokeskusten yhteydessä toimivien vesi- ja viemärilaitoksien loma-asunnoilta perimät perusmaksut. YYH:n hinnoittelun poikkeavuus alalla yleisesti noudatetusta käytännöstä ilmenee erityisesti, kun tarkastellaan perusmaksun suuruutta kerrosneliömetriä kohti. Tällöin lomamajojen maksama perusmaksu on noin 7,1-kertainen ja lomarivitalojen 12,7-kertainen omakotitalojen perusmaksuun verrattuna. YYH:n asiakkaina olevat kiinteistöt eivät saa myöskään riittävästi tietoa yhtiön perimien eri vesihuoltomaksujen määräytymisperusteista. Erityisesti tämä koskee YYH:n perimää perusmaksua.
Edellä esitetyillä perusteilla ja ottaen huomioon, että YYH:n hinnoittelukäytännölleen esittämät perustelut ovat olleet epätarkkoja ja paikoitellen epäjohdonmukaisia, kilpailuvirasto katsoo, että YYH:n loma-asunnoilta perimien perusmaksujen hintaeroa vakituisiin asuinhuoneistoihin verrattuna voidaan pitää kilpailunrajoituksista annetun lain 7 §:n 4 kohdan mukaisena kiellettynä syrjivänä ja kustannusvastaamattomana menettelynä, jonka seuraamukset loma-asuntoja omistaville kiinteistö- ja asunto-osakeyhtiöille ovat olleet kohtuuttomia.
Kiinteistö Oy Lemmenloukun ja Kiinteistö Oy Nilikaltion liittymissopimukset Kolarin kunnan vesihuoltolaitoksen kanssa
Kiinteistö Oy Lemmenloukku ja Kiinteistö Oy Nilikaltio ovat yhteistoiminnassa rakentaneet Kolarin kunnalle kuuluvia vesi- ja viemärilinjoja. Kolarin kunnan vesihuoltolaitoksen ja Kiinteistö Oy Lemmenloukun välisen sekä Kolarin kunnan vesihuoltolaitoksen ja Kiinteistö Oy Nilikaltion välisen liittymissopimuksen mukaan yhtiöiden omistamat vesirakenteet ja laitteet ovat siirtyneet tontin ulkopuolisilta osin Kolarin kunnan hallintaan ja omistukseen. Liittymisen yhteydessä ko. kiinteistöyhtiöt ja Kolarin kunnan vesihuoltolaitos sopivat siitä, että vesihuoltolaitos hyvittää yhtiöitä liittymismaksujen poistamisella. Kiinteistöyhtiöt ovat kuitenkin myöhemmin katsoneet, että Kolarin kunnan vesihuoltolaitoksen, nykyisin YYH:n niille määräämät vesihuollon perusmaksut ovat kohtuuttoman suuria ja vaatineet kunnalta myös perusmaksujen poistamista.
Kuten edellä on todettu, vesilaitokset perivät liittymismaksun kertaluonteisesti asiakkaan liittyessä vesi- ja viemäriverkostoon ja maksulla katetaan vesihuollon perusinvestoinneista aiheutuneita kustannuksia. Huoneistokohtainen perusmaksu on puolestaan vuosimaksu ja maksulla katetaan vesihuoltopalvelujen järjestämisestä vuosittain aiheutuvia kiinteitä käyttökustannuksia. Koska tällaisia kustannuksia aiheutuu YYH:lle myös Kiinteistö Oy Lemmenloukun ja Kiinteistö Oy Nilikaltion rakentamista vesi- ja viemärilinjoista, vaatimusta perusmaksujen poistamisesta ei voida pitää kilpailuoikeudellisesti perusteltuna.
Kilpailuvirasto toteaa Kiinteistö Oy Lemmenloukun ja Kiinteistö Oy Nilikaltion toimenpidepyyntöjen osalta, että kysymyksessä on täysin normaalista poikkeava asiakassuhde vesihuoltolaitoksen ja sen asiakkaiden välillä. Ko. yhtiöt ovat luovuttaneet rakentamiaan vesi- ja viemärilinjoja korvausta vastaan Kolarin kunnan vesihuoltolaitokselle ja katsoneet, että niiden tässä yhteydessä saama korvaus Kolarin kunnan vesihuoltolaitokselta on ollut riittämätön ottaen huomioon, että kiinteistöyhtiöiltä perittävällä perusmaksulla katetaan myös vesihuoltoverkoston rakentamisesta varten otettujen lainojen korkokuluja, joita kiinteistöyhtiöt eivät ole aiheuttaneet rakennettuaan vesi- ja viemärilinjansa itse. Kilpailuvirasto katsoo, että kyseessä on pääasiassa ko. sopijaosapuolten erimielisyys tehdyn vesihuoltoinvestoinnin korvaamisesta, johon liittyvä ongelma on rajoittunut koskemaan vain edellä mainittuja sopimusosapuolia ja joka on ratkaistavissa sopimusoikeudellisin menettelyin. YYH:n eri asiakasryhmiltä perimän perusmaksun kohtuullisuutta kilpailuvirasto on arvioinut käsillä olevassa lausuntopyynnössä. Tämän vuoksi kilpailuvirasto katsoo, että Kolarin kunnan vesihuoltolaitos, nykyisin YYH ei ole tältä osin syyllistynyt määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön eikä asiassa ole aihetta enempiin kilpailunrajoituslain mukaisiin toimenpiteisiin.
YYH:n menettelyn kilpailuoikeudelliset seuraamukset
Arvioinnin lähtökohdat
Kilpailunrajoituksista annetun lain 8 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajalle, joka rikkoo lain 4 – 7 §:n säännöksiä, määrätään seuraamusmaksu (kilpailunrikkomismaksu), jollei menettelyä ole pidettävä vähäisenä tai seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta muutoin pidetä perusteettomana.
Lainkohdan perustelujen mukaan (HE 162/1991 vp., s. 12) seuraamusmaksua ei ilmeisen kohtuuttomien seurausten välttämiseksi olisi määrättävä silloin, kun menettelyä on pidettävä vähäisenä tai maksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta muutoin perusteettomana. Esimerkkinä vähäisestä menettelystä perusteluissa mainitaan alueellisesti tai ajallisesti rajoittunut toiminta sekä toiminta, jonka taloudelliset vaikutukset ovat vähäisiä.
YYH:n toimenpiteet vesihuoltomaksujen ja niiden määräytymisperusteiden muuttamiseksi sekä muut perustelut
YYH on ilmoittanut muuttavansa perimiään vesihuoltomaksuja 1.8.1996 alkaen siten, että vuosittaista perusmaksua alennetaan lomamajojen osalta 180 mk ja lomarivitalojen osalta 450 mk. Vastaavasti yhtiö on ilmoittanut korottavansa vakituisten asuinhuoneistojen perusmaksua 150 mk. Samalla YYH on ilmoittanut korottavansa kulutusmaksua puhtaan veden osalta 1,00 mk/m3 ja jäteveden osalta 1,70 mk/m3. YYH:n ilmoittamien muutosten jälkeen lomamajojen ja vakituisten asuinhuoneistojen perusmaksujen suhde on 2,3 sekä lomarivitalojen ja vakituisten asuinhuoneistojen perusmaksujen suhde 1,625. Lisäksi YYH on ilmoittanut siirtyvänsä vuoden 1998 alusta alkaen maksuperusteeseen, jossa yhtiön perimä perusmaksu määräytyy huoneistojen kerrosneliöiden perusteella. Samassa yhteydessä YYH:n tarkoituksena on muuttaa myös rivitaloyhtiöiden laskutuskäytäntöä siten, että huoneistokohtaisesta laskutuksesta siirrytään yhtiökohtaiseen laskutukseen. YYH:n ilmoituksen mukaan se ryhtyy valmistelemaan perusmaksun kerrosneliöpohjaiseen maksuperusteeseen siirtymistä välittömästi.
Kilpailuvirasto katsoo, ettei lomamajojen ja lomarivitalojen perusmaksuja voida YYH:n ilmoittamien muutosten jälkeen enää pitää vakituisten asuinhuoneistojen perusmaksuihin verrattuna kilpailunrajoituksista annetun lain 7 §:n 4 kohdan mukaisena kiellettynä syrjivänä ja kustannusvastaamattomana hinnoittelukäytäntönä. YYH:n ilmoittamat muutokset perusmaksuihin merkitsevät siten toteutuessaan määräävän markkina-aseman väärinkäytön lakkaamista eli käytännössä loma-asuntoja syrjivien vaikutusten poistumista. Kilpailuvirasto katsoo lisäksi, että YYH:n ilmoittamaa kerrosneliöpohjaiseen maksuperusteeseen siirtymistä perusmaksun osalta on pidettävä perusmaksun määräytymisen yksiselitteisyyden ja selkeyden lisääntymisen kannalta myönteisenä toimenpiteenä. Myös yhtiön ilmoittamaa siirtymäaikaa uuteen maksuperusteeseen siirtymisessä ja rivitaloyhtiöiden laskutuskäytännön muuttamisessa voidaan pitää ajallisesti perusteltuna ja kohtuullisena ottamalla huomioon YYH:n taloudelliset resurssit ja yhtiössä työskentelevän henkilöstön määrä. Kilpailuvirasto katsoo, että YYH on jo ilmoittanut korjaavansa menettelyään siinä määrin, että väärinkäytön poistaminen ei sinänsä välttämättä vaadi kilpailuviraston tai kilpailuneuvoston enempiä toimenpiteitä asiassa.
Kilpailuvirasto pitää YYH:n menettelyä koskevassa arvioinnissaan lisäksi merkityksellisenä, että YYH:n toiminta verkostonsa ja yhden kunnan tietyllä alueella on alueellisesti rajoittunutta ja että YYH:n menettelyn taloudelliset vaikutukset ovat olleet vähäisiä. Lisäksi YYH on asiaa koskevan selvityksen aikana avustanut kilpailuvirastoa sen suorittamisessa.
Edellä mainituilla perusteilla ja ottaen huomioon, ettei nyt todetun kaltaista vesihuoltoyhtiön määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä ole kilpailuoikeudellisessa käytännössä aikaisemmin käsitelty, kilpailuvirasto pitää kilpailunrikkomismaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta perusteettomana eikä siksi tee kilpailunrajoituksista annetun lain 8 §:n tarkoittamaa esitystä kilpailuneuvostolle.
Ratkaisu
Kilpailuvirasto on Kiinteistö Oy Lemmenloukun, Kiinteistö Oy Lomaylläs Majojen, Kiinteistö Oy Myllykaltion, Kiinteistö Oy Nilikaltion, Kiinteistö Oy Ylläksen Naalinpesän, Kiinteistö Oy Yllästyksen ja Asunto Oy Nilirakennuksen tekemien toimenpidepyyntöjen johdosta selvittänyt, onko Ylläksen Yhdyskuntatekninen Huolto Oy menetellyt kilpailunrajoituksista annetun lain 7 §:n vastaisesti perimällä Ylläksen ja Äkäslompolon alueella lomamajoja syrjiviä ja kustannusvastaamattomia vesihuollon liittymis- ja perusmaksuja.
Kilpailuvirasto katsoo, että Ylläksen Yhdyskuntatekninen Huolto Oy:llä on kilpailunrajoituksista annetun lain 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu alueellinen määräävä markkina-asema vesihuoltopalveluissa omalla toimialueellaan.
Kilpailuvirasto on arvioinut Ylläksen Yhdyskuntatekninen Huolto Oy:n vesihuollon hinnoittelukäytäntöä ja yhtiön perimiä vesihuoltomaksuja kokonaisvaltaisesti kilpailunrajoituksista annetun lain 7 §:n 4 kohdan perusteella. Hankkimiensa selvitysten perusteella kilpailuvirasto katsoo, että Ylläksen Yhdyskuntatekninen Huolto Oy voi jakaa asiakkaansa näiden omistamien tai hallitsemien huoneistotyyppien perusteella eri asiakasryhmiin ja periä vakituisilta asuinhuoneistoilta ja loma-asunnoilta erisuuruisia vesihuollon liittymis- ja perusmaksuja. Eri asiakasryhmiltä perittävien maksujen ja niiden välisten hintaerojen tulee kuitenkin olla kustannusvastaavia eli seurata eri asiakasryhmien palvelemisesta Ylläksen Yhdyskuntatekninen Huolto Oy:lle aiheutuvia kustannuksia.
Tekemänsä selvityksen perusteella kilpailuvirasto katsoo, ettei Ylläksen Yhdyskuntatekninen Huolto Oy ole eri asiakasryhmiltä perimiensä erisuuruisten liittymismaksujen osalta syyllistynyt kilpailunrajoituksista annetun lain 7 §:n 4 kohdassa kielletyn kustannusvastaamattoman tai kohtuuttoman korkean monopolihinnoittelun soveltamiseen loma-asuntoihin ja muihin nykyisiin asiakkaisiinsa nähden. Ylläksen Yhdyskuntatekninen Huolto Oy:n hinnoittelukäytäntöä ei myöskään loma-asunnoilta ja vakituisilta asuinhuoneistoilta perittävien liittymismaksujen hintaeron osalta voida pitää kilpailunrajoituksista annetun lain 7 §:n 4 kohdassa kiellettynä syrjivänä menettelynä.
Kilpailuvirasto katsoo, että Ylläksen Yhdyskuntatekninen Huolto Oy:n on syyllistynyt kilpailunrajoituksista annetun lain 7 §:n 4 kohdassa kielletyn syrjivän ja kustannusvastaamattoman hinnoittelukäytännön soveltamiseen loma-asuntojen perusmaksuja määrätessään. Hintaeron kustannusvastaamattomuutta osoittaa muun muassa, että loma-asuntojen ja vakituisten asuntojen välinen hintaero on perusmaksun osalta huomattavasti suurempi kuin liittymismaksussa oleva vastaava hintaero. Lisäksi Ylläksen Yhdyskuntatekninen Huolto Oy:n perusmaksukertymän osuus yhtiön kokonaismaksukertymästä ylittää selvästi Kuntien keskusjärjestöjen ja Vesihuoltoliiton vesilaitoksen taksan mallia ja siihen liittyvän perusmaksukertymän osuutta koskevan suosituksen. Ylläksen Yhdyskuntatekninen Huolto Oy:n loma-asunnoilta perimät vesihuoltomaksut ovat myös olleet nimenomaan perusmaksujen osalta huomattavasti korkeampia kuin muiden Lapin alueen tunturihiihtokeskusten yhteydessä toimivien vesi- ja viemärilaitoksien loma-asunnoilta perimät perusmaksut. Ylläksen Yhdyskuntatekninen Huolto Oy:n hinnoittelun poikkeavuus alalla yleisesti noudatetusta käytännöstä ilmenee erityisesti, kun tarkastellaan perusmaksun suuruutta kerrosneliömetriä kohti. Lisäksi Ylläksen Yhdyskuntatekninen Huolto Oy:n asiakkaina olevat kiinteistöt eivät ole saaneet riittävästi tietoa yhtiön perimien eri vesihuoltomaksujen määräytymisperusteista. Näillä perusteilla ja ottaen huomioon, että yhtiön hinnoittelukäytännölleen esittämät perustelut ovat olleet epätarkkoja ja paikoitellen epäjohdonmukaisia, kilpailuvirasto katsoo, että Ylläksen Yhdyskuntatekninen Huolto Oy on käyttänyt väärin määräävää markkina-asemaansa kilpailunrajoituksista annetun lain 7 §:n 4 kohdassa kielletyllä tavalla.
Ylläksen Yhdyskuntatekninen Huolto Oy on ilmoittanut muuttavansa perimiään vesihuoltomaksuja siten, että vuosittaista perusmaksua alennetaan lomamajojen ja lomarivitalojen osalta. Vastaavasti yhtiö on ilmoittanut korottavansa vakituisten asuinhuoneistojen perusmaksua. Samalla Ylläksen Yhdyskuntatekninen Huolto Oy on ilmoittanut korottavansa kulutusmaksua sekä puhtaan veden että jäteveden osalta. Lisäksi Ylläksen Yhdyskuntatekninen Huolto Oy on ilmoittanut siirtyvänsä myöhemmin maksuperusteeseen, jossa yhtiön perimä perusmaksu määräytyy huoneistojen kerrosneliöiden perusteella. Samassa yhteydessä Ylläksen Yhdyskuntatekninen Huolto Oy:n tarkoituksena on muuttaa myös rivitaloyhtiöiden laskutuskäytäntöä siten, että huoneistokohtaisesta laskutuksesta siirrytään yhtiökohtaiseen laskutukseen. Yhtiön ilmoituksen mukaan se ryhtyy valmistelemaan perusmaksun kerrosneliöpohjaiseen maksuperusteeseen siirtymistä välittömästi.
Kilpailuvirasto katsoo, ettei lomamajojen ja lomarivitalojen perusmaksuja voida Ylläksen Yhdyskuntatekninen Huolto Oy:n ilmoittamien muutosten jälkeen enää pitää vakituisten asuinhuoneistojen perusmaksuihin verrattuna kilpailunrajoituksista annetun lain 7 §:n 4 kohdan mukaisena kiellettynä syrjivänä ja kustannusvastaamattomana hinnoittelukäytäntönä. Ylläksen Yhdyskuntatekninen Huolto Oy:n ilmoittamat muutokset perusmaksuihin merkitsevät siten toteutuessaan määräävän markkina-aseman väärinkäytön lakkaamista eli käytännössä loma-asuntoja syrjivien vaikutusten poistumista. Kilpailuvirasto katsoo lisäksi, että Ylläksen Yhdyskuntatekninen Huolto Oy:n ilmoittamaa kerrosneliöpohjaiseen maksuperusteeseen siirtymistä perusmaksun osalta on pidettävä perusmaksun määräytymisen yksiselitteisyyden ja selkeyden lisääntymisen kannalta myönteisenä toimenpiteenä. Myös yhtiön ilmoittamaa siirtymäaikaa uuteen maksuperusteeseen siirtymisessä ja rivitaloyhtiöiden laskutuskäytännön muuttamisessa voidaan pitää ajallisesti perusteltuna ja kohtuullisena ottamalla huomioon Ylläksen Yhdyskuntatekninen Huolto Oy:n taloudelliset resurssit ja yhtiössä työskentelevän henkilöstön määrä.
Kilpailuvirasto pitää Ylläksen Yhdyskuntatekninen Huolto Oy:n menettelyä koskevassa arvioinnissaan lisäksi merkityksellisenä, että Ylläksen Yhdyskuntatekninen Huolto Oy:n toiminta verkostonsa ja yhden kunnan tietyllä alueella on alueellisesti rajoittunutta ja että Ylläksen Yhdyskuntatekninen Huolto Oy:n menettelyn taloudelliset vaikutukset ovat olleet vähäisiä. Lisäksi Ylläksen Yhdyskuntatekninen Huolto Oy on asiaa koskevan selvityksen aikana avustanut kilpailuvirastoa sen suorittamisessa.
Näillä perusteilla ja ottaen huomioon, ettei nyt todetun kaltaista vesihuoltoyhtiön määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä ole kilpailuoikeudellisessa käytännössä aikaisemmin käsitelty, kilpailuvirasto pitää kilpailunrikkomismaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta perusteettomana eikä siksi tee kilpailunrajoituksista annetun lain 8 §:n tarkoittamaa esitystä kilpailuneuvostolle.
Kilpailuvirasto poistaa asian käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 3 §:n 2 momentti, 7 §:n 4 kohta sekä 8 §.
Muutoksenhaku
Kilpailunrajoituksista annetun lain (480/92) 21 §:n 3 momentin mukaan kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.
Mikäli kilpailuvirasto ei tee esitystä asian käsittelemisestä kilpailuneuvostossa, sen voi kilpailunrajoituksista annetun lain 13 §:n mukaan tehdä elinkeinonharjoittaja, jota kilpailunrajoitus välittömästi koskee, tai elinkeinonharjoittajien tai kuluttajien etujen valvomiseksi toimiva yhteisö.