Asianosaiset
Ellax Oy
Sonera Oyj
Asian vireilletulo
Ellax Oy (myöhemmin Ellax) on 25.5.2001 päivätyssä toimenpidepyynnössään katsonut, että Sonera Oyj (myöhemmin Sonera) on syyllistynyt kilpailunrajoituslain rikkomiseen syrjimällä perusteettomasti matkapuhelinliittymiään jälleenmyyvää Ellaxia. Ellaxin mukaan Sonera on lainvastaisesti kieltäytynyt maksamasta markkinointitukea ja yksipuolisesti irtisanonut jälleenmyyntisopimuksen.
Asian selvittäminen
Ellaxin selvitys
Ellax kertoi toimenpidepyynnössään 25.5.2001, että sillä on ollut Soneran kanssa vuodesta 1997 alkaen yhteistyösopimus, jonka perusteella Ellax on välittänyt Soneran NMT- ja GSM-liittymiä sekä niihin liittyviä palveluita Soneran asiakkaille. Ellaxin mukaan Sonera on syrjinyt sitä liikesuhteen alusta lähtien. Ellaxin mukaan se ei ole saanut Soneralta liittymien ja palveluiden myyntiä edistävää markkinointitukea eikä muuta liittymämyyntiä edistävää tukea kuten muut jälleenmyyjät. Lisäksi Soneran jälleenmyyjäsuhteista vastaava aluepäällikkö on välttänyt yhteydenpitoa Ellaxin kanssa, ja lopulta Sonera on irtisanonut jälleenmyyntisopimuksen asiasta neuvottelematta. Ellaxin valituksen mukaan syrjivä kohtelu on heikentänyt yrityksen kilpailukykyä sekä johtanut Ellaxin myymien liittymien määrän pienenemiseen. Lopulta Sonera on Ellaxin mukaan katkaissut liikesuhteen toukokuussa 2001 ilman asiallista syytä.
Soneran selvitys
Sonera toteaa vastineessaan 4.7.2001, että sillä ei ole kilpailunrajoituslain 3 § 2 momentissa määriteltyä määräävää markkina-asemaa GSM-liittymien välittämistä koskevilla operaattoreiden ja kauppiaiden välisillä markkinoilla. Kilpailuneuvoston päätöksen (13.9.1999) mukaan Soneralla on ollut vuonna 1997 matkaviestinliittymien markkinoilla määräävä markkina-asema, joka on kuitenkin Soneran käsityksen mukaan poistunut tämän jälkeen NMT-littymien määrän romahtamisen ja GSM-liittymämyynnin kiristyneen kilpailun seurauksena.
Sonera katsoo vastineessaan myös, että sen menettelyä ei voida pitää kilpailunrajoituslain 9 §:ssä tarkoitettuna vahingollisena kilpailunrajoituksena. Soneran jakelujärjestelmässä on useampia sopimustasoja, joiden välillä jakelijoiden eduissa on eroja. Kuitenkin alemman sopimustason kauppiaat kykenevät kilpailukykyiseen toimintaan ylemmän sopimustason kauppiaiden kanssa. Sonera kumoaa väitteen siitä, että Soneran muut jälleenmyyjät olisivat Ellax Oy:hyn nähden ylivoimaisessa kilpailuasemassa. Lisäksi Sonera viittaa Kilpailuviraston päätökseen 12.6.1998 (Dno 1030/61/97) Soneran ja Radiolinjan kauppiaskorvauksista. Päätöksen mukaan Soneran liittymien välittämisestä maksamat palkkiot ja muut tuki eivät ole olleet muita kauppiaita syrjiviä.
Sonera toteaa vielä, että mikäli Kilpailuvirasto jostain syystä katsoisi Soneralla olevan määräävän markkina-aseman matkaviestinliittymien markkinoilla, yhtiön menettelyä ei kuitenkaan voida pitää kilpailunrajoituslain 7 §:n 1 kohdassa tarkoitettuna liikesuhteesta kieltäytymisenä ilman asiallista syytä. Sonera vetoaa Kilpailuneuvoston päätökseen Soneran matkaviestinliittymien jakelujärjestelmästä (13.9.1999, dno 42/690/1999), jonka mukaan myös määräävässä markkina-asemassa oleva yritys voi pidättäytyä liikesuhteesta, jos elinkeinonharjoittajan liiketaloudellisin perustein soveltaman selektiivisen jakelujärjestelmän kriteerit eivät täyty liikesuhdetta haluavan osalta. Kilpailuvirasto on myös todennut päätöksessään Oy Veikkaus Ab:n toimituksesta kieltäytymisestä (20.12.2001, dno 836/61/97), että määräävässä markkina-asemassa olevalla yrityksellä on oikeus kiinnittää huomiota niihin todenperäisiin kustannuksiin, joita asiakas yritykselle aiheuttaa, sekä kiinnittää huomiota jälleenmyyjäänsä tekemien investointien kannattavuuteen. Sonera esittää vastineessaan Ellaxin (aiemmin Itämarkkinat Lobanov AY) välittämien Soneran matkaviestinliittymien määrät, jotka ovat olleet vuoden 1997 jälkeen hyvin vähäisiä ([…][1] vuonna 1998, […] vuonna 1999, […] vuonna 2000 ja […] vuonna 2001). Soneran mukaan sopimussuhteen ylläpitäminen ei ollut Soneralle liiketaloudellisesti tarkoituksenmukaista näin vähäisillä välitettyjen liittymien määrillä.
Lisäselvitykset
Ellax kommentoi Soneran vastinetta esittämällä, että Soneralla oli vuonna 1997 liikesuhteen alun aikana kilpailunrajoituslain 3 § 2 momentissa määritelty määräävä markkina-asema NMT-liittymien jakelussa ja silloinen Itämarkkinat Ay oli tuolloin Soneran valtuuttama NMT-liittymien jakelija. Ellaxin mukaan Soneran menettely on kilpailunrajoituslain 7 §:ssä tarkoitettua määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä tai 9 §:ssä tarkoitettua kilpailun rajoitusta. Ellaxin mielestä Soneran liikesuhteesta pidättäytymiselle ei ole hyväksyttävää syytä.
Kilpailuoikeudellinen arviointi
Relevantit markkinat ja Soneran määräävä markkina-asema
Relevantit markkinat ovat tässä tapauksessa valtakunnalliset loppuasiakkaille tarjottavien matkaviestinpalveluiden markkinat. Matkaviestinliittymiä tarjoavat Soneran lisäksi Oy Radiolinja Ab, Telia Mobile Aktiebolagetin sivuliike Suomessa, Suomen 2G/DNA Finland Oy sekä Ålands Mobiltelefon Ab Ahvenanmaalla. Matkaviestinliittymien välittämistä kuluttajille puolestaan harjoittavat muiden muassa matkaviestinkauppaan erikoistuneet liikkeet, yksityiset radioliikkeet, kodinelektroniikkaa myyvät liikkeet, tavaratalot sekä operaattoreiden vähittäismyymälät.
Liikenne- ja viestintäministeriön mukaan Soneran markkinaosuus valtakunnallisista matkaviestinpalveluista oli 60,8 prosenttia 1.7.2001. Radiolinjan osuus oli tuolloin 30,4 prosenttia, Telian 4,3 prosenttia, DNA:n 2,6 prosenttia ja muiden yhteensä 1,9 prosenttia. Ministeriön tilastojen mukaan vuonna 2000 Suomessa oli 3 672 762 digitaalista (GSM 900, GSM 1800) matkapuhelinliittymää vuonna 2000. Näistä Soneran liittymiä oli 2 281 916 kappaletta, millä perusteella Soneran markkinaosuus oli tuolloin 62 prosenttia.
Vuonna 1999 Soneralla oli kaikkiaan 2 137 221 digitaalista ja analogista (NMT) liittymää, kun taas näitä oli koko maassa yhteensä 3 363 589. Soneran markkinaosuus oli 64 prosenttia. Vuonna 1998 vastaavat luvut olivat 1 939 314 liittymää Soneralla ja 2 946 948 valtakunnallisesti, jolloin Soneran osuus oli 66 prosenttia. Vuonna 1997 Soneralla oli 1 595 557 liittymää koko maan 2 162 592 liittymästä, joten Soneran osuus oli 74 prosenttia.
Soneran osuus matkapuhelinliittymistä on pysynyt voimakkaana sekä digitaalisten että analogisten liittymien osalta. Nopeasti kasvaneilla digitaalisten liittymien markkinoilla Soneran osuus on säilynyt koko tarkasteltavan ajan vuosina 1997–2000 yli 60 prosentissa. Voimakkaasti kutistuneilla analogisten liittymien markkinoilla Sonera on puolestaan vastannut liki koko liittymämäärästä. Soneran keskeisimmistä kilpailijoista matkaviestinliittymien markkinoilla Radiolinjan markkinaosuus on vaihdellut 26 ja 37 prosentin välillä tarkasteltavana ajankohtana, kun taas Telialla on ollut korkeintaan 4,3 prosentin ja DNA:lla 2,6 prosentin markkinaosuudet vuoden 2001 heinäkuun alkuun mennessä.
Kilpailunrajoituslain 3 §:n mukaan elinkeinonharjoittajalla on määräävä markkina-asema, jos sillä on sellainen määräävä asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla. Määräävän markkina-aseman olemassaolon määrittely edellyttää markkinaosuuksien, alalle pääsyn esteiden, yrityksen kilpailuetujen ja käyttäytymisen sekä alan kehityksen tarkastelua.
Soneralla on ollut usean vuoden ajan yli 60 prosentin markkinaosuus matkaviestinliittymien tarjonnasta Suomessa, eikä markkinoilla ole ollut muita yhtä vahvoja palveluntarjoajia. Matkaviestinliiketoiminnassa on merkittäviä alalle pääsyn esteitä suurten verkkoinvestointien muodossa. Lisäksi Soneralla on kilpailuetuna pitkä ensimmäisistä NMT-liittymistä alkanut historia johtavana matkaviestinliittymien tarjoajana. Kilpailuviraston arvion mukaan Soneralla on määräävä markkina-asema loppuasiakkaille tarjottavien matkaviestinpalveluiden markkinoilla, kuten Kilpailuvirasto on viimeksi 3.8.2001 antamassaan Soneran ja Loimaan Seudun Puhelin Oy:n yrityskauppaa koskeneessa päätöksessä katsonut. Myös Kilpailuneuvosto on vahvistanut tämän joulukuussa 2001 samassa asiassa antamassaan päätöksessä (dno 1202/81/2000). Koska epäilty väärinkäyttö on tässä tapauksessa tapahtunut vuosina 1997–2001, ei ole syytä tarkastella onko markkinatilanne muuttunut näiden päätösten antamisen jälkeen.
Selektiivisestä jakelujärjestelmästä
Kilpailunrajoituslain 7 §:ssä säädetään, että elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on kielletty. Kiellettynä määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä pidetään säännöksen 1. kohdan mukaan esimerkiksi liikesuhteesta pidättäytymistä ilman asiallista syytä.
Kilpailunrajoituslain 7 §:n 1 kohdassa määräävässä markkina-asemassa olevalle elinkeinonharjoittajalle on asetettu kielto olla pidättäytymättä liikesuhteista ei ole ehdoton. Laissa todetaan, että kielto koskee tilanteita, joissa liikesuhteesta pidättäytymiselle ei ole asiallista syytä. Kilpailuneuvosto on päätöksessään 13.9.1999 Soneran epäillystä määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä matkaviestintäpalvelujen jakelussa (dno 42/690/1999) todennut, että hyväksyttävänä syynä voi olla se, etteivät elinkeinonharjoittajan liiketaloudellisin perustein soveltaman selektiivisen jakelujärjestelmän perustellut kriteerit täyty liikesuhdetta haluavan osalta.
Jotta määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen soveltama selektiivinen jakelujärjestelmä olisi kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävä, jakelijalle asetettavien vaatimusten tulee olla objektiivisia ja liiketaloudellisesti perusteltuja. Vaatimuksia tulee soveltaa yhtäläisesti ja johdonmukaisesti kaikissa liikesuhteissa. Lisäksi kaikkien yhteistyökumppaneiden tulee olla mahdollista saada tieto sovellettavista selektiivisen jakelujärjestelmän vaatimuksista, vaatimusten keskinäisestä painotuksesta ja vaatimusten täyttymisen arviointikriteereistä.
Selektiivisen jakelujärjestelmän soveltaminen saattaa aiheuttaa taloudellisia menetyksiä niille jälleenmyyjille, jotka eivät pääse mukaan jakelujärjestelmään. Tämä ei Kilpailuneuvoston päätöksen (dno 42/690/1999) mukaan merkitse määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, edellyttäen, että selektiivisen jakelujärjestelmän soveltamiselle on tuotteen ominaisuudet ja markkinaolosuhteet huomion ottaen liiketaloudelliset perusteet.
Määräävässä markkina-asemassa olevalla elinkeinonharjoittajalla on näyttötaakka siitä, että sillä on liiketaloudelliset perusteet soveltaa toiminnassaan selektiivistä jakelujärjestelmää. Kyseisen elinkeinonharjoittajan tulee osoittaa, mitä kriteereitä se selektiivisessä jakelujärjestelmässään edellyttää yhteistyökumppaneiltaan. Vielä elinkeinonharjoittajan tulee osoittaa, että se myös käytännössä toimii ilmoittamallaan tavalla.
Soneran menettelyn arviointi
Myös määräävässä markkina-asemassa olevalla yrityksellä on liikesuhteita solmiessaan katsottava olevan oikeus kiinnittää huomiota niihin todenperäisiin kustannuksiin, joita asiakas yritykselle aiheuttaisi. Ellax on välittänyt Soneran matkaviestinliittymiä erittäin vähän vuoden 1997 jälkeen ja vuosina 2000 ja 2001 ainoastaan […][2] liittymän. Tässä tilanteessa on selvää, ettei Soneralle ole liiketaloudellisesti tarkoituksenmukaista pitää yllä jälleenmyyntisopimussuhdetta Ellaxin kanssa.
Kilpailuvirasto katsoo, että Soneran liikesuhteen purkaminen on kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävää sillä perusteella, että Ellaxin Sonera-liittymien myynti on ollut erittäin vähäistä. Kilpailuvirasto ei kuitenkaan tällä päätöksellä ota kantaa Soneran selektiivisen jakelujärjestelmän kilpailuoikeudelliseen sallittavuuteen.
Kilpailuvirasto katsoo, ettei Sonera ole syyllistynyt kilpailunrajoituksista annetun lain 7 §:n tarkoittamaan määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön sanoessaan irti Ellaxin kanssa solmimansa jakelusopimuksen vuonna 2001. Asia poistetaan käsittelystä.
Sovelletut säännokset
Laki kilpailunrajoituksista 3 ja 7 §.
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta kilpailuneuvostolta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.
[1] Tiedot poistettu liikesalaisuuksina.
[2] Tieto poistettu liikesalaisuutena.