Asianosaiset
Oy Shell Ab, Vantaa
Kuljetusliike Kaaranen Oy, Helsinki
Asian vireilletulo
Kuljetusliike Kaaranen Oy (myöhemmin Kaaranen) pyysi 13.8.2002 lähettämässään toimenpidepyynnössä Kilpailuvirastoa selvittämään Oy Shell Ab:n (myöhemmin Shell) menettelytapoja kieltää yritystä kuljettamasta Shellin vapaasti Porvoon varastostaan Suomen Laatuasfaltti Oy:lle myymäänsä bitumia. Toimenpidepyynnön mukaan Suomen Laatuasfaltti Oy oli tilannut kuljetuksen Kaaraselta, jolle Shell ei antanut kuitenkaan lupaa kuljettaa kyseistä tavaraa.
Kaaranen täsmensi toimenpidepyyntöään esittämällä virastolle 12.11.2002 puhelimitse epäilyksensä siitä, että polttonesteiden kuljetuksiin liittyvillä koulutus- ja turvallisuusmääräyksillä jaetaan keinotekoisesti kuljetusmarkkinoita.
Asian selvittäminen
Kilpailuvirasto pyynnöstä liikenne- ja viestintäministeriö antoi 12.11.2002 selvityksen ns. vaarallisten aineiden kuljettamiseen liittyvistä määräyksistä. Kilpailuviraston edustajat kävivät 12.11.2002 selvittämässä Suomen Säiliöautoliitossa mm. polttonesteiden kuljetusmarkkinoita ja alaan liittyviä koulutusvaatimuksia.
Shellin edustajat selvittivät 17.12.2002 Kilpailuvirastossa menettelytapojaan vaarallisten aineiden kuljetuksessa ja kuljetusyrityksiltä vaatimastaan koulutuksesta. Shell toimitti toimenpidepyynnöstä vastineen virastolle 30.1.2003. Tästä vastineesta Kilpailuvirasto pyysi kirjeellään 4.2.2003 Kuljetusliike Kaaranen Oy:tä antamaan lausuntonsa. Lausunto saapui virastoon 7.3.2003.
Kilpailuvirasto pyysi 2.4.2003 sähköpostitse sekä Suomalaista Energiaosuuskuntaa että Greeni Oy:tä antamaan käsityksensä ja kuvauksensa polttonesteiden kuljetusmarkkinoiden toimivuudesta. Suomalaisen Energiaosuuskunnan arvio markkinoista saapui virastoon 8.4.2003 ja Greeni Oy:n 17.4.2003. Shell antoi 4.4.2003 virastoon saapuneessa sähköpostissa lisäselvitystä kuljetusyrityksen valintaan liittyvistä kriteereistä.
Toimenpidepyynnön tekijä arvosteli 4.4.2003 virastoon saapuneessa kirjeessä edelleen Shellin menettelytapoja asiassa. Suomen Säiliöautoliitto toimitti viraston pyynnöstä sähköpostitse 14.5.2003 lisätietoja kuljetusmarkkinoista.
Kilpailuvirasto lähetti Kaaraselle 3.6.2003 päivätyn kirjeen, jossa virasto katsoi, että Shellin menettely sen irtisanoessa Kaarasen kuljetussopimuksen ei ollut kilpailunrajoituslain vastaista. Kilpailuvirasto varasi Kaaraselle kuitenkin tilaisuuden mahdollisen lisäselvityksen antamiseen 20.6.2003 mennessä. Kaarasen lisäselvitys saapui Kilpailuvirastoon 19.6.2003.
Liikenne- ja viestintäministeriön selvitys
Liikenne- ja viestintäministeriön selvityksen mukaan kaikkien vaarallisten aineiden, kuten polttonesteiden, kuljetuksissa on Suomessa sovellettava lakia vaarallisten aineiden kuljetuksista (VAK-lakia) ja sen nojalla annettuja kuljetusmuotokohtaisia asetuksia ja päätöksiä.
Keskeisimmät säännökset sisältävä VAK-laki (719/1994) on luonteeltaan puitelaki. Sen säännökset perustuvat kansainvälisiin sopimuksiin ja Euroopan yhteisön lainsäädäntöön. Eri maiden lainsäädännön harmonisointia varten on laadittu direktiivi 94/55/EY (ns. ADR-direktiivi). Sen lisäksi vaarallisten aineiden kansainvälisistä kuljetuksista on vuonna 1957 tehty eurooppalainen ADR-sopimus (SopS 23/1979). Sopimus ja direktiivi ovat lähes samansisältöiset. Ne sisältävät sekä yksityiskohtaisia säännöksiä ja määräyksiä muun muassa vaarallisten aineiden luokituksesta, pakkaamisesta ja merkitsemisestä että ajoneuvojen ja säiliöiden rakenteesta, varusteista ja käytöstä. Lisäksi säännöksiin kuuluvat vaatimukset kuljetuksen eri osapuolilta edellytettävästä ammattitaidosta ja koulutuksesta.
VAK-lainsäädäntö ei ota kantaa yritysten välisten keskinäisten sopimusten sisältöön, joihin voidaan soveltaa sopimusvapauden periaatetta. Siten esimerkiksi Suomessa toimiva vaarallisten aineiden jakeluyhtiö ja kuljetusyritys voivat sopia keskenään lisäkoulutusvaatimuksista.
Oy Shell Ab:n antamat selvitykset
Shell totesi vastauksessaan, että niille asiakkaille, jotka haluavat itse noutaa tilatut tuotteet Shellin varastolta (ns. noutoasiakkaat), Shell ilmoittaa noutokalustolle ja kuljettajille asetetut vaatimukset. Shellin näkemyksen mukaan turvallinen toiminta jalostamoalueella ja varastoilla edellyttää, että kuljettaja tuntee kysymyksessä olevan varaston toimintatavat, erityispiirteet sekä toimintatavat vahingon tapahtuessa, koska virheellinen toiminta varastoilla tai puutteet noutokalustossa voivat aiheuttaa merkittävän ympäristövaaran sekä vaaran yleiselle turvallisuudelle.
Kyseisissä noutotapauksissa Shell muun muassa edellyttää, että kuljetuskalusto on tarkastettu ja hyväksytty autotarkastajalla kerran vuodessa ja että kaikkien varastoilla asioivien kuljettajien tulee olla koulutettuja kyseiselle varastolle. Koulutus tulee uudistaa joka toinen vuosi tai aina kun varaston toiminnassa tapahtuu joitakin muutoksia.
Shellin ilmoituksen mukaan ne kuljetusliikkeet, jotka täyttävät edellä mainitut vaatimukset, voivat noutaa asiakkaiden ostamia tuotteita Shellin tai sen tuotteita varastoivien sopimuskumppaneiden varastoilta. Toistuvat laiminlyönnit edellä mainituissa turvallisuuteen tähtäävissä vaatimuksissa ovat este kuljetusliikkeen asioimiselle varastoilla. Shell on perustellut menettelyään sillä, että se on vastuussa sopimuskumppaneilleen tuotteittensa noudosta varastoilta, eikä tätä vastuuta voi siirtää kuljetusliikkeelle tai asiakkaalle.
Shellin ja Kuljetusliike Kaarasen välinen sopimus purkautui 14.1.2002, koska kuljetusliike oli rikkonut kuljetussopimuksen turvallisuuteen liittyviä sopimusvelvoitteita, eikä ryhtynyt korjaaviin toimenpiteisiin huomautuksista huolimatta. Purkuilmoituksen tultua toimitetuksi ja sopimuksen päätyttyä, Shell ilmoitti Fortumille, ettei Kuljetusliike Kaaranen Oy saa enää hakea yhtiön tuotteita Fortumin varastoilta.
Antamaansa kieltoa Shell oli perustellut sillä, että se on vastuussa Fortumille sen varastoista tapahtuvien Shellin tuotteiden noudoissa mahdollisesti tapahtuvista vahingoista mukaan lukien noutokaluston turvallisuudesta.
Kaarasen lisäselvitys pääpiirteissään
Lisäselvityksessään Kaaranen katsoo, ettei millään öljy-yhtiöllä tule olla oikeutta määrätä kuka kolmannelle osapuolelle kuljettaa polttonesteitä. Kaarasen mukaan Suomen Laatuasfaltti Oy:n lisäksi Shell oli kieltänyt myös Silja Linea käyttämästä Kaarasen kuljetuspalveluja. Kaarasen käsityksen mukaan kilpailunrajoituslain 9 §:ää on rikottu selkeästi Shellin kieltäessä asiakkaita käyttämästä Kaarasen palveluja. Kaaranen ei ilmoituksensa mukaan ole saanut Shelliltä kirjallista kuljetussopimuksen irtisanomiskirjettä.
Polttonesteiden kuljetusmarkkinat
Suomen Säiliöautoliiton antamien selvitysten mukaan polttonesteitä kuljettaa Suomessa 170 kuljetusyrittäjää, joista 140 on liiton jäseniä.
Valtaosalla kuljetusyrittäjiä on 1–10 autoa. Viidellä suurimmilla ns. ADR-kuljetusyrityksellä (ADR-Haanpäällä, Viinikka Oy:llä, Transuotilalla, Teljän Kuljetuksella ja Hoyer Finlandilla) autokannat vaihtelevat 15–130 auton välillä. Periaatteessa minkä tahansa kuljetusyrityksen ajokalustoa voidaan kohtuullisin muutoksin (päällirakennelmat) käyttää kaikkien polttonesteiden kuljetuksiin, mikä viittaa siihen, että eri polttonesteiden kuljetukset kuuluvat samoille koko maan laajuisille markkinoille.
Suomalaisen Energiaosuuskunnan ja Greeni Oy:n Kilpailuvirastolle antamien tietojen mukaan kilpailu on polttonesteiden kuljetusmarkkinoilla toimivaa.
Kilpailuoikeudellinen arviointi ja asian poistaminen käsittelystä
Kilpailuvirasto on todennut 18.12.2002 antamassaan päätöksessä polttonesteiden jakeluyhtiöiden hinnoittelusta (dnro 559/61/00), että yhdelläkään jakeluyhtiöllä ei voida katsoa olevan määräävää markkina-asemaa polttonesteiden vähittäis- ja tukkumyyntimarkkinoilla. Tästä voidaan tehdä johtopäätös, että myöskään yhdelläkään polttonesteiden kuljetuspalveluja ostavalla jakeluyhtiöllä (tai sen noutoasiakkaalla) ei ole määräävää markkina-asemaa suhteessa kuljetusyrityksiin. Näin ollen Shellin menettelyä sen asettaessa kuljetusyrityksille tietynlaisia kriteereitä tuotteidensa luovutusehdoksi on arvioitava kilpailunrajoituslain 9 §:n nojalla, mikä edellyttää toimenpiteestä aiheutuvien vahingollisten vaikutusten arviointia.
Kilpailunrajoituslain 9 §:n mukaan kilpailunrajoituksella, joka ei ole 4–7 §:n perusteella kielletty, katsotaan olevan vahingollisia vaikutuksia, jos se terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta sopimattomalla tavalla vähentää tai on omiaan vähentämään tehokkuutta elinkeinoelämän piirissä tai estää tai vaikeuttaa toisen elinkeinon harjoittamista.
Shell on selvityksensä perusteella valinnut sopimuskuljetusyrittäjät samoilla kriteereillä ja edellyttänyt myös sen noutoasiakkaiden valitsemien kuljetusyrittäjien täyttävän samat vaatimukset. Shellin kuljetusyrityksille asettamat vaatimukset perustuvat lähinnä turvallisuus- ja vastuunäkökohtiin. Kaarasen virastolle toimittama lisäselvitys osoitti Shellin noudattavan johdonmukaisesti muihinkin noutoasiakkaisiin samoja periaatteita kuin Suomen Laatuasfaltti Oy:n tapauksessa.
Shellin asettamien vaatimusten ei voida objektiivisestikaan arvioiden katsoa olevan kuljetusyritysten kannalta kohtuuttomia. Näin ollen Shellin menettely sen asettaessa kuljetusyrityksille tietyt vaatimukset tuotteidensa kuljettamiselle, ei ole ollut sellaista, että menettelystä voitaisiin katsoa aiheutuneen kilpailunrajoituslain 9 §:ssä tarkoitettuja vahingollisia vaikutuksia. Koska kilpailu polttonesteiden markkinoilla on toimivaa, on kuljetusyrityksellä, joka ei täytä Shellin asettamia kriteereitä, mahdollista solmia kuljetussopimus sellaisen polttonesteiden jakeluyhtiön kanssa, jonka kuljetusyritykselle asettamat vaatimukset eivät ole yhtä tiukat.
Shellin ja Kuljetusliike Kaarasen välisen kuljetussopimuksen irtisanomisperusteiden arvioiminen ei kuulu Kilpailuviraston toimivaltaan, eikä virasto voi määrätä sopimussuhteeseen yrityksiä, joiden välillä on sellaisia riitoja tai näkemyseroja, joita ei voida arvioida kilpailunrajoituslain perusteella.
Edellä todetun perusteella Kilpailuvirasto katsoo, että Shellin menettely ei ole ollut kilpailunrajoituslain 9 §:n vastaista ja poistaa asian enemmästä käsittelystä.
Kilpailuvirasto toteaa kuitenkin, että se seuraa aktiivisesti sekä polttonesteiden vähittäismarkkinoita että polttonesteiden kuljetusmarkkinoita ja puuttuu tarvittaessa em. markkinoilla havaitsemiinsa epäkohtiin.
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 9 §
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan ratkaisuun saa hakea muutosta kilpailunrajoituslain (480/92) 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/96) säädetään. Valitusosoitus on liitteenä.