Asianosaiset
Nuohousalan Keskusliitto ry
Asian vireilletulo
Kilpailuvirasto sai hallintomenettelylain (598/82) 8 §:n nojalla 23.8.2002 Kuluttaja-asiamieheltä käsiteltäväkseen tiedustelun, jossa viitattiin Nuohousalan Keskusliitto ry:n (jäljempänä Liitto) 17.9.2001 laatimaan ja kunnanhallituksille lähettämään nuohousta koskevaan hintasuositukseen ja epäiltiin, että kyseinen hintasuositus on mahdollisesti ”lain vastainen”.
Kilpailuvirasto siirsi 4.9.2002 asian Etelä-Suomen lääninhallituksen selvitettäväksi.
Asian selvittäminen
Lääninhallituksen selvitykset
Lääninhallituksen Kilpailuvirastolle 2.11.2002 ja 19.11.2002 toimittamista selvityksistä ilmeni muun ohella seuraava:
Nuohouksen järjestäminen oli aikaisemmin yksinomaan kuntien lakisääteinen tehtävä. Nykyinen vuodesta 1999 voimassa ollut pelastustoimilaki (1999/561) mahdollistaa kuitenkin myös kilpailun hyödyntämisen nuohouspalveluiden tarjonnassa, sillä tämän lain mukaan kunta voi joko
- huolehtia nuohouksesta itse;
- hankkia nuohouspalvelut yksityiseltä palvelujen tuottajalta (ns. piirinuohousjärjestelmä) tai
- sallia, että kunnan alueella tai sen osassa rakennuksen omistajat sopivat nuohouksesta yksityisen palveluiden tuottajan kanssa.
Suurin osa kunnista noudattaa piirinuohousjärjestelmää. Vuonna 2001 piirinuohousjärjestelmää oli sovellettu noin 420 kunnassa, noin 10 kuntaa oli huolehtinut nuohouksesta itse ja sopimuspohjaista eli kilpailuperusteista nuohousjärjestelmää oli toteuttanut 15–20 kuntaa.
Piirinuohousjärjestelmässä kunta valitsee piirinuohoojat ja päättää nuohouspiirien maantieteellisestä laajuudesta. Piirinuohousjärjestelmässä kunta päättää lisäksi nuohouksen ns. yksikköhinnoista.
Ennen vuotta 1999 Kunnallinen työmarkkinalaitos oli antanut kunnanhallituksille nuohouksen yksikköhintoja koskevia hintasuosituksia, mutta uuden pelastustoimilain mahdollistettua kilpailuperusteisen nuohouksen, Kunnallinen työmarkkinalaitos oli lopettanut hintasuositusten antamisen. Tässä tilanteessa Liitto oli päättänyt, että se jatkaa hintasuositusten antamista omissa nimissään.
Liitto oli antanut nuohousta koskevan hintasuosituksen 29.10.1999, 10.1.2001 ja 17.9.2001.
Liitto oli osoittanut hintasuosituksensa kunnanhallituksille, mutta se oli toimittanut nämä myös jäsenillensä (nuohoojille), jotta nämä kyseisten suositusten perusteella voisivat anoa kunnanhallitukselta muutosta nuohouksen yksikköhintaan.
Samaan tapaan kuin Kunnallinen työmarkkinalaitos aikaisemmin Liitto oli perustellut suositushintojaan kunta-alan teknisen puolen sopimuskorotuksilla, kuluttajahintaindeksin nousulla, tapaturma- ja vakuutusmaksujen hintakehityksellä ja matkakustannusten tasolla.
Yksikköhinnan lisäksi nuohouksen kokonaishintaan vaikuttaa laskutettavien nuohousyksiköiden määrä. Nuohousyksiköiden määrä kuvaa nuohoustyön laajuutta ja tätä kautta nuohoustyöhön kuluvaa kokonaistyöaikaa. Vuonna 1982 antamallaan päätöksellä sisäasiainministeriö oli määritellyt erilaisten tulisijojen nuohousyksikkömäärät (laskennallinen standardi). Nykyisin viranomaiset eivät enää määrittele nuohousyksiköiden määriä, mutta vuonna 2001 Liitto oli antanut jäsenilleen ohjeen nuohousyksiköiden määrän laskemisesta.
Asian alustava arviointi
Saamiensa tietojen perusteella Kilpailuvirasto kiinnitti huomiota seuraavaan:
- Toimialajärjestöjen antamat hintasuositukset ovat kilpailunrajoituslain 6 §:n 1) kohdassa kiellettyjä kilpailunrajoituksia;
- Nuohousta koskevilla hintasuosituksilla on mitä ilmeisimmin hinnoittelua ohjaava vaikutus. Vaikutus on hintakilpailua heikentävä niissä kunnissa, joissa nuohous on vapautettu kilpailulle ja hinnan asetantaa jäykistävä niissä kunnissa, joissa sovelletaan piirinuohousjärjestelmää.
Edellä selostetun perusteella Kilpailuvirasto päätyi siihen, että em. hintasuosituksiin liittyvät kilpailuoikeudelliset näkökohdat tulee selvittää Liiton kanssa.
Selvitystilaisuus 15.1.2003
Selvitystilaisuudessa 15.1.2003 Liiton edustajat toivat esiin muun ohella seuraavan:
- Vielä 1980-luvulla hintasuositusten antamista pidettiin yleisesti hyvänä;
- Kunnallisen työmarkkinalaitoksen vuonna 1999 lopettamien hintasuositusten jatkaminen on ollut käden ojennus nuohoojille, sillä kaikissa tapauksissa näillä ei välttämättä ole valmiuksia asettaa hintojaan itse;
- Kaikki toimialajärjestöt antavat jonkinlaisia ”hintasuosituksia”;
- Uusi pelastustoimilaki ei ole onnistunut kilpailun lisäämisessä, sillä vain 20 kuntaa on vapaan kilpailun piirissä;
- Piirinuohousjärjestelmä on koettu alalla hyväksi. Piirinuohousjärjestelmä pitää hintoja kurissa, sillä nuohoojien matkakustannukset pysyvät pieninä, koska nuohoojat käyvät läpi piirinsä alue kerrallaan;
- Ala toimii esimerkiksi Saksassa lähes samaan tapaan kuin Suomessa. Saksassa hinnoista päättävät osavaltiot.
Virasto totesi näkökohtinaan seuraavan:
Hintasuositukset ovat kiellettyjä kilpailunrajoituksia;
- Kielletyn kilpailunrajoituksen soveltamiseen on mahdollista hakea poikkeuslupaa;
- Koska ao. hintasuositusten antamiseen ei ole haettu poikkeuslupaa, kielletty toiminta tulee lopettaa;
Liitto kommentoi viraston näkökohtia seuraavasti:
- Se lopettaa suositushintojen antamisen, koska virasto toteaa niiden antamisen olevan kiellettyä;
- Se tulee kääntymään Yrittäjien Keskusliiton puoleen selvittääkseen, minkälaisia hinnanmuodostukseen liittyviä tietoja se voi antaa jäsenilleen.
Edellä selostetun jälkeen virasto totesi vielä seuraavan:
- Liiton tulee ilmoittaa virastolle kirjallisesti 14.2.2003 mennessä päätöksestään lopettaa hintasuositusten antaminen;
- Liiton tulee toimittaa virastolle jäljennös kirjeestään jäsenistölle, jossa Liitto ilmoittaa lopettavansa kilpailunrajoituslain kieltämien hintasuositusten antamisen;
- Liiton tulee toimittaa virastolle selvitys vuonna 2001 antamastaan nuohousyksiköiden määrää koskevasta ohjeesta. Virasto ilmoittaa Liitolle, aikooko se ryhtyä joihinkin toimenpiteisiin tämän asian osalta.
Liiton lisäselvitys
Selvityksessään 13.2.2003 Liitto ilmoitti virastolle, että se on lopettanut hintasuositusten antamisen. Jäsenilleen Liitto oli ilmoittanut tästä 6.2.2003.
Liitto oli liittänyt selvitykseensä 2.2.2001 antamansa ohjeen nuohouksen yksikkömääristä. Tämän ohjeen mukaiset yksikkömäärät ylittävät joiltakin osin sisäasiainministeriön vuonna 1982 määrittelemät yksikkömäärät.
Kilpailuoikeudellinen arviointi ja asian ratkaisu
Toimialajärjestöjen antamat suositushinnat ovat kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdan kieltämiä kilpailunrajoituksia. Tällaisille kilpailunrajoituksille on mahdollista hakea kilpailunrajoituslain 19 §:ssä tarkoitettua poikkeuslupaa.
Saadun selvityksen mukaan Nuohousalan Keskusliitto on vuosina 1999–2002 laatinut jäsentensä ja kunnanhallitusten käyttöön nuohousta koskevia hintasuosituksia. Nuohousalan Keskusliitto ei ole hakenut hintasuosituksilleen poikkeuslupaa.
Saadun selvityksen mukaan pääosa kunnista on noudattanut ns. piirinuohousjärjestelmää. Piirinuohousjärjestelmässä kunta valitsee nuohoojan, määrittelee tämän toimialueen ja päättää nuohouksesta perittävästä yksikköhinnasta. Vain muutama kunta on soveltanut vapaaseen kilpailuun perustuvaa nuohousta.
Edellä ilmenevissä olosuhteissa Nuohousalan Keskusliiton antamien hintasuosi-tusten kilpailua rajoittavat vaikutukset ovat todennäköisesti olleet varsin vähäisiä yleiseltä kannalta tarkastellen. Kun Nuohousalan Keskusliitto on myös lopettanut hintasuositusten antamisen, virasto katsoo, että asia ei anna aihetta enempään.
Asian ratkaisemiseksi ei ole ollut tarpeen selvittää sitä, sisältyykö Nuohousalan Keskusliiton antamiin nuohousyksiköiden määrää koskeviin ohjeisiin mahdollisesti kilpailunrajoituksia. Mikäli tällaisia rajoituksia tulee viraston tietoon, asia selvitetään erillisesti.
Virasto poistaa asian käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/1992) 6 §
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on liitteenä.