Asianosaiset
Sonera Oy
Asian vireilletulo
Sonera Oy (jäljempänä myös Sonera) pyysi 26.1.1999 päivätyssä kirjeessään Kilpailuviraston kannanottoa yhtiön nykyiseen asemaan Suomen matkaviestintätoiminnassa. Kilpailuvirasto on aiemmissa päätöksissään1 katsonut, että Soneralla on määräävä markkina-asema matkaviestinnän markkinoilla Suomessa. Sonera katsoo, että viraston toteama määräävä markkina-asema ei vastaa nykyistä markkinatilannetta matkaviestinnässä.
Asian selvittäminen
Soneran esittämät näkemykset
Sonera esittää 26.1.1999 päivätyssä kirjeessään, että analogiset matkaviestinpalvelut (merkittävimpänä NMT-palvelut) ja digitaaliset matkaviestinpalvelut (GSM-palvelut) tulisi määritellä erillisiksi tuotemarkkinoiksi. Kyseiset palvelut poikkeavat Soneran mukaan useilta ominaisuuksiltaan merkittävästi toisistaan. Digitaalitekniikan avulla kyetään tarjoamaan huomattavasti suurempi määrä palveluita kuin analogitekniikalla. GSM-palvelujen kansainvälinen peittoalue on jatkuvasti laajentunut. Myös GSM 900 -verkon kotimaisen peittoasteen todetaan olevan laajempi kuin NMT 900 -verkon. Lisäksi kilpailutilanne GSM- ja NMT -markkinoilla on erilainen. NMT-palvelujen markkinoilla ei ole kilpailua, kun taas GSM-palvelujen markkinoilla kilpailu on kiivasta.
NMT-liittymien kokonaismäärän aleneminen on Soneran mukaan kiihtynyt loppuvuonna 1998, kun Oy Radiolinja Ab (jäljempänä myös Radiolinja) aloitti 8.10.1998 tarjouskampanjan, jossa NMT-puhelimesta ja NMT-liittymästä annettiin vaihtotarjouksena ensin alennus GSM-puhelimesta ja myöhemmin lahjakortti operaattoripalveluihin. Sonera vastasi 27.10.1999 kilpailuun vastaavalla tarjouksella. Soneran mielestä markkinoiden määrittelyssä käytettävä ristijoustotesti ei myöskään puolla analogisten ja digitaalisten palvelujen kuulumista samoille relevanteille markkinoille. GSM-palvelujen hinnan korotuksesta 5-10 prosentilla ei Soneran mukaan seuraisi asiakkaiden siirtymistä NMT-palvelujen käyttäjiksi. Myös Euroopan komission todetaan useissa päätöksissään katsoneen analogisten ja digitaalisten matkaviestinpalvelujen olevan erillisiä relevantteja tuotemarkkinoita.
Kilpailuvirasto on käsittelemissään tapauksissa määritellyt relevantit tuotemarkkinat matkaviestinnän markkinoiksi Suomessa. Tämä määrittely ei ota Soneran mukaan huomioon, että digitaalisissa matkaviestinverkoissa on erotettava toisistaan verkkopalvelujen ja loppuasiakkaille tarjottavien palvelujen markkinat. Soneran mukaan verkkopalvelut ja loppuasiakaspalvelut muodostavat erilliset relevantit tuotemarkkinat, sillä ne eivät ole toisiaan korvaavia asiakkaan näkökulmasta. Palveluoperaattori käyttää verkkopalveluita loppuasiakastuotteidensa ”raaka-aineena”. Telemarkkinalain 20 § määrää teleyritykset eriyttämään televerkkopalvelu- ja telepalveluliiketoimintonsa. Sonera katsoo, että Kilpailuviraston markkinamäärittely on nykyisessä markkinatilanteessa liian laaja. Markkinat tulisi Soneran mielestä määritellä erikseen GSM-verkkopalvelujen ja GSM-palvelujen markkinoiksi.
Relevanttien maantieteellisten markkinoiden rajausta tulee Soneran mielestä tarkastella tapauskohtaisesti. Verkkopalvelujen markkinoilla valtakunnallisen GSM-verkkopeiton voivat tarjota Sonera ja Radiolinja ja alueellisen verkkopeiton DCS-operaattorit, jotka voivat yhteistyössä tarjota myös laajempia peittoalueita. GSM-palvelujen loppuasiakasmarkkinoilla tuotteina ovat esimerkiksi Soneran Duo, Radiolinjan Tandem ja Telia Finland Oy:n (jäljempänä myös Telia) ja paikallisten puhelinyhtiöiden City-tuotteet sekä valtakunnalliset GSM-tuotteet.
Soneralla oli 64 prosentin osuus Suomen GSM-liittymistä 31.8.1998. Markkinaosuus alentui 2,4 prosenttiyksiköllä vuoden 1997 lopun tilanteesta. NMT-liittymien osuus matkaviestinliittymien kokonaismäärästä on nykyisin pieni. Elokuun 1998 lopussa NMT-liittymiä oli noin 450.000 kappaletta, kun GSM-liittymiä oli yhteensä noin 2,16 miljoonaa kappaletta. Sonera viittaa myös siihen, että se ja RSL Com Finland Oy julkistivat 18.1.1999 allekirjoittaneensa palveluoperaattorisopimuksen. Suomeen tulee sopimuksen seurauksena kolmas valtakunnallinen GSM-palveluita tarjoava palveluoperaattori, mikä kiristää Soneran mukaan entisestään kilpailua GSM-palvelujen markkinoilla.
Sonera katsoo, että se ei ohjaa GSM-markkinoiden hintatasoa siten kuin määräävässä markkina-asemassa oleva yritys, vaan kyseisten palvelujen hinta määräytyy tiukasti kilpailluilla markkinoilla. Soneran mukaan sillä ei myöskään ole toiminnassaan kilpailijoita suurempia mittakaavaetuja. Soneran ei katsota hallitsevan myöskään GSM-palvelujen jakelukanavia siten, että se vahvistaisi Soneran markkina-asemaa. Erittäin merkittävänä seikkana pidetään Radiolinjan vahvaa jakelutietä, jonka todetaan vielä vahvistuneen syksyllä 1998 Radiolinjan ja Mäkitorpan hankittua omistukseensa Setele-jakeluketjun sekä tammikuussa 1999 Radiolinjan jakelijoihin kuuluvan Radiojätin hankittua Maxwell Phone Stores -myymäläketjun.
Soneralla ei katsota olevan GSM-palveluissa kilpailijoihinsa nähden muitakaan sellaisia kilpailuetuja, jotka vahvistaisivat yhtiön markkina-asemaa. Sonera toteaa, että sen taustaresurssit eivät ole kilpailijoita suuremmat. Radiolinja on Suomen suurimman paikallisoperaattorin Helsingin Puhelin Oyj:n tytäryhtiö ja sen muihin omistajiin kuuluvat paikalliset Finnet-yhtiöt. Telia Finland puolestaan on Ruotsin valtion omistaman Telia Ab:n tytäryhtiö. Myös paikallista DCS-toimintaa harjoittavat yhtiöt ovat alueillaan vahvoja. Sonera katsoo, että sillä ei ole myöskään markkina-asemaa vahvistavaa teknistä etumatkaa, koska kaikilla Soneran kilpailijoilla on osaamista teletoiminnasta ja suurimmilla kilpailijoilla Radiolinjalla ja Telialla emoyhtiönsä kautta vuosien kokemus GSM-toiminnasta.
Soneran mukaan Kilpailuviraston aiempiin päätöksiin perustuva yhtiön määräävä markkina-asema aiheuttaa sen, että GSM-markkinoiden tiukassa kilpailutilanteessa Soneran käytettävissä olevat kilpailukeinot rajoittuvat kohtuuttomasti. Samalla Soneran kilpailijat kykenevät käyttämään hyväkseen yhtiön rajoitettua kilpailukeinovalikoimaa.
Lisäksi Sonera katsoo, että myöskään sen asema GSM-verkkopalvelujen markkinoilla ei täytä määräävän markkina-aseman kriteerejä. Valtakunnallisia verkkopalveluja tarjoaa Soneran lisäksi Radiolinja, jonka GSM 900 -verkon kattavuus ja palvelut ovat lähes Soneran GSM 900 -verkkoa vastaavia. Lisäksi Telialla on toimilupa valtakunnallisen DCS-verkon rakentamiseen ja operointiin. Alueellisia DCS-toimilupia on puolestaan myönnetty 34 kappaletta. Toimiluvat kattavat yhdessä suurimman osan Suomen väestön asuma-alueista.
Liikenneministeriön näkemys
Kilpailuvirasto tiedusteli 1.2.1999 liikenneministeriön näkemystä Suomen matkaviestinnän markkinoiden kilpailutilanteesta ja Soneran asemasta kyseisillä markkinoilla.
Liikenneministeriö toteaa 25.2.1999 päivätyssä vastineessaan, että matkapuhelinmarkkinat ovat Suomessa hyvin kilpaillut verrattuna muihin Euroopan maihin. Liikenneministeriö näkee kuitenkin käyttäjien kannalta hyväksi kilpailun lisäämisen myös matkapuhelinmarkkinoilla. Vaikka matkapuhelinmarkkinoille on lisätty kilpailua myöntämällä toimilupia DCS-verkoille, markkinat ovat vielä vahvasti duopolistiset jakaantuen Soneran NMT- ja GSM-palveluiden sekä Radiolinjan GSM-palveluiden kesken. Liikenneministeriön mielestä Soneran asema matkapuhelinmarkkinoilla on vahva. Liikenneministeriö arvioi Soneran markkinaosuuden olevan koko matkapuhelinmarkkinoista noin 67 prosenttia ja pelkästään GSM-markkinoista noin 62 prosenttia.
Liikenneministeriö katsoo, että NMT- ja GSM-palveluja ei tulisi pitää erillisinä markkinoina. Liikenneministeriö toteaa kuitenkin, että NMT-palvelujen vaikutus on pienenemässä NMT-käyttäjämäärän melko nopeasti vähetessä ja siirtyessä käyttämään eri operaattoreiden GSM-palveluja.
Telian valtakunnallisella DCS-toimiluvalla ja alueellisilla DCS-toimiluvilla ei ole liikenneministeriön mielestä ollut ainakaan toistaiseksi niin huomattavaa merkitystä matkapuhelinmarkkinoiden kilpailutilanteeseen kuin ministeriö toivoi kyseisiä toimilupia myöntäessään. Liikenneministeriö arvioi, että DCS-palveluja ei ehkä ole vielä tarpeeksi markkinoitu eikä niitä ole ollut riittävän kauan saatavilla, jotta nähtäisiin DCS-palvelujen lopullisempi vaikutus matkapuhelinmarkkinoihin.
Liikenneministeriön mielestä kilpailutilanteen GSM-verkkopalvelujen markkinoilla olisi suotavaa olla nykyistä kilpailullisempi. Valtakunnalliselle GSM-verkolle todennäköisesti löytyisi taajuuksia Suur-Helsingin ulkopuolelta. Toisaalta kolmannen polven GSM-verkon rakentaminen ei välttämättä ole enää kovin taloudellista ottaen huomioon matkapuhelinverkkojen lyhyehkön käyttöiän ja olevien GSM-verkkojen investointien kuoletusmahdollisuudet.
Liikenneministeriö katsoo myös, että uusilla palveluoperaattoreilla ei vielä toistaiseksi ole suurta merkitystä alan kilpailutilanteeseen. Palveluoperaattoreilla tulee ministeriön mielestä olla huomattavan suuri osuus liittymistä, ennen kuin ne vaikuttavat ratkaisevasti alan markkinoihin.
Liikenneministeriö toteaa, että se ei voi vielä varmuudella sanoa kolmannen sukupolven matkaviestinverkkojen vaikutusta GSM-palvelujen ja GSM-verkkopalvelujen tarjontaan. GSM-verkot kehittyvät jo lähivuosina teknisesti tarjoamaan nykyistä laadukkaampia ja nopeampia datapalveluja, joita todennäköisesti voidaan hyödyntää myös tulevaisuudessa laajamittaisesti siellä, minne kolmannen sukupolven matkaviestinverkkoja ei taloudellisin syin kannata rakentaa.
Radiolinjan lokakuussa 1998 aloittama tarjouskampanja on liikenneministeriön mukaan vaikuttanut lähinnä NMT-liittymien nopeampaan vähenemiseen eikä ehkä kovinkaan paljon Soneran ja Radiolinjan markkinaosuuksiin GSM-palvelujen tarjonnassa. Liikenneministeriö arvioi, että GSM-verkkoihin myydään nykyisin noin 90.000-100.000 uutta liittymää kuukaudessa ja NMT-liittymästä luopuu noin 10.000-30.000 käyttäjää kuukaudessa. Viime aikoina siirtyminen NMT-verkoista GSM-verkkoihin on liikenneministeriön mukaan nopeutunut. Liikenneministeriö toteaa kuitenkin, että suurin osa uusista GSM-asiakkaista on muita kuin entisiä NMT-käyttäjiä.
Telian ja Radiolinjan näkemykset
Kilpailuvirasto antoi myös Radiolinjalle ja Telialle mahdollisuuden esittää näkemyksensä Suomen matkaviestinmarkkinoiden kilpailutilanteesta.
Oy Radiolinja Ab toteaa 8.3.1999 päivätyssä vastineessaan, että Soneran Kilpailuvirastolle toimittaman kirjeen sisältö on toisenlainen kuin yrityksen markkinointi- ja sijoittajaviestinnän väittämät. Myös käsitykset Soneran vahvuuksista on Radiolinjan mukaan tuotu kirjeessä esille eri tavalla kuin esimerkiksi Soneran anti- ja myyntiesitteessä sekä pörssitiedotteissa. Radiolinja katsoo, että Sonera on liikevaihdoltaan ja liiketoimintansa laaja-alaisuuden perusteella arvioituna eri kokoluokassa kuin kilpailijansa. Radiolinja viittaa myös Helsingin Sanomien 26.2.1999 julkaiseman uutiseen, jossa todetaan, että Sonera on GSM-operaattoreiden kansainvälisen yhdistyksen mukaan onnistunut vuonna 1998 kasvattamaan asiakasmääräänsä suhteellisesti eniten maailman operaattoreista.
Radiolinja toteaa myös, että Soneran tilinpäätöstiedotteen mukaan yhtiön markkinaosuus on 68 prosenttia kaikista matkapuhelinliittymistä. Soneran osuuden GSM-liittymistä puolestaan todetaan olevan Soneran oman ilmoituksen mukaan 63 prosenttia. Radiolinja katsoo, että Sonera on selvästi määräävässä markkina-asemassa matkaviestintämarkkinoilla. Radiolinja viittaa myös siihen, että NMT-liittymien poistuma on ollut viime aikoina erittäin nopeaa. Nykyisellä poistumavauhdilla koko palvelu olisi Radiolinjan mukaan suljettavissa 18 kuukauden kuluessa. NMT-asiakkaita on Radiolinjan mukaan siirtynyt Soneran GSM-asiakkaiksi vähintään Soneran markkinaosuutta vastaava määrä. Lisäksi Soneran todetaan hankkineen 60 prosentin osuuden Päämies-Kauppiaat Oy:stä, joka on itsenäisten matkapuhelinkauppiaiden muodostaman Päämies-ketjun yhteinen markkinointiyritys. Lisäksi Sonera omistaa Telering-ketjun, joka on Radiolinjan saaman tiedon mukaan maan laajin matkaviestinten markkinointiketju.
Radiolinja toteaa, että Soneran markkinaosuuden kehitys ei voine olla aleneva eikä yhtiö näe aihetta muuttaa markkinamäärittelyä tai Soneran asemaa koskevaa arviointia. Radiolinjan mukaan näyttää pikemminkin siltä, että Soneran esille tuoma argumentti analogisen ja digitaalisen markkinan eriävyydestä menettää koko ajan ajankohtaisuuttaan.
Telia Finland Oy katsoo 5.3.1999 päivätyssä vastauksessaan, että matkaviestintämarkkinat jakautuvat seuraaviin relevantteihin tuotemarkkinoihin:
A) Matkaviestinpalvelut Suomessa loppuasiakkaille
- Valtakunnalliset matkaviestinpalvelut (GSM ja NMT)
- Alueelliset matkaviestinpalvelut (City-tuotteet)
B) Matkaviestinverkkopalvelut Suomessa palveluoperaattoreille
- Valtakunnalliset matkaviestinverkkopalvelut (GSM ja NMT)
- Alueelliset matkaviestinverkkopalvelut (City-verkot)
Telia katsoo, että NMT- ja GSM -palvelut tulee määritellä samaan relevanttiin markkinaan kuuluviksi, koska erot palvelutarjonnassa eivät ole kovin suuret. NMT- ja GSM-palvelujen markkinat myös kytkeytyvät monella tavalla toisiinsa. Asiakkailla on esimerkiksi mahdollisuus pitää vanha NMT-numero GSM:ssä ja jakelukanavat ovat samat. Telia viittaa myös Soneran listalleottoesitteen tietoon, jonka mukaan suurin osa NMT-liittymistä luopuvista asiakkaista siirtyy käyttämään Soneran GSM-liittymää.
Telia kiinnittää huomiota myös siihen, että analogisia matkaviestinjärjestelmiä on hyvin erilaisia ja eritasoisia. Pohjoismaissa ja eräissä muissa maissa käytössä oleva NMT-järjestelmä on Telian mukaan erittäin kehittynyt järjestelmä verrattuna useimpiin muihin analogisiin järjestelmiin. NMT ei ole yleinen eurooppalainen standardi, vaan kehittyneisyydessään pikemminkin poikkeus. Tämän vuoksi Soneran mainitsemia Euroopan komission päätöksiä ei voida Telian mielestä soveltaa kaavamaisesti Suomen matkaviestinmarkkinoille. Soneran mainitsemissa esimerkeissä on Telian mukaan ollut kyse heikompitasoisista analogisista järjestelmistä kuin NMT eikä näiden järjestelmien välillä ole ollut sellaisia yhteyksiä kuin Suomessa on GSM- ja NMT-järjestelmien välillä.
Telia viittaa myös Euroopan komission telealan liittymäsopimuksia koskevaan tiedonantoon2, jossa komissio toteaa testaavansa relevantteja markkinoita kysymällä, nousisivatko toimialan yhteiset voitot, jos kaikki toimialan yritykset nostaisivat hintojaan 5-10 prosentilla. Jos voitot nousisivat, kyseinen toimiala on relevantti markkina. Telia katsoo, että jos Suomessa pelkästään GSM-operaattorit nostaisivat hintojaan 10 prosentilla, puheluja soitettaisiin enemmän NMT-verkosta ja NMT-käyttäjien siirty-minen GSM-käyttäjiksi hidastuisi, vaikka asiakkaat eivät siirtyisikään GSM:stä NMT:n käyttäjiksi. Jos sen sijaan GSM- ja NMT-hinnat nousisivat, vastaavanlaista siirtymää muihin verkkoihin ei olisi. NMT- ja GSM-markkinat muodostavat tämän vuoksi yhdessä relevantin markkinan. Myös Soneran listalleottoesitteessä kerrotaan matkaviestinnän markkinoista, johon lasketaan kuuluvan sekä NMT- että GSM-palvelut. Lisäksi Soneran käyttämä NMT- ja GSM-palveluiden yhteinen logo (”NMT-GSM”) osoittaa Telian mielestä, että kyseiset palvelut ovat samaa tuoteperhettä ja markkinat siten yhteiset.
Telia kiinnittää huomiota myös siihen, että Soneran matkaviestinverkkojen palveluoperaattorihinnastoon on merkitty selvästi volyymialennukset, jotka palveluoperaattori saa verkko-operaattorilta. Volyymialennukset Soneran verkko-operaattorin omassa hinnastossa osoittavat Telian mielestä sen, että toimialalla on mittakaavaetuja. Myös teleyritysten asiakaspalvelu-, laskutus-, ja muiden atk-järjestelmien kehittämisessä tähdätään säännönmukaisesti mittakaavaetuihin. Soneran vanhat asiakkaat puolestaan rasittavat asiakaspalvelua vähemmän kuin uuden operaattorin uudet asiakkaat. Sonera voi toteuttaa NMT- ja GSM-palvelujen asiakaspalvelu-, laskutus- ja muut atk-palvelut samoilla järjestelmillä, jolloin se saa selvää hyötyä toiminnastaan molempien teknologioiden alueella. Soneran katsotaan saavan markkinajohtajana etua myös markkinoinnin suunnittelussa ja mainonnassa. Lisäksi Soneralla on laaja tuotevalikoima. Telian mukaan Sonera kykenee järjestämään samoilla verkkovierailupalvelujen perustamis- ja ylläpitokustannuksilla vierailumahdollisuuden suuremmalle asiakas- ja liikennemäärälle kuin kilpailijansa. Myös palvelujen ja tuotteiden kehittämisen sekä tuotehallinnan kustannusten todetaan pienenevän liikennemäärien kasvaessa.
Telia katsoo, että Sonera nauttii edelleen NMT-monopolikauden edusta, koska Suomessa ei ole matkaviestinverkoissa vielä toteutettu numeron siirrettävyyttä. Useimmat asiakkaat eivät Telian mukaan halua vaihtaa puhelinnumeroitaan eivätkä siksi halua vaihtaa operaattoria, koska numeron vaihdosta aiheutuu kustannuksia ja vaivaa. Sonera on ainoa yritys, joka kykenee tarjoamaan uusille GSM-asiakkailleen nykyisten NMT-numeroiden säilyttämismahdollisuutta. Lisäksi suurkäyttäjät käyttävät matkaviestinpalveluja monta kertaa enemmän kuin pienkäyttäjät. Suurkäyttäjät alkoivat käyttää matkaviestinpalveluja jo NMT-kautena, minkä takia Soneran asiakkaina on valtaosa suomalaisista matkaviestinpalvelujen suurkäyttäjistä. Uudet tulokkaat joutuvat siten kilpailemaan uusista asiakkaista, jotka ovat pääosin pienkäyttäjiä. Tämän vuoksi uusien alalle tulijoiden on mahdotonta saavuttaa vastaavia asiakaskohtaisia liikenne-, liikevaihto- ja katemääriä kuin Sonera. Soneran katsotaan nauttivan tyypillisestä alalle varhain tulleen yrityksen edusta.
Telia viittaa myös Soneran listalleottoesitteeseen, jossa Soneran jälleenmyyntiverkoston todetaan olevan Suomen laajimman ja kyseisellä verkostolla katsotaan olleen oleellinen merkitys Soneran matkaviestintoiminnan kasvulle. Markkinajohtajana Soneran kykenee ylläpitämään myös laajaa mainontaa, joka luo kysyntää. Tämä puolestaan asettaa Telian mielestä jakelijoille paineita tarjota Soneran liittymiä loppuasiakkaille. Telia toteaa myös, että sekä Soneran että Radiolinjan matkaviestinliiketoiminnan kannattavuus on erittäin hyvä. Soneran kannattavuus on kuitenkin parempi kuin Radiolinjan mittakaavaetujen ja historiallisten syiden vuoksi. Analysoimalla Soneran ja Radiolinjan tuloslaskelmia voi Telian mukaan huomata, että Soneralla on markkinoilla niin vahva asema, että se voisi hinnanalennuksilla ajaa Radiolinjan toiminnan tappiolliseksi ja tästä huolimatta harjoittaa omaa liiketoimintaansa vielä selvästi voitollisesti. Soneran etuna ei kuitenkaan ole Radiolinjan tappiolliseksi saattaminen, koska se voi hankkia itselleen nykytilanteessa suurempia voittoja antamalla kummankin nauttia rauhanomaisesta duopolitilanteesta.
Telian arvion mukaan Soneran ja Radiolinjan kilpailu on kovaa uusasiakashankinnassa. Kun asiakas on saatu ostamaan liittymä, hän ei enää hyödy kilpailusta. Telia katsoo, että matkaviestinpalvelujen käytön hinnoilla ei käydä todellista kilpailua. Todellista hintakilpailua saattaa olla ainoastaan merkittävistä yritysasiakkaista, jolloin kauppaan voidaan paketoida myös muita palveluja. Telia viittaa myös Soneran listalleottoesitteessä ilmaistuun yhtiön johdon näkemykseen, jonka mukaan GSM-palveluiden hintaan kohdistuu enemmän paineita sitä mukaan kuin kilpailevat GSM 1800 -palvelujen tarjoajat pystyvät käynnistämään valtakunnallisia palveluja verkkovierailusopimusten perusteella. Soneran ja RSL Com Finlandin välinen palvelusopimus ei Telian mielestä lisää kilpailua Soneraa kohtaan, koska tällainen palveluoperaattori toimii vain Soneran verkkopalvelujen jälleenmyyjänä. Kyseisen palveluoperaattorisopimuksen katsotaan vahvistavan entisestään Soneran asemaa valtakunnallisten matkaviestinverkkopalveluiden markkinoilla.
Telia katsoo, että NMT- ja GSM-verkot on luettava samaan relevanttiin matkaviestinverkkomarkkinaan. Telian mukaan Soneralla on verkkopalveluiden markkinoilla mittakaavaetuja muun muassa tukiasemainfrastruktuurissa, matkaviestinkeskuksissa ja siirtojärjestelmissä. Telian mielestä Soneralla on määräävä markkina-asema myös verkkopalvelujen markkinoilla. Lisäksi Telia toteaa, että Soneran ja Radiolinjan välinen yhdysliikennehinnoittelu sekä kyseisten yhtiöiden välisen kilpailun puuttuminen osoittavat kyseisten yritysten olevan myös jaetussa määräävässä markkina-asemassa matkaviestinverkkopalvelujen markkinoilla.
Soneran lisäselvitys
Sonera toistaa 21.4.1999 päivätyssä lisäselvityksessä näkemyksensä siitä, että NMT-järjestelmät ovat teknisesti kehittymättömämpiä kuin GSM-järjestelmät eivätkä ne siten kuulu samoille markkinoille. GSM-palveluvalikoima on Soneran mukaan huomattavasti laajempi kuin NMT-palveluvalikoima sisältäen muun muassa kehittyneet datasiirtopalvelut. NMT-verkossa ei myöskään tarjota tekstiviestipalvelua. Lisäksi NMT-palvelujen merkitys matkaviestinnässä on pienenemässä. NMT-palvelujen merkityksen vähenemisestä kertoo Soneran päätös lakkauttaa NMT 900 -verkko vuoden 2000 lopussa. Lakkauttamispäätöksen syynä on asiakasmäärien merkittävä väheneminen. Maaliskuun 1999 lopussa NMT 900 ja RinGo-liittymiä oli Soneran mukaan vajaat 190.000.
Sonera katsoo, että Euroopan komission päätöksissään tekemät relevanttien markkinoiden määrittelyt soveltuvat Suomen markkinoille. Esimerkiksi Espanjassa, Italiassa ja Englannissa käytetyt analogiset järjestelmät perustuvat TACS-standardiin, joka puolestaan perustuu Yhdysvalloissa käytössä olevaan AMPS-standardiin. Sonera katsoo, että kyseistä ja muita maailmalla käytössä olevia analogisia järjestelmiä ei ole perusteltua leimata kehittymättömiksi. Telian katsotaan käsitelleen virheellisesti myös relevanttien markkinoiden määrittelyssä käytettävää hinnankorotustestiä. Hypoteettisen hinnankorotustestin tarkoituksena on Soneran mielestä nimenomaan selvittää, siirtyvätkö asiakkaat käyttämään muita palveluita. Samoista relevanteista markkinoista ei voi olla kyse silloin, kun jotkin asiakkaat ainoastaan lykkäisivät GSM-palvelujen käyttämistä myöhempään.
Soneran mukaan sillä ei ole matkaviestinnässä sellaisia mittakaavaetuja, jotka merkitsisivät määräävän markkina-aseman olemassaoloa. Telian katsotaan keskittyneen pelkästään Soneran koon tarkasteluun eikä se siten ole tarkastellut mittakaavaetuja määräävän aseman kriteerinä pidettävän kilpailuedun muodostumisen näkökulmasta. Sonera katsoo myös, että sen ja Radiolinjan välillä vallitsee kiivas kilpailutilanne, jota ei kuvaa Telian luonnehdinta rauhanomaisesta duopolitilanteesta. Jos Sonera nostaisi hintoja, asiakkaat siirtyisivät käyttämään Radiolinjan palveluja. Siirtymiselle ei olisi mitään estettä.
Sonera toistaa näkemyksensä siitä, että NMT- ja GSM-verkkopalvelut eivät ole samoilla markkinoilla. Sonera pitää myös väitettä sen ja Radiolinjan kollektiivisesta määräävästä markkina-asemasta perustelemattomana ja vääränä. Soneralla ja Radiolinjalla ei katsota olevan minkäänlaista yhteistoimintaa. Matkaviestinnän yhdysliikennemaksujen samankaltaisuuden todetaan olevan yhdysliikennejärjestelmän piirre. Sopimusta ei syntyisi erisuuruisilla maksuilla.
Sonera viittaa myös Radiolinjan vastineeseen ja toteaa, että yrityksellä ei voida todeta olevan määräävää markkina-asemaa pelkästään markkinaosuuteen ja markkinointiviestintään perustuen. Radiolinjan jakeluketjut puolestaan ovat Soneran mielestä vähintään yhtä vahvoja kuin Soneran. Lisäksi Radiolinjan jakelu perustuu huomattavassa määrin jakelupisteiden omistukseen. Radiolinjan ja HPY-konsernin omistuksessa olevien jakelupisteiden määrä on selvästi suurempi kuin Soneran omistuksessa olevien Telering-myymälöiden. Lisäksi vain osa Telering-myymälöistä on Soneran omistamia. Kaikki muut Soneran matkaviestinliittymiä jakelevat kauppiaat ovat itsenäisiä yrittäjiä.
Sonera katsoo, että Kilpailuviraston perusteet Soneran määräävälle markkina-asemalle ovat perustuneet paljolti NMT-asiakaskunnan merkitykseen. Kyseisten asiakkaiden määrä on nykyisin niin pieni, ettei sillä ole enää merkitystä matkaviestinnän kilpailutilanteelle, etenkin kun otetaan huomioon Radiolinjan asiakasmäärän erittäin nopea kasvu. Sonera viittaa Helsingin Puhelin Oyj:n vuoden 1998 tilinpäätöstilaisuudessa esitettyyn kaavioon, josta käy ilmi, että Radiolinjan osuus uusista matkapuhelinliittymistä on ollut yli 50 prosenttia vuoden 1998 jälkipuoliskolla ja yli 60 prosenttia aikavälillä loka-joulukuu 1998.
Sonera katsoo, että sillä ei ole määräävää markkina-asemaa valtakunnallisilla tai alueellisilla GSM-palvelujen tai GSM-verkkopalvelujen markkinoilla.
Kilpailuoikeudellinen arvio
Relevantit markkinat
Määräävän markkina-aseman olemassaolon ja sen mahdollisen väärinkäytön arvioinnin perusteena ovat tapauskohtaisesti määriteltävät relevantit hyödyke- ja maantieteelliset markkinat ja niiden kehitys. Sellaiset hyödykkeet, joita asiakkaat pitävät toisiaan kohtuullisesti korvaavina, luetaan mukaan relevantteihin hyödykemarkkinoihin. Maantieteellisiä markkinoita määriteltäessä otetaan huomioon tarkastelun kohteena olevan yrityksen toiminta-alue ja myös ne alueet, joilla asiakkaiden on mahdollista solmia taloudellisesti ja teknisesti realistisia vaihtoehtoisia liikesuhteita.
Kilpailuvirasto on 3.6.1998 tekemässään päätöksessä katsonut, että Soneralla on määräävä markkina-asema matkaviestinnän markkinoilla Suomessa. Kyseisessä päätöksessä tarkasteltiin sitä, sitoiko Sonera NMT-GSM Takuun avulla yhteen NMT- ja GSM-markkinat. Kyse oli loppuasiakkaille tarjottavista palveluista ja niiden hinnoittelusta, joten tapauksessa ei ollut tarvetta tarkastella kilpailutilanteen mahdollisia eroavuuksia verkkopalvelu- ja palvelumarkkinoilla. Lisäksi virasto totesi, että tapauksen lopputulokseen ei olisi vaikuttanut se, että NMT- ja GSM-palvelujen markkinoita olisi tarkasteltu erillisinä. Virasto ei siten ottanut päätöksessä tarkemmin kantaa siihen, tulisiko NMT- ja GSM-palvelut joissakin tapauksissa erottaa omiksi relevanteiksi hyödykemarkkinoikseen.
Kilpailuvirasto katsoo, että verkkopalvelujen ja loppuasiakkaille tarjottavien palvelujen markkinat voidaan matkaviestinnän markkinoilla erottaa omiksi relevanteiksi hyödykemarkkinoikseen. Kilpailuvirasto on käyttänyt tällaista jaottelua myös tarkastellessaan kiinteän televerkon kilpailukysymyksiä. Myös Euroopan komissio on ottanut 22.8.1998 antamassaan tiedonannossa vastaavan kannan3.
Kilpailuvirastossa on vireillä Telia Finland Oy:n toimenpidepyyntö, jossa Telia pyytää virastoa ryhtymään toimiin, joilla Sonera ja Radiolinja velvoitettaisiin tarjoamaan Telialle verkkovierailupalvelua GSM 900 -verkkoon muihin teleyritysasiakkaisiin nähden tasapuolisin ehdoin. Soneran ja Radiolinjan asema matkaviestinverkkopalveluiden markkinoilla tulee tarkasteltavaksi tämän tapauksen yhteydessä4. Tässä päätöksessä tarkastellaan näin ollen Soneran markkina-asemaa ainoastaan loppuasiakkaille tarjottavien matkaviestinpalvelujen markkinoilla.
Sonera tarjoaa asiakkailleen valtakunnallisia matkaviestinpalveluita ARP-verkossa (Autoradiopuhelin), kahdessa NMT-verkossa ja GSM 900 -verkossa. Sonera on päättänyt lakkauttaa ARP-palvelun 31.12.1999 ja NMT 900 -verkon 31.12.2000. Uusia NMT 900 -liittymiä ei enää avata. NMT 450 -verkon toiminta jatkuu edelleen. Radiolinja tarjoaa palveluita omassa GSM 900-verkossaan. Soneralla, Radiolinjalla ja Telialla on lisäksi lupa valtakunnalliseen DCS eli GSM 1800 -verkkoon. Kyseisiä verkkoja on rakennettu lähinnä suurimpiin kaupunkeihin. Lisäksi paikallisilla teleoperaattoreilla on alueellisia DSC-toimilupia.
Edellä mainitussa Kilpailuviraston päätöksessä, jossa tarkasteltiin lähinnä Soneran tarjoamaa NMT-GSM Takuuta, Sonera totesi, että NMT-verkossa asiakkaille tarjottavat lisäarvopalvelut eivät olleet siirrettävissä Radiolinjan GSM-verkkoon, koska Soneran ja Radiolinjan verkkotekniikoiden katsottiin olevan erilaiset. Useimmat lisäarvopalvelut, esimerkiksi vastaajapalvelu ja kotisoitto, voitiin kuitenkin siirtää NMT-verkosta Soneran GSM-verkkoon. Kilpailuvirasto puolestaan totesi, että Sonera ei ollut riittävästi eriyttänyt NMT- ja GSM-liiketoimintoja toisistaan. Sonerassa ei ollut esimerkiksi suoritettu sisäisiä korvauksia siinä tapauksessa, että asiakas siirtyi lisäarvopalveluineen NMT-verkon käyttäjästä Soneran GSM-asiakkaaksi. Asiakkailta ei myöskään peritty kustannuksia lisäarvopalveluiden siirtämisestä verkosta toiseen.
Soneran edellä selostettu menettely osoittaa osaltaan sen, että GSM-palveluilla ja NMT-palveluilla on ollut asiakkaiden näkökulmasta monia yhtäläisyyksiä. GSM-palvelut ovat olleet NMT-palveluita käyttäneiden asiakkaiden näkökulmasta lähinnä NMT-palvelujen parannettuja versioita, joihin on siirrytty GSM-palvelujen tarjoamien etujen kasvaessa riittävän suuriksi. Myös Sonera näyttää pitäneen luonnollisena sitä, että NMT-asiakkaat voivat joustavasti ja ilman ylimääräisiä kustannuksia siirtyä Soneran GSM-palvelujen käyttäjiksi. Asiakas on voinut halutessaan säilyttää lisäarvopalvelujen ohella myös puhelinnumeronsa siirtyessään NMT-verkosta Soneran GSM-verkkoon. Sonera toteaakin vuoden 1998 vuosikertomuksessaan, että valtaosa NMT-palveluista luopuneista asiakkaista on siirtynyt Soneran GSM-asiakkaiksi.
Kilpailuvirasto katsoo, että loppuasiakkaille tarjottavien NMT- ja GSM-palvelujen erottaminen omiksi relevanteiksi hyödykemarkkinoikseen ei ole Suomessa perusteltua. Kun toisaalta otetaan huomioon NMT-liittymien määrän ja siten NMT-palvelujen merkityksen nopea väheneminen, arvio Soneran markkina-asemasta perustuu pääosin GSM-markkinoiden kilpailutilanteeseen. Kilpailuviraston arvio Soneran markkina-asemasta ei siten muuttuisi, vaikka NMT- ja GSM-palvelut erotettaisiinkin tarkastelussa omiksi relevanteiksi hyödykemarkkinoikseen ja Soneran asemaa arvioitaisiin pelkästään GSM-palvelujen markkinoilla.
Kuten liikenneministeriö Kilpailuvirastolle antamassaan lausunnossaan toteaa, Soneran ja Radiolinjan kilpailijoiden GSM 1800 eli DCS-verkoissa tarjoamilla matkaviestinpalveluilla on ollut toistaiseksi vain vähäinen merkitys matkaviestinmarkkinoiden kilpailutilanteeseen. Lisäksi sekä Sonera että Radiolinja ovat tehneet itse investointeja kyseisiin verkkoihin, jolloin ne voivat tarjota asiakkailleen kaksitaajuspuhelimissa toimivia palveluja. Esimerkiksi Sonera toi vuonna 1998 markkinoille kaksitaajuusverkkoa (GSM 900/1800) hyödyntävän GSM Duo -liittymän Kyseinen liittymä tarjoaa asiakkaalle normaalia matkapuheluhintaa edullisemman lähialuehinnoittelun. Soneralla oli vuoden 1998 lopussa käytössä 29 Duo-lähialuetta. Sonera on siten itse merkittävä kilpailija alueellisten GSM 1800 -verkkojen kautta tarjottavien palvelujen markkinoilla.
Kilpailu matkaviestinpalvelujen markkinoilla on edelleen pääasiassa Soneran ja Radiolinjan välistä kilpailua valtakunnallisten palvelujen tarjonnassa. Alueellisia GSM 1800-verkkoja on merkittäviltä osin käytetty Soneran ja Radiolinjan valtakunnallisten GSM-palvelujen täydentäjinä. Kilpailuvirasto ei siten pidä tarpeellisena tarkastella alueellisten ja valtakunnallisten matkaviestinmarkkinoiden kilpailutilanteen mahdollisia eroja, koska alueellinen tarkastelu ei vaikuttaisi Soneran markkina-aseman arviointiin. Kilpailutilannetta ja Soneran markkina-asemaa matkaviestinpalvelujen markkinoilla tarkastellaan siten tässä päätöksessä ainoastaan valtakunnallisesti.
Määräävän markkina-aseman määrittely
Kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukaan elinkeinonharjoittajalla on määräävä markkina-asema, jos sillä on koko maassa tai tietyllä alueella yksinoikeus tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla. Määräävä markkina-asema ei siten edellytä markkinatilannetta, jossa kilpailua ei lainkaan ole.
Määräävän markkina-aseman olemassaolon tarkastelu edellyttää useiden tekijöiden huomioon ottamista. Yleensä mikään tekijä ei ole yksinään ratkaiseva määräävän markkina-aseman määrittämiseksi, vaan markkinoita ja niiden toimintaa on tarkasteltava kokonaisuutena. Tarkasteltavia kysymyksiä ovat muun muassa alalla toimivien yritysten markkinaosuudet, alalle pääsyn esteet (mm. toimiluvat), yrityksen taloudelliset voimavarat ja koko, kilpailuedut (esim. tekninen tietämys, patentit) ja kilpailukäyttäytyminen (mm. hinnoittelu) sekä markkinoiden yleinen kehitys.
Vaikka markkinaosuuksien tarkastelu on erittäin tärkeä osa määräävän markkina-aseman määrittelyä, se ei tavallisesti yksinään riitä osoitukseksi kyseisestä asemasta. Kaavamaisia ohjeita siitä, kuinka suuri markkinaosuus määräävässä asemassa olevalla yrityksellä tulisi olla, ei siten voida antaa. Euroopan komission ja tuomioistuimen tapauskäytännön perusteella voidaan kuitenkin arvioida, että alle 40 prosentin markkinaosuus relevanteilla markkinoilla ei useimmissa tapauksissa viittaa määräävän markkina-aseman olemassaoloon. Toisaalta hyvin korkeaa markkinaosuutta voidaan joissakin tapauksissa pitää jo sinänsä osoituksena määräävästä asemasta.
Markkinaosuuksia tarkasteltaessa on otettava huomioon sekä absoluuttinen että suhteellinen markkinaosuus kuten myös alalla toimijoiden markkinaosuuksissa tapahtuneet muutokset. Esimerkiksi Hoffmann-La Roche -tapauksessa EY:n tuomioistuin katsoi, että 47 prosentin markkinaosuus oligopolistisilla markkinoilla, joilla merkittävimpien kilpailijoiden markkinaosuudet olivat 27 ja 18 prosenttia, osoitti jo sinänsä merkittävän markkinavoiman olemassaolon5. AKZO-tapauksessa puolestaan 50 prosentin markkinaosuus, joka oli säilynyt vakaana vähintään kolme vuotta, oli osoitus määräävästä asemasta. Euroopan komissio on puolestaan katsonut, että yli 65 prosentin markkinaosuus on usein jo sinänsä osoitus merkittävästä markkinavoimasta.
Soneran asema matkaviestinpalveluiden markkinoilla
Vuonna 1998 koko Sonera-konsernin liikevaihto oli 9.648 miljoonaa markkaa ja sijoitetun pääoman tuotto noin 19 prosenttia. Soneran matkaviestinnän liikevaihto oli 4.750 miljoonaa markkaa, jossa oli kasvua edelliseen vuoteen 32 prosenttia6. Matkaviestinnän osuus Soneran liikevaihdosta nousi 49 prosenttiin. Matkaviestinnän liikevoitto oli 1.320 miljoonaa markkaa (noin 28 % liikevaihdosta).
Soneran liikevaihdolla mitattu markkinaosuus GSM-palveluista oli vuonna 1998 noin 67 prosenttia, kun osuus vuotta aiemmin oli 71 prosenttia. Kaikista matkaviestinpalveluista Soneran liikevaihdolla mitattu osuus oli 70 prosenttia (76 % vuonna 1997). Liittymämäärien perusteella tarkasteltuna Soneran markkinaosuus oli vuoden 1998 lopussa noin 62 prosenttia GSM-liittymistä. Sonera toteaa vuosikertomuksessa pääkilpailijakseen valtakunnallisissa GSM 900 -palveluissa Radiolinjan. Alueellisten GSM 1800 -verkkojen käyttöönotolla ei ollut vuosikertomuksen mukaan olennaista vaikutusta Soneran markkinaosuuteen. Lisäksi Sonera arvioi, että vuoden 1998 liittymämyynnin kasvu oli suurelta osin laajapohjaisen jakelukanavan ansiota. Soneran jakeluverkko koostuu 1.600 myyntipisteestä.
Soneran asema matkaviestinnässä on säilynyt vahvana myös kuluvana vuonna. Soneran matkaviestinnän ulkoinen liikevaihto kasvoi tämän vuoden tammi-kesäkuussa 26 prosenttia edellisen vuoden vastaavaan aikaan verrattuna7. Kasvua todetaan tuoneen etenkin vuoden 1998 vastaavaa aikaa suuremman liittymämäärän. Soneran matkaviestinliittymien yhteismäärä ylitti kahden miljoonan rajan tämän vuoden touko-kesäkuun vaihteessa. Soneran GSM-liittymien määrä lisääntyi tämän vuoden tammi-kesäkuussa 11 prosenttia, kun taas NMT-liittymien määrä väheni 22 prosenttia. NMT 900 -verkon asiakasmäärä 30.6.1999 oli 156.065.
Radiolinja siirtyi vuoden 1998 huhtikuussa Helsingin Puhelimen tytäryhtiöksi. Matkapuhelintoiminta nousi kyseisenä vuonna Helsingin Puhelin Oyj -konsernin suurimmaksi liiketoiminta-alueeksi. Radiolinjan liikevaihto oli 2.088 miljoonaa markkaa, mikä merkitsi 75 prosentin kasvua edelliseen vuoteen verrattuna.7 Radiolinja-konsernin liikevaihto oli 2.147 miljoonaa markkaa ja liikevoitto 240 miljoonaa markkaa (noin 11 % liikevaihdosta). Radiolinja-konserniin kuuluvan Mäkitorppa Yhtiöt Oy:n todetaan vahvistaneen vuoden 1998 aikana asemaansa maan suurimpana matkapuhelinten jakelukanavana sen ostettua yhdessä Radiolinjan kanssa matkapuhelinten myyntiin erikoistuneen Setele Oy:n elokuussa 1998. Mäkitorppa Yhtiöillä oli vuoden 1998 lopussa yhteensä 70 toimipistettä, joista 12 sijaitsi ulkomailla.
Sonera on edellä esitettyjen markkinaosuuslukujen perusteella menettänyt osuuttaan GSM-palveluissa. Soneran liikevaihdon perusteella tarkasteltu osuus GSM-palveluista oli kuitenkin vuoden 1998 lopussa edelleen hyvin korkea. Liittymämäärien perusteella tarkasteltu markkinaosuus oli selvästi pienempi, mikä tukee näkemystä siitä, että Soneran asiakkaina on yrityksiä ja yksityishenkilöitä, jotka käyttävät runsaasti matkaviestinpalveluja. Tämä on markkinoiden historiallisen kehityksen tulos, sillä merkittävä osa matkaviestinpalveluja paljon tarvitsevista asiakkaista on todennäköisesti ollut aiemmin NMT-palvelujen käyttäjä. Nämä asiakkaat ovat siten ohjautuneet automaattisesti Soneran edeltäjille, koska muita palveluntarjoajia ei tuolloin ole ollut.
Soneralle on merkittävää etua siitä, että se on tullut ensimmäisenä yrityksenä matkaviestinpalvelujen markkinoille ja ollut useita vuosia monopoliasemassa kyseisten palvelujen tarjoajana. Soneran edeltäjä Posti- ja telelaitos ryhtyi tarjoamaan ARP-palveluja vuonna 1971, NMT 450 -järjestelmä otettiin käyttöön 1980-luvun alussa ja NMT 900 -järjestelmä tuli markkinoille vuonna 1986. GSM-palvelut tulivat markkinoille vuonna 1991. Vuonna 1996 NMT-liittymiä oli vielä yhteensä 628.398 kappaletta. Soneran pitkä kokemus matkaviestinpalvelujen tarjoamisesta on antanut sille teknistä erityisosaamista. Lisäksi se on saanut hankittua jo monopoliaikana laajan asiakaskunnan, joten se on voinut saavuttaa ennen kilpailun avautumista kokemusta myös asiakashallinnasta ja markkinoinnista. Vaikka NMT-palvelujen tarjoamisella ei enää tällä hetkellä ole suurta merkitystä markkinoiden kilpailutilanteelle, Soneralle on merkittävää etua aiemmasta monopoliasemasta ja tällöin solmituista asiakassuhteista. Sonera on itse arvioinut, että merkittävä osa NMT-asiakkaista siirtyy Soneran GSM-asiakkaiksi. Yhtiö näyttää toistaiseksi myös pitäneen merkittävimmät asiakkaansa. Soneran vuosikertomuksen mukaan sen GSM-asiakkaiden vaihtuvuus vuonna 1998 oli 14 prosenttia, mikä on Soneran mukaan Euroopan alhaisimpia.
Edellä esitetyistä Soneran ja Radiolinjan matkaviestinnän liikevaihtoluvuista käy ilmi myös se, että Sonera on edelleen merkittävästi Radiolinjaa suurempi. Myös Soneran liikevaihtoon suhteutettu liikevoitto on selvästi parempi kuin Radiolinjan. Soneralla on siten kilpailijaansa merkittävästi paremmat voimavarat esimerkiksi markkinoida omia palvelujaan asiakkaille. Soneran laaja asiakaspohja ja hyvä kannattavuus mahdollistavat myös sen, että se voi vastata tehokkaasti kilpailuun halutessaan pitää esimerkiksi jonkin yritysasiakkaan itsellään. Soneran asemaa vahvistaa myös sen laaja jakeluverkko. Lisäksi Sonera voi merkittävien taloudellisten resurssiensa ansiosta tarjota yhtiön matkaviestinliittymiä välittäville kauppiaille korkeita liittymänmyyntipalkkioita, joilla näyttää olevan merkittävä vaikutus kauppiaiden halukkuuteen edistää tietyn operaattorin matkaviestinliittymien myyntiä.
Soneran asemaa arvioitaessa on otettava huomioon myös se, että uusien yritysten tulo matkaviestinpalvelujen markkinoille on vaikeaa. Käytännössä uusi yritys voi päättää itsenäisesti loppuasiakkaille tarjottavien matkaviestinpalvelujen sisällöstä vain siinä tapauksessa, että sillä on oma matkaviestinverkko taikka muutoin mahdollisuus hyödyntää jo rakennettuja verkkoja palvelutarjonnassaan. Soneran ja RSL Com Finland Oy:n välillä solmitun palveluoperaattorisopimuksen kaltainen järjestely ei vielä merkittävästi lisää asiakkaiden todellisia vaihtoehtoja. Alalle tulon vaikeudesta on osoituksena muun muassa se, että Telia Finland ei ole emoyhtiönsä merkittävistä taloudellisista voimavaroista huolimatta pystynyt ainakaan vielä saavuttamaan merkittävää osuutta Suomen matkaviestinpalvelujen markkinoista. Alalle tulon voidaan olettaa tulevaisuudessa entisestään vaikeutuvan, sillä Suomen matkapuhelinliittymien tiheys on jo yli 60 prosenttia. Kokonaan uusien palvelunkäyttäjien löytäminen on jatkossa yhä vaikeampaa, minkä vuoksi alalle tulijan on kyettävä houkuttelemaan alalla toimivien yritysten asiakkaita. Alalle tulijan on siten voitava tarjota kustannustehokkaasti ainakin samantasoisia palveluja kuin alalla olijat tarjoavat, sillä matkapuhelujen hinta on todennäköisesti merkittävin tekijä, jonka perusteella operaattoria saatetaan vaihtaa.
Lisäksi on otettava huomioon se, että Suomen matkaviestinpalvelujen markkinat ovat edelleen selvästi duopolistiset. Kilpailua käydään lähinnä uusista asiakkaista ja merkittävistä yritysasiakkaista. Kilpailu matkapuheluiden hinnoilla on ollut toistaiseksi vähäistä eikä alaa voida pitää erityisen kilpailullisena. Sonera ei ole siten joutunut viime vuosina juurikaan puolustamaan markkina-asemaansa ja sen markkinaosuus on laskenut vain joitakin prosenttiyksikköjä. Kun otetaan huomioon Soneran aiempi monopoliasema matkaviestinpalvelujen tarjonnassa, Soneran markkinaosuuden laskua voidaan pitää väistämättömänä kehityksenä.
Kilpailuvirasto katsoo edellä esitettyyn viitaten, että Soneralla on edelleen määräävä markkina-asema valtakunnallisten matkaviestinpalvelujen tarjoajana. Jo pelkästään Soneran markkinaosuus on niin korkea, että sitä voidaan yksinäänkin pitää merkittävänä osoituksena markkinavoimasta. Kilpailuvirasto on Soneran markkina-asemaa määritellessään ottanut huomioon myös Soneran huomattavasti kilpailijaansa suuremmat taloudelliset voimavarat, alan duopolistisen rakenteen ja siitä seuraavan riittämättömän kilpailun, korkeat alalle tulon esteet sekä kilpailuedun, jonka Sonera on saanut aiemmasta monopoliasemastaan matkaviestinpalveluiden tarjonnassa.
Kilpailuvirasto huomauttaa kuitenkin, että kilpailutilanne matkaviestinpalveluiden markkinoilla voi lähivuosina muuttua, jolloin myös Soneran markkina-asemaa saattaa olla tarpeen tarkastella uudelleen.
Ratkaisu
Kilpailuvirasto on Sonera Oy:n pyynnöstä selvittänyt, onko Soneralla edelleen määräävä markkina-asema Suomen matkaviestinmarkkinoilla. Virasto on ottanut tässä päätöksessä kantaa ainoastaan Soneran asemaan loppuasiakkaille tarjottavien matkaviestinpalveluiden markkinoilla, sillä Soneran markkina-asema matkaviestinverkkopalveluiden tarjonnassa on parhaillaan selvitettävänä toisen tapauksen yhteydessä.
Kilpailuvirasto katsoo, että relevantit hyödykemarkkinat ovat matkaviestinpalveluiden tarjonnan markkinat. Relevantteja markkinoita ei ole siten perusteltua jakaa NMT- ja GSM-palveluiden markkinoihin. NMT-palvelujen merkitys on kuitenkin nykyään niin vähäinen, että viraston Soneran asemaa koskeva arvio ei muuttuisi, vaikka NMT- ja GSM-palveluja pidettäisiin erillisinä markkinoina ja Soneran asemaa tarkasteltaisiin pelkästään GSM-palvelujen markkinoilla. Maantieteelliset markkinat ovat valtakunnalliset, sillä alueellisten matkaviestinpalveluiden tarjonnan vaikutus Soneran markkina-asemaan on ollut toistaiseksi vähäinen.
Kilpailuvirasto on todennut, että Soneralla on edelleen noin 70 prosentin osuus matkaviestinpalveluiden markkinoista. Yhtiön osuus GSM-palveluista on liikevaihdon perusteella tarkasteltuna 67 prosenttia. Lisäksi alalle tulon esteet matkaviestinpalveluiden markkinoilla ovat korkeat ja ala on selvästi duopolistinen. Soneran taloudelliset voimavarat ovat huomattavasti kilpailijaa suuremmat. Soneralle on ollut merkittävää kilpailuetua myös siitä, että se on ollut Suomessa ensimmäinen matkaviestinpalveluiden tarjoaja, joka on voinut toimia useita vuosia monopoliasemassa.
Kilpailuvirasto katsoo, että Sonera Oy:llä on kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu määräävä markkina-asema valtakunnallisten matkaviestinpalveluiden markkinoilla.
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/1992) 3 § 2 momentti
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta kilpailuneuvostolta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.
Alaviitteet:
1 Esimerkiksi Kilpailuviraston päätös 3.6.1998, dno 738/61/96.
2 22.8.1998, (98/C 265/02)
3 Komission tiedonanto kilpailusääntöjen soveltamisesta telealan liittymäsopimuksiin, 22.8.1998, (98/C 265/02), kohta 45, jossa todetaan, että televiestinnän alalla on otettava huomioon ainakin kahdenlaiset merkitykselliset markkinat: loppukäyttäjille tarjottu palvelu ja liittyminen tämän palvelun tarjoamiseksi välttämättömiin toiminteisiin.
4 Kilpailuvirasto antaa verkkovierailuasiassa erillisen päätöksen diaarinumerolla 817/61/98.
5 EY:n tapauskäytäntöä on käsitelty muun muassa seuraavissa kirjoissa: Goyder. 1998. EC Competition Law. 3rd Ed. ja Bellamy & Child. 1993. Common Market Law of Competition. 4th Ed.
6 Tiedot perustuvat Soneran vuoden 1998 vuosikertomukseen.
7 Soneran osavuosikatsaus tammi-kesäkuu 1999.
8 Tiedot perustuvat Helsingin Puhelin Oyj:n vuoden 1998 vuosikertomukseen.