Epäilty määräävän markkina-aseman väärinkäyttö korottamalla TIR-tulliasiakirjojen saamiseksi edellytettävän perusvakuuden määrää

Päivämäärä

6.2.2009

Diaarinumero

811/61/2007

Osapuolet

Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry / SKAL Kustannus Oy

Osapuolet

Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry ja SKAL Kustannus Oy

Toimenpidepyynnön tekijät:

JSP Cargo Oy
MT-Kuljetus Oy
T:mi Jari Mikkonen
Seppo Niku Oy
Marecap Trans Oy
P.T. Lamberg Ay
Team Niinivirta Ay

Ratkaisu

Toimenpidepyyntö ei anna aihetta toimenpiteisiin. Asia poistetaan käsittelystä.

Asian vireilletulo ja selvittäminen

Kuorma-autoliikennettä harjoittavat yritykset JSP Cargo Oy, MT-Kuljetus Oy, T:mi Jari Mikkonen, Seppo Niku Oy, Kuljetusliike Trucktrans Oy, Tampereen Tyyppirakennus Oy, Marecap Trans Oy, Oiva Hytönen, P.T. Lamberg Ay, EE Toikka Oy, Team Niinivirta Ay ja Probella Oy ovat Kilpailuvirastolle 6.9.2007 tekemässään toimenpidepyynnössä katsoneet, että Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry ja sen omistama SKAL Kustannus Oy (jäljempänä molemmat yhdessä SKAL) ovat syyllistyneet kilpailunrajoituslaissa (480/92, muut. 318/04) kiellettyyn määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön korottamalla ulkomaan liikenteessä tarvittavien TIR-tulliasiakirjojen saamiseksi edellytettävän perusvakuuden määrää 1.9.2007 alkaen. Lisäksi kuljetusyritykset ovat 22.4.2008 päivätyssä virastolle toimittamassaan lisäselvityksessä pyytäneet, että Kilpailuvirasto tutkisi myös sen, onko SKAL:n harjoittama TIR-asiakirjojen hinnoittelu kilpailunrajoituslain vastaista. Kuljetusyrittäjät pitävät sekä vaadittua perusvakuutta että TIR-asiakirjojen hintoja kohtuuttoman korkeina.

Kilpailuvirasto on hankkinut toimenpidepyynnön johdosta lisäselvityksen ko. autoilijoilta (päivätty 11.10.2007). Kuljetusyrittäjät ovat lisäksi antaneet selvityksiä 7.3.2008 ja 22.4.2008. Kuljetusyrittäjien 7.3.2008 antaman selvityksen yhteydessä osa toimenpidepyynnön tehneistä autoilijoista on jättäytynyt pois jatkamasta asiassa mukana oloa. Asiassa on edelleen mukana edellä kohdassa OSAPUOLET mainitut seitsemän kuorma-autoyritystä. SKAL on antanut asiassa selvityksiä Kilpailuvirastolle 19.12.2007 ja 30.4.2008. Lisäksi virasto on hankkinut Tullihallitukselta lausunnon asiasta.

Asiaselostus ja ratkaisun perustelut

TIR-tullausmenettely

TIR-yleissopimus on neuvoteltu YK:n Euroopan talouskomission suojeluksessa ja se on tullut voimaan vuonna 1978. TIR-tullausjärjestelmän tarkoituksena on varmistaa tavaroiden mahdollisimman keskeytyksetön liikkuminen kuljetusreittiä pitkin samalla, kun kauttakulkumaiden tulliviranomaisille tarjotaan maksimaaliset turvatakuut.

TIR-järjestelmässä tavaroiden passitus- ja vakuusasiakirjana käytetään kansainvälisesti hyväksyttyä TIR-asiakirjaa (TIR-carnet´ta), joka otetaan käyttöön lähtömaassa ja joka toimii valvonta-asiakirjana lähtö-, kauttakulku- ja määrämaassa. TIR-järjestelmässä riskinalaiset tullit ja verot katetaan koko matkan ajaksi kansainvälisesti voimassa olevalla takauksella. Kansainvälisen maantiekuljetusliitto IRU:n maksimitakaus tavarasta kannettavista veroista ja maksuista on kuitenkin tällä hetkellä 50.000 USD yhtä TIR-asiakirjaa kohti (EU:n jäsenmaissa 1.9.2003 alkaen 60.000 euroa).

TIR-järjestelmän peruselementteihin kuuluu sen kansainvälinen takausjärjestelmä, joka varmistaa sen, että kuljetusten aikana riskinalaiset tullimaksut ja verot ovat koko ajan jonkin kansallisen organisaation antaman takauksen alaisina. SKAL toimii Suomessa ainoana TIR-takaajajärjestönä IRU:lta saamansa valtuutuksen ja Suomen Tullihallitukselta saamansa hyväksynnän perusteella. TIR-liikennettä harjoittavilta kuljetusyrittäjiltä vaadittavan takaussumman suuruuden saa kunkin maan takaajajärjestö määrätä itsenäisesti.

Kuljetusyrittäjien vaatimukset

Toimenpidepyynnön mukaan SKAL Kustannus Oy:n hallitus on tullipassitusjärjestelmän takuuketjun väitetysti kasvaneiden riskien vuoksi päättänyt korottaa perusvakuuden määrää 1.9.2007 alkaen siten, että uusi vakuusvaatimus on 30.000 euroa niiden kuljetusyritysten osalta, joilla on käytössään enintään kuuden TIR-asiakirjan kiintiö ja 60.000 euroa niiden osalta, joiden käytössä on yhtä aikaa yli kuuden TIR-asiakirjan kiintiö. Tätä ennen vakuusvaatimus on ollut kaikille 8.000 dollaria (USD). Vakuuden asettaminen on edellytys kuljetusyrittäjän pääsemiseksi TIR-järjestelmään. Toimenpidepyynnön tekijät ovat katsoneet, että vakuuden korottaminen moninkertaiseksi aikaisempaan nähden on ilmeisen perusteetonta tilanteessa, jossa TIR-tullipassitusjärjestelmän riskit eivät Suomessa ole kasvaneet. Heidän mukaansa kannattavuuden rajalla toimiville yrityksille elinkeinotoiminnan jatkaminen saattaa käydä mahdottomaksi ylisuuren vakuusvaatimuksen vuoksi ja korotukset heikentävät suomalaisten kuljetusyritysten kilpailukykyä TIR-asiakirjojen käyttöä edellyttävässä liikenteessä.

Kuljetusyritykset ovat katsoneet, että SKAL on määräävässä markkina-asemassa kyseisillä markkinoilla, kun se on ainoa taho, joka välittää Suomessa TIR-asiakirjoja. Kuljetusyrittäjien mielestä SKAL on syyllistynyt määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön, kun se on asettanut aikaisempaan verrattuna moninkertaisen vakuusvaatimuksen ehdoksi TIR-asiakirjojen toimittamiselle yrityksille, joiden toiminnan jatkumiselle ne ovat välttämättömiä.

Toimenpidepyynnön tekijät ovat tuoneet esille myös sen, että vakuuden lisäksi SKAL rajoittaa riskiään myös kuljetusyritysten käytössä olevien TIR-asiakirjojen kiintiöillä sekä TIR-asiakirjan hinnassa kerättävällä puskurirahastolla sekä hinnassa kerättävällä vakuutusmaksulla. TIR-toimintaa harjoittavat kuljetusyritykset maksavat toimenpidepyynnön tekijöiden mukaan näin ollen moninkertaisesti siitä, että SKAL toimii takaajayhdistyksenä ja osana takuuketjua.

Sen lisäksi, että toimenpidepyynnössä katsotaan SKAL:n asettaman vakuusvaatimuksen olevan kohtuuton, kuljetusyrittäjien mukaan myös SKAL:n TIR-asiakirjoista perimät hinnat ovat kohtuuttoman korkeat. Kuljetusyrittäjät ovat esittäneet väitteensä tueksi vertailuja, joiden mukaan SKAL:ia vastaava venäläinen yhdistys ASMAP perii TIR-asiakirjoista huomattavasti alhaisempia hintoja ja vaatii pienemmän perusvakuuden kuin SKAL.

TIR-asiakirjan hinta Suomessa on 89,67 euroa (sis ALV 22 %). Selvityksessään 11.10.2007 kuljetusyrittäjät ovat esittäneet, että kansallisen yhdistyksen, kuten SKAL, ostaessa TIR-asiakirjan IRU:lta sen hinta yhdistykselle olisi noin 25–30 euroa. Toimenpidepyynnössä 6.9.2007 on esitetty, että Venäjällä TIR-asiakirjan loppuhinta olisi 43,50 euroa. Toisaalta kuljetusyrittäjien 7.3.2008 antaman selvityksen mukaan Venäjällä TIR-asiakirja maksaisi ainoastaan 22 dollaria eli 14,38 euroa (sis. ALV 18 %).

Kuljetusyrittäjät toteavat, että SKAL:n hallintoelinten jäseninä on TIR-asiakirjoja tarvitsevien liikennöitsijäyhtiöiden kilpailijoita ja ne siten rajoittavat kilpailijoidensa elinkeinotoimintaa SKAL:n päätöksien kautta. Lisäksi kuljetusyrittäjät tuovat esille, että SKAL:n toimenpiteet heikentävät suomalaisten kuljetusyrittäjien kilpailukykyä TIR-asiakirjojen käyttöä edellyttävässä liikenteessä.

SKAL:n Kilpailuvirastolle antamat selvitykset

SKAL katsoo Kilpailuvirastolle toimittamissaan selvityksissä, että TIR-asiakirjajärjestelmään pääsyn edellytyksenä olevan vakuuden määrä on ollut Suomessa liian alhainen jo vuosia ja että sitä olisi tullut korottaa huomattavasti aiemmin. Vakuus on SKAL:n mukaan nyt tehdyllä korotuksella vain asetettu lähemmäs nykyistä useiden vuosien saatossa moninkertaistunutta riskipositiota. SKAL on korotuksen perusteluina tuonut esille muun muassa sen, että arvioitaessa SKAL:n riskiä joutua takausvastuuseen on muistettava, että EU on yhteinen tullialue ja Suomi on yksi sen porteista Eurooppaan. Jos kuljetus ei saavu määrätullitoimipaikkaan esimerkiksi Espanjassa, SKAL joutuu osoittamaan, että kuljetus on poistunut Suomen alueelta. Tämä on vapaan liikkuvuuden periaatteen vallitessa käytännössä mahdotonta, mikä johtaa siihen, että SKAL takaajana joutuu vastuuseen maksamattomista tulleista.

SKAL toteaa, että 30.000 euron suuruinen vakuus ei vastaa takuuketjun riskiä edes yhden EU:n ulkopuolella esimerkiksi Venäjällä kadonneen TIR-kuljetuksen osalta. Takuuketjun riski EU:n ulkopuolella kadonneesta kuljetuksesta on TIR-järjestelmässä 50.000 dollaria. Suurempi vakuus 60.000 euroa vastaa määrältään SKAL:n vastuuta Suomen tullille yhden TIR-tullitakuukirjan osalta. SKAL:n mukaan kuljetusyritys, joka käyttää 1.000 TIR-asiakirjaa vuodessa merkitsee teoriassa viidenkymmenen miljoonan dollarin riskiä takuuketjulle 60.000 euron vakuuden kattaessa siitä tällöin yhden prosentin.

SKAL:n mukaan sen TIR-toimintaan liittyvät vakuutusmaksut ovat kaksinkertaistuneet vuoden 2008 alusta lukien, minkä SKAL katsoo osoittavan, että myös vakuutusyhtiö katsoo TIR-toimintaan liittyneiden riskien kasvaneen Suomessa.

SKAL on lisäksi todennut, että käsitys siitä, että vakuuden nosto toisi SKAL:lle lisätuottoja, on väärä. Kysymys ei ole SKAL:n perimästä maksusta, koska vakuus palautuu sen asettajalle, kun TIR-toiminta päättyy. Kukin kuljetusyritys hankkii vakuuden ulkopuoliselta rahoituslaitokselta itse neuvottelemillaan ehdoilla. SKAL itse ei talleta tai muuten ota vastaan vakuuksia. TIR-kuljetuksia harjoittavia yrityksiä on SKAL:n mukaan noin sata ja nämä kaikki ovat tähän mennessä asettaneet vaaditun vakuuden.

SKAL:n mukaan vakuusmaksut mahdollistavat koko TIR-järjestelmän ylläpitämisen, josta hyötyvät SKAL:n jäsenyritykset. SKAL:n mukaan vakuuden aiheuttama velvoite on hoidettavissa kuljetusyritysten liikevaihtoon nähden marginaalisella lisäkustannuksella. Samalla, kun SKAL korotti vakuuksien määrää, se lievensi vastaavasti vakuuden asettamistapaa. Aiemmin SKAL hyväksyi vain pankkitakauksen tai talletustodistuksen, jossa oli pankin kuittaamattomuustodistus. Vakuuden on korotuksen jälkeen voinut asettaa myös ilman vastavakuuksia takausvakuutuksella. Tällaisella järjestelyllä vakuuden vuosikustannus on SKAL:n mukaan pienemmälle TIR-käyttäjälle 1.250 euroa (30.000 euron vakuus) ja suuremmalle käyttäjälle 2.000 euroa (60.000 euron vakuus) vuodessa. Päätös lieventää vakuusvaatimuksia perustuu SKAL:n mukaan kuljetusyrittäjien pyyntöön, jossa painotettiin, etteivät yrittäjät halua sitoa henkilökohtaista omaisuuttaan pankkivakuuksien tms. vastavakuudeksi.

SKAL pitää edellä todetun huomioon ottaen harhaanjohtavana toimenpidepyynnössä esitettyä väitettä, että näin suuren vakuuden antaminen edellyttäisi henkilökohtaisen omaisuuden, tyypillisesti yrittäjän kodin, panttaamista. SKAL katsoo, että väite pienten kuljetusyritysten elinkeinotoiminnan kannattavuuden vaarantumisesta vakuuden kustannusten johdosta on vahvasti liioiteltu. SKAL:n mukaan kustannus on kohtuullinen sekä itsessään, että erityisesti verrattuna sillä saavutettuun hyötyyn, joka on TIR-toiminnan jatkuminen Suomessa.

SKAL:n mukaan oli alun perin tarkoitus, että vakuus olisi ollut samansuuruinen kaikille yrityksille, mutta jäseniltä saadun palautteen pohjalta päätettiin alemmasta vakuudesta 30.000 euroa pienemmille yrityksille. Tämä oli SKAL:n mukaan kädenojennus juuri pienille kuljetusyrityksille, joista toimenpidepyynnössä kannetaan huolta.

Toimenpidepyynnön väitteeseen, että TIR-asiakirjoja tarvitsevien kuljetusyritysten kanssa kilpailevat SKAL:n hallintoelimissä toimivat yrittäjät rajoittaisivat näillä toimilla kilpailijoidensa elinkeinotoimintaa, SKAL toteaa, että samat vakuusvaatimukset koskevat myös SKAL:n hallitukseen kuuluvia TIR-liikennettä harjoittavia yrittäjiä.

SKAL toteaa, että TIR-asiakirjojen hinnoitteluun eri maissa vaikuttavat kyseisten maiden volyymit ja kulurakenteet: esimerkiksi henkilöstökulujen ja muiden tuotannontekijöiden osalta maiden välillä on varsin suuria eroja. SKAL välittää vuodessa 16.000–17.000 tullitakuuasiakirjaa ja sen hallintokulujen osuus on suhteellisesti suurempi kuin Venäjällä tai esimerkiksi Virossa. SKAL:n mukaan Viron vastaavan järjestön ERAA:n henkilökunta on samansuuruinen, mutta välitettävien tullitakuuasiakirjojen määrä kominkertainen SKAL:iin verrattuna. Venäläinen ASMAP puolestaan välittää TIR-asiakirjoja vuodessa noin 500.000 kappaletta.

SKAL toteaa, että TIR-kuljetukset ovat erittäin kannattavaa liiketoimintaa verrattuna kotimaan kuljetuksiin. Vakuuden korotusten jälkeen TIR-järjestelmään on Suomessa tullut useita uusia yrityksiä. Lokakuussa 2007 välitettiin 1.802 TIR-asiakirjaa, jossa oli lisäystä edelliseen vuoteen 15 prosenttia.

SKAL:n mukaan toimenpidepyynnön tekijöiden väite siitä, että korotetun vakuuden ja TIR-asiakirjojen hintojen johdosta yhä suurempi osa Venäjän liikenteestä siirtyisi venäläisille kuljetusliikkeille, on väärä. Tullihallituksen tietoihin perustuvan Ulkomaan- ja sopimusliikenteen Kuljetusyrittäjät ry:n tilaston mukaan suomalaisten kuljetusyrittäjien osuus Venäjän liikenteestä on päinvastoin kasvussa.

SKAL kiistää, että sillä olisi kilpailunrajoituslaissa tarkoitettu määräävä markkina-asema kysymyksessä olevilla markkinoilla. Sen mukaan määräävä markkina-asema ei voi seurata siitä, että SKAL toimii Suomessa IRU:n (kansainvälinen kuljetusjärjestö) valtuutuksen ja Suomen valtion (Tullihallitus) myöntämän toimiluvan turvin TIR-takaajajärjestönä ja TIR-asiakirjojen myöntäjänä. Järjestelmä perustuu YK:n puitteissa solmittuun kansainväliseen sopimukseen, jonka myös Suomen valtio on allekirjoittanut. SKAL kuitenkin toteaa olevansa ainoa Suomessa TIR-asiakirjoja myöntävä elin.

Tullihallituksen lausunto

Tullihallitus on antanut asiasta Kilpailuviraston pyynnöstä lausunon. Siinä Tullihallitus on todennut, että se on myöntänyt SKAL:lle luvan toimia TIR-yleissopimuksen mukaisesti kansallisena takaajayhdistyksenä Suomessa. Takaajajärjestön vaatimasta perusvakuudesta eli erillisestä takaussummasta ei ole säädetty TIR-yleissopimuksessa.

Tullihallituksen mukaan kauttakuljetus Suomen kautta Venäjälle on kasvanut voimakkaasti koko 2000-luvun ajan. Samassa suhteessa on kasvanut myös TIR-passitusmenettelyn käyttö, joka on pääsääntöinen tulliselvitysmenettely maanteitse tapahtuvassa kauttakulkuliikenteessä Venäjälle. Tullihallituksella ei lausuntonsa mukaan ole tietoa siitä, että riski passitusmenettelyn päättämättä jättämisestä Suomen tullialueella olisi kasvanut. Suomen Tulli on 2000-luvulla kerran vuonna 2001 perinyt kansalliselta takaajayhdistykseltä päättämättömän TIR-passituksen johdosta määrätyn tullivelan. Tullihallituksen tiedossa ei ole, että vuosina 2002–2007 olisi ollut muita kantomenettelyyn johtaneita tapauksia, joissa takaajayhdistys oli lopulta joutunut suorittamaan tullilaskun.

Kilpailuoikeudellinen arvio

SKAL:n kokonaan omistama SKAL Kustannus Oy on ainoa taho, joka käytännössä toimittaa Suomessa toimiville kuljetusyrityksille TIR-asiakirjoja. Ilman TIR-asiakirjojen tuomaa helpotusta tullitarkastuksissa kuorma-autoliikennettä harjoittava kuljetusyritys ei voi toimia kilpailukykyisesti kansainvälisessä rahtiliikenteessä. Sen vuoksi ulkomaan rahtiliikennettä kuorma-autoilla harjoittaville kuljetusyrityksille on ko. toiminnan ylläpitämiseksi välttämätöntä, että ne saavat SKAL:lta käyttöönsä TIR-asiakirjoja. Kilpailuvirasto katsoo, että ottaen huomioon SKAL:n yksinomainen asema TIR-tulliasiakirjojen toimittajana Suomessa, asiaa on aiheellista tarkastella määräävän markkina-aseman mahdollisen väärinkäytön näkökulmasta.

Oikeuskäytännössä kilpailuviranomaisen kynnys puuttua kohtuuttoman korkeaan hinnoitteluun on asetettu varsin korkealle. Kilpailuneuvosto totesi esimerkiksi Helsingin Energiaa ja Kuopion Energiaa koskevien päätöstensä yhteydessä, että kilpailunrajoituslaissa tarkoitetun kohtuuttoman korkean hinnoittelun tunnusmerkistöön kuuluu se, että yrityksen soveltamat hinnat selkeästi ylittävät hyväksyttävänä pidettävän rajan. Edelleen kilpailuneuvosto totesi, että myös muun näytön olisi tuettava johtopäätöstä hinnoittelun selkeästä kohtuuttomuudesta. Kilpailuneuvoston päätöksissä todetaankin, että kilpailuviranomaisten tulee puuttua vain sellaisiin menettelytapoihin, jotka selvästi rajoittavat kilpailua, koska vähäisiin epäkohtiin puuttuminen saattaisi johtaa kiertotietä takaisin markkinataloudelle vieraaseen hintasääntelyyn.

Kilpailuneuvosto on Oy Hetnytt Ab:n tapauksessa toistanut aiemman kantansa, jonka mukaan kilpailuviranomaisen tehtäviin ei kuulu tietyn hinnoittelujärjestelmän salliminen tai vahvistaminen yritysten noudatettavaksi. Kilpailuviranomaisten asia ei ole esimerkiksi vahvistaa useista vaihtoehtoisista hinnoitteluperiaatteista tiettyä yritysten noudatettavaksi. Kilpailuneuvoston mukaan kilpailuviranomaisten toimivalta rajoittuu niihin tapauksiin, joissa määräävässä markkina-asemassa oleva elinkeinonharjoittaja selvästi syyllistyy hinnoittelussaan kilpailunrajoituslaissa kiellettyyn väärinkäyttöön, kuten monopolihinnoitteluun tai hintasyrjintään.

Toimenpidepyynnön tekijöiden toimittamasta lisäselvityksestä käy ilmi, että toimenpidepyynnössä mukana olevien kuljetusyritysten vuotuiset liikevaihdot pienimmästä suurimpaan vaihtelevat välillä 123.488 – n. 5.000.000 euroa. SKAL:n toimittamien selvitysten mukaan korotettu perusvakuus on järjestettävissä 1.250 ja 2.000 euron vuosikustannuksilla. Näin ollen toimenpidepyynnön tekijöistä pienimmänkin yrityksen liikevaihtoon suhteutettuna vakuuden asettamisen vuotuinen kustannus on yhden prosentin luokkaa. Tätä suurempien kuljetusyritysten liikevaihdosta vakuuden asettamisen kustannukset ovat suhteellisesti vielä pienemmät. Kilpailuvirasto katsoo, että ottaen huomioon ulkomaanliikenteen kuljetusyritysten harjoittaman liiketoiminnan laajuus, korotetusta vakuudesta aiheutuvia vuosikustannuksia ei voida pitää kohtuuttomina. Vakuuden vaatimista ja sen suuruutta ei myöskään voida pitää syrjivänä, koska velvoite kohdistuu kaikkiin TIR-toimintaa harjoittaviin yrityksiin yhdenmukaisin perustein.

SKAL:n virastolle asian johdosta toimittamista selvityksistä käy ilmi, että toistaiseksi SKAL:n vastuu TIR-kuljetuksista on realisoitunut varsin harvoin. SKAL on kuitenkin osoittanut, että teoriassa TIR-kuljetusten riskipotentiaali on merkittävä. Toimenpidepyynnön kohteena oleva perusvakuuden korottaminen vähentää SKAL:lle TIR-takaajajärjestönä toimimisesta aiheutuvaa riskiä, mutta ei tuo SKAL:lle lisätuottoja. Kysymys ei ole myöskään SKAL:n perimästä maksusta, sillä vakuus palautuu sen asettajalle, kun TIR-toiminta päättyy. Jos kuljetusyritys järjestää vakuuden takausvakuutuksella, yritykselle korotetusta vakuudesta aiheutuvaa vuosikustannusta ei voida pitää edellä kuvatulla tavalla kohtuuttomana.

Kuljetusyrittäjien epäilemän TIR-asiakirjojen hinnoittelun mahdollista kohtuuttomuutta Kilpailuvirasto ei ole katsonut aiheelliseksi selvittää perusteellisemmin. TIR-asiakirjan hinta Suomessa on 89,67 euroa (sis ALV 22 %). Selvittämättä on jäänyt, mitkä ovat TIR-asiakirjojen hinnat esimerkiksi Baltiassa tai Pohjoismaissa. Venäjällä TIR-asiakirjan hinnan on kuljetusyrittäjien toimesta esitetty olevan selvästi alempi kuin Suomessa, joskin kuljetusyrittäjät ovat esittäneet TIR-asiakirjan loppuhinnasta Venäjällä osin ristiriitaisia väitteitä. Kilpailuvirasto katsoo, että ottaen huomioon mitä oikeuskäytännössä kohtuuttomasta hinnoittelusta on todettu, kuljetusyrittäjät eivät ole tuoneet esille sellaista näyttöä, jonka perusteella Kilpailuvirasto katsoisi olevan aihetta ryhtyä perusteellisesti tutkimaan SKAL:n ja SKAL Kustannus Oy:n tuottoja ja kustannusrakennetta. TIR-asiakirjojen hintojen eroa Suomen ja Venäjän välillä selittää joka tapauksessa ainakin osittain edellä todettu suuri ero näissä maissa välitettyjen TIR-asiakirjojen lukumäärässä. Volyymierojen lisäksi myös erot henkilöstö- ja muissa kustannuksissa selittävät hinnaneroa.

Kilpailuvirasto on arviossaan ottanut myös huomioon, että suomalaisten kuljetusyrittäjien osuus Venäjän liikenteestä on korotetusta perusvakuudesta ja TIR-asiakirjojen väitetystä kohtuuttomasta hinnasta huolimatta ollut nousussa. Väitetyllä kilpailunrajoituksella ei siten näytä olleen ainakaan merkittäviä käytännön kilpailuvaikutuksia ulkomaan rahtiliikenteessä.

Kilpailuvirasto katsoo, että kyseessä olevassa tapauksessa saatu näyttö ei tue oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla johtopäätöstä hinnoittelun selkeästä kohtuuttomuudesta eivätkä muutkaan kilpailunrajoituslaissa tarkoitetut määräävän markkina-aseman väärinkäytön kiellon edellyttämät perusteet täyty. Kilpailuvirastolla ei näin ollen ole aihetta ryhtyä asiassa enempiin toimenpiteisiin.

Sovelletut säännökset

Laki kilpailunrajoituksista (480/92, muut. 318/04) 6 §.

Muutoksenhaku

Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta kilpailunrajoituslain 21 §:n säännösten mukaan siinä järjestyksessä, kuin hallintolainkäyttölaissa (586/96) säädetään.

Lisätiedot

Lisätietoja antaa apulaisjohtaja Timo Mattila.