Asianosaiset
Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry
Toimenpidepyynnön tekijä
Asuntohotelli Vanha Kulkuri Oy
Asian vireilletulo
Asuntohotelli Vanha Kulkuri Oy (jäljempänä Vanha Kulkuri) on 5.11.1996 saapuneella kirjeellään pyytänyt Kilpailuvirastoa tutkimaan Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto ry:n (jäljempänä Teosto) menettelyä, kun tekijänoikeusyhdistys on vaatinut toimenpidepyynnön tekijää tekemään kanssaan sopimuksen musiikin välillisestä esittämisestä aiheutuvasta tekijänoikeuskorvauksesta.
Teosto ja Vanha Kulkuri ovat aikaisemmin selvittäneet tekijänoikeuskorvauskysymystä yleisessä tuomioistuimessa Helsingin käräjäoikeudessa sekä hovioikeudessa. Jälkimmäinen totesi asian käsittelyfoorumin olleen väärän ja kumosi sen vuoksi käräjäoikeuden päätöksen jättäen Teoston vaatimukset muuten tutkimatta. Vanhan Kulkurin mukaan tekijänoikeuslakia ollaan nyt uudistamassa, eikä yritys tämän vuoksi pidä tässä vaiheessa aiheellisena sopia Teoston kanssa tekijänoikeuskorvauksista.
Vanha Kulkuri katsoo Teoston käyttävän väärin määräävää markkina-asemaansa pyrkimällä painostamaan asuntohotellia asemaansa hyväksi käyttäen tekemään kanssaan sopimuksen musiikin esittämisestä television välityksellä Vanhaan Kulkuriin majoittuville asiakkaille. Kirjeessä katsotaan myös, että tällaisesta musiikin esittämisestä maksettava tekijänoikeuskorvaus muodostuisi moninkertaiseksi verrattuna esimerkiksi Helsingin alueen ”huippuhotelleihin”.
Asian selvittäminen
Kilpailuvirasto pyysi asiasta Teostolta vastineen 28.11.1996. Vanha Kulkuri antoi Teoston esityksestä pyydetyn oman vastineensa 25.4.1997. Opetusministeriöltä Kilpailuvirasto sai Tekijänoikeusneuvoston lausunnot 1995:19 ja 1995:20, joissa käsiteltiin esittävien taiteilijoiden ja äänitetuottajien oikeutta korvaukseen radiolähetyksessä sekä muussa julkisessa esityksessä. Lisäksi virastolla on ollut käytettävissään hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi tekijänoikeuslain 47 §:n muuttamisesta, johon toimenpidepyynnössä on viitattu.
Teoston vastineen pääkohdat
Teosto kiistää toimenpidepyynnössä viitatun syrjivän tekijänoikeudellisesti suojatun musiikin hinnoittelun. Hotelli- ja ravintolatoimintaa koskevan R-tariffin pääperiaatteen mukaan korvauksen määrään vaikuttavat toiminnan laajuus (asiakaspaikkojen/hotellihuoneiden/yleisten tilojen laitteiden lukumäärä) sekä musiikin käyttämisen määrä (esityspäivien lukumäärä). Majoitus- tai ravitsemisliikkeen palvelutasolla ei ole merkitystä tekijänoikeuskorvauksen muodostumiselle. Teoston mukaan tekijänoikeuskorvauksen muodostuminen moninkertaiseksi asuntohotellille ei ole mahdollista, koska Teoston majoitustilamusiikkia (hotellihuonemusiikkia) koskeva tariffi perustuu ainoastaan hotellihuoneiden lukumäärään. Samaan tariffiluokkaan kuuluva hotelli maksaa aina samansuuruisen korvauksen, eikä korvauksen määrä riipu tai siihen vaikuta se, missä hotelli Suomessa sijaitsee. Huonemäärään perustuvasta tariffista johtuen suuremman hotellin korvaus on luonnollisesti korkeampi kuin pienemmän hotellin korvaus.
Yksityishenkilön musiikin kuuntelu ei ole tekijänoikeudellisesti relevanttia hänen kannaltaan katsottuna. Kuuntelija ei tarvitse tekijänoikeudellisia lupia eikä hänen tarvitse maksaa oikeudenhaltijoille korvauksia. Tämä velvollisuus on sen, joka tekijänoikeuslain 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla saattaa teoksen yleisön saataviin.
Musiikin tosiasiallinen käyttö otetaan huomioon. Esimerkiksi majoitustilojen kohdalla korvaus peritään sen huonemäärän mukaisesti, joissa on keskusradio, televisio tai muu esityslaite. Vastaavasti jos hotelli alhaisen käyttöasteen vuoksi sulkee määräajaksi tai toistaiseksi osan huonetiloistaan ja sopimuksen mukaisesti ilmoittaa siitä Teostolle, ei korvausta näiden huoneiden osalta tältä ajalta laskuteta.
Hotelli- ja ravintolatoimintaa koskeva tariffi on neuvoteltu Hotelli- ja Ravintolaneuvoston kanssa. Teostolla on musiikinesitysoikeus yli 6 000 ravintolan ja hotellin kanssa. Teosto on perinyt korvauksia musiikin niin sanotusta välillisestä käytöstä 1930-luvulta lähtien. Välillinen käyttö edustaa noin 30 prosenttia koko Teoston esityskorvausperinnästä.
Vastineensa liitteeksi Teosto oheisti tekijänoikeusneuvoston täysistuntokäsittelyssä antaman lausunnon 1996:8, jossa oli Vanhan Kulkurin hakemuksesta käsitelty tekijänoikeuskorvauksesta syntynyttä edellä mainittua kiistatilannetta. Lausunnossaan tekijänoikeusneuvosto katsoi, että musiikin esittäminen televisiovastaanottimen välityksellä asuntohotellin huoneissa on tekijänoikeuslain 2 §:n 3 momentissa tarkoitettua julkista esittämistä.
Parhaillaan käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä tekijänoikeuslain 47 §:n muuttamiseksi on kysymys esittävien taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien oikeuksista. Teosto hallinnoi selvityksensä mukana vain musiikin luovien tekijöiden oikeuksia, jotka perustuvat tekijänoikeuslain 2 §:ään ja Suomea sitovan Bernin yleissopimuksen 11bis artiklaan. Lisäksi musiikin tekijöiden oikeus niin sanottuun välilliseen esittämiseen sisältyi Suomessa jo vuoden 1927 lakiin ja on vahvistettu muun muassa korkeimman oikeuden ratkaisussa vuodelta 1934 (KKO 1934 I 22).
Vanhan Kulkurin kommentit Teoston vastineeseen
Teoston vastineesta pyydetyssä kommentissaan Vanha Kulkuri toisti toimenpidepyynnössä esittämänsä. Vanha Kulkuri ei pidä itseään musiikkiohjelman lähettäjänä tai välillisenä esittäjänä, kun se ainoastaan tarjoaa samanlaiset tekniset mahdollisuudet televisio-ohjelmien seurantaan kuin jokaisella ihmisellä nykyisin on omassa kodissaankin. Yksikään majoitusta tarvitseva yritys tai yksityinen ihminen ei osta toimenpidepyynnön tekijältä musiikkipalveluita, vaan ainoastaan majoitusta. Teoston tekijänoikeustariffin osalta Vanha Kulkuri katsoo, että maksun olisi oltava oikeassa suhteessa saatuun hyötyyn nähden.
Vanha Kulkuri katsoo, että Teosto käyttää väärin määräävää markkina-asemaansa pyrkimällä rahastamaan asuntohotellilta vanhentuneen ja puutteellisen lain avulla kohtuuttomasti tekijänoikeuskorvauksia. Vanha Kulkuri toivoo, että lainsäätäjä ottaisi asiassa yksiselitteisen selkeän kannan niin Suomessa kuin koko yhteisön alueella.
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi tekijänoikeuslain 47 §:n muuttamiseksi
Hallituksen esitys tekijänoikeuslain 47 §:n muuttamiseksi koskee sanamuotonsa mukaan esittävien taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien oikeuksia. Näitä oikeuksia Suomessa hallinnoi nyt Esittävien taiteilijoiden ja äänitetuottajien yhdistys Gramex ry (jäljempänä Gramex). Teosto hallinnoi puolestaan säveltaiteen luovien tekijöiden tekijänoikeuskorvauksia, joita tekijänoikeuslain muutos ei koske.
Esittävien taiteilijoiden ja äänitetuottajien oikeuksia koskevia säännöksiä on EU:n piirissä yhdenmukaistettu vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista henkisen omaisuuden alalla annetulla neuvoston direktiivillä. Suomen tekijänoikeuslakiin tehtiin tämän niin sanotun vuokrausdirektiivin vaatimat muutokset 1.5.1995 voimaan tulleella lailla. Käytännössä on tämän jälkeen syntynyt epäselvyyttä siitä, koskeeko tekijänoikeuslain 47 §:n mukainen korvausoikeus äänitteen välittömän käyttämisen lisäksi tilanteita, joissa äänitteen käyttö on välillistä. Välillistä käyttöä ovat sellaiset esitykset, joissa esimerkiksi radio- tai televisiovastaanottimen avulla välitetään lähetyksessä käytetyllä äänitteellä olevia esityksiä yleisölle.
Hallituksen esityksen mukaan Suomen tekijänoikeuslain 47 §:n 1 momentin sanamuoto ei ole ristiriidassa vuokrausdirektiivin 8 artiklan 2 kappaleen säännöksen kanssa. Hallitus katsoo kuitenkin, että sekä esittävien taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien korvausoikeuden että äänitteiden käyttäjien korvausvelvollisuuden selventämiseksi lakiin on syytä tehdä lisäys, jolla vahvistettaisiin nimenomaisesti se, että oikeus korvaukseen koskee myös sellaisia tilanteita, joissa äänitteiden käyttö julkiseen esitykseen on välillistä.
Päätös ja sen perustelut
Relevantit markkinat ja Teoston määräävä markkina-asema
Kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukaan määräävä markkina-asema katsotaan olevan elinkeinonharjoittajalla tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymällä, jolla koko maassa tai tietyllä alueella on yksinoikeus tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla.
Määräävä markkina-asema on olemassa tietyillä asiallisilla ja alueellisilla hyödykemarkkinoilla.
Teostolla on toiminnassaan tosiasiallinen monopoli, koska se Suomessa ainoana yhteisönä käsittelee säveltaiteellisia tekijänoikeuskorvauksia huolimatta siitä, että tekijänoikeuslaki sinänsä ei estäisi kilpailevan yhteisön perustamista. Kansainvälinen tekijänoikeusjärjestöjen yhteistyö merkitsee sitä, että jokainen tekijänoikeusjärjestö hallinnoi omalla kansallisella ja maantieteellisellä alueellaan myös ulkomaisten tekijänoikeudenhaltijoiden etuja, mikä periaatteessa sulkee pois mahdollisen ulkomaisen kilpailun. Yksittäisillä säveltaiteellisten tekijäoikeuksien haltijoilla ei käytännössä ole mahdollisuuksia tehdä sopimuksia musiikin lukuisten eri käyttäjien kanssa. Tämän vuoksi säveltaiteellisten tekijänoikeuksien haltijat ovat luovuttaneet oikeutensa Teostolle ja valtuuttaneet Teoston perimään julkisista esityksistä tekijälle tekijänoikeuslain mukaan kuuluvat korvaukset.
Teoston määräävä markkina-asema on todettu kilpailuneuvoston Teoston poikkeuslupahakemuksesta 5.10.1995 tekemässä päätöksessä, jossa kilpailuneuvosto katsoi Teostolla olevan tosiasiallinen monopoli säveltaiteen tekijänoikeuksien kollektiivisessa hallinnoinnissa Suomessa.
Teoston menettelytapojen arvioinnin lähtökohdat
Toimenpidepyynnössä on esitetty Teoston käyttävän väärin määräävää markkina-asemaansa, kun se on pyrkinyt aikaansaamaan toimenpidepyynnön tekijän kanssa sopimuksen suojatun musiikin välillisestä esittämisestä aiheutuvista tekijänoikeuskorvauksista.
Teoston ja Vanhan Kulkurin välistä kiistaa tekijänoikeuslain soveltamisesta tapaukseen on aikaisemmin käsitelty yleisessä tuomioistuimessa ja myös tekijänoikeusneuvosto on ottanut kantaa asiaan. Tekijänoikeusneuvoston lausunnon mukaan musiikin esittäminen televisiovastaanottimen välityksellä asuntohotellin huoneissa on tekijänoikeuslain 2 §:n 3 momentissa tarkoitettua julkista esittämistä. Lisäksi tekijänoikeuslain muuttamiseksi on tehty hallituksen esitys, jolla myös esittävien taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien oikeus korvaukseen välillisestä esittämisestä on tarkoitus vahvistaa sekä tästä aiheutuneet tulkintaerimielisyydet poistaa.
Kilpailuvirasto katsoo, että osapuolten erimielisyys tekijänoikeuskorvauksesta musiikin välillisestä esittämisestä asuntohotellin asiakkaille television kautta on musiikin tekijöiden tekijänoikeudellisen suojan laajuutta koskeva. Siitä aiheutuneiden tulkintaerimielisyyksien käsittely ei ole kuulu kilpailunrajoituslain piiriin eikä Kilpailuviraston toimialaan.
Toimenpidepyynnössä on kuitenkin myös väitetty Teoston tekijänoikeuskorvausten hinnoittelun olevan kustannusvastaamatonta sekä syrjivää Vanhaa Kulkuria kohtaan. Määräävän markkina-aseman vuoksi Teoston toimintaa voidaan tarkastella kilpailunrajoituslain 7 §:n perusteella. Syrjivää hinnoittelua arvioidaan kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 ja 4 kohtien perusteella.
Määräävässä markkina-asemassa olevan elinkeinonharjoittajan hinnoittelulle asetettavat erityiset vaatimukset
Kilpailunrajoituslain 7 §:ää koskevissa hallituksen esityksen perusteluissa (HE 148/87 vp. ja HE 162/1991 vp.) todetaan, että määräävä markkina-asema antaa yritykselle mahdollisuuden asettaa hintatasonsa riippumattomana kilpailevista yrityksistä ja ratkaisevasti vaikuttaa omalla asiakaspolitiikallaan toisten yritysten kohtaloihin. Tämä vaikutusvalta edellyttää terveen ja toimivan kilpailun näkökulmasta sitä, että määräävässä markkina-asemassa olevalle yritykselle asetetaan sellainen tasapuolisuusvaatimus asiakassuhteissaan, joka ei olisi perusteltu muunlaisessa markkina-asemassa olevien yritysten osalta. Tasapuolisuusvaatimus koskee muun muassa hintasyrjintää, jota voidaan pitää 7 §:n 4 kohdassa kiellettynä määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä. Lisäksi lainkohdassa kielletään perusteluissa mainitun kohtuuttoman korkean monopolihinnoittelun soveltaminen.
Määräävässä markkina-asemassa olevan elinkeinonharjoittajan tulee noudattaa hinnoittelussaan johdonmukaista, läpinäkyvää ja kohtuullista menettelytapaa, joka ei myöskään syrji keskenään samassa asemassa olevia asiakasyrityksiä tai sellaiseksi haluavia. Vaatimus edellyttää näin ollen määräävässä markkina-asemassa olevan elinkeinonharjoittajan soveltavan kaikissa asiakassuhteissaan yhdenmukaisia ja selkeitä hinnoitteluperiaatteita, jotka varmistavat, että kahden laadultaan ja määrältään samaa hyödykettä hankkivan asiakkaan välillä ei vallitse perusteettomia hintaeroja. Kullakin asiakkaalla on edelleen oltava mahdollisuus etukäteen tietää, mitkä ovat hänen maksettavakseen koituvat veloitukset ja millä tavoin ne muuttuvat esimerkiksi määrän tai hankintatapojen muuttuessa.
Kilpailuvirasto on viimeksi Gramexin tekijänoikeuskorvauksen minimimaksun korotuksen kohtuullisuutta koskeneessa päätöksessään (dno 574/61/95) todennut, että kustannusvastaava hinnoittelu on aina hyväksyttävää, mutta kustannusten rakennetta vastaamatonkaan hinnoittelu ei aina ole määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Eräissä tapauksissa voi myös määräävässä markkina-asemassa oleva elinkeinonharjoittaja käyttää keskimääräisiin kustannuksiin perustuvaa hinnoittelua, jossa jotkin asiakaskohtaiset kustannuserot jäävät huomiotta. Sellainen hinnoittelu on hyväksyttävää, jos tarkkojen asiakaskohtaisten kustannuserojen laskenta vaatisi kyseiseltä elinkeinonharjoittajalta enemmän lisäresursseja kuin mitä yhteiskunta voisi asiakaskohtaisten hintojen tarkemman määräytymisen ansiosta säästää sitä kautta, että yhteiskunnan taloudelliset voimavarat kohdentuisivat sen ansiosta tehokkaampaan käyttöön. Myös tekijänoikeusmaksujen hallinnoinnissa Kilpailuvirasto katsoo perustelluksi asiakkaiden jakamisen asiakasryhmiin, joiden sisällä asiakkaisiin sovelletaan samaa tariffia.
Teoston hotelli- ja ravintola-alalla soveltama tariffi
Selvitysten mukaan Teosto on neuvotellut Hotelli- ja ravintolaneuvoston kanssa alaa koskevan niin sanotun R-tariffin. Teostolla on musiikinesitysoikeus yli 6 000 ravintolan ja hotellin kanssa.
Tämän tariffin mukaisen korvauksen määrään vaikuttavat toiminnan laajuus sekä musiikin käyttämisen määrä. Majoitus- tai ravitsemisliikkeen palvelutasolla ei ole merkitystä tekijänoikeuskorvauksen muodostumiselle. Koska tariffi perustuu hotellihuoneiden lukumäärään, maksaa samaan tariffiluokkaan kuuluva hotelli samansuuruisen korvauksen sijainnistaan riippumatta. Suuremman hotellin korvaus on siten suurempi kuin sellaisen hotellin, jossa on vähemmän huoneita.
Teoston mukaan musiikin tosiasiallinen käyttö otetaan huomioon. Majoitustilojen osalta korvaus peritään sen huonemäärän mukaisesti, joissa on keskusradio, televisio tai muu esityslaite. Jos hotelli alhaisen käyttöasteen vuoksi sulkee määräajaksi tai toistaiseksi osan huonetiloistaan ja ilmoittaa tästä sopimuksen mukaisesti Teostolle, ei korvausta näiden huoneiden osalta tältä ajalta laskuteta.
Kilpailuvirasto katsoo, ettei kysymyksessä olevassa tapauksessa ole tullut esiin seikkoja, jotka viittaisivat siihen, että Vanhaan Kulkuriin sovellettavat tekijänoikeudelliset maksut olisivat syrjiviä suhteessa muihin kyseisen alan yrityksiin. Hotelli- ja ravintola-alaa koskevan R-tariffin korvausperusteita ei myöskään Kilpailuviraston saaman selvityksen mukaan voida pitää sinänsä kohtuuttomina tai epätasapuolisina.
Ratkaisu
Kilpailuvirasto katsoo, ettei Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry:n menettelyä toimenpidepyynnön tarkoittamassa tapauksessa voida pitää kilpailunrajoituslain 7 §:n vastaisena määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä. Asuntohotelli Vanha Kulkuri Oy:n välillisestä musiikin esittämisestä aiheutuva tekijänoikeuden korvaus määräytyy hotelli- ja ravintola-alalla yleisesti noudatetun tekijänoikeustariffin mukaisesti, jossa eri asiakasryhmien käyttämän tekijänoikeudellisesti suojatun musiikin määrä on edellä mainituilla eri tekijöillä otettu huomioon.
Esitetyin perustein Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry:n yleisen tariffin soveltamista tekijänoikeudellisesti suojatun musiikin välillisestä esittämisestä musiikin tekijöille tuleviin korvauksiin ei voida pitää Asuntohotelli Vanha Kulkuri Oy:tä syrjivänä menettelynä sillä tavoin kuin kilpailunrajoituslain 7 §:ssä tarkoitetaan.
Kilpailuvirasto katsoo, että osapuolten erimielisyys tekijänoikeuskorvauksesta musiikin välillisestä esittämisestä Asuntohotelli Vanha Kulkuri Oy:n asiakkaille television kautta on musiikin tekijöiden tekijänoikeudellisen suojan laajuutta koskeva. Siitä aiheutuneiden tulkintaerimielisyyksien käsittely ei kuulu kilpailunrajoituslain piiriin eikä Kilpailuviraston toimialaan.
Kilpailuvirasto poistaa asian käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Kilpailunrajoituslain (484/92) 3 §:n 2 momentti ja 7 §
Muutoksenhaku
Kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n 3 momentin mukaan Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.
Mikäli Kilpailuvirasto ei tee esitystä asian käsittelemisestä kilpailuneuvostossa, sen voi kilpailunrajoituksista annetun lain 13 §:n mukaan tehdä elinkeinonharjoittaja, jota kilpailunrajoitus välittömästi koskee, tai elinkeinonharjoittajien tai kuluttajien etujen valvomiseksi toimiva yhteisö.