1 Asia
Ekopulloyhdistys ry:n menettelytavat uudelleentäytettävien juomapakkausten kierrätystoiminnassa
2 Asianosaiset
Ekopulloyhdistys ry, Helsinki
Toimenpidepyynnön tekijät:
Oy Mallaskoski Ab, Seinäjoki
Pramia Oy, Jalasjärvi
Finn Spring Oy, Toholampi
3 Ratkaisu
Asia poistetaan käsittelystä.
4 Asian vireilletulo
1. Kilpailuvirastoon 30.11.2005 saapuneessa toimenpidepyynnössä Oy Mallaskoski Ab, Pramia Oy ja Finn Spring Oy ovat pyytäneet virastoa tutkimaan Ekopulloyhdistys ry:n (jäljempänä Ekopullo) toimintaa uudelleentäytettävien juomapakkausten kierrätystoiminnassa. Toimenpidepyynnön mukaan Ekopullon järjestelmästä irtautumiseen ja pullojen käytön vähentämiseen liittyvä ns. clearing-maksu on kohtuuton, mikä on rajoittanut toimenpidepyynnön tekijöiden mahdollisuuksia siirtyä kilpailevan kierrätysjärjestelmän käyttäjiksi. Toimenpidepyynnön tekijöiden mukaan maksun määräytymisperusteita ei ole myöskään esitetty selkeästi ja läpinäkyvästi. Lisäksi toimenpidepyynnössä katsotaan, että Ekopullo ei ole toiminut tasapuolisesti, kun se ei ole myöntänyt Pramialle lupaa käyttää Ekopullon järjestelmään kuuluvia ns. sekundääripakkauksia kertakäyttöpulloihin pakatuille juomapakkauksille.
2. Finn Spring Oy on lisäksi tehnyt 23.4.2010 Kilpailuvirastolle toimenpidepyynnön suurpanimoiden menettelytavoista eri kierrätysjärjestelmissä (dnro 419/14.00.00/2010). Asian käsittely on Kilpailuvirastossa edelleen kesken ja sen osalta ratkaisu tehdään myöhemmin.
5 Asiaselostus
5.1 Uudelleentäytettävien juomapakkausten kierrätysjärjestelmä
3. Ekopullo hallinnoi uudelleentäytettävien virvoitusjuomien ja mietojen alkoholijuomien pakkausten käyttöä ja kierrätystä Suomessa. Jokainen yhdistyksen jäsen vastaa itse pakkausten talteenotosta, kuljettamisesta ja uudelleentäytöstä. Järjestelmä toimii käytännössä siten, että panimot pesevät ja täyttävät juomapakkaukset omalla kustannuksellaan, minkä jälkeen kuljetusyritykset huolehtivat juomapakkausten jakelusta myyntiin muun muassa Alkoon, keskusliikkeisiin, huoltoasemille ja ravintoloihin. Asiakkaalle myydyn tuotteen hinnassa on mukana pantin arvo. Kun loppukäyttäjä on ostanut ja käyttänyt tuotteen, palauttaa hän tuotteen takaisin juomapakkausten vastaanottopisteeseen ja saa samalla pantin takaisin itselleen. Ekopullon jäsenet maksavat kaupalle käsittelypalkkion palautetuista pulloista.
4. Ekopullo vastaa lähinnä uusien pakkausten hankinnasta ja pakkausten romutuksesta sekä jäsenten tarpeita varten riittävän pakkausmäärän ylläpitämisestä. Jäsenet suorittavat vuosittain yhdistykselle jäsenmaksun, jolla katetaan yhdistyksen toiminnan vuosittaiset kustannukset. Jäsenmaksu määräytyy Suomessa myytyjen uudelleentäytettävien panimo- ja virvoitusjuomapakkausten juomalitrojen perusteella. Ekopullon suurimpia jäseniä ovat Oy Sinebrychoff Ab, Oy Hartwall Ab ja Olvi Oyj, joilla jokaisella on myös yksi edustaja yhdistyksen hallituksessa.
5. Ekopullo ei itse omista järjestelmään kuuluvia pulloja ja muita pakkauksia, vaan kukin jäsen omistaa tarvitsemansa pakkaukset itse. Uusien pakkausten ostot jaetaan jäsenille käyttötarpeen mukaan ja hankintasuunnitelmaa määriteltäessä otetaan huomioon jo olemassa oleva pakkauskanta sekä arvioidaan romutettavien pakkausten määrä ja tarve kussakin pakkaustyypissä. Järjestelmän perusperiaatteena on, että olemassa oleva pakkauskanta hyödynnetään mahdollisimman tehokkaasti. Uudelleentäyttövelvoitteen mukaisesti jäsen on velvollinen täyttämään juomapakkaukset siten, että vähintään 95 prosenttia sen täyttämistä pakkauksista on käytettyjä juomapakkauksia.
6. Ekopullon toiminta käynnistyi Kilpailuviraston myöntämän poikkeusluvan[1] nojalla vuonna 2004, kun Panimoliiton aiemmin hallinnoima yhtenäispakkausten kierrätysjärjestelmä siirrettiin ympäristöministeriön luvalla Ekopullon hoidettavaksi. Yhdistyksen jäsenyys on avoin kaikille Suomessa toimiville panimotuotteiden ja virvoitusjuomien valmistajille. Myönnetyn poikkeusluvan edellytyksenä oli muun muassa, etteivät Ekopullon jäsenet päätöksenteossaan saa aikaan joko jäseninä tai yhdistykseen muutoin yhteistyösuhteessa olevien panimoiden tuotantoa rajoittavia vaikutuksia.
7. Suomessa on 1.1.2008 otettu käyttöön kertakäyttöisiä PET-muovipakkauksia koskeva kierrätysjärjestelmä, jota hallinnoi Suomen Palautuspakkaus Oy. Uuden järjestelmän syntymiseen liittyi juomapakkausverouudistus, jonka seurauksena näistä pakkauksista ei enää peritä lisäverona aiemmin kannettua 8,5 sentin veroa litralta. Verottomuuden edellytyksenä on, että raaka-aineena hyödynnettävät kertakäyttömuovipullot ovat osa kierrätysjärjestelmää ja niistä peritään pantti.
5.2 Ekopullon hallinnointisääntöjen 8 kohdan mukainen clearing-menettely
8. Ekopullon toimintaa sääntelevät hallinnointisäännöt. Hallinnointisääntöjen 8 kohdan mukaan jäsenen irtaantuessa järjestelmästä Ekopullon hallitus päättää kyseisen jäsenen romutusvelvollisuudesta ja kustannuksista clearing-menettelyn kautta edellisten kahden kalenterivuoden markkinaosuuksien perusteella. Kyseistä sääntökohtaa tarkennettiin hallituksen päätöksellä 18.10.2005. Hyväksytyn lisäyksen mukaan Ekopullon hallituksella on vastaava oikeus myös, kun jäsen merkittävästi vähentää jonkin pakkauksen käyttöä tekemättä kuitenkaan varsinaista lopettamisilmoitusta.
9. Toimenpidepyynnön tekijöiden mukaan kyseisen sääntökohdan merkitys on tullut niille täydellisenä yllätyksenä. Mallaskosken ilmoitettua Ekopullolle suunnittelevansa pakkausten käytön lopettamista sille ilmoitettiin clearing-maksusta, jonka suuruus vastasi noin 10 prosenttia yrityksen liikevaihdosta. Toimenpidepyynnön mukaan muilla jäsenillä kuin suurpanimoilla ei ole ollut mitään todellista mahdollisuutta vaikuttaa maksun laskentaperusteisiin.
10. Toimenpidepyynnön tekijöiden mukaan Ekopullon tulisi osoittaa luotettavasti clearing-maksun määräytymisperusteet. Clearing-maksun olisi perustuttava toteutuneisiin ja todellisiin kustannuksiin, kuten järjestelmästä irtautumisen vuoksi aiheutuneisiin tosiasiallisiin romutuskustannuksiin. Toimenpidepyynnön mukaan Ekopullo ei ole Mallaskosken tapauksessa esittänyt mitään selvitystä siitä, onko romuttamista tapahtunut ja onko siitä aiheutunut kustannuksia.
11. Toimenpidepyynnön tekijöiden mukaan clearing-maksu on kohtuuton sekä laskentaperusteen että määrän osalta, kun se määräytyy markkinaosuuden eikä todellisuudessa hävitettävien pakkausten aiheuttamien kustannusten perusteella. Maksun määräytymisessä ei huomioida esimerkiksi pakkauksen elinkaarta eikä sitä aikaa, jonka kyseinen jäsen on ollut järjestelmässä mukana ja käyttänyt pakkauksia. Toimenpidepyynnön tekijät katsovat, että järjestelmästä irtautumisen kustannusten tulisi määräytyä pakkausten käyttökertojen mukaan. Nykyjärjestelmässä käyttökerrat samaistetaan markkinaosuuteen, mikä aiheuttaa virheellisen lopputuloksen, koska järjestelmässä mukana olemisen aikaa ei huomioida. Toimenpidepyynnön tekijät katsovat, että järjestelmästä irtaantuvalta yritykseltä ei esimerkiksi tulisi periä sen liikkeelle laskemien pullojen panttimaksuja, koska kuluttajan palauttaessa pullon kauppaan, pullo jää edelleen muiden kierrätysjärjestelmän jäsenten käytettäväksi.
12. Toimenpidepyynnön tekijöiden mukaan erityisesti sääntökohdan muutos on entisestään heikentänyt pienten jäsenten asemaa tilanteessa, jossa ne ovat suunnitelleet pakkausten käytön vähentämistä. Muutetun sääntökohdan mukaan clearing-maksu voidaan määrätä maksettavaksi myös silloin, kun jäsen merkittävästi vähentää pakkausten käyttöä. Sitä, milloin kyseinen merkittävyyskriteeri täyttyy, ei toimenpidepyynnön tekijöiden mukaan ole määritelty. Vaikka siis yhtään juomapakkausta ei vähentämisen johdosta romutettaisi eikä mitään todellisia kustannuksia aiheutuisi, maksu voidaan määrätä maksettavaksi.
13. Ekopullo puolestaan esittää, että hallinnointisääntöjen 8 kohdassa tarkoitettu kustannusvastuu on aiheuttamisperiaatteen mukainen jälkikäteinen kustannuskorvaus juomapakkausten käytöstä. Kun uusi jäsen liittyy järjestelmään, kokonaispakkauskanta kasvaa uuden jäsenen markkinaosuuden mukaisesti. Mitä enemmän juomapakkauksia käytetään, sitä nopeammin ne myös kuluvat. Näin ollen pakkauksia joudutaan Ekopullon näkemyksen mukaan romuttamaan aikaisemmin sekä hankkimaan uusia pakkauksia käytöstä poistettujen tilalle. Kun jäsen lopettaa jonkin yhtenäispakkauksen käytön, sääntökohdan mukainen kustannusvastuu konkretisoituu. Järjestelmän käyttökustannukset toteutuvat siten jälkikäteen. Clearing-maksu ei siten ole aina sidoksissa pakkausten konkreettiseen hävittämiseen, vaan kyse on pakkauksen käytön aiheuttamasta kustannusvastuusta.
14. Ekopullon mukaan vaadittava kustannuskorvaus muodostuu niistä pantti- ja muista korvauksista, jotka muut jäsenet joutuvat maksamaan irtaantuvan jäsenen puolesta. Muut jäsenet joutuvat suorittamaan juomapakkauksen käytön lopettavan yrityksen puolesta tämän markkinaosuutta vastaavat kustannukset panteista, kaupan käsittelypalkkion sekä esimerkiksi lajittelukorvauksen muille panimoille. Kun irtaantuva jäsen maksaa korvauksen, tämä jaetaan muille kyseistä pakkausta käyttäville jäsenille näiden markkinaosuuden mukaisesti.
15. Pakkauksen käytön lopettamisen yhteydessä Ekopullo laatii laskelman, jossa esitetään, mistä komponenteista korvaus muodostuu. Esimerkiksi Mallaskosken tapauksessa kustannuskorvaus muodostuu laskelman mukaan panttimaksuista, jotka muut Ekopullon jäsenet joutuvat maksamaan lunastettaessa Mallaskosken markkinaosuuden mukainen osuus pakkauskannasta, kaupalle maksetuista Mallaskosken markkinaosuutta vastaavista pakkausten käsittelykorvauksista sekä lajittelukorvauksista. Lopetuslaskelman laskentaperusteena on Mallaskosken markkinaosuus 0,33 litran ruskean lasipullon pakkauskannasta lopettamista edeltävänä kahtena vuotena.
16. Säännöt kohtelevat Ekopullon mukaan jäseniä tasapuolisesti, sillä myös suurpanimoille on syntynyt merkittäviä korvausvastuita niiden luopuessa käyttämästä jotakin tiettyä pakkaustyyppiä. Ekopullo on esittänyt Kilpailuvirastolle toimittamassaan materiaalissa useita esimerkkejä ja loppulaskelmia tilanteista, joissa suurpanimot ovat luopuneet jonkin pakkaustyypin käytöstä, jolloin Ekopullo on soveltanut vastaavia hallinnointisääntöjen 8 kohdan mukaisia periaatteita. Tältä osin clearing-menettelyssä ei ole nähtävissä eroja sen suhteen, onko pakkauksen käytön lopettava yritys pien- vai suurpanimo.
17. Ekopullo on arvioinut vuonna 2006 Kilpailuvirastolle toimittamassaan vastineessa, että kertakäyttöisiä PET-muovipulloja koskevan kierrätysjärjestelmän käyttöönoton myötä merkittävä osa Ekopullon volyymistä siirtyy uuden järjestelmän piiriin. Tämä vähentää Ekopullon arvion mukaan selvästi Ekopullon pakkausvolyymiä ja johtaa siten merkittävään romutustarpeeseen. Tältä osin kehitystrendi tulee Ekopullon mukaan vastaamaan kehitystä Ruotsissa, jossa on otettu käyttöön kertaPET-pullojen kierrätysjärjestelmä aikaisemmin kuin Suomessa.
18. Ekopullon mukaan hallinnointisääntöjen 8 kohdan muutoksella on ainoastaan selkeytetty korvausvastuun syntymistä. Sääntökohdan keskeinen sisältö ei ole muuttunut, vaan kyse on ollut vain teknisestä muutoksesta. Muutoksella on haluttu estää se, että sääntöjä kierrettäisiin ja kustannuksia sälytettäisiin muille jäsenille tosiasiallisesti luopumalla yhtenäispakkausten käytöstä tekemättä siitä kuitenkaan lopettamisilmoitusta Ekopullolle.
19. Ekopullo on myös tuonut esiin, että Mallaskosken oma toiminta on lisännyt Ekopullon pakkauskannan käyttöä merkittävästi. Ekopullon käsityksen mukaan Mallaskoski teki Lidl Suomi Ky:n kanssa toimitussopimuksen erittäin alhaisella hinnalla. Kun Lidl yllättäen päättikin sopimuksen, Mallaskosken toiminta vaikeutui, mutta lyhytkestoisen Lidl-yhteistyön seurauksena Ekopullon pakkausten käyttökerrat olivat kuitenkin kasvaneet merkittävästi. Tämä on puolestaan johtanut aikaisempiin uushankintoihin ja lisäkustannuksiin.
5.3 Järjestelmään kuuluvien ns. sekundääripakkausten käyttö
20. Ekopullon järjestelmään kuuluu varsinaisten juomapakkausten lisäksi myös ns. sekundääripakkauksia, joihin juomapakkaukset kuljetusta ja varastointia varten pakataan. Tällaisia ovat muun muassa yhtenäiskorit, kennolevyt ja ns. dollyt.
21. Toimenpidepyynnön tekijöiden mukaan Ekopullo ei ole toiminut tasapuolisesti, kun se ei ole myöntänyt Pramialle lupaa käyttää Ekopullon järjestelmään kuuluvia ns. sekundääripakkauksia kertakäyttöpulloihin pakatuille juomapakkauksille. Toimenpidepyynnön tekijöiden mukaan muun muassa Sinebrychoff ja Hartwall ovat kuitenkin käyttäneet sekundääripakkauksia järjestelmään kuulumattomille pakkauksille, vaikkei tällaista toimintaa ole sallittu Pramialle.
22. Ekopullo on korostanut, että hallinnointisäännöt sallivat vain uudelleentäytettävien juomapakkausten käyttämisen järjestelmään kuuluvissa sekundääripakkauksissa. Sen mukaan on selvää, ettei järjestelmän piiriin kuulumattomia muovisia kertakäyttöjuomapakkauksia saa pakata kyseisiin sekundääripakkauksiin. Ekopullon mukaan se on johdonmukaisesti kieltänyt kaiken sellaisen ilmenneen käytön, joka on ollut hallinnointisääntöjen vastaista. Se on esimerkiksi huomauttanut asiasta VIP-Juicemaker Oy:tä ja Sinebrychoffia, jotka molemmat ovat välittömästi ilmoittaneet lopettavansa sääntöjen vastaisen toiminnan.
6 Kilpailuoikeudellinen arvio
6.1 Relevantit markkinat ja Ekopulloyhdistyksen asema markkinoilla
23. Kilpailuvirasto on tarkastellut uudelleentäytettävien juomapakkausten kierrätystoimintaa Ekopullon perustamista koskeneessa poikkeuslupapäätöksessään vuonna 2004.[2] Poikkeuslupapäätöksessä relevanteiksi tuotemarkkinoiksi on määritelty virvoitusjuomien ja mietojen alkoholijuomien uudelleen täytettävien vähittäismyyntipäällysteiden kierrätystoiminnan markkinat. Nämä markkinat on alueellisesti määritelty Suomen laajuisiksi.
24. Suomessa on kaksi toiminnassa olevaa kierrätysjärjestelmää uudelleen täytettäville juomapakkauksille: A-Pullon ja Ekopullon hallinnoimat järjestelmät. Erotuksena Ekopullosta A-Pullon pakkauksia käytetään väkevien ja keskivahvojen alkoholijuomien, mietojen viinien ja vahvojen siidereiden pakkaamiseen. Lisäksi raaka-aineena hyödynnettäville tölkeille ja 1.1.2008 lähtien myös kertaPET-pulloille on omat Suomen Palautuspakkaus Oy:n hallinnoimat kierrätysjärjestelmänsä.
25. Kilpailuvirasto katsoo, että asian lopputulos huomioon ottaen voidaan relevanttien hyödykemarkkinoiden ja maantieteellisten markkinoiden täsmällinen määritteleminen jättää avoimeksi. Asian ratkaisemisen kannalta ei myöskään ole välttämätöntä ottaa kantaa Ekopullon markkina-asemaan. Ekopullon menettelytapoja on kuitenkin tässä yhteydessä perusteltua tarkastella mahdollisen määräävän markkina-aseman väärinkäytön näkökulmasta, ottaen huomioon toimenpidepyynnössä esitetyt väitteet ja se, että Ekopullon järjestelmä on ainoa uudelleentäytettävien virvoitusjuomapakkausten ja mietojen alkoholijuomapakkausten kierrätysjärjestelmä Suomessa.
6.2 Ekopullon menettelytavat
26. Määräävässä markkina-asemassa olevalle yritykselle on kilpailunrajoituslain 6 §:ssä asetettu erityinen kohtuullisuus- ja tasapuolisuusvelvoite muun muassa hinnoittelun ja muiden toimitusehtojen osalta. Käytännössä tämän toteutuminen edellyttää hintojen, hinnoitteluperiaatteiden ja muiden toimitusehtojen läpinäkyvyyttä, jonka ansiosta asiakkaat voivat tehdä päätelmiä omien sopimusehtojensa oikeellisuudesta ja tasapuolisuudesta.
27. Arvioitavana olevien Ekopullon hallinnointisääntöjen 8 kohdassa todetaan:
”Jäsenen tulee ilmoittaa kuusi kuukautta etukäteen kirjallisesti yhtenäispäällysteestä luopumisesta. Tämän perusteella hallitus päättää jäsenen romutusvelvollisuudesta ja kustannuksista clearing-menettelyn kautta edellisten kahden kalenterivuoden markkinaosuuksien perusteella. Jäsenen käytettyä päällystettä alle kaksi kalenterivuotta käytetään laskentaperusteena ajanjaksoa, jona jäsen on käyttänyt päällystettä.”
28. Sääntökohtaan lokakuussa 2005 hyväksytyn lisäyksen mukaan:
”Hallituksella on oikeus päättää jäsenen romutusvelvollisuudesta ja kustannuksista clearing-menettelyn kautta edellisten kahden kalenterivuoden markkinaosuuksien perusteella, mikäli jäsen merkittävästi vähentää yhtenäispäällysteen käyttöä.”
29. Toimenpidepyynnön tekijät ovat esittäneet, että clearing-maksun määräytymisperusteita ei ole esitetty selkeästi ja läpinäkyvästi. Sääntöjen mukaan kustannukset määräytyvät kahden edellisen kalenterivuoden markkinaosuuden perusteella. Yrityksen lopettaessa tietyn pakkaustyypin käytön tai irtaantuessa Ekopullon järjestelmästä kokonaan, Ekopullo toimittaa irtaantuvalle yritykselle tämän markkinaosuuteen pohjautuvan lopetuslaskelman muiden jäsenten maksettavaksi jäävistä panttimaksuista ja muista korvauksista, kuten kaupan käsittelypalkkioista. Kilpailuvirasto katsoo, että Ekopullon clearing-menettelyä voidaan kokonaisuutena arvioiden pitää siinä määrin selkeänä, ettei Kilpailuvirastolla ole syytä selvittää kysymystä tämän enemmälti.
30. Sääntömuutoksella tilannetta on selkeytetty siten, että on estetty sellainen väärinkäytön mahdollisuus, jossa jäsen ensin kahden vuoden ajan merkittävästi vähentäisi käyttämiensä pakkausten määrää ja vasta tämän jälkeen tekisi Ekopullolle ilmoituksen käytön lopettamisesta. Sääntökohtaa on sovellettu Ekopullossa johdonmukaisesti kaikkiin jäseniin, jotka lopettavat tietyn pakkaustyypin käyttämisen taikka irtaantuvat järjestelmästä kokonaan.
31. Toimenpidepyynnön tekijöiden mukaan clearing-maksu on myös kohtuuttoman korkea, mikä rajoittaa heidän mahdollisuuksiaan siirtyä kilpailevan kierrätysjärjestelmän käyttäjiksi. Toimenpidepyynnön tekijöiden mukaan clearing-maksun tulisi perustua toteutuneisiin ja todellisiin romutuksesta aiheutuneisiin kustannuksiin. Maksua määrättäessä tulisi myös huomioida se ajanjakso, jonka ajan yritys on käyttänyt pakkauksia, yrityksen markkinaosuus tuona aikana ja suhteuttaa nämä pakkauksen kiertoaikaan.
32. Kilpailunrajoituslain tarkoituksena ei ole, että kilpailuviranomaiset voisivat määrätä hyödykkeistä pyydettäviä hintoja tai asettaa ylimmän sallitun hinnan. Oikeuskäytännön perusteella Kilpailuvirasto voi puuttua monopoliasemassa tai määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen hinnoitteluun vain, jos se on ilmeisen kohtuutonta. Kilpailuneuvosto on muun muassa Helsingin Energiaa ja Kuopion Energiaa koskevien päätöstensä yhteydessä asettanut varsin korkealle kynnyksen puuttua kohtuuttomaan hinnoitteluun. [3] Kilpailuneuvoston mukaan kilpailunrajoituslaissa tarkoitetun kohtuuttoman korkean hinnoittelun tunnusmerkistöön kuuluu se, että yrityksen soveltamat hinnat selkeästi ylittävät hyväksyttävänä pidettävän rajan. Edelleen kilpailuneuvosto totesi, että myös muun näytön olisi tuettava johtopäätöstä hinnoittelun selkeästä kohtuuttomuudesta.
33. Kilpailuneuvosto on edelleen muun muassa Oy Hetnytt Ab:n tapauksen[4] yhteydessä toistanut aikaisemman kantansa, jonka mukaan kilpailuviranomaisen tehtäviin ei kuulu tietyn hinnoittelujärjestelmän salliminen tai vahvistaminen yritysten noudatettavaksi. Kilpailuviranomaisten asia ei ole esimerkiksi vahvistaa useista vaihtoehtoisista hinnoitteluperiaatteista tiettyä yritysten noudatettavaksi.
34. Kilpailuvirasto katsoo, että nyt kyseessä olevassa tapauksessa ei ole kyse samanlaisesta hinnoittelun kohtuuttomuudesta kuin esimerkiksi mainitussa Oy Hetnytt Ab:n asiassa, jossa hinnankorotusten jälkeen vaaditut tekijänoikeuskorvaukset olivat kilpailuneuvoston mukaan taloudelliselta tasoltaan suhteettoman korkeita verrattuna yrityksen liikevaihtoon, radiokanavan tosiasialliseen kuulijamäärään sekä saavutettuun taloudelliseen hyötyyn. Toimenpidepyynnön tehneet yritykset ovat olleet pitkän ajan mukana eri kierrätysjärjestelmissä ja niiden on tullut olla tietoisia yhteisvastuullisuuteen perustuvien järjestelmien toimintaperiaatteista. Mallaskosken osalta euromääräisesti suuren clearing-maksun syntymiseen ovat vaikuttaneet sen omien liiketoiminnallisten riskien aktualisoituminen ja tästä aiheutuneet kasvaneet pakkausten käyttömäärät. On myös otettava huomioon, että toimenpidepyynnön tekijöistä esimerkiksi Pramian ja Finn Springin saamat laskut ovat markkinaosuuksien mukaisesti olleet huomattavasti Mallaskoskea pienempiä.
35. Toimenpidepyynnön tekijöiden mukaan Ekopullon clearing-maksussa tulisi huomioida markkinaosuuden lisäksi osapuolen kierrätysjärjestelmässä mukanaolon aika ja pullojen elinkaari. Kilpailuvirasto kuitenkin katsoo, ettei sen tehtäviin kuulu antaa sitovia ohjeita siitä, miten kyseiset kierrätysjärjestelmät ja niiden kustannusten jako tulisi suunnitella ja järjestää. Toimenpidepyynnön tekijät eivät ole myöskään esittäneet selvitystä siitä, miten Ekopullon hallinnointisääntöjen mukaiset clearing-maksut olisivat tosiasiassa estäneet niitä siirtymästä muiden kierrätysjärjestelmien käyttäjiksi. Ainakin Finn Spring Oy:n ja Pramia Oy:n Internet-sivujen mukaan niiden virvoitusjuomat pakataan nykyisin kierrätysmateriaalista valmistettuihin pakkauksiin.
36. Kilpailuvirasto viittaa myös tapaukseen Kopparberg, jossa yhtiö oli esittänyt Panimoliiton kierrätysjärjestelmään mukaan pääsyä siten, että siihen ei sovellettaisi pullojen uudelleentäyttövelvoitetta.[5] Kilpailuvirasto totesi tuolloin, että Kopparbergin hyväksyminen järjestelmään siten, että se olisi voinut käyttää pelkästään uusia pulloja, olisi mahdollistanut tälle vapaamatkustuksen muihin panimoihin nähden. Vastaavalla tavalla Kilpailuvirasto katsoo, että Ekopullon hallinnointisääntöjä tulee soveltaa johdonmukaisesti kaikkiin jäseniin ilman, että Mallaskosken tai muiden toimenpidepyynnön tekijöiden osalta tehtäisiin clearing-maksujen määräytymisen osalta poikkeuksia.
37. Sekundääripakkausten osalta Kilpailuvirasto toteaa, ettei asiassa ole ilmennyt seikkoja, joiden perusteella virasto voisi ottaa kantaa siihen, miten kierrätysjärjestelmään kuuluvia pakkauksia yhdistyksen sääntöjen mukaisesti käytetään. Kilpailuvirasto korostaa kuitenkin, että Ekopullo on soveltanut hallinnointisääntöjään johdonmukaisesti ja puuttunut myös muiden jäsenten sellaiseen toimintaan, jossa järjestelmään kuuluvia sekundääripakkauksia on käytetty järjestelmään kuulumattomille juomapakkauksille.
6.2.1 Yhteenveto
38. Kilpailuvirasto tuo lopuksi esiin, että Ekopullon hallinnointisääntöjen 8 kohdassa on ollut kyse jälkikäteen toteutuvasta kierrätysjärjestelmään kuuluvia yhtenäispakkauksia koskevasta kustannusvastuusta. Kyseistä sääntökohtaa on sovellettu tasapuolisesti ja johdonmukaisesti kaikkiin yhdistyksen jäseniin niiden lopettaessa tietyn yhtenäispakkauksen käytön tai vähentäessä sitä. Myös suurpanimoille on syntynyt merkittäviä korvausvastuita niiden luopuessa käyttämästä jotakin tiettyä pakkaustyyppiä. Lisäksi on otettava huomioon, että 1.1.2008 voimaan tulleen uudistuksen seurauksena on ollut odotettavissa, että huomattava osa panimotuotteiden ja virvoitusjuomien pakkaamiseen käytetystä pakkauskannasta siirtyy raaka-aineena hyödynnettäviin kertakäyttömuovipulloihin. Näin ollen Ekopullon on tullut voida varmistua siitä, että tästä käytön vähentymisestä johtuvat kustannukset jakaantuvat tasapuolisesti kaikille järjestelmän jäsenille.
39. Edellä mainitut seikat huomioiden Kilpailuvirasto katsoo, ettei asian enempi selvittäminen ole enää tarpeen. Asia voidaan siten poistaa käsittelystä.
7 Sovelletut säännökset
40. Laki kilpailunrajoituksista (480/1992) 3 §:n 2 momentti ja 6 §.
8 Muutoksenhaku
41. Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätöksen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta kilpailunrajoituslain 21 §:n perusteella siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.
9 Lisätiedot
42. Lisätietoja päätöksestä antaa apulaisjohtaja Timo Mattila.
[1] Kilpailuviraston poikkeuslupapäätös 5.4.2004, dnro 845/67/2002.
[2] Kilpailuviraston poikkeuslupapäätös, dnro 845/67/2002, annettu 5.4.2004.
[3] Kilpailuneuvoston päätökset 18.6.2001, dnrot 151/690/1999 ja 173/690/1999.
[4] Kilpailuneuvoston päätös 27.2.2002, dnro 96/690/2000.
[5] Kilpailuviraston päätös 29.4.2004, dnro 1157/61/01.