Osapuolet
TeliaSonera Finland Oyj
Toimenpidepyyntöjen tekijät
MTV3-Tele Oy (nyk. MTV Interactive)
Televerkko Oy
Ratkaisu
Asiassa annetut selvitykset eivät anna aihetta enempiin toimenpiteisiin. Asia poistetaan käsittelystä.
Asian vireilletulo
Kilpailuvirasto vastaanotti 22.10.1999 MTV3-Tele Oy:n (nyk. MTV Interactive, jäljempänä MTV) toimenpidepyynnön, jossa yhtiö pyysi selvittämään kaupallisten GSM-lyhytsanomien operaattorikorvauksia. MTV katsoi, että lyhytsanomapalveluiden hintataso oli kohtuuttoman korkea ja hinnoittelu oli vääristynyt kilpailun puutteesta johtuen. MTV totesi toimenpidepyynnössään joutuvansa tekemään lyhytsanomapalveluja koskevat sopimukset kaikkien matkapuhelinoperaattorien kanssa, jotta kaikilla puhelimen omistajilla olisi mahdollisuus osallistua tekstiviestejä lähettämällä esimerkiksi katsojakilpailuihin. Käytännössä sopimukset oli solmittu Sonera Oyj:n (nyk. TeliaSonera Oyj, jäljempänä Sonera)[1] ja Radiolinja Oy:n (nyk. Elisa Oyj)[2] kanssa.
MTV katsoi, että operaattorit pyrkivät hyötymään tilanteesta hinnoittelemalla lyhytsanomapalvelunsa kohtuuttoman korkeiksi tukkutasolla. MTV:n mukaan operaattori peri jokaisesta kytkemästään numerosta monien tuhansien avausmaksut, kuukausimaksut ja muutosmaksut. Samoin liikenteestä saatavista tuotoista operaattorin osuus oli tyypillisesti puolet.
Kilpailuvirasto vastaanotti 24.5.2000 myös Televerkko Oy:n (jäljempänä Televerkko) toimenpidepyynnöt koskien lyhytsanomapalvelujen hinnoittelua. Soneraa koskevan toimenpidepyynnön mukaan yhtiö syyllistyi kielletyn ns. hintaruuvin käyttöön hinnoittelemalla lyhytsanomapalvelut edullisemmin itselleen kuin muille palveluntuottajille ja sulkemalla pois kilpailevat palveluntuottajat lyhytsanomapalvelujen markkinoilta.
Asian selvittäminen
Tekstiviestipohjaisilla sisältöpalveluilla tarkoitetaan tekstiviestiteknologian avulla tuotettuja lisäarvopalveluita, jotka ovat tilattavissa GSM-matkapuhelimeen ennalta määritellyillä hakusanoilla. Kaikki sisältöpalvelut eivät ole tekstimuotoisia, kuten esimerkiksi uutiset, vaan ne voivat olla myös tekstiviesteillä tilattavia graafisia palveluja (esim. kuvaviestit ja ikonit) tai äänipalveluja (puhelimen soittoäänet).
Potentiaalisia sisältöpalveluiden käyttäjiä, loppuasiakkaita, ovat kaikki GSM-matkapuhelimen käyttäjät Suomessa. Palveluntarjoajina toimivat sekä matkapuhelinoperaattoreiden omat palveluntarjontayksiköt että operaattoreista riippumattomat palveluntarjoajat. GSM-matkapuhelinoperaattorit välittävät kaikkien palveluntarjoajien sisältöpalvelut loppuasiakkaille. Palveluntarjoajat tekevät sopimuksen palvelujen välittämisestä loppuasiakkaille sen operaattorin kanssa, jonka asiakkaille palveluntarjoaja haluaa palveluitaan tarjota.
LVM:n julkaiseman selvityksen[3] mukaan palveluntarjoajia oli kaikkiaan yli 200 Suomessa. Useimmat palveluntarjoajat tuottavat useita palveluita, joten erilaisia palveluita on tarjolla satoja. Myös Sonera on toiminut vuodesta 1999 lähtien palveluntarjoajana pääasiassa tytäryhtiönsä Zedin kautta. Aikaisempina vuosina operaattorit olivat aktiivisemmin mukana palveluntarjoajina. Sittemmin operaattorit ovat luopuneet suuresta osasta palveluntarjontaansa. Merkittävä muutos tapahtui vuosina 1999 ja 2000, jolloin operaattorit alkoivat tarjota mahdollisuutta palveluiden tarjonnalle kolmansille osapuolille. Tämän jälkeen kolmansien osapuolien lukumäärä on kasvanut vuosittain nopeassa tahdissa.[4]
Kilpailuvirasto on ratkaisuissaan (Dnro 76/61/1999, 4.8.1999, Dnro 1202/81/2000, 3.8.2001 ja Dnro 520/61/2001, 8.4.2002) katsonut, että Sonera Oyj:llä on kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu määräävä markkina-asema valtakunnallisten matkaviestinpalveluiden markkinoilla. Koska tekstiviestipohjaisia sisältöpalveluita tarjotaan matkaviestinpalveluasiakkaille, on Soneran menettelyä arvioitu tässä asiassa mahdollisena määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä, josta tarkasteluajanjaksona säädettiin kilpailunrajoituslain (480/1992) 7 §:ssä (ennen 1.5.2004). Asian ratkaisemiseksi ei ole tarvetta määritellä tarkemmin käsillä olevan asian relevantteja markkinoita tai Soneran asemaa markkinoilla.
Kilpailuvirasto on toimenpidepyyntöjen perusteella selvittänyt Soneran tekstiviestipohjaisten sisältöpalveluiden tarjoajilta perimiään korvauksia vuosina 1999–2002. Toimenpidepyyntöjen tekohetkellä vuonna 1999 kyseessä olevat markkinat olivat juuri syntyneet ja ne olivat voimakkaassa kasvussa. Soneran palveluntarjoajilta perimät korvaukset saattoivat yksittäisissä palvelukohtaisissa tapauksissa vuonna 1999 olla niin korkeat, ettei Soneran sisältöpalveluista loppuasiakkailtaan perimä hinta riittänyt kattamaan palvelun tarjoamisesta aiheutuneita kustannuksia. Soneran hinnoittelu viittasi vuonna 1999 kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan kieltämän kohtuuttoman hinnoittelun (hintaruuvin) käyttöön.
Kilpailuviraston kiinnitettyä huomiota Soneran hinnoitteluun, Sonera on laskenut palveluntarjoajilta perimiään korvauksia ja loppuasiakashinnat ovat nousseet vuodesta 1999. Sonera esitti 28.2.2003 toimittamassaan vastineessa, että vuonna 2000 sen omalle palveluntarjoajalle Zedille loppuasiakashinnasta operaattorikorvausten jälkeen jäänyt osuus on ollut selvästi positiivinen, eli Soneran palveluiden välittämisestä perimät korvaukset kokonaisuutena eivät ole ylittäneet loppuasiakashintoja. Myös vuosina 2001 ja 2002 Zedille ja sen kilpailijoille jäänyt osuus on ollut positiivinen. Loppuasiakashinnoittelu, joka ei ole riittänyt kattamaan palvelun tarjoamisesta aiheutuneita kustannuksia kohdistui siten yksittäisiin palveluihin.
Myöskään markkinakehitys ei anna viitteitä siitä, että Soneran hinnoittelu olisi sulkenut kilpailijoita pois markkinoilta. Soneran virastolle antamien selvitysten ja LVM:n julkaisujen[5] perusteella operaattoreista riippumattomat palvelujen tarjoajat ovat pystyneet toimimaan markkinoilla. Markkinoille on vuoden 1999 jälkeen tullut uusia palveluntarjoajia ja monet palveluntarjoajat ovat toimineet useita vuosia markkinoilla. LVM:n selvitysten[6] mukaan vuonna 2000 logojen ja soittoäänien tarjoajia oli parhaimmillaan yli 50 ja edelleen vuonna 2004 palveluntarjoajia oli kaikkiaan yli 200. Lisäksi Soneran 8.8.2002 virastolle toimittaman selvityksen mukaan Soneran matkaviestinasiakkaille myytyjen sisältöpalveluiden kappalemäärällä laskettuna sen oman palveluntarjoajan ZEDin markkinaosuus on laskenut selvästi tarkastellulla ajanjaksolla.
Edellä esitetyn perusteella Kilpailuvirasto katsoo, ettei sillä ole aihetta asian enempään selvittämiseen.
Sovelletut säännökset
Kilpailunrajoituslaki (480/1992) 7 § (ennen 1.5.2004 voimaan tullutta lain uudistusta).
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n perusteella siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.
Lisätiedot
Lisätietoja antaa apulaisjohtaja Timo Mattila.
[1] Sonera Oyj (Sonera) siirtyi Telia AB:n omistukseen 9.12.2002 toteutetulla vaihtotarjouksella. TeliaSonera-konserni aloitti toimintansa 1.1.2003. Sonera jatkaa toimintaansa Suomessa edelleen samalla nimellä.
[2] Elisa Oyj:n kokonaan omistama tytäryhtiö Radiolinja sulautettiin 1.7.2004 Elisa Oyj:hin ja se toimii nykyisin Elisa-nimellä.
[3] Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 24/2004, 20.4.2004.
[4] Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 19/2003, 1.4.2003.
[5] LVM:n julkaisuja 19/2002 ja 19/2003.
[6] LVM:n julkaisuja 19/2002 ja 24/2004.