Toiminta kalanpoikastuotannossa

Päivämäärä

17.12.2004

Diaarinumero

951/61/02

Osapuolet

Kymenlaakson kalatalouskeskus ry

1 Asia

Kymenlaakson kalatalouskeskus ry:n toiminnan mahdollisesti aikaansaamat kilpailunrajoitukset kalanpoikasten tuotannossa ja välittämisessä

2 Osapuolet

Kymenlaakson kalatalouskeskus ry, Kouvola

Matti Sirén, Vantaa

3 Ratkaisu

Asia ei anna aihetta enempiin selvityksiin, ja se poistetaan käsittelystä.

4 Asian vireilletulo

Kilpailuvirastoon on tullut 24.10.2002 päivätty toimenpidepyyntö Kymenlaakson Kalatalouskeskuksen (jäljempänä KKK) toiminnasta mahdollisesti aiheutuvista kilpailunrajoituksista. Toimenpidepyynnön mukaan KKK:n toiminta vääristää kilpailua ja nostaa kalanpoikasten hintaa kohtuuttomasti. KKK pyrkii myös ohjaamaan osakaskuntien istutustoimintaa itse tuottamaansa kalalajiin. Toimenpidepyynnön tekijän mukaan kalatalouskeskusten valtiolta saama rahoitus on ollut laskussa. Tämän vuoksi jotkut kalatalouskeskukset ovat ryhtyneet julkisen palvelutehtävänsä ohella toimimaan kalanpoikasten tuottajina ja välittäjinä, mikä vaikeuttaa yksityisten kalanpoikastuottajien asemaa markkinoilla.

5 Asiaselostus ja ratkaisun perustelut

Etelä-Suomen lääninhallitus on selvittänyt kalanpoikasten hinnoittelua KKK:n toimittamien selvitysten perusteella. KKK:n toimintaa on selvitetty erityisesti siitä näkökulmasta, onko KKK käyttänyt hyväkseen julkista valtaansa edistääkseen liiketoiminnallisia intressejään. Lääninhallitus on lähettänyt Kilpailuvirastolle 3.11.2004 päivätyn selvityksiä koskevan muistion. Maa- ja metsätalousministeriö on lausunut asiasta 2.12.2002.

Lääninhallituksen selvityksen mukaan KKK toimii maakunnallisena neuvontajärjestönä Kymenlaakson sisävesialueella. Kymenlaakson sisävesialue on pienehkö alue, joka ei kalataloudellisesti ole erityisen merkittävä. KKK:lla on tällä hetkellä vain yksi toimihenkilö, joka on toiminnanjohtaja. KKK tuottaa luonnonravintokasvatuksessa Vuohijärven kantaa olevia järvisiian poikasia ja toimii muiden tuottajien poikasten välittäjänä kalastusalueille ja osakaskunnille. Toiminnan liikevaihto oli vuonna 2002 n. 112 000 € ja seuraavana vuonna n. 68 000 €. Vuohijärven kannan yksikesäisen järvisiian poikasen (10 cm) veroton hinta on 0.26 €/kpl. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan vastaavan järvisiian poikasen laskennallinen hinta (keskihinta) on 0.17 €/kpl.

Lääninhallituksen selvityksen mukaan Kymenlaakson sisävesialueelle istutettiin vuonna 2003 Vuohijärven järvisiikaa runsaat 100 000 kpl ja niiden laskennallinen arvo oli 17 800 €. Kaikkiaan alueelle tehtiin istutuksia 150 000 euron arvosta, joten Vuohijärven järvisiian osuus oli 12 %. Selvityksen mukaan eniten istutuksia tekee TE -keskus ns. velvoite-istutuksina sekä Kymenlaakson että Etelä-Karjalan alueelle. Yleisimmät istutettavat kalalajit samana vuonna näiden maakuntien alueella olivat suuruusjärjestyksissä järvitaimen, kuha, nieriä, järvisiika, kirjolohi, järvilohi ja planktonsiika. TE -keskuksen mukaan kalanpoikaset tuodaan pääasiassa alueen ulkopuolelta mm. Savosta ja Kainuusta. Kalanpoikasia voidaan kuljettaa vaikka läpi koko maan, kun se tehdään kuljetussäiliöissä, joihin on järjestetty hapetus ja vedenvaihto. Tuottajiksi mainittiin mm. Ylä-Outinen, Kummunsalo ja Hietavirta -nimiset elinkeinonharjoittajat.

Maa- ja metsätalousministeriön asiasta antamassa lausunnossa todetaan, että samalla kun yksityinen kalanviljely ja kalanpoikasten tuotanto myytäväksi istutukseen ovat lisääntyneet, on huomiota ajoittain kiinnitetty valtionapua saavien kalatalousjärjestöjen istukaspoikastuotantoon ja sen suotuisaan kilpailuasemaan. Samoin on tapahtunut kalatalousselvitysten ja hoitosuunnitelmien laatimisen suhteen. Maassa on nykyisin runsaasti yksityisiä konsulttitoimistoja, jotka kilpailevat selvitys- ja suunnittelumarkkinoista näiden valtionapua saavien kalatalousjärjestöjen kanssa. Ministeriöllä ei ole antamansa lausunnon mukaan edellytyksiä arvioida, mikä on käsillä olevassa tilanteessa kuvatun menettelyn todellinen vaikutus kalanviljelyalan kilpailutilanteeseen. Ministeriö katsoo, että kalastuskunta enempää kuin kalastusaluekaan eivät kuitenkaan voi olla sidottuja neuvontajärjestöönsä sillä tavoin, etteikö kalanpoikasia voitaisi ostaa muiltakin tuottajilta kuin kalatalouskeskukselta.

Lääninhallituksen selvityksen mukaan KKK:n toiminnassa ei ollut havaittavissa ohjailua kalanpoikasten toimittajan valinnan suhteen. Kalalajien valinnassa on toimittu käyttö- ja hoitosuunnitelmien mukaisesti, eikä niissä ole mainintoja minkään erityistä kantaa olevan kalan suosimisesta, vaan päätökset on tehty vesistökohtaisesti myös Vuohijärven kantaa olevan siian osalta. Selvitysten mukaan Vuohijärven kantaa olevan siian poikasen hintaa ja välityspalkkiota pidettiin joissakin kannanotoissa korkeana, mutta välityspalkkiosta todettiin päätetyn KKK:n tiukan taloudellisen tilanteen takia. Kannanotoissa pidettiinkin toisaalta myös KKK:n toiminnan jatkuvuuden turvaamista tärkeänä.

Kilpailuviraston tehtäväksi on lainsäädännössä asetettu selvittää kilpailunrajoituksia ja niiden vaikutuksia. Jos Kilpailuvirasto katsoo elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän rajoittavan kilpailua, sen on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin kilpailunrajoituksen tai sen vahingollisten vaikutusten poistamiseksi. Kilpailuvirasto voi kuitenkin olla ryhtymättä toimenpiteisiin, jos kilpailua kyseisillä markkinoilla voidaan kilpailunrajoituksesta huolimatta kokonaisuutena pitää toimivana tai jos kilpailunrajoituksella on vain vähäinen vaikutus taloudelliseen kilpailuun. Kilpailuviraston tavoitteena on lainsäädännössä tarkoitetulla tavalla puuttua erityisesti kansantaloudellisesti merkittäviin kilpailunrajoituksiin, joilla on markkinamekanismin yleisen toimivuuden kannalta merkittävä haitallinen vaikutus.

Markkinataloudessa hinnanmuodostus markkinoilla perustuu elinkeinonharjoittajien itsenäiseen hinnoitteluun ja sitä ohjaavaan hintamekanismiin. Myös kilpailunrajoituslain näkökulmasta yrityksillä on lähtökohtaisesti vapaus hinnoitella tuotteensa haluamallaan tavalla, eikä kilpailuviranomaisen tehtäviin kuulu tietyn hinnoittelujärjestelmän tai hintatason salliminen tai vahvistaminen yrityksen noudatettavaksi. Kilpailuviranomaisten tehtävänä on puuttua yritysten hinnoitteluun esimerkiksi silloin, kun se havaitsee kiellettyä hintayhteistyötä tai määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen soveltamat hinnat selkeästi ylittävät hyväksyttävänä pidettävän rajan tai se syyllistyy selkeään hintasyrjintään.

Kilpailuvirasto katsoo selvityksissä saamiinsa tietoihin viitaten, että asiassa ei ole esitetty sellaisia näkökohtia, jotka viittaisivat ilmeisiin markkinamekanismin yleisen toimivuuden kannalta haitallisiin vaikutuksiin tai jotka selkeästi viittaisivat kilpailunrajoituslaissa kiellettyyn kilpailunrajoittamiseen. Näin ollen Kilpailuvirasto katsoo, ettei asian yksityiskohtaisempi selvittäminen ole tarpeellista.

6 Svelletut säännökset

Kilpailunrajoituslaki 480/1992, 3 §:n 2 mom., 7 §; muutossäädös laissa 318/2004, 6 ja 12 §.

7 Muutoksenhaku

Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/96) säädetään.

Valitusosoitus on liitteenä.

8 Lisätiedot

Lisätietoja antaa johtaja Juhani Jokinen.