Kilpailuvirasto vastaanotti 17.11.2003 Rafu Lönnström Oy:n (vuodesta 2004 alkaen Mora Finland Oy, jäljempänä koko tekstissä Rafu Lönnström) toimenpidepyynnön, jossa yritys viittaa lvi-tuotemarkkinoilla kohtaamiinsa epäiltyihin kilpailunrajoituksiin ja pyytää asiasta kannanottoa Kilpailuvirastolta. Rafu Lönnström toteaa, että Oras Oy:n (jäljempänä Oras) tuottamien hanojen markkinaosuus on noin 80–90 prosenttia Suomen hanamarkkinoilla. Rafu Lönnström toteaa myös, että mm. suunnitteluohjelmat, mitoitusohjeet, alan oppikirjat ja kenties säädöksetkin on laadittu lähinnä Oraksen tuotteisiin ja niiden ominaisuuksiin viitaten. Rafu Lönnströmin mukaan ulkomaisia hanamerkkejä on erittäin vaikeaa tarjota vaihtoehdoiksi rakennuskohteisiin. Yrityksen käsityksen mukaan rakennushankkeiden tilaajat, suunnittelijat, urakoitsijat ja valvojat sekä vakuutusyhtiöt pyrkivät estämään uusien hanavaihtoehtojen tarjoamisen merkittäviin rakennushankkeisiin. Yritys viittaa sähköpostiviestissään erään vakuutusyhtiön laatimaan vahingontorjuntaraporttiin, jonka tavoitteena oli estää STF-tyyppihyväksynnän saaneen, Oraksen hanan kanssa kilpailevan tuotteen valinta vakuutusyhtiön vakuuttamaan asuntokohteeseen. Kilpailuvirasto vastaanotti 12.12.2003 Rafu Lönnströmiltä jäljennöksen em. vahingontorjuntaraportista. Rafu Lönnström pyytää toimenpidepyynnössään Kilpailuvirastoa tutkimaan, toteutetaanko hanamarkkinoilla järjestelmällistä kilpailun rajoittamista.
Päätös ja sen perustelut
Rakennustuotteiden käyttöä rakennuskohteissa säätelevät muun muassa maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999), laki rakennustuotteiden hyväksynnästä (230/2003) sekä ympäristöministeriön asetus rakennustuotteiden hyväksynnästä (1245/2003). Suomen rakentamismääräyskokoelmassa annetaan maankäyttö- ja rakennuslakia täydentäviä rakennusteknisiä ja vastaavia määräyksiä ja ohjeita. Vuonna 1988 hyväksytyn rakennustuotedirektiivin (89/106/ETY) vaatimukset on Suomessa saatettu voimaan em. lakeihin ja asetukseen otetuilla säännöksillä.
Rakennustuotteiden kelpoisuus rakentamiseen voidaan osoittaa Euroopan talousalueella rakennustuotedirektiiviin perustuvalla CE-merkinnällä sekä Suomessa muun muassa maankäyttö- ja rakennuslain 148 §:n nojalla myönnettävällä tyyppihyväksynnällä, joka on kansallinen rakennustuotteiden hyväksyntämenettely. Tyyppihyväksynnän hakeminen on vapaaehtoista, eikä viranomainen voi vaatia ainoastaan tyyppihyväksytyn tuotteen käyttämistä rakennuskohteissa. Tyyppihyväksyntää haetaan ympäristöministeriöstä. Hyväksyntä voidaan myöntää tuotteelle, jolle Suomen rakentamismääräyskokoelmassa (RakMK) on asetettu vaatimuksia. Hyväksyntä myönnetään määräajaksi, enintään viideksi vuodeksi. Ympäristöministeriön hyväksymä toimielin valvoo tyyppihyväksytyn tuotteen laatua. Tuotetta, jolle on myönnetty tyyppihyväksyntä, voidaan käyttää rakentamiseen koko maassa. Viranomaisen on hyväksyttävä tyyppihyväksytyn tuotteen käyttö rakentamisessa siten kuin tuotetta koskevassa tyyppihyväksyntäpäätöksessä on määritelty.
Rakennustarvikkeiden tyyppihyväksynnällä voi olla lvi-alan suurten ja perinteisten yritysten kilpailuasemaa vahvistavia vaikutuksia verrattuna alalle pyrkiviin yrityksiin. Tyyppihyväksynnän saamisen edellyttämät testit ovat varsin kalliita ja ne on hakijan maksettava. Markkinoilla voi toimia ja rakentamisessa saa käyttää myös tuotteita, joilla ei ole tyyppihyväksyntää. Lupaviranomaiset hyväksyvät kuitenkin oman vastuukysymyksensä vuoksi mieluummin tyyppihyväksytyn tuotteen kuin sellaisen, jolla hyväksyntää ei ole.
Oras ei ole viraston aiemmin suorittamien selvitysten perusteella syyllistynyt kilpailunrikkomuksiin. Suunnittelutoimistot, rakennuttajat ja urakoitsijat voivat suosia Oraksen hanojen käyttöä rakennuskohteissa, mikäli Oraksen tavaramerkkiin liittyy itsenäistä taloudellista arvoa (ns. goodwill-arvoa), joka on syntynyt pitkän ajan kuluessa kyseisten tuotteiden laadun, teknisten ominaisuuksien ja tunnettavuuden seurauksena.
Rafu Lönnströmin Kilpailuvirastolle toimittamassa erään vakuutusyhtiön vahingontorjuntaraportissa vakuutusyhtiö toteaa, etteivät vakuutusyhtiön vakuuttaman rakennuskohteen lvi-työselityksessä mainitut hanat ole kovin tunnettuja. Vakuutusyhtiön mukaan olisi varmistuttava siitä, että em. hanojen ominaisuudet vastaavat yleisimmin käytettyjen kotimaisten tuotteiden ominaisuuksia. Kilpailuvirasto toteaa, ettei em. vakuutusyhtiön vahingontorjuntaraportissaan edellyttämiin toimenpiteisiin voida ottaa kantaa kilpailunrajoituslain säännösten perusteella.
Rafu Lönnströmin toimenpidepyynnössä esitetyt tiedot eivät ole riittävä peruste yksityiskohtaisen selvityksen käynnistämiseen. Kilpailuviraston käsityksen mukaan Oraksen hanat ovat saavuttaneet vakiintuneen aseman suunnittelijoiden, urakoitsijoiden, tilaajien ja muiden rakennushankkeissa mukana olevien tahojen keskuudessa, minkä vuoksi kilpailevien hanamerkkien voi olla vaikea päästä Suomen hanamarkkinoille. Kilpailuvirasto voi tarvittaessa ottaa asian uudelleen käsiteltäväksi.
Asia poistetaan käsittelystä.
Muutoksenhaku
Kilpailunrajoituslain 21 § 1 momentin nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.