Asianosaiset
Oy JA-RO Ab
Asian vireilletulo
Oy JA-RO Ab on 11.2.1999 päivätyllä hakemuksellaan vaatinut ensisijaisesti, että Kilpailuvirasto myöntää puuttumattomuustodistuksen Oy JA-RO Ab:n ja Haato-tuote Oy:n välillä 29.3.1990 solmitun liiketoiminnan osan kauppaan sisältyvälle 29.3.1990 – 28.3.2000 voimassa olevalle kilpailukieltolausekkeelle.
Toissijaisesti hakija on vaatinut, että Kilpailuvirasto myöntää 28.3.2000 saakka voimassa olevan puuttumattomuustodistuksen koskemaan em. kaupan ehtoa.
Viimesijaisesti hakija on vaatinut, että, mikäli Kilpailuvirasto ei katso voivansa myöntää puuttumattomuustodistusta, virasto toteaisi edellä mainitulla kilpailukieltolausekkeella olevan kilpailunrajoituslain (480/92, muutos 303/98) 12 §:ssä tarkoitetulla tavalla vain vähäinen vaikutus taloudelliseen kilpailuun ja toteaisi edelleen, että virasto ei ryhdy asiassa enempiin toimenpiteisiin.
Asian selvittäminen
Oy JA-RO Ab:n hakemuksen liitteenä olevasta 29.3.1990 solmitun em. osapuolten välisen sopimuksen jäljennöksestä ilmenee, että siihen sisältyy seuraavanlainen kilpailukieltolauseke:
Haato-tuote Oy, sen emoyhtiö Haato-Stainless Oy sekä Tuomo Lehtonen, sitoutuvat kymmenen vuoden ajan tämän sopimuksen allekirjoituspäivästä lukien olemaan missään muodossa, suorasti tai epäsuorasti, tytär- tai osakkuusyhtiön kautta harjoittamatta mitään luovutettavan liikkeen tuote- tai toimialan kanssa kilpailevaa liiketoimintaa sekä sitoutuvat muutoinkin olemaan kilpailematta ostajan tai muun Outokumpu-konserniin kuuluvan yhtiön kanssa millään tavoin luovutettavan liikkeen tuote- tai toimialalla.
Luovutettavaan liiketoimintaan kuuluvien tuotteiden ostaminen ja hitsaamalla kokoaminen putkisto-osiksi sekä myyminen eivät kuitenkaan ole kilpailukiellon alaista toimintaa. Myyjälle kohdan 5 perusteella jäävän vaihto-omaisuuden myynti ei ole kilpailukiellon rikkomista.
Haato-tuote Oy, Haato-Stailess Oy sekä Tuomo Lehtonen toteavat, oikeustoimilain asianomaisiin pykäliin nimenomaisesti viitaten, kaikki asianhaarat ja erityisesti kauppahinnan suuruuden huomioon ottaen, pitävänsä edellä mainittua kilpailunrajoitusta kohtuullisena.
Mikäli joku mainituista kilpailukieltoon sitoutuneista osapuolista rikkoo tätä kilpailukieltoa, mainittu osapuoli sitoutuu maksamaan välittömästi ostajalle sopimussakon, joka on sekä Haato-tuote Oy:n että Haato-Stainless Oy:n osalta viisi miljoonaa markkaa ja Tuomo Lehtosen osalta yksi miljoona markkaa. Sopimussakon maksaminen ei estä ostajaa vaatimasta itselleen vahingonkorvausta, mikäli ostaja on kilpailukieltoa koskevan rikkomuksen johdosta kärsinyt sopimussakkoa suuremman vahingon.
Oy JA-RO Ab:n Kilpailuvirastolle jättämän puuttumattomuustodistushakemuksen perustelujen mukaan Haato-Stainless Oy ja Tuomo Lehtonen ovat kesällä 1998 tietoisesti ja tahallaan rikkoneet 29.3.1990 solmitun liikkeenluovutussopimuksen kilpailukieltoa.
Ratkaisu
Kilpailuvirasto ei myönnä hakijan vaatimaa puuttumattomuustodistusta.
Kilpailuvirasto ei myöskään tee hakijan vaatimaa päätöstä, että em. kilpailukieltolausekkeeella olisi sellainen kilpailunrajoituslain 12 §:ssä tarkoitetulla tavalla vain vähäinen vaikutus taloudelliseen kilpailuun, että virasto päättäisi olla ryhtymättä sen vuoksi toimenpiteisiin.
Ratkaisun perustelut
Hakija on hakemuksessaan esittänyt näkemyksen, että käsiteltävään sopimukseen, joka on solmittu 29.3.1990 ei sovellettaisi voimassa olevaa 1.9.1992 voimaan tullutta kilpailunrajoituslakia, vaan ko. sopimuksen tekohetkellä voimassa ollutta lakia. Vuoden 1992 kilpailunrajoituslain tarkoitus oli saada aikaan muutos taloudellisen kilpailun olosuhteissa tekemällä kaikki laissa erikseen määritellyn tyyppiset sopimukset ja järjestelyt kielletyiksi niiden solmimisajankohdasta riippumatta ja laki on siten voimaantulostaan alkaen koskenut myös ennen sen voimaantuloa tehtyjä sopimuksia. Näin ollen ko. lain mukaan kiellettyjä ennen 1.9.1992 tehtyjä sopimuksia ja niiden liitännäisrajoituksia arvioidaan siitä lähtien vuoden 1992 kilpailunrajoituslain perusteella. Ko. lain voimaantulovaiheeseen liittyi nimenomainen 6 kuukauden pituinen siirtymäaika 1.9.1992 – 28.2.1993, jonka aikana ennestään olemassa olleet ko. lain mukaan kielletyiksi tulleet sopimusehdot tuli poistaa.
Elinkeinonharjoittajien välisiin yrityskauppoihin liittyvät kilpailukieltolausekkeet saattavat olla kilpailunrajoituslain 6 §:n 2 kohdan tarkoittamaa kiellettyä yhteistoimintaa, joka estää myyjää harjoittamasta myydyn yrityksen tai liiketoiminnan kanssa kilpailevaa elinkeinotoimintaa.
Yrityskauppaan liittyvä kilpailukieltolauseke voi jäädä kilpailunrajoituslain 6 §:n 2 kohdan kiellon ulkopuolelle, jos se on sisältönsä sekä ajallisen ja maantieteellisen ulottuvuuden kannalta kohtuullinen, eikä rajoita kilpailua enempää kuin on välttämätöntä kaupan toteuttamiseksi. Kilpailukieltolauseke voi olla hyväksyttävä esimerkiksi silloin, kun kaupassa siirtyyy ostajalle yrityksen tietotaito, maine ja asiakaspiiri ja ostajan tekemän investoinnin arvon suojaaminen edellyttää sitä, että myyjä määräajaksi sitoutuu olemaan kilpailematta myymänsä yrityksen toimialalla. Kilpailukiellon kestoajan enimmäispituus arvioidaan tapauskohtaisesti. Kilpailukiellon enimmäispituutena on useimmissa tapauksissa pidettävä viittä vuotta. EY:n tuomioistuimen ja komission yrityskauppiohin liittyvien kilpailukieltojen arviointia koskevan soveltamiskäytännön mukaan viiden vuoden kilpailukieltoaikaa on pidettävä kohtuullisena yrityskaupiossa, joissa siirtyy yrityksen tietotaito, maine ja asiakaspiiri. Jos yrityskaupassa siirretään uudelle omistajalle ainoastaan yrityksen maine ja asiakaspiiri, kahta vuotta on pidetty hyväksyttävänä kilpailukiellon pituutena. Mikäli yrityskaupan kohteena on pelkkä yrityksen esineellinen omaisuus, ei myyjälle asetettua kilpailukieltoa ole pidetty EY:n oikeuskäytännössä hyväksyttävänä ostajan suojaamiseksi kilpailulta. Kilpailuvirasto katsoo, että EY:ssä noudatettuja periaatteita voidaan seurata myös silloin, kun harkitaan, tuleeko kilpailunrajoituslain 6 §:n 2 kohtaa soveltaa yrityskauppaan liittyvään kilpailukieltolausekkeeseen. Samalla kannalla on ollut kilpailuneuvosto, kun se on 22.1.1999 tekemässään Jarl Söderholmin ja Kotipizza Oy:n välistä kilpailukieltoa koskevassa päätöksessään todennut muun muassa, että EY:n kilpailuoikeudessa enimmillään viiden vuoden kilpailukieltolauseketta pidetään yleisesti hyväksyttävänä, mikäli kaupassa siirtyy maineen ja asiakaspiirin (goodwill) ohella myös olennaista tietotaitoa (know how). Mikäli kaupan kohteena on vain goodwill, kahden vuoden kilpailukielto on yleisesti sallittu. Kilpailuneuvosto on em. päätöksessä todennut, että kyseiset EY:n kilpailuoikeudessa vakiintuneet aikarajat ovat lähtökohtana myös harkittaessa kilpailukiellon sallittua enimmäispituutta kilpailunrajoituslain 6 §:n 2 kohdan kannalta ja niitä pidemmät kilpailukiellot edellyttävät erityisiä syitä.
Kilpailuvirasto katsoo, että edellä esitetyillä perusteilla ei ole edellytyksiä sille, että virasto tekisi päätöksen, jonka mukaan Oy JA-RO Ab:n ja Haato-tuote Oy:n välillä 29.3.1990 solmittuun liiketoiminnan osan kauppaan sisältyvä kymmenen vuoden pituinen kilpailukieltolauseke ei annattujen tietojen perusteella kuulu kilpailunrajoituslain 4-6 §:ssä säädettyjen kieltojen piiriin.
Kilpailunrajoituslain 12 §:n mukaan Kilpailuvirasto voi olla ryhtymättä toimenpiteisiin, jos kilpailunrajoituksella on vain vähäinen vaikutus taloudelliseen kilpailuun. Kyseisen lainkohdan hallituksen esityksen perustelujen mukaan kilpailunrajoituksella katsotaan lähtökohtaisesti olevan vähäinen merkitys taloudelliselle kilpailulle silloin, kun sopimuksen kohteena olevien tavaroiden ja palveluiden ja sopimuksen osapuolten muiden sellaisten tavaroiden ja palveluiden, joita käyttäjät pitävät ominaisuuksisltaan, hinnaltaan ja käyttötarkoitukseltaan vastaavina, markkinaosuus relevanteilla markkinoilla ei ylitä viittä prosenttia.
Oy JA-RO Ab on hakemuksessaan esittänyt omana arvionaan, että sen markkinaosuus vuonna 1999 ko. liiketoiminnan osan kauppaa koskevien putkien markkinoista Suomessa on noin 40 %. Oy JA-RO Ab:n ko. kilpailukiellon alaisilla tuotemarkkinoilla omaaman edellä mainitun suuruisen markkinaosuuden vuoksi Kilpailuvirasto katsoo, että ei ole mahdollista, että virasto tekisi päätöksen olla ryhtymättä toimenpiteisiin sen vuoksi, että kilpailunrajoituksella on vain vähäinen vaikutus taloudelliseen kilpailuun.
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 6 § 2 kohta, 12 § ja 19 a §.
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa tekemään ratkaisuun saa hakea muutosta kilpailunrajoituslain 21 §:n mukaan kilpailuneuvostolta siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/96) säädetään.
Valitusosoitus on liitteenä.