Poikkeuslupa paikallisosuuspankkiryhmässä harjoitettavalle hintayhteistyölle

Päivämäärä

7.7.2003

Diaarinumero

225/67/2003

Osapuolet

Paikallisosuuspankkiliitto ry

Hakija

Paikallisosuuspankkiliitto ry jäsenpankkiensa puolesta

Hakemus

Paikallisosuuspankkiliitto ry (jäljempänä Paikallisosuuspankkiliitto) on hakenut Kilpailuvirastolta 3.3.2003 kilpailunrajoituslain 19 §:n 1 momentin mukaista poikkeuslupaa Paikallisosuuspankkiryhmässä harjoitettavalle hintayhteistyölle. Kyseessä olevassa järjestelyssä Paikallisosuuspankkiliitto voisi antaa jäsenpankeilleen suosituksia vähittäispankkitoimintaan kuuluvien palveluiden, näihin liittyvien tuotteiden sekä muiden palveluiden hinnoittelusta.

Paikallisosuuspankkiliitto on toimittanut Kilpailuvirastoon 10.4.2003 päivätyn lisäselvityksen asiassa.

Paikallisosuuspankkiryhmän rakenne

Paikallisosuuspankkiryhmä muodostuu 42 itsenäisestä paikallisosuuspankista, jotka ovat osuuskuntamuotoisia talletuspankkeja. Paikallisosuuspankeilla on yhteensä 140 konttoria ja toimipistettä, ja pankit tarjoavat palveluitaan myös Internet-verkon kautta.

Paikallisosuuspankkiliitto toimii paikallisosuuspankkien keskusjärjestönä. Sen tarkoituksena on edistää jäsentensä kehitystä ja yhteistoimintaa, sekä edustaa niitä ja valvoa niiden yhteisiä etuja. Paikallisosuuspankkiliitto on Suomen Pankkiyhdistyksen jäsen, jossa se edustaa jäseniään.

Kaikki paikallisosuuspankit kuuluvat myös Paikallisosuuspankkien vakuusrahastoon, jonka tarkoituksena on rahaston jäseninä olevien talletuspankkien vakaan toiminnan turvaaminen. Paikallisosuuspankkien vakuusrahasto on vapaaehtoinen vakuusrahasto, jonka jäsenet eivät ole vastuussa toistensa veloista ja sitoumuksista.

Paikallisosuuspankkien keskusrahalaitoksena ja clearing-osapuolena toimii Aktia Säästöpankki Oyj.

Hakemuksen kohteena oleva yhteistyö

Hakijan mukaan suunnitellussa järjestelyssä hintayhteistyöhön kuuluvat suositukset tehtäisiin Paikallisosuuspankkiliiton hallituksessa. Tuotteille ja palveluille määriteltävien hintasuositusten lisäksi ryhmän yhteistyökumppaneiden kanssa tehtäisiin ryhmäkohtaisia sopimuksia tuotteiden myynnistä, markkinoinnista ja hinnoittelusta. Mahdollisia yhteistyökumppaneita olisivat esimerkiksi vakuutusyhtiöt. Järjestelyn tavoitteena on hakijan mukaan saavuttaa kustannushyötyjä, selkeyttää markkinointiviestintää ja parantaa paikallisosuuspankkien asiakkaiden palvelua.

Annettavat hintasuositukset koskisivat säästämis-, rahoitus-, maksamis-, sijoitus-, vakuutus-, rahoitusyhtiö- ja notariaattipalveluita sekä näihin liittyviä tuotteita. Osa palveluvalikoimaan kuuluvista tuotteista ja palveluista tuotetaan yhteistyökumppaneiden kanssa. Näitä ovat muun muassa vakuutukset, rahastot, rahoituspalvelut sekä luottokortit. Hakijan tarkoituksena on lisäksi antaa suosituksia hinnoittelusta, jota jäsenpankit perisivät toisiltaan palvellessaan toistensa asiakkaita.

Hakija korostaa, että järjestelyn tarkoitus ei ole rajoittaa paikallisosuuspankkien kilpailua esimerkiksi samoilla paikkakunnilla, vaan suositusten estämättä jäsenpankeille jäisi edelleen mahdollisuus päättää itsenäisesti omasta hinnoittelustaan. Järjestely on tarkoitus ottaa käyttöön heti poikkeusluvan myöntämisen jälkeen ja poikkeuslupaa haetaan toistaiseksi voimassaolevaksi.

Järjestelyn noudattamista valvottaisiin Paikallisosuuspankkiliitossa. Hakija vakuuttaa poikkeuslupahakemuksessaan, että järjestelyn ulkopuolelle jääminen on jäsenpankeille mahdollista ilmoittamalla siitä Paikallisosuuspankkiliittoon. Kuitenkin, mikäli joku jäsenpankeista ei noudattaisi suosituksia, voitaisiin se sulkea järjestelyn ulkopuolelle.

Hakijan näkemys tehokkuuseduista sekä hyödyn välittymisestä asiakkaille ja kuluttajille

Hakijan mukaan säästöjä syntyy yhtenäisen markkinoinnin ja tietojärjestelmien kehittämisen myötä. Nykyisellään keskitetty tuotemarkkinointi on hankalaa ja pankit joutuvat hoitamaan sitä pitkälti itsenäisesti. Paikallisosuuspankit joutuvat myös itse ylläpitämään monimutkaisia hinnoitteluparametristoja, sekä miettimään itse palveluidensa hinnoittelua. Hakijan mukaan pankkipalveluiden monimutkaisuudesta johtuen tuotteiden räätälöiminen pankkikohtaisesti hinnoittelun osalta on tietojärjestelmäteknisistä syistä kallista.

Edellä mainitut seikat hakijan mukaan osaltaan sitovat pankkien resursseja ja lisäävät kustannuksia. Hinnoitteluyhteistyöllä olisi tarkoitus saavuttaa näillä osa-alueilla tehokkuutta ja kustannussäästöjä. Erityisesti saavutettavat hyödyt kohdistuisivat hakijan mukaan pienimpiin ryhmän pankkeihin. Järjestelyn olisi myös tarkoitus helpottaa yhteistyökumppaneiden tuottamien palveluiden markkinointia ja varmistaa markkinoinnin asianmukaisuuden muun muassa kuluttajansuojan kannalta.

Kuluttajille hintayhteistyö mahdollistaisi hintojen paremman vertailun eri pankkiryhmien välillä ja aikaisempaa monipuolisemman palveluvalikoiman. Koska hintasuosituksia olisi hakijan mukaan tarkoitus käyttää myös ryhmän pankkien sisäisessä hinnoittelussa, yhtenäiset hinnoittelumallit mahdollistaisivat asiakkaan palvelun häntä lähimmässä paikallisosuuspankin konttorissa ennalta tiedettävillä kustannuksilla.

Hakemuksesta pyydetyt lausunnot

Kilpailuvirasto on saanut poikkeuslupahakemuksesta lausunnot Keskuskauppakamarilta, Nordea Pankki Suomi Oyj:ltä, Osuuspankkikeskus-OPK:lta, Rahoitustarkastukselta, Suomen Pankkiyhdistykseltä, Suomen Yrittäjät ry:ltä, Svenska Handelsbanken Ab:ltä ja Säästöpankkiliitolta.

Lausuntopyynnössään 6.5.2003 Kilpailuvirasto pyysi edellä mainittujen tahojen lausuntoa poikkeuslupahakemuksessa, ja sen lisäselvityksessä, esitettyihin arvioihin ja väittämiin markkinatilanteesta, yhteistyön mahdollisista tehokkuusvaikutuksista ja hyödyn siirtymisestä asiakkaille sekä arvioimaan yhteistyöjärjestelyn vaikutuksia kilpailutilanteeseen markkinoilla.

Keskuskauppakamari

Keskuskauppakamari ilmoittaa kannakseen 30.5.2003 päivätyssä lausunnossaan, ettei paikallisosuuspankkien keskinäisen yhteistyön voi niiden markkinaosuuden perusteella sellaisenaan katsoa vaarantavan toimivaa kilpailua Suomen rahoitusmarkkinoilla. Kuitenkin, paikallisosuuspankkien markkinaosuus voi paikallisesti olla koko maan tasoa suurempi ja ne joissain tilanteissa saattavat kilpailla keskenään. Tällaisissa tapauksissa hintayhteistyö ei Keskuskauppakamarin mukaan saa johtaa siihen, että paikallisosuuspankkien keskinäinen kilpailu rajoittuisi.

Keskuskauppakamari uskoo, että pienten, yksittäisten pankkien yhteistyöllä voidaan tietotekniikan ja markkinoinnin osalta saavuttaa mittakaavaetuja, jotka lisäävät tehokkuutta ja tuovat kustannussäästöjä. Hakemuksesta näiden hyötyjen välittyminen kuluttajille ei kuitenkaan Keskuskauppakamarin mukaan käy riittävän selkeästi esille.

Nordea Pankki Suomi Oyj

Nordea Pankki Suomi Oyj (jäljempänä Nordea) pitää lausunnossaan, joka on päivätty 28.5.2003, paikallisosuuspankkien hintayhteistyötä ja Paikallisosuuspankkiliiton roolia siinä kilpailuoikeudellisesti ongelmallisena. Nordean kanta on, että kyseessä olevalle horisontaaliselle hintasopimiselle ei tulisi antaa poikkeuslupaa.

Nordean mukaan on ongelmallista, että paikallisosuuspankit haluavat hintayhteistyötä koskevassa toimintamallissaan esiintyä kuin konserni, mutta ilman konsernirakenteesta johtuvia velvollisuuksia. Paikallisosuuspankkiliitossa tehtäisiin yhteisiä hintapäätöksiä, joita luottolaitosten kuuluisi tehdä, ja kaikenlisäksi Paikallisosuuspankkiliitto ei ole Rahoitustarkastuksen valvonnassa.

Vähittäispankkitoimintaa koskevia markkinoita on Nordean mielestä pidettävä yleensä kansallisina, mutta paikallisosuuspankkien toiminta on korostuneen paikallista, ja varsinkin pienemmillä paikkakunnilla paikallisosuuspankit ovat valtakunnallista markkinaosuuttaan merkittävämpiä palveluntarjoajia yksityishenkilöille ja pienyrityksille. Paikallisosuuspankkien itsenäistä roolia kilpailijoina markkinoilla korostaa Nordean mukaan se, että kukin paikallisosuuspankki on erikseen jäsenenä Talletussuojarahastossa. Nordea epäilee että hintasuosituksiksi muotoillut Paikallisosuuspankkiliiton päätökset ovat tosiasiassa paikallisosuuspankkeja velvoittavia.

Osuuspankkikeskus-OPK

Osuuspankkikeskus kiinnittää 27.5.2003 päivätyssä lausunnossaan ensinnäkin huomiota siihen, etteivät paikallisosuuspankit muodosta Osuuspankkiryhmään rinnastettavaa yhteenliittymää. Perusteluna tälle on, että laissa osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista määritellään osuuspankkien yhteenliittymän edellytykseksi muun muassa, että keskusyhteisö ja jäsenluottolaitokset vastaavat toistensa veloista ja sitoumuksista lain 45 ja 46 § mukaisesti. Paikallisosuuspankit eivät tällaista yhteisvastuujärjestelmää muodosta, minkä takia ero Osuuspankkiryhmän taloudellisiin sidonnaisuuksiin on Osuuspankkikeskuksen mukaan olennainen. Paikallisosuuspankkien vapaaehtoisen vakuusrahaston merkityksen Osuuspankkikeskus näkee vähäisenä.

Osuuspankkikeskuksen mukaan paikallisosuuspankkien välisen yhteyden heikkous tulee huomioida, kun arvioidaan paikallisosuuspankkien yhteenliittymän olemassaoloa ja mahdollisuutta poikkeusluvan saantiin. Luottolaitostoiminnasta annetun lain 65 j §:n mukaan talletussuojarahaston toiminnassa pidetään yhtenä talletuspankkina sellaisia pankkeja, jotka lain sopimuksen tai muun järjestelyn perusteella vastaavat kokonaan tai osittain toistensa sitoumuksista tai velvoitteista. Koska Osuuspankkikeskuksen mukaan tällaista yhteisvastuuta paikallisosuuspankeilla ei ole, on kysymys 42 erillisestä osuuspankista.

Osuuspankkikeskus epäilee, että Paikallisosuuspankkiliiton antamien suositusten noudattaminen on järjestelyssä mukana oleville pankeille pakollista, sillä jäsenpankki joka ei noudattaisi suosituksia, voitaisiin sulkea järjestelyn ulkopuolelle. Osuuspankkikeskus on myös sitä mieltä, että järjestelyllä saavuttavat hyödyt ja erityisesti niiden siirtyminen asiakkaille on hakemuksessa perusteltu erittäin lyhyesti ja yleisluontoisesti.

Rahoitustarkastus

Rahoitustarkastus 30.5.2003 päivätyssä lausunnossaan puoltaa poikkeusluvan myöntämistä. Sen näkemyksen mukaan pankkialalla harjoitettu kilpailu on etupäässä pankkiryhmien välistä ja ehdotettu järjestely ei estä kilpailua, koska yksittäisillä paikallisosuuspankeilla säilyy mahdollisuus jättäytyä sanktioitta hinnoittelua koskevan yhteistyön ulkopuolelle. Paikallisosuuspankkeja voidaan Rahoitustarkastuksen mukaan pitää kilpailuolosuhteita arvioitaessa yhtenä ryhmänä.

Ehdotetun järjestelyn etuina Rahoitustarkastus näkee päällekkäisten toimintojen karsimisen ja siten jäsenpankkien palvelujen markkinoinnin yhtenäistämisen, pankkikohtaisen hinnoittelun tarpeen vähenemisestä seuraavat kustannussäästöt tietojärjestelmissä, sekä paikallisosuuspankkien ryhmäkohtaisen roolin selkeytymisen ja pankkiryhmien välisen hintavertailukelpoisuuden edistymisen. Osa säästöistä Rahoitustarkastuksen mukaan voidaan kohdistaa asiakkaiden eduksi.

Suomen Pankkiyhdistys

Suomen Pankkiyhdistyksellä ei lausunnossaan päivämäärällä 28.5.2003 ole huomauttamista Paikallisosuuspankkiliitto ry:n liiton jäsenten välistä yhteistyötä koskevaan poikkeuslupahakemukseen, eikä hakemuksessa ja siihen liittyvässä lisäselvityksessä esitettyihin arvioihin ja väittämiin.

Suomen Yrittäjät ry

Suomen Yrittäjät ry (jäljempänä Suomen Yrittäjät) toteaa 30.5.2003 päivätyssä lausunnossaan, että kilpailu pankkitoimialalla ei toimi tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Syynä tähän on sen mukaan, että pankkipalvelujen sisällön ja hinnoittelun läpinäkyvyys ovat huonolla tasolla. Pienten yritysten on käytännössä vaikeata verrata eri pankkiryhmien ja pankkien palveluita ja niiden hintoja toisiinsa.

Edellä mainitun perusteella Suomen Yrittäjät katsoo, että hakemuksen perusteena oleva tavoite saavuttaa hinnoittelussa lisää näkyvyyttä on kannatettava. Koska ongelmana kuitenkin on, ettei hintavertailu tällä hetkellä toimi pankkiryhmien välillä, ei Suomen Yrittäjät kuitenkaan usko, että tilanne juuri paranisi sallimalla yhden pankkiryhmän, paikallisosuuspankkien, välisen yhteistyön.

Asiakkaille hintayhteistyöjärjestelmästä koituvien hyötyjen määrää ja niiden kohdentumista eri asiakasryhmien palveluihin ei Suomen Yrittäjien mukaan ole hakemuksessa osoitettu tarkasti, eikä järjestelmän konkreettisia yksityiskohtia ole yksilöity. Suomen Yrittäjien mielestä sopii epäillä, kuinka hintayhteistyön mahdolliset hyödyt näkyisivät asiakkaiden maksamissa hinnoissa, ja poikkeuslupahakemuksessa on edellytettävä, että hyötyjen syntymistä seurataan tiiviisti.

Svenska Handelsbanken Ab

Svenska Handelsbanken Ab (jäljempänä Handelsbanken) ilmoittaa 4.6.2003 päivätyssä lausunnossaan, ettei se vastusta poikkeusluvan myöntämistä hakijalle. Luonteva kilpailu markkinoilla vallitsee Handelsbankenin mukaan pankkiryhmien, ei yksittäisten pankkien, välillä.

Säästöpankkiliitto

Säästöpankkiliitto pitää lausunnossaan, joka on päivätty 2.6.2003, tarkoituksenmukaisena, että paikallisosuuspankeille sallitaan heidän hakemansa oikeus Paikallisosuuspankkiryhmän jäsenten väliseen yhteistyöhön. Tämä tehostaisi tuotantoa ja edistäisi taloudellista kehitystä, mistä olisi hyötyä asiakkaille ja kuluttajille. Säästöpankkiliitto ei näe järjestelyllä olevan merkittäviä vaikutuksia kilpailutilanteeseen markkinoilla.

Markkinat

Suomen pankkisektorin rakenne on muuttunut voimakkaasti osin 1990-luvun alun pankkikriisin ja myöhemmin integraation sekä teknisen kehityksen seurauksena. Pankkikriisi pakotti pankit karsimaan kulujaan ja tehostamaan toimintaansa, mikä on johtanut niiden tuottavuuden paranemiseen. Kustannussäästöjen saavuttamiseksi pankit ovat fuusioituneet keskenään ja samalla suomalaiset pankkimarkkinat ovat entisestään keskittyneet.[1] Markkinoiden kolme suurinta toimijaa ovatkin varsin hallitsevassa asemassa noin 85 %:n markkinaosuudella. Suomessa toimii liikepankkeja, osuuspankkeja, säästöpankkeja sekä ulkomaisten luottolaitosten sivukonttoreita.

Viime vuosien aikana rahoitusmarkkinoiden eri toimialojen – pankkialan, arvopaperimarkkinoiden ja vakuutusalan – väliset erot ovat kaventuneet. Markkinoille on syntynyt eri rahoituspalvelusektoreiden välisten fuusioiden ja löyhemmin yhteistyösopimuksien kautta finanssiryhmittymiä, jotka harjoittavat perinteisen pankkitoiminnan lisäksi investointipankkitoimintaa ja varainhallintaa sekä vakuutustoimintaa. Yksi syy tähän on ollut, että suomalaisten pankki- ja vakuutusmarkkinoiden keskittyneisyys on ohjannut laajentumaan rahoituspalvelusektorien välisten tai kansainvälisten fuusioiden kautta.

Yleisestä keskittymiskehityksestä huolimatta, pankkialalle on kuitenkin syntynyt myös uusia toimijoita. Evli sai pankkitoimiluvan elokuussa 2001, eQ Pankki toukokuussa 2002 ja asuntorahoitukseen erikoistunut Suomen Asuntohypopankki lokakuussa 2002. [2] Vakuutusyhtiöistä Tapiola perusti uuden vähittäispankkiasiakkaisiin keskittyvän pankin, joka sai toimiluvan huhtikuussa 2002. Toukokuussa 2003 puolestaan avasi pääkaupunkiseudulla ovensa Pohjolan, Suomi-yhtiöiden ja säästöpankkien yhdessä perustama uusi Nooa Säästöpankki.

Kilpailu Suomen rahoitusmarkkinoilla, pankkisektori mukaan lukien, on kiristynyt.[3] Tätä osaltaan heijastanee pankkien antolainauksen korkomarginaalien kapeneminen[4].

Kilpailuoikeudellinen arviointi

Relevantit markkinat ja Paikallisosuuspankkien asema markkinoilla

Relevantit tuote- ja palvelumarkkinat muodostavat pankkien tehtäviin kuuluvat talletusten vastaanottaminen, luottojen myöntäminen ja maksuliikenteen hoitaminen sekä raha- ja valuuttamarkkinakaupan hoito. Lisäksi pankkien tehtäviin kuuluvat riskien allokointi ja omaisuudenhoitopalvelut sekä erilaiset sijoitus-, rahoitus- ja neuvontapalvelut (Suomen Pankkiyhdistys).

Paikallisosuuspankeilla on toimipaikkoja eri puolilla maata. Hakijan mukaan jokaisella Paikallisosuuspankkiliiton jäsenpankilla on asiakkaita eri paikkakunnilta, eikä yksittäisten jäsenpankkien toimialueita ole rajoitettu. Valtakunnallisesti Paikallisosuuspankkiryhmän markkinaosuus on luotonannosta 2,0 % ja talletuksista 2,8 %[5]. Nämä markkinaosuudet kuitenkin vaihtelevat huomattavasti alueittain. Omilla kotisivuillaan Paikallisosuuspankkiryhmä ilmoittaa paikallisosuuspankkien markkinaosuuksien olevan omilla ydintoimialueilla keskimäärin jopa yli 50 %. Lisäksi useimpien pankeista sanotaan olevan: ”toimialueensa markkinajohtajia ja vastaavan pääosin alueensa pankkipalveluista”.[6]

Tehokkuusperustelut

Kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohta kieltää samalla tuotanto- ja jakeluportaalla toimivien elinkeinonharjoittajien tai niiden yhteenliittymien hintoja ja vastikkeita koskevat sopimukset, suositukset tai vastaavat järjestelyt. Kuitenkin, kilpailunrajoituslain 19 §:n 1 momentin mukaan Kilpailuvirasto voi elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän hakemuksesta määrätä, ettei lain 4–6 §:n säännöksiä sovelleta kilpailunrajoitukseen, jos se osaltaan tehostaa tuotantoa tai hyödykkeiden jakelua taikka edistää teknistä tai taloudellista kehitystä ja jos hyöty pääosaltaan tulee asiakkaille tai kuluttajille.

Aikaisemmin kilpailuneuvosto on vuonna 1993 päätöksellään hyväksynyt poikkeusluvan Osuuspankkiryhmässä harjoitettavalle hinnoitteluyhteistyölle[7], ja Kilpailuvirasto on 8.5.2002 päätöksellään (dnro 908/67/01) myöntänyt poikkeusluvan Säästöpankkiryhmässä harjoitettavalle hinnoitteluyhteistyölle. Näiden tapausten päätöksissä on katsottu, että juridisesti itsenäisiä osuuspankkeja ja säästöpankkeja on pidetty kilpailunrajoituslain tarkoittamina itsenäisinä elinkeinoharjoittajina, ja Osuuspankkien Keskusliittoa ja Säästöpankkiliittoa puolestaan elinkeinonharjoittajien yhteenliittymänä.

Paikallisosuuspankkiryhmä eroaa rakenteeltaan sekä Osuuspankkiryhmästä että Säästöpankkiryhmästä ja ryhmiin sovelletaan osittain eri erityislainsäädännön periaatteita. Kilpailuviraston näkemyksen mukaan kilpailunrajoituslain kannalta paikallisosuuspankkeja on pidettävä itsenäisinä elinkeinonharjoittajina ja Paikallisosuuspankkiliittoa elinkeinonharjoittajien yhteenliittymänä. Paikallisosuuspankkiliiton poikkeuslupahakemuksessa tarkasteltu hintayhteistyö on siten kilpailunrajoituslain 6 § 1 kohdan mukaisesti kiellettyä, ja kilpailunrajoituslain 19 § mukaista poikkeuslupaa tarvitaan.

Paikallisosuuspankkiliitto on hakemuksessaan ja Kilpailuvirastoon toimittamassaan lisäselvityksessä selvittänyt yhteistyön tehokkuusvaikutuksia ja sen avulla saavutettavissa olevia kustannussäästöjä. Se, missä määrin nämä hyödyt välittyvät asiakkaille ja kuluttajille, riippuu varsinkin kilpailun toimivuudesta pankkialan markkinoilla. Hakijan mukaan hakemuksen kohteena olevan järjestelyn tavoitteisiin kuuluu myös, että yhteistyökumppaneiden kanssa voitaisiin tehdä ryhmäkohtaisia sopimuksia tuotteiden myynnistä, markkinoinnista ja hinnoittelusta. Tämä on sinänsä markkinoiden yleisen kehityssuunnan mukaista, sillä rahoituspalveluja laajasti tarjoavat finanssiryhmittymät ovat viime vuosina tehneet tuloaan Suomen markkinoilla.

Pankkialan markkinat ovat Suomessa nykyisellään varsin keskittyneet. Kuitenkin, kuten Suomen Pankin julkaisemassa ja Heikki Koskenkylän toimittamassa julkaisussa Suomen rahoitusmarkkinat 2002 todetaan, kohtaavat pankit Suomessa kovenevaa kilpailua. Esimerkiksi pankkimarkkinoille on tullut uusia toimijoita, ja tekninen kehitys on osaltaan lisännyt kilpailupaineita madaltamalla raja-aitoja sekä helpottamalla toimialaliukumia[8]. Poikkeuslupahakemuksesta annetuissa lausunnoissa varsinkin Rahoitustarkastus ja Svenska Handelsbanken Ab korostivat kilpailun Suomen pankkimarkkinoilla olevan etupäässä pankkiryhmien, eikä yksittäisten pankkien välistä. Myöskin on huomioitava, ettei paikallisosuuspankkien yhteenlaskettu markkinaosuus ole valtakunnallisesti kovin merkittävä.

Johtopäätökset

Kilpailuviraston näkemyksen mukaan kilpailu pankkialalla on valtakunnallisesti siinä määrin toimivaa, että paikallisosuuspankkien hintayhteistyöllä saavuttamat tehokkuusedut hyödyttävät myös asiakkaita ja kuluttajia. Kuitenkin, jotta hakijan mainitsema eri pankkiryhmien hinnoittelujen vertailtavuus todella paranisi, on paikallisosuuspankeissa huolehdittava hinnoittelun läpinäkyvyydestä.

Kilpailun toimivuuden säilyminen on pystyttävä turvaamaan myös paikallisesti. Valtakunnalliset hintasuositukset eivät välttämättä ota huomioon, että paikallisosuuspankkien koossa ja kustannusrakenteissa voi olla eroja. Koska paikallisosuuspankit kilpailevat paikallisella tasolla keskenään, Kilpailuvirasto korostaa, että Paikallisosuuspankkiliiton antamien hintasuositusten on oltava aitoja. Toisin sanoen, yksittäisen paikallisosuuspankin on voitava halutessaan poiketa annetuista suosituksista, ilman, että siitä rangaistaan edes epäsuorasti. Esimerkiksi suosituksista poikkeavaa pankkia ei saa sulkea yhteistyön ulkopuolelle.

Poikkeuslupa

Kilpailuvirasto määrää, että kilpailunrajoituslain 6 § 1 kohtaa ei sovelleta Paikallisosuuspankkiryhmässä harjoitettavaan, hintasuosituksia koskevaan yhteistyöhön.

Tämä poikkeuslupa koskee ainoastaan Paikallisosuuspankkiliiton antamia valtakunnallisia hintasuosituksia. Lisäksi Paikallisosuuspankkiliiton jäsenpankeilla tulee olla halutessaan mahdollisuus poiketa Paikallisosuuspankkiliiton suosittelemista hinnoista, eikä tällaista poikkeamista tule rangaista.

Poikkeusluvan voimassaoloaika

Poikkeuslupa on voimassa 8.5.2012 saakka.

Kilpailunrajoituslain 19 § 3 momentin nojalla myönnetty poikkeuslupa on peruutettavissa, mikäli olosuhteet luvan myöntämisen jälkeen olennaisesti muuttuvat.

Sovelletut säännökset

Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 6 §:n 1 kohta, 19 §.

Muutoksenhaku

Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttö-laissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on liitteenä.


[1] Koskenkylä, H; Suomen rahoitusmarkkinat 2002

[2] Suomen Pankkiyhdistys; Pankit 31.12.2002

[3] Koskenkylä, H; Suomen rahoitusmarkkinat 2002

[4] Suomen Pankki; Rahoitusmarkkinaraportti, Kevät 2003

[5] Suomen Pankkiyhdistys, 30.9.2001

[6] Paikallisosuuspankit, URL: http://www.paikallisosuuspankit.fi/infosivut.html. Viitattu 27.6.2003

[7] Kilpailuneuvoston päätös 29.10.1993 (Dnro 3/359/93)

[8] Koskenkylä, H.; Suomen rahoitusmarkkinat 2002