Hakija
Suomen Sähkölaitosyhdistys ry
Hakemus
Suomen Sähkölaitosyhdistys ry on pyytänyt 30.4.1996 päivätyllä kirjeellään kilpailunrajoituksista annetun lain 19 §:n mukaista poikkeuslupaa saman lain 6 §:ssä tarkoitetusta kiellosta poikkeamasähkökauppaa koskevalle suositukselle vuoden 1996 loppuun saakka.
Suomen Sähkölaitosyhdistys ry:n hallituksen kokouksessaan 25.1.1996 asettama työryhmä päätti ehdottaa sähkökaupan menettelytapasuosituksesta ilmenevää menettelyä. Yhdistyksen hallitus hyväksyi suosituksen kokouksessaan 24.4.1996.
Taustaa poikkeamasähkökaupasta
Vuoden 1995 kesäkuun alussa voimaantullut sähkömarkkinalaki avasi sähkömarkkinat kilpailulle suurimpien sähkönkäyttäjien osalta. Paikallinen sähkönmyyjä oli siihen asti ollut alueensa ainoa sähkönmyyjä. Ensi vaiheessa kilpailun piiriin on tullut noin kaksituhatta sähkönkäyttäjää. Sähkönmyyjää on vaihtanut runsaat sata sähkönkäyttäjää.
Sähkön siirron osittaisen vapauttamisen myötä saman jakeluverkon alueella voi toimia useampia sähkönmyyjiä. Sähkönmyyjät hankkivat sähköä myytäväksi joko ostamalla tai tuottamalla sitä jakeluverkkoon. Sähköä on tuotettava joka hetki verkkoon kulutusta vastaava määrä, sitä ei voi varastoida ja sen hinta vaihtelee hyvinkin paljon eri vuorokaudenaikoina ja vuodenaikoina.
Paikalliset sähkönmyyjät pyrkivät säätämään sähkön ostotehoaan (sähkötaseen optimointi). Kun samassa verkossa toimii muitakin myyjiä, paikallinen myyjä tarvitsee tietoa muiden myyjien asiakkaiden sähkönkäytöstä optimoidakseen sähkötasettaan. Se voi tapahtua joko reaaliaikaisen mittauksen antaman tiedon perusteella tai siten, että ulkopuoliset myyjät antavat ennakkoilmoituksen omien asiakkaidensa tulevasta käytöstä kyseisen jakeluverkon alueella. Reaaliaikaisen mittauksen kalleus estää nykyisellään sen käyttöä.
Sähkönkäyttäjien todellisuudessa kuluttama sähkö poikkeaa yleensä ennakkoilmoituksista muun muassa asiakkaiden kulutusvaihtelujen takia. Ulkopuolinen myyjä on hankkinut verkkoon ennakkoilmoituksessa mainitun määrän sähköä ja asiakkaan käytön poikkeaminen tästä johtaa siihen, että paikallinen myyjä joko toimittaa ennakkoilmoituksen yli kulutetun sähkön tai ottaa vastaan ennakkoilmoituksen alittavan sähkön. Sähkönmyyjien on jälkikäteen selvitettävä kunkin myyjän todellisuudessa tietyn jakeluverkon alueelle toimittama ja kunkin myyjän asiakkaiden kuluttama sähkö (taseselvittely). Sähkönmyyjät käyvät taseselvittelyn perusteella jälkikäteen kauppaa keskenään poikkeamista ja tätä kutsutaan poikkeamasähkökaupaksi.
Hakemuksen sisältö
Suomen Sähkölaitosyhdistys ry
Suomen Sähkölaitosyhdistys ry (jäljempänä SLY) on sähköä tuottavien ja jakavien sähkölaitosten yhteistyö- ja etujärjestö. Yhdistys on perustettu vuonna 1926.
SLY:hyn kuuluu 101 jäsentä, jotka ovat pääosin alueellisia sähköyhtiöitä. Lisäksi yhdistykseen kuuluvat jäseninä Imatran Voima Oy, IVO Voimansiirto Oy, Teollisuuden Sähkönmyynti Oy ja Teollisuuden Voimansiirto Oy.
Sähkötaseiden selvittely
Hakijan mukaan kilpailulle avattujen vähittäissähkömarkkinoiden keskeisenä ongelmana on ollut se, kuinka erotellaan eri sähkönmyyjien asiakkailleen myymät sähköt mahdollisesti erihintaisten käyttötuntien osalta. Tällöin verrataan jälkikäteen kyseisten myyjien myymiä sähkömääriä samojen myyjien sähköverkkoon syöttämään tai syötettäväksi hankkimaan sähköön. Tämän taseselvityksen tuloksena saadaan kunkin sähkökaupan osapuolen sähkötase.
Taseselvittely voidaan hoitaa joko keskitetysti tai paikallisesti. Keskitetysti järjestetyssä taseselvittelyssä valtakunnallinen taseselvittelykeskus määrittäisi kaikkien sähkökaupan osapuolten taseet. Suomessa ei tällaista keskusta ole perustettu. Toinen vaihtoehto on paikallinen taseselvittely, jossa tarkastelun kohteena on tietyn jakeluverkonhaltijan vastuualue ja tarkastelun suorittaa paikallinen sähkönmyyjä jakeluverkonhaltijalta saamiensa tietojen perusteella. Paikallinen myyjä voi luovuttaa selvittelyjen hoidon toiselle sähkönmyyjälle, esimerkiksi omalle tukkumyyjälleen.
Sähkötaseiden selvittelyn merkitystä paikallisen myyjän näkökulmasta lisää se, että sähkön hinnoittelussa keskeisenä osana ovat tehomaksut. Tehomaksu määräytyy tietyn kauden korkeimman tunnin ostotehon mukaan. Etenkin tehohuippujen aikana paikallinen myyjä haluaa tarkalleen tietää oman sähkönhankintansa tukkumyyjältään ja erottaa tietyn jakeluverkon alueella käytettävästä sähköstä ulkopuolisten myyjien asiakkaiden sähkönkäytön.
Mikäli paikallisella myyjällä on mahdollisuus säätää tukkusähkön ostotehoaan esimerkiksi oman tuotannon avulla, käyttämällä muita edullisempia hankintalähteitä tai ohjaamalla asiakkaidensa sähkönkäytön kuormitusta, haluaa hän optimoida tasettaan välttääkseen tarpeettomat tehonylitykset ja sitä kautta korkeammat tukkusähkön tehomaksut.
Paikallinen myyjä voi seurata omien asiakkaidensa sähkönkäyttöä reaaliaikaisesti, mikä edellyttää mittaustietoa sähkön virtauksesta jakeluverkkoon muista verkoista, jakeluverkon alueella tuotetusta sähköstä, ulkopuolisten myyjien asiakkaiden sähkönkäytöstä sekä paikallisen myyjän jakeluverkon ulkopuolisten asiakkaiden sähkönkäytöstä.
Paikallinen myyjä voi valvoa tasettaan seuraamalla reaaliaikaisesti edellä mainittuja tekijöitä tai vaihtoehtoisesti seuraamalla muita tekijöitä paitsi ulkopuolisten myyjien käyttöä reaaliaikaisesti. Jälkimmäisessä tapauksessa ulkopuoliset myyjät antavat jaksoittaiset ennakkoilmoitukset omien asiakkaidensa yhteenlasketusta tunneittaisesta tulevasta käytöstä.
Poikkeamasähkökauppamenettely
SLY:n sähkökaupan menettelytapasuositukseen sisältyvän ennakkoilmoitus-poikkeamasähkökauppamenettelyn tarkoituksena on luoda menettelytavat normaaleista ennuste-epätarkkuuksista johtuvien ennakkoon ilmoitettujen ja todella kulutettujen sähkömäärien tuntikohtaisten erojen käsittelemiseksi. Suositusta ei ole tarkoitettu käytettäväksi menettelytapana sähkön ostamiseksi ja myymiseksi.
Suosituksen mukaan vuoden 1996 osalta tasevastaava (paikallinen myyjä) voi vaatia ennakkoilmoitus-poikkeamasähkömenettelyä, mikä tarkoittaa sitä, että tasevastaavan alueelle sähköä myyvä ulkopuolinen myyjä toimittaa paikalliselle myyjälle tuntikohtaisen ennakkoilmoituksen oman asiakkaansa sähkön käytöstä kyseisen jakeluverkon alueella. Ennakkoilmoitusta voidaan tarkistaa normaalityöaikana vähintään kolme tuntia ennen ennustettua sähkön käyttöä. Ilmoitus voidaan toimittaa summaennusteena, mikä tarkoittaa tietyn ulkopuolisen myyjän kyseisellä jakeluverkkoalueella sijaitsevien asiakkaiden yhteenlaskettua käyttöennustetta sekä myös useamman eri myyjän osalta yhteenlaskettuna.
Suosituksen 2. kohdan mukaan siinä tapauksessa että paikallinen myyjä ei halua ryhtyä ennakkoilmoitusten käsittelyyn ja poikkeamasähkön toimittamiseen, on ulkopuolisen myyjän sovittava paikallisen myyjän avoimen toimittajan kanssa poikkeamasähkökaupan hoitamisesta.
Suosituksen mukaan reaaliaikaista mittausta voitaisiin käyttää erikseen sovittaessa esimerkiksi suurille, yli 1 megawatin kuluttajille, joiden sähkön tarve on vaikeasti ennustettavissa tai jotka poikkeavat kooltaan ja toiminnaltaan merkittävästi kyseisen alueen muista sähkönkäyttäjistä. Ulkopuolisen sähkönmyyjän on katsottu sisällyttävän tämän mittauksen kustannukset toimituksensa hintaan.
Suosituksen tarkoittama poikkeamasähkön perushinta, josta poikkeamasähkön myynti- ja ostohinta johdetaan, on kunkin myyjän itse vahvistama hinta. Poikkeamasähkön hintojen on oltava julkisia ja etukäteen tiedossa. Paikallisen myyjän on ilmoitettava hintamuutoksista vähintään 24 tuntia etukäteen. Hinnat voidaan määritellä aikajakoisina energiamaksuina.
Suosituksessa on määritelty poikkeamasähkön myynti- ja ostohinnalle enimmäisvaihtelu-rajat. Poikkeamasähkön myyntihinta voi olla enintään 5 % perushintaa korkeampi ja oston hyvityshinta enintään 5 % perushintaa alhaisempi, jos tuntikohtainen ennustevirhe on enintään 15 %. Jos ennustevirhe on yli 15 %, voi poikkeamasähkön myyntihinta ylittää perushinnan enintään 20 % ja ostohinta vastaavasti olla enintään 20 % perushintaa alhaisempi.
Menettelytapasuositukseen on lisäksi otettu maininta muista maksuista. Suosituksen 6. kohdan mukaan paikallisella myyjällä on oikeus laskuttaa ulkopuolista myyjää taseiden hallintaan ja selvitykseen, tarvittaviin mittauksiin, raportointiin sekä poikkeamasähkön toimitukseen liittyvistä lisäkustannuksista. Hinnoittelun olisi perustuttava julkiseen tariffiin, jonka tulisi olla kohtuullinen, tasapuolinen ja rakenteeltaan yksinkertainen. Tällaiset ominaisuudet sisältävänä tariffina suositus pitää esimerkiksi kuukausimaksua.
Hakijan esittämät perustelut
Hakija katsoo, että kilpailtu, sähkömarkkinalain ja -asetuksen edellyttämä sähkökauppa ei ole mahdollista ilman jotain menettelyä, jolla ratkaistaan mahdollisimman nopeasti mm. sähkötaseiden selvittämiseen liittyvät ongelmat. Muuta tai nyt esitettyä parempaa menettelyä, kuin SLY:n hallituksen antama suositus sähkökaupan menettelytavoista, joka koskee ennakkoilmoitus-poikkeamasähkömenettelyä, ei hakijan mukaan ole esitetty. Hakija katsoo asiakkaiden hyötyvän menettelystä, koska muuten sähkömarkkinalain edellyttämää kilpailtua sähkönmyyntiä ei pystytä teknisesti toteuttamaan.
Hakija on katsonut suosituksen merkityksen olevan siinä, että parempaa keinoa selviytyä sähkötaseiden selvittelystä ei ole esitetty.
Lausunnot
Kilpailuvirasto pyysi 3.5.1996 lausuntoa SLY:n antamasta suosituksesta koskien poikkeamasähkökaupan menettelytapoja kauppa- ja teollisuusministeriön energiaosastolta, Sähkömarkkinakeskukselta, sähkönkäyttäjiä edustavilta etujärjestöiltä, sähköpörssitoimintaa Suomessa käynnistävältä Suomen Optiomeklarit Oy:ltä sekä alan konsulttiyrityksiltä.
Kauppa- ja teollisuusministeriö toteaa lausunnossaan, että tilanne sähkömarkkinoilla edellyttää pikaista pelisääntöjen sopimista ja että SLY:n suositusta voidaan pitää hyväksyttävinä pelisääntöinä, mutta vain lyhyenä ylimenokautena. Ministeriö on kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, ettei paikallinen myyjä omilla toimillaan aseta esteitä sähkökaupan kilpailulle. SLY:n suositus antaa paikalliselle sähkönmyyjälle keskeisen aseman taseselvityksessä ja poikkeamasähkökaupassa. Ministeriön näkemyksen mukaan paikallinen myyjä on vielä ja ainakin pienten sähkönkäyttäjien osalta mahdollisesti pitkään tulevaisuudessakin monopoliasemassa entisellä kumotun sähkölain mukaisella jakelualueellaan.
Ministeriö pitää poikkeusluvan myöntämistä perusteltuna, koska se antaa nykyistä tilannetta paremmat mahdollisuudet kilpailun avaamiselle ja tehostamiselle vähittäismyynnissä ja selkeyttää nykyistä sekavaa tilannetta. Suositus antaa sähkönkäyttäjille paremmat mahdollisuudet kilpailuttaa sähkön myyjiä ja tuo tätä kautta hyötyä sähkönkäyttäjille.
Suosituksen yksityiskohdista ministeriö on kiinnittänyt huomiota reaaliaikaisen mittauksen vaatimukseen ja poikkeamasähkökaupan lisäkustannuksiin. Sähkömarkkina-asetuksen 6& §:n mukaan kilpailun piirissä olevien asiakkaiden osalta laskutuksen on perustuttava tunneittain tapahtuvaan energianmittaukseen ja rekisteröintiin, elleivät sähkön ostaja, alueen myyjät ja verkonhaltija muuta sovi. Sähkömarkkinalain perustelujen mukaan (HE 138/1994vp., s. 41) jokin osapuoli voi vaatia reaaliaikaista mittausta. Periaatteena tulisi kuitenkin olla, että se, joka saa hyödyn kalliimmasta, esimerkiksi reaaliaikaisesta mittausjärjestelystä, vastaa myös siitä aiheutuvista lisäkustannuksista.
Ministeriö katsoo lausunnossaan, että sähkön vähittäismyynnissä ja siirrossa tarvittavien mittalaitteiden hankkiminen, omistaminen ja asentaminen, mittalaitteiden tarkistaminen ja huoltaminen sekä mittaustiedon raportointi sähkökaupan osapuolille kuuluvat sähkömarkkina-asetuksen 7 §:n mukaan jakeluverkonhaltijan tehtäviin. Jakeluverkonhaltija sisällyttää mittaus- ja raportointikustannukset verkkopalvelumaksuihinsa. Muita 6. kohdassa tarkoitettuja paikalliselle myyjälle aiheutuvia kustannuksia ministeriö pitää niin vähäisinä, ettei niistä voida periä erillisiä maksuja, vaan ne tulee sisällyttää poikkeamasähkön hintaan.
Ministeriö ei puolla poikkeusluvan myöntämistä suosituksen 6. kohdassa tarkoitettujen erillismaksujen osalta, koska ne ovat ristiriidassa sähkömarkkinalain tavoitteiden ja säännösten kanssa. Ministeriö esittää poikkeusluvan myöntämisen ehdoksi, että suositusten mukaiset sopimukset päättyvät vuoden 1996 lopussa. Näin väliaikaisiksi tarkoitettuja menettelytapoja ei voitaisi jatkaa ylimenokauden jälkeen.
Sähkömarkkinakeskus puoltaa määräaikaisen, kuluvan vuoden loppuun asti ulottuvan poikkeusluvan myöntämistä sähkökaupan menettelytapasuositukselle. Poikkeuslupaa ei tulisi Sähkömarkkinakeskuksen mukaan kuitenkaan myöntää ylimääräisten maksujen osalta.
Sähkömarkkinakeskus toteaa lausunnossaan, että vanhan sähkölain (319/79) mukainen hierarkinen ja jakeluverkon sähkönmyyjien monopoliasemaan perustuva tasevastuu- ja taseselvitysmenettely ei vastaa enää verkkosidonnaisuudesta vapautuneen sähkökaupan vaatimuksia, vaan järjestelmä joudutaan jatkossa muuttamaan vastaamaan uusia olosuhteita. Poikkeamasähkökauppa ja SLY:n laatima sähkökaupan menettelytapasuositus on pyrkimys ratkaista syntynyt ongelmatilanne, jossa muuttuneet säännökset ja tekniset puitteet eivät vastaa toisiaan.
Sähkömarkkinakeskus katsoo suosituksen pohjalta tapahtuvan sähkökaupan rajoittavan sähkön myynnin kilpailua jakeluverkkotasolla. Menettely vaikeuttaa sähkön yhteishankintaa eri puolilla maata sijaitseviin sähkön käyttöpaikkoihin. Lisäksi se vaikeuttaa sähköpörssitoiminnan laajentamista jakeluverkkotasolle.
Poikkeamasähkömenettelyn sähkön myynnin kilpailua rajoittavien piirteiden takia Sähkömarkkinakeskus katsoo, että alueellisin tai verkkokohtaisin perustein määräytyvä tasevastuu sekä siihen pohjautuva poikkeamasähkömenettely ovat ristiriidassa sähkömarkkinalain sähkökaupan kilpailulle ja verkkotoiminnan palveluperiaatteille asettamien tavoitteiden kanssa. Sähkömarkkinakeskus kuitenkin toteaa, että sähkömarkkinoiden avautumisen kannalta on perusteltua selkiyttää määräaikaisen ylimenokauden ajaksi sähkökaupan menettelytavat hyväksymällä poikkeamasähkökaupan pääperiaatteet.
Sähkömarkkinakeskus on todennut suosituksen yksityiskohdista seuraavaa. Taseiden hallinnasta sähkönmyyjille aiheutuvat kustannukset eivät ole ulkopuolisen myyjän verkkoon tulon aiheuttamia kustannuksia, vaan sähkökaupan vapauttamista koskevan lainsäädännön muutoksen aiheuttamia kustannuksia, joita kaikille myyjille on aiheutunut järjestelmän muutoksen johdosta. Sähkön vähittäismyynnissä mittaus ja mittaustiedon raportointi kuuluvat sähköverkkotoimintaan ja sitä kautta verkonhaltijan tehtäviin. Sähkömarkkinalain 24 §:n säännöksen perusteella jakeluverkonhaltijan tehtäviin kuuluu myös jälkikäteen tapahtuva, jakeluverkossa toimivia sähkönmyyjiä palveleva taseselvitys. Näistä palveluista verkonhaltija laskuttaa verkkopalvelutariffiensa mukaisesti, jota kautta näiden palvelujen kustannusten tulisi ohjautua tasapuolisesti ja syrjimättömästi kaikkien verkossa toimivien sähkönmyyjien, myös verkon omistavan sähkönmyyjän asiakkaille. Tämän ristiriidan lisäksi näiden kustannusten kaksinkertaisen laskuttamisen riski on suosituksen sanamuodon perusteella ilmeinen.
Sähkömarkkinakeskus katsoo lisäksi, että suosituksessa mainitut lisäkustannukset syrjivät ulkopuolisia sähkönmyyjiä ja muodostavat sähkömarkkinalain 14 §:n vastaisia sähkökaupan kilpailua ilmeisesti rajoittavia ehtoja. Riskinä on, että poikkeamasähkökaupan päättymisen jälkeen tämänkaltaiset hinnoitteluperiaatteet jäävät rasittamaan sähkökauppaa.
Sähkövaltuuskunta pitää lausunnossaan poikkeamasähkömenettelyä tarpeellisena. Poikkeamasähkömenettelyn piiriin kuuluu sitä pienempi sähkömäärä, mitä paremmin asianomainen toimittaja tuntee toimitustensa laadun. Siten menettely on Sähkövaltuuskunnan mielestä omiaan lisäämään asianomaisten osapuolten markkinatuntemusta ja mahdollisuuksia kustannusvastaavaan toimintaan.
Kaupan Keskusliitto katsoo lausunnossaan SLY:n menettelytapasuosituksen korjaavan poikkeamasähköhinnoittelua myönteiseen suuntaan. Sähkökaupan vapauduttua on sähkölaitosten poikkeamasähkön hinnoittelu osoittautunut ongelmalliseksi. Koska paikallinen sähkölaitos on ollut velvollinen ostamaan sähkönkäyttäjän ennakkoilmoituksen mukaisen sähkömäärän alituksen ja toisaalta myymään sähkönkäyttäjälle tämän tarvitseman ennakkoilmoituksen ylityksen, sähkölaitokset ovat käyttäneet tilaisuutta hyväkseen ja hinnoitelleet poikkeamasähkön ostohinnan hyvin alhaiseksi ja myyntihinnan hyvin korkeaksi.
Paikallisen myyjän oikeutta laskuttaa ulkopuolista myyjää suosituksen 6. kohdassa mainittujen tehtävien lisäkustannuksista Kaupan Keskusliitto on pitänyt kilpailua rajoittavana. Liiton mukaan tehtävät ovat normaaleja verkkoyhtiölle kuuluvia tehtäviä, joista ei tulisi laskuttaa erikseen, vaan joiden pitäisi tulla katetuksi sähkön siirtokustannuksissa.
Suomen Kiinteistöliitto on lausunnossaan katsonut, että sähkökaupan menettelytapasuositus poikkeamasähkön osalta on hyvä ja tarpeellinen, koska reaaliaikainen sähkön käytön seuranta ei ainakaan toistaiseksi ole kohtuullisin kustannuksin mahdollista. Liitto on pitänyt suosituksessa esitettyä poikkeamasähkön virhemarginaalia ja hintaan liittyviä rajoja kohtuullisina. Sen sijaan liiton mielestä taseiden hallintaan ja selvitykseen liittyviä maksuja ei tulisi periä erikseen, vaan ne tulisi sisällyttää siirtokustannuksiin. Menettelysuosituksessa esitetty tasemaksu estää tehokkaasti kilpailun pieniltä sähkönkäyttäjiltä. Suomen Kiinteistöliitto katsoo, että SLY:n poikkeamasähkömenettelyä koskevaa suositusta ei tulisi käyttää vuoden 1997 alun jälkeen, kun sähkömarkkinalain voimaantulon siirtymäsäännökset päättyvät, vaan poikkeamasähkön kustannusten selvittely tulisi hoitaa valtakunnan verkon kautta.
Suomen Yrittäjät ry katsoo lausunnossaan poikkeamasähkön myyntihintamenettelyn osalta, että Suomeen olisi saatava aikaan neutraali taho poikkeamasähkön laskentaa varten. Suomen Yrittäjät ry pitää suosituksessa esitettyjä tasehallinta- ja vastaavien kustannusten perimistä vähintäänkin sähkömarkkinalain hengen vastaisena. Yhdistyksen mukaan kustannukset muodostuisivat käytännössä valtaosalle pienyrityksistä niin suuriksi, että ne ylittävät kilpailuttamisesta muutoin saavutettavat säästöt. Tällä menettelyllä voidan vaikeuttaa tai jopa estää todellisen kilpailun laajeneminen muiden kuin suuryritysten piiriin.
Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto toteaa lausunnossaan, että pk-teollisuudessa sähkön toimittajan vaihtaminen on koettu pääsääntöisesti hankalaksi, kalliiksi ja jopa sähkön saatavuusriskiksi, vaikka saadut tarjoukset vaikuttavat edullisilta. Keskeinen syy epävarmuuteen on ollut poikkeamasähkön hinnoittelu ja koko poikkeamasähkön vaikeasti ymmärrettävä luonne. Liitto puoltaa poikkeusluvan myöntämistä ja esitetyn menettelyn käyttöönottoa kuluvan vuoden loppuun saakka. Liitto katsoo, että menettelyn ansiosta kilpailu lisääntyy, sähkön jakelu tehostuu ja hyöty menettelyn käyttöönotosta tulee pääosin sähkön käyttäjille.
Öljyalan Keskusliitto pitää suosituksen mahdollisena riskinä sähköenergian eri kulutuslohkojen ristiinsubventiota. Mikäli poikkeamasähkömenettely mahdollistaa ristiinsubvention, menettelyä saatettaisiin käyttää väärin esimerkiksi juuri lämmityssähkön hinnoittelussa. Liitto pitää ensisijaisena tavoitteena sellaisen menettelyn löytämistä, joka ei samalla merkitse kilpailunrajoituslain tarkoittamaa hintayhteistyötä tai markkinoiden jakamista.
Sahayrittäjät ry toteaa lausunnossaan jäsenyritystensä olevan pääsääntöisesti hyvin pieniä ja siten jäsenten sähkönkäytön olevan hyvin vähäistä, joten asialla ei ole yhdistyksen jäsenyrityksille suurta merkitystä.
Suomen Optiomeklarit Oy, joka on sähköpörssitoimintaa varten perustetun EL-EX Sähköpörssi Oy:n emoyhtiö, toteaa lausunnossaan, että sähkömarkkinoilla on sähkömarkkinalain voimaan tulemisen jälkeen kaivattu yleisiä toimintasääntöjä, jotka ratkaisisivat osan sähkötaseiden selvittämiseen sekä poikkeamasähkön toimittamiseen ja hinnoitteluun liittyvistä ongelmista. Sähköpörssissä tapahtuvaan kaupankäyntiin ja sen erityisominaisuuksiin liittyen Suomen Optiomeklarit Oy kuitenkin kiinnittää huomiota suosituksen kahteen kohtaan.
Sähkökaupan menettelytapasuositukseen sisältyvä mahdollisuus tarkistaa tuntikohtaista ennakkoilmoitusta vähintään kolme tuntia ennen käyttötuntia voi rajoittaa sähköpörssissä käytävää tuntisähkökauppaa niiden jäsenten kohdalla, jotka ovat ilmoitusvelvollisia paikalliselle myyjälle. Paikalliselle myyjälle ilmoitusvelvollinen osapuoli ei siten voi käydä tuntisähkökauppaa enää kaksi tuntia ennen käyttötuntia, mikäli se vaikuttaa sähkön netto-ostoon ja myyntiin, vaikka tämä olisi pörssissä mahdollista. Suomen Optiomeklarit Oy pitää ennakkoilmoitusvelvoitetta muutoinkin hankalasti sovellettavana pörssikaupankäyntiin, jossa kauppaa käyviä osapuolia on huomattava määrä ja toimituksen suunta ja määrä voivat vaihdella käyttötunneittain.
Suomen Optiomeklarit Oy pitää myös kyseenalaisena sitä, voiko sähköpörssissä tapahtuvasta kaupankäynnistä paikalliselle myyjälle aiheutuvia taseiden hallinnasta ja selvittämisestä, mittauksista, raportoinnista ja poikkeamasähkön toimittamisesta aiheutuvia lisäkustannuksia kohdistaa sähkön myyjälle, joka pörssikauppoihin perustuvien sähkönostajien kannalta on aina pörssin selvitysyhtiö. Kaupankäynti pörssissä tapahtuu anonyymillä järjestelmällä, joten kaupan osapuoli ei saa tietoonsa kaupan vastapuolella olevaa tahoa, jolle pörssikauppojen selvitysyhtiö on aina lain perusteella kaupan vastapuoli.
Suomen Optiomeklarit Oy toteaa lausunnossaan, ettei sähköpörssillä ole tällä hetkellä kaupankäynti- ja selvitysjäseniä, jotka olisivat liittyneet paikallisen myyjän jakeluverkkoon, joten menettelytapasuosituksella ei kaupankäynnin alkaessa heinä-/elokuussa 1996 liene välitöntä pörssikaupankäyntiä rajoittavaa vaikutusta. Myöhemmin pörssissä voi esimerkiksi välittäjien kautta toimia yhä pienempiä markkinaosapuolia, joiden kaupankäyntiä suosituksen soveltaminen voi rajoittaa.
Myös kolme energia-alan konsulttiyritystä on lausunut asiasta. Sähkörinki Oy toteaa menettelytapasuositukseen sisältyvän kaksi erillistä asiaa. Poikkeamasähkökaupan hinnoittelu liittyy sähköenergiakauppaan ja tasehallintaan liittyvät maksut taas vapaan sähkökaupan toteutumiseen yleensä. Yhtiön mukaan poikkeamasähkön hinnoittelusuositus, nimenomaan tiukasti määräaikaisena, edistää kilpailua tällä hetkellä, koska suositus on nyt tietyillä alueilla käytössä olevia hinnoittelumalleja edullisempi sähkön ostajille. Tämä lisää alan kilpailun toimivuutta tällä hetkellä. Sen sijaan tasehallintaan liittyvät maksut kohdistuessaan vain ulkopuoliselta toimittajalta hankkiviin asiakkaisiin rajoittaa kilpailua.
Sähkörinki Oy kiinnittää tasehallinnan maksujen osalta huomiota siihen, että tasevastaava ei ole sähkökaupan neutraali osapuoli, vaan aina yksi sähkön myyjäkandidaateista. Mitä vähemmän sähköä ostavista asiakasryhmista on kyse, sitä suurempi kilpailua estävä merkitys tasehallintamaksuilla on. Sähkörinki Oy katsoo edelleen selvitettäväksi asiaksi muun ohella sen, kuka aiheuttaa tasehallinnan kustannukset.
N.U.S. Scandinavia Ab on lausunnossaan puoltanut poikkeusluvan myöntämistä SLY:n suositukselle vuoden loppuun asti, koska suositus edistää suurten ja keskisuurten yhteisöjen toimintamahdollisuuksia sähkömarkkinoilla. Pidemmällä aikavälillä yhtiön mukaan Suomeen olisi perustettava Ruotsin mallin mukainen valtakunnallinen tasekeskus.
Energiakolmio Oy toteaa lausunnossaan, että SLY:n sähkökaupan menettelytapasuosituksen poikkeamasähkön hinnoittelu on rajattu kohtuullisella ennusteen virhemarginaalilla sellaiseksi, että poikkeamasähkön hinnoittelu ei yhtiön mielestä enää ole kilpailun este. Sen sijaan tasehallintaan ja raportointiin liittyviä kustannuksia Energiakolmio Oy pitää kilpailua rajoittavina kustannuksina, jotka kohdistuvat niihin asiakkaisiin, jotka valitsevat sähkön toimittajakseen muun kuin paikallisen sähköyhtiön.
Kilpailuoikeudellinen arviointi
Sähkömarkkinoiden sääntelyn muuttuminen
Kesäkuun alussa 1995 voimaan tullut sähkömarkkinalaki (386/95) korvasi sähkölain (319/79) muilta kuin sähköturvallisuutta koskevin osin. Sähkölain mukaan sähkön myynti oli luvanvaraista. Kullekin sähkölaitokselle oli varattu yksinoikeus sähkölaitostoimintaan sekä jakeluverkon rakentamiseen että sähkön vähittäismyyntiin tietyllä maantieteellisellä alueella. Siten kaikki tiettyyn jakeluverkkoon liittyneet asiakkaat ostivat sähkönsä samalta sähkölaitokselta.
Uuden sähkömarkkinalain tavoitteeksi asetettiin sähkömarkkinoiden toimivuuden parantaminen ja sähkön tuotanto-, siirto- ja jakelujärjestelmän tehokkuuden ja kilpailukyvyn varmistaminen. Tarkoituksena on ollut vähentää kilpailun esteitä ja poistaa tarpeetonta sääntelyä siitä osasta markkinoita, jossa kilpailu on mahdollista, eli sähkön tuotannosta, myynnistä ja ulkomaankaupasta.
Sähkömarkkinalaissa on luovuttu sähkön myynnin luvanvaraisuudesta. Vähittäismyyjältä on siten poistunut alueellinen yksinmyyntioikeus. Sen sijaan verkonhaltijat tarvitsevat toiminnalleen luvan. Paikallisille jakeluverkonhaltijoille määritellään luvassa maantieteelliset vastuualueet, joilla niiden tulee liittää pyynnöstä kaikki verkkopalveluiden tarvitsijat verkkoonsa.
Verkkopalvelun sähkönkäyttäjä/asiakas voi tilata suoraan asianomaiselta jakeluverkonhaltijalta tai sisällyttää tätä koskevan maininnan oman sähkönmyyjänsä kanssa tehtävään sähkönmyyntisopimukseen. Jälkimmäisessä tapauksessa sähkönmyyjä tilaa verkkopalvelun jakeluverkonhaltijalta.
Kilpailu sähkönmyynnissä edellyttää, että myyjien toimittama sähkö voidaan erottaa toisistaan. Sähkömarkkinalaissa ja sähkömarkkina-asetuksessa ei ole tarkemmin säädelty eri myyjien välistä sähkötaseiden selvitystä muuten kuin mittausten osalta. Sähkömarkkinalain 24 §:n mukaan verkonhaltija on vastuussa sähkön mittauksen järjestämisestä. Saman lainkohdan mukaan sähkönmyyjän tulee tehdä jakeluverkonhaltijan kanssa sopimus keskinäisestä yhteistyöstä ja vakuuksista. Samassa lainkohdassa todetaan myös, että kauppa- ja teollisuusministeriö voi antaa tätä sopimusta koskien tarkempia määräyksiä ja ohjeita.
Kauppa- ja teollisuusministeriö ei ole toistaiseksi antanut määräyksiä tai ohjeita taseiden selvittelystä. Ministeriö on 24.5.1996 kutsunut selvitysmiehet laatimaan ehdotukset sähköjärjestelmän tasehallintaan liittyviksi pelisäännöiksi ja mahdollisesti tarvittaviksi säädöksiksi ja määräyksiksi. Asetuskirjeen mukaan tehtävä koskee sähkötaseiden hallintaa järjestelmän kaikissa portaissa paikallistasolta valtakunnan tasolle ja naapurimaihin päin. Työn on määrä valmistua 20.9.1996 mennessä.
Kilpailunrajoituslain soveltaminen poikkeamasähkökaupan menettelytapasuositukseen
Kilpailunrajoituslaki on yleislaki, jota sovelletaan kaikkiin taloudellista kilpailua rajoittaviin järjestelyihin lukuunottamatta niitä aloja, jotka laissa on nimenomaisesti suljettu lain soveltamisalan ulkopuolelle.
Sähkömarkkinalain tarkoituksena on sen 1 §:n mukaan varmistaa edellytykset tehokkaasti toimiville sähkömarkkinoille siten, että kohtuuhintaisen ja riittävän hyvälaatuisen sähkön saanti voidaan turvata. Sähkömarkkinalain 41 §:n 2 momentin mukaan sähkömarkkinoilla ilmeneviä kilpailunrajoituksia ja niiden vahingollisia vaikutuksia arvioitaessa on otettava huomioon myös sähkömarkkinalaki ja sen nojalla annetut säännökset ja määräykset.
Kilpailunrajoituslakia on yleislakina sovellettava myös sähkömarkkinoihin. Sähkömarkkinalaki on kilpailunrajoituslakiin nähden sähkömarkkinoita säätelevä erityislaki, jossa ei ole kuitenkaan säädetty kilpailunrajoituslain soveltamisalan rajauksista.
Kilpailunrajoitusten määrittely
Sähkömarkkinalain voimaantulo ja siirtovelvollisuuden asettaminen ensi vaiheessa 500 kW:n tehontarpeen ylittäville siirroille (1.11.1995 lähtien) ovat aikaansaaneet sen, että sähkön vähittäismyyntiä harjoittavat sähköyhtiöt kilpailevat keskenään sähkön myynnissä jakeluverkon kautta välittömästi sähkönkäyttäjille.
Menettelytapasuosituksen mukaisesti kunkin jakeluverkon kattaman alueen paikallinen myyjä voi vaatia ulkopuoliselta sähkönmyyjältä ennakkoilmoitus-poikkeamasähkömenettelyä. Ennakkoilmoitukset muodostavat ulkopuolisen myyjän sitoumuksen sähköntoimituksista tämän kaikille asiakkaille kyseisellä jakeluverkon alueella. Asiakkaiden sähkönkäyttö kuitenkin vaihtelee jatkuvasti ja todelliset toimitukset poikkeavat ennusteista. Paikallinen myyjä toimittaa ulkopuoliselle myyjälle sen sähkön, joka ylittää asiakkaiden sähkönkäytöstä tehdyn ennakkoilmoituksen ja toisaalta ottaa vastaan sen sähkön, joka jää ennakkoilmoituksesta käyttämättä.
SLY:n menettelytapasuositukseen on sisällytetty suositus poikkeamasähkön myynti- ja ostohinnan hinnoitteluperusteista. Kukin paikallinen sähkönmyyjä määrittää itse perushinnan, josta myynti- ja ostohinta määräytyvät tiettyjen vaihtelurajojen sisällä.
Kysymys on siten kilpailunrajoituksista annetun lain 6 §:n 1 kohdan kieltämästä hintayhteistyöstä, jossa samalla jakeluportaalla olevien elinkeinonharjoittajien yhteenliittymä on antanut suosituksen poikkeamasähkön hinnoitteluperusteista.
Suosituksen 6. kohdan mukaan paikallisella myyjällä on oikeus laskuttaa ulkopuolista myyjää taseiden hallintaan ja selvitykseen, tarvittaviin mittauksiin, raportointiin sekä poikkeamasähkön toimitukseen liittyvistä lisäkustannuksista. Kyseisessä kohdassa todetaan lisäksi, että hinnoittelun olisi perustuttava julkiseen tariffiin, jonka tulisi olla kohtuullinen, tasapuolinen ja rakenteeltaan yksinkertainen ja että tällaisena voitaisiin pitää esimerkiksi kuukausimaksua.
Sähkökaupan menettelytapasuosituksen 6:nteen kohtaan sisältyy siten suositus poikkeamasähkökaupassa perittävistä muista kuin sähköenergiasta perittävistä maksuista. Kysymyksessä on samalla jakeluportaalla toimivien elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän antamasta hinnoitteluperusteita koskevasta suosituksesta, joka on kilpailunrajoituksista annetun lain 6 §:n 1 kohdassa kiellettyä hintayhteistyötä.
Markkinat
Vuonna 1994 sähkön kokonaiskäyttö Suomessa oli noin 67 terawattituntia ja tästä sähkön vähittäismyynti oli noin 28 terawattituntia. Yhdistyksen jäsenet kattavat noin 99 % sähkön kaikesta vähittäismyynnistä. Suomen vähittäisasiakkaille toimitetun sähkön kokonaisliikevaihto oli vuonna 1994 noin 11,3 miljardia markkaa. Siitä verkkopalvelujen osuus oli arviolta noin 40 %, eli sähkön vähittäismyynnin kokonaisliikevaihto oli hieman alle 7 miljardia markkaa. Vuodelle 1996 SLY on arvioinut kilpailun piirissä olevan sähkönmyynnin arvoksi 1& -& 1,5& miljardia markkaa.
Suosituksen antaneeseen SLY:hyn kuuluu 101 jäsentä, joista pääosa on sähkön vähittäismyyntiä harjoittavia sähköyhtiöitä. SLY:n ulkopuolella on runsaat kymmenkunta pientä sähkönmyyjää.
Poikkeamasähkökaupan piiriin kuuluu vain osa sähkön vähittäismyynnistä, sillä se on tarkoitettu koskemaan normaaleista ennuste-epätarkkuuksista johtuvien ennakkoon ilmoitettujen ja todella kulutettujen sähkömäärien tuntikohtaisten erojen käsittelemistä. Siten suositus koskee vain sellaisille asiakkaille myytävää sähköä, jotka hankkivat sähkönsä muulta kuin paikalliselta myyjältä. Muulta kuin paikalliselta myyjältä ovat marraskuun alun 1995 jälkeen voineet hankkia sähköä vain sellaiset sähkönkäyttäjät, joihin ulottuu siirtovelvollisuus. Nämä ovat sellaisia sähkönkäyttäjiä, joiden tehontarve ylittää 500 kW. Kyseinen puolen megawatin vähimmäisteho on rajoittanut kilpailun piirissä olevien sähkönkäyttäjien määrän vajaaseen kahteen tuhanteen ja kaikkien sähkönjakeluyhtiöiden alueella ei edes välttämättä sijaitse näin suuria sähkönkäyttäjiä.
Kauppa- ja teollisuusministeriön ja SLY:n teettämän sähkömarkkinabarometrin mukaan, joka valmistui kesäkuun alussa 1996, puolet kilpailun piiriin tulleista sähköasiakkaista oli tehnyt uuden tai uusitun sähkösopimuksen. Kuusi prosenttia eli runsaat sata kilpailun piiriin tulleista yrityksistä on vaihtanut sähkönmyyjää.
Sähkönmyyjät pyrkivät minimoimaan ennustevirheet ja poikkeamasähkömenettely kattaa sitä pienemmän osan sähkötoimituksista, mitä paremmin sähkönmyyjät tuntevat sähkönkäyttäjät ja käyttökohteet.
Kilpailunrajoitusten vaikutukset tehokkuuteen
Hintayhteistyö
Tasevastuuta ja taseselvitystä koskevien järjestelyjen puuttuminen ja sähkön vähittäismyyjien väliset erimielisyydet sähkökaupan menettelytavoista ovat olleet omiaan estämään sähkömarkkinoiden avautumista ja kilpailun lisääntymistä sähkökaupassa. Sähkön siirron osittain vapauduttua marraskuun alussa 1995 sähkökauppaa on osaltaan estänyt epätietoisuus sähkökaupan menettelytavoista koskien sähkön toimittamista muulle kuin perinteiselle alueelle ja siihen liittyvä poikkeamasähkön hinnoittelu.
Julkisuudessa esiintyneet paikallisten sähkönmyyjien ulkopuolisiin myyjiin soveltamat poikkeamasähkön hinnat ovat myyntihintojen osalta olleet huomattavan korkeita ja toisaalta ostohintojen osalta huomattavan alhaisia verrattuna paikallisten myyjien tavanomaisiin energiahintoihin. Poikkeamasähkön myynti- ja ostohintojen suuri hintaero on aiheuttanut ulkopuoliselle sähkönmyyjälle huomattavia hintariskejä, mikäli asiakkaiden todellisuudessa kuluttama tuntikohtainen sähkön määrä on poikennut merkittävästi ennusteesta.
SLY:n sähkökaupan menettelytapasuositus on kohtuullistanut poikkeamasähkön hinnoittelua tietyt rajat alittavilla ennustevirheillä. Toisaalta ennustevirheen raja kannustaa ulkopuolisia sähkönmyyjiä tekemään hyviä ennusteita omien asiakkaidensa sähkönkäytöstä paikallisen sähkönmyyjän alueella.
Sähkönmyyjien siirtyminen noudattamaan suosituksen mukaista poikkeamasähkökauppaa poistaa osaltaan sähkönhankinnan kilpailuttamista ehkäiseviä epävarmuustekijöitä. Ulkopuoliset sähkönmyyjät tietävät etukäteen poikkeamasähkön hinnan, mikä puolestaan mahdollistaa sen, että sähkönmyyjät voivat aikaisempaa suuremman varmuuden vallitessa antaa tarjouksia sähköntoimituksista myös oman perinteisen alueensa ulkopuolella sijaitseville sähkön käyttäjille.
Vähentämällä sähkönmyyjän epävarmuutta siitä, mitkä ovat ulkopuolisten asiakkaiden sähköntoimituksen lopulliset kustannukset, suositus alentaa sähkönmyyjien esteitä tehdä tarjouksia myös perinteisen alueensa ulkopuolelle ja antaa sähkönkäyttäjille paremmat mahdollisuudet kilpailuttaa sähkönmyyjiä. Siten hintayhteistyö edistää kilpailua sähkön myynnissä, mikä on omiaan lisäämään tehokkuutta sähkön myynnissä, hankinnassa ja tuotannossa.
Sähkönmyyjien poikkeamasähkökaupan käymisestä aiheutuvat kustannukset vaihtelevat myyjien välillä, jolloin myös vastaavasti poikkeamasähkön hinnoitteluperusteiden tulisi periaatteessa olla erilaiset eri sähkönmyyjillä. SLY ei ole poikkeuslupahakemuksessaan antanut selvitystä siitä, kuinka menettelytapasuosituksesta ilmeneviin hinnoitteluperusteisiin ja vaihtelurajoihin on päädytty ja mitkä ovat niiden kustannusperusteet.
Koska paikallisella myyjällä on nykyisessä sähköjärjestelmässä yksinoikeus poikkeamasähkökaupan käymiseen, on poikkeamasähkön hinnoittelun perustuttava määräävässä markkina-asemassa olevalle elinkeinonharjoittajalle asetettuun kohtuullisuus- ja tasapuolisuusvelvoitteeseen. Määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen soveltamaa hinnoittelukäytäntöä voidaan pitää kohtuullisena ja tasapuolisena silloin, kun yrityksen eri asiakkaiden tai asiakasryhmien tariffit niihin sisältyvine tuottotavoitteineen ovat mahdollisimman kustannusvastaavat eli seuraavat asiakkaiden palvelemisesta myyjälle aiheutuvia kustannuksia ja kun yrityksen saamat tuotot eivät kokonaisuudessaan tai jonkin asiakasryhmän kohdalla olennaisesti ylitä välttämättömiä, toisin sanoen ao. asiakkaille tarjottavien hyödykkeiden tehokkaasta tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia ja niiden lisäksi muihin samalla alalla tai muihin vastaavantyyppisiin, mutta kilpaillulla aloilla toimiviin yrityksiin verrattuna kohtuullisena pidettävää voittotavoitetta.
Kilpailuvirasto ei ole tässä yhteydessä katsonut tarpeelliseksi enemmälti selvittää eri sähkönmyyjille poikkeamasähkökaupasta aiheutuvia kustannuksia. SLY:n suositus on lyhytaikainen ja siihen sisältyviä poikkeamasähkön hinnoitteluperusteita voidaan kuitenkin lähtökohtaisesti pitää kohtuullisina, sillä niiden soveltaminen merkitsee poikkeamasähkön myyntihintojen huomattavaa alentumista ja oston hyvityshintojen kohoamista verrattuna suosituksen antamista edeltävään tilanteeseen.
Suosituksen 6. kohdan mukaan paikallisella myyjällä on oikeus laskuttaa ulkopuolista myyjää taseiden hallintaan ja selvitykseen, tarvittaviin mittauksiin, raportointiin sekä poikkeamasähkön toimitukseen liittyvistä lisäkustannuksista.
Kauppa- ja teollisuusministeriö, Sähkömarkkinakeskus sekä useat muut lausunnonantajat ovat katsoneet, ettei poikkeuslupaa tulisi myöntää näille sähkökaupan menettelytapasuosituksen kohdassa 6 mainituille maksuille.
Kauppa- ja teollisuusministeriö katsoo lausunnossaan, että sähkön vähittäismyynnissä ja siirrossa tarvittavien mittalaitteiden hankkiminen, omistaminen ja asentaminen, mittalaitteiden tarkistaminen ja huoltaminen sekä mittaustiedon raportointi sähkökaupan osapuolille kuuluvat sähkömarkkina-asetuksen 7 §:n mukaan jakeluverkonhaltijan tehtäviin. Jakeluverkonhaltija sisällyttää mittaus- ja raportointikustannukset verkkopalvelumaksuihinsa. Muita 6. kohdassa tarkoitettuja paikalliselle myyjälle aiheutuvia kustannuksia ministeriö pitää niin vähäisinä, ettei niistä voida periä erillisiä maksuja, vaan ne tulee sisällyttää poikkeamasähkön hintaan. Ministeriö katsoo, että kohdassa 6 tarkoitetut erillismaksut ovat ristiriidassa sähkömarkkinalain tavoitteiden ja säännösten kanssa.
Sähkömarkkinakeskus katsoo lausunnossaan, että taseiden hallintaa koskevien muutosten perustana on lainsäädännön muutos, jolla sähkökauppa on vapautettu. Tästä syystä taseiden hallinnasta sähkönmyyjille aiheutuvat kustannukset eivät ole ulkopuolisen myyjän verkkoon tulosta aiheutuneita kustannuksia, vaan järjestelmän muutoksesta kaikille myyjille aiheutuvia kustannuksia. Lisäksi Sähkömarkkinakeskus toteaa, että sähkön vähittäismyynnissä mittaus ja mittaustiedon raportointi kuuluvat sähköverkkotoimintaan ja sitä kautta verkonhaltijan tehtäviin. Myös jakeluverkossa toimivia sähkönmyyjiä palveleva taseselvitys kuuluu jakeluverkonhaltijan tehtäviin. Verkonhaltija laskuttaa näistä palveluista verkkopalvelutariffiensa mukaisesti ja sitä kautta kustannukset ohjautuvat tasapuolisesti ja syrjimättömästi kaikkien verkossa toimivien sähkönmyyjien asiakkaille. Sähkömarkkinakeskuksen mukaan poikkeamasähkökaupan toteuttaminen ei edellytä näiden maksujen toteuttamista.
Poikkeusluvan hakija on perustellut maksujen hyväksyttävyyttä sillä, että ne eivät syrji ulkopuolisia sähkönmyyjiä eivätkä siten muodosta sähkömarkkinalain vastaisia kilpailua ilmeisesti rajoittavia ehtoja tai rajauksia. Suosituksen 6. kohdan ehdoilla on tarkoitus mahdollistaa paikalliselle myyjälle kohtuullinen ja eri osapuolia syrjimätön korvaus niistä erityiskustannuksista, joita paikalliselle sähkönmyyjälle aiheutuu vielä menettelytapojen kannalta vakiintumattomassa tilanteessa. Koska verkkopalveluun sisältyvän tiedonsiirto- ja muun palvelun sisältöä ei ole vielä saatu standardoitua, kaikkia ulkopuolisen sähkönmyyjän asiakkaiden käyttöpaikkoja joudutaan vuoden 1996 kuluessa käsittelemään yksilöllisesti.
Suosituksen kohdassa 6 mainittu sopiminen erilaisten lisäkustannusten perimisestä olisi omiaan nostamaan sähköstä markkinoilla perittäviä hintoja. Kyseiset maksut asettava ja perivä taho ei ole sähkökaupan neutraali osapuoli, vaan aina yksi mahdollinen sähkönmyyjä. Tapauksessa, jossa kyseiset maksut peritään vain sähköä muualta kuin paikalliselta myyjältä ostavilta sähkönkäyttäjiltä, ei paikallisella myyjällä ole kannusteita tehostaa näillä maksuilla katettavia toimintoja. Kyseiset maksut voivat myös rajoittaa sähkömarkkinoiden kilpailua pienentämällä niiden sähkönkäyttäjien lukumäärää, joille sähkönmyynti muilta kuin paikalliselta myyjältä on kannattavaa. Sitä suurempi kilpailua estävä merkitys näillä maksuilla on, mitä vähäisempi on asiakkaiden sähkönkäyttö.
Taseiden hallintaan ja selvitykseen, tarvittaviin mittauksiin, raportointiin sekä poikkeamasähkön toimituksiin liittyviin lisäkustannuksiin perustuvat maksut aiheutuvat paikallisen sähkönmyyjän sellaisista toiminnoista, joiden tarkoituksena on paikallisen myyjän oman taseen optimointi. Voidakseen optimoida omien voimalaitostensa ja ostosopimustensa mukaisen hankinnan paikallinen myyjä tarvitsee tiedot alueellaan sijaitsevien ulkopuolisten myyjien asiakkaiden reaaliaikaisesta sähkönkäytöstä tai vaihtoehtoisesti käy poikkeamasähkökauppaa ennakkoilmoitusten ja siitä poikkeavan sähkönkäytön osalta. Mikäli kyseiset maksut perittäisiin ulkopuolisilta sähkönmyyjiltä, kohdistettaisiin paikallisen myyjän oman sähkötaseen optimointikulut niille asiakkaille, jotka ovat siirtyneet ostamaan sähköä ulkopuoliselta toimittajalta.
Suosittaminen poikkeamasähkökauppamenettelyssä perittävien maksujen perusteista on nähtävä pyrkimyksenä vahvistaa poikkeuslupamenettelyssä sähköyhtiöiden oikeus tasehallintakustannusten veloittamiseen ja sitä kautta puolustautumiseen alalle tuloa vastaan. Suosituksen 6. kohtaan sisältyvät maksut eivät täytä kilpailunrajoituksista annetun lain 19 §:ssä esitettyjä yleisesti välttämättömiä ehtoja poikkeusluvan myöntämiselle, koska niiden ei voida katsoa tehostavan hyödykkeiden tuotantoa tai jakelua taikka edistävän teknistä tai taloudellista kehitystä eikä hyöty niistä tule pääosin asiakkaille tai kuluttajille.
Hyödyn välittyminen asiakkaille
Sähkökaupan menettelytapasuositus hyödyttää sähkönkäyttäjiä poistamalla esteitä sähkökaupan avautumiselta. Nykyinen epävarma tilanne poikkeamasähkökaupan ja taseselvityksen menettelytavoista, poikkeamasähkökaupan kohtuuttoman alhaiset oston hyvityshinnat tai korkeat myyntihinnat ja näistä tekijöistä aiheutuva epävarmuus sähkönkäyttäjän maksettavaksi tulevasta lopullisesta sähkönhinnasta ovat estäneet sähkönhankinnan kilpailuttamista ja sähkönmyyntitarjousten tekemistä perinteisen alueen ulkopuolelle sekä aikaansaaneet sen, että sähkönkäyttäjät ovat pidättäytyneet pyytämästä tarjouksia ulkopuolisilta myyjiltä ja näin ollen jatkaneet sähkön ostamista paikalliselta myyjältä.
Menettelytapasuositus selkiyttää sähkökaupan pelisääntöjä, kohtuullistaa poikkeamasähkökaupan myynti- ja ostohintoja ja sitä kautta edistää kilpailua sähkönhankinnassa. Sähkökaupan kilpailun esteiden alentaminen on omiaan vaikuttamaan sähkönhintoja alentavasti tai hinnankorotuspaineita hillitsevästi sähkön vähittäismyyntimarkkinoilla.
Ratkaisu
Edellä esitetyillä perusteilla kilpailuvirasto katsoo Suomen Sähkölaitosyhdistys ry:n poikkeamasähkökaupan menettelytapasuositukseen sisältyvän poikkeamasähkön hinnoittelua koskevan hintayhteistyön tehostavan sähkön tuotantoa, myyntiä ja jakelua sekä edistävän taloudellista kehitystä, josta saatava hyöty välittyy myös asiakkaille sähkökaupan yleisen tehostumisen kautta.
Kilpailuvirasto määrää, ettei kilpailunrajoituksista annetun lain 6 §:n 1 kohtaa sovelleta Suomen Sähkölaitosyhdistys ry:n poikkeamasähkön hinnoittelua koskevaan hintayhteistyöhön, joka ilmenee Suomen Sähkölaitosyhdistys ry:n hallituksen 24.4.1996 hyväksymän sähkökaupan menettelytapasuosituksen poikkeamasähkön hinnoittelua koskevissa kohdissa.
Poikkeuslupaa ei myönnetä Suomen Sähkölaitosyhdistys ry:n suosituksen kohdassa 6 esitettyjen taseiden hallintaan ja selvitykseen, tarvittaviin mittauksiin, raportointiin sekä poikkeamasähkön toimitukseen liittyviä maksuja koskevaan hintayhteistyöhön.
Poikkeusluvan voimassaoloaika
24.4.1996 – 31.12.1996
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 6 §:n 1 kohta sekä 19 §:n 1 momentti.
Muutoksenhaku
Kilpailunrajoituslain (480/92) 21 §:n 3 momentin mukaan kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.
Lain 19 §:n 2 momentin mukaan asia on hakijan niin vaatiessa saatettava kilpailuneuvoston harkittavaksi, jos kilpailuvirasto katsoo, ettei edellytyksiä poikkeusluvan myöntämiseen ole. Kilpailuvirasto pyytää, että tätä koskeva ilmoitus esitetään virastolle kuukauden kuluessa tämän päätöksen vastaanottamisesta.