Hakija
Suomen 2G Oy
Hakemus
Suomen 2G Oy on 3.7.2000 Kilpailuvirastolle saapuneessa kirjeessään katsonut, ettei sen toiminta edellytä kilpailunrajoituslain 19 §:n mukaista poikkeuslupaa. Hakija on kuitenkin pyytänyt, että mikäli poikkeusluvan tarve on olemassa, hakijan valtakunnallista GSM-matkaviestinverkkopalvelua ja runkoverkkopalvelua koskevalle hintayhteistyölle myönnettäisiin poikkeuslupa.
Yritykset
Suomen 2G Oy on 12 alueellisen Finnet-ryhmään kuuluvan puhelinyhtiön marraskuussa 1999 perustama yhtiö. Yhtiössä on keväällä 2000 toteutettu suunnattu osakeanti, minkä seurauksena osakkaiden lukumäärä nousi 36:een. Suomen 2G Oy:lle on 27.1.2000 myönnetty valtakunnallinen GSM 900 -toimilupa, jonka nojalla yhtiön on tarkoitus rakentaa valtakunnallinen GSM-matkaviestinverkko ja ryhtyä tarjoamaan valtakunnallisia matkaviestinverkkopalveluita teleoperaattoreille. Yhtiön toiminnan on tarkoitus alkaa syksyllä 2000 ja kaupallisen toiminnan GSM-verkossa vuoden 2001 alussa. Suomen 2G Oy:n omistavat ja hintayhteistyöhön osallistuvat seuraavat paikalliset puhelinyhtiöt:
Turun Puhelin Oy
Oulun Puhelin Oy
Vaasan Läänin Puhelin Oy
Päijät-Hämeen Puhelin Oy
Kuopion Puhelin Oyj
Lännen Puhelin Oy
Pohjanmaan Puhelinosuuskunta
Kymen Puhelin Oy
Hämeen Puhelin Oy
Loimaan Seudun Puhelin Oy
Porin Puhelin Oy
Salon Seudun Puhelin Oy
Mikkelin Puhelin Oy
Kajaanin Puhelinosuuskunta
Lohjan Puhelin Oy
Riihimäen Puhelin Oy
Pohjois-Hämeen Puhelin Oy
Jakobstadsnejdens Telefon Ab
Kokkolan Puhelin Oy
Karjaan Puhelin Oy
Savonlinnan Puhelinyhdistys
Ikaalisten-Parkanon Puhelin Oy
Kankaanpään Puhelin Oy
Iisalmen Puhelin Oy
Loviisan Puhelin Oy
Huittisten Puhelin Oy
Vakka-Suomen Puhelin Oy
Laitilan Puhelinosuuskunta
Härkätien Puhelin Oy
Alajärven puhelinosuuskunta
Puhelin Oy Telekarelia
Telepohja Oy Ab
Kemiön Puhelinosakeyhtiö
Paraisten Puhelin Oy
Eurajoen teleosuuskunta
Keikyän Puhelinosuuskunta
Hakijan esittämät selvitykset ja perustelut
Hakemuksessaan Suomen 2G Oy toteaa, että yhteistyössä mukana olevat yritykset tekevät muun muassa myynti- ja ostohintoja koskevia hintapäätöksiä (mukaan lukien alennukset ja muut hinnoitteluun vaikuttavat tekijät). Tällaisia ovat esimerkiksi matkaviestinverkkopalvelun ja runkoverkkopalvelun myyntihinnat, palveluiden toteuttamiseen tarvittavien laitteiden ostohinnat, verkon ylläpito- ja operointimaksut ja yhdysliikennemaksut. Lisäksi yritykset tekevät hankinta- ja ostoyhteistyötä, investointiyhteistyötä, yhteistä tutkimus- ja kehitystyötä sekä kohdentavat maantieteellisesti verkon rakentamis-, ylläpito- ja operointivastuun.
Hakija pyytää vaihtoehtoisesti joko puuttumattomuustodistuksen tai poikkeusluvan myöntämistä.
Puuttumattomuustodistus
Suomen 2G Oy pyytää Kilpailuvirastoa ensisijaisesti myöntämään kaavailemalleen yhteistyölle puuttumattomuustodistuksen. Hakija katsoo, ettei suunniteltu liiketoiminta edellytä poikkeuslupaa. 2G:n näkemyksen mukaan yhteistoiminnan osapuolet eivät ole kilpailijoita tai edes potentiaalisia kilpailijoita keskenään hakemuksessa esitetyssä yhteistoiminnan piiriin kuuluvassa toiminnassa.
Perusteluna kannalleen Suomen 2G Oy esittää ensinnäkin, että matkaviestinverkkojen rakentaminen edellyttää telemarkkinalain mukaisen toimiluvan saamista. Luvan myöntää valtioneuvosto. 2G katsoo, ettei yhteistoimintaan osallistuvilla yksittäisillä osapuolilla, eli alueellisilla puhelinyhdistyksillä, olisi mahdollisuutta toimiluvan saamiseen. Hakijan mukaan jo pelkkä matkaviestinverkon vaatimien radiotaajuuksien rajallisuus rajoittaa toimilupien myöntämismahdollisuuksia. Lisäksi hakija toteaa matkaviestinverkon rakentamisen vaativan huomattavia investointeja, joihin yksittäisillä osapuolilla ei olisi yksin mahdollisuuksia.
Hakija katsoo, että yhteisyrityksen toiminnan kannalta on välttämätöntä ja olennaista, että omistajayritykset tekevät yhteistyötä esimerkiksi hinnoittelupäätösten osalta. 2G toteaa, että kilpailunrajoituslain säännöksiä tulisi arvioida suhteessa todelliseen markkinatilanteeseen. Yhteistyöhön osallistuvien teoreettinen mahdollisuus kilpailla keskenään tai yritysten mahdollinen kilpailu muilla markkinoilla ei saisi hakijan mukaan suoraan johtaa siihen, että yhteistyön katsotaan vaativan poikkeuslupaa.
Hakija toteaa lisäksi, että Suomen 2G Oy:ssä tapahtuvaa yhteistyötä ei harjoiteta loppuasiakasmarkkinoilla. Hakija korostaa myös, ettei sitä saisi asettaa poikkeusluvan tarpeen osalta eriarvoiseen asemaan markkinoilla toimivien todellisten kilpailijoiden (Sonera Oyj ja Oy Radiolinja Ab) suhteen.
Hakija toteaa, että yhteistyössä mukana olevien yritysten tavoitteena on rakentaa 2G:n avulla olemassa olevien valtakunnallisten GSM-verkkojen kanssa kilpaileva kolmas valtakunnallinen matkaviestinverkko, joten hakija katsoo, ettei yhteistyö rajoita kilpailua. Hakija toteaa Suomen valtakunnallisten matkaviestinmarkkinoiden olevan tällä hetkellä selkeästi keskittyneet kahden toimijan haltuun. Kilpaileminen täysipainoisesti asiakkaista matkaviestinmarkkinoilla edellyttää valtakunnallista kuuluvuutta. Varmistaakseen alueellisen kattavuuden on palvelun tarjoajan joko rakennettava maan kattava verkko tai sovittava muiden matkaviestinverkkojen omistajien kanssa verkkovierailusta. Koska kaupalliset neuvottelut verkkovierailusta ovat osoittautuneet erittäin vaikeiksi, on 2G päätynyt oman matkaviestinverkon rakentamiseen. Lähtökohtana 2G:n verkolle ovat omistajayritysten nykyiset GSM 1800 -verkot, joiden käyttöoikeus luovutetaan 2G:lle. Hakija toteaa, että 2G voi siten tukeutua suuressa osin maata omistajayritystensä jo rakentamiin GSM-verkkoihin. Nämä verkot laajennetaan GSM 900 -tekniikalla maan kattavaksi verkoksi, joka tulee peittämään kaikki merkittävät asuinalueet Suomessa. 2G koordinoi verkon rakentamisen, mutta toteutus tapahtuu pääosin omistajayritysten toimesta.
Yhteisyritys tulee rakentamaan myös oman valtakunnallisen runkoverkon, sillä runkoverkkoa tarvitaan 2G:n matkaviestinverkkopalveluiden toteuttamiseen. Runkoverkkopalvelua tullaan myymään myös ulkopuolisille. Täten 2G:n toiminta lisää hakijan mukaan kilpailua myös runkoverkkomarkkinoilla, jotka ovat tällä hetkellä hyvin keskittyneet.
Hakija toteaa valtakunnallisesti kattavan verkon rakentamisen kustannusten olevan huomattavia. Hakijan arvion mukaan verkon rakentaminen maksaa 2–4 miljardia markkaa, joten yksittäisen puhelinyhtiön resurssit eivät riitä valtakunnallisten verkkojen kanssa kilpailevan verkon rakentamiseen. Hakijan mukaan kysymys on siten yhteistyöstä sellaisten yritysten välillä, jotka eivät yksinään voisi hoitaa yhteistyön piiriin kuuluvaa toimintaa.
Hakija toteaa lisäksi, että kilpailullisten paineiden muodostumisen kannalta on välttämätöntä, että yritys on riittävän vahva. Vahvuudeltaan hyvin erilaiset yritykset eivät hakijan mukaan takaa parasta mahdollista kilpailuasetelmaa. Hakijan mukaan 2G:n omistajayrityksillä on yhdessä riittävästi resursseja, jotta ne voivat kilpailla matkaviestinmarkkinoilla.
Hakija katsoo lisäksi, että UMTS-toimiluvan haltijan kannalta on tärkeää, että se voi käyttää hyväkseen GSM-verkkoa. Ilman tätä mahdollisuutta UMTS-verkkoa tarjoava teleyritys ei voi tasapäisesti kilpailla muiden UMTS-operaattoreiden kanssa. Hakijan mukaan 2G:n toiminta parantaa myös Suomen 3 G:n mahdollisuuksia UMTS-markkinoilla ja edistää siten kilpailua matkaviestinmarkkinoilla yleisesti. Lisäksi hakija katsoo, että kolmannen valtakunnallisen matkaviestinyrityksen synnyllä on ratkaiseva vaikutus matkaviestinpalveluiden ja myös muiden laajakaistaista matkaviestintää palvelevien datasiirtoverkkojen ja -verkkopalveluiden kehitykseen, saatavuuteen ja hintoihin.
Poikkeuslupa
Hakija pyytää Kilpailuvirastoa vaihtoehtoisesti myöntämään kaavaillulle yhteistyölle poikkeusluvan, mikäli Kilpailuvirasto katsoo, ettei puuttumattomuustodistuksen myöntäminen ole mahdollista. Hakija katsoo seuraavassa esitettävien seikkojen nojalla, että yhteistyö tehostaa matkaviestinpalvelujen tuotantoa sekä teknistä ja taloudellista kehitystä siten, että pääosa hyödystä tulee kuluttajille.
Hakija katsoo, että hankintayhteistyöllä saavutetaan mittavia kustannussäästöjä. Yhteistyössä mukana olevat yritykset vahvistavat neuvotteluasemaansa hankinnoissa ja pystyvät siten varmistamaan hankinnat edullisemmin kuin ilman yhteistyötä. Hankintaprosessi pienentää myös itse ostoprosessiin liittyviä vaihdantakustannuksia, lisää yhteistyössä mukana olevien tietotaitoa ja lisää tietoa uusista tuotteista. Yhteinen tutkimus- ja kehitystyö estää päällekkäistä tutkimustyötä, mikä myös aikaansaa kustannussäästöjä. Lisäksi hakija katsoo yhteistyön lisäävän mukana olevien yritysten kustannustehokkuutta. Asiakkaille tuleva hyöty ilmenee hakijan mukaan edullisempina hintoina sekä parempina, tasalaatuisempina ja monipuolisempina tuotteina.
Hakijan mukaan yhteistyö mahdollistaa myös uusien palveluoperaattoreiden tulon markkinoille. Tällä on kilpailua lisäävä vaikutus, mikä ilmenee parempina palveluina ja alenevina hintoina. Lisäksi hakija katsoo, että yhteistyöstä hyötyvät myös kilpailevien matkaviestinyritysten nykyiset asiakkaat, sillä kilpailevien teleyritysten on esimerkiksi hinnoittelussaan otettava huomioon asiakkaiden mahdollisuus siirtyä uusien matkaviestinpalveluita tarjoavien yritysten asiakkaiksi.
Hakija haluaa korostaa myös sitä, että matkaviestinpalveluiden markkinoilla on myös kilpailevia vaihtoehtoja. Markkinoilla vallitsevan kilpailun vuoksi yhteistyössä mukana olevien on mahdotonta hinnoitella tuotteitaan kalliimmiksi kuin tuotteiden kilpailullinen hintataso edellyttää.
Runkoverkkotoiminta
Hakija toimitti 13.12.2000 lisäselvitystä runkoverkkoliiketoiminnasta. Selvityksen mukaan Suomen 2G Oy:n runkoverkko tullaan lähtökohtaisesti toteuttamaan vuokraamalla tarvittavat kuidut ja laitteet osakasyhtiöiltä. Verkkoa pyritään vuokraamaan myös muilta operaattoreilta. Näistä komponenteista 2G muodostaa valtakunnallisen siirtoverkon, jonka tuotteita myydään eri verkko-operaattoreille. Valtakunnallinen runkoverkko tarvitaan jo 2G:n oman GSM-verkon tarpeisiin. Muita asiakkaita ovat mm. 2G:n osakasyhtiöiden aluedataverkot, 3KTV-verkko sekä muut valtakunnallista runkoverkkopalvelua tarvitsevat verkko-operaattorit. Runkoverkon hankinnasta ja myynnistä tullaan solmimaan erillisiä sopimuksia edellä mainittujen osapuolten kanssa. Näitä sopimuksia valmistellaan parhaillaan.
Markkinat
Suomessa toimii tällä hetkellä viisi valtakunnallista ja useita alueellisia matkaviestinverkkoja. Valtakunnallisia matkaviestinverkkoja ovat Soneran ARP-, NMT 450-, NMT 900- ja GSM 900- matkaviestinverkot sekä Radiolinjan GSM 900 -verkko. Alueelliset verkot ovat pääsääntöisesti paikallisten puhelinyhtiöiden omille toimialueilleen ja Telian suurimpiin kaupunkeihin rakentamia DCS- eli GSM 1800 -verkkoja. GSM 1800 -verkkojen rakentamiseen oikeuttavia toimilupia on myönnetty noin 40 yhtiölle ja Suomen 2G:n osakasyhtiöistä 30:llä on alueellinen GSM 1800 -toimilupa. Lisäksi liikenneministeriö on 18.3.2000 myöntänyt valtakunnalliset UMTS -toimiluvat Soneralle, Radiolinjalle, Telialle sekä Suomen 3G:lle.
Matkaviestinverkkojen rakentaminen vaatii telemarkkinalain 7 §:n mukaisen toimiluvan. Myönnettävien lupien määrää rajoittaa vapaana olevien radiotaajuuksien määrä. Suomen 2G on saanut käyttöönsä ns. GSM 900e -taajuuksia sekä vuoden 2001 alusta toimintansa lopettavasta NMT 900 -verkosta vapautuvia taajuuksia.
Palveluiden tarjoaminen matkaviestinverkoissa ei vaadi toimilupaa. Palveluyritys voi tarjota palveluita paitsi omistamassaan matkaviestinverkossa myös jonkun toisen verkko-operaattorin verkossa joko palveluoperaattorisopimuksen, virtuaalisen matkaviestinpalvelusopimuksen tai verkkovierailusopimuksen nojalla. Tällä hetkellä valtakunnallisia matkaviestinpalveluita tarjoavat Sonera ja Radiolinja omissa verkoissaan sekä Telia, Jippii Group Oyj ja RSL Com Finland Oy palveluoperaattoreina. Lisäksi useat yritykset tarjoavat alueellisia matkaviestinpalveluita.
Runkoverkot ovat kiinteitä televerkkoja eikä niiden rakentaminen vaadi toimilupaa. Valtakunnallisia runkoverkkoja on Sonera Oyj:llä, Datatie Oy:llä ja Telia Finland Oy:llä. Lisäksi KPNQwest Oy:llä, Railtelia Oy:llä sekä eräillä muilla yrityksillä on laajuudeltaan vaihtelevia runkoverkkoja.
Koko teletoiminnan liikevaihto vuonna 1999 oli noin 22,6 mrd. mk ja matkaviestintoimialan liikevaihto noin 9 mrd. mk. Suomen 2G Oy:n omistajayritysten yhteenlaskettu liikevaihto vuonna 1999 oli noin 3 mrd. mk.
Kilpailuoikeudellinen arvio
Matkaviestinverkko
Kilpailunrajoituslain 6 § 2 momentin mukaan samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivat elinkeinonharjoittajat tai näiden yhteenliittymät eivät saa sopimuksella, päätöksellä tai niihin rinnastettavalla menettelyllä määrätä tai suosittaa elinkeinotoiminnassa perittäviä tai maksettavia hintoja tai vastikkeita. Hallituksen esityksen (162/1991) mukaan pykälässä kiellettynä yhteistyönä pidetään kaikkia järjestelyjä, joilla rajoitetaan ja ohjataan horisontaalisessa tasossa yritysten kilpailukeinojen käyttöä.
Euroopan komissio toteaa tiedonannossaan kilpailusääntöjen soveltamisesta telealan liittymäsopimuksiin,[1] että televiestinnän alalla on otettava huomioon ainakin kahdenlaiset merkitykselliset markkinat: loppukäyttäjille tarjottu palvelu ja liittyminen tämän palvelun tarjoamiseksi välttämättömiin toiminteisiin. Matkaviestinnän markkinoilla verkkopalvelujen ja loppuasiakkaille tarjottavien palveluiden markkinat voidaan erottaa omiksi relevanteiksi hyödykemarkkinoikseen.
Kilpailuvirasto on päätöksessään 12.1.2000 (Dno 817/61/98) todennut, että alueelliset ja valtakunnalliset matkaviestinverkot ja palvelut eivät ole toisiaan korvaavia hyödykkeitä vaan kuuluvat eri markkinoille.
Suomen 2G:n osakkaina olevat 36 paikallista Finnet-yhtiöitä omistavat perinteisten toimialueidensa kiinteät televerkot ja tarjoavat niissä telepalveluita. Yhtiöistä 30:llä on myös toimiluvat alueellisten GSM 1800 -verkkojen rakentamiseen ja osa yhtiöistä tarjoaa alueellisia matkaviestinpalveluita. Yhtiöt eivät voi alueellisten GSM 1800 -lupiensa nojalla rakentaa valtakunnallisia matkaviestinverkkoja. Yhtiöiden alueelliset toimiluvat eivät kata päällekkäisiä alueita eivätkä niiden toimilupa-alueet yhdessäkään kata koko maata. Tällä hetkellä toiminnassa olevat GSM 1800 -verkot kattavat vain pienen osan koko maan pinta-alasta, mutta niiden peittoalueella lasketaan olevan noin 70–80 % maan väestöstä. Suomen 2G:n osakasyritysten paikallisten matkaviestinverkkojen peittoalueella väestöä on selvästi vähemmän.[2] Paikalliset verkot eivät voi korvata valtakunnallista matkaviestinverkkoa ja valtakunnallisen verkon rakentamisessa GSM 900 -toimilupa on lähes välttämätön. Valtakunnallisen matkaviestinverkon rakentaminen GSM 1800- tai UMTS-tekniikalla tulee kalliimmaksi kuin GSM 900 -tekniikalla, sillä korkeammilla taajuusalueilla toimivat verkot vaativat tiheämpää tukiasemaverkostoa. Hankkiessaan matkaviestinpalveluita asiakkaat arvostavat valtakunnallista kuuluvuusaluetta, mikä näkyy mm. paikallisten matkaviestinpalveluiden erittäin pienestä markkinaosuudesta. Yksitaajuisten GSM 1800 -liittymien osuus kaikista myydyistä digitaalisista matkaviestinliittymistä oli vuonna 1999 vain noin 1 %.
Liikenneministeriö on 27.1.2000 myöntänyt Suomen 2G Oy:lle valtakunnallisen GSM 900 -toimiluvan. Matkaviestinverkkojen vaatimia toimilupia ei voida myöntää rajattomia määriä, vaan toimilupien määrää rajoittaa matkaviestinverkkojen käyttämien, vapaana olevien radiotaajuuksien määrä. Liikenneministeriön antaman lausunnon mukaan Suomessa ei tällä hetkellä ole tarpeeksi vapaita radiotaajuuksia neljännen valtakunnallisen GSM 900 -toimiluvan myöntämistä varten.
Suomen 2G:n osakasyhtiöt eivät tällä hetkellä toimi valtakunnallisilla matkaviestinverkkomarkkinoilla. Osakasyhtiöitä ei tällä hetkellä voida pitää myöskään potentiaalisina kilpailijoina valtakunnallisten matkaviestinverkkojen markkinoilla. Nykytilanteessa yhtiöillä ei ole mahdollisuutta ryhtyä itsenäisesti rakentamaan keskenään kilpailevia valtakunnallisia matkaviestinverkkoja, koska niillä ei ole rakentamiseen tarvittavia toimilupia. Näin ollen Kilpailuvirasto katsoo, etteivät osakasyhtiöt ole kilpailunrajoituslain 6 §:n tarkoittamalla tavalla keskenään kilpailevia elinkeinonharjoittajia valtakunnallisten GSM-verkkojen markkinoilla.
Kilpailunrajoituslain 6 §:n kartellikiellon tarkoituksena on turvata kuluttajien valinnanvapaus sekä markkinoiden tehokas toiminta. Koska osakasyhtiöt eivät valtakunnallisten matkaviestinverkkojen markkinoilla ole edes potentiaalisia kilpailijoita keskenään, ei hintayhteistyö vähennä kilpailua markkinoilla. Päinvastoin voidaan katsoa, että Suomen 2G:n tulo markkinoille lisää palveluoperaattoreiden ja sitä kautta myös kuluttajien valinnan mahdollisuuksia ja tehostaa kilpailua markkinoilla, joilla on tällä hetkellä vain kaksi toimijaa. Osakasyhtiöt ovat suhteellisen pieniä, paikalliseen toimintaan keskittyneitä yhtiöitä, eikä niillä erikseen olisi taloudellisia mahdollisuuksia investoida valtakunnallisen matkaviestinverkon rakentamiseen, kehittämiseen ja ylläpitoon.
Runkoverkko
Hakemuksessa on todettu, että Suomen 2G ryhtyy harjoittamaan matkaviestinverkkotoiminnan lisäksi myös runkoverkkotoimintaa. Runkoverkot ovat kiinteitä televerkkoja, eikä niiden rakentamiseen vaadita toimilupaa. Matkaviestinverkkoa on kuitenkin käytännössä mahdoton rakentaa ilman runkoverkkoa. Matkaviestinverkko muodostuu yhdestä tai useammasta matkaviestinkeskuksesta sekä tukiasemista, jotka yhdistetään toisiinsa kiinteästi maahan asetetuilla kaapeleilla eli ns. runkoverkolla.
Runkoverkkoja voidaan käyttää myös muussa teletoiminnassa, esimerkiksi kaukopuhelupalveluiden tai datapalveluiden välittämisessä. 2G:n suunnitelmien mukaan se aikoo vuokrata runkoverkkoa myös ulkopuolisten yritysten käyttöön. Runkoverkkotoiminnassa osakasyhtiöitä voidaan pitää ainakin toistensa potentiaalisina kilpailijoina. Kilpailuvirasto katsoo, että hakijan runkoverkon rakentamisessa, kehittämisessä sekä runkoverkkopalveluiden myynnissä harjoittama hintayhteistyö vaatii poikkeusluvan.
Hakija on esittänyt, että harjoittamansa yhteistyön avulla se pystyy saavuttamaan kustannussäästöjä mm. hankinnoissa. Yhteistyö myös estää päällekkäistä tutkimus- ja kehitystyötä sekä lisää osakasyhtiöiden tietotaitoa. Kilpailuvirasto toteaa, että runkoverkkoliiketoiminnassa harjoitettavan hintayhteistyön avulla hakija todennäköisesti saavuttaa kustannussäästöjä ja muita tehokkuusetuja. Suomessa on useampia runkoverkkopalveluita tarjoavia yrityksiä ja kilpailevia runkoverkkoja. Nykyisessä kilpailutilanteessa on todennäköistä, että hakijan saavuttamat tehokkuusedut siirtyvät pääosaltaan asiakkaiden ja kuluttajien hyödyksi.
Puuttumattomuustodistus
Kilpailuvirasto toteaa, että Suomen 2G Oy:n omistavien 36 paikallisen Finnet-yhtiön valtakunnallisen matkaviestinverkkopalveluiden tarjoamisessa harjoitettava hintayhteistyö ei ole kilpailunrajoituslain 6 § 1 kohdan vastaista hintayhteistyötä eikä toiminta vaadi poikkeuslupaa.
Poikkeuslupa
Kilpailuvirasto määrää, ettei kilpailunrajoituslain 6 § 1 kohtaa sovelleta Suomen 2G Oy:n runkoverkkotoiminnassa harjoitettavaan hintayhteistyöhön.
Poikkeusluvan voimassaoloaika
Poikkeuslupa on voimassa 31.12.2005 saakka.
Poikkeusluvan ja puuttumattomuustodistuksen rajaus
Suomen 2G:n osakasyhtiöillä on tarkoitus ryhtyä yhteistyöhön myös matkaviestinpalveluiden tarjonnassa perustamansa DNA Finland Oy:n kautta. Kilpailuvirasto toteaa, että tässä päätöksessä ei oteta kantaa osakasyhtiöiden matkaviestinpalveluiden markkinoilla harjoittamaan hintayhteistyöhön, vaan tälle toiminnalle yhtiöiden tulee hakea poikkeuslupaa erikseen.
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 6 § ja 19 §.
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta kilpailuneuvostolta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.
Liitteet: valitusosoitus
[1] Komission tiedonanto kilpailusääntöjen soveltamisesta telealan liittymäsopimuksiin, 22.8.1998 (98/C 265/02)
[2] Televiestintätilasto 2000, s. 56