Hakijat
Inex Partners Oy
Tuko Logistics Oy (aikaisemmin Helsingin Keskustukku Oy)
Hakemus ja lisäselvitykset
Kilpailuvirasto alkoi vuonna 1997 selvittää Finnfrost Oy:n toimintaan liittyviä kilpailunrajoituksia ja pyysi 31.7.1997 omistajayhtiöiltä selvitystä niiden yhteistoiminnasta pakasteiden ja jäätelötuotteiden hankinnassa (dno 464/61/95). Inex Partners Oy ja silloinen Helsingin Keskustukku Oy (HKT) ilmoittivat 20.8.1997 päivätyssä vastauksessaan Kilpailuvirastolle jättävänsä asiassa kilpailunrajoituslain 19 §:n tarkoittaman poikkeuslupahakemuksen. Hakemus toimitettiin virastolle 30.9.1997. Poikkeuslupaa on haettu toistaiseksi tai ainakin 31.12.2007 saakka voimassa olevaksi.
Hakijat ovat toimittaneet virastolle sen pyytämiä lisäselvityksiä 10.9.1998, 30.4.1999, 26.5.1999, 22.11.2000, 12.3.2001 sekä täsmentäneet hakemusta suullisesti. Lisäksi virasto on selvittänyt asiaa yrityskäynneillä Finnfrost Oy:ssä 27.8.1998 ja 3.9.1998.
Poikkeuslupaa hakevat yritykset
Finnfrostin perustamisvaiheessa vuonna 1991 yhtiön omistajina olivat Inex Partners Oy:n (39 %) ja Helsingin Keskustukku Oy:n (25 %) lisäksi Meira Oy (11 %) ja Tuko Oy (25 %). Vuonna 1997 yhtiön omistusrakenteita muutettiin. Omistajiksi jäivät tasaosuuksin Inex Partners ja Helsingin Keskustukku.
Helsingin Keskustukku Oy fuusioitiin emoyhtiöönsä TukoSpariin vuonna 1999. TukoSpar Oy:n nimi muutettiin 21.12.2000 Tuko Logistics Oy:ksi, joten Finnfrostin toinen omistaja on nykyisin Tuko Logistics Oy.
Inex Partners Oy
Inex Partners on vuonna 1990 perustettu SOK:n ja Tradeka-yhtymän yhteisyritys, jonka tehtävänä on hoitaa omistajiensa päivittäistavaroiden hankintaan ja materiaalitoimintoihin liittyviä palveluja. Inex Partners Oy toimii Inex-konsernin emoyhtiönä. Inexin tytäryhtiöitä ovat päivittäistavaroiden suurtalouskauppaan erikoistunut Meira Nova Oy, kahvi- ja mausteteollisuuteen erikoistunut Meira Oy sekä A-Muna Oy. Inex Partnersin liikevaihto vuonna 1999 oli 7 485 milj. mk.
Tuko Logistics Oy
Tuko Logistics Oy:n omistavat Wihuri Oy (49 %), Suomen Spar Oyj (35 %), Stockmann Oyj Abp (9 %) ja Heinon Tukku Oy (7 %). Sen toimialana on päivittäis- ja käyttötavaroiden sekä alkoholijuomien hankinta- ja materiaalitoimintoyhtiönä harjoittaa mm. päivittäistavara-, käyttötavara- ja alkoholijuomakauppaa, siihen liittyvää maahantuontia ja vientiä, huolintaa, kuljetusta, tuotteiden pakkaustoimintaa sekä valmistamista ja valmistuttamista. Toiminnan pääasiallisena tavoitteena on tuottaa omistajilleen kilpailukykyisiä logistiikkapalveluja. Tuko Logisticsin liikevaihto vuonna 2000 oli 4 022 milj. mk.
Finnfrost Oy
Osakassopimus ja päätöksentekojärjestelmä
Finnfrost Oy on perustettu vuonna 1991. Sen tehtävänä on tuottaa pakaste- ja jäätelötuotteiden hankintaan ja materiaalitoimintoihin liittyviä palveluja. Sen liikevaihto vuonna 1999 oli 718 milj. mk.
Yhtiön toiminnan periaatteista on sovittu Finnfrostin osakassopimuksessa. Ensimmäinen osakassopimus solmittiin 7.6.1991. Vuonna 1997 yhtiön omistusrakenteen muuttuessa osakassopimus uudistettiin. Tämän 13.8.1997 päivätyn osakassopimuksen mukaan Finnfrostin tulee noudattaa toiminnassaan tasapuolisuutta ja ottaa huomioon osakkaiden edut ja tarpeet. Finnfrost ei osallistu tuotteiden markkinointiin, vaan osakkaat sopivat markkinointitoimenpiteistä ja -panostuksista suoraan tavarantoimittajien kanssa. Hinnoittelun tulee osakassopimuksen mukaan olla avointa, tasapuolista ja suoriteperusteista. Perushinnoittelu on sama kaikille osakkaille ja asiakkaille. Hallintopalvelut Finnfrost tuottaa itse tai hankkii ostopalveluina yrityksen ulkopuolelta.
Finnfrostin päätöksentekoeliminä toimivat hallitus ja avustavat toimikunnat. Avustavana päätöksentekoelimenä oli vuosina 1991–1997 kaupallinen toimikunta, joka kuitenkin lakkautettiin. Sen tilalle perustettiin kaupalliset ryhmät ja valikoimayhteistyöryhmät.
Osakassopimuksen mukaan Finnfrostin hallitus muodostuu kahdesta Inex Partnersin ja kahdesta Helsingin Keskustukun nimeämästä jäsenestä. Hallituksen ja yhtiökokouksen puheenjohtajuus vaihtuu kahden vuoden välein vuorotellen Inex Partnersin ja Tuko Logisticsin nimeäminä. Yhtiön osakkaat ovat sitoutuneet säilyttämään Inexin ja Tuko Logisticsin äänivallan yhtiössä saman suuruisina ja puoliksi molemmilla.
Hallituksen yksimielistä päätöstä edellyttävät yhtiön toiminnan tai perusorganisaation olennainen laajentaminen, supistaminen ja muuttaminen, kaupalliset linjaratkaisut sekä yhtiön toimitusjohtajan valinta ja yhtiökokoukselle esitettävät asiat.
Hallitus päätti myös asiakkailta perittävistä ns. kustannuslisäveloituksista ja erikoistyöhinnoista vuoteen 1997 saakka, jonka jälkeen niistä on päättänyt Finnfrost Oy:n toimitusjohtaja.
Vuosina 1991–1997 Finnfrostissa toimineessa, hallituksen nimeämässä kaupallisessa toimikunnassa olivat edustettuina Finnfrostin lisäksi kaikki alkuperäiset omistajat. Toimikunnan kokouksissa käsiteltiin esimerkiksi hankintaehtojen muuttamista, valikoimia ja punnittavien tuotteiden hinnoitteluperusteita. Vuoden 1998 alusta kaupallinen toimikunta lakkautettiin ja sen tilalle perustettiin kaupalliset yhteistyöryhmät kolmelle suurelle asiakasryhmittymälle: Inex Partnersille, Meira Novalle ja TukoSparille. Kaupalliset ryhmät kokoontuvat erikseen noin joka toinen kuukausi, ja niissä käsitellään muun muassa Finnfrostin kustannustehokkuuteen, hintakilpailukykyyn, valikoiman laajuuteen, toiminnan laatuun ja kauppatapoihin liittyviä kysymyksiä sekä markkinaennusteita. Päätösvaltaa kaupallisilla ryhmillä ei ole, vaan niiden kokoukset ovat keskustelu- ja informaatiofoorumeja.
Tuotevalikoimien muodostukseen liittyviä asioita alettiin vuoden 1998 alusta käsitellä asiakkaittain kokoontuvissa valikoimayhteistyökokouksissa (VYT). Kokouksissa käsitellään muun muassa alan kehitysennusteita sekä ehdotuksia uutuustuotteiksi ja valikoimista poistettaviksi tuotteiksi. Valikoimayhteistyökokousten jälkeen asiakkaat ilmoittavat valikoimapäätöksensä Finnfrostille.
Finnfrost Oy:n tarjoamat palvelut
Finnfrostin tarjoamat palvelut voidaan jakaa pakaste- ja jäätelötuotteiden hankinta- ja logistiikkapalveluihin.
Hankintapalvelut
Hankintapalvelut käsittävät ostosopimusten tekemisen sekä vähittäis- ja suurtalouskauppatuotteiden ostotoiminnan. Finnfrost tekee hankinnat asiakkaidensa valikoimapäätösten mukaisesti. Yhtiö ostaa asiakkaiden valikoimiin kuuluvia pakasteita ja jäätelötuotteita omaan varastoonsa, josta ne toimitetaan asiakkaille.
Liikesuhdetta perustettaessa Finnfrost solmii kotimaisten tavarantoimittajien kanssa ostoehtosopimuksen, jossa sovitaan maksuehdot ja perustoimitusehdot. Ostoehtosopimukset eivät ole yksinmyyntisopimuksia eikä niissä sitouduta minimiostomääriin. Ostoehtosopimuksen lisäksi toimittajien kanssa solmitaan toimintatapasopimus, jossa sovitaan myyjää ja ostajaa koskevista toimitusehdoista.
Aloite uusien tuotteiden hankkimiseksi voi tulla suoraan asiakkaina olevilta vähittäis- tai suurtalouskauppa-asiakkailta, Finnfrostilta tai tavarantoimittajilta. Finnfrost pyytää toimittajilta hintatarjoukset tuotteista, minkä jälkeen se tekee arvion tuotteen menestymismahdollisuuksista. Kiinnostavista tuotteista Finnfrost pyytää tavarantoimittajilta näytteet, jotka tutkitaan koekeittiössä tuotteiden laadun arvioimiseksi.
Kun tuote hyväksytään Finnfrostin valikoimaan, yhtiö neuvottelee toimittajien kanssa tuotteen ostoehdot ja kerää tuotteeseen liittyvän informaation. Finnfrost ostaa pakasteet ja jäätelöt tavarantoimittajilta ns. netto-ostohinnalla. Toimittajat hinnoittelevat pakasteet tavallisesti neljän kuukauden jaksoille; jäätelöillä hinnoittelujakso on useimmiten puoli vuotta. Kuukausittain Finnfrost julkaisee jokaiselle asiakasketjulle oman tuoteluettelon ja hinnaston. Hinnastot eroavat tuotevalikoimiltaan, mutta tuotteiden hinnat ja Finnfrostin perimä kiinteä palvelupalkkio ovat samat kaikille yhtiön asiakkaille. Vuonna 2000 palvelupalkkio oli […] %.[1] Tämän lisäksi asiakas maksaa korvauksia muun muassa tuotteiden keräilystä ja rahdista, joka veloitetaan jakelualueen ja toimituksen painon mukaan määräytyvinä maksuina.
Vuonna 2000 Finnfrostilla oli kahdeksan laskutusasiakasta: Heinon Tukku Oy, Inex Partners Oy, Meira Nova Oy, Ruokamarkkinat Oy, Stockmann Oyj Abp, Suomen Spar Oyj, Tuko Logistics Oy ja Wihuri Oy Aarnio Metro. Näistä ns. suurtalouskauppaa käyvät Heinon Tukku, Meira Nova ja Wihuri. Hakijoiden tekemän jaottelun mukaan suurtalouskauppa-asiakkaisiin lasketaan tässä yhteydessä kuuluviksi ravintolat, suurkeittiöt, kioskit ja hotellit.
Finnfrost ei tee asiakkaidensa kanssa etukäteen myyntisopimuksia, vaan se toimittaa tavaraa asiakkaiden tekemien tilausten mukaan. Finnfrost myy satunnaisesti myös muille kuin laskutusasiakkaille. Hakijoiden mukaan tällainen erikoiserien myynti on kuitenkin pienimuotoista.
Finnfrost hyvittää tavarantoimittajilta mahdollisesti saamansa vuosialennukset asiakkailleen niiden ostojen suhteessa. Lisäksi Finnfrost voi erillispäätöksellä myöntää asiakkailleen jälkikäteen ostohyvityksiä, jotka maksetaan kaikille asiakkaille ostojen ja käytettyjen palvelujen mukaisessa suhteessa.
Finnfrost ei neuvottele tavarantoimittajien kanssa Finnfrostin asiakasketjuille erikseen myönnettävistä ketjukohtaisista alennuksista, markkinointituista tai ketjujen kanssa toteutettavista markkinointitoimenpiteistä. Näitä neuvotteluja käydään suoraan tavarantoimittajien ja ketjujen välillä. Käytännössä erilaiset tavarantoimittajien maksamat hyvitykset ohjautuvat ketjuille joko Finnfrostin kautta tai tavarantoimittajan suoraan maksamina jälkihyvitteinä.
Kaupparyhmien ja -ketjujen omien merkkituotteiden, ns. private label -tuotteiden, hankintaprosessi eroaa jonkin verran muiden tuotteiden hankinnasta. Kaupparyhmät sopivat itse tavarantoimittajien kanssa omien private label -tuotteidensa valmistuttamisesta ja niiden hankintaehdoista. Varastoinnin ajaksi kaupparyhmät myyvät tuotteet Finnfrostille. Tämän jälkeen kukin asiakas voi tilata omia private label -tuotteitaan Finnfrostilta edellä kuvailtuun tapaan.
Finnfrostilla oli vuonna 1999 noin […] tavarantoimittajaa. Näistä ulkomaisia oli lähes puolet eli […]. Suurimmalla osalla ulkomaisista tavarantoimittajista on Suomessa oma edustus; hakijoiden mukaan ilman agenttia tai omaa edustajaa toimii ulkomaisista toimittajista noin viidennes.
Ulkomaiset tuotteet tulevat ketjujen valikoimiin samalla tavoin kuin kotimaisetkin. Toimittajat ja Finnfrost tekevät ketjuille ehdotuksia valikoimiin otettavista tuotteista. Finnfrostin asiakkaat tekevät valikoimapäätökset toisistaan riippumatta ja sitoutumatta etukäteen ostomääriin. Finnfrost sopii toimittajien kanssa perusostoehdoista ja ostaa tuotteet valmistajilta nettohinnoin, alennukset suoraan toimittajahinnoissa huomioituina.
Osakkaat eivät osta kaikkia pakaste- ja jäätelötuotteita Finnfrostin kautta. Vuonna 1999 asiakkaina olevat vähittäiskauppaketjut ostivat Finnfrostista […] % myymistään pakasteista ja […] % myymistään jäätelöistä. Finnfrostin suurtalouskauppaa käyvistä asiakkaista, joihin tässä yhteydessä lasketaan kuuluviksi kaikki muut paitsi vähittäiskauppa-asiakkaat, voidaan todeta, että hakijoiden esittämien arvioiden mukaan ne ostavat Finnfrostista noin […] % kaikista ostamistaan pakasteista ja noin […] % myymistään jäätelöistä.
Logistiikkapalvelut
Logistiikkapalveluja ovat varastointi, vähittäiskauppa- ja suurtalouskauppajakelu erikseen sovittavassa laajuudessa sekä palvelujen suunnittelu, ohjaus ja valvonta.
Finnfrostin ostamat tuotteet kuljetetaan tavarantoimittajilta Finnfrostin varastoon edullisimmalla toimitustavalla, mikä tapauksesta riippuen voi olla joko tavarantoimittaja tai Finnfrostin käyttämä, tarjouskilpailun perusteella valittu sopimusliikennöitsijä. Finnfrost ei omista kuljetuskalustoa. Jakelua varten maa on jaettu kahdeksaan jakelualueeseen. Pakasteet toimitetaan asiakkaille joko Finnfrostin varastosta suoraan tai jakelualueilla olevien siirtoterminaalien kautta.
Finnfrost pyrkii hinnoittelussaan kustannusvastaavuuteen niin, että kukin asiakas maksaa itse aiheuttamansa kustannukset. Hankinnasta, varastoinnista ja keräilystä aiheutuvat kustannukset kohdistetaan mahdollisimman suoriteperusteisesti kullekin tuotteelle ja tilaukselle. Tällaisia maksuja ovat käytännössä tilausmaksu, rivimaksu, keräilymaksu ja pikatilauksen rivimaksu. Rahtimaksut määräytyvät jakelualueen ja rahdin painon mukaan.
Yhteistoiminnalla saavutettavat hyödyt
Hakijoiden mukaan Finnfrostin perustamisen lähtökohtana oli pakastealan huono kustannustehokkuus. Omat haasteensa pakaste- ja jäätelökauppaan asettivat myös tuonnin helpottuminen ja lisääntyminen Suomen liityttyä Euroopan Unioniin. Elintarvikelainsäädännön muuttumisen myötä 1990- luvulla temperoidut kuljetus- ja varastointijärjestelmät tulivat pakaste- ja jäätelötuotteiden kohdalla välttämättömiksi. Helposti pilaantuvien elintarvikkeiden, kuten pakasteiden, kuljetuksissa edellytetään erityiskuljetuskaluston käyttämistä.
Pakaste- ja jäätelötuotteet ovat myyntivolyymiltään pieniä tuoteryhmiä, mutta ne vaativat kalliita kuljetus- ja varastointijärjestelmiä. Pakasteet vaativat koneellisesti jäähdytetyn raskaseristeisen kuljetusvälineen. Finnfrost käyttää tällaisia ns. FRC-luokkaan kuuluvia kuljetusvälineitä, joissa lämpötila voi laskea -25 °C:een. FRC-luokan kuljetusväline on varustettu omalla jäähdytyslaitteella, ja auton kori (seinät, katto ja lattia) ovat määräysten mukaisesti eristettyjä.
Elintarvikekuljetusten rahtihintojen vertailu on vaikeaa, sillä erityyppiset elintarvikkeet tarvitsevat eri tasoisia kuljetuskalustoja. Rahtimaksuihin vaikuttavat kuljetuskalustotyypin lisäksi mm. kuljetettavat määrät, kuljetusreitit ja käytetyt liikennöitsijät. Hakijat ovat kuitenkin arvioineet, että ulkomaan ja kotimaan pakastekuljetusten rahtihinnat ovat keskimäärin noin 30–40 % korkeampia kuin muiden elintarvikekuljetusten rahtihinnat.
Ennen Finnfrostin perustamista osakasyhtiöiden toimintaa pakaste- ja jäätelökaupassa ei pidetty riittävän kilpailukykyisenä. Siten yhteisyrityksen toiminnan tavoitteeksi asetettiin sen omistajilta siirtyvien toimintojen tehostaminen. Yhtiön perustamisvaiheessa purettiin Helsingin Keskustukku Oy:n, Inex Partners Oy:n, Meira Oy:n, Tuko Oy:n ja T-tukkuliikkeiden päällekkäiset hankintaorganisaatiot ja keskitettiin toiminnot Finnfrostiin. Tämän seurauksena tavaran hankinta-, varastointi- ja jakelukustannukset ovat merkittävästi alentuneet.
Hakijoiden mukaan yhdistämällä Inexin ja Tuko Logisticsin pakaste- ja jäätelöhankinnat on ollut mahdollista ostaa tavaroita suuremmissa erissä aikaisempaa edullisemmalla hinnalla. Hankintahinnat ovat Finnfrostin toiminnan aikana alentuneet vuosittain arviolta […] %.
Keskitetyn järjestelmän avulla myös tavarantoimittajien kustannukset alenevat, mikä osaltaan mahdollistaa hintojen alenemisen. Myös tavarantoimittajien toimituskustannukset pienenevät, kun tavarat toimitetaan suurissa erissä kaikki yhteen paikkaan. Kun eri valmistajien tuotteet toimitetaan yhdestä paikasta, myymälät voivat määritellä valikoimansa vapaammin ja joustavammin sekä tehdä tilauksia pienemmissä erissä. Tämä lisää kilpailua valmistajien ja eri tuotteiden välillä sekä kauppojen riippumattomuutta valmistajista.
Finnfrostin toiminnassa kuljetus-, varastointi- ja jakelukustannuksissa saavutettuja säästöjä voidaan nimittää logistiikkahyödyiksi. Finnfrostin osakkaiden pakaste- ja jäätelöhankintojen yhdistämisen jälkeen varastoinnin kokonaiskustannukset ovat laskeneet. Varastojen yhdistämisen jälkeen varastonarvo on pudonnut […] milj. mk:sta […] milj. mk:aan, joten vaihto-omaisuuteen sitoutuu hakijoiden mukaan […] milj. mk aikaisempaa vähemmän pääomaa. Myös varaston kiertonopeudet ovat kasvaneet. Ennen varastoinnin keskittämistä omistajien erikseen pitämien varastojen kiertonopeudet olivat […] kertaa vuodessa. Finnfrostissa varaston kiertonopeus oli vuonna 2000 yli […].
Yhteistyön avulla on voitu rationalisoida osakasyhtiöiden tilaus- ja jakelutoimintaa. Sen sijaan, että kaikki Finnfrostin asiakasketjut tilaisivat erikseen eri toimittajilta, tilaukset tehdään keskitetysti Finnfrostista.
Säästöjä on saatu aikaan myös kuljetusten organisoinnissa. Aikaisemmin tuotteet kuljetettiin erikseen eri asiakasketjujen myymälöihin. Nyt eri valmistajien tuotteet voidaan kuljettaa Finnfrostin varastosta yhdessä kuljetuksessa.
Keskitetyn jakelun ansiosta kalliiden pakasteautojen käyttö on tullut aikaisempaa kannattavammaksi. Tuontituotteiden kuljetuskustannukset ovat pienentyneet myös siitä syystä, että tuontimäärien kasvaessa tavaraa on voitu tilata täysinä autokuormina, ja kokonaisrahtikustannukset on näin saatu pienemmiksi. Kuljetuksissa on hakijoiden mukaan voitu panostaa aikaisempaa enemmän myös tuotteiden laadun varmistamiseen, mistä johtuen tuotteiden hävikkiä on Finnfrostin toiminnan aikana saatu pienenemään.
Hyötyjen välittyminen kuluttajille
Hakijoiden mukaan yhteisyrityksen perustaminen on mahdollistanut hankintaan ja logistiikkaan liittyvien kustannusten pienenemisen ja sitä kautta halvemmat hinnat asiakasketjuille. Ketjuille syntyvät kustannussäästöt siirtyvät kuluttajille alempina myyntihintoina.
Kuluttajat hyötyvät yhteistoiminnasta aikaisempaa laadukkaampien valikoimien kautta. Finnfrostin temperoidut kuljetukset varmistavat kylmäketjun säilymisen tehtaalta kuluttajille saakka. Parantuneen jakelujärjestelmän ansiosta myös ulkomaisten tavarantoimittajien on ollut aikaisempaa helpompaa ja edullisempaa saada tuotteitaan suomalaisille kuluttajille. Tämä on edelleen lisännyt myös laadukkaiden pakastejalosteiden saatavuutta.
Yhteistyö on mahdollistanut myös entistä laajemmat pakaste- ja jäätelövalikoimat. Finnfrostin kokonaisvalikoimaan kuului vuonna 1999 kaikkiaan yli […] tuotetta. Näistä noin […] tuotetta muodostaa 80 % Finnfrostin kokonaisvolyymista, mikä viittaa siihen, että valikoimiin on voitu ottaa paljon pienimenekkisiä tuotteita. Hakijoiden mukaan erityisesti pienet ja keskisuuret tavarantoimittajat ovat Finnfrostin toiminnan aikana pystyneet lisäämään myyntiään ja markkinaosuuttaan. Kuluttajilla on siten aikaisempaa enemmän valinnan varaa.
Markkinat
AC Nielsenin tilastojen mukaan päivittäistavaramarkkinat olivat 106 mrd. markkaa vuonna 1999. Päivittäistavaroiden vähittäiskaupan arvo vuonna 1999 oli yhteensä 57,1 mrd. markkaa. Tämä luku sisältää päivittäistavaramyynnin, mutta ei kauppojen koko myyntiä.
Perinteisten päivittäistavaramyymälöiden lisäksi päivittäistavaroita myytiin kioskeissa ja huoltoasemilla yhteensä noin 4,7 miljardilla markalla. Näiden lisäksi merkittäviä jakelukanavia ovat ravintolat ja kahvilat, joiden myynti vuonna 1999 oli noin 19 mrd. markkaa.
Päivittäistavaroiden jakelukanavat suomessa vuonna 1999
Päivittäistavarakaupan keskittyminen ja ketjuuntuminen ovat viime vuosina jatkuneet. Vuonna 1999 kahden suurimman ryhmän yhteenlaskettu markkinaosuus oli 65,6 %, kolmen suurimman 77,9 % ja neljän suurimman 87,7 %. Kaupparyhmittymiin kuulumattomien myymälöiden osuus kokonaismyynnistä oli vuonna 1980 noin 9 % ja vuonna 1999 noin 5 %. Seuraavassa ryhmittymien markkinaosuudet vuosina 1980–1999.[2]
Myyntiosuudet ryhmittäin (ml. lopettaneet) 1980–1999
| Ryhmittymä | 1980 | 1985 | 1990 | 1995 | 1998 | 1999 |
|---|---|---|---|---|---|---|
| mmk % | mmk % | mmk % | mmk % | mmk % | mmk % | |
| K-ryhmä | 8019 37,8 | 14256 39,8 | 19599 40,5 | 20347 39,9 | 21427 38,2 | 21578 37,8 |
| S-ryhmä | 4234 19,9 | 6286 17,5 | 7719 15,9 | 11179 21,9 | 14729 26,3 | 15871 27,8 |
| Tradeka | 3045 14,3 | 4630 12,9 | 5357 11,1 | 4876 9,6 | 6836 12,2 | 7012 12,3 |
| Ol. Elanto | sis. Tradekaan | sis. Tradekaan | 1614 3,3 | 1329 2,6 | sis. Tradekaan | sis. Tradekaan |
| T-ryhmä | 4141 19,5 | 7706 21,5 | 11505 23,8 | 10012 19,7 | ||
| Spar-ryhmä | 5861 10,5 | 5609 9,8 | ||||
| Wihuri | 2660 4,7 | 2518 4,4 | ||||
| Stockmann/Sesto | 1606 2,9 | 1643 2,9 | ||||
| Muut | 1790 8,5 | 2983 8,3 | 2632 5,4 | 3206 6,3 | 2891 5,2 | 2880 5,0 |
Suomen pakaste- ja jäätelötuotteiden samoin kuin muiden päivittäistavaroiden hankintamarkkinoilla toimivat pääosin samat yritykset kuin vähittäismyyntimarkkinoilla. K-ryhmään kuuluvien myymälöiden pakaste- ja jäätelötuotteiden merkittävimpänä hankintapaikkana toimii Kesko. Finnfrostin kautta tuotteita hankkivat Heinon Tukku Oy, Inex Partners Oy (S-ryhmän, Tradekan ja Elannon vähittäiskauppaketjut), Meira Nova Oy, Ruokamarkkinat Oy, Stockmann Oyj, Suomen Spar Oy, Tuko Logistics Oy ja Wihuri Oy Aarnio Metro. Osan pakasteista ja jäätelöistä vähittäiskauppa- ja suurtalousasiakkaat ostavat suoraan valmistajilta.
Pakastetuotteet voidaan jaotella yhdeksään eri ryhmään: vihannes-, marja-, ruoka-, peruna-, siipikarja-, liha-, leivonnais-, kala- ja muhin pakasteisiin. Elintarviketeollisuus ry:n tilastojen mukaan vuonna 1999 eniten näistä myytiin leivonnaispakasteita (43 milj. kg) ja seuraavaksi perunapakasteita (25 milj. kg) ja vihannespakasteita (24 milj. kg). Kaikkiaan pakasteita myytiin Suomessa 129 milj. kg.
Vaikka Suomen päivittäistavarakauppaa on usein luonnehdittu toimialaksi, jossa ulkomaisten yritysten alalle tulo on epätodennäköistä, viime aikaiset tapahtumat kuitenkin osoittavat, että kansainvälistyminen koskee myös suomalaista päivittäistavarakauppaa. Markkinoille on tullut ja on tulossa useita ulkomaisia päivittäistavaroiden vähittäiskaupassa toimivia yrityksiä, kuten ruotsalainen Axfood ja saksalainen Lidl. Lidlin toimintamallina on pyrkiä olemaan äärimmäisen tehokkaasti toimiva hintajohtaja. Ketjulle on tyypillistä myös tavaroiden keskitetty hankkiminen jo olemassa olevia omia hankintakanavia pitkin. Tämä on omiaan lisäämään kilpailua myös jäätelön ja pakasteiden hankintamarkkinoilla.
Pakaste- ja jäätelökaupan markkinoiden arviointia vaikeuttaa mm. teollisuuden suoramyynnin suuri osuus, minkä vuoksi markkinoista ei ole saatavissa luotettavaa tietoa myynnin jakautumisesta vähittäis- ja suurtalouskaupassa. Hakijat ovat kuitenkin arvioineet pakasteiden kokonaismyynnin rahallisen arvon vuonna 1999 olleen noin 1 702 milj. mk, joka jakautui lähes tasan vähittäis- ja suurtalouskaupan kesken. Jäätelömarkkinoiden kokonaisliikevaihdon hakijat arvioivat olleen vuonna 1999 noin 780 milj. mk, josta 450 milj. mk muodostui vähittäiskauppamyynnistä.
Finnfrostin pakasteiden myynti vuonna 1999 oli […] milj. mk, joka oli noin […] % Suomen koko pakastemyynnistä. Yhtiön jäätelön kokonaismyynti samana vuonna oli puolestaan […] milj. mk. Tämä on noin […] % Suomen koko jäätelömyynnistä.
Finnfrostin asiakkaina on sekä vähittäiskauppa- että suurtalouskauppa-asiakkaita. Hakijat ovat jaotelleet Finnfrostin asiakkaat niin, että suurtalouskauppa-asiakkaisiin lasketaan kuuluviksi kaikki muut paitsi vähittäiskaupat, eli ravintolat, suurkeittiöt, huoltamot, kioskit ja hotellit. Erilaisia suurtalouskauppa-asiakkaita palvelevat Finnfrostin asiakkaista Meira Nova, Heinon Tukku ja Wihuri Oy Aarnio. Finnfrostin myymistä pakasteista […] % menee vähittäiskauppaan ja […] % suurtalouskauppaan. Vastaavasti Finnfrostin jäätelönmyynnistä vähittäiskauppaan menee […] % ja suurtalouskauppaan […] %. Koska suurtalouskauppa on siten Finnfrostissa selkeästi vähittäiskauppamyyntiä vähäisempää, virasto katsoo, että tässä yhteydessä ei ole tarpeen tehdä tarkempaa jaottelua suurtalouskaupan sisällä.
Hakemuksesta Saadut lausunnot
Kilpailuvirasto pyysi 21.9 ja 23.9.1998 lausuntoa kaikkiaan 16 tavarantoimittajalta ja kaupan alan järjestöltä. Lausunnon antoivat Elintarviketeollisuusliitto ry, Kesko Oyj, Päivittäistavarakauppa ry ja Suomen Jäätelöteollisuusliitto ry.
Elintarviketeollisuusliitto ry:n 9.10.1998 lähettämässä lausunnossa todetaan, ettei Elintarviketeollisuusliiton Pakasteteollisuusyhdistys ry:llä ja Suomen Jäätelöteollisuus ry:llä ole poikkeuslupahakemuksen suhteen huomautettavaa.
Suomen Jäätelöteollisuusliitto ry antoi kuitenkin uuden lausunnon 20.12.2000. Lausunnon mukaan jäätelöalan yritykset korostavat, että Finnfrost Oy:n omistajayritykset edustavat noin puolta Suomen päivittäistavarakaupasta. Näin ollen niillä voidaan yhdessä katsoa olevan määräävä markkina-asema päivittäistavarakaupan pakaste- ja jäätelövalikoimasta. Toimittajayritysten kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että Kilpailuvirasto varmistaa päätöksenteossaan, että jokaisella Finnfrost Oy:n omistajayrityksellä säilyy vapaa päätöksentekovalta valikoimaansa otettavista pakasteista ja jäätelöistä sekä oikeus määrätä käyttämästään varastointi- ja jakelutavasta. Jäätelöalan yrityksillä on syytä epäillä, että hakijalla on hakemuksesta poiketen ollut selviä tavoitteita rajoittaa myös osakkaidensa oikeutta muiden hankintakanavien ja ennen kaikkea muiden jakelukanavien käyttämiseen.
Kesko Oyj toteaa 5.10.1998 antamassaan lausunnossa, että Keskon käsityksen mukaan Finnfrost toimii pakastetuotteiden jakeluyhtiönä, joka ei edusta markkinoilla itsenäistä ostovoimaa. Keskon mukaan Finnfrostin toimintamalli ei rajoita ketjujen välistä hintakilpailua eikä johda pakastetuotteiden osto- tai vähittäishintojen yhtenäistymiseen kilpailevien ketjujen välillä.
Kesko toteaa kuitenkin, että jos tarkoitus on muuttaa Finnfrostin toimintamallia niin, että Finnfrost voisi neuvotella yhtenäiset ostohinnat kaikille sen asiakasketjuille, tulisi Finnfrost edustamaan pakastetuotteiden tukkumarkkinoilla erittäin suurta ostovoimaa. Jäätelötuotteita lukuun ottamatta Finnfrostin osuus vähittäiskauppapakasteiden jakelusta ja siihen liittyvästä ostovoimasta olisi lähes 60 %. Käytännössä tämä merkitsisi sitä, että Finnfrost kokoaisi yhteen Spar-, S- ja Tradeka -ryhmien ostovoiman ja edustaisi pakastetuotteiden tukkumarkkinoilla kaikkien näiden kaupparyhmien yhteistä neuvotteluvoimaa. Keskon näkemyksen mukaan tällainen kaupan ryhmittymien välinen ostovoiman yhdistäminen johtaisi toteutuessaan pakastetuotteiden tukkumarkkinoiden jäykistymiseen ja kaupan ryhmittymien välisen kilpailun vähenemiseen. Toimivan kilpailun näkökulmasta tällaista ratkaisua ei Keskon näkemyksen mukaan voitaisi pitää hyväksyttävänä.
Päivittäistavarakauppa ry ilmoitti 9.10.1998 päivätyssä lausunnossaan, että sillä ei ole huomauttamista poikkeuslupahakemuksen suhteen.
Kilpailuoikeudellinen arviointi
Kilpailunrajoituksen määrittely
Kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdassa kielletään samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivien elinkeinonharjoittajien tai näiden yhteenliittymien hintoja tai vastikkeita koskevat sopimukset, suositukset ja vastaavat järjestelyt. Säännös koskee sekä yritysten nimenomaisia sopimuksia että yritysten yhteiselinten ja yhteenliittymien päätöksiä, joilla rajoitetaan ja ohjataan horisontaalisessa tasossa yritysten kilpailukeinojen käyttöä. Yhteistoiminnan muodolla ei ole lain 6 §:n soveltamisen kannalta merkitystä.
Finnfrost Oy:n omistajat Inex Partners ja Tuko Logistics ovat samalla jakeluportaalla toimivia, päivittäistavaroiden hankintamarkkinoilla keskenään kilpailevia elinkeinonharjoittajia. Lisäksi Inexin ja Tuko Logisticsin omistajat ja niiden tytäryhtiöt kilpailevat keskenään päivittäistavaroiden vähittäiskaupan ja suurtalouskaupan myyntimarkkinoilla.
Finnfrost on perustettu hoitamaan keskitetysti osakasyhtiöidensä pakaste- ja jäätelötuotteiden hankintaa, varastointia ja jakelua. Se neuvottelee osakasyhtiöidensä puolesta keskitetysti tuotteiden ostoehdot tavarantoimittajien kanssa ja ostaa pakaste- ja jäätelötuotteet omalla riskillään. Kun Finnfrost myy tuotteet asiakkailleen, myyntihinnat ja sen perimä kiinteä palvelupalkkio ovat kaikille yhtiön asiakkaille samat.
Finnfrost Oy:n ei voida katsoa toimivan itsenäisesti omistajayhtiöihinsä nähden, vaan osakkaat osallistuvat Finnfrostin hallituksessa yhteisyrityksen toimintaa koskevaan päätöksentekoon. Kilpailuvirasto katsoo, että osakasyhtiöiden osto- ja myyntiyhteistyötä Finnfrostissa on pidettävä kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdan tarkoittamana kiellettynä hintayhteistyönä, jonka toteuttaminen edellyttää kilpailunrajoituslain 19 §:n mukaista poikkeuslupaa.
Relevantit markkinat
Relevantit hyödykemarkkinat
Pakaste- ja jäätelötuotteet kuuluvat päivittäistavaroihin, joita pääasiassa ovat elintarvikkeet, juomat, tupakkatuotteet sekä kodin käyttötavarat, ns. non-food -tuotteet (siivoustuotteet, kosmetiikka, kertakäyttöpaperituotteet ja hygieniatuotteet). Tuotteet ovat osa sitä tavaravalikoimaa, ”päivittäistavarakoria”, jonka kuluttajat odottavat löytävänsä päivittäistavaramyymälöistä. Kilpailu käydään pääasiassa sellaisten kauppojen välillä, jotka pystyvät tarjoamaan niin laajan valikoiman, että kuluttaja voi ostaa suurimman osan päivittäistavarakoristaan samasta paikasta.
Päivittäistavaroiden hankintamarkkinat käsittävät päivittäistavaroiden myynnin valmistajalta tukku- ja vähittäiskauppiaille sekä muille yrityksille. Hankintamarkkinoita määriteltäessä korvaavuutta tulee tarkastella valmistajan näkökulmasta. Ratkaisevaa markkinoiden rajaamisen kannalta on valmistajan mahdollisuus muuntaa tuotantoaan ja myyntikanavia. Tavarantoimittajat valmistavat yleensä yksittäisiä tuotteita tai tuoteryhmiä, eivätkä pysty helposti muuntamaan tuotantoaan toisenlaisten tuotteiden valmistamista varten.
Kotimainen päivittäistavaroiden vähittäiskauppa ei ole ainoa jakelukanava, jonka kautta esimerkiksi elintarvikkeiden valmistajat voivat myydä tuotteitaan. Muita jakelukanavia ovat esimerkiksi erikoisliikkeet, noutotukut, muut tukkuliikkeet, ravintolat ja vienti. Valmistajan kannalta eri jakelukanavat eivät kuitenkaan välttämättä aina ole keskenään vaihdettavissa, sillä tuotteiden pakkaus, sen koko ja tuotteen koostumus tai myyntistrategiat voivat poiketa toisistaan eri jakelukanavissa. Näin ollen ne myös vaativat erilaista tietämystä ja yhteyksiä. Jakelukanavien välistä vaihdettavuutta saattaa vaikeuttaa myös erilainen logistiikka. Useimmissa tuoteryhmissä asiakkaan menetystä ei voida nopeasti ja ongelmitta korvata muiden jakelukanavien kautta tapahtuvalla myynnillä. Tämä viittaa siihen, että päivittäistavaroiden vähittäiskaupan hankintamarkkinoita on tarkasteltava muista jakelukanavista erillään.
Vaikka jakelukanavien merkitys vaihtelee tuoteryhmittäin, vähittäiskauppa on useimpien päivittäistavaratuoteryhmien selvästi tärkein jakelukanava. Vähittäiskauppa on myös Finnfrostin tärkein jakelukanava, sillä sen pakastemyynnistä vähittäiskauppoihin menee […] % ja jäätelömyynnistä […] %.
Finnfrostin pakastemyynnistä […] % ja jäätelömyynnistä […] % menee ns. suurtalouskauppa-asiakkaille, joilla tässä tarkoitetaan kaikkia muita paitsi vähittäiskauppaketjuja eli ravintoloita, suurkeittiöitä, huoltamoita, kioskeja ja hotelleja. Suurtalouskauppaa tarkastellaan tässä yhtenä jakelukanavavaihtoehtona vähittäiskaupan lisäksi.
Koska tässä poikkeuslupa-asiassa päivittäistavaroista ovat tarkasteltavina erityisesti jäätelöiden ja pakasteiden tuoteryhmät, Kilpailuvirasto katsoo, että relevanteiksi hyödykemarkkinoiksi on katsottava pakasteiden ja jäätelön vähittäiskaupan ja suurtalouskaupan hankintamarkkinat.
Virasto huomauttaa, että koska tuotteiden hankinta- ja logistiikkapalveluja voidaan periaatteessa ostaa ja myydä myös toisistaan erillisinä, joissakin tapauksissa voi olla tarpeen tarkastella päivittäistavaroiden logistiikkamarkkinoita hankintamarkkinoista erillisinä. Tässä yhteydessä erottelu ei kuitenkaan ole tarpeen, vaan logistiikkapalvelujen katsotaan olevan kiinteä osa hankintamarkkinoita.
Relevantit maantieteelliset markkinat
Vaikka […] % Finnfrostin hankkimista tuotteista onkin valmistettu ulkomailla, se ei tarkoita sitä, että Finnfrost käytännössä neuvottelisi kaikkien näiden ulkomaisten valmistajien kanssa ja toisi tuotteet itse maahan. Finnfrostin oman tuonnin osuus päivittäistavarahankinnoista oli vuonna 2000 ainoastaan noin […] %. Silloinkin, kun ostetaan kansainvälisiltä merkkituotevalmistajilta, käytetään useimmiten valmistajan suomalaista tytäryhtiötä tai tuontitavaroiden kauppaan erikoistuneita yrityksiä.
Suurin osa suomalaisissa päivittäistavarakaupoissa myytävistä tuotteista on kotimaisia. Useimmiten näiden tuotteiden valmistajien pääasialliset markkinat ovat kotimaan markkinat. Vuonna 1999 esimerkiksi suomalaisen elintarviketeollisuuden tuotannosta meni vientiin keskimäärin 9,8 %. Näin ollen vain harva suomalainen elintarvikevalmistaja pystyy korvaamaan asiakkaanaan olevan vähittäiskaupparyhmittymän menetyksen viennillä ulkomaille.
Huomioon on myös otettava se, että kansainvälisten valmistajien, joiden tuotteista suuri osa on mukautettu Suomen markkinoille esim. kielen ja pakkauksen suhteen, tärkein tai jopa ainoa tapa saavuttaa suomalaiset kuluttajat on suomalaisen vähittäiskaupan kautta.
Edellä esitetyistä seikoista johtuen Kilpailuvirasto katsoo, että pakaste- ja jäätelötuotteiden vähittäis- ja suurtalouskaupan hankintamarkkinoita on pidettävä Suomen laajuisina.
Finnfrost pakaste- ja jäätelötuotteiden hankintamarkkinoilla
Ryhmittymän markkinaosuus vähittäiskaupan markkinoilla kuvaa myös sen asemaa hankintamarkkinoilla johtuen mm. riippuvaisuudesta näiden markkinoiden välillä. Arvioitaessa Finnfrostin osuutta hankintamarkkinoilla voidaan siten lähtökohtana pitää sen osakasyhtiöiden omistajina olevien kaupparyhmien asemaa päivittäistavaroiden ja erityisesti pakasteiden ja jäätelötuotteiden vähittäiskaupan markkinoilla.
Finnfrostin toisen omistajan Inex Partnersin taustalla ovat SOK ja Osuuskunta Tradeka-yhtymä sekä asiakkaana Elanto. Tuko Logisticsin taustalla ovat Wihuri Oy, Suomen Spar Oyj, Stockmann Oyj ja Heinon Tukku Oy. Näiden kaikkien yhteisen markkinaosuuden päivittäistavaroiden vähittäiskaupan markkinoilla – vajaat 60 % -voidaan katsoa samalla kuvaavan myös Finnfrostin asemaa hankintamarkkinoilla. Tämä olisi tilanne, mikäli em. kaupparyhmät hankkisivat kaikki vähittäiskauppaketjuissa myymänsä pakaste- ja jäätelötuotteet Finnfrostin kautta.
Finnfrostin markkinaosuutta merkityksellisimmillä eli pakasteiden ja jäätelön vähittäiskaupan hankintamarkkinoilla voidaan arvioida seuraavasti. Vuonna 1999 Finnfrostin asiakkaina olevat vähittäiskauppaketjut hankkivat Finnfrostin kautta […] % hankkimistaan pakasteista. Kun Finnfrostin asiakkaana olevat vähittäiskaupparyhmät myyvät keskimäärin 60 % kaikista Suomen vähittäiskaupoissa myytävistä pakasteista, voidaan arvioida, että näiden kokonaismäärästä noin […] % on hankittu Finnfrostin kautta. Jäätelötuotteista Finnfrostin asiakkaana olevat vähittäiskaupparyhmät hankkivat noin […] % Finnfrostin kautta. Kun Finnfrostin asiakkaana olevien vähittäiskaupparyhmät myyvät keskimäärin 60 % Suomen vähittäiskaupoissa myytävistä jäätelöistä, niin näiden kokonaismäärästä Finnfrostista olisi edellä kuvatun laskutavan mukaan hankittu noin […] %.
Finnfrostin suurtalouskauppaa käyvistä asiakkaista, joihin aiemmin selostetulla tavalla Finnfrostissa lasketaan kuuluviksi kaikki muut paitsi vähittäiskauppa-asiakkaat, voidaan todeta, että hakijoiden esittämien arvioiden mukaan ne ostavat Finnfrostista noin […] % myymistään pakasteista ja noin […] % myymistään jäätelöistä. Koska käytettävissä ei ole tarkempaa selvitystä Finnfrostin asiakkaiden myynnin osuudesta suurtalouskaupassa, voidaan johtopäätöksenä todeta, että Finnfrostin markkinaosuus on suurimmillaan vähittäiskaupan pakasteiden hankintamarkkinoilla, missä se voi enimmillään olla sama kuin sen omistajayhtiöiden yhteenlaskettu osuus vähittäiskaupan markkinoilla eli vajaat 60 %. Jäätelön vähittäiskaupan hankintamarkkinoilla Finnfrostin osuus näyttää jäävän selvästi alhaisemmaksi teollisuuden suorien toimitusten vuoksi.
Tehokkuusperustelujen arviointi
Kilpailunrajoituslain 19 §:n mukaan Kilpailuvirasto voi elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän hakemuksesta määrätä, että kilpailunrajoituslain 6 §:n säännöstä ei sovelleta kilpailunrajoitukseen, jos se osaltaan tehostaa tuotantoa tai hyödykkeiden jakelua taikka edistää teknistä tai taloudellista kehitystä ja jos hyöty pääosaltaan tulee asiakkaille tai kuluttajille.
Tehokkuusetuja tuotannossa tai hyödykkeiden jakelussa voidaan saavuttaa kustannustehokkuuden sekä resurssien tehokkaan ja oikean kohdentamisen kautta. Tehokkuusetujen tarkastelussa otetaan huomioon sekä välittömästi koituvat että pitkällä aikavälillä ilmenevät hyödyt ja haitat.
Poikkeusluvan myöntämisen edellytyksenä on lisäksi, että rajoitus on itsessään välttämätön perusteluna olevien tehokkuusetujen saavuttamiseksi ja että järjestelyyn osallistuville yrityksille ei aseteta rajoituksia, jotka eivät ole välttämättömiä tehokkuusetujen saavuttamiseksi. Poikkeuslupaharkinnassa otetaan myös huomioon, toteutetaanko kilpailunrajoitus sellaisilla markkinoilla, joilla kilpailu on jo ennestään rajoittunutta. Rajoituksella mahdollisesti saavutettavat tehokkuushyödyt eivät välity riittävästi asiakkaille tai kuluttajille, jos kilpailunrajoituksessa mukana olevilla elinkeinonharjoittajilla on määräävä asema markkinoilla tai jos ne eivät muutoin joudu kilpailemaan tehokkaasti muiden alalla toimivien yritysten kanssa.
Hankintayhteistyö
Hankintayhteistyöjärjestelyillä yritykset useimmiten pyrkivät ostohintojen alentamiseen. Hintojen alenemiseen johtavat yhteistyöllä saavutettavat tehokkuusedut ja kasvava markkinavoima.
Ostoyhteistyöjärjestelyillä tehostetaan yritysten materiaalihallintoa sekä vähennetään jakelu-, kuljetus- ja käsittelykustannuksia päällekkäisten toimintojen karsiutuessa. Myös muut ostoprosessiin liittyvät kustannukset, kuten tarjousten hankinta- ja sopimusneuvottelukulut pienenevät. Näin muodostuneet tehokkuusedut johtavat yhteistyöyritysten ostamien hyödykkeiden hintojen laskuun, mikä saattaa johtaa suurempiin ostettaviin hyödykemääriin.
Yhteistyöyritysten tavarantoimittaja voi hyötyä skaalaeduista, kun yksikkökustannukset laskevat. Samalla toimitettavien tuotteiden laatu yleensä tasaantuu tai jopa kohoaa, koska laadun vaihtelu tasoittuu pitempiä sarjoja valmistettaessa. Ostoyhteistyö voi myös mahdollistaa uusien tuotteiden tulon markkinoille, sillä tavarantoimittajilta saattaa vapautua resursseja tuotekehittelyyn tuotanto- ja myyntitoimitusten tehostuessa.
Erilaisten hyötyjen saavuttamisen lisäksi elinkeinonharjoittajien yhteisostosopimukset ja vastaavat järjestelyt saattavat kuitenkin rajoittaa kilpailua vahingollisella tavalla, jos mukana olevat yritykset edustavat merkittävää osaa markkinoista ja sopimukset sisältävät velvoitteita täydellisestä tai osittaisesta ostouskollisuudesta. Tällöin tavarantoimittajan kilpailuasema heikkenee. Haitallisesta kilpailunrajoituksesta on kyse myös silloin, kun ostoyhteistyön tarkoituksena on tehokkuusetujen saavuttamisen sijaan pelkästään ostajien neuvotteluvoiman lisääminen. Vaikka ostajavoiman syntyminen saattaa merkitä lyhyellä aikavälillä alhaisempia hintoja kuluttajalle, se ei välttämättä edistä kilpailua pidemmällä aikavälillä. Ostoyhteistyön kilpailua rajoittavat vaikutukset ovat kuitenkin vähäisemmät, jos alalle pääsy on avointa, mukana olevien elinkeinonharjoittajien markkinaosuus ei ole merkittävä tai tavarantoimittajalla on huomattavaa markkinavoimaa.
Edullisempiin ostoehtoihin johtavan kysyntävoiman käyttö ei ole sinänsä kokonaistaloudelliselta kannalta katsoen haitallista. Erityisesti silloin, kun tavarantoimittajat ovat keskittyneitä ja kysyntävoimaa omaaviin ostajiin kohdistuu niiden omilla myyntimarkkinoilla tehokasta kilpailua, jonka vuoksi niiden on siirrettävä ostoissa saavuttamansa edut omille asiakkailleen, kysyntävoima voi estää monopoli- tai oligopolivoittojen syntymisen tarjontapuolella. Jos ostajavoimaa omaavalla yrityksellä on sen sijaan omilla myyntimarkkinoillaan vahva asema, jota kilpailu ei riittävästi rajoita, ostoissa saavutetut edut eivät välttämättä siirry asiakkaille.
Kysyntävoima antaa vähittäiskaupalle lisäksi huomattavaa vaikutusvaltaa sen suhteen, mitä tuotteita tulee markkinoille ja mitkä tuotteet siten ovat kuluttajan saatavilla. Tuotteilla, joita määräävässä tai muuten merkittävässä asemassa oleva ostaja ei ota lajitelmaansa, ei käytännössä ole mahdollisuuksia saavuttaa loppukäyttäjää, koska tavarantoimittajalla ei ole vaihtoehtoisia jakelukanavia. Siten merkittävässä asemassa oleva ostaja päättää viime kädessä uusien tuotteiden menestymismahdollisuuksista.
Hankintamarkkinoilla tapahtuvaa ostoyhteistyötä arvioitaessa tulee lisäksi ottaa huomioon se, että yritysten yhteinen ostotoiminta voi vaikuttaa kaksiin eri markkinoihin. Ensinnäkin se voi vaikuttaa edellä kuvatulla tavalla markkinoihin, joihin yhteistyö suoraan kohdistuu eli relevantteihin hankintamarkkinoihin. Toinen vaikutuskohde voi olla myyntimarkkinat eli myöhemmän markkinavaiheen markkinat, joilla ostojärjestelyn osapuolet toimivat myyjinä.
Vähittäismyyntimarkkinoiden ja hankintamarkkinoiden välillä vallitsee riippuvaisuus. Vähittäismyymälöiden ja muiden vähittäismyyntikanavien tekemien ostojen määrä riippuu niiden markkinaosuuksista vähittäismyynnissä. Määrät ovat sitä suurempia, mitä suurempi on vähittäiskauppiaan markkinaosuus kyseisillä markkinoilla. Mitä suurempia ostomäärät ovat, sitä edullisemmat ovat yleensä tavarantoimittajan vähittäiskauppiaalle myöntämät ostoehdot. Edullisia ostoehtoja puolestaan voidaan käyttää eri tavoin parantamaan yrityksen markkina-asemaa vähittäismyyntimarkkinoilla. Aseman parantuminen vähittäismyynnin markkinoilla johtaa puolestaan jälleen entistä parempiin ostoehtoihin.
Edellä kuvailtu riippuvaisuus saattaa johtaa yhä suurempaan keskittymiseen sekä vähittäismyyntimarkkinoilla että hankintamarkkinoilla. Vähittäiskaupassa siitä koituu lyhytaikaista hyötyä loppukäyttäjille, koska vähittäiskaupan markkinoilla voidaan käydä jonkin aikaa kiihkeää kilpailua, jonka aikana kysyntävoimaa omaavan vähittäiskaupan on pakko siirtää saamansa ostoedut kuluttajille. Tätä kestää kuitenkin vain niin kauan, että vähittäiskaupan markkinoilla päästään rakenteeseen, joka johtaa kilpailun selvään vähenemiseen. Tämän jälkeen loppukäyttäjää ei enää tarvitse ottaa huomioon, koska tällä on hyvin vähän valintamahdollisuuksia.
Hakijoiden esittämien hyötyjen arviointi
Finnfrostin toiminnasta saavutetut hyödyt voidaan jakaa ostoehtojen paranemiseen ja erilaisten logistiikkaan liittyvien kustannusten pienenemiseen eli logistiikkahyötyihin.
Ostoehtojen paraneminen
Hakijoiden mukaan Inexin ja Tuko Logisticsin pakaste- ja jäätelöhankinnat yhdistämällä on ollut mahdollista ostaa tavaroita suuremmissa erissä aikaisempaa edullisemmalla hinnalla. Hankintahinnat ovat Finnfrostin toiminnan aikana alentuneet vuosittain arviolta […] %.
Keskitetyn järjestelmän avulla myös tavarantoimittajien kustannukset ovat alentuneet, mikä osaltaan mahdollistaa ostohintojen alenemisen. Myös tavarantoimittajien toimituskustannukset pienenevät, kun tavarat toimitetaan suurissa erissä yhteen paikkaan.
Kilpailuvirasto arvioi, että Finnfrostin saamien ostoehtojen paraneminen perustuu paitsi kustannussäästöihin, myös hankintayhteistyöllä saavutettavan ostajavoiman kasvuun. Ostajavoiman käyttöön viittaa Jäätelöteollisuusliitto antamassaan lausunnossa, jossa se epäilee, että hakemuksesta poiketen Finnfrostin tavoitteena on ollut rajoittaa myös osakkaidensa oikeutta muiden hankintakanavien ja ennen kaikkea muiden jakelukanavien käyttämiseen. Liiton näkemyksen mukaan Kilpailuviraston tulisi päätöksessään varmistaa, että jokaisella Finnfrost Oy:n omistajayrityksellä säilyy vapaa päätöksentekovalta valikoimaansa otettavista pakasteista ja jäätelöistä sekä oikeus määrätä käyttämästään varastointi- ja jakelutavasta.
Kilpailuvirasto toteaa, että Elintarviketeollisuus 2000 -työryhmän mietintöön sisältynyt Kuluttajatutkimuskeskuksen selvitys kaupan hintarakenteista viittaa siihen, että kaupan osuus elintarvikkeiden hintarakenteissa on kasvanut. Lisäyksen on arvioitu olevan 1–2 prosenttiyksikön tasoa vuosina 1997–1999. Selvityksen mukaan myös teollisuuden kaupalle maksamat markkinointituet ovat vuosittain lisääntyneet. Tämä antaa selkeitä viitteitä kaupan ostajavoiman käytöstä. Kaupan palkkiot ovat nykyisin kuitenkin huomattavasti alhaisemmalla tasolla kuin 1990 -luvun alussa. Lisäksi on otettava huomioon, että selvitys koski vain muutamia tuotteita ja lisäksi joissakin tuotteissa kaupan palkkion osuus oli laskenut.
Ostajavoimaa tasapainottaa valmistajien vahva asema monilla markkinoilla; useat elintarviketeollisuuden alat ovat Suomessa varsin keskittyneitä. Hankintayhteistyön mahdollisista kielteisistä vaikutuksista kärsivätkin ennen kaikkea pienet ja keskisuuret valmistajat, joiden asemasta myös Elintarviketeollisuusliitto on kaupan poikkeuslupia (Dno:t 384/67/00 ja 562/67/00) koskeneessa lausunnossaan ollut huolissaan. Elintarviketeollisuusliiton mukaan kaupan ryhmittymien keskittäessä ostotoimintaansa ja lisätessään ketjuohjausta yksittäisten kauppiaiden/osuuskauppojen mahdollisuudet vaikuttaa valikoimiinsa vähenevät jatkuvasti. Keskitetyt valikoimapäätökset vaikeuttavat erityisesti maakunnallisten pienyritysten tuotteiden mahdollisuuksia päästä kaupan hyllylle.
Näin tapahtuu mm. sen vuoksi, että pienten valmistajien kapasiteetti ei riitä toimittamaan tuotteita koko kaupparyhmälle tai -ketjulle. Virasto katsoo, että pienten valmistajien selviytymiseen voidaan parhaiten vaikuttaa varmistamalla, että ne voivat jatkossakin käydä kauppaa suoraan paikallisten kauppojen kanssa. Tätä periaatetta virasto on pitänyt tärkeänä jo aiemmassa päätöskäytännössään, esim. S-ryhmän kauppaehdot päivittäistavarakaupassa, (5.4.1995, dno 242/61/94) sekä S- ja K-ryhmille 29.1.2001 myönnetyissä poikkeusluvissa (dno:t 384/67/2000 ja 562/67/2000). Kahdessa viimeksi mainitussa poikkeusluvan ehdoksi asetettiin, että sitova ketjuvalikoima voi muodostaa enimmillään 60 % kaupan myynnistä. Näin on haluttu varmistaa pienten valmistajien tuotteiden mahdollisuus päästä kaupan valikoimiin siitä huolimatta, että ne eivät kuulu ketjuvalikoimaan.
Myös Tradeka-yhtymä on ilmoittanut, että sen ketjut ja ketjuihin kuuluvat myymälät voivat hankkia tavaraa myös suoraan eri hankintapaikoista, esimerkiksi paikallisilta tavarantoimittajilta ilman Ketjuetu Oy:n välitystä (ks. poikkeuslupapäätös 7.8.1996; dno 178/67/96).
Logistiikkahyödyt
Hakijat ovat esittäneet, että logistiikkakustannuksissa saavutetut säästöt ovat huomattavia. Finnfrostin osakkaiden pakaste- ja jäätelöhankintojen yhdistämisen jälkeen varastoinnin kokonaiskustannukset ovat laskeneet, joten vaihto-omaisuuteen sitoutuu hakijoiden mukaan […] milj. mk aikaisempaa vähemmän pääomaa. Myös varaston kiertonopeudet ovat kasvaneet. Ennen varastoinnin keskittämistä omistajien erikseen pitämien varastojen kiertonopeudet olivat […] kertaa vuodessa. Finnfrostissa varaston kiertonopeus oli vuonna 2000 yli […].
Yhteistyön avulla on voitu rationalisoida osakasyhtiöiden tilaus- ja jakelutoimintaa. Lisäksi säästöjä on saatu aikaan myös kuljetusten organisoinnissa. Aikaisemmin tuotteet kuljetettiin erikseen eri asiakasketjujen myymälöihin. Nyt eri valmistajien tuotteet voidaan kuljettaa Finnfrostin varastosta yhdessä kuljetuksessa. Keskitetyn jakelun ansiosta myös pakasteautojen käyttö on tullut aikaisempaa kannattavammaksi. Hakijoiden arvion mukaan ulkomaan ja kotimaan pakastekuljetusten rahtihinnat ovat keskimäärin noin 30–40 % korkeampia kuin muiden elintarvikekuljetusten rahtihinnat.
Tuontituotteiden kuljetuskustannukset ovat pienentyneet myös siitä syystä, että tuontimäärien kasvaessa tavaraa on voitu tilata täysinä autokuormina, ja kokonaisrahtikustannukset on näin saatu pienemmiksi. Kuljetuksissa on hakijoiden mukaan voitu panostaa aikaisempaa enemmän myös tuotteiden laadun varmistamiseen, mistä johtuen tuotteiden hävikkiä on saatu pienentymään.
Kilpailuvirasto toteaa, että viime vuosina sekä saman alan että eri alojen yritysten välinen logistiikkayhteistyö on lisääntynyt. Ostojen lisäksi yritykset ovat alkaneet yhdistellä runkokuljetuksia, varasto- ja terminaalitoimintoja sekä jakelutoimintoja. Materiaalihallintoon, kuljetuksiin ja varastointiin liittyvien logististen kustannusten voidaan arvioida muodostavan noin 10–20 % tuotteen loppuhinnasta.[3] Koska pakastekuljetukset ovat keskimäärin muita päivittäistavarakuljetuksia kalliimpia, logististen kustannusten osuus pakasteiden ja jäätelön loppuhinnasta saattaa muodostua tätäkin suuremmaksi.
Nykyisin teollisuus kuljettaa noin 60 % päivittäistavaroista itse suoraan myymälöihin. Loput päivittäistavarat kulkevat myymälöihin eri kaupparyhmien varastojen tai terminaalien kautta. Päivittäistavaroista suoran jakelun piiriin ovat kuuluneet lähinnä tuoretuotteista leipomotuotteet, liha- ja einestuotteet, nestemäiset maitotuotteet ja panimotuotteet. Kauppa on kuitenkin viime vuosina pyrkinyt saamaan elintarvikkeiden jakelun entistä laajemmin hallintaansa.
Virasto arvioi, että Inexin ja Tuko Logisticsin pakasteiden ja jäätelön kuljetusten ja loppujakelun yhdistämisellä sekä varastoinnin keskittämisellä ja varastointitoimintojen uudelleen järjestämisellä on pystytty pienentämään kustannuksia ja tehostamaan koko jakeluketjun toimivuutta. Kuljetusten yhdistäminen saattaa Suomen olosuhteissa olla monissa tapauksissa perusteltua ottaen huomioon pitkät kuljetusmatkat. Ilman yhteistyötä kaluston käyttöaste saattaa haja-asutusalueilla jäädä matalaksi, mikä aiheuttaa kohonneita kuljetuskustannuksia. Kuljetusten yhdistämisen voidaan katsoa olevan erityisen perusteltua kallista erikoiskuljetuskalustoa vaativien pakaste- ja jäätelötuotteiden kohdalla.
Eri kaupparyhmien kuljetusten keskittämisestä yhden yhtiön hoidettaviksi saattaa kuitenkin pitkällä aikavälillä olla myös kilpailun kannalta haitallisia vaikutuksia. Mikäli jakelumarkkinoilla ei ole tarjolla vaihtoehtoja, katoaa logistiikkayritykseltä kannustin kehittää omaa toimintaansa. Seurauksena saattaa olla logistiikkapalvelujen ylihinnoittelu. Teollisuusyritysten kannalta jakelun keskittyminen pelkästään kaupan logistiikkayhtiöille saattaa olla ongelmallista, sillä vaikka ne eivät olisikaan tyytyväisiä kaupan toimintaan, oman logistiikkajärjestelmän uudelleen rakentaminen vaatisi todennäköisesti suuria investointeja ja tulisi liian kalliiksi.
Kilpailuvirasto katsoo, että Finnfrostin logistiikkaratkaisu kilpailee teollisuuden omien logistiikkaratkaisujen kanssa. Vaikka Finnfrostin kuljetukset olisivatkin tehokkaita, on siitä huolimatta tärkeää taata tavarantoimittajille ja ns. kolmannen osapuolen yrityksille mahdollisuus jakelukanavien ylläpitoon ja kehittämiseen. Varmistamalla tavarantoimittajien ja kauppiaiden suoran kaupankäynnin mahdollisuus pystytään vaikuttamaan paitsi tuotteiden pääsyyn kaupan hyllylle, myös teollisuuden omien kuljetusratkaisujen säilymiseen.
Jäätelöteollisuusliitto on lausunnossaan epäillyt, että Finnfrost pyrkii rajoittamaan osakkaidensa oikeutta muiden hankinta- ja jakelukanavien käyttämiseen. Virasto toteaa, että samalla tavoin kun kauppa valitsee ja ostaa markkinoilla olevista tuotevaihtoehdoista valikoimiinsa sopivimmat, sen tulee myös voida valita tuotteille edullisin kuljetusvaihtoehto. Kustannusvertailuja tehdessään kauppa ottaa huomioon myös eri kuljetusvaihtoehtojen aiheuttamat erilaiset kustannukset; tavaran vastaanottokustannukset myymälässä muodostavat usein merkittävän osan jakelun kokonaiskustannuksista. Vastaanotettavien erien lukumäärän väheneminen on todennäköisesti omiaan pienentämään tavaran vastaanottokustannuksia myymälässä ja siten myös jakelun kokonaiskustannuksia.
Hyötyjen välittyminen kuluttajille
Hakijoiden mukaan yhteisyrityksen perustaminen on mahdollistanut hankintaan ja logistiikkaan liittyvien kustannusten pienenemisen ja sitä kautta halvemmat hinnat asiakasketjuille. Ketjuille syntyvät kustannussäästöt siirtyvät puolestaan kuluttajille alempina myyntihintoina.
Kuluttajat hyötyvät yhteistoiminnasta aikaisempaa laadukkaampina tuotteina, koska Finnfrostin temperoidut kuljetukset varmistavat kylmäketjun säilymisen tehtaalta kuluttajille saakka. Parantuneen jakelujärjestelmän ansiosta myös ulkomaisten tavarantoimittajien on aikaisempaa helpompaa ja edullisempaa saada tuotteitaan suomalaisille kuluttajille.
Finnfrostin kokonaisvalikoimaan kuului vuonna 1999 kaikkiaan yli […] tuotetta. Näistä noin […] tuotetta muodostaa 80 % Finnfrostin kokonaisvolyymista, mikä viittaa siihen, että valikoimiin on voitu ottaa paljon pienimenekkisiä tuotteita. Hakijoiden mukaan erityisesti pienet ja keskisuuret tavarantoimittajat ovatkin Finnfrostin toiminnan aikana pystyneet kasvattamaan myyntiään ja markkinaosuuttaan. Kuluttajilla on siten aikaisempaa enemmän valinnanvaraa.
Kilpailuvirasto toteaa, että yhteisostot yleensä mahdollistavat suuremman tuotesortimentin hankkimisen, sillä volyymit yhdistämällä myös pienimenekkisiä tuotteita on kannattavampaa hankkia. Finnfrostin valikoima on moninkertaistunut sen toiminnan aikana, joten kuluttaja on hyötynyt tästä aikaisempaa laajempina pakaste- ja jäätelövalikoimina. Tuotteiden laatu pystytään puolestaan paremmin takaamaan käyttämällä pakasteiden kuljetuksiin tarkoitettua kuljetuskalustoa.
Kilpailuviraston käsityksen mukaan Finnfrostin asiakkaat ovat siirtäneet hankintojen yhdistämisellä saavuttamansa säästöt pääosaltaan kuluttajahintoihin.
Kilpailuviraston käsityksen mukaan pakasteiden ja jäätelön hankintayhteistyö ei ole johtanut tuotteiden hintojen yhdenmukaistumiseen vähittäismyyntiportaassa. Kilpailu päivittäistavarakaupassa eri kaupparyhmien ja ketjujen välillä toimii, mistä johtuen hankintayhteistyöstä saadut hyödyt todennäköisesti siirtyvät myös kuluttajille.
Lisäksi se, että Finnfrostin valikoimakokoukset pidetään erikseen asiakkaittain, ja toisaalta se, että neuvottelut tarjouskampanjoista ja muista markkinointipanostuksista käydään edelleen suoraan tavarantoimittajan ja ketjun välillä, ovat Kilpailuviraston arvion mukaan omiaan pienentämään sitä riskiä, että hankintayhteistyö johtaisi osakkaiden välisen kilpailun vähenemiseen.
Johtopäätökset
Arvionaan Inex Partnersin ja Tuko Logisticsin Finnfrost Oy:ssä toteuttaman hankinta- ja logistiikkayhteistyön tehokkuusvaikutuksista ja niiden välittymisestä kuluttajille Kilpailuvirasto toteaa seuraavan.
Inex Partnersin ja Tuko Logisticsin toteuttamalla hankinta- ja logistiikkayhteistyöllä on hankintaa ja kuljetuksia tehostavia vaikutuksia. Koska pakaste- ja jäätelötuotteiden kuljettaminen on muita elintarvikkeita kalliimpaa, voidaan usean eri kaupparyhmän logistiikkayhteistyötä tässä tilanteessa pitää perusteltuna.
Virasto pitää myös tehokkuutta lisääviä vaikutuksia merkittävämpinä kuin yhteistyön kilpailun toimivuudelle mahdollisesti aikaansaamia haittoja. Hyödyt näyttävät pääosin kanavoituvan kuluttajille. Lisäksi virasto pitää todennäköisenä, että vastaavia tehokkuusetuja kuin mitä Finnfrostin toiminnan kautta saavutetaan, ei voitaisi saavuttaa, mikäli hankinta-, kuljetus- ja varastointitoiminnot hajautettaisiin erikseen Inexin ja Tuko Logisticsin hoidettaviksi.
Päivittäistavaroiden vähittäiskaupan keskittyneestä rakenteesta johtuen on tärkeää, ettei poikkeuslupa ole niin laaja, että tavarantoimittajien pääsy jakelukanavaan estyisi tai antaisi mahdollisuuden kohtuuttomiin sopimusehtoihin. Virasto pitääkin tärkeänä sitä, että sekä tavarantoimittajalla että kaupalla on edelleen mahdollisuus käyttää myös vaihtoehtoisia jakelukanavia. Samalla varmistetaan myös pienten tavarantoimittajien, joiden kapasiteetti ei riitä kokonaisen kauppaketjun kysynnän tyydyttämiseen, pääsy päivittäistavarakaupan valikoimiin.
Kilpailun toimivuuden ja vaihtoehtoisten hankinta- ja jakelukanavien avoinna pysymisen varmistamiseksi myös jatkossa Kilpailuvirasto asettaa poikkeusluvan ehdoksi sen, että Finnfrostin tavarantoimittajat voivat myydä tuotteitaan myös suoraan Finnfrostin asiakkaille. Lisäksi virasto edellyttää, että Finnfrostin osakkaiden sekä niiden tytäryhtiöiden ja omistajien on voitava ilman rajoituksia hankkia yhteisostojen kohteina olevia hyödykkeitä myös muualta kuin Finnfrostista.
Poikkeusluvan käsittely on ollut osa laajempaa Suomen päivittäistavarakaupan markkinoiden kokonaisarviointia, mihin on sisältynyt mm. S- ja K-ryhmien poikkeuslupahakemusten käsittely. Näissä päätöksissä Kilpailuvirasto on katsonut, että tilanteessa, jossa päivittäistavarakaupan markkinoilla tapahtuu sellaisia muutoksia, joiden vaikutuksia markkinoihin ei voida vielä arvioida, päivittäistavarakauppaan liittyvien poikkeuslupien kesto on syytä rajata siten, että niiden voimassaoloaika päättyy vuoden 2003 lopussa.
Virasto katsoo, että ottaen huomioon edellä mainitut päivittäistavaroiden vähittäiskauppaa koskevat poikkeusluvat ja niiden keston, on markkinoiden kokonaisarvioinnin kannalta tarkoituksenmukaista arvioida ensin Finnfrostin osakasyhtiöiden ja näiden omistajien asemaa markkinoilla ja vasta sen jälkeen niiden yhteistyötä Finnfrost Oy:ssä. Tämän vuoksi on perusteltua myöntää poikkeuslupa Inex Partnersin ja Tuko Logisticsin hankintayhteistyölle vuoden 2004 loppuun saakka.
Poikkeuslupa
Kilpailuvirasto määrää, että kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohtaa ei sovelleta Finnfrost Oy:ssä harjoitettavaan hintayhteistoimintaan, joka koskee pakasteiden ja jäätelöiden hankintaa ja myyntiä sekä tuotteiden kuljetus- ja varastointipalvelujen hinnoittelua siinä laajuudessa, kuin mitä poikkeuslupahakemuksessa ja tässä päätöksessä on esitetty, seuraavien ehtojen vallitessa.
Poikkeusluvan ehdot
1. Finnfrost Oy:n tavarantoimittajien tulee voida myydä myös yhteisostojen kohteena olevia hyödykkeitä suoraan Finnfrost Oy:n osakasyhtiöille omistajineen sekä näiden ketjuille ja suurtalousasiakkaille.
2. Finnfrost Oy:n osakasyhtiöiden omistajineen sekä näiden ketjujen ja suurtalousasiakkaiden tulee voida hankkia yhteisostojen kohteina olevia hyödykkeitä ilman rajoituksia myös muualta kuin Finnfrost Oy:stä.
Poikkeusluvan voimassaoloaika
Poikkeuslupa on voimassa 30.9.1997 ja 31.12.2004 välisen ajan.
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 6 §:n 1 kohta ja 19 §.
Muutoksen haku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta kilpailuneuvostolta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on liitteenä.
[1] […] -symbolilla merkityt kohdat ovat liikesalaisuuksia.
[2] A.C. Nielsen: Päivittäistavarakaupan myymälärekisteri 1999
[3] Lähde: Jakelu 2000.