Yrityskaupan hyväksyminen ehdollisena

Päivämäärä

27.4.2000

Diaarinumero

1056/81/1999

Osapuolet

Helsingin Puhelin Oyj / Tampereen Puhelin Oyj / Keski-Suomen Puhelin Oyj / Oy Finnet International Ab

Asian vireilletulo

Helsingin Puhelin Oyj (jäljempänä HPY) on ilmoittanut Kilpailuvirastolle 21.12.1999 kilpailunrajoituslain (303/98) 3 a luvun yrityskauppasäännösten mukaisesti, että se on hankkinut tosiasiallisen määräysvallan Tampereen Puhelin Oyj:ssä (TPO) Keski-Suomen Puhelin Oyj:ssä (KSP) ja Oy Finnet International Ab:ssä (FNI).

Ilmoitus oli olennaisesti puutteellinen ja kilpailunrajoituslain 11 e §:n mukainen määräaika alkoi kulua 2.2.2000, kun ilmoituksen puutteet oli korjattu.

Kilpailuvirasto päätti 2.3.2000 ryhtyä asiassa kilpailunrajoituslain 11 e §:n mukaiseen jatkoselvitykseen.

Järjestely

HPY on hankkinut pörssin välityksellä merkittäviä määriä TPO:n ja KSP:n osakkeita. Lisäksi TPO on hankkinut pörssin välityksellä merkittäviä määriä KSP:n osakkeita. Mainittujen osakekauppojen johdosta HPY on hankkinut tosiasiallisen määräysvallan TPO:ssa, KSP:ssä ja FNI:ssä.

TPO

HPY nosti omistusosuuttaan TPO:ssa 12.–19.11.1999 tehdyin pörssikaupoin, joiden jälkeen HPY omistaa 33,24 % TPO:n osakkeista ja äänistä. TPO:n muut osakkeet ovat hajaantuneet suurelle joukolle sijoittajia. TPO:lla on yli 60 000 omistajaa. Arvopaperikeskuksen arvo-osuusrekisterin mukaan HPY:n jälkeen seuraavaksi suurin omistaja, Merita-Pankki Oyj, omistaa 1,53 % TPO:n osakkeista ja äänistä.

TPO:n yhtiöjärjestyksen mukaan kukin osakas saa yhtiökokouksessa äänestää enintään 1/20 osalla yhtiökokouksessa edustetusta äänimäärästä. HPY:n osakkeet on nyt allokoitu niin, että emoyhtiö omistaa 12 % ja 19 HPY:n tytäryritystä kukin noin 1,07–1,12 % TPO:n osakkeista ja äänistä.

HPY:llä on ollut äänten enemmistö kahdessa TPO:n yhtiökokouksessa. TPO:n vuoden 1998 varsinaisessa yhtiökokouksessa oli läsnä 270 osakasta ja 13,95 % kaikista osakkeista. HPY:n yhtiöryhmän osuus äänikelpoisista äänistä oli 76,89 %. TPO:n vuoden 1999 varsinaisessa yhtiökokouksessa oli läsnä 26,69 % kaikista osakkeista. HPY:n yhtiöryhmän osuus äänikelpoisista äänistä oli 64,62 %.

HPY katsoo, että se on saavuttanut kilpailunrajoituslain 11 §:n tarkoittaman tosiasiallisen määräysvallan TPO:ssa.

KSP

HPY- ja TPO-konsernit omistavat yhdessä 46,44 % KSP:n osakkeista ja 38,30 % äänistä. KSP:llä on yli 9 000 omistajaa. HPY/TPO -keskittymän jälkeen suurin omistaja on Fiotele Oy (Fiotele), jolla on kaikki yhtiön K-sarjan osakkeet ja 17,5 % äänistä. Fiotele on eräiden keskisuomalaisten yritysten ja yhteisöjen omistama yhtiö, jonka tarkoituksena on KSP:n omistuksen vakiinnuttaminen. KSP:n sulautumisesitteen mukaan Fiotele on sitoutunut tarjoamaan KSP:n hankittavaksi kaikki omistamansa A- ja K-osakkeet.

KSP:n yhtiökokouksiin osallistuu hyvin vähän osakkeenomistajia. Vuoden 1999 varsinaiseen yhtiökokoukseen osallistui 45 osakkeenomistajaa ja noin 56,5 % osakkeista. HPY/TPO -keskittymän osuus yhtiökokouksen äänistä oli yli 66 %. KSP:n yhtiöjärjestys ei sisällä äänileikkuria. Yhtiökokouksessa tulisi olla läsnä yli 76 % äänistä, jotta HPY menettäisi ehdottoman enemmistönsä yhtiökokouksessa. Muun kuin Fiotelen omistuksen hajaantuneisuuden vuoksi tämä on epätodennäköistä.

HPY katsoo, että se on TPO:n osakkeita koskevien kauppojen johdosta saavuttanut kilpailunrajoituslain 11 §:n tarkoittaman tosiasiallisen määräysvallan KSP:ssä.

FNI

HPY omistaa FNI:n osakkeista 41,0 %, TPO 8,2 % ja KSP 1,6 % eli yhteensä noin 50,8 %. FNI:n yhtiöjärjestyksessä tai [muissa FNI:n olemassa olevissa sopimuksissa][1] ei ole äänivallan käyttöä koskevia rajoituksia.

HPY katsoo, että se on TPO:ssa ja KSP:ssä hankkimansa määräysvallan johdosta saavuttanut kilpailunrajoituslain 11 §:n tarkoittaman määräysvallan FNI:ssä.

Osapuolet ja näiden liiketoiminnat

HPY

HPY on Helsingin pörssissä noteerattu yritys, jossa yksinomaista määräysvaltaa käyttää HPY Holding Oyj. Myös HPY Holding Oyj on noteerattu Helsingin pörssissä. HPY harjoittaa teletoimintaa, siihen liittyvää ja muuta sitä palvelevaa liiketoimintaa. Yhtiön toimialaan kuuluu erityisesti televerkkojen omistus ja hallinta sekä puhelu- ja tietoliikennepalveluiden tarjonta kotitalouksille sekä pk- ja suuryrityksille.

HPY harjoittaa itse tai tytäryritystensä kautta myös matkapuhelinliiketoimintaa, datasiirtopalveluiden tarjontaa, Internet-palveluiden tarjontaa, telelaitteiden maahantuontia ja myyntiä sekä puhelinoperaattoreiden tarvitsemien ohjelmistojen ja järjestelmien suunnittelua. HPY omistaa myös osia kaapelitelevisioverkosta, jotka on vuokrattu Sanoma-WSOY Oyj -konserniin kuuluvalle Helsinki Televisio Oy:lle (HTV).

HPY:n yritysryhmään kuuluu matkaviestintää harjoittava Radiolinja Oy (Radiolinja); EDI-palveluiden tuottaja ja valtakunnallinen dataoperaattori Datatie Oy (Datatie); palveluoperaattori FinnetCom Oy; ohjelmistokehittäjä Comptel Oyj; matkaviestimien myyntiin erikoistunut Mäkitorppa-konserni; tietoliikenne- ja IT-teknologiatuotteiden maahantuontia ja kauppaa harjoittava sekä niille lisäarvoa tuottavia koulutus-, asiantuntija-, huolto- ja ylläpitopalveluita tuottava Oy Heltel Ab; Internet-palveluita tarjoava Megabaud Oy; konsultointipalveluita tarjoava Helsinki TeleCom Deutschland GmbH sekä eräitä kiinteistö- ja holdingyhtiöitä.

HPY saa pääosan liikevaihdostaan paikallisesta teletoiminnasta. HPY harjoittaa paikallisteletoimintaa sen perinteisellä toimialueella, mutta on myös laajentanut paikallispuheluiden tarjontaa Uudenmaan telealueelle. HPY on paikallispuheluiden määrällä mitattuna Suomen suurin puhelinyhtiö.

TPO

TPO:n toimialaan kuluu puhelu- ja tietoliikennepalveluiden tarjonta kotitalouksille ja yrityksille sekä muu siihen liittyvä liiketoiminta. TPO harjoittaa paikallisteletoimintaa Tampereen seudulla. TPO harjoittaa itse tai tytäryhtiöidensä kautta myös Internet-palveluiden tarjoamista Pirkanmaan alueella, kaapelitelevisioverkkotoimintaa ja -ohjelmien tuotantoa Tampereella sekä pääsylipunvälitystä. TPO:n yritysryhmään kuuluu kaapelitelevisioyhtiö Tampereen Tietoverkko Oy, lisäarvopalveluita kuten automaattisia tavoitettavuus- ja vastauspalveluita tuottava Votek Oy ja WWValue Oy.

TPO saa pääosan liikevaihdostaan paikallisesta teletoiminnasta. TPO on liikevaihdolla mitattuna Suomen toiseksi suurin yksityinen alueellinen puhelinyhtiö.

KSP

KSP:n toimialaan kuluu puhelu- ja tietoliikennepalveluiden tarjonta kotitalouksille ja yrityksille sekä muu siihen liittyvä liiketoiminta. KSP harjoittaa paikallisteletoimintaa Jyväskylän kaupungin ja Jyväskylän maalaiskunnan alueella.

KSP:n yritysryhmään kuuluu kaapelitelevisioyhtiö Jyväsviestintä Oy, yrityspalveluyhtiö Kestel Oy tytäryhtiöineen, verkostopalveluita tuottava Yomi Media Oy, tietojärjestelmiä kehittävä Relatech Oy sekä elektronisen liiketoiminnan asiantuntijayritys Fincommerce Oy.

KSP saa pääosan liikevaihdostaan paikallisesta teletoiminnasta. KSP on liikevaihdolla mitattuna Suomen viidenneksi suurin yksityinen alueellinen puhelinyhtiö.

FNI

FNI on Finnet-liittoon kuuluvien itsenäisten paikallisten puhelinyhtiöiden ja Kaukoverkko Ysi Oy:n (Kaukoverkko Ysi) omistama yhtiö, joka tarjoaa kansainvälisiä telepalvelutuotteita eli ulkomaan puheluita ja kansainvälisiä datasiirtopalveluita. FNI voi yhtiöjärjestyksensä mukaan harjoittaa yleistä teletoimintaa, ylläpitää ja tarjota televerkon lisäarvopalveluita sekä harjoittaa televerkon laitekauppaa.

Kilpailuvirasto on myöntänyt poikkeusluvan Finnet-yhtiöiden[2] valtakunnalliselle kansainvälisiä telepalvelutuotteita koskevalle hintayhteistyölle.[3] Kansainvälisellä teletoiminnalla päätöksessä tarkoitetaan teletoimintaa, jota harjoitetaan Suomesta, Suomeen tai Suomen kautta yhdysliikenteessä ulkomaisen teleyrityksen kanssa.

FNI:n tuotantotoiminta jakautuu yhtäältä Suomessa ja Suomen ulkopuolella tapahtuvaan tuotantoon sekä toisaalta kahteen toiminnalliseen osa-alueeseen: palvelukohtaisiin yhdysliikennesopimuksiin ja palveluiden tuotantoon tarvittavan teknisen koneiston toteuttamiseen. Finnet International tarjoaa kansainvälisen teletoiminnan markkinoille valintaista ”999”-ulkomaanpuhelua eri variaatioina, kansainvälisiä kiinteitä johtoja ja niiden variaatioita sekä transit-palvelua.

FNI:n hallitus päättää sekä ”999”-ulkomaanpuhelun että kansainvälisten kiinteiden johtojen vähittäishinnan. ”999”-ulkomaanpuhelua myyvät paikalliset puhelinyhtiöt ja Radiolinja ja sitä markkinoivat sekä FNI että Finnet-yhtiöt. FNI on solminut puhelinyhtiöiden kanssa edustus- ja jakelusopimuksia siten, että syyskuusta 1999 alkaen se on tarjonnut puhelinyhtiöille mahdollisuutta ryhtyä myös jälleenmyyjäksi. FNI myy tuotteita jälleenmyyjille tukkuhinnoilla ja jälleenmyyjät voivat itsenäisesti määritellä tuotteiden loppuasiakashinnat. Tuotteiden tukkuhinnoista ja ohjevähittäishinnoista päättää FNI:n hallitus. Puhelinyhtiöt voivat päättää ryhtymisestään joko jälleenmyyjäksi tai edustajaksi.

Kilpailuoikeudellinen arviointi

Yrityskauppavalvontasäännösten soveltuminen järjestelyyn

HPY on edellä selostetulla tavalla hankkinut tosiasiallisen määräysvallan TPO:ssa, KSP:ssä ja FNI:ssä. HPY:n maailmanlaajuinen liikevaihto vuonna 1998 oli 5,8 mrd mk, TPO:n 550 milj. mk, KSP:n 196 milj. mk ja FNI:n 355 milj. mk. TPO, KSP ja FNI harjoittavat kilpailunrajoituslain 11 a §:n edellyttämällä tavalla liiketoimintaa Suomessa. Näin ollen järjestely kuuluu kilpailunrajoituslain yrityskauppasäännösten soveltamisalaan.

Relevantit markkinat

Telealan tuotteet ja palvelut

Telemarkkinalain (396/97) mukaan teletoiminnan harjoittajia kutsutaan teleyrityksiksi. Teleyritykset jaetaan edelleen televerkko- ja telepalveluyrityksiin. Televerkkoyritykset tarjoavat televerkkoa käytettäväksi telepalveluiden tarjontaan ja telepalveluyritykset tarjoavat telepalveluita televerkoissa. Sonera Oyj (jäljempänä Sonera), Finnet-yhtiöt ja Telia Finland Oy (Telia) ovat sekä televerkko- että telepalveluyrityksiä. Telepalvelujen markkinoilla merkittäviä yrityksiä ovat myös RSL COM Finland Oy ja Global One Oy, jotka tarjoavat verkko- ja muita palveluita sopimusasiakkailleen, sekä Internet-palvelujen tuottajat kuten Saunalahti Oyj (Saunalahti) ja KPNQwest Finland Oy.

Tilaajayhteys on se televerkon osa, joka yhdistää teleliittymän lähimpään televerkon keskukseen tai keskittimeen. Tilaajayhteydestä käytetään joskus myös nimitystä tilaajajohto, vaikka yhdessä fyysisessä johdossa voikin kulkea useita yhteyksiä. Tilaajayhteyksiä vuokraavat pääasiassa operaattorit.

Kiinteä yhteys yhdistää kaksi televerkon liittymää toisiinsa kahden tilaajayhteyden ja mahdollisesti yhdysjohtojen avulla. Kiinteitä yhteyksiä vuokraavat sekä loppuasiakkaat että operaattorit. Kiinteitä yhteyksiä käytetään muun muassa yritysten eri toimipaikkojen yhdistämisessä.

Tilaajaverkko tai tilaajayhteysverkko on teleoperaattorin ylläpitämä televerkon osa, jota käytetään tilaajan yhdistämiseen keskukseen tai keskittimeen. Tilaajayhteysverkko muodostuu tilaajayhteyksistä.

Runkoverkko tarkoittaa sekä yhdysjohtoverkkoa eli sitä televerkon osaa, joka yhdistää keskukset ja keskittimet että suurkapasiteettisia siirtoteitä esimerkiksi eri telealueiden välillä.

Edellä mainittujen verkkojen avulla tarjotaan useita erilaisia palveluita kuten paikallis-, kauko- ja ulkomaanpuheluita, Internet-palveluita sekä erilaisia lisäarvopalveluita kuten vastaaja-, puheposti- ja Call Center -palveluita. Osaa palveluista tarjotaan vertikaalisesti integroituneen paikallisen televerkko-operaattorin toimesta ja osaa myös niiden kilpailijoiden toimesta, joista osa on televerkko- ja osa telepalveluyrityksiä.

Relevantit hyödykemarkkinat

HPY, TPO ja KSP operoivat kiinteitä paikallisia televerkkoja sekä tarjoavat erilaisia telepalveluita, joiden tarjonnassa käytetään kyseisiä televerkkoja. Lisäksi HPY, TPO ja KSP vuokraavat televerkkoa muille telepalvelujen tarjoajille. HPY:n yritysryhmään kuuluvat Radiolinja ja Datatie vuokraavat televerkkoja verkko-operaattoreilta. Datatie tarjoaa tiedonsiirtopalveluita loppuasiakkaille ja muille teleoperaattoreille. Yrityskaupassa HPY saa haltuunsa FNI:n, joka myös vuokraa televerkkoja verkko-operaattoreilta, ja joka tarjoaa kansainvälisiä telepalveluita paikallisille puhelinyhtiöille ja loppukäyttäjille. HPY, TPO ja KSP tarjoavat erilaisia telepalveluja näiden verkkojen avulla. Kilpailevat telepalveluyritykset käyttävät muun muassa yrityskaupan osapuolten verkon kapasiteettia palvelujensa tarjonnassa.

Paikallisessa teletoiminnassa voidaan erottaa yhtäältä kiinteän paikallisverkon ja toisaalta kyseisen verkon avulla tarjottavien telepalvelujen markkinat. EY:n komissio on antamassaan tiedonannossa todennut, että televiestinnän relevantit tuotemarkkinat jakautuvat ainakin telepalveluiden markkinoihin ja tämän palvelun tarjoamiseksi välttämättömiin toiminteisiin liittymisen markkinoihin (access to facilities).[4] Jälkimmäisillä markkinoilla tiedonannossa tarkoitetaan televerkkoon pääsyä yhteyksiä vuokraamalla, yhteenliittämällä tai muulla tavoin. Kiinteän televerkon tilaajayhteyksien markkinoita on pidettävä yhtenä tiedonannossa tarkoitettuna toiminteisiin liittymisen markkinoiden osana, sillä tilaajayhteyksien vuokraaminen mahdollistaa kilpailevien operaattoreiden pääsyn määräävässä markkina-asemassa olevan televerkkoyrityksen verkkoon.

Verkkopalvelut

Kysynnän korvattavuuden näkökulmasta televerkkojen markkinoille saattaa muodostua lukematon määrä erillisiä relevantteja markkinoita. Verkkoa käyttävä asiakas ei yleensä voi korvata esimerkiksi yhtä tiettyä yhteyttä liittymästä toiseen liittymään jollakin toisella hyödykkeellä, esimerkiksi yhteydellä johonkin toiseen liittymään. Paikallinen televerkko, joihin kukin liittymä on kytketty, on edelleen kytketty muihin televerkkoihin, jolloin verkkopalvelujen relevantit hyödykemarkkinat ovat ilmeisesti laajemmat kuin mihin kysynnän korvattavuus yksittäisen asiakkaan näkökulmasta viittaa.

Kiinteän televerkon markkinat kuitenkin jakautuvat todennäköisesti erillisiksi relevanteiksi markkinoikseen sen mukaan, millä tavalla, mitä tarkoitusta varten ja/tai missä kohtaa verkkohierarkiaa pääsy televerkkoon tapahtuu (esimerkiksi paikallisverkon yhdysliikenteen ja tilaajayhteyksien markkinoiksi).

Lisäksi on mahdollista, että verkkopalvelujen markkinat tulee jaotella asiakasryhmittäin. Asiakasryhmittäinen jaottelu perustuu muun muassa siihen, millaiset mahdollisuudet televerkkoon liittyvällä tai kapasiteettia vuokraavalla asiakkaalla on käyttää muita runko- tai muita televerkkoja. Esimerkiksi oman yhdysliikenneverkon omaava asiakas saattaa pystyä liittymään televerkkoon verkkohierarkian alemmilla tasoilla (esimerkiksi niin sanotun paikallisjakamon tasolla) kuin sellaiset palveluntarjoajat, joilla ei ole vastaavia korvaavia runkoverkkoja, ja jotka joutuvat liittymään verkkohierarkiassa ylemmille tasoille (esimerkiksi puhelinkeskuksen tasolla).

Telealan relevantteja markkinoita on arvioitu muun muassa komission Telia/Telenor -päätöksessä.[5] Päätöksessään komissio katsoi, että kiinteän verkon peruspalvelut tulee jakaa aiemmissa päätöksissä esitetyn mukaisesti ainakin paikalliseen teletoimintaan (local loop) sekä kauko– ja kansainvälisiin palveluihin, jotka voidaan vielä jakaa useisiin alamarkkinoihin. Komissio määritteli muun muassa asiakkaiden paikallisverkkoon liittymisen (provision of local loop infrastructure) omaksi tuotemarkkinakseen. Komissio tarkasteli samalla tavoin erillisenä markkinana operaattoreiden pääsyä kiinteään verkkoon (operator access to local loop networks). Lisäksi komissio arvioi tarvetta jakaa paikallisverkon yhdysliikenteen markkinat edelleen erillisiin verkosta lähtevän ja sinne saapuvan eli nousevan ja laskevan liikenteen markkinoihin.

Internet-liiketoimintaa on käsitelty laajasti myös komission WorldCom/MCI -tapauksessa.[6] Komissio katsoi päätöksessä, että Internet-palveluja ei voida korvata muilla datasiirtopalveluilla, koska Internet-yhteyden hankkivat asiakkaat odottavat saavansa sen avulla yhteyden muihin Internetin käyttäjiin. Komissio tarkasteli lisäksi Internet-toimintaa muun muassa seuraavilla tuotemarkkinoilla: 1) yhteys Intenet-palvelimelta päätepisteeseen, 2) Internet-yhteyksien tarjoaminen ja 3) huipputason tai yleiset Internet-yhteydet.

Jo rakennetun tilaajaverkon korvaaminen uudella vastaavalla tilaajaverkolla ei yleensä ole taloudellisesti mahdollista. Useat teleyritykset ovat rakentaneet omia kilpailevia runkoverkkojaan muun muassa Helsingin kaupungin alueelle. Vaikka runkoverkkoja voidaan käyttää hyväksi kilpailevien telepalveluiden tuottamisessa, on kaikkien kiinteissä televerkoissa tarjottavien palveluiden kannalta välttämätöntä saada yhteys asiakkaaseen tilaajayhteysverkon kautta.

Tilaajayhteyksien rakentamiskulut ovat niin huomattavat, että uuden teleyrityksen on taloudellisesti mahdollista lähteä tarjoamaan kilpailevia tilaajayhteyksiä ohi alueen perinteisen teleoperaattorin ainoastaan niille asiakkaille, joiden teleliikennevolyymi on huomattavan suuri. Useimpien asiakkaiden teleliikenteen määrät ovat niin pieniä, ettei verkkoinvestoinneille saataisi edes kohtuullista tuottoa. Näin on etenkin yksityis- ja pk-yritysasiakkaiden kohdalla. Kilpailevien tilaajaverkkojen rakentaminen on rajoittunut pääasiassa suuryritysten käyttöön rakennettuihin kahdensuuntaisiin 2 Mbit/s -kapasiteetin yhteyksiin. Sonera on rakentanut jonkin verran omaa tilaajayhteysverkkoa Helsingin kaupungin alueelle. Soneran tilaajaverkon alueella olevien asiakkaiden määrä on kuitenkin hyvin vähäinen verrattuna HPY:n verkon käyttäjien määrään. Telia ja Saunalahti ovat rakentaneet pääkaupunkiseudulle omia runkoverkkoja, mutta näillä yrityksillä ei ole omia tilaajaverkkoja.

Tulevaisuudessa tekninen kehitys saattaa mahdollistaa kiinteän televerkon tilaajayhteyksien korvaamisen vaihtoehtoisilla tekniikoilla. Mahdollisia korvaavia tekniikoita voivat olla muun muassa kaapelitelevisio- ja sähköverkot sekä radiolinkillä toteutettu kiinteä tilaajayhteys.

Kaapelitelevisioverkot on suunniteltu yksisuuntaiseen tiedon siirtoon palvelun tarjoajalta loppukäyttäjille, joten niiden käyttö teleliikenteen välittämiseen edellyttää verkkojen kaksisuuntaistamista, mikä vaatii investointeja muun muassa uusiin vahvistinlaitteisiin. Loppuasiakkaiden on myös hankittava kaapeliverkkoon sopiva modeemi. Kaapelitelevisioverkkojen teknisestä toteutuksesta johtuen käyttäjämäärien kasvaminen pienentää asiakkaiden käytössä olevaa siirtokapasiteettia, eikä kaapelitelevisioverkoissa voida taata käyttäjäkohtaista huippukapasiteettia samalla varmuudella kuin televerkoissa. Suomessa kaapeliverkkojen käyttöä kilpailevien teleyhteyksien tarjontaan vaikeuttaa lisäksi se, että lähes aina paikallisen kaapeliverkon pääomistaja on alueen paikallisen televerkon omistava teleyritys.

HPY omistaa kaapelitelevisioverkkoja, jotka se on vuokrannut HTV:lle. HTV tarjoaa kaapelitelevisioverkkonsa kautta nopeaa Internet-palvelua, mutta ei kuitenkaan muita telepalveluita. HTV:n kaapelitelevisioverkkoon on kytketty noin 200 000 kotitaloutta Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa. Internet-yhteyksiä HTV:n verkossa oli käytössä vuoden 1998 vuosikertomuksen mukaan noin 500. TPO ja KSP omistavat alueellaan kaapelitelevisioverkkoja.[7]

Esimerkiksi Päijät-Hämeen Puhelin Oyj ja Päijät-Visio Oy ovat yhdessä avanneet kaapelitelevisioverkon Internet-yhteyksiin. Siinä kaapelitelevisioverkko toimii Internetin toisena suuntana ja puhelinvekko toisena. Palvelun käyttäjä tarvitsee tietokoneeseensa verkkokortin ja hänellä pitää olla kaapelitelevisioliittymä ja puhelinliittymä. Yhteys muodostetaan käyttämällä hyväksi digitaalista televisioverkkoa ja puhelinverkkoa ja pystytään tarjoamaan kaikille kaapelitelevisioverkkoon liittyneille asiakkaille. Kaapelitelevisioverkon modernisoinnin myötä palvelu toteutetaan myöhemmin kokonaan kaapelitelevisioverkossa niin, että verkon toisessa kanavassa välitetään dataa asiakkaalle ja toisessa asiakkaalta operaattorille.

Suomessa on ollut käynnissä kaksi kokeilua radiolinkkiverkkojen käytöstä tilaajayhteyksiin, Soneralla Turussa ja HPY:llä Porvoossa. Kumpikin kokeilu on lopetettu eivätkä ne ole johtaneet tekniikan laajaan kaupalliseen käyttöönottoon.

Sähköverkkojen käyttö teleliikenteeseen on tällä hetkellä kokeiluasteella eikä tekniikka ole vielä kaupallisessa käytössä. Sähköverkkojen käyttöä teletoimintaan vaikeuttaa erityisesti signaalin nopea heikentyminen, mistä johtuen sähköverkko ei sovellu pitkien ja suurikapasiteettisten yhteyksien toteuttamiseen.

Lisäksi muun muassa Helsingin Energialla on suunnitelma rakentaa eräisiin uudiskohteisiin valokuituverkkoa sekä yritysten että kotitalouksien käyttöön. Tällä hetkellä valokuituverkkoa on rakennettu vasta muutamiin yksittäisiin kohteisiin ja Helsingin Energian valokuituverkko on kattavuudeltaan hyvin suppea.

Keskittymän kilpailuvaikutusten arvioimiseksi markkinoita ei kuitenkaan ole tarpeen määritellä täsmällisesti, sillä telepaverkkoja koskevan kilpailuanalyysin lopputulos ei riipu markkinamäärittelyn yksityiskohdista

Telepalvelut

Telepalveluyritykset tarjoavat suuren valikoiman erilaisia telepalveluita. Kysynnän korvattavuuden näkökulmasta myös telepalveluiden markkinoille saattaa muodostua lukematon määrä erillisiä relevantteja markkinoita. Telepalvelua käyttävä asiakas ei pääsääntöisesti voi korvata yhtä tiettyä palvelua, esimerkiksi puhelua puhelinliittymästä toiseen, jollakin toisella hyödykkeellä, esimerkiksi jollakin toisella puhelulla.

Telepalvelut voidaan toisaalta ryhmitellä tarjonnan korvattavuuden ja kilpailuolosuhteiden yhdenmukaisuuden perusteella paikallis-, kauko-, ulkomaan- ja matkapuheluihin sekä erilaisiin lisäarvopalveluihin. Lisäksi yksityisasiakkaat, pk- ja suuryritykset saattavat kohdata siinä määrin erilaiset kilpailuolosuhteet, että relevantit hyödykemarkkinat ilmeisesti tulee määritellä erikseen asiakasryhmien perusteella.

Keskittymän kilpailuvaikutusten arvioimiseksi markkinoita ei kuitenkaan ole tarpeen määritellä täsmällisesti, sillä telepalveluita koskevan kilpailuanalyysin lopputulos ei riipu markkinamäärittelyn yksityiskohdista.

Suuryritysasiakkaiden markkinat

Suuryritysasiakkaille on kehitetty heidän tarpeitaan vastaavat liittymä- ja puheluratkaisut. Yleisin suuryritysten hankkima liittymätyyppi on kahdensuuntainen 2 Mbit/s -yritysliittymä. Se mahdollistaa valtakunnallisen digitaalisen verkon palveluiden käyttämisen toimipisteiden sijaintipaikkakunnasta riippumatta ja yrityksen käyttämien telepalveluiden rationalisoinnin. Kahdensuuntaisen 2 Mbit/s -yritysliittymän hankkinut yritys voi tehdä sopimuksen esimerkiksi siitä, että se hankkii paikallispuhelunsa telealueesta riippumatta samalta operaattorilta. Tällainen yritys voi periaatteessa käyttää HPY:n liittymää vain laskeviin puheluihin ja ostaa paikallispuhelut esimerkiksi Soneralta, kaukopuhelut Kaukoverkko Ysiltä ja ulkomaanpuhelut Telialta; tällainen palveluoperaattorien hajauttaminen on ilmeisesti kuitenkin harvinaista.

HPY:llä on yritysasiakkaita, joilla on satoja puhelinliittymiä Suomen eri paikkakunnilla ja joille HPY toimittaa 2 Mbit/s -liittymien kautta kaikki paikallispuhelut. Tällaisen liittymän hankkivien yritysten paikallispuhelumarkkinat muodostuvat perinteisten paikallispuhelutuotteiden lisäksi valtakunnallisista paikallispuhelutuotteista. Lisäksi palvelutuottajat markkinoivat 2 Mbit/s -liittymien yhteydessä muun muassa kokonaisvaltaisia yritysten puheviestintäratkaisuja, joihin sisältyvät esimerkiksi tavoitettavuuspalvelut, puhepostit, päivystyspalvelut ja puhelunohjaukset.

Suomessa on 2 Mbit/s -liittymiä yhteensä arviolta yli 6 500. Näistä noin [30–50][8] % on HPY:n perinteisellä toimialueella. Soneralla ja Telialla arvioidaan olevan HPY:n perinteisellä toimialueella noin [1 000–1 500][9] liittymää. Suuryritysmarkkinoiden erityispiirre on se, että onnistuessaan myymään asiakkaalle vähintään yhden 2 Mbit/s keskusjohdon, operaattorin kannattaa tarvittaessa rakentaa asiakkaalle rinnakkainen tilaajayhteys.

Eräät Finnet-yhtiöt ovat esittäneet, että seuraavat suuryrityksille tarjottavat telepalvelut kuuluvat samoille relevanteille markkinoille: paikalliset tai valtakunnalliset paikallispuhelutuotteet, kotimaan kaukotelepalvelut ja kansainväliset telepalvelut.

Markkinamäärittelyä voidaan perustella suuryritysten tarpeella hankkia kaikki keskeiset telepalvelut yhdeltä palveluntarjoajalta, joka voi tarvittaessa vastata kaikkien palvelujen häiriöttömästä toiminnasta ja muusta tuotteiden laadusta. Mainittujen Finnet-yhtiöiden mukaan näille yrityksille palvelun häiriötön toiminta ja muu laatu on merkityksellisempää kuin palvelujen hinta. Eräät Finnet-yhtiöt ovat selvittäneet Kilpailuvirastolle, että merkittävä osa niiden suuryritysasiakkaista on hankkinut paikallis-, kauko- ja kansainväliset telepalvelut samalta palveluntarjoajalta.

Keskittymän kilpailuvaikutusten arvioinnin kannalta markkinoita ei kuitenkaan tarvitse määritellä täsmällisesti.

Kansainvälisten telepalveluiden tukkumarkkinat

Eräät Finnet-yhtiöt ovat esittäneet, että alueellisille puhelinlaitoksille tarkoitettujen kansainvälisten telepalvelujen tukkumarkkinat muodostaisivat omat relevantit hyödykemarkkinansa. Myös Iso-Britannian telealaa valvova Office of Telecommunications on katsonut, että kansainvälisten puheluiden markkinoilla voidaan mahdollisesti erottaa vähittäis- ja tukkumarkkinat omiksi erillisiksi relevanteiksi markkinoikseen.[10]

FNI on solminut puhelinyhtiöiden kanssa edustus- ja jakelusopimuksia. Syyskuusta 1999 alkaen se on tarjonnut puhelinyhtiöille mahdollisuutta ryhtyä myös jälleenmyyjäksi. FNI myy tuotteita jälleenmyyjille tukkuhinnoilla ja jälleenmyyjät voivat itsenäisesti määritellä tuotteiden loppuasiakashinnat. Tuotteiden tukkuhinnoista ja ohjevähittäishinnoista päättää FNI:n hallitus. Puhelinyhtiöt voivat päättää ryhtymisestään joko jälleenmyyjäksi tai edustajaksi.

Finnet-yhtiöillä ei ole omia ulkomaanteleverkkoja eivätkä ne itse tarjoa ulkomaanteleliikenteen palveluita, vaan ovat hankkineet kyseiset palvelut FNI:ltä. Niillä ei myöskään ole valmiuksia ryhtyä itse välittömästi tarjoamaan kaikkia ulkomaantelepalveluita. Näin ollen ulkomaantelepalveluiden tukkumarkkinat saattavat muodostaa omat erilliset relevantit hyödykemarkkinat. Ulkomaantelepalveluiden tukkumarkkinat muodostuvat ulkomaan teleliikenteen palveluista, joita ulkomaanteleverkko- tai -palveluyritykset tarjoavat jälleenmyyjille, jotka markkinoivat telepalveluita loppukäyttäjille.

Keskittymän kilpailuvaikutusten arvioinnin kannalta markkinoita ei kuitenkaan tarvitse määritellä täsmällisesti.

Yhteenveto markkinamäärittelystä

Keskittymän kilpailuvaikutusten arvioinnin kannalta relevantit hyödykemarkkinat voidaan jaotella seuraaviin erillisiin markkinoihin:

  1. televerkon tilaajajohdon vuokraus verkko-operaattorilta
  2. paikallisverkon yhdysliikenne
  3. paikalliset telepalvelut yksityisasiakkaille ja pk-yrityksille
  4. kotimaan kaukotelepalvelut yksityisasiakkaille ja pk-yrityksille
  5. kansainväliset telepalvelut yksityisasiakkaille ja pk-yrityksille
  6. telepalvelut suuryrityksille (2 Mbit/s -asiakkaille)
  7. kansainvälisten telepalvelujen tukkumarkkinat
  8. kaapelitelevisioverkon vuokraus
  9. kansallinen datasiirto
  10. kansainvälinen datasiirto
  11. verkkopalvelut matkaviestinverkossa
  12. Internet-palvelujen markkinat
  13. Internet-liikennemarkkinat yleisen televerkon kautta valintaisena yhteytenä (ns. dial-up Internet)
  14. Internet-liikennemarkkinat kiinteiden yhteyksien kautta (sis. yli 2 Mbit/s yhteydet ja sitä suuremman nopeuden tarjoavan laajakaistaverkon)

Kohdissa 1–3, 8 ja 13 mainittujen hyödykkeiden maantieteelliset markkinat ovat ilmeisesti kunkin yhtiön perinteiset toimialueet erikseen. Muiden tuotteiden maantieteelliset markkinat ovat ilmeisesti kansalliset.

Kilpailuvaikutusten arviointi

Kilpailuolosuhteisiin vaikuttaa se, että alan sääntelyä on merkittävästi purettu viime vuosina. Sääntelyn purkamista tarkasteltaessa otetaan huomioon se, että telepalvelujen tarjonta vaatii pääsyä televerkkoihin. Televerkot ovat perinteisesti olleet yhden, monopoliasemassa toimineen yrityksen hallinnassa, joka on voinut pitkän ajan kuluessa rakentaa kattavat verkot tilanteessa, jossa kilpailua ei ole ollut.

Monet tele- ja verkkopalvelut kytkeytyvät toisiinsa vertikaalisesti. Markkinavoiman käyttö yksillä markkinoilla saattaa ulottaa vaikutuksia useille, toisiinsa sidoksissa oleville markkinoille. Erityisesti kiinteää televerkkoa ja kiinteitä liittymiä hallitseva operaattori voi vaikuttaa monien sinänsä erillisten markkinoiden toimintaan. Paikallisteletoimintaa harjoittava yritys voi toiminnallaan vaikuttaa esimerkiksi kauko-, ulkomaanpuhelu-, tai Internet-palvelujen markkinoiden toimintaan muun muassa koska niiden tarjontaan liittyy osana paikallisen televerkon käyttö. Näin ollen keskittymän markkina-asemaa koskevaa tarkastelua ei rajoiteta vain yksille relevanteille markkinoille kerrallaan.

Keskittymän määräävä markkina-asema

Liikenneministeriön laatiman tilaston mukaan Finnet-yhtiöiden osuus paikallisteletoiminnasta vuonna 1998 oli 75 %, kotimaan kaukoliikenteestä noin 55 % ja kansainvälisestä liikenteestä 27 % minuuttien perusteella laskettuna.[11] Vuonna 1998 Soneran osuus paikallisliikenteestä oli noin 25 %, kotimaan kaukoliikenteestä 37 % ja kansainvälisissä puheluissa 56 %. Telian markkinaosuus vuonna 1998 oli kaukopuheluista 7 % ja ulkomaanpuheluista noin 12 %. Muiden teleyritysten kaukopuheluiden markkinaosuus oli yhteensä 0,8 %. Ulkomaanpuheluissa RSL Com Oy:n markkinaosuus oli vuonna 1998 noin 4 % ja muiden yhteensä 1,2 %.

Liikenneministeriö on todennut, että HPY:llä on edelleen yli 90 %:n markkinaosuus paikallisessa teletoiminnassa alueella, jolla se on ainoana teleyrityksenä harjoittanut paikallista teletoimintaa 31.12.1993 saakka.[12] Päätöksen mukaan yhtiö voi huomattavasti vaikuttaa telemarkkinoiden toimintaehtoihin paikallisessa teletoiminnassa ja yhtiöllä on paikallisessa teletoiminnassa tilaajayhteyksien omistuksen perusteella mahdollisuus hallita käyttäjien pääsyä televerkkoihin perinteisellä toimialueellaan. Lisäksi HPY:llä on huomattavat taloudelliset voimavarat.

HPY:n markkinaosuus kiinteän televerkon tarjonnassa yhtiön perinteisellä toimialueella on yhtiön oman ilmoituksen mukaan edelleen yli 90 %,[13] mikä jo sinänsä viittaa määräävän markkina-aseman olemassaoloon. Kilpailuvirasto on muiden tapausten yhteydessä katsonut, että HPY:llä on määräävä markkina-asema kiinteän tilaajayhteysverkon tarjonnassa alueella, jolla sillä oli rajoitukseton oikeus paikallisen teletoiminnan harjoittamiseen 31.12.1993 saakka.[14]

Teletoiminnan kilpailutilanne pääkaupunkiseudulla poikkeaa kilpailutilanteesta muualla maassa. Pääkaupunkiseudulla on useita kilpailevia televerkko- ja telepalveluyrityksiä. Kuitenkin tilaajayhteysverkon omistus on edelleen lähes yksinomaan HPY:llä. HPY:llä on ollut yksinoikeus paikallisen teletoiminnan harjoittamiseen toimialueellaan vuoden 1993 loppuun saakka ja HPY on rakentanut tilaajayhteysverkkonsa lähes kokonaan tuona aikana. Kilpailulta suojassa rakennettu koko alueen kattava valmis verkkoinfrastruktuuri on HPY:lle merkittävä kilpailuetu sääntelystä vapautetuilla telemarkkinoilla.

Vastaavasti Kilpailuvirasto on todennut, että TPO:lla on määräävä markkina-asema kiinteän tilaajayhteysverkon tarjonnassa alueella, joilla sillä oli rajoitukseton oikeus paikallisen teletoiminnan harjoittamiseen 31.12.1993 saakka.[15] Päätöstä perusteltiin TPO:n korkealla markkinaosuudella paikallisessa teletoiminnassa ja yhtiön mahdollisuudella vaikuttaa kyseisten markkinoiden toimintaehtoihin. Vastaavin perustein myös KSP:llä ilmeisesti on määräävä markkina-asema vastaavalla markkinalla omalla perinteisellä toimialueella. TPO:n ja KSP:n perinteisillä toimialueilla on vähemmän kilpailevia televerkkoja kuin HPY:n toimialueella.

Teletoiminnassa on lainsäädäntöä ja sääntelyä uudistamalla kilpailua vapautettu ja kilpailua suunnitellaan edelleen vapautettavaksi muun muassa paikallisverkon osalta. Telemarkkinalain muutosehdotuksen mukaan teleyrityksille tulisi velvollisuus vuokrata nykyisten puhelinverkkojen tilaajajohtojen vapaata välityskykyä tilaajayhteyden tarjontaan. Lisäksi alaa valvoo Telehallintokeskus. Kilpailuvirasto toteaa, että lakisääteisten monopolien yksinoikeuksien purkaminen taikka alan sääntelyn markkinavoiman käyttöä mahdollisesti rajoittavat vaikutukset eivät poista yhtiön määräävää asemaa markkinoilla.

Telealan vapauttamisesta huolimatta vie aikaa ennen kuin vaihtoehtoisten verkkotarjoajien kapasiteetti ja maantieteellinen ulottuvuus ovat riittäviä tehokkaan kilpailun syntymiseksi. HPY:n toimialueella olevien kilpailevien verkkojen kattavuus on pieni verrattuna HPY:n tilaajaverkkoon ja suuri osa HPY:n toimialueen asiakkaista jää kilpailevien verkkojen kattavuusalueen ulkopuolelle. Kilpailevien verkkojen yhteenlaskettu markkinaosuus on jäänyt alle 10 %. Kilpailevat verkot eivät ole saavuttaneet sellaista asemaa tilaajayhteysmarkkinoilla, joka olisi merkittävästi heikentänyt HPY:n markkina-asemaa.

HPY:n osuus pääkaupunkiseudun yritysten telepalvelujen kokonaisratkaisujen markkinoista oli yhtiön oman arvion mukaan vuonna 1997 rakennettujen alaliittymien määrästä mitattuna [30–40] %.[16] Merkittävin kilpailija HPY:n toimialueella on Sonera, joka tarjoaa yrityksille räätälöityjä Vipgate-telepalveluita. Soneran osuus pääkaupunkiseudun yritysjärjestelmien markkinoista oli vuonna 1997 HPY:n mukaan [20–30] % ja Telian osuus [10–20] %.[17]

Televerkkoja koskevat kilpailuedut

HPY:llä on hallussaan lähes yhtä monta tilaajajohtoa kuin Soneralla.[18] TPO on Suomen toiseksi suurin ja KSP Suomen viidenneksi suurin alueellinen teleyritys. HPY:n tilaajajohdot sijaitsevat pääasiassa pääkaupunkiseudulla, jossa teleliikenteen määrä ja asiakastiheys ovat korkeat.

Yrityskaupasta johtuvat televerkkoja koskevat kilpailuedut koostuvat lähinnä verkkojen synergiaeduista, joka saattaa aiheuttaa määräävän markkina-aseman vahvistumista paikallisverkoissa. Keskittymässä HPY:n, TPO:n ja KSP:n perinteisillä toimialueilla sijaitsevat paikallisverkot siirtyvät HPY:n määräysvaltaan. Tämä saattaa yhtäältä vahvistaa paikallisverkko-operaattorin määräävää markkina-asemaa ja toisaalta antaa synergiaetuja muiden kuin paikallisverkon palvelujen tarjonnassa. Nämä synergiaedut kohdistuvat kaikkien liikennepalvelujen tarjoamiseen, jossa tarvitaan paikallisverkkopalveluita. Esimerkiksi FNI:n osalta HPY pystyisi halutessaan tarjoamaan laajemman palveluvalikoiman ja hinnoittelemaan kokonaisuuden kannattavasti subventoimalla kilpailtua osaa paikallisverkon hintojen avulla.

Televerkkojen osalta kilpailun perusedellytyksiä on nousevan ja laskevan liikenteen yhdysliikennehinnoittelu. Yhdysliikennehinnoittelun ja yhdysliikenneväylien osalta hintoja voidaan nostaa kytkemällä minuuttiperusteiseen hinnoitteluun kiinteiden yhdysliikenneväylien siirtoyhteyksien hinnoittelu ja erilaiset asennusmaksut. Lisäksi nousevan liikenteen operaattorihinnoittelussa laskutusehdoilla ja erilaisilla numerosuuntaisilla avaus- ja käyttöönotto- sekä ylläpitomaksuilla voidaan vaikuttaa hinnoittelurakenteeseen.

Finnet Focus Oy on selvittänyt liikenneministeriölle Suomen telemaksujen hintatasoa muihin maihin verrattuna.[19] Suomen sijoitus on joissakin vuoden 1998 hintavertailuissa selvästi heikentynyt vuosikymmenen alussa tehtyihin vertailuihin nähden. Kilpailun avauduttua on telehintoja järjestelty uudelleen niin, että yhtäältä kauko- ja ulkomaanpuhelujen maksuja on alennettu ja toisaalta paikallispuhelujen kiinteitä maksuja ja osittain myös paikallispuhelujen maksuja on korotettu. Suomen sijoituksen heikkeneminen on tapahtunut erityisesti kiinteän lankaverkon kansallisten puhelujen sekä ulkomaanpuhelujen vertailuissa. Finnet Focus Oy päätyy siihen, että paikallisverkon kiinteät vuosimaksut ovat Suomessa nousseet noin 30 % vuoden 1993 lopun ja vuoden 1999 alun välisenä aikana.

Kilpailun avautumista seurannut verkkopalvelujen hintojen nousu kuvaa verkko-operaattoreiden markkinavoimaa. Kilpailevat verkkopalvelujen toimittajat, asiakkaiden neuvotteluvoima, potentiaalinen kilpailu taikka muu kilpailun lisääntyminen ei ole kilpailun vapautumisesta huolimatta kyennyt merkittävästi rajoittamaan perinteisen televerkko-operaattorin markkinavoimaa.

Lisäksi HPY:n omistukset eri teleliikennealueilla vahvistavat televerkon hallintaa, mikä edelleen mahdollistaa liikenteen kuljettamisen mahdollisen pitkälle omassa verkossa. Samalla se mahdollistaa erilaisten lisäarvopalveluiden tarjoamisen. Teleliikennealueen sisällä liikenteen transit-hinnat ovat Kilpailuviraston saamien tietojen mukaan noin 20 % teleliikennealueiden välisen transit-liikenteen hinnoista, joten liikenne saadaan halvemmilla kustannuksilla eri teleliikennealueilla omaan verkkoon. Tämän vuoksi myös yhdysliikennepisteillä teleliikennealueittain on merkitystä paikallisverkon omistuksen lisäksi.

HPY, TPO ja KSP omistavat merkittävät osuudet toimialueidensa kaapelitelevisioverkoista, jotka ovat televerkoille vaihtoehtoisia kanavia välittää telepalveluita. HPY on nyt vuokrannut omat kaapelitelevisioverkkonsa HTV:lle. TPO ja KSP operoivat alueillaan kaapelitelevisioverkkoja. Kaapelitelevisioverkot saattavat tulevaisuudessa olla merkittävä väylä telepalvelujen tarjoamiseksi. Keskittymän hallussa oleva potentiaalinen kilpailija saattaa alentaa muiden telepalvelu- tai televerkkoyritysten mahdollisuuksia ja kannusteita kilpailla keskittymän alueella olevista asiakkaista.

Järjestelyn mahdollisesti luomista kilpailueduista huolimatta järjestelyssä ei synny tai vahvistu sellainen määräävä markkina-asema, joka merkittävästi estää kilpailua Suomen televerkkojen markkinoilla tai niiden oleellisella osalla.

Telepalveluja koskevat kilpailuedut

Pääliikennealueilla (Helsinki, Tampere) liikenteen kulkeminen omien verkkojen välillä omia yhteyksiä pitkin saattaa mahdollistaa HPY:lle kilpailuetuja telepalvelujen hinnoittelussa. HPY voi esimerkiksi rakentaa paikallisverkon hinnoittelun eri tavalla kuin sen kanssa kilpailijat. Paikallisverkon tuotteita ei terminointihintoja lukuun ottamatta tarvitse tarjota operaattoreille operaattorihinnoittelulla. HPY voi nostaa operaattorihinnan lähes yhtä suureksi kuin asiakashinta, jolloin operaattorituotteilla ei ole kaupallista merkitystä kilpailijoille, mikä on omiaan vähentämään kilpailua telepalveluissa. Lisäksi asiakashinnoittelu paikallisverkkomaksussa mahdollistaa HPY:lle volyymiperusteiset alennukset, jotka saattavat toimia kilpailuetuna.

Vaikka kyseinen kilpailuetu saavutetaan kiinteiden verkkojen sisäisessä liikenteessä, saattaa sillä olla vaikutusta myös muun muassa kiinteän verkon ja matkaviestinverkon välisessä liikenteessä, koska molemmat liikennelajit ovat asiakashintoihin perustuvia ja asiakashinnoittelua voidaan tehdä molempien verkkojen osalta. Kiinteiden verkkojen välisessä liikenteessä ei keskittymän kilpailijoilla kenties ole vastaavia mahdollisuuksia vastata kilpailuetujen käyttöön, koska kansallisessa runkoverkossa on kilpailua ja sieltä ei saa kilpailuetua toisiin vastaaviin runkoverkkoihin nähden.

Liittymäoperaattorin asema paikallisverkkomarkkinoilla mahdollistaa myös läheisen suhteen asiakkaaseen, kun lähes kaikkien liikennepalvelujen laskutuksesta huolehtii lähtöverkon operaattori. Laskutuksen kautta operaattori voi hallita asiakasta ja eri telepalvelujen tuottajat pääsääntöisesti laskuttavat palvelunsa lähtöverkon operaattorin kautta. Tällöin potentiaaliset kilpailun edellytykset telepalvelujen markkinoilla pienenevät.

Yrityskaupan vaikutuksesta keskittymän asiakasmäärät kasvavat. Tämä saattaa vaikeuttaa kilpailijoiden markkinoille tuloa uusien kilpailevien tuotteiden avulla, koska palvelu kulkee joka tapauksessa paikallisverkon operaattorin kautta, mikäli palvelussa on mukana kiinteän verkon palveluja. Tämä saattaa vähentää kilpailijoiden mahdollisuuksia käyttää uusia teknologisia ratkaisuja tai innovatiivisia palveluja, koska palvelujen tuottamiseen tarvitaan paikallisverkon osuus.

Telepalvelujen kysynnässä on kasvava trendi, joka samalla kasvattaa paikallisverkon käyttöä. Lisäksi lisääntynyt kilpailu telepalveluissa, esimerkiksi kaukoliikenteessä taikka yleisen televerkon kautta kulkevassa Internet-liikenteessä edelleen lisää paikallisverkon käyttöä. Nämä lisäävät keskittymän verkon käytöstä saamia tuloja, joita se saattaa käyttää esimerkiksi telepalveluiden subventointiin.

Yrityskauppa laajentaa HPY:n määräävän markkina-aseman alueita Tampereen seudulle ja Keski-Suomeen. Yrityskaupan myötä kyseisillä alueilla paikallisverkkoyhtiöillä on vähemmän tarvetta käyttää toisen operaattorin palveluita, koska mittakaavaedut mahdollistavat palvelujen oman tuotteistamisen.

Järjestelyn mahdollisesti luomista kilpailueduista huolimatta järjestelyssä ei synny tai vahvistu sellainen määräävä markkina-asema, joka merkittävästi estää kilpailua Suomen telepalveluiden markkinoilla tai niiden oleellisella osalla. Sanottu ei koske alla tarkasteltavia mahdollisia kilpailuongelmia kansainvälisten telepalveluiden tukkumarkkinoilla ja suuryritysasiakkaiden markkinoilla.

Kansainvälisten telepalveluiden tukkumarkkinat

Eräät Finnet-yhtiöt ovat edellä selostetulla tavalla esittäneet, että kansainvälisten telepalvelujen tukkumarkkinat muodostavat omat relevantit hyödykemarkkinat ja että FNI:llä on määräävä asema näillä markkinoilla.

Finnet-yhtiöt ovat [eräissä FNI:n olemassaolevissa sopimuksissa][20] sitoutuneet käyttämään FNI:n palveluja sekä edistämään FNI:n liiketoimintaa. Finnet-yhtiöt ovat lisäksi identifioituneet tarjoamaan Finnet-ryhmän palveluita. Eräiden Finnet-yhtiöiden mukaan asiakkaat odottavat, että alueelliset Finnet-yhtiöt tarjoavat FNI:n ja Kaukoverkko Ysin palveluita. Muiden kansainvälisiä telepalveluita tarjoavien operaattoreiden tuotteet eivät näiden yhtiöiden mukaan ole FNI:n palveluille välittömästi korvaavia vaihtoehtoja. Näin ollen Finnet-yhtiöt eivät voi ainakaan lyhyellä tähtäimellä käyttää muita ulkomaan telepalveluita tuottavia operaattoreita. Nämä seikat saattavat aiheuttaa sen, että FNI:llä on määräävä markkina-asema kansainvälisten telepalvelujen tukkumarkkinoilla suhteessa Finnet-yhtiöihin.

FNI:n toimintaperiaatteena on ollut kohdella Finnet-yhtiöitä tasapuolisesti. Se on tarjonnut palvelunsa samoilla ehdoilla kaikille tukkuasiakkailleen. Aiemmin FNI:llä ei ollut kannusteita palveluidensa ylihinnoitteluun. Tämä on ollut kaupallisesti rationaalista toimintaa, kun FNI oli Finnet-yhtiöiden yhteistyön väline eikä se ollut kenenkään määräysvallassa.

Yrityskaupassa HPY integroituu vertikaalisesti ulkomaan telepalvelujen tukku- ja vähittäismarkkinoille. Vertikaalisen integraation seurauksena Finnet-yhtiöt ovat sekä HPY:n yritysryhmän asiakkaita että sen aktuaalisia tai potentiaalisia kilpailijoita. Vertikaalisesti integroituneella HPY:llä on edellytykset muuttaa FNI:n toimintatapaa itseään suosivaksi. HPY voi hinnoittelussaan ja muissa kaupan ehdoissa suosia sellaisia Finnet-yhtiöitä, jotka eivät kilpaile aggressiivisesti sen kanssa esimerkiksi suurista vähittäisasiakkaista. Lisäksi FNI voi esimerkiksi tarjota edulliset ulkomaanpuhelut niille suuryrityksille, jotka hankkivat HPY:ltä valtakunnalliset lähipuhelupalvelut taikka yrityksille tarkoitetut matkaviestinliittymät ja -palvelut, ja periä Finnet-yhtiöiltä entistä korkeampia tukkuhintoja. Tämä voi heikentää Finnet yhtiöiden kykyä kilpailla erityisesti suuryritysasiakkaiden markkinasegmentillä.

HPY:llä on määräysvallassaan Radiolinja, jonka matkaviestinliittymiä ja -palveluita Finnet-yhtiöt jakelevat ja markkinoivat muun muassa omille asiakkailleen. Eräiden Finnet-yhtiöiden perustamat Suomen 2 G Oy ja Suomen 3 G Oy eivät vielä tarjoa matkaviestinliittymiä tai -palveluita.

Liikenneministeriön päätöksen N:o 1300/1997 mukaan kiinteän puhelinverkon palveluista ja kiinteistä yhteyksistä perittyjen maksujen tulee olla tasapuolisia ja yhtä suuria riippumatta siitä, kuka on maksuvelvollinen ja miten viestintää käytetään. Mainitun päätöksen mukaan kyseisten hintojen tulee olla julkiset ja syrjimättömät. Näin ollen Finnet-yhtiöt eivät voi tehokkaasti käyttää kiinteän verkon maksuja HPY:n markkinavoimaa tasapainottavana tekijänä.

Finnet-yhtiöiden tehokkaita keinoja vastustaa FNI:n tukkuhintojen korotuksia taikka muita niitä vastaan käytettyjä kilpailukeinoja rajoittavat [eräät FNI:n olemassa olevat sopimukset][21], jossa yhtiöt ovat sitoutuneet käyttämään FNI:n palveluita ja edistämään FNI:n liiketoimintaa. FNI on solminut puhelinyhtiöiden kanssa edustus- ja jakelusopimuksia FNI:n palvelujen markkinoimiseksi loppukäyttäjille. Näissä sopimuksissa on yleensä […] irtisanomisaika, mutta ne voidaan irtisanoa aikaisintaan […] kuluttua sopimuksen solmimisesta.[22]

Finnet-yhtiöillä ei ole hallussaan vaihtoehtoisia keinoja tuottaa kansainvälisessä teleliikenteessä tarvittavia palveluja, esimerkiksi omaa vaihtoehtoista tukkuoperaattoria, eikä niillä myöskään ole omaa ulkomaanliikenteen verkkoa. Ne eivätkä voi ainakaan lyhyellä aikavälillä hankkia omaa vaihtoehtoista kansainvälisen liikenteen teleoperaattoria ja verkkoa. Näin ollen Finnet-yhtiöillä ei ole edellytyksiä aggressiiviseen kilpailuun HPY:n yritysryhmää vastaan taikka tehokkaita keinoja käyttää ostajan tasapainottavaa markkinavoimaa.

Toisaalta FNI:n poikkeuslupaan liitetyn ehdon mukaan jokaisella paikallisella puhelinyhtiöllä on oltava mahdollisuus kehittää ja tarjota FNI:n kanssa kilpailevia tuotteita. HPY on ilmoittanut noudattavansa tätä ehtoa. HPY on lisäksi selvittänyt, että Finnet-yhtiöt voisivat halutessaan perustaa oman kansainvälisiä telepalveluita tarjoavan operaattorin ja vuokrata valtakunnallista runkoverkkoa, jota pitkin ulkomaanteleliikenne voidaan ohjata kyseisen operaattorin yhteenliittämispisteeseen.

Kilpailuvirasto toteaa, että keskittymän toiminnalle myönnetyn poikkeusluvan ehto ei poista tai heikennä keskittymässä mahdollisesti syntyvää tai vahvistuvaa määräävää markkina-asemaa. Myöskään asiakkaiden mahdollisuus ohittaa riippuvuus määräävän markkina-aseman yrityksen eräistä palveluista esimerkiksi vertikaalisella integraatiolla ei automaattisesti poista tai heikennä keskittymässä mahdollisesti syntyvää tai vahvistuvaa määräävää markkina-asemaa.

Suuryritysasiakkaiden markkinat

Eräät Finnet-yhtiöt ovat esittäneet, että yrityskaupan seurauksena niiden mahdollisuudet tarjota suuryrityksille tarkoitettuja telepalveluita heikkenevät. FNI:n edellä selostetuilla ulkomaantelepalvelujen tukkumarkkinoilla vahvistuneen määräävän aseman ja markkinavoiman mahdollisen käytön seurauksena ulkomaantelepalveluiden kustannukset Finnet-yhtiöille nousevat. Tämän johdosta Finnet-yhtiöiden suuryrityksille tarjoaman kokonaispalvelupaketin erään osan kustannukset kasvavat, jolloin ne eivät voi tarjota yhtä kilpailukykyisiä palvelua suuryrityksille. Tämä saattaa johtaa siihen, että suuryritykset vaihtavat kokonaispalvelun tarjoajaa.

Soneralla on eri teleliikennealueilla 54–94 %:n markkinaosuus kansainvälisten puheluiden markkinoilla. Mainittujen Finnet-yhtiöiden mukaan edellä selostettu FNI:n määräävän markkina-aseman vahvistuminen ulkomaantelepalveluiden tukkumarkkinoilla saattaa johtaa Soneran määräävän aseman syntymiseen tai vahvistumiseen suuryritysten telepalvelujen markkinoilla, kun alueellisten Finnet-yhtiöiden mahdollisuudet kilpailla suuryrityksistä heikkenevät. HPY on esittänyt, että sen intressissä ei ole toimia tavalla, joka johtaa sen voittojen vähenemiseen taikka joka vahvistaa Soneran asemaa markkinoilla. Kilpailuvirasto kuitenkin toteaa, että yrityskauppa antaa FNI:lle mahdollisuudet suosia HPY:tä tavalla, joka saattaa heikentää muiden alueellisten Finnet-yhtiöiden mahdollisuuksia kilpailla erityisesti suuryritysasiakkaista.

Kilpailuvirasto toteaa, että FNI:n siirtyminen HPY:n määräysvaltaan saattaa heikentää HPY:n ryhmään kuulumattomien Finnet-yhtiöiden mahdollisuuksia kilpailla erityisesti suuryrityksistä.

Yhteenveto

Keskittymässä saattaa syntyä määräävä markkina-asema, joka merkittävästi estää kilpailua kansainvälisten telepalveluiden tukkumarkkinoilla ja suuryritysasiakkaiden vähittäismarkkinoilla.

HPY:n antamat sitoumukset

Jatkoselvitysten kuluessa Kilpailuvirasto on saanut HPY:ltä seuraavat sitoumukset:

  1. FNI:n hallitukseen nimitetään kahdeksi vuodeksi (2000–2001 ja 2001–2002) vähintään kaksi muiden osakkaiden kuin HPY:n tai sen määräysvallassa olevien Finnet-yhtiöiden nimittämää jäsentä.[23]
  2. HPY sitoutuu pitämään ennallaan FNI:n edustus-, jakelu- ja jälleenmyyntisopimusten ehdot hinnoittelun ja korvausten rakenteiden osalta. Tämä sitoumus on voimassa kaksi vuotta yrityskaupan hyväksymisestä lukien.
  3. HPY sitoutuu raportoimaan Kilpailuvirastolle 2 kohdan sitoumuksen toteuttamisesta yhden vuoden ja kahden vuoden kuluttua yrityskaupan hyväksymisestä.

Lisäksi HPY toteaa, että [eräät FNI:n olemassaolevat sopimukset][24], joissa Finnet-yhtiöt ovat sitoutuneet käyttämään FNI:n palveluita ja edistämään FNI:n liiketoimintaa, eivät Kilpailuviraston FNI:n poikkeuslupaan liittämän ehdon mukaisesti rajoita osakkaiden mahdollisuutta ryhtyä kehittämään ja tarjoamaan FNI:n kanssa kilpailevia tuotteita.

Sitoumukset takaavat Finnet-yhtiöille kahden vuoden ajaksi sen, ettei FNI:n edustus- ja jakelusopimusten ehtoja heikennetä nykyisestä. Eräät viraston kuulemat Finnet-yhtiöt ovat todenneet, että edellä mainitut sitoumusten aikarajat eivät ole riittäviä, muun muassa koska useat Finnet-yhtiöt ovat pysyvästi riippuvaisia FNI:stä.

HPY:n tarjoamat sitoumukset takaavat, että nykyiset kilpailuolosuhteet säilyvät ulkomaanpuheluiden tukkumarkkinoilla kahden vuoden ajan. […][25] Kilpailuviraston arvion mukaan Finnet-yhtiöt voivat halutessaan kahden vuoden aikana perustaa FNI:n kanssa kilpailevan ulkomaanoperaattorin taikka neuvotella yhteistyöstä jonkin markkinoilla jo toimivan operaattorin kanssa, mikäli syntyy uhka, että FNI:n soveltamat sopimusehdot tulevat heikentämään niiden edellytyksiä kilpailla esimerkiksi suuryritysten markkinoilla.

Kilpailuvirasto toteaa, että HPY:n antamat sitoumukset vaikuttavat keskittymän arviointiin niin, että epäilyt keskittymän seurauksena mahdollisesti syntyvistä kilpailuongelmista poistuvat. Kilpailuvirasto voi näin ollen hyväksyä järjestelyn.

Ratkaisu

Kilpailuvirasto määrää edellä selostetut sitoumukset noudatettavaksi ja hyväksyy ehdollisena yrityskaupan, jossa Helsingin Puhelin Oyj hankkii tosiasiallisen määräysvallan Tampereen Puhelin Oyj:ssä, Keski-Suomen Puhelin Oyj:ssä ja Oy Finnet International Ab:ssä. Sitoumusten muuttamassa järjestelyssä ei synny tai vahvistu sellainen määräävä markkina-asema, joka merkittävästi estää kilpailua Suomen markkinoilla tai niiden oleellisella osalla.

Sovelletut säännökset

Kilpailunrajoituslaki (303/1998) 11, 11 a, 11 b ja 11 d §

Muutoksenhaku

Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta kilpailuneuvostolta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.


[1] Tarkat tiedot poistettu liikesalaisuuksina.

[2] Finnet-yhtiöillä tarkoitetaan Finnet Liitto ry:n jäsenyrityksiä eli 46 itsenäistä paikallista puhelinyhtiötä tytär- ja osakkuusyrityksineen.

[3] Kilpailuviraston 12.6.1997 (dnro 209/67/97) ja 16.7.1999 (dnro 546/67/99) antamat päätökset.

[4] Komission tiedonanto kilpailusääntöjen soveltamisesta telealan liittymäsopimuksiin 22.8.1998 98/C 265/02.

[5] Komission päätös 13.10.1999, IV/M.1439 – Telia/Telenor.

[6] Komission päätös 8.7.1998, IV/M.1069 – WorldCom/MCI, EYVL L116, 4.5.1999.

[7] TPO harjoittaa kaapelitelevisiotoimintaa Tampereen Tietoverkko Oy:ssä. KSP harjoittaa kaapelitelevisiotoimintaa Jyväsviestintä Oy:ssä.

[8] Tarkka tieto poistettu liikesalaisuutena.

[9] Tarkka tieto poistettu liikesalaisuutena.

[10] OFTELin tiedonanto ”Guidelines on Well Established International Operator determinations and Arrangements for Accounting in respect of International Conveyance Services”, heinäkuu 1997.

[11] Televiestintätilasto 1999

[12] Liikenneministeriön päätös 28.6.1999, dnro 1177/32/99.

[13] Helsingin Puhelin Oyj:n vuosikertomus 1998.

[14] Esimerkiksi Kilpailuviraston 23.12.1998 antama päätös dnro 704/61/98. Vastaavasti Kilpailuneuvosto on Päijät-Hämeen Puhelinyhdistystä koskevan asian yhteydessä todennut, että PHP:llä on määräävä markkina-asema paikallisteletoiminnassa alueilla, joilla sillä oli rajoitukseton oikeus paikallisen teletoiminnan harjoittamiseen 31.12.1993 saakka (kilpailuneuvoston päätös 28.2.2000, dnro 69/690/99).

[15] Kilpailuviraston päätös 4.8.1998, dnro 41/61/97.

[16] Tarkka tieto poistettu liikesalaisuutena.

[17] Tarkat tiedot poistettu liikesalaisuuksina.

[18] http://www.finnet.net/

[19] Finnet Focus Oy on Finnet-liitto ry:n omistama yhtiö, jonka toimialaan kuuluvat koulutus-, viestintä- ja tietopalvelut. Tiivistelmä tutkimuksesta on nähtävissä liikenneministeriön sivuilla http://www.mintc.fi/.

[20] Tarkat tiedot poistettu liikesalaisuuksina.

[21] Tarkat tiedot poistettu liikesalaisuuksina.

[22] Tarkat tiedot poistettu liikesalaisuuksina.

[23] FNI:n hallituksessa on viidestä seitsemään jäsentä.

[24] Tarkat tiedot poistettu liikesalaisuuksina.

[25] Tarkat tiedot poistettu liikesalaisuuksina.