Asian vireilletulo
Lassila & Tikanoja Oyj (”L&T”) on ilmoittanut 22.12.2006 Kilpailuvirastolle kilpailunrajoituslain 3 a luvun yrityskauppavalvontaa koskevien säännösten mukaisesti järjestelyn, jossa se hankkii yhteisen määräysvallan Biowatti Oy:ssä (”Biowatti”) aiemmin Biowatin kokonaan omistaneiden yksityishenkilöiden (”Johto”) kanssa. Yrityskaupan jälkeen Biowatti tulee olemaan L&T:n ja Johdon yhteisessä määräysvallassa.
Osapuolet ja niiden harjoittama liiketoiminta
L&T on suomalainen pörssiyhtiö, joka on erikoistunut ympäristönhuoltoon sekä kiinteistöjen ja laitosten tukipalveluihin. Yhtiön palvelut voidaan jakaa kolmeen toimialaan: ympäristöpalvelut, kiinteistöpalvelut ja teollisuuspalvelut.
Johto ovat Biowatin toimivaan johtoon kuuluvat, yhtiön ennen yrityskauppaa kokonaan omistavat henkilöosakkaat Pekka Laurila, Kari Lahti ja Ari Vastamäki.
Biowatti on bioenergia-alan yritys, joka harjoittaa puupolttoaineiden ja bioenergian hankintaa, markkinointia ja toimittamista voimalaitos- ja teollisuusasiakkailleen. Biowatin pääasiallisia puupolttoaineita ovat purut, kuoret, hakkeet, kutterilastut, metsätähde, metsähakkeet ja puubriketit. Lisäksi yhtiö toimittaa kotimaassa puuraaka-aineita levy- ja selluteollisuudelle.
Kilpailuoikeudellinen arviointi
Yritysjärjestely
L&T:n maailmalaajuinen liikevaihto vuonna 2005 oli noin 377 miljoonaa euroa, josta Suomesta kertyi noin 358 miljoonaa euroa. Biowatin liikevaihto vuonna 2005 oli noin 54 miljoonaa euroa, ja se kertyi lähes kokonaan Suomesta. Koska kilpailunrajoituslaissa määritellyt liikevaihtorajat ylittyvät, järjestely kuuluu yrityskauppasäännösten soveltamisalaan.
Relevantit markkinat
Ilmoittajan mukaan yrityskaupan kannalta relevantit hyödykemarkkinat koostuvat kaikista energiaraaka-aineista ja vähintään öljystä, kivihiilestä, energiaturpeesta, puupolttoaineista sekä kierrätyspolttoaineista yhdessä.
Kilpailuvirasto on aiemmassa energiaraaka-aineita koskevassa tapauskäytännössään[1] katsonut, ettei energiaturvetta voida kuin hyvin rajoitetusti korvata polttoöljyllä, maakaasulla tai kivihiilellä johtuen esimerkiksi teknisistä, taloudellisista tai valtiovallan toimenpiteisiin liittyvistä rajoituksista. Kilpailuvirasto on katsonut, että puupolttoaineet ovat ainoa polttoaineiden ryhmä, joka saattaa mahdollisesti kuulua samoille relevanteille tuotemarkkinoille energiaturpeen kanssa. Edelleen Kilpailuviraston aiemman arvion mukaan puupolttoaineet ja energiaturve eivät kuulu samoille relevanteille markkinoille muiden polttoaineiden kanssa, koska näiden hyödykkeiden käyttömahdollisuudet eroavat toisistaan ja hintakehitys on osin erilainen.
Ilmoittajan mukaan kierrätyspolttoaineita ovat jätteenkäsittelylaitoksissa puujätteestä jalostettava kierrätyspuuhake sekä energiajätteestä valmistettava REF-kierrätyspolttoaine. Ilmoittajan mukaan puhdasta kierrätyspuuhaketta voidaan polttaa kaikissa siihen soveltuvissa lämpökattiloissa. Ilmoittajan mukaan puhdas ja alkuperältään tunnettu kierrätyspuuhake kilpailee muiden puupolttoaineiden kanssa, ja se on kalliimpaa metsähaketta lukuun ottamatta hinnaltaan niiden kanssa samalla tasolla. Ilmoittajan mukaan REF-kierrätyspolttoainetta puolestaan käytetään puhtaasti sivupolttoaineena esimerkiksi puupolttoaineen, energiaturpeen tai kivihiilen kanssa rinnakkaispolton mahdollistavissa lämpökattiloissa, ja sen käyttö vaatii ympäristöviranomaisten rinnakkaispolttoluvan.
Kilpailuviraston arvion mukaan tämän yrityskaupan kilpailuvaikutusten arvioimiseksi ei ole tarpeen ottaa kantaa siihen, mitkä polttoaineet kuuluvat samoille relevanteille tuotemarkkinoille.
Ilmoittajan käsityksen mukaan relevantit markkinat ovat maantieteelliseltä laajuudeltaan vähintään kansalliset.
Kilpailuvirasto arvioi vuoden 2005 yrityskauppapäätöksessä, että puupolttoaineiden ja energiaturpeen osalta maantieteelliset markkinat ovat todennäköisesti alueellista laajemmat, mutta kuitenkin korkeintaan kansalliset. Eräissä Kilpailuviraston nyt käsillä olevan yrityskaupan yhteydessä saamissa lausunnoissa ja selvityksissä on esitetty, että puupolttoaineet ja energiaturve ovat paikallisia polttoaineita, joita ei ole järkevä kuljettaa pitkiä matkoja. Kilpailuviraston arvion mukaan relevanttien maantieteellisten markkinoiden täsmällisempi määritteleminen ei kuitenkaan ole tarpeen nyt käsillä olevan tapauksen kilpailuvaikutusten arvioimiseksi.
Yrityskaupan kilpailuvaikutukset
Ilmoittajan mukaan L&T ja Biowatti eivät toimi samoilla markkinoilla lukuun ottamatta vähäistä päällekkäisyyttä kierrätyspolttoaineissa.
Ilmoittajan arvion mukaan puupolttoaineiden kaupalliset markkinat Suomessa vuonna 2006 olivat arvoltaan noin [150–200][2] miljoonaa euroa ja määrältään noin [13–19] TWh. Ilmoittajan arvion mukaan Biowatin markkinaosuus puupolttoaineiden markkinoilla Suomessa vuonna 2006 oli noin [25–30] %.
Ilmoittajan mukaan kierrätyspuuhakkeen kertymä Suomessa vuosittain on noin 200 000 tonnia, ja se vastaa noin 0,8 TWh. Ilmoittajan mukaan Biowatti toimitti kierrätyspuuhaketta vuonna 2006 noin [23 000–33 000] tonnia ja L&T noin [40 000–60 000] tonnia.
Ilmoittajan mukaan REF-kierrätyspolttoaineen vuosittainen käyttö Suomessa on noin 250 000 tonnia, ja se vastaa noin 1,25 TWh. Ilmoittajan mukaan Biowatti välitti vuonna 2006 REF-kierrätyspolttoainetta noin [2 000–3 000] tonnia, eikä sillä ole omaa tuotantoa. L&T toimitti ilmoittajan mukaan REF-kierrätys-polttoainetta vuonna 2006 noin [80 000–110 000] tonnia.
Kilpailuvirastolle toimitetussa lausunnossa on esitetty, että yrityskaupan seurauksena syntyy yhtiö, jolla on määräävä markkina-asema puu- ja kierrätyspolttoaineissa Etelä-Suomessa.
Kilpailuviraston tämän yrityskaupan yhteydessä kuulemat puupolttoaineita käyttävät toimijat voivat käytössään olevalla tekniikalla vaihtoehtoisesti polttaa myös energiaturvetta. Virastolle on esitetty, että puupolttoaineiden viime vuosien hinnannousu on johtanut siihen, että vuoden 2006 lopulla energiaturpeen käytön kustannukset olivat lähes samalla tasolla puupolttoaineiden kanssa. Viraston saaman selvityksen mukaan energiaturvetta toimitetaan tällä hetkellä lähes kaikkialle maahan, myös Etelä-Suomeen.
Kilpailuvirastolle esitetyn mukaan myös ainakin Vapo Oy (”Vapo”) on tarjonnut puupolttoaineitaan valtakunnallisesti vuoden 2005 yrityskauppapäätöksessä[3] noudatettaviksi määrättyjen sitoumustensa rajoissa. Koska nämä sitoumukset ovat päättyneet vuoden 2007 alussa, pystyy Vapo jatkossa kilpailemaan keskittymän kanssa täysimääräisesti puupolttoaineiden toimituksissa koko maassa. Tämän ohella viraston saamien selvitysten mukaan Suomesta löytyy lisäksi pieniä paikallisia puupolttoaineiden tuottajia ja toimittajia, myös Etelä-Suomesta.
Viraston saamien selvitysten mukaan REF-kierrätyspolttoaineen käyttö perustuu sen hintaan, joka on tällä hetkellä noin puolet puupolttoaineiden hinnasta. Viraston saamien selvitysten mukaan rinnakkaispolton mahdollistavissa lämpökattiloissa poltettavasta materiaalista kuitenkin vain noin 5–15 % saa voimassa olevien ympäristölupien mukaan olla REF-kierrätyspolttoainetta, eikä pelkän REF-kierrätyspolttoaineen käyttö ole teknisesti tai taloudellisesti mahdollista. Ilmoittajan mukaan REF-kierrätyspolttoaineen käytön mahdollistavia ympäristölupia on tällä hetkellä Suomessa kaiken kaikkiaan kymmenkunta, mutta virastolle on esitetty, että esimerkiksi lämpökattilanvalmistajien takuuehdot saattavat ympäristöluvasta huolimatta estää REF-kierrätyspolttoaineen käytön. Toisaalta rinnakkaispolton mahdollistavat lämpökattilat eivät tarvitse REF-kierrätyspolt-toainetta, vaan niillä voidaan tuottaa energiaa puhtaasti pääpolttoainetta käyttämällä.
Edellä esitetyn perusteella Kilpailuvirasto katsoo, että asian ratkaisun kannalta ei ole tarpeellista määritellä yrityskaupan kohteena olevia relevantteja markkinoita täsmällisesti, koska yrityskauppa ei aiheuta merkittäviä kilpailuongelmia kapeimmallakaan tavalla määritellyillä markkinoilla Suomessa. Järjestelyn johdosta Kilpailuvirasto kuuli laajalti markkinaosapuolia. Viraston saamista lausunnoista ja selvityksistä ei voida tehdä sellaista johtopäätöstä, että yrityskaupalla olisi kilpailunrajoituslaissa tarkoitettuja vahingollisia kilpailuvaikutuksia.
Ratkaisu
Kilpailuvirasto hyväksyy yrityskaupan, jossa Lassila & Tikanoja Oyj hankkii yhteisen määräysvallan Biowatti Oy:ssä. Kilpailuviraston arvion mukaan yrityskauppa ei kilpailunrajoituslain 11 d §:n mukaisella tavalla synnytä tai vahvista sellaista määräävää markkina-asemaa, jonka seurauksena kilpailu merkittävästi estyy Suomen markkinoilla tai niiden oleellisella osalla.
Sovelletut säännökset
Kilpailunrajoituslaki (303/1998, 318/2004) 11, 11 a, 11 b, 11 d §.
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.
[1] Kilpailuviraston päätös 8.3.2001, Metsäliitto Osuuskunta / Vapo Oy – dnro 1021/81/00, sekä Kilpailuviraston päätös 5.1.2005, Metsäliitto Osuuskunta, Suomen Valtio / Vapo Oy – dnro 48/81/04.
[2] Hakasulkeisiin merkityissä kohdissa tarkat tiedot on poistettu liikesalaisuutena.
[3] Kilpailuviraston päätös 5.1.2005 – dnro 48/81/04.