Määräysvallan hankkija
Marconi Communications Limited, Yhdistynyt Kuningaskunta
Hankinnan kohde
Nokia Networks Oy:n ja Nokia UK Limitedin itsenäisinä myytävät SDH- ja WDM- siirtojärjestelmälaitteet
Asian vireilletulo
Marconi Communications Limited, on ilmoittanut 3.11.1999 Kilpailuvirastolle kilpailunrajoituslain 11 c §:n mukaisesti Nokia Networks Oy:n ja Nokia UK Limitedin (yhdessä Nokia) kanssa 27.10.1999 tehdystä liiketoiminnan kaupasta. Kilpailuvirasto päätti 3.12.1999 ryhtyä asiassa kilpailunrajoituslain 11 e §:n mukaiseen jatkoselvitykseen.
Osapuolet ja näiden liiketoiminnat
Marconi plc (Marconi) on General Electric Companyn (GEC)[1] uusi emoyhtiö, joka muodostettiin GEC:n yritysryhmän uudelleenjärjestelyn yhteydessä marraskuussa. GEC divestoi ilmailu-, laivanrakennus-, puolustuselektroniikka- ja puolustusjärjestelmä liiketoiminnot, jotka yhdistettiin British Aerospacen toimintoihin. GEC:n noteeraus lopetettiin, sen jäljelle jääneet liiketoiminta-alueet yhdistettiin Marconi plc:n alle ja uuden yrityksen noteeraus aloitettiin 30.11.1999. Marconi-ryhmä koostuu kolmesta liiketoimintadivisioonasta: Communications, Systems ja Capital. Siemens AG:n tytäryhtiö omisti 40 % aiemmasta Marconi-ryhmästä (nyt osa Communications-divisioonaa) vuoteen 1998 asti, jolloin ryhmä siirtyi kokonaisuudessaan GEC:n omistukseen. Tästä johtuen yrityksillä on edelleen jakeluyhteistyötä.
Communications-divisioona koostuu kahdesta pääosasta Marconi Communications, joka keskittyy yleisiin televerkon markkinoihin ja Fore Systems, joka keskittyy yritysten televerkkojen markkinoihin. Communications-divisioonan päätoimintoja ovat televerkon liityntäsegmentin tuotteet, tukipalvelut, optiset verkot ja siirtojärjestelmälaitteet, siirrettävät radio-, salaus- ja puolustusviestintätuotteet sekä optiset kuitukaapelit. Fore Systems on yhdysvaltalainen, liikevaihdoltaan merkittävä laajakaistaisten kytkentä- ja reitityslaitteiden valmistaja. Communications-liiketoiminta työllistää maailmanlaajuisesti noin 27 000 ihmistä ja myy tuotteita yli 90 valtioon. Systems-divisioonan toimintaan sisältyy mm. vähittäiskaupan automaattijärjestelmiä, graafisia kuvaus- ja laserkoodausjärjestelmiä sekä lääketieteellisiä laitteita ja järjestelmiä. Capital-divisioonaan kuuluu toimintaa monilla hitaammin kehittyvillä sektoreilla, ulottuen yleisöpuhelimista elintarviketeollisuuden laitteisiin. GEC:n vuosikertomuksen mukaan Marconi-laitteet muodostavat kolmasosan maailmassa asennetuista SDH-laitteista (ei sisällä amerikkalaisen standardin mukaisia Sonet-laitteita).
Marconin strategia on yhdistää Marconi Communicationsin yleisiin verkkoihin liittyvä asiantuntemus ja Fore Systemsin kokemus yritysverkoista ja uusista internet-palveluntarjoajista ja kehittää ratkaisuja sellaisten laajakaistaverkkojen luomiseksi, jotka tarjoavat internet-, ääni-, video-, ja multimediapalveluja sekä yksityisiä datapalveluja saman infrastruktuurin välityksellä[2]. Yhdistetty osaaminen antaa Marconille hyvän kilpailuaseman kasvavilla laajakaistaverkkotuotteiden markkinoilla. Marconin markkinaosuus ETA-alueen SDH-markkinoista on vähintään 25 %. Se on tutkittavan liiketoimintakaupan jälkeen hankkinut mm. Robert Boschin yleisen televerkon laitteisiin (ml. siirtojärjestelmät) liittyvän liiketoiminnan, jonka liikevaihto kertyy pääasiassa Saksassa.
Kilpailuvirasto on pyytänyt Marconia selvittämään toimintaansa yrityskaupan kohteena olevien siirtojärjestelmälaitteiden läheisillä markkinoilla (esim. radiosiirtolaitteet, matkapuhelinverkot, yleinen puhelunvälitys) Suomessa. Marconin selvitysten mukaan se ei ole ollenkaan tai hyvin vähäisessä määrin läsnä näillä läheisillä markkinoilla. Marconin mukaan sen telealan liikevaihto Suomesta on kertynyt lähinnä siirtojärjestelmistä ja tukipalveluista. Marconi on toimittanut Suomeen puolustusviestintälaitteita, jotka eivät kilpaile yleisen televerkon laitteiden kanssa. Lisäksi Marconin muilla divisioonilla on jonkin verran Suomesta kertyvää liikevaihtoa muilta aloilta.
Kaupan kohteena on osa Nokian SDH[3]– ja WDM/DWDM[4]-siirtojärjestelmälaiteliiketoiminnasta. Kauppakirjan mukaan kaupan kohteena on sekä olemassa oleva että kehitteillä oleva itsenäisinä tuotteina käytettävien SDH- ja WDM-tuotteiden tuotevalikoima, niihin liittyvä taitotieto, Nokian tuotemerkki Synfonet sekä Nokian olemassa olevat sopimukset asiakkaiden kanssa itsenäisten SDH- ja WDM tuotteiden toimittamisesta. Osana yrityskauppaa Marconille siirtyy myös Nokian Cambridgessa sijaitsevan tuotekehitysyksikön henkilökunta. Yrityskauppa ei sisällä Nokian valmistamia sulautettuja järjestelmiä, joihin on integroitu SDH- ominaisuuksia. Yrityskaupan yhteydessä osapuolet ovat solmineet laitteistovalmistusta koskevan OEM-sopimuksen, jonka mukaan Marconi toimittaa Nokialle valmistamiaan SDH- ja WDM-tuotteita Nokian myymiin järjestelmätoimituksiin. Lisäksi Nokia saa maailmanlaajuisen oikeuden markkinoida ja jaella järjestelmissä käytettyjä Marconin tuotteita Nokian nykyisille ja tuleville järjestelmäasiakkaille.
SDH- ja WDM-siirtolaitteiden avainasiakkaita ovat telekommunikaatioyritykset, kuten puhelinoperaattorit ja erikoistuneet verkko-operaattorit.
Liitännäisrajoitukset
Ilmoittaja pyytää yrityskaupan osana hyväksyttäväksi kilpailukieltoa, jonka kesto on [ ][5] vuotta. Nokia sitoutuu olemaan [ ][6]. Kilpailukielto ei estä Nokiaa jakelemasta kolmannen valmistajan tuotteita osana laajempia järjestelmätoimituksia, muutoin kuin yrityskaupassa siirtyvien asiakkaiden osalta. Passiivinen myynti on sallittua myös siirtyville asiakkaille. Nokia sitoutuu olemaan ostamatta myytävän liiketoiminnan kanssa kilpailevaa toimintaa tai tarjoamaan kohteeseen sisältyvää kilpailevaa toimintaa Marconille. Kauppasopimukseen sisältyy Nokian ja Marconin palveluksessa olevien henkilöiden palkkaamista koskeva rajoitus, jonka kesto on [ ][7] vuotta. Siinä Nokia ja Marconi sitoutuvat olemaan palkkaamatta toisiltaan kaupan kohteena olevan liiketoiminnan [ ][8] työskennelleitä henkilöitä. Palkkaamisella tarkoitetaan osapuolten mukaan aktiivista rekrytointia. Ilmoittaja on pyytänyt liitännäisenä hyväksyttäväksi myös yrityskaupan yhteydessä solmittavia lisenssisopimuksia. Marconi myöntää Nokialle pysyvän oikeuden käyttää yrityskaupassa siirtyviä [ ][9] kilpailukielto huomioon ottaen. Nokia myöntää Marconille pysyvän oikeuden käyttää yrityskaupan yhteydessä lisensoitavia [ ] yrityskaupan kohteena olevien tuotteiden valmistamiseen ja käyttöön.
Kilpailuoikeudellinen arviointi
Yrityskauppavalvontasäännösten soveltuminen järjestelyyn
Marconi hankkii Nokialta sen liiketoiminnan osan. Kyseessä on kilpailunrajoituslain 11 §:n mukainen yrityskauppa.
Kilpailunrajoituslain 11 a §:n mukaiset liikevaihtorajat täyttyvät. Marconi-yritysryhmän maailmanlaajuinen liikevaihto oli vuonna 1998 noin 46 miljardia markkaa, kun liikevaihdosta on vähennetty British Aerospacelle myydyn liiketoiminnan liikevaihto ja siihen on lisätty tilikauden päättymisen jälkeen hankittujen Fore Systemsin ja Reltec Corporationin liikevaihdot. Kaupan kohteena olevien liiketoimintojen liikevaihto oli vuonna 1998 noin [ yli 150 ][10] miljoonaa markkaa.
Hankinnan kohteeseen kuuluvaa liiketoimintaa harjoitetaan kilpailunrajoituslain 11 a §:n tarkoittamalla tavalla Suomessa.
Relevantit markkinat
Tuotteet
Yleisten verkkojen laitteet voidaan jaotella mm. yleisten puhelunvälitysjärjestelmien, siirtojärjestelmien, radiojärjestelmien sekä matkapuhelinverkon markkinoihin.[11] Yrityskauppa koskee siirtojärjestelmien markkinoita. SDH-teknologiaa käytetään myös radiosiirtojärjestelmissä, jotka voivat rajatusti korvata kaapelisiirtojärjestelmät erityisesti alueverkoissa. Radiosiirtojärjestelmissä ei kuitenkaan ole kyse yrityskaupan kohteena olevista itsenäisistä SDH-laitteista eikä yrityskaupalla siten ole suoraa vaikutusta näiden markkinoiden kilpailutilanteeseen.
Kaapeliin perustuva siirtojärjestelmä tarjoaa siirtotoimintoja liikenteelle paikallisten keskusten ja kauttakulkukeskusten välillä sekä vuokrayhteyksille yritysasiakkaiden välillä. SDH-siirtojärjestelmä on yleisesti valokaapelitekniikalla[12] toteutettu menetelmä suurinopeuksiseen digitaaliseen siirtoon. SDH-teknologia on pääosin korvannut aiempaa PDH-siirtotekniikkaa[13]. SDH-siirtojärjestelmiä käytetään Suomessa pääasiassa teleoperaattoreiden runkoverkoissa eli valtakunnallisissa tai alueellisissa verkoissa, jotka yhdistävät keskuksia, pienempiä paikallisia verkkoja tai erillisverkkoja. PDH-siirtojärjestelmiä on Suomessa vielä käytössä erityisesti runkoverkon vähäliikenteisillä alueilla, mutta uusia PDH- siirtojärjestelmiä ei Suomessa asenneta, vaan kyse on lähinnä korvausinvestoinneista. PDH-siirtojärjestelmät eivät sisälly yrityskaupan kohteeseen, vaan Nokia jää toimimaan näille markkinoille tuotteen elinkaaren ajaksi. Marconi ei myöskään ole toimittanut Suomeen PDH-siirtojärjestelmälaitteita.
WDM-teknologia on menetelmä valokaapeliteknologiaan perustuvien siirtojohtojen kapasiteetin moninkertaistamiseksi yhdistämällä aallonpituuksia lähetyspäässä ja erottamalla ne vastaanottopäässä. Yhden kuidun sisällä lähetetyn informaation määrä voidaan moninkertaistaa lähettämällä useita bittivirtoja eri aallonpituuksilla, so. eri väreinä. WDM-teknologian avulla on mahdollista laajentaa SDH-teknologiaan perustuvien verkkojen kapasiteettia pienemmin kustannuksin kuin mitä aiheutuisi uuden valokaapelin asentamisesta. DWDM-teknologia on WDM-teknologian tehokkaampi ja kehittyneempi versio.
Suomessa alue- ja runkoverkot ovat täysin digitaalisia ja niissä käytetään pääasiassa valokaapeleita. Olemassa olevaa PDH-teknologiaa korvataan edelleen SDH-teknologialla lähivuosina. Esimerkiksi Sonera on ilmoittanut kehittävänsä valtakunnallista verkkoaan ainoastaan valokaapeli- ja SDH-tekniikalla, kun taas alueverkoissa käytetään myös digitaalisia radiolinkkejä. Sonera on ottanut käyttöön myös WDM-teknologiaa eräissä runkoverkon osissa, joiden kapasiteetti on ollut liian pieni. WDM-teknologian avulla on ollut mahdollista lisätä kapasiteettia asentamatta uusia valokaapeleita.[14]
Yrityskaupan kilpailuvaikutusten kannalta olennainen osa siirtolaitejärjestelmää on verkonhallintajärjestelmä. Verkonhallintajärjestelmä on ohjelmisto, jonka tavoitteena on vähentää tarpeettomia huoltokäyntejä ja parantaa verkon suorituskykyä. Se mahdollistaa mm. vian paljastamisen ja paikantamisen ennakolta, palvelun laatuun liittyvien raportointien tekemisen sekä verkon konfiguroinnin eli ristiinkytkentälaitteiden kääntämisen liikenteen mukaan. Verkonhallinnalla on suuri merkitys erityisesti valtakunnallista verkkoa operoiville yrityksille, koska huoltomatkat ovat pitkiä. Operaattori voi vaikuttaa potentiaalisten järjestelmä toimittajien määrään vaatimalla toimittajiltaan avoimia rajapintoja, jotka mahdollistavat eri toimittajien verkonhallintajärestelmien liittämisen toisiinsa. Standardointi ei kuitenkaan ole edennyt niin pitkälle, että samalla verkonhallintajärjestelmällä voitaisiin hallinnoida useamman toimittajan laitteita, vaan kunkin toimittajan siirtojärjestelmä vaatii oman verkonhallintajärjestelmänsä.
Relevantit tuotemarkkinat
Ilmoittajan näkemyksen mukaan kaupan kohteena olevat SDH- ja WDM/DWDM -siirtojärjestelmälaitteet kuuluvat samoille relevanteille hyödykemarkkinoille. Järjestelmä koostuu ilmoittajan mukaan eri komponenteista (syöttö- ja pudotussolmut, kaapelijärjestelmät, ristiinkytkennät ja verkonhallintajärjestelmät), joita ilmoituksessa käsitellään yhdessä.
Kilpailuviraston selvitysten mukaan SDH- ja WDM-siirtojärjestelmät eivät ole täysin toisiaan korvaavia ja näiden tuotesegmenttien kilpailutilanteessa on ainakin toistaiseksi eroja. WDM-teknologiaa ollaan vasta ottamassa käyttöön Euroopassa, kun taas SDH-teknologia on jo vallitseva teknologia. Markkinoilla on WDM-toimittajia, jotka eivät toimi SDH-markkinoilla, joskin kaikki suurimmat toimijat tullevat tarjoamaan lähitulevaisuudessa molempia teknologioita. Kilpailuviraston selvitysten perusteella WDM-siirtolaitteet voivat korvata SDH-laitteet vain rajatusti, sillä pelkästään WDM-laitteilla tullaan rakentamaan siirtojärjestelmiä vilkasliikenteisimpiin yhteyksiin lähinnä datasiirtoa varten ja mahdollisesti joskus myöhemmin muuta IP-protokollaan perustuvaa liikennettä varten. Jatkoselvityksissä osapuolet ovat tarkentaneet yrityskaupan kohteena olevien tuotteiden ominaisuuksia. Osapuolten mukaan Nokian tuotepaletissa ei ole varsinaisia WDM-tuotteita, vaan niihin sisältyy SDH-tuotteita, joihin on integroitu WDM-ominaisuuksia. Yrityskaupalla on siten ainoastaan vähäinen suora vaikutus pelkkien WDM-tuotteiden markkinoilla.
Kilpailuvirasto on yrityskauppaa tutkiessaan tarkastellut erikseen kilpailuvaikutuksia SDH- ja WDM-siirtolaitesegmenteillä. Kilpailuvirasto ei kuitenkaan ole määritellyt relevantteja tuotemarkkinoita, koska yrityskaupalla ei ole kilpailunrajoituslain 11 d §:n 1 momentin tarkoittamia kilpailuvaikutuksia edellä mainitulla tavalla määritellyillä markkinoilla.
Relevantit maantieteelliset markkinat
Ilmoittaja katsoo maantieteellisten markkinoiden olevan maailmanlaajuiset tai kattavan vähintään ETA-alueen. Ilmoittaja perustelee käsitystään muun muassa sillä, että merkittävimmät siirtojärjestelmätoimittajat toimivat kansainvälisesti ja suuri osa tuotteista viedään valmistusmaan ulkopuolelle. Ilmoittajan mukaan myöskään hintatasossa ei ole merkittäviä eroja maantieteellisten alueiden välillä. SDH- ja WDM-markkinoille pääsy ei edellytä paikallista läsnäoloa. Esimerkiksi Marconi toimittaa tuotteet Suomeen ilman paikallista edustusta.
Kilpailuviraston ensimmäisen vaiheen selvityksissä tuli esiin viitteitä siitä, että SDH-tuotteiden markkinat saattaisivat olla ilmoittajan esittämää suppeammat. Erilaisista standardeista johtuen SDH-tuotteiden markkinat eivät voi asiakkaan kannalta olla ainakaan maailmanlaajuiset.[15] WDM-tuotteiden kohdalla vastaavia standardeista johtuvia rajoitteita ei Kilpailuviraston tietojen mukaan ole.
Operaattorit kilpailuttavat siirtojärjestelmätoimittajia kansainvälisesti erityisesti uuden teknologian käyttöönottovaiheessa ja vaihtoehtojen määrä on suurin rakennettaessa kokonaan uutta verkkoa. Kun toimittajat on valittu, uusien yrittäjien on vaikeampi päästä markkinoille ennen kuin esimerkiksi teknologiassa tapahtuu olennaisia muutoksia. Kokonaan uusi toimittaja näyttää saavan tilaisuuden, jos nykyisen toimittajan toiminta tai sen tarjoama teknologia ei tyydytä asiakasta. Markkinoiden erilaisen kehitysasteen vuoksi kilpailutilanne näyttäisi vaihtelevan eri alueiden välillä.
llmoittaja on selvittänyt, että ETA-alueella kussakin maassa on yleensä 2-3 maittain vaihtuvaa toimittajaa, joista yksi on mahdollinen paikallinen toimittaja. Kotimaisilla toimittajilla on osaksi historiallisista syistä merkittävät markkinaosuudet omissa maissaan. ETA-alueen muut suuret SDH- ja WDM -toimittajat (Alcatel, Nortel Networks, Siemens, Lucent) ovat tehneet tarjouksia SDH- ja WDM-toimituksista Suomeen, mutta Lucentia lukuun ottamatta merkittäviä toimituksia ei Kilpailuviraston saamien tietojen mukaan ole toistaiseksi ollut. Osapuolten toiminnan päällekkäisyydet ja kaupan suurimmat vaikutukset näkyvät Suomessa, koska Nokialla on kotimaisena toimittajana ollut Suomessa vahvempi asema kuin muualla, vaikka Nokian SDH/WDM-siirtojärjestelmien liikevaihdosta [ ][16] % kertyi ulkomailta. Markkinat ovat todennäköisesti kansallisia markkinoita laajemmat.[17]
Kilpailuvirasto ei ole kuitenkaan määritellyt relevantteja maantieteellisiä markkinoita, koska yrityskauppa ei aiheuta kilpailunrajoituslain 11 d §:n tarkoittamia kilpailuvaikutuksia edellä mainitulla tavalla määritellyillä markkinoilla.
Kilpailuvaikutusten arviointi
SDH-siirtolaitteet
Ilmoittajan arvion mukaan itsenäisinä tuotteina myytävien SDH-tuotteiden markkinoiden arvo oli Suomessa vuonna 1998 vain noin [150–200][18] miljoonaa markkaa. Keskittymän osapuolet ovat viime vuosina olleet pääasialliset toimittajat Suomessa[19] ja keskittymän markkinaosuus on siten merkittävä. Koska relevantit markkinat ovat todennäköisesti kansallisia markkinoita laajemmat Suomen markkinaosuus ei anna täysin oikeaa kuvaa kilpailutilanteesta. ETA-alueen SDH-markkinoista Marconin markkinaosuus on ollut 25–35%[20] ja Nokian markkinaosuus noin [0-10]%. Suomen markkinaosuudet ovat 1990-luvulla SDH-teknologian käyttöaikana vaihdelleet merkittävästi ja operaattorit ovat vaihtaneet toimittajaa, mikäli toinen toimittaja on tarjonnut edistyneempiä verkkoratkaisuja. Ilmoittaja on selvittänyt, että suurella markkinaosuudella ei ole merkitystä, koska asiakkaat voivat vapaasti vaihtaa toimittajaa.
Kilpailuviraston saamissa lausunnoissa annettujen tietojen mukaan teleoperaattorit voivat periaatteessa vaihtaa toimittajaa. Lausunnoissa todetaan myös, että käytännössä toimittajan vaihtamista rajoittavat monet tekijät ja jatkuvaa kilpailua käy yleensä vain muutama toimittaja. Kansainvälisestä standardoinnista huolimatta eri toimittajien tuotteet eroavat toisistaan siinä määrin, että verkon loogiset osakokonaisuudet (esim. yksi alueverkkorengas tai yksi runkoverkon yhteys) yleensä rakennetaan yhden toimittajan laitteilla. Yleinen käsitys markkinoilla on myös se, että usean toimittajan järjestelmän ylläpitäminen tulee huomattavasti kalliimmaksi kuin kahden toimittajan. Markkinoilta saaduissa lausunnoissa korostetaan kokonaisedullisuutta. Olemassa oleva toimittaja pystyy tarjoamaan ratkaisun edullisemmin, koska asiakkaan ei tarvitse maksaa uuden toimittajan aiheuttamia ylimääräisiä kustannuksia. Operaattorit huoltavat siirtojärjestelmänsä pääsääntöisesti itse. Usean toimittajan tilanteessa tarvitaan usean laitetekniikan osaamista, moninkertaista varaosalogistiikkaa, useampia ohjelmistolisenssejä, useita käyttö- ja ylläpitosopimuksia. Jokaisen toimittajan järjestelmänosia varten tarvitaan pääsääntöisesti myös oma verkonhallintajärjestelmä.
Täydellinen olemassa olevan verkon korvaaminen uuden toimittajan tuotteilla ei ole ollut taloudellisesti mahdollista. SDH-verkkojen käyttöikä on suhteellisen pitkä (10-20 vuotta). Olemassa oleva laitekanta vaikuttaa merkittävästi toimittajan valintaan uushankinnoissa, koska uuden toimittajan ottaminen tuo yllä kuvaillun tyyppisiä ongelmia. Voimassaolevat hankintasopimukset eivät estä operaattoreita vaihtamasta toimittajaa kesken sopimuskauden, mutta volyymialennusten menettäminen ja vaihtamisesta aiheutuvat kustannukset tekevät sen epätodennäköiseksi ilman erityistä syytä. Operaattorit pyrkivät myös strategisiin kumppanuuksiin toimittajiensa kanssa, koska kumppani osallistuu tuotekehitykseen ja operaattori saa laitteisiin toivomiaan ominaisuuksia.
Ilmoittaja on ilmoituksessa esittänyt lukuisia kansainvälisiä toimijoita, joiden se katsoo kilpailevan Suomen SDH/WDM-markkinoilla. Kilpailuviraston selvitysten mukaan useimmat näistä eivät käytännössä ole toimittaneet Suomeen kyseisiä tuotteita, mutta niiden olemassaolo potentiaalisina kilpailijoina vaikuttaa siirtojärjestelmien hintatasoon Suomessa. Ilmoituksen liitteistä käy ilmi, että osa nimetyistä kilpailijoista (Ericsson, Siemens) toimii Marconin SDH-tuotteiden jakelijoina ETA-alueella (jakelu ei koske WDM-tuotteita). Siemens on ilmoittajan mukaan kuitenkin kehittämässä omaa SDH-tuotteiden tuotevalikoimaansa. Kansainvälisistä kilpailijoista erityisesti amerikkalainen Lucent on ollut läsnä Suomen SDH-markkinoilla ja se on lisäksi merkittävin WDM-toimittaja Euroopassa.
Ilmoittaja on esittänyt, että uudet operaattorit kilpailuttavat toimittajat uusien verkkohankkeiden yhteydessä, jolloin muilla toimittajilla on yhtä hyvät mahdollisuudet kilpailla näistä kuin keskittymällä. Kilpailuvirasto on ilmoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että rakennettaessa täysin uutta verkkoa, operaattorilla on selvästi useampia toimittajavaihtoja, koska valinta ei ole sidottu jo hankittuihin laitteisiin. Useimmat markkinoilla toimijat pitävät epätodennäköisenä, että Suomeen tullaan rakentamaan lisää valtakunnallisia verkkoja. Uusien kansainvälisten operaattoreiden verkkoinvestoinnit lisäävät kuitenkin kilpailua Suomen siirtojärjestelmämarkkinoilla. Yrityskaupan jatkoselvitysten aikana pohjoismainen operaattori Tele1 Europe ilmoitti valinneensa amerikkalaisen Lucentin kumppanikseen pohjoismaisen verkon rakennuksessa. Suurimpiin kaupunkeihin keskittyvä Tele 1 Europe rakentaa verkkoaan yrityskäyttöön.
Kilpailuvirasto on jatkovaiheen selvitysten perusteella päätynyt siihen, ettei Marconi/Nokia-keskittymä edellä selvitetyistä toimittajan vaihtamiseen liittyvistä esteistä huolimatta pääse Suomen markkinoilla asemaan, jossa se voisi käyttäytyä riippumattomasti kilpailijoistaan ja asiakkaistaan. Toimittajan vaihtamiseen liittyvät kustannukset tulevat pitämään toimittajamäärän jatkossakin kohtuullisen pienenä. Tuotteen luonteen vuoksi kullakin alueella on kansainvälisestikin vain 2–3 toimittajaa. Operaattorit ovat kuitenkin hankkineet verkkoonsa eri vaiheissa myös muiden toimittajien kuin keskittymän osapuolten laitteita, joten kilpailuttaminen vähintään kahden toimittajan välillä on kaikissa tilanteissa mahdollista. Puitesopimukset siirtojärjestelmien toimituksista ja ylläpidosta solmitaan 2–3 vuodeksi yleensä operaattoreiden toivomuksesta, koska pidemmät sopimukset estävät esimerkiksi toistuvat ylläpitomaksujen korotukset. Operaattorilla voi olla puitesopimuksia useamman toimittajan kanssa samanaikaisesti. On myös todennäköistä, että erityisesti puitesopimusten uusimisvaiheessa pyydetään tarjouksia useammalta potentiaaliselta toimittajalta hintavertailuja varten; suomalaiset operaattorit ovat saaneet keskimäärin 5–6 vastausta siirtolaitteita koskeviin tarjouspyyntöihin. SDH- ja WDM- teknologian markkinoita leimaa voimakas tuotekehitys, minkä vuoksi laitteiden hinnat koko ajan alenevat. Hintojen olennainen nostaminen ilman, että asiakkaat siirtyvät muualle ei ole mahdollista.
Suomalaisten asiakkaiden asemaan yrityskaupalla ei ole välitöntä vaikutusta, koska niillä on osapuolten kanssa voimassaolevat sopimukset, joiden ehtoja noudatetaan sopimusten voimassaoloajan. Operaattorit ostavat samoilta toimittajilta yleensä muitakin kuin siirtolaitteita, mikä välillisesti lisää niiden neuvotteluvoimaa. Suomalaisten operaattorien neuvotteluasemaa on parantanut myös kansainvälisten toimijoiden kiinnostus käyttää Suomen kehittyneitä ja kooltaan pienehköjä telemarkkinoita ”testauslaboratoriona”, mikä on pitänyt muun muassa siirtolaitteiden hinnat alhaisina.
WDM-siirtolaitteet
WDM-siirtolaitteiden markkinat ovat vasta syntymässä ja Marconi on selvityksensä mukaan tehnyt ensimmäisen WDM-laitetoimituksensa Suomeen marraskuussa 1999. Suomen WDM-markkinoiden kokonaisarvo on toistaiseksi vain noin 10–30 miljoonaa markkaa. WDM-laitteita on toimittanut Suomeen Marconin lisäksi Ericsson, joka ei ole läsnä SDH-markkinoilla. Markkinoilta saatujen tietojen mukaan WDM-tuotteissa uuden toimittajan kilpailumahdollisuudet ovat paremmat, koska SDH- ja WDM-tuotteiden välillä on kysymys sellaisesta teknologiamurroksesta, jolloin toimittajavalinta tehdään kokonaan alusta. Operaattoreilta saatujen tietojen mukaan SDH- ja WDM-laitemarkkinat eivät ole sidoksissa toisiinsa siten, että WDM-toimittajan valintaan vaikuttaisi se, että ko. toimittaja on ollut SDH-tuotteiden toimittaja. Kilpailuviraston selvitysten aikana on useampaan kertaan esitetty arvioita, joiden mukaan SDH-markkinat on pääsääntöisesti jaettu joitakin vuosia sitten ja vastaava kilpailu toimittajien kesken on käynnissä WDM-markkinoiden suhteen.
Ylläpito ja verkonhallintajärjestelmät
Operaattorien ja laitetoimittajien tekemiin puite/hankintasopimuksiin sisältyy yleensä paitsi itse laitteita ja niiden ylläpitoa koskevat kaupan ehdot, myös verkonhallintajärjestelmän hankintaa ja ylläpitoa koskevat ehdot.
Verkonhallintajärjestelmän hankintakustannuksiin sisältyy verkonhallinnan laitteisto (tyypillisesti Unix-asemia), perusohjelmisto ja peruskoulutus sekä lisenssimaksu, joka määräytyy verkon koon mukaan. Osapuolilta saatujen tietojen mukaan Nokia ja Marconi käyttävät samoja laitteistoja. Hankintakustannusten lisäksi operaattori maksaa vuosittaista ylläpitomaksua, joka sisältää mm. help-desk-palveluja sekä ohjelmistopäivitykset, joilla tuetaan uusia laiteversioita, mutta jotka eivät kuitenkaan sisällä verkonhallinnan kannalta merkittävää uutta toiminnallisuutta. Aika ajoin toimittaja kehittää verkonhallinnan toiminnallisuutta merkittävästi lisääviä uusia ohjelmistoversioita, joista kiinnostuneen asiakkaan on yleensä maksettava erikseen. Toimittajien käytännöt ylläpitomaksuun sisältyvistä ohjelmistomuutoksista vaihtelevat, mutta hinnoittelusta sovitaan asiakkaan kanssa puitesopimuksen yhteydessä.
Marconi on jatkoselvitysten aikana tuonut esiin, että se suunnittelee yhdistävänsä siirtolaitteiden verkonhallintajärjestelmäänsä ominaisuuksia, joiden avulla samalla verkonhallintajärjestelmällä voidaan hallita myös yrityskaupan kohteena olevia siirtojärjestelmälaitteita. Tästä seuraa kustannussäästöjä ylläpidossa ja verkonhallinnan tehostumista niille asiakkaille, joilla on tällä hetkellä käytössä molempien osapuolten laitteita. Verkonhallintakustannusten pieneneminen saattaa edelleen vähentää joidenkin operaattorien kiinnostusta vaihtaa toimittajaa. Esteet tarvittaessa vaihtaa uuteen toimittajaan eivät yrityskaupan johdosta silti merkittävästi lisäänny, koska hallintajärjestelmien yhdistämisen vuoksi operaattorien käyttämien verkonhallintajärjestelmien lukumäärä pysyy mahdollisen uuden toimittajan tullessa yrityskauppaa edeltäneellä tasolla.
Kilpailuviraston saamissa lausunnoissa esitettyjen arvioiden vuoksi Kilpailuvirasto on selvittänyt verkonhallinnan yhdistämisestä aiheutuvia kustannuksia asiakkaille, joilla ei ole Marconin laitteita sekä Nokian verkonhallintajärjestelmän ylläpidon jatkumista. Nokian laitteita käyttäneet asiakkaat ovat Marconin näkökulmasta tavoiteltavia uusia asiakkaita, joiden kynnys valita laitetoimittajaksi jokin Marconin kilpailijoista on matalampi kuin molempien osapuolten laitteita käyttäneiden asiakkaiden. Marconi on selvittänyt, että olemassa olevien Nokian verkonhallintajärjestelmien tukemista jatketaan nykyisten ja suunniteltujen Synfonet-verkkoelementtien osalta. Sen lisäksi järjestelmiä kehitetään tukemaan joitakin Marconin valikoimaan kuuluvia verkkojen lisäelementtejä, jotka ovat puuttuneet Nokian tuotepaletista. Mikäli asiakas haluaa näitä lisäelementtejä, verkonhallinnan muutoksista mahdollisesti aiheutuvat kustannukset määräytyvät voimassaolevien (Nokian) ylläpitosopimusten mukaan, jotka siirtyvät Marconin vastuulle. Koska Marconi pyrkii yhdistämään verkonhallinnat, Nokian verkonhallintajärjestelmiin ei välttämättä enää kehitetä kokonaan uutta toiminnallisuutta. Mikäli asiakas haluaa lisätä verkon toiminnallisuutta, uusi versio perustuisi Marconin integroituun verkonhallintajärjestelmään. Koska uudesta toiminnallisuudesta asiakas joutuu yleensä aina maksamaan erikseen, asiakkaalle ei Marconin mukaan aiheudu erityisiä yrityskaupasta johtuvia lisäkustannuksia.
Johtopäätökset koskien yrityskaupan kilpailuvaikutuksia
Kilpailuvirasto on yllä selvittänyt yrityskaupan kohteena oleviin markkinoihin liittyviä ongelma-alueita ja todennut, ettei yrityskauppa Suomen markkinoilla olevasta korkeasta markkinaosuudesta huolimatta aiheuta merkittävää kilpailun estymistä. SDH- ja WDM- siirtojärjestelmien relevantit maantieteelliset markkinat ovat todennäköisesti Suomea laajemmat. Kansainvälisistä toimittajista erityisesti Lucent on ollut läsnä Suomen SDH-markkinoilla, minkä lisäksi suomalaiset operaattorit saavat tarjouksia useilta potentiaalisilta toimittajilta Euroopassa. Suomen SDH-markkinoiden kehitys osoittaa, että operaattorit voivat tarvittaessa vaihtaa toimittajaa. Kaikilla operaattoreilla on ollut useampia toimittajia ja merkittävimmät operaattorit ovat kertoneet pitävänsä myös jatkossa vähintään kahta toimittajaa.
Osapuolten antamien selvitysten mukaan Nokian tuotepaletissa ei ole varsinaisia WDM-tuotteita, vaan WDM-ominaisuuksia on integroitu osaksi SDH-tuotteita. Tästä johtuen yrityskaupalla on varsin vähäinen suora vaikutus WDM-siirtojärjestelmämarkkinoilla. Suomen WDM-siirtojärjestelmämarkkinat ovat joka tapauksessa vasta muotoutumassa ja kilpailu on avointa. Marconi on tehnyt ensimmäisen WDM-siirtolaitetoimituksen Suomeen loppuvuodesta 1999 ja sen lisäksi WDM-tuotteita on toimittanut Ericsson.
Ratkaisu
Kilpailuvirasto hyväksyy yrityskaupan, jossa Marconi hankkii Nokian itsenäisinä tuotteina myytävien SDH- ja WDM-siirtojärjestelmälaitteiden liiketoiminnan, koska yrityskauppa ei kilpailunrajoituslain 11 d §:n tarkoittamalla tavalla johda sellaisen määräävän aseman syntymiseen tai vahvistumiseen, joka merkittävästi estää kilpailua Suomen markkinoilla.
Kilpailuvirasto hyväksyy ilmoittajan esittämät kilpailunrajoitukset liitännäisrajoituksina, kuitenkin siten, että henkilöstöä koskeva aktiivinen rekrytointikielto voi koskea kilpailuviraston aiemman käytännön mukaisesti vain ns. johto- ja avainhenkilöitä.
Sovelletut säännökset
Kilpailunrajoituslaki 11 §, 11 a §, 11 b §, 11 d §
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta kilpailuneuvostolta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.
[1] GEC ei ole osa amerikkalaista GE- yritysryhmää, vaikka yritysten nimet ovat olleet samat
[2] Marconi kutsuu tätä kehittyvää verkkoinfrastruktuuria nimellä New Public Network.
[3] Synchronous Digital Hierarchy
[4] Wavelength Division Multiplexing ja Dense Wavelength Division Multiplexing
[5] Tieto poistettu liikesalaisuutena.
[6] Kilpailukiellon tarkka sisältö poistettu liikesalaisuutena.
[7] Tieto poistettu liikesalaisuutena.
[8] Tieto poistettu liikesalaisuutena.
[9] Tieto poistettu liikesalaisuutena.
[10] Tarkka tieto poistettu liikesalaisuutena.
[11] Esim. komission päätös asiassa IV/M:468, Siemens/Italtel, VL nro L 161, 12.7.1995, tai hieman tarkempi jaottelu komission päätöksessä IV/M.651, AT&T/Philips, Official Journal C 099, 2.4.1996.
[12] Valokaapeli tai optinen kaapeli on siirtokanava, joka on rakennettu erittäin puhtaasta lasista, jota pitkin digitaalisia signaaleja lähetetään valopulsseina. Valokaapelin etuja kuparikaapeliin nähden ovat suurempi siirtokapasiteetti ja alhaisempi häirintätaso. Tietoliikennekanavan kapasiteettia tarkastellaan kaistanleveytenä, jota digitaalisten kanavien kohdalla mitataan bitteinä sekunnissa.
[13] Plesiochronous Digital Hierarchy. PDH-laitteisiin ei tässä lueta liityntäverkon laitteita.
[14] Tiedot on kerätty Soneran osakkeiden tarjousesitteestä 24.9.1999. On syytä olettaa, ettei muiden operaattorien toiminta tarkasteltavilla markkinoilla olennaisesti poikkea Soneran toiminnasta.
[15] Ainakin Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Japanissa on käytössä SDH-teknologiaa vastaava SONET-teknologia. SDH ja SONET (Synchronous Optical Network) ovat keskenään yhteensopimattomia.
[16] Tieto poistettu liikesalaisuutena.
[17] Tämä on myös komission arvio esimerkiksi päätöksessä IV/M.651, AT&T/Philips, Official Journal C 099, 2.4.1996.
[18] Tarkka tieto poistettu liikesalaisuutena.
[19] Ilmoittajan arvion mukaan vuonna 1997 Marconi [20–30]%, Nokia [30–40] % ja vuonna 1998 Marconi [40–50 ]% ja Nokia [20–30 ] %. Tarkat markkinaosuustiedot on poistettu liikesalaisuuksina.
[20] Markkinaosuudessa on huomioitu myös jakeluyhteistyön kautta tapahtuva myynti.