Tiivistelmä
Yhtiö oli tehnyt kuluttajan kanssa maksusuunnitelman, jossa mukana ollut ehto, jonka mukaan kuluttaja sitoutunut maksamaan sopimussakkona maksusuunnitelman rikkomisesta 300 euroa.
Sovelletut säännökset
Saatavien perinnästä annetun lain (perintälaki) 4 §, korkolain 2 §, 4–11 §
Perustelut
Saatavien perinnästä annetun lain (perintälaki) 4 §:n nojalla perinnässä ei saa käyttää hyvän perintätavan vastaista tai muutoin velallisen kannalta sopimatonta menettelyä.
Korkolain 2 §:n 2 momentin (232/2001) mukaan, jos velallisen sitoumus liittyy kulutusluottoa tai muuta kulutushyödykettä koskevaan elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan väliseen sopimukseen, sitoumus on tehoton siltä osin kuin velallinen olisi velvollinen maksamaan enemmän viivästyskorkoa kuin korkolain 4-11 §:ssä säädetään. Jos velallinen on viivästyskoron lisäksi tai sen sijasta sitoutunut viivästyksen varalta maksamaan provisiota, palkkiota tai vastaavaa suoritusta, suorituksen yhteenlaskettu määrä ei säännöksen mukaan saa ylittää mainittua viivästyskoron määrää.
Kuluttajasaatavan perinnässä maksuviivästyksen johdosta laukeava sopimussakko, joka johtaa perintälain ja korkolain pakottavien säädösten mukaan määräytyvien viivästysseuraamusten enimmäismäärän ylittymiseen, on tehoton ja sitä koskeva sopimusehto pätemätön. Tällaisen sopimusehdon käyttäminen kuluttajasaatavan perinnässä on perintälaissa tarkoitetun hyvän perintätavan vastaista.
Kuluttaja-asiamies edellytti yhtiöltä sitoumusta, ettei se vastaisessa toiminnassaan käytä kuluttajasaatavien perinnässä ehtoa, jonka mukaan velalliselle tulee maksusuunnitelmassa sovitun suorituksen maksuviivästyksen vuoksi maksettavaksi korkolain mukaisen viivästysseuraamuksen ylittäviä maksuja. Yhtiö antoi pyydetyn sitoumuksen.