Loimua Oy / Leppäkosken Lämpö Oy (kuuleminen 9.11.2026 asti)

Ilmoittajan näkemys yrityskaupasta

Yrityskaupassa on kyse järjestelystä, jossa Loimua Oy (”Loimua” tai ”Ilmoittaja”) hankkii kaikki Leppäkosken Lämpö Oy:n (”Leppäkosken Lämpö”, yhdessä tytäryhtiönsä Ulvilan Lämpö Oy:n kanssa ”Kohdekonserni”) osakkeet (”Yrityskauppa”). Yrityskaupan toteutumisen jälkeen Loimua käyttää yksinomaista määräysvaltaa Leppäkosken Lämmössä.

Yrityskaupan osapuolet ja tausta

Loimua on suomalainen energiayhtiö, jonka liiketoiminta muodostuu pääasiassa kaukolämmön tuotannosta ja jakelusta, teollisuuden energiapalveluista sekä maakaasun myynnistä ja jakelusta, minkä lisäksi se tarjoaa vähemmässä määrin energiatehokkuus- ja hybridienergiaratkaisuja. Loimua toimii Kanta- ja Päijät-Hämeessä, Pirkanmaalla, Keski-Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Loimuan omistavat CVC DIF:n, Aberdeenin ja LPPI:n hallinnoimat rahastot.

Leppäkoski-konserniin kuuluvan Kohdekonsernin liiketoiminta muodostuu kaukolämmön tuotannosta ja jakelusta sekä vähemmässä määrin maakaasun jakelusta ja myynnistä sekä teollisuuden energiapalveluista. Kohdekonserni toimii Pirkanmaalla ja Satakunnassa sekä vähäisessä määrin myös Pohjois-Pohjanmaalla.

Yrityskauppa tarjoaa Loimualle mahdollisuuden toteuttaa strategiaansa ja kasvaa päämarkkinoillaan kannattavasti. Ilmoittajan näkemyksen mukaan osapuolten yhdistyminen mahdollistaa myös merkittävien synergiaetujen saavuttamisen.

Osapuolten toimintojen päällekkäisyydet ja markkina-asema

Sekä Loimua että Kohdekonserni toimivat kaukolämmön tuotannon ja myynnin, ulkoistettujen teollisuuden energiapalveluiden, maakaasun jakelun ja myynnin sekä puupolttoaineiden ja turpeen hankinnan markkinoilla Suomessa. Lisäksi Loimua tarjoaa kiinteistökohtaisia energiatehokkuusratkaisuja ja yksittäistapauksissa maalämpöön perustuvia lämmityspalveluja, kaukolämmön ja maalämmön yhdistäviä hybridilämmitysratkaisuja sekä jäähdytyspalvelua ja siihen liittyvää hukkalämmön talteenottoa, jollaisia Kohdekonserni ei tarjoa. Osapuolten toiminta-alueet eivät ole paikallisesti tarkasteltuna päällekkäisiä.

Ilmoittajan arvion mukaan vuonna 2025 kaukolämmön tuotannon ja myynnin markkinat Suomessa olivat kooltaan noin 3 miljardia euroa myynnin arvon ja 32 700 GWh myynnin määrän perusteella tarkasteltuna. Tarkastelutavasta riippumatta osapuolten yhteenlaskettu markkinaosuus tällä markkinalla oli 0–5 prosenttia.

Ulkoistettujen teollisuuden energiapalveluiden markkinoiden koko Suomessa oli Ilmoittajan arvion mukaan samana vuonna noin 450 miljoonaa euroa, ja osapuolten yhteenlaskettu markkinaosuus niillä oli 5–10 prosenttia. Pohjois-Pohjanmaalla, jossa molemmat osapuolet toimivat, vastaavien markkinoiden koko oli noin 80 miljoonaa euroa ja osapuolten yhteenlaskettu markkinaosuus niin ikään 5–10 prosenttia.

Maakaasun jakelun ja myynnin markkinat Suomessa olivat vuonna 2025 Ilmoittajan arvion mukaan kooltaan noin 1,1 miljardia euroa myynnin arvon perusteella ja 16 000 GWh myynnin määrän perusteella tarkasteltuna. Tarkastelutavasta riippumatta osapuolten yhteenlaskettu markkinaosuus tällä markkinalla oli 0–5 prosenttia.

Puupolttoaineiden hankinnan markkinoiden koko Suomessa vuonna 2025 oli Ilmoittajan arvion mukaan noin 2 miljardia euroa myynnin arvolla ja 47 500 GWh myynnin määrällä mitattuna, ja osapuolten yhteenlaskettu markkinaosuus oli 0–5 prosenttia riippumatta tarkastelutavasta. Niissä maakunnissa, joissa molemmilla osapuolilla on kaukolämpötoimintaa, niiden yhteenlaskettu markkinaosuus puupolttoaineiden hankinnassa jää Pirkanmaalla alle 5 prosentin ja Pohjois-Pohjanmaalla selvästi alle 10 prosentin.

Turpeen hankinnan markkinat Suomessa vuonna 2025 olivat puolestaan Ilmoittajan arvion mukaan kooltaan noin 120 miljoonaa euroa myynnin arvon ja 5 000 GWh myynnin määrän perusteella tarkasteltuna. Myös tällä markkinalla osapuolten yhteenlaskettu markkinaosuus oli 0–5 prosenttia tarkastelutavasta riippumatta. Osapuolet hankkivat saatavilla olevien tietojen perusteella turvetta eri maakunnista, joten niiden turpeen hankinnassa ei lähtökohtaisesti ole maantieteellistä päällekkäisyyttä.

Osapuolten yhteenlasketut markkinaosuudet jäävät näin ollen alhaisiksi kaikilla tarkastelluilla markkinoilla. Yrityskauppa ei käytännössä merkittävästi muuta markkinoiden rakennetta, koska kaukolämpö- ja maakaasuverkoissa on kyse paikallisesta verkkoliiketoiminnasta. Ulkoistetuissa teollisuuden energiapalveluissa Yrityskauppa puolestaan lisää Ilmoittajan markkinaosuutta vain marginaalisesti. Puupolttoaineiden ja turpeen hankintamarkkinoilla osapuolet ovat pieniä toimijoita, ja Ilmoittajan käsityksen mukaan niiden hankinta-alueet eivät lähtökohtaisesti ole päällekkäisiä, vaikka markkinaa tarkasteltaisiin alueellisella tasolla.

Yrityskaupalla ei myöskään ole vaikutuksia energiatehokkuus- tai hybridienergiaratkaisujen osalta, koska Kohdekonsernilla ei ole tällaista tarjontaa, ja Ilmoittajan oma tarjonta on joka tapauksessa pienimuotoista. Muut palveluntarjoajat voivat ilman Loimuan hyväksyntää tarjota sen asiakkaille vastaavia lämmönkäytön valvonta- ja ohjausratkaisuja kuin Loimua itse tarjoaa. Lisäksi muut palveluntarjoajat voivat tarjota kaukolämpöä ja muuta lämmönlähdettä (tyypillisesti maalämpöä) hyödyntäviä hybridiratkaisuja Loimuan kaukolämpöverkkoon liitetyissä kiinteistöissä. Kolmansien osapuolten tuottamien hybridiratkaisujen osalta noudatetaan alalla yleisesti sovellettavia Energiateollisuus ry:n suosituksen T1/2026 mukaisia kaukolämmön yleisiä sopimusehtoja (luku 5) sekä Energiateollisuuden ohjetta K1/2021 (Rakennusten kaukolämmitys – määräykset ja ohjeet), joka määrittelee vaatimukset rakennusten kaukolämpölaitteiden suunnittelulle, mitoitukselle ja kytkennöille. Loimua soveltaa muiden palveluntarjoajien toteuttamiin hybridienergiaratkaisuihin samoja, alalla yleisesti noudatettavia vaatimuksia kuin sen omiin vähäisiin kaukolämmön ja maalämmön yhdistäviin hybridilämmitysratkaisuihinsa. Loimuan käsityksen mukaan sen kaukolämpöverkkojen alueella on toteutettu joitakin kymmeniä kolmansien osapuolten hybridienergiaratkaisuja, kun taas Kohteen tietojen mukaan sen kaukolämpöverkkojen alueella näitä olisi yksittäisiä.

Yrityskauppa ei myöskään johda kilpailevien kaukolämmön tuottajien poissuljennan riskiin, vaikka molemmat osapuolet ostavat oman tuotantonsa lisäksi kaukolämpöä kolmansilta tahoilta. Osapuolet ovat valtakunnallisesti tarkasteltuina varsin pieniä toimijoita ja kaukolämmön hankinta on sidoksissa niiden paikallisiin kaukolämpöverkkoihin, eivätkä osapuolet siten ole vaihtoehtoisia ostajia samojen tuotantolaitosten tuottamalle lämmölle.

Markkinoille jää Yrityskaupan jälkeenkin useita erilaisia energiayhtiöitä, kuten kaukolämpötoimijat Helen Oy, Tampereen Energia Oy ja Fortum Oyj, teollisuuden energiapalveluissa toimivat Adven Oy, Nevel Oy ja Suomen Teollisuuden Energiapalvelut – STEP Oy sekä maakaasutoimijat Gasum Oyj, Elenger Oy ja Ignitis Suomi Oy. Myös puupolttoaineiden ja turpeen hankintamarkkinoille jää runsaasti sekä suuria että pienempiä toimijoita, joita ovat puupolttoaineiden hankinnassa esimerkiksi Helen Oy, Metsä Group ja UPM-Kymmene Oyj sekä turpeen hankinnassa Oulun Energia Oy, Kuopion Energia Oy ja EPV Energia Oy / Seinäjoen Energia Oy.

Yllä olevan perusteella Ilmoittaja katsoo, ettei Yrityskauppa olennaisesti estä tehokasta kilpailua, joten se tulee hyväksyä.