Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastellaan kuluttajien oikeudellista asemaa ja heidän mahdollisuuksiaan parantaa oikeusturvaansa velkomusasioissa, erityisesti summaarisessa menettelyssä. Summaarinen menettely on laajaa riita-asiaa kevyempi, suppeampi ja halvempi menettely. Vaatimuksia harvoin riitautetaan. Siitä seuraa, että perusteettomat vaatimukset hyväksytään helposti oikeudessa. Summaarisen menettelyn lähtökohtana on, että tuomioistuimen valta tutkia kanteen edellytyksiä on suppea, ja asianosaiset määrittävät oikeudenkäynnin kohteen asian riitautuessa. Kantajan vaatimukset hyväksytään pääsääntöisesti sellaisenaan, ellei kanne ole selvästi perusteeton tai sopimusehtodirektiivin vastainen.
Verkossa ja tekstiviestein haettaviin kuluttajaluottoihin on liittynyt erilaisia ongelmia niiden markkinoille tulosta asti eli vuodesta 2005 lukien. Kritiikkiä on kohdistettu korkeisiin korkoihin, kohtuuttomiin lainanhoitokuluihin ja luotonmyöntämisen kriteereihin. Ongelmiin on puututtu useilla lainmuutoksilla, joilla ei kaikilta osin ole saatu aikaiseksi toivottuja vaikutuksia. Lain muutokset ovat johtaneet korko- ja kustannuskaton asettamiseen luotoille. Muutokset ovat vähentäneet luottojen lukumääriä ja alentaneet luottokustannuksia.
Kuluttajat hyvin harvoin vastustavat kantajien summaarisia haastehakemuksia. Toisaalta käräjäoikeudet eivät juurikaan ota sopimusehtoja arvioitavaksi omasta aloitteestaan. Kuluttaja-asiamiehen avustustoiminnassa tehtyjen havaintojen perusteella jotkut haastehakemukset ovat olleet hyvin yksilöimättömiä ja epäselviä. Se heikentää osaltaan vastaajien mahdollisuuksia kiistää perusteeton haastehakemus.
Vireille panon helppous summaarisessa menettelyssä on avannut myös mahdollisuuksia väärinkäytöksille. Jotkut toimijat ovat esimerkiksi virittäneet tilausansoja, joilla kuluttajia erehdytetään tekemään tilaussopimus. Näitä kyseenalaisia ja usein riitautettuja saatavia on sitten peritty laittamalla lukuisia haastehakemuksia vireille käräjäoikeuksissa. Summaariseen menettelyyn päätyy myös vanhentuneita, osin poismaksettuja tai muuten perusteettomia saatavia. Prosessioikeudelliset seikat ovat johtaneet huomattavan monessa tapauksessa aineellisoikeudellisesti virheelliseen lopputulokseen.
Yleiskuva viime vuosien tapahtumista summaarisessa menettelyssä on huolta herättävä. Vuosina 2022–2024 vireille on laitettu tuhansia kyseenalaisia summaarisia velkomuskanteita. Kuluttajat ovat kiistäneet kanteen sadoissa tapauksissa, mutta yhtiöt ovat jatkaneet niiden ajamista kiistämisestä huolimatta. Oikeudenkäynneissä esiin tulleiden seikkojen takia kuluttaja-asiamiehelle on usein ollut syytä epäillä, että perinnän kohteena olevat saatavat ovat merkittävältä osin perusteettomia. Kuitenkin lähes kaikki velalliset ovat kuluriskin vuoksi tai kun he eivät ymmärrä, osaa tai uskalla velkomuskannetta riitauttaa, joko maksaneet kanteen mukaisesti tai jättäytyneet vastaamatta kanteeseen, jolloin kanne on ratkaistu yksipuolisella tuomiolla sellaisenaan velkojan hyväksi.
Tutkimusaineiston sekä kuluttajaviranomaisten valvontatyössä ja tuomioistuimissa saamien kokemusten perusteella tilanteen korjaamiseksi tarvitaan parempaa tiedonkulkua, suppeiden kanteiden perusteiden selkeyttämistä, velvoitteiden ja vastuiden, so. kannustinjärjestelmän tasapainottamista kantajien ja vastaajien välillä, turvaavia vakuuksia kuluttajien oikeudenkäyntikuluvaatimusten varalle velkojan maksukyvyttömyystilanteissa sekä sanktioita kantajan toimenpiteille, jotka heikentävät vastaajien mahdollisuuksia päästä oikeuksiinsa. Ennakkoratkaisuilla voidaan tuottaa laaja-alaisesti väärinkäyttöä vähentävää vaikutusta. Tilannetta voidaan parantaa sekä lainsäädäntöä että käytäntöjä kehittämällä.