Normaalisti markkinat toimivat niin sujuvasti, ettei niiden erinomaisuutta arjen keskellä aina edes huomaa. Kun tarvitset pikaisesti WC-paperia, sitruunaa ja saippuaa, löydät yleensä helposti ne kaikki lähikauppasi hyllyiltä siististi aseteltuna – kuin sinua varten! Ne ovat oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kuitenkin lukemattomien ihmisten on täytynyt tehdä monia asioita kauan sitten, että nuo hyödykkeet olisivat siinä ulottuvillasi. Yhden oli täytynyt lähteä ajamaan harvesteria, toisen istuttamaan sitruunansiemeniä, ja kolmannen sekoittamaan NaOH-liuosta ja kookosrasvaa. Nämä ja lukuisat muut asiat oli tehty, että sinun tarpeesi kuluttajana tulevat tyydytetyksi. Toki ostoksesi jälkeen hyllyille yleensä jää vielä noita tuotteita, mutta yleensä kuitenkin vain kohtuullinen määrä. Loppujen lopuksi pieni osa valmistuneista hyödykkeistä jää lopulta kokonaan käyttämättä eli menee suoraan kaatopaikalle.
Tuo kaikki edellä kuvattu on tapahtunut ilman keskitettyä koordinointia. Päätöksiä on tehty metsien ja sitruunaviljelmien reunoilla, saippuatehtaalla sekä lukemattomissa muissa paikoissa. Adam Smith kutsui tuota ohjausmekanismia talouden “näkymättömäksi kädeksi”.
Kilpailu- ja kuluttajapolitiikka korjaavat markkinoiden toimintaa
Markkinat eivät kuitenkaan välttämättä toimi parhaalla mahdollisella tavalla, jos ne jätetään toimimaan vapaasti yksin ilman valvontaa ja sääntelyä. Moni asia voi mennä pieleen. Joku yritys saattaa saada määräävän markkina-aseman ja käyttää sitä väärin estäen uusien yritysten markkinoille tuloa, nostaa hintatasoa ja kangistaa näkymättömän käden ohjausta. Ja vaikka markkinat yleisesti ottaen toimisivat moitteetta, kuluttajien oikeuksien turvaamiseen on usein tarvetta, sillä suhteessa yrityksiin kuluttaja on heikompi osapuoli. Näin on varsinkin, kun kyse on välttämättömyyshyödykkeistä tai erityisryhmistä.
Markkinat voivat siis epäonnistua tuottamaan parhaan mahdollisen hyvinvoinnin kuluttajille silloinkin, kun olot ovat normaalit. Asioiden korjaamiseen tarvitaan julkista sektoria ja poliittisia toimia. Mutta myös politiikkaepäonnistumisen (government failure) uhka vaanii. Saattaa syntyä tarvetta asettaa pidikkeitä myös poliittiselle päätöksenteolle, ettei julkinen valta sorru kiusaukseen ja ala tarpeettomasti häiritä markkinoiden toimintaa. Esimerkiksi valtio voi jakaa kilpailua vääristäviä tukia yrityksille. Julkinen valta voi myös itse toimia markkinoilla niin, että elinkeinotoiminnan edellytykset eivät ole tasapuoliset yksityisten yritysten kanssa.
Kilpailu- ja kuluttajapolitiikassa kiinnitetään huomiota kaikkiin neljään edellä mainittuun näkökohtaan: yritysten määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön, kuluttajien oikeuksien toteutumiseen, valtion yritystukiin sekä kilpailuneutraliteettiin julkisen ja yksityisen elinkeinotoiminnan välillä. Talousteoriaan ja empiirisiin aineistoihin tukeutuen voidaan arvioida vaihtoehtoisten toimien vaikuttavuutta, jotta löydettäisiin kuluttajien kannalta parhaat ratkaisut.
Poikkeusoloissa markkinatilanne muuttuu nopeasti
Edellä kerrotuista asioista huolehtiminen on tärkeä ja vaativa tehtävä normaalioloissakin. Merkitys ja vaikeus korostuvat entisestään luonnonmullistuksen tai koronaviruksen kaltaisen epidemian aiheuttaman talouskriisin aikana. Talouskriisin iskettyä taloudellinen aktiviteetti alenee, työpaikkoja tuhoutuu ja kuluttajien hyvinvointi ja luottamus heikkenee. Osa yrityksistä päätyy rikkomaan pelisääntöjä selviytyäkseen uudessa tilanteessa. Äkkinäinen kriisi myös kohtelee yrityksiä ja kuluttajia epätasa-arvoisesti. Välttämättömyyshyödykkeistä voi tulla äkkinäistä niukkuutta. Toiset kuluttajat ovat uhatumpia kuin toiset. Tarvittaisiin toimenpiteiden vaikuttavuuden arviointia, ja nopeasti.
Moni yritys joutuu lopettamaan toimintansa kokonaan ja lopullisesti. Toisaalta jotkut yritykset saattavat päästä määräävään markkina-asemaan, koska kilpailijoita on kadonnut markkinoilta tai koska nämä yritykset sattuvat valmistamaan jotain kriisin aikana kriittistä tuotetta. Kriisi voi siis tarjota joillekin yrityksille tilaisuuden käyttää tilannetta hyväksi tavalla, joka on kyseiselle yritykselle erittäin tuottoisaa, mutta haitallista kuluttajille ja muille yrityksille kansantaloudessa. Pahimmillaan kyse voi olla suorastaan systeemisestä tai rakenteellisesta kriisistä. Vahinko voi olla silloin pitkäkestoinen. Yritysrakenteet saattavat keskittyä tavalla, joka heikentää talouskasvun kannalta tärkeää yritysrakenteiden jatkuvaa uudistumista.
Poikkeusoloissa yritykset saattavat myös ryhtyä uudenlaiseen yhteistyöhön. Joskus se on perusteltua kuluttajien edun näkökulmasta, jolloin kilpailuviranomaiset suhtautuvat siihen myönteisesti. Näin on toimittu EU:ssa ja Suomessa tämänkin kriisin aikana. Mutta vaarana myös on se, että yritykset yhteistuumin alkavat rajoittaa kilpailua. Voi käydä myös niin, että kilpailua rajoittavasta toiminnasta muodostuu pysyvä pahe, joka vahingoittaa talouskasvua ja kuluttajien etua pitkällä aikavälillä.
Kilpailu- ja kuluttajapoliittinen sääntely talouskriisissä
Nyt emme ole taantuman kynnyksellä. Meitä uhkaa talouskriisi. Tavalliset talouspolitiikan välineet eivät silloin riitä vaan tarvitaan järeämpiä keinoja. Meidän on syytä alkaa varautua ainakin henkisesti siihen, että edessämme voi olla poikkeuksellisen vakava, ehkäpä systeeminen talouskriisi. Siinä tapauksessa edes tunnetut järeät keinot eivät välttämättä yksin riitä vaan tarvitaan ehkä myös poikkeuksellisia keinoja. Niitähän on jo jouduttu ottamaan käyttöön. Ihmisten liikkuvuutta ja yritysten elinkeinon harjoittamisen vapautta on merkittävästi rajoitettu hyvin poikkeuksellisella tavalla.
Tämä on vakavan harkinnan paikka myös kilpailu- ja kuluttajapolitiikalle. Millä keinoilla varmistetaan, että kuluttajille välttämättömien hyödykkeiden saatavuus on kaikissa tilanteissa turvattu ja että hyödykkeitä tarjotaan kohtuullisilla ehdoilla, että markkinoiden toimivuuden kannalta tärkeä yritysten välinen kilpailu jatkuu terveenä ja että julkisen sektorin välttämättömät järeät toimet eivät samalla tarpeettomasti nakerra yksityisen elinkeinotoiminnan pitkän aikavälin elinehtoja? Piru on taas yksityiskohdissa: joissakin kohdissa kilpailu- ja kuluttajapolitiikan ruuveja voi olla tarpeen väliaikaisesti kiristää ja joissakin kohdissa höllentää.
Pitäisi varautua myös siihen, että markkinoiden toiminnan poikkeusolot syvenevät ja pitkittyvät. Varautumisen tärkeydestä on nyt saatu opettavaisia esimerkkejä terveydenhoidossa. On tärkeää miettiä myös sitä, millaista varautumista tarvittaisiin markkinoiden toimivuuden hoidossa. Konkreettisia päätöksiä joudutaan tekemään koko ajan sekä kilpailun että kuluttajansuojan valvonnassa.
Päätöksenteon pohjaksi tarvittaisiin kipeästi arvioita eri ratkaisujen vaikutuksista. Ongelmana on, että tällaisista poikkeuksellisista oloista on niukasti empiiristä aineistoa ja teoriapohjakin voi olla osin erilainen kuin normaalioloissa. Toimien ajoituksen kanssa pitää olla tarkkana, koska sekä empiminen että kiiruhtaminen voi tulla kalliiksi.
Jossain vaiheessa olot alkavat normalisoitua. Silloin on harkittava faktoihin perustuen, missä järjestyksessä kilpailu- ja kuluttajapolitiikan säätöruuveja olisi syytä alkaa palautella takaisin normaaliasentoihinsa. Koronaviruksen aiheuttama epidemia koettelee ihmisiä, yhteiskuntaa ja taloutta monella tapaa eikä koettelemuksitta selviä myöskään kilpailu- ja kuluttajapolitiikka.
Mika Maliranta
Kirjoittaja toimii tutkimusprofessorina Kilpailu- ja kuluttajaviraston vaikutusarviointiyksikössä.
Tämä artikkeli on osa KKV:n uutiskirjettä 2/2020.