Markkinaoikeus kielsi 24.3. kuluttaja-asiamiehen hakemuksesta Elisa Oyj:tä käyttämästä kuluttajien matkapuhelinliittymiä koskevissa sopimuksissa sopimusehtoa, jonka mukaan paperilaskusta veloitetaan erillinen 1,90 euron tai sitä suurempi maksu. Markkinaoikeus ei kuitenkaan kieltänyt maksullisia paperilaskuja kokonaan. Kiellon tehosteeksi asetettiin 100 000 euron uhkasakko.
Markkinaoikeuden 24.3.2014 antama ratkaisu ei ole vielä lainvoimainen, vaan osapuolilla on kaksi kuukautta aikaa hakea siihen valituslupaa korkeimmalta oikeudelta. Elisa on jo hakenut valituslupaa. Myös kuluttaja-asiamies on hakemassa valituslupaa. Seuraavaksi odotetaan, myöntääkö korkein oikeus valitusluvan. Ratkaisun lopullisia vaikutuksia ei voida siten vielä määritellä.
Puhelinliittymän paperilaskun maksullisuus on kuluttajalle kohtuuton sopimusehto
Elisa Oyj on perinyt asiakkailtaan matkapuhelinliittymän paperilaskusta 1,90 euron maksun. Sähköiset laskutustavat ovat maksuttomia. Kuluttaja-asiamies lähti markkinaoikeudelle tekemässään hakemuksessa siitä, että paperille tulostettu ja postitse saajalle toimitettu lasku on edelleen tällaisissa palveluissa laskuttamisen perusmuoto eikä kuluttajan pidä joutua maksamaan siitä erillistä maksua. Kaikilla puhelinliittymien omistajilla ei ole internet-liittymää tai verkkopankkitunnuksia, jolloin heillä ei myöskään ole mahdollisuutta ottaa vastaan lisämaksuttomina tarjottuja sähköisiä laskuja.
Kuluttaja-asiamies piti tarpeellisena saada ennakkopäätös siitä, voidaanko Elisan sopimusehtoa pitää kohtuuttomana ja vei asian markkinaoikeuden ratkaistavaksi. Markkinaoikeus ei kieltänyt ratkaisussaan perimästä erillistä maksua paperilaskusta. Sen sijaan se kielsi Elisaa veloittamasta kuluttajien matkapuhelinliittymien paperilaskuista 1,90 euroa tai sitä suurempaa maksua.
Lisäksi markkinaoikeus totesi, että myös 1,90 euroa alempi maksu, esimerkiksi Elisan aikaisemmin perimä 0,95 euroa, saattaa olla yksittäistapauksissa kohtuuton, kun otetaan huomioon käytetyn sopimusehdon kokonaisvaikutukset.
KKV:n tiedote 26.3.2014
Markkinaoikeuden ratkaisu MAO:193/14