Kuluttajaluottojen tarjoaminen

(2017)

Sisällys

  1. Kuluttajaluoton tarjoamisen perussäännöt tiivistetysti
  2. Linjauksen lähtökohtia
  3. Kuluttajansuojalain 7 luvun soveltamisala
  4. Säännösten pakottavuus ja etusijajärjestys
  5. Kuluttajaluoton mainonta
    5.1 Kuluttajaluoton mainonnassa annettavat tiedot
    5.2 Luottokustannukset, todellinen vuosikorko ja käteishinta
    5.3 Luottoa koskevat tiedot tulee ilmoittaa selkeästi, näkyvästi ja tiiviisti
    5.4 Jatkuva luotto, kertaluotto, hyödykesidonnainen luotto, osamaksu
  6. Luoton hintaa rajoittava sääntely
  7. Ennen luottosopimuksen tekemistä annettavat tiedot
  8. Luottosopimuksen tekeminen
  9. Hyvä luotonantotapa
    9.1 Asiattoman houkuttelun ja painostuksen kielto luoton markkinoinnissa
    9.2 Luoton myöntämisen ei tule hallita muun hyödykkeen markkinointia
    9.3 Lisämaksullisen tekstiviestipalvelun tai muun vastaavan viestipalvelun kielto
    9.4 Kuluttajalle tulee taata riittävästi tietoa selkeällä tavalla
    9.5 Velallisen neuvonta ja vastuullinen suhtautuminen maksujärjestelyihin
  10. Kytkykaupan kielto
  11. Luottokelpoisuuden arviointi
  12. Luotonvälittäjän velvollisuudet

 


1. Kuluttajaluoton tarjoamisen perussäännöt tiivistetysti

1.1. Markkinoinnista tulee käydä ilmi luotonantaja ja mahdollinen luotonvälittäjä
1.2. Jos kuluttajaluoton mainonnassa ilmenee luottosopimuksen ehtoja koskeva tieto, on ilmoitettava samalla myös luoton todellinen vuosikorko, luoton korko ja muut luottokustannukset, luoton määrä tai luottoraja, luottosopimuksen kesto sekä luoton ja luottokustannusten yhteismäärä ja maksuerien suuruus siten, että tiedot annetaan edustavan esimerkin avulla
1.3. Luottoa koskevat tiedot tulee mainonnassa ilmoittaa selkeästi, näkyvästi ja tiiviisti
1.4. Mainosvälinekohtaiset rajoitukset eivät oikeuta poikkeamaan tietojen ilmoittamisesta
1.5. Todelliseen vuosikorkoon on laskettava mukaan kaikki luotosta perittävät, luotonantajan tiedossa olevat kustannukset
1.6. Luotosta perittävien kustannusten enimmäismäärää on rajoitettu alle 2000 euron luotoissa
1.7. Kuluttajalle tulee antaa vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot ennen luottosopimuksen tekemistä
1.8. Luottosopimus on tehtävä kirjallisesti tai sähköisesti
1.9. Markkinoinnissa ei saa käyttää asiatonta houkuttelua tai painostusta
1.10. Luoton markkinoinnissa pääsanomana tulee olla luotto ja sitä koskevat tiedot
1.11. Muun tavaran tai palvelun markkinoinnissa luoton tarjoaminen ei saa hallita
1.12. Lisämaksullisia viestipalveluita ei voi käyttää luottosuhteeseen liittyvässä asioinnissa
1.13. Kuluttajalle tulee tarvittaessa erikseen selittää luoton keskeiset ehdot ja ominaisuudet
1.14. Luoton myöntämistä ei pidä kytkeä toisen palvelun hankkimiseen (kytkykaupan kielto)
1.15. Luoton myöntäminen edellyttää kuluttajan luottokelpoisuuden arviointia
1.16. Luottoa ei saa myöntää kuluttajalle, jolla ei ole edellytyksiä luoton takaisinmaksuun
1.17. Kuluttajalle tulee antaa tietoa ja neuvontaa maksuvaikeuksien välttämiseksi

2. Linjauksen lähtökohtia

Tässä linjauksessa selvitetään kuluttajansuojalain (KSL) 7 luvun säännösten soveltamista kuluttajaluottojen tarjoamiseen kuluttajille. Perusperiaatteet tulevat sovellettavaksi kaikkeen KSL 7 luvun soveltamisalaan kuuluvaan kuluttajaluoton tarjontaan.

Kuluttajaluottoja ovat kaikki elinkeinonharjoittajan kuluttajille tarjoamat luotot luottomuodosta, luoton määrästä, luottoajasta ja luoton käyttötarkoituksesta riippumatta.

Asunto-omaisuuteen liittyviä kuluttajaluottoja koskee KSL 7 a luku (HE 77/2016, sivu 50). Asunto-omaisuuteen liittyviin kuluttajaluottoihin sovelletaan lisäksi eräitä KSL 7 luvun säännöksiä (KSL 7a:31.1). Tätä linjausta ei ole laadittu näitä luottoja silmällä pitäen.

3. Kuluttajansuojalain 7 luvun soveltamisala

Kuluttajaluotolla tarkoitetaan luottoa, jonka elinkeinonharjoittaja (luotonantaja) sopimuksen mukaan myöntää tai lupaa myöntää kuluttajalle lainana, maksunlykkäyksenä tai muuna vastaavana taloudellisena järjestelynä (KSL 7:1.1). 

Kuluttajaluottoon rinnastetaan vuokra- tai muu sellainen sopimus, jonka nojalla tavara luovutetaan kuluttajan hallintaan ja jonka ehtojen mukaan tavaran käteishinta ja luottokustannukset tulevat suoritetuiksi vuokrakaudella tai jonka ehtojen mukaan kuluttaja voi muutoin tulla tavaran omistajaksi sopimuksen päättyessä (KSL 7:1.2). 

Kuluttajaluottoon rinnastetaan myös luotto, jonka joku muu luotonantaja myöntää tai lupaa myöntää kuluttajalle lainana, maksunlykkäyksenä tai muuna vastaavana taloudellisena järjestelynä, jos elinkeinonharjoittaja välittää luoton kuluttajalle (ns. vertaislainat). Luoton kuluttajalle välittävän elinkeinonharjoittajan on tällöin huolehdittava siitä, että luottosuhteessa noudatetaan KSL 7 luvun säännöksiä (KSL 7:1.3) (HE 77/2016, sivu 44).

Kuluttajansuojalain 7 luvun säännöksien soveltamisalan rajoituksista säädetään tarkemmin luvun 1, 2 ja 3 §:ssä.

4. Säännösten pakottavuus ja etusijajärjestys

Kuluttajaluottoja koskeva kuluttajansuojalain 7 luku on pakottava kuluttajan hyväksi. Kuluttajaa ei voi asettaa lain säännöksiin verrattuna huonompaan asemaan edes hänen suostumuksellaan (KSL 7:5).

Kuluttajansuojalain 7 luvun säännökset ovat erityissäännöksiä suhteessa saman lain 2 luvun yleisiin säännöksiin. Kuluttajansuojalain 2 luvun säännöksillä ei ole 7 luvun sääntelyä rajoittavaa merkitystä. Lain 2 luvun säännöksiä sovelletaan silloin, kun ei ole olemassa niitä koskevaa 7 luvun erityissääntelyä.

Kuluttajansuojalain 6 a luvun rahoituspalvelujen ja rahoitusvälineiden etämyyntiä koskevia säännöksiä sovelletaan rinnan kuluttajansuojalain 7 luvun säännösten kanssa.

Kuluttajansuojalain 7 luvun säännöksillä on pantu täytäntöön direktiivi 2008/48/EY kulutusluottosopimuksista. Kuluttajansuojalain 7 luvun säännöksillä on kansallisesti säädetty kuluttajien eduksi direktiiviä laajemmasta tiedonantovelvollisuudesta mainonnassa.

5. Kuluttajaluoton mainonta

5.1. Kuluttajaluoton mainonnassa annettavat tiedot

Tarjottaessa yksilöityä kuluttajaluottoa tiettyyn hintaan markkinoinnista on käytävä ilmi luotonantaja ja mahdollinen luotonvälittäjä (KSL 2:8 ja 7:48).

Jos mainonnassa kerrotaan luoton korko, muu luotosta perittäviä kustannuksia kuvaava luku tai muu luottosopimuksen ehtoja koskeva tieto, mainoksesta on tällöin käytävä ilmi kaikki seuraavat tiedot (KSL 7:8.1):

•    luoton todellinen vuosikorko;
•    luoton korko ja muut luottokustannukset;
•    luoton määrä tai luottoraja;
•    luottosopimuksen kesto;
•    hyödykkeen käteishinta ja mahdollinen käsiraha, jos kyse on tietyn hyödykkeen oston rahoittamiseksi mainostetusta luotosta;
•    luoton ja luottokustannusten yhteismäärä sekä maksuerien määrä.

Tietojen on vastattava luotonantajan tavanomaisesti tarjoamia luottoehtoja (KSL 7:8.2).

Jos esimerkiksi televisiomainoksessa ilmoitetaan ”Koko vaihtoautovalikoima nyt vain 1,5 %:n rahoituskorolla”, mutta ei anneta muita luottoa koskevia tietoja, mainos on ristiriidassa KSL 7:8.1:n kanssa. Näin siksi, että mainoksessa on ilmoitettu luoton korko, mutta jätetty ilmoittamatta muut KSL 7:8.1:ssä edellytetyt tiedot.

Jos tarjottavan luoton koron vaihteluväli on esimerkiksi 24 prosentista 46 prosenttiin, tulee tavanomaisia luottoehtoja kuvaavan esimerkin perustua myönnettyjä luottoja koskevaan edustavaan laskelmaan.

KSL 7:8.1:n mukainen ”luoton korko” tarkoittaa korkoa prosenttiarvoisena.

KSL 7:8.1:n mukainen ”muut luottokustannukset” tarkoittaa yksityiskohtaisia tietoja kaikista sovellettavista maksuista, jotka sisältyvät kuluttajalle aiheutuviin kokonaisluottokustannuksiin. Mainonnassa tulee siten eritellä ja yksilöidä kaikki ne maksut, jotka luoton koron kanssa muodostavat kokonaisluottokustannukset.

KSL 7:8.1:n mukainen ”maksuerien määrä” tarkoittaa yksittäisten maksuerien euromäärää. Mikäli viimeinen tai jokin muu maksuerä poikkeaa suuruudeltaan muista maksueristä, myös tämän tai näiden maksuerien suuruudet tulee käydä mainonnasta ilmi yhdessä muiden euromääräisten maksuerien kanssa.

Juokseva korko ilmoitetaan vuosikorkona (direktiivin 2008/48/EY 3 artikla). Myös korkein oikeus on päätöksessään KKO:2015:60 lausunut luoton koron ilmoittamisesta todeten, että luottokoron ilmoittaminen epäselvästi vain kuukausikorkona ei täyttänyt kuluttajansuojalainsäädännön vaatimuksia.

Edellä mainittua yksityiskohtaista tiedonantovelvollisuutta ei ole silloin, kun mainoksessa ainoastaan mainitaan mahdollisuus saada kuluttajaluottoa, esimerkiksi ilmoittamalla maksuvälineeksi kelpaava luottokortti tai mainitsemalla osamaksumahdollisuudesta.

Jos esimerkiksi auton kuvan yhteydessä ilmoitetaan ”Tule ja tutustu edullisiin rahoitusratkaisuihimme verkkosivuilla tai liikkeessämme”, mainoksessa ei edellytetä kaikkien KSL 7:8.1:ssä lueteltujen tietojen esittämistä, koska siinä ei ole kerrottu sopimuksen ehtoja koskevaa tietoa.

5.2. Luottokustannukset, todellinen vuosikorko ja käteishinta

Luottokustannuksilla tarkoitetaan luotonantajan tiedossa olevien, kuluttajaluottosuhteen johdosta kuluttajan maksettavaksi tulevien korkojen, kulujen ja muiden maksujen yhteismäärää; luottokustannuksiin luetaan myös luottosopimukseen liittyvien vakuutusten ja muiden lisäpalveluiden kustannukset, jos lisäpalvelua koskevan sopimuksen tekeminen on edellytyksenä luoton saamiseksi markkinoiduin ehdoin (KSL 7:6.1).

Markkinaoikeus on ratkaisukäytännössään pitänyt luoton myöntämisen ehtona ollutta maksullista takausta kuluttajansuojalain 7 luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuna lisäpalveluna, jonka kustannukset on otettava huomioon osana luottokustannuksia ja siten myös todellisen vuosikoron laskennassa (MAO:701/14).

Markkinaoikeuden ratkaisussa MAO:701/14 oli kyse pikaluottoyhtiön menettelystä. Pikaluoton saaminen oli edellyttänyt takausta. Takaukseksi oli voitu hyväksyä luotonhakijan esittämä henkilötakaaja tai pikaluottoyhtiön yhteistyökumppanin myöntämä maksullinen takaus. Markkinaoikeus katsoi, että kyseessä oli KSL 7:6.1:ssä tarkoitettu lisäpalvelu, maksullisen takauksen kustannukset olivat luotonantajan tiedossa ja maksullista takausta koskevan sopimuksen tekeminen oli ollut edellytyksenä luoton saamiselle markkinoiduin ehdoin.

Todellisella vuosikorolla tarkoitetaan korkoprosenttia, joka saadaan laskemalla luottokustannukset vuosikorkona luoton määrälle lyhennykset huomioon ottaen. Todellisen vuosikoron laskemistavasta ja laskennassa käytettävistä oletuksista säädetään oikeusministeriön asetuksella kuluttajaluoton todellisesta vuosikorosta 1123/2016. (KSL 7:6.3).

Kuluttaja-asiamies on linjannut, että luoton nostamisesta perittävä palkkio on otettava huomioon jatkuvan luoton todellista vuosikorkoa yleismarkkinointivaiheessa ilmoitettaessa, vaikka ensimmäinen nosto olisi ilmainen tai mahdollisia seuraavia nostoja edullisempi (KKV/426/14.08.01.05/2016).

Kuluttaja-asiamies katsoi, ettei yleismarkkinointivaiheessa todellisen vuosikoron laskemisen ulkopuolelle ole tarkoitettu suljettavan kaikkia sellaisia kustannuksia, joiden lopullinen määrä riippuu kuluttajan tavasta käyttää luottoa sen ehtojen mukaisesti. Tällaiset kustannukset ovat aina sinänsä luotonantajan tiedossa, sillä ne perustuvat luotonantajan omiin sopimusehtoihin ja hinnoitteluun. Tapa, jolla tällaisia vaihtelevia kustannuksia käsitellään todellista vuosikorkoa laskettaessa, määräytyy kuluttajaluoton todellisesta vuosikorosta annetussa asetuksessa määriteltyjen vakioitujen oletusten mukaisesti. Asetuksen liitteen II osan kohdan 9 mukaan, jos tietyksi ajanjaksoksi tai tietylle määrälle tarjotaan erisuuruisia korkoja ja maksuja, korkokannaksi ja maksuiksi katsotaan korkein korko ja maksu koko luottosopimuksen voimassaoloaikana. Normaalia nostoeräkohtaista palkkiota ei voida siten jättää pois huomioon otettavista luottokustannuksista kuluttajalle erityisenä etuna tarjottavan maksuttoman ensinoston perusteella. Nostopalkkion määränä on pidettävä sen hinnaston mukaista korkeinta hintaa.

Todellista vuosikorkoa laskettaessa luoton kokonaismäärällä ja luoton nostoerän määrällä tarkoitetaan kaikkia kuluttajan käyttöön annettuja summia. Luoton kokonaismäärään ei voida sisällyttää summia, joilla on tarkoitus täyttää luoton perusteella sovitut sitoumukset, kuten hallinnolliset kulut, korot, palkkiot tai muunlaiset maksut ja joita ei ole tosiasiallisesti maksettu kuluttajille (Unionin tuomioistuimen ratkaisu asiassa C-377/14).

Euroopan komissio on laatinut tulkinta-asiakirjan todellisen vuosikoron laskemiseksi SWD(2012) 128 final 8.5.2012.

Käteishinnalla tarkoitetaan hyödykkeen lopullista kokonaishintaa, joka sisältää verot ja maksut (KSL 2:8).

5.3. Luottoa koskevat tiedot tulee ilmoittaa selkeästi, näkyvästi ja tiiviisti

Jos mainoksessa ilmoitetaan yksikin edellä kohdassa 5.1. mainittu luottosopimuksen ehtoa koskeva tieto, mainoksessa tulee ilmoittaa kaikki muutkin lakisääteiset tiedot selkeällä ja näkyvällä tavalla sekä tiiviinä kokonaisuutena. (KSL 7:8.2) (HE 77/2016, sivut 45-46)

Vaatimuksella tietojen ilmoittamisesta mainoksessa selkeästi, näkyvästi ja tiiviisti tarkoitetaan sitä, että kuluttajaluoton mainonnassa ilmoitettavat tiedot on esitettävä siten, että kuluttajalla on tosiasiallinen mahdollisuus vaivatta nähdä tai kuulla esitetyt tiedot sekä saada tietojen pohjalta selkeä kokonaiskuva tarjotusta luotosta.

Selkeyttä ja näkyvyyttä koskevaa vaatimusta ei ole noudatettu esimerkiksi silloin, jos momentissa tarkoitetut tiedot tai joku niistä esitetään tv-kuvan alalaidassa niin pienellä kirjasinkoolla tai niin lyhyen ajan, ettei keskivertokuluttaja kykene niitä vaivatta havaitsemaan. Samoin vaatimuksia rikkoo menettely, jossa lehtimainonnassa tai tienvarsimainonnassa käytetty kirjasinkoko tai kirjasinkoko yhdistettynä taustan väriin johtaa siihen, ettei keskivertokuluttaja kykene vaivatta näkemään tekstiä. Tiiviyttä koskevalla vaatimuksella on erityistä merkitystä verkkomainonnassa. Vaaditut tiedot eivät saa olla hajallaan eri puolilla verkkosivustoja siten, ettei kuluttaja saa niitä vaivatta yhtenä kokonaisuutena. (HE 77/2016, sivu 46)
    
Jos televisiomainoksessa ilmoitetaan näkyvästi ”Koko vaihtoautovalikoima nyt vain 1,5 %:n rahoituskorolla”, muiden luottoa koskevien tietojen ilmoittamisen jäädessä ruudun alalaitaan muutaman sekunnin ajaksi, mainos on ristiriidassa KSL 7:8.1:n ja KSL 7:8.2:n kanssa. Näin siksi, että mainoksessa on ilmoitettu selkeästi luoton korko, mutta jätetty muut KSL 7:8.1:ssä edellytetyt tiedot ns. pikkuprintin varaan.

Jos kadunvarsimainoksessa ilmoitetaan näkyvästi ”Koko vaihtoautovalikoima nyt vain 1,5 %:n rahoituskorolla”, jonka lisäksi todetaan ”Tutustu rahoitustarjouksiimme tarkemmin verkkosivuillamme”, mainos on ristiriidassa KSL 7:8.1 ja KSL 7:8.2 kanssa. Näin siksi, että mainoksessa on ilmoitettu selkeästi luoton korko, mutta jätetty muut KSL 7:8.1 edellytetyt tiedot ilmoitettavaksi muussa mainonnassa. Puutteellisuutta ei voida myöskään perustella mainosvälinekohtaisilla rajoituksilla, koska tällaisilla perusteilla ei ole KSL 7:8:n soveltamista rajoittavaa merkitystä.

Jos huonekaluja esittelevän monisivuisen mainosliitteen jokaisella sivulla annetaan luottoa koskevana tietona huonekalun maksamista koskevan kuukausierän määrä, tulee jokaisella sivulla esittää yhtenä kokonaisuutena kaikki KSL 7:8.1:ssä edellytetyt tiedot. Riittävää ei ole, että luottoa koskevat tiedot käyvät kokonaisuudessaan ilmi vain mainosliitteen takasivulta.

Arvioitaessa markkinaoikeuden ratkaisukäytännön mukaan mainosten sisältämän tekstin luettavuutta arvioinnin perustana käytetään etäisyyttä ja olosuhteita, joissa kuluttajien on tyypillisesti tarkoitettu havainnoivan kyseisiä mainoksia (MAO:224/12, MAO:225/12).

Markkinaoikeuden ratkaisussa MAO:224/12 oli kyse pikalainaa koskevista kadunvarsimainoksista, joissa luoton nimen ohella oli keskeisenä viestinä esitetty ”Ensilaina 500€” tai ”Maksuaika 30-90 päivää”. Koska mainoksissa ei esitetty kaikkia KSL 7:8.1:ssä edellytettyjä tietoja, markkinointi oli kuluttajansuojalain vastaista.
Markkinaoikeuden ratkaisussa MAO:225/12 oli myös kyse pikalainaa koskevista kadunvarsimainoksista. Mainostauluissa oli ilmoitettu verkkosivujen osoite ja sen alla luoton määrä ”50-2500€” tai ”luoton takaismaksuaika ”7 pv-24 kk”. Nämä tekstit olivat vieneet lähes ¾ mainostaulujen pinta-alasta (mainostaulujen koko oli 80X120cm). Huomattavasti pienemmällä kirjasinkoolla oli mainostauluissa ollut muuta luottoa koskevaa tietoa. Markkinaoikeus totesi, että arvioitaessa kyseisten mainosten sisältämän tekstin luettavuutta arvioinnin perustana käytetään etäisyyttä ja olosuhteita, joissa kuluttajien on tyypillisesti tarkoitettu havainnoivan kyseisiä mainoksia. Koska mainosten alalaidan teksti ei täyttänyt selkeyden ja helpon havaittavuuden vaatimusta, markkinointi oli kuluttajansuojalain vastaista.

Kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:n 2 momentin säännökset käytettyyn viestimeen liittyvistä rajoitteista ja elinkeinonharjoittajan muista toimenpiteistä olennaisten tietojen antamiseksi kuluttajille eivät ole kuluttajansuojalain 7 luvun mukaisen tiedonantovelvollisuuden arvioinnin kannalta merkityksellisiä (MAO:224/12, MAO:225/12).

Luottoa koskevassa mainoksessa oleva puute ei korjaannu sillä, että kuluttajalle tarjotaan myyjää, esitettä, verkko-osoitetta tai muuta välinettä lisätietojen hankkimiseksi. Myöskään sillä ei ole merkitystä, voiko kuluttaja välittömästi mainoksen perusteella tehdä luottoa koskevan hankinnan.

Kun lainsäädäntö edellyttää mainoksessa annettavan paljon yksityiskohtaista tietoa kuluttajaluotosta ja kun tietojen esitystavalta edellytetään nimenomaista selkeyttä, näkyvyyttä ja tiivistä esittämistapaa, markkinoijan tulee kiinnittää erityistä huomiota mainosvälineen valintaan. Riittävää ei ole se, että kaikki tiedot annetaan yhdellä kertaa, vaan myös tietojen esittämistavalle, kuten selkeydelle ja näkyvyydelle, on asetettu tiukat vaatimukset.

5.4. Jatkuva luotto, kertaluotto, hyödykesidonnainen luotto, osamaksu

Jatkuva luotto on kuluttajaluotto, joka on ennalta sovittuun luottorajaan asti jatkuvasti kuluttajan käytettävissä ilman luotonantajan erillistä luottopäätöstä (KSL 7:7).

Kertaluotto on muu kuluttajaluotto kuin jatkuva luotto (KSL 7:7).

Hyödykesidonnainen luotto on kulutushyödykkeen hankkimista varten myönnettävä kuluttajaluotto, jonka antajana on myyjä tai palveluksen suorittaja itse taikka muu elinkeinonharjoittaja myyjän tai palveluksen suorittajan kanssa tekemänsä sopimuksen tai muun kuluttajien luotottamista koskevan järjestelyn perusteella (KSL 7:7).

Osamaksukaupalla tarkoitetaan sellaista tavaran kauppaa, jota koskevan sopimuksen mukaan hinta suoritetaan maksuerissä, joista yksi tai useampi erääntyy sen jälkeen, kun tavara on luovutettu kuluttajalle (ostaja), ja jossa elinkeinonharjoittaja (myyjä) on pidättänyt itselleen joko oikeuden tavaran takaisin ottamiseen, jos ostaja laiminlyö hänelle sopimuksesta johtuvan velvollisuuden täyttämisen, taikka omistusoikeuden tavaraan siihen asti, kun joko koko hinta tai ainakin määrätty osa niistäkin maksueristä, jotka erääntyvät tavaran luovuttamisen jälkeen, on suoritettu (KSL 7:7).

6. Luoton hintaa rajoittava sääntely

Jos luoton määrä tai luottoraja on alle 2 000 euroa, luottosopimuksen mukainen luoton todellinen vuosikorko saa olla enintään korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko lisättynä 50 prosenttiyksiköllä. Hyödykesidonnaiseen luottoon korkokattosäännöstä sovelletaan kuitenkin vain, jos kuluttajalla on luottosopimuksen nojalla myös oikeus nostaa rahavaroja (KSL 7:17a).

Ns. korkokattosäännöstä ei voi kiertää esimerkiksi siten, että luottoraja asetetaan näennäisesti vähintään 2.000 euron suuruiseksi, mutta rajoitetaan sopimusehdoin kuluttajan oikeutta käyttää luottoa, vaikka rajoittamiselle ei ole asiamukaista perustetta. Asianmukaisena rajoitusperusteena voidaan pitää ainakin luottokortin käytön turvallisuuden vaarantumista tai muita maksupalvelulain 57 §:n 1 momentissa mainittuja perusteita (HE:78/2012, sivu 19).

7. Ennen luottosopimuksen tekemistä annettavat tiedot

Sen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään tiedonantovelvoitteista, luotonantajan ja luotonvälittäjän on hyvissä ajoin ennen luottosopimuksen tekemistä annettava kuluttajalle pysyvällä tavalla "Vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot"-lomaketta käyttäen tiedot luotonantajasta, luotosta, luototettavasta hyödykkeestä, sopimusrikkomuksen seuraamuksista ja kuluttajan oikeuksista (KSL 7:9.1).

Tapauksesta riippuen sovellettavaksi voivat lisäksi tulla kuluttajansuojalain 6 a luvun, tietoyhteiskuntakaaren sekä maksupalvelulain säännökset (HE:24/2010, sivut 31-32).

Kts. esimerkiksi markkinaoikeuden päätös MAO:257/09, jolla yritystä kiellettiin käyttämästä pikalainoja matkapuhelimen tekstiviestien välityksellä tarjotessaan menettelytapaa, jossa yritys jättää toimittamatta lainasopimusmenettelyssä KSL 6 a luvun 6 – 9 §:n mukaisia ennakkotietoja ja 11 §:n 1 momentin mukaisia sopimusehtoja hyvissä ajoin ennen sopimuksen tekemistä kuluttajalle henkilökohtaisesti, kirjallisesti tai sähköisesti siten, että kuluttaja voi tallentaa ja toisintaa ne muuttumattomina.

Unionin tuomioistuin on asiassa C-49/11 antamassaan ennakkoratkaisussa arvioinut tietojen ilmoittamistapaa ja pysyvän tavan käsitettä (vrt. KSL 7:9.1). Tuomioistuimen mukaan pysyvän tavan vaatimusta ei täytä menettely, jossa tiedot ovat saatavilla vain yrityksen internetsivustolle johtavan hyperlinkin kautta, koska yritys ei tällöin ”toimita” tietoja ja kuluttaja ei ”saa” niitä. Kts. myös KKO:2016:73.

Luotonhakuprosessi voi esimerkiksi ohjata kuluttajan tallentamaan ja tulostamaan ennakkotiedot ja sopimusehdot. Vaihtoehtoisesti tiedot voidaan lähettää kuluttajalle sähköpostitse (HE 24/2010, sivu 30). Kuluttaja-asiamies painottaa sitä, että tietojen on kuitenkin tämän lisäksi aina oltava luontevasti luotonhakuprosessissa esillä.

8. Luottosopimuksen tekeminen

Kuluttajaluottosopimus on tehtävä kirjallisesti ja kuluttajalle on annettava kappale sopimusta. Sopimus voidaan tehdä myös sähköisesti siten, että kuluttaja voi tallentaa ja toisintaa sopimuksen muuttumattomana (KSL 7:17.1)

Kuluttajaluottosopimuksessa on mainittava (KSL 7:17.2)
•    tiedot luottosopimuksen osapuolista;
•    tiedot 7 luvun 9 §:ssä tarkoitetuista seikoista;
•    sopimuksen muut ehdot;
•    tiedot peruuttamisoikeuden käyttämisen edellytyksistä;
•    tiedot luottosopimuksen irtisanomisesta ja muusta päättämisestä;
•    tiedot oikeussuojakeinoista ja valvontaviranomaisesta

Luottosopimuksessa mainittavista tiedoista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Kuluttajalta ei saa luottosuhteen perusteella periä korkoja tai maksuja, josta ei ole sovittu kuluttajaluottosopimuksessa (KSL 7:17.3).

Korkein oikeus on päätöksessään KKO:2016:73 lausunut kuluttajaluottosopimusten muotovaatimuksista todeten, että jollei luotoantaja ole huolehtinut siitä, että kuluttaja saa pysyvällä tavalla haltuunsa kuluttajaluottosopimuksen, luotonantaja ei saa periä minkäänlaisia luottokustannuksia.

Luotonantajan on ennen kuluttajaluottosopimuksen päättämistä todennettava luottoa hakevan henkilöllisyys huolellisesti. Jos henkilöllisyys todennetaan sähköisesti, luotonantajan on käytettävä tunnistusmenetelmää, joka täyttää vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä allekirjoituksista annetun lain (617/2009) 8 §:ssä säädetyt vaatimukset (KSL 7:15.1)

9. Hyvä luotonantotapa

Luotonantajan on luotonannossa meneteltävä vastuullisesti (KSL 7:13.1).

Vastuullisuus ulottuu luottosuhteen kaikkiin vaiheisiin markkinoinnista luottosopimuksen tekemiseen ja mahdollisten ongelmien selvittämiseen. Säännös on joustava normi ja se täydentää kuluttajansuojalain 2 ja 3 luvun säännöksiä sekä 7 luvun muita säännöksiä (HE:24/2010, sivu 33).

Kuluttajansuojalain 7 luvun 13 §:n 2 momentin 1 – 5 kohdissa on lueteltu seuraavia menettelytapoja, joiden noudattamista erityisesti edellytetään:

9.1. Asiattoman houkuttelun ja painostuksen kielto luoton markkinoinnissa

Luoton markkinoinnin pääsanoman tulee olla tarjotussa luotossa ja sen esittelyssä. Kiellettyinä markkinointikeinoina pidetään erilaisten lisäetujen, arpajaisten ja kylkiäisten käyttämistä luottojen markkinoinnissa siten, että ne ovat hallitsevassa asemassa (HE:24/2010, sivu 34).

Kiellettyä on myös alennuksen tai muun edun tarjoaminen kuluttajalle heti hyödykkeen maksamisen yhteydessä, jos etu annetaan vain luotolla maksaville tai luottosopimuksen tekeville. Tällaisena etuna ei kuitenkaan pidetä luoton ohessa tarjottavaa vakuutusta, kuten matka- ja ostoturvavakuutusta (HE:24/2010, sivu 34).

Jos alennus tai muu erityinen etu on saatavissa ainoastaan kanta-asiakasjärjestelmien kautta myönnettävillä pisteillä tai muulla vastaavalla tavalla, eikä etua siten tarjota kuluttajalle välittömästi, ei tällaisia järjestelmiä sinänsä pidetä hyvän luotonantotavan vastaisena (HE:24/2010, sivu 34).

Hyvän luotonantotavan vastaista on markkinoida luottoa riskittömänä tai huolettomana ratkaisuna (HE:24/2010, sivut 33-34).

Markkinaoikeus on pikaluottojen markkinointia koskevassa KSL 2:3:n nojalla antamassaan ratkaisussaan MAO:257/09 todennut muun muassa, että ”elinkeinonharjoittajan on otettava toiminnassaan huomioon myös kuluttajan etu eli noudattaa lojaliteettivelvollisuutta suhteessa kuluttajaan sekä sopimusta tehtäessä että sopimussuhteen aikana. Kulutusluottojen markkinoinnissa on elinkeinomenettelyssä yleisesti hyväksyttävänä asianmukaisena menettelytapana pidettävä tiedonsaannin ja harkinnan mahdollistavaa menettelyä.” Markkinaoikeus katsoi, että vastaajayhtiön markkinoinnissa, jossa oli korostunut pikalainan ottamisen nopeus ja saatavuus ympäri vuorokauden, ei ollut riittävällä tavalla kiinnitetty huomiota kuluttajan etuun.

9.2. Luoton myöntämisen ei tule hallita muun hyödykkeen markkinointia

Hyvän luotonantotavan vastaista on käyttää luoton myöntämistä pääasiallisena markkinointikeinona markkinoitaessa muita hyödykkeitä (HE:24/2010, sivu 34).

Markkinatuomioistuin on KSL 7 luvun nojalla antamassaan päätöksessä MT:1988:6 kieltänyt elinkeinonharjoittajaa markkinoimasta autoja siten, että autojen ostamiseksi tarjottu luotto muodostaa markkinoinnin pääsanoman. Markkinoitavista autoista oli lehti- ja radiomainoksessa mainittu vain niiden nimet. Mainoksen muu sisältö koski tarjottavaa luottoa ja sen ehtoja.

9.3. Lisämaksullisen tekstiviestipalvelun tai muun vastaavan viestipalvelun kielto

Hyvän luotonantotavan vastaista on se, että luotonantaja tai luotonvälittäjä käyttää luottoa myönnettäessä tai muussa luottosuhteeseen liittyvässä asioinnissa lisämaksullista tekstiviestipalvelua, multimediaviestipalvelua tai muuta vastaavaa viestipalvelua (HE:78/2012, sivu 18).

Kielto merkitsee sitä, että kuluttajalta ei saa periä maksuja tekstiviestillä tehdystä lainahakemuksesta tai lainan myöntämistä koskevasta vahvistusviestistä, eikä myöskään luottosuhteen kuluessa viesteillä tehtävistä toimenpiteistä, kuten takauksen myöntämisestä tai eräpäivän siirtämisestä (HE:78/2012, sivu 18).

Hyvän luotonantotavan vastaista ei ole asiointi tekstiviesteillä sinänsä, kunhan kuluttajalta ei veloiteta viesteistä lisämaksua (HE:78/2012, sivu 18).

9.4. Kuluttajalle tulee taata riittävästi tietoa selkeällä tavalla

Hyvää luotonantotapaa koskevassa lainkohdassa myös täydennetään muualla kuluttajansuojalaissa luotonantajalle asetettuja tiedonantovelvoitteita. Hyvä luotonantotapa korostaa luotonantajan vastuuta siitä, että kuluttaja saa päätöksentekonsa tueksi riittävästi tietoa selkeällä tavalla (HE:24/2010, sivu 34).

Luotonantajan tulee antaa kuluttajalle riittävät ja selkeät selvitykset paitsi sen arvioimiseksi, mikä luotonantajan tarjoamista luottovaihtoehdoista sopii kuluttajalle parhaiten, myös sen arvioimiseksi, onko kuluttajalla mahdollisuus ylipäänsä selviytyä luoton takaisinmaksusta asianmukaisesti (HE:24/2010, sivu 34).

Luottoa koskevien selvitysten lisäksi luotonantajan tulee antaa kuluttajalle ennen luottosopimuksen tekemistä riittävät ja selkeät selvitykset luoton yhteydessä tarjottavista lisäpalveluista, kuten lainaturvavakuutuksista. Kytkykauppa on kuitenkin sellaisenaan kuluttajansuojalain 7:13a:n nojalla kielletty (HE 77/2016, sivut 47-48).

Pelkkä vakiomuotoisten tietojen luovuttaminen kuluttajalle ei aina ole riittävää. Luotonantajan tulee tarvittaessa myös selittää kuluttajalle luoton keskeiset ehdot ja ominaisuudet, luoton vaikutukset kuluttajaan sekä kuluttajan maksujen laiminlyönnin seuraamukset. Erityisesti selittämistä edellytetään silloin, kun kuluttaja tätä pyytää tai kun elinkeinonharjoittaja havaitsee, ettei kuluttaja ilmeisesti ymmärrä sopimuksen ehtoja, luonnetta tai merkitystä. Selvittäminen voi tapahtua suullisesti, kirjallisesti tai sähköisesti, kunhan se tehdään luoton luonne huomioon ottaen tarkoituksenmukaisimmassa luotonhakuprosessin vaiheessa (HE:24/2010, sivut 34-35).

Luotonantajan on myös otettava huomioon kuluttajan luottokelpoisuuden arviointi ja sen perusteella mahdollisesti ilmennyt kuluttajan erityinen tiedon tarve. (Unionin tuomioistuimen ratkaisu asiassa C-449/13)

9.5. Velallisen neuvonta ja vastuullinen suhtautuminen maksujärjestelyihin

Maksuviivästystilanteissa luotonantajan tulee antaa kuluttajalle tietoa ja neuvoja siitä, miten välttää maksuvaikeudet tai hoitaa maksukyvyttömyystilanteet. Käytännössä tämä voidaan tehdä esimerkiksi kirjallisen maksumuistutuksen yhteydessä (HE:24/2010, sivu 35).

Hyvä luotonantotapa edellyttää luotonantajalta myös vastuullista suhtautumista maksujärjestelyihin. Näitä ovat muun muassa uudesta eräpäivästä sopiminen, luoton kuukausierien pienentäminen, laina-ajan pidentäminen, luottojen yhdistäminen, sopiminen lyhennysvapaista jaksoista sekä koron alentaminen. Luotonantajalla ei ole velvollisuutta suostua ehdotettuihin maksujärjestelyihin, mutta järjestelmällistä kieltäytymistä ei voida pitää velallisen kannalta asianmukaisena (HE:24/2010, sivu 35).

Myös saatavien perinnässä on suhtauduttava vastuullisesti maksujärjestelyihin. Maksun laiminlyönnin seuraamuksista tai muista velallisen kannalta merkityksellisistä seikoista annettavien tietojen tulee olla oikeita, relevantteja ja totuudenmukaisia (laki saatavien perinnästä 4 §).

Lisäksi kuluttajansuojalain 2 luvun 9 §:ssä on nimenomainen kielto käyttää aggressiivisia menettelyjä markkinoinnissa ja asiakassuhteessa. Aggressiivisena voidaan pitää menettelyjä, jotka heikentävät kuluttajan sopimukseen tai lakiin perustuvien oikeuksien käyttämistä sekä uhkausta ryhtyä toimiin, jotka eivät ole lain mukaan sallittuja. Painostamista voi olla esimerkiksi se, että sopimuksen teon jälkeen yhteydenotto yritykseen on vaikeaa tai jopa mahdotonta (HE:32/2008, sivu 27). Aggressiivinen menettely on ristiriidassa myös hyvän luotonantotavan (KSL 7:13) kanssa. Lisäksi aggressiivinen menettely saatavien perinnässä rikkoo hyvää perintätapaa (laki saatavien perinnästä 4 §).

10. Kytkykaupan kielto

Luottotarjouksen ehtona ei saa olla, että kuluttaja tekee sopimuksen toisesta rahoituspalvelusta tai muusta palvelusta tai rahoitusvälineestä, jonka tarjoaa luotonantaja itse tai muu elinkeinonharjoittaja luotonantajan kanssa tekemänsä sopimuksen tai muun järjestelyn perusteella (kytkykauppa). (KSL 7:13 a) (HE 77/2016, sivu 47)

Kytkykaupalla tarkoitetaan luottosopimuksen tarjoamista tai myymistä samassa paketissa muiden erillisten finanssituotteiden, -palvelujen tai muiden palvelujen kanssa siten, että kuluttajan ei ole mahdollista tehdä luottosopimusta erillisenä. (HE 77/2016, sivu 47)

Luottolaitoslain mukaan luottolaitos ei saa toiminnassaan käyttää sopimusehtoa, jos luottolaitoksen toiminnan ulkopuolisten hyödykkeiden hankkiminen tai käyttö asiakkaan kannalta kokonaisuutena arvioiden asiattomasti vaikuttaa luoton saamiseen, sopimuksen voimassaoloon, muihin sopimuksen ehtoihin tai kuluttajan oikeuteen ryhtyä sopimussuhteeseen muun elinkeinonharjoittajan kanssa (laki luottolaitostoiminnasta 15:3.1).

11. Luottokelpoisuuden arviointi ja arvioinnissa käytettävät tiedot

Luotonantajan on ennen luottosopimuksen tekemistä arvioitava, kykeneekö kuluttaja täyttämään luottosopimuksen mukaiset velvoitteensa. Arviointi on tehtävä kuluttajan tuloja ja muita taloudellisia olosuhteita koskevien riittävien tietojen perusteella (KSL 7:14.1).

Tarkoituksena on välttää se, että luotonantaja myöntäisi luottoa kuluttajille, joilla ei ole edellytyksiä selviytyä luoton takaisinmaksamisesta.

Tarpeellisia tietoja kuluttajan maksuvaran ja siten luoton takaisinmaksukyvyn arvioimiseksi ovat kuluttajan tulojen määrän ja perusteen lisäksi tämän menot, velat ja varat sekä mahdolliset takausvastuut. Lisäksi on otettava huomioon tulojen jatkuvuuteen vaikuttavat seikat, kuten ansiotulojen laatu. Mitä suuremmasta lainasta on kyse, sitä seikkaperäisemmät selvitykset ovat tarpeen (HE:78/2012, sivu 19).

Luotonantajan on aina tarkistettava kuluttajan luottotiedot. Luotonantajalla on velvollisuus kohtuullisin toimenpitein pyrkiä varmistamaan kuluttajan antamien tietojen oikeellisuus. Riittävää ei siis ole, että lainanhakijaa esimerkiksi internetissä tehtävässä lainahakemuksessa pyydetään vain laittamaan rasti ruutuun, että hänellä on säännölliset, tietyn suuruiset tulot (HE:78/2012, sivu 19). Kuluttaja-asiamies on katsonut, että ajantasaiset tulotiedot on varmistettava uusilta kuluttaja-asiakkailta riittävällä tavalla, ja riittävän pitkältä ajalta luoton myöntämisen kannalta relevanteista tuloista riippumatta luoton suuruudesta. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi pyytämällä kuluttajalta palkka- tai eläketodistusta (KKV/737/14.08.01.05/2016).

Lisäksi luotonantajan on määriteltävä periaatteet, joiden mukaisesti luotonantaja myöntää kuluttajaluottoja. Luotonantaja saa myöntää luoton kuluttajalle ainoastaan, jos kuluttajan luottokelpoisuuden arviointi osoittaa, että luottosopimuksesta johtuvat velvoitteet todennäköisesti täytetään luottosopimuksessa edellytetyllä tavalla (KSL 7:16 a) (HE 77/2016, sivu 48).

Luotonantajan on arvioitava kussakin tapauksessa juuri tämän tapauksen erityisten olosuhteiden perusteella, ovatko nämä tiedot asianmukaisia ja riittäviä luottokelpoisuuden arvioimiseksi. Tietojen riittävyys voi vaihdella luottosopimuksen tekemiseen liittyvien olosuhteiden, kuluttajan henkilökohtaisen tilanteen tai sopimuksen kohteena olevan rahamäärän mukaan. Arviointi voidaan tehdä kuluttajan taloudellista tilannetta koskevan asiakirjaselvityksen perusteella. Kuluttajan laatimia vahvistamattomia ilmoituksia ei kuitenkaan voida pitää sellaisinaan riittävinä, jollei niihin ole oheistettu asiakirjatodisteita (Unionin tuomioistuimen ratkaisu asiassa C-449/13).

12. Luotonvälittäjän velvollisuudet

Luotonvälittäjällä tarkoitetaan muuta elinkeinonharjoittajaa kuin luotonantajaa, joka esittelee tai tarjoaa kuluttajille luottosopimuksia taikka muutoin avustaa kuluttajia luottosopimuksen tekemisessä tai tekee luotonantajan puolesta luottosopimuksia kuluttajan kanssa (KSL 7:7).

Luottoa kuluttajalle välittävän elinkeinonharjoittajan tehtävänä on huolehtia muun muassa siitä, että luottosuhteessa noudatetaan KSL 7 luvun 8–11 §:n säännöksiä tiedonantovelvollisuuksista luottoa mainostettaessa ja ennen luottosopimuksen tekemistä, 13 §:n säännöksiä hyvästä luotonantotavasta, 14 §:ää luottokelpoisuuden arvioinnista, 15 ja 16 §:ää lainanhakijan henkilöllisyyden todentamisesta, 17 §:ää luottosopimuksen tekemisestä ja 17 a §:ää korkokatosta (HE 77/2016, sivu 45).

Kaikki tiedonantovelvollisuutta koskevat säännökset eivät suoraan velvoita sivutoimista luotonvälittäjää, kuten rahoitusyhtiön lukuun toimivaa huonekalu- tai autokauppiasta. Niiden ei esimerkiksi tarvitse antaa kuluttajalle ennakkotietoja Vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot -lomakkeella. Luotonantajalla on viime kädessä velvollisuus huolehtia siitä, että kuluttaja saa luotonvälittäjältä aina kaikki lain edellyttämät tiedot niin markkinoinnissa kuin sopimusta tehtäessä (HE:24/2010, sivut 32-33). Myös perintätoimistoa voidaan tietyissä tilanteissa pitää luotonvälittäjänä (Unionin tuomioistuimen ratkaisu asiassa C-127/15).

Keskeinen luotonvälittäjän noudatettavaksi asetettu velvollisuus on kuluttajaluoton mainonnassa annettavien tietojen ilmoittaminen. Jos markkinoinnissa kerrotaan luoton korko, muu luotosta perittäviä kustannuksia kuvaava luku tai muu luottosopimuksen ehtoja koskeva tieto, mainoksesta on tällöin käytävä ilmi kaikki edellä kohdassa 5.1. luetellut KSL 7:8.1:ssa luetellut tiedot.

Tarjottaessa yksilöityä kuluttajaluottoa tiettyyn hintaan markkinoinnista on myös käytävä ilmi luotonantaja ja mahdollinen luotonvälittäjä (KSL 2:8).

Lisäksi luotonvälittäjän on markkinoinnissaan ilmoitettava valtuuksistaan välittää kuluttajaluottoja, erityisesti siitä, toimiiko hän tietyn tai tiettyjen luotonantajien asiamiehenä vai riippumattomana luotonvälittäjänä (KSL 7:48).

Linjaus on laadittu vuonna 2017.


Päivitetty 20.4.2017 Tulosta