Kilpailuneutraliteettivalvontaan liittyvät oikeusohjeet ja -lähteet ovat itse lakitekstissä ja sitä koskevissa hallituksen esityksen perusteluissa (HE 40/2013 vp) sekä lakiesitystä koskevassa eduskunnan talousvaliokunnan mietinnössä (TaVM 19/2013 vp).
Tärkeitä oikeusohjeita on myös laissa kuntalain muuttamisesta (HE 32/2013 vp). Ohjeet koskevat kunnan liiketoimintojen yhtiöittämisvelvollisuutta, jos toimintaa harjoitetaan kilpailutilanteessa markkinoilla (kuntalain 2 a § 1 mom.), yhtiöittämisvelvollisuudesta säädettyjä poikkeuksia (kuntalain 2 a § 2 mom. ja 2 b §) sekä hinnoittelun periaatteita yhtiöittämisvelvollisuudesta säädetyissä poikkeustilanteissa (kuntalain 66 a §). Nämä säännökset vaikuttavat kilpailulain kilpailuneutraliteettisäännösten soveltamiseen.
Sekä lakiin kuntalain muuttamisesta että kilpailulain 4 a luvun säännöksiin liittyy voimaantulomääräyksiä, jotka antavat lisäaikaa yhtiöittämisen toteuttamiseen. Siirtymäaikana KKV ei voi puuttua kunnan liiketoimintaan, jos kilpailuneutraliteetin vaje poistuu yhtiöittämisen tuloksena.
Euroopan unionin oikeus voi olla tulkintaohjeena kilpailulain 4 a luvun soveltamisessa. Tämä koskee erityisesti taloudellisen toiminnan käsitettä erotuksena esimerkiksi toiminnasta, joka ei tapahdu markkinoilla eikä siten voi myöskään aiheuttaa kilpailun tasapuolisuuden ongelmia. Taloudellisen toiminnan käsitteen sisällöstä tulkintaohjeena voidaan käyttää komission yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevaa tiedonantoa (2012/C8/02, kohdat 8-30).
Kilpailunrajoituksia koskeva oikeuskäytäntö ei välttämättä ole tulkintaohjeena kilpailuneutraliteettia koskevien asioiden tutkimisessa. Esimerkiksi toimituskieltoa tai alihinnoittelua ei arvioida kilpailuneutraliteettiasiana samoin kuin määräävän aseman väärinkäytön kannalta. Kilpailuneutraliteettiasiana lähtökohtaisesti tarkasteltava menettely voi kuitenkin tulla arvioitavaksi myös kilpailulain kieltosäännösten, esimerkiksi määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskevan kiellon, kannalta. Samaan menettelyyn voivat siten soveltua sekä kilpailulain kieltosäännökset että kilpailuneutraliteettia koskevat säännökset.