Kuluttajaluottojen tarjoaminen (kommentoitavana)
(2017, päivitetty 2023, 2024, 2025 ja 2026)
Linjauksen kommentointi
Linjausta voi kommentoida Lausuntopalvelu.fi:ssä 18.12.2026 asti.
Lue lisää uutisesta: Kuluttaja-asiamies pyytää kommentteja linjauksesta Kuluttajaluottojen tarjoaminen
1 Linjauksen lähtökohdat ja kuluttajansuojalain 7 luvun soveltamisala ja määritelmät
1.1 Linjauksen lähtökohtia
Tässä linjauksessa käsitellään eräiden kuluttajansuojalain (KSL) 7 luvun säännösten soveltamista kuluttajaluottojen tarjoamiseen kuluttajille. Perusperiaatteita sovelletaan kaikkeen KSL 7 luvun soveltamisalaan kuuluvaan kuluttajaluoton tarjontaan. Tämä linjaus käsittelee vain osaa kuluttajaluottojen tarjoamiseen sovellettavasta lainsäädännöstä. Kuluttajaluottojen tarjoamiseen sovelletaan myös muuta lainsäädäntöä, kuten kuluttajansuojalain 2 ja 6 a lukuja.
Kuluttajaluottoja ovat kaikki elinkeinonharjoittajan kuluttajille tarjoamat luotot luottomuodosta, luoton määrästä, luottoajasta ja luoton käyttötarkoituksesta riippumatta.
Asunto-omaisuuteen liittyviä kuluttajaluottoja koskee KSL 7 a luku (KSL 7a:1). Asunto-omaisuuteen liittyviin kuluttajaluottoihin sovelletaan lisäksi eräitä KSL 7 luvun säännöksiä (KSL 7a:31.1). Tätä linjausta ei ole laadittu näitä luottoja silmällä pitäen.
Kuluttajansuojalain 7 lukua valvovat kuluttaja-asiamiehen lisäksi Finanssivalvonta ja Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan valtionvirasto.
Finanssivalvonta ylläpitää rekisteriä kuluttajaluottojen myöntäjistä, vertaislainanvälittäjistä ja kuluttajaluotonvälittäjistä. Rekisteröitymisvelvollisuuksista säädetään eräiden luotonantajien ja luotonvälittäjien rekisteröinnistä annetussa laissa (186/2023) sekä eräiden kuluttajaluottojen välittäjistä annetussa laissa (33/2026).
1.2 Kuluttajansuojalain 7 luvun soveltamisala
Kuluttajaluotolla tarkoitetaan luottoa, jonka elinkeinonharjoittaja (luotonantaja) sopimuksen mukaan myöntää tai lupaa myöntää kuluttajalle lainana, maksunlykkäyksenä tai muuna vastaavana taloudellisena järjestelynä (KSL 7:1.1).
Kuluttajaluottoon rinnastetaan vuokra- tai muu sellainen sopimus, jonka nojalla tavara luovutetaan kuluttajan hallintaan ja jonka ehtojen mukaan tavaran käteishinta ja luottokustannukset tulevat suoritetuiksi vuokrakaudella tai jonka ehtojen mukaan kuluttaja voi muutoin tulla tavaran omistajaksi sopimuksen päättyessä (KSL 7:1.2).
Kuluttajaluottoon rinnastetaan myös luotto, jonka joku muu kuin elinkeinonharjoittajana luottoja myöntävä luotonantaja myöntää tai lupaa myöntää kuluttajalle lainana, maksunlykkäyksenä tai muuna vastaavana taloudellisena järjestelynä, jos elinkeinonharjoittaja välittää luoton kuluttajalle (ns. vertaislainat). Luoton kuluttajalle välittävän elinkeinonharjoittajan on tällöin huolehdittava siitä, että luottosuhteessa noudatetaan KSL 7 luvun säännöksiä (KSL 7:1.3) (HE 77/2016, sivu 44).
1.2.1 Soveltamisalan rajoitukset
Kuluttajansuojalain 7 luvun säännöksiä ei sovelleta tiettyihin maksunlykkäyksiin.
Kuluttajansuojalain 7 luvun säännöksiä ei sovelleta maksunlykkäykseen, jonka myyjä tai palveluksen suorittaja myöntää kuluttajalle myymänsä tavaran tai suorittamansa palveluksen maksamiseksi, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
1) luottoa ei tarjoa kolmas osapuoli;
2) maksunlykkäyksestä ei peritä korkoa tai muita maksuja (lukuun ottamatta maksuviivästyksen vuoksi korkolain tai perintälain nojalla maksettavaksi tulevaa korkoa tai kuluja);
3) maksu on suoritettava kokonaisuudessaan 50 päivän kuluessa tavaran toimittamisesta tai palveluksen suorittamisesta. (KSL 7:1a.1)
Poikkeus edellä mainitusta soveltamisalarajoituksesta: Jos myyjä tai palveluksen suorittaja on suuri yritys (eli muu kuin mikro-, pieni tai keskisuuri yritys) ja kyse on verkossa tehdyn etämyyntisopimuksen maksamiseksi myönnetystä maksunlykkäyksestä, kuluttajansuojalain 7 luvun säännöksiä ei sovelleta, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
1) luottoa ei tarjoa eikä osta kolmas osapuoli;
2) maksunlykkäyksestä ei peritä korkoa tai muita maksuja (lukuun ottamatta maksuviivästyksen vuoksi korkolain tai perintälain nojalla maksettavaksi tulevaa korkoa tai kuluja);
3) maksu on suoritettava kokonaisuudessaan 14 päivän kuluessa tavaran toimittamisesta tai palveluksen suorittamisesta. (KSL 7:1a.2)
Alla olevaan taulukkoon on tiivistetty kuluttajansuojalain 7 luvun maksunlykkäyksiä koskevat soveltamisalapoikkeukset.
| Sopimus | Mikro-, pieni tai keskisuuri yritys | Suuri yritys |
|---|---|---|
| Muualla kuin verkossa tehty sopimus | Seuraavien edellytysten täytyttävä: 1) luottoa ei tarjoa kolmas osapuoli 2) maksunlykkäyksestä ei peritä korkoa tai muita maksuja 3) maksu 50 päivän kuluessa. | Seuraavien edellytysten täytyttävä:: 1) luottoa ei tarjoa kolmas osapuoli 2) maksunlykkäyksestä ei peritä korkoa tai muita maksuja 3) maksu 50 päivän kuluessa. |
| Verkossa tehty etämyyntisopimus | Seuraavien edellytysten täytyttävä: 1) luottoa ei tarjoa kolmas osapuoli 2) maksunlykkäyksestä ei peritä korkoa tai muita maksuja 3) maksu 50 päivän kuluessa. | Seuraavien edellytysten täytyttävä: 1) luottoa ei tarjoa eikä osta kolmas osapuoli 2) maksunlykkäyksestä ei peritä korkoa tai muita maksuja 3) maksu 14 päivän kuluessa. |
Jos maksunlykkäys ei täytä kuluttajansuojalain 7 luvun 1 a §:n edellytyksiä, maksunlykkäykseen sovelletaan kuluttajansuojalain 7 luvun säännöksiä. Maksunlykkäykseen sovelletaan 7 luvun säännöksiä esimerkiksi:
- jos kuluttajalle myönnetään pidempi maksuaika kuin laissa mainittu 14 tai 50 päivää;
- jos peritään muuta korkoa tai kuluja kuin korkolain tai perintälain mukaan maksettavaa korkoa tai kuluja. (HE 120/2025 vp, sivu 92)
- Kyse ei ole korottomasta ja kuluttomasta maksunlykkäyksestä, jos maksunlykkäyksestä peritään esimerkiksi paperilaskutuslisä.
Kuluttajansuojalain 7 luvun 1, 2, 3, ja 4 §:ssä on säädetty myös muista rajoituksista luvun soveltamisalaan.
1.3 Säännösten pakottavuus ja etusijajärjestys
Kuluttajaluottoja koskeva kuluttajansuojalain 7 luku on pakottava kuluttajan hyväksi. Kuluttajaa ei voi asettaa lain säännöksiin verrattuna huonompaan asemaan edes hänen suostumuksellaan (KSL 7:5).
Kuluttajansuojalain 7 luvun säännökset ovat erityissäännöksiä suhteessa saman lain 2 luvun yleisiin säännöksiin. Kuluttajansuojalain 2 luvun säännöksillä ei ole 7 luvun sääntelyä rajoittavaa merkitystä. Kuluttajansuojalain 7 luvun säännösten voidaan katsoa edellyttävän vähintään sitä, mitä markkinoinnilta ja menettelyltä asiakassuhteissa edellytetään kuluttajansuojalain 2 luvussa.
Kuluttajansuojalain 6 a luvun rahoituspalvelujen ja rahoitusvälineiden etämyyntiä koskevia säännöksiä sovelletaan osin rinnan kuluttajansuojalain 7 luvun säännösten kanssa.
Kuluttajansuojalain 7 luvun säännöksillä on pantu täytäntöön direktiivi (EU) 2023/2225 kuluttajaluottosopimuksista.
1.4 Keskeisiä määritelmiä
-
Jatkuva luotto on kuluttajaluotto, joka on ennalta sovittuun luottorajaan asti jatkuvasti kuluttajan käytettävissä ilman luotonantajan erillistä luottopäätöstä (KSL 7:7).
Kertaluotto on muu kuluttajaluotto kuin jatkuva luotto (KSL 7:7).
Hyödykesidonnainen luotto on kulutushyödykkeen hankkimista varten myönnettävä kuluttajaluotto, jonka antajana on myyjä tai palveluksen suorittaja itse taikka muu elinkeinonharjoittaja myyjän tai palveluksen suorittajan kanssa tekemänsä sopimuksen tai muun kuluttajien luotottamista koskevan järjestelyn perusteella (KSL 7:7).
Osamaksukaupalla tarkoitetaan sellaista tavaran kauppaa, jota koskevan sopimuksen mukaan hinta suoritetaan maksuerissä, joista yksi tai useampi erääntyy sen jälkeen, kun tavara on luovutettu kuluttajalle (ostaja), ja jossa elinkeinonharjoittaja (myyjä) on pidättänyt itselleen joko oikeuden tavaran takaisin ottamiseen, jos ostaja laiminlyö hänelle sopimuksesta johtuvan velvollisuuden täyttämisen, taikka omistusoikeuden tavaraan siihen asti, kun joko koko hinta tai ainakin määrätty osa niistäkin maksueristä, jotka erääntyvät tavaran luovuttamisen jälkeen, on suoritettu (KSL 7:7).
-
Luottokustannuksilla tarkoitetaan luotonantajan tiedossa olevien, kuluttajaluottosuhteen yhteydessä kuluttajan maksettavaksi tulevien korkojen, kulujen ja muiden maksujen yhteismäärää. Luottokustannuksiin luetaan myös luottosopimukseen liittyvien vakuutusten ja muiden kuluttajalla yhdessä luottosopimuksen kanssa tarjottujen palveluiden (lisäpalvelu) kustannukset, jos lisäpalvelua koskevan sopimuksen tekeminen on edellytyksenä luoton saamiseksi markkinoiduin ehdoin. Luottokustannuksiin ei lueta notaarikuluja. (KSL 7:6)
Luottokustannuksia ovat esimerkiksi korko, kulut ja muut maksut eli esimerkiksi luoton hakemisesta ja luottosopimuksen perustamisesta perittävät kulut ja palkkiot, maksuvälineen käytöstä perittävät maksut sekä maksut luotonvälittäjille. (HE 120/2025 vp, s. 93)
Luottokustannusten määritelmä perustuu kuluttajaluottodirektiiviin, joka määrittelee luotosta kuluttajalle aiheutuvat kokonaiskustannukset. Euroopan unionin tuomioistuimen mukaan direktiivissä määritellyt käsitteet ovat unionin oikeuden itsenäisiä käsitteitä, joita on tulkittava yhtenäisesti kaikissa jäsenvaltioissa (C 686/19, kohta 39). Tuomioistuin on myös todennut luoton kokonaiskustannusten määritelmän erityisen laajaksi (C-127/15, 35 kohta).
Euroopan komissio on laatinut tulkinta-asiakirjan todellisen vuosikoron laskemiseksi SWD(2012) 128 final 8.5.2012, jossa täsmennetään myös luoton kokonaiskustannusten määritelmää. Luottokustannuksiin luetaan kaikki luotonantajan tiedossa olevat, luottosuhteen johdosta kuluttajan maksettavaksi tulevat kustannukset riippumatta siitä, maksetaanko ne luotonantajalle vai kolmannelle taholle (SWD(2012) 128 final, 8.5.2012 ).
Korkein oikeus on katsonut, että luottokustannuksina pidetään maksuja, jotka peritään palvelusta, jonka sisältö liittyy erottamattomasti luottosuhteeseen ja siihen liittyvien velvoitteiden täyttämiseen, kuten luottohakemuksen käsittelyyn, luoton nostoa koskeviin ehtoihin, laskun toimittamiseen tai luoton käytön kestoon (ks. ratkaisut KKO 2024:58 ja KKO 2024:59). (HE 120/2025 vp, s. 93)
Luottokustannuksiin luetaan myös luottosopimukseen liittyvien vakuutusten ja muiden lisäpalveluiden kustannukset, jos lisäpalvelua koskevan sopimuksen tekeminen on edellytyksenä luoton saamiseksi markkinoiduin ehdoin (KSL 7:6.1). Kyse voi olla joko siitä, että ilman lisäpalvelua luoton saisi vain epäedullisemmin ehdoin, esimerkiksi kalliimmalla hinnalla, tai siitä, että luottoa ei ylipäätään saisi ilman tarjottua lisäpalvelua. Jotta lisäpalvelun kustannuksia ei luettaisi luottokustannuksiksi, kuluttajalla on oltava aito mahdollisuus sopia markkinoiduista luottoehdoista myös ilman lisäpalveluita.
Oikeuskäytännössä on pidetty luoton myöntämisen ehtona ollutta maksullista takausta kuluttajansuojalain 7 luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuna lisäpalveluna, jonka kustannukset on otettava huomioon osana luottokustannuksia ja siten myös todellisen vuosikoron laskennassa (KKO:2019/8, MAO:701/14 ja MAO:8/20).
Lisäpalvelun kustannukset luetaan luottokustannuksiin, jos lisäpalvelua koskevan sopimuksen tekeminen on edellytys sille, että kuluttaja saa luoton joko ylipäätään tai markkinoiduin ehdoin. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön mukaan tällä edellytyksellä ei kuitenkaan ole merkitystä, jos maksuja pidetään luottosuhteen johdosta tai luottosopimuksen yhteydessä kuluttajan maksettaviksi tulevina maksuina. (ks. ratkaisun KKO 2024:58 kohta 17 ja 18 ja HE 120/2025 vp, s. 93)
Luottosuhteeseen liittyvästä tavanomaisesta asiakaspalvelusta, kuten luottosuhdetta koskevien erimielisyyksien tai epäselvyyksien ratkomisesta tai selvittämisestä ei tule vaatia maksua, eikä tällaisia kustannuksia voida siten periä luottokustannuksina.(KKV/841/14.08.01.05/2022)
-
-
Todellisella vuosikorolla tarkoitetaan korkoprosenttia, joka saadaan laskemalla luottokustannukset vuosikorkona luoton määrälle lyhennykset huomioon ottaen. Todellisen vuosikoron laskemistavasta ja laskennassa käytettävistä oletuksista säädetään oikeusministeriön asetuksella kuluttajaluoton todellisesta vuosikorosta 1123/2016. (KSL 7:6.3).
Euroopan komission antamien suuntaviivojen (SWD(2012) 128 final, 8.5.2012) perusteella todellinen vuosikorko lasketaan sen mukaan, miten se on korkein kuluttajan kannalta katsottuna (”under a worst case scenario”). Mikäli kyseessä olisi jatkuva luotto, joka on tarkoitus maksaa vuodessa ja jossa ei tämän ensimmäisen vuoden aikana olisi maksuja, mutta siinä olisi maksuja toiselle vuodelle, nämä korkeammat maksut on otettava huomioon todellista vuosikorkoa laskettaessa. Todellisen vuosikoron laskemisessa on otettava huomioon sellaiset luottoon sisältyvät kulut, jotka voivat tulla asiakkaan maksettaviksi, vaikka niitä ei tulisi maksettavaksi juuri sillä hetkellä, kun luottoa ensimmäisen kerran nostetaan. Näin on esimerkiksi tilanteessa, jossa luottotuotetta tarjotaan kuluttajien houkuttelemiseksi aluksi alennetulla korolla tai jopa korotta.
Kts. myös MAO:214/18, jossa oli kyse lainan toisesta nostosta perittävän nostopalkkion huomioimisesta todellisen vuosikoron laskennassa.
Todellista vuosikorkoa laskettaessa luoton kokonaismäärällä ja luoton nostoerän määrällä tarkoitetaan kaikkia kuluttajan käyttöön annettuja summia. Luoton kokonaismäärään ei voida sisällyttää summia, joilla on tarkoitus täyttää luoton perusteella sovitut sitoumukset, kuten hallinnolliset kulut, korot, palkkiot tai muunlaiset maksut ja joita ei ole tosiasiallisesti maksettu kuluttajille (Unionin tuomioistuimen ratkaisu asiassa C-377/14 ja C-686/19).
-
Käteishinnalla tarkoitetaan hyödykkeen lopullista kokonaishintaa, joka sisältää verot ja maksut (KSL 2:8).
2 Kuluttajaluoton mainonta
2.1 Luoton mainonnassa annettava varoitus
Kaikessa kuluttajaluottoja koskevassa mainonnassa on varoitettava siitä, että luoton ottamisesta aiheutuu kuluttajalle kustannuksia. (KSL 7:8a) Varoitus on esitettävä riippumatta siitä, ilmeneekö mainonnasta jokin luottosopimuksen ehtoa koskeva tieto tai viitataanko mainonnassa luoton hintaan vai ei. (HE 120/2025 vp, s. 97)
Varoitusvelvollisuus koskee myös korottomien ja kuluttomien kuluttajaluottojen mainontaa. (HE 120/2025 vp, s. 97–98)
Varoituksen on oltava: ”Huomio! Luoton ottaminen maksaa.” tai sitä vastaava. (VNA luottosopimuksesta kuluttajalle annettavista tiedoista 789/2010, 7 a §)
Varoituksen on kiinnitettävä kuluttajan huomio ja varoitettava siitä, että luoton ottaminen maksaa, tai siitä, että luoton ottamisesta aiheutuu kustannuksia. (Valtioneuvoston asetuksen muistio VN/2334/2026, s.10)
Varoitus on esitettävä selkeästi ja näkyvästi. Kuluttajalla on oltava tosiasiallinen mahdollisuus vaivatta nähdä tai kuulla varoitus. (HE 120/2025 vp, s. 98)
2.2 Kuluttajaluoton mainonnassa annettavat tiedot
Tarjottaessa yksilöityä kuluttajaluottoa tiettyyn hintaan markkinoinnista on käytävä ilmi luotonantaja ja mahdollinen luotonvälittäjä (KSL 2:8 ja 7:48).
Jos mainonnassa kerrotaan luoton korko, muu luotosta perittäviä kustannuksia kuvaava luku tai muu luottosopimuksen ehtoja koskeva tieto, mainoksesta on tällöin käytävä ilmi kaikki seuraavat tiedot (KSL 7:8.1):
- luoton todellinen vuosikorko;
- luoton korko ja muut luottokustannukset;
- On tärkeää, että kuluttajalle annetaan selkeästi tieto siitä, mistä luoton korko muodostuu. Mikäli luotto on vaihtuvakorkoinen, on tiedon käytävä ilmi jo luoton markkinoinnissa. Kuluttajalle on kerrottava koron määräytymisperusteet.
- Kuluttajalle on ilmoitettava selkeästi tieto sekä luoton koron marginaalista, viitekorosta, kokonaiskorosta että todellisesta vuosikorosta. (ks. myös KKV/1422/14.08.01.05/2021)
- Mainonnassa pitää eritellä ja yksilöidä kaikki ne maksut, jotka luoton koron kanssa muodostavat luottokustannukset kokonaisuudessaan.
- luoton määrä tai luottoraja;
- luottosopimuksen kesto;
- hyödykkeen käteishinta ja mahdollinen käsiraha, jos kyse on tietyn hyödykkeen oston rahoittamiseksi mainostetusta luotosta
- luoton ja luottokustannusten yhteismäärä sekä maksuerien määrä.
- KSL 7:8.1:n mukainen ”maksuerien määrä” tarkoittaa yksittäisten maksuerien euromäärää. Mikäli viimeinen tai jokin muu maksuerä poikkeaa suuruudeltaan muista maksueristä, myös tämän tai näiden maksuerien suuruudet on käytävä mainonnasta ilmi yhdessä muiden euromääräisten maksuerien kanssa.(KKV/1303/14.08.01.05/2017, KKV/1305/14.08.01.05/2017, KKV/1307/14.08.01.05/2017)
Jos tarjottavan luoton yhteydessä annetaan kuluttajalle rahallinen alennus myönnettävän luoton luottokustannuksista, on alennuksen määrässä kyse luottosopimuksen ehtoja koskevasta tiedosta ja sen ilmoittamisen seurauksena täytyy mainonnassa kertoa kaikki KSL 7:8.1:ssä edellytetyt tiedot. (KKV/1422/14.08.01.05/2021)
Jos esimerkiksi televisiomainoksessa ilmoitetaan ”Koko vaihtoautovalikoima nyt vain 1,5 %:n rahoituskorolla”, mutta ei anneta muita luottoa koskevia tietoja, mainos on ristiriidassa KSL 7:8.1:n kanssa. Näin siksi, että mainoksessa on ilmoitettu luoton korko, mutta jätetty ilmoittamatta muut KSL 7:8.1:ssä edellytetyt tiedot.
Markkinaoikeuden ratkaisussa MAO:224/12 oli kyse pikalainaa koskevista kadunvarsimainoksista, joissa luoton nimen ohella oli keskeisenä viestinä esitetty ”Ensilaina 500€” tai ”Maksuaika 30-90 päivää”. Koska mainoksissa ei esitetty kaikkia KSL 7:8.1:ssä edellytettyjä tietoja, markkinointi oli kuluttajansuojalain vastaista.
Tietojen on vastattava luotonantajan tavanomaisesti tarjoamia luottoehtoja (KSL 7:8.2).
Jos tarjottavan luoton koron vaihteluväli on esimerkiksi 24 prosentista 46 prosenttiin, täytyy tavanomaisia luottoehtoja kuvaavan esimerkin perustua myönnettyjä luottoja koskevaan edustavaan laskelmaan. (KKV/1303/14.08.01.05/2017)
Niissä erityisissä ja perustelluissa tilanteissa, joissa tietojen visuaalinen esittäminen ei ole lainkaan mahdollista, sovelletaan kuluttajansuojalain 7 luvun 8 §:n 4 momenttia. Tällaisissa tilanteissa, kuten radiossa, mainonnassa ei tarvitse antaa tietoa
- hyödykkeen käteishinnasta ja mahdollisesta käsirahasta, jos kyse on tietyn hyödykkeen oston rahoittamiseksi mainostetusta luotosta
- luoton ja luottokustannusten yhteismäärästä
- maksuerien määrästä.
Kuluttajansuojalain 7 luvun 8 §:n mukaista yksityiskohtaista tiedonantovelvollisuutta ei ole silloin, kun mainoksessa ainoastaan mainitaan mahdollisuus saada kuluttajaluottoa, esimerkiksi ilmoittamalla maksuvälineeksi kelpaava luottokortti tai mainitsemalla osamaksumahdollisuudesta.
Jos esimerkiksi auton kuvan yhteydessä ilmoitetaan ”Tule ja tutustu rahoitusratkaisuihimme verkkosivuilla tai liikkeessämme”, mainoksessa ei edellytetä kaikkien KSL 7:8.1:ssä lueteltujen tietojen esittämistä, koska siinä ei ole kerrottu sopimuksen ehtoja koskevaa tietoa.
Kuluttajansuojalain 7 luvun 8 §:ssä säädettyjen tietojen lisäksi luottojen mainonnassa on huomioitava kuluttajansuojalain 7 luvun 13 §:ssä tarkoitettu hyvä luotonantotapa, joka täydentää muualla kuluttajansuojalainsäädännössä asetettuja tiedonantovelvoitteita. Hyvää luotonantotapaa käsitellään tarkemmin linjauksen osiossa 8.
Hyvä luotonantotapa korostaa niin luotonantajan kuin välittäjän vastuuta siitä, että kuluttaja saa päätöksentekonsa tueksi riittävästi tietoa selkeällä tavalla. Kuluttajan kannalta keskeisenä tietona voidaan pitää esimerkiksi markkinoidun luoton luottotyyppiä (kerta- tai jatkuva luotto), josta on annettava tieto selkeästi jo luottomainoksessa, kuten luottotarjousten esittelysivulla. (KKV/918/14.08.01.05/2018)
2.3 Luottoa koskevat tiedot on ilmoitettava selkeästi, näkyvästi ja tiiviisti
Jos mainoksessa ilmoitetaan yksikin edellä kohdassa 2.2. mainittu luottosopimuksen ehtoa koskeva tieto, mainoksessa on ilmoitettava kaikki muutkin lakisääteiset tiedot. Tietojen on oltava helposti luettavissa tai selvästi kuultavissa, ja ne on mukautettava mainonnassa käytettävän viestimen teknisiin rajoitteisiin. (KSL 7:8.2)
Kuluttajaluoton mainonnassa ilmoitettavat tiedot on esitettävä siten, että kuluttajalla on tosiasiallinen mahdollisuus vaivatta nähdä tai kuulla esitetyt tiedot sekä saada tietojen pohjalta selkeä kokonaiskuva tarjotusta luotosta. (HE 77/2016 vp, sivu 46)
Selkeyttä ja näkyvyyttä koskevaa vaatimusta ei ole noudatettu esimerkiksi silloin, kun momentissa tarkoitetut tiedot tai joku niistä esitetään tv-kuvan alalaidassa niin pienellä kirjasinkoolla tai niin lyhyen ajan, ettei keskivertokuluttaja kykene niitä vaivatta havaitsemaan. Samoin vaatimuksia rikkoo menettely, jossa lehtimainonnassa tai tienvarsimainonnassa käytetty kirjasinkoko itsessään tai yhdistettynä taustan väriin johtaa siihen, ettei keskivertokuluttaja kykene vaivatta näkemään tekstiä. Tiiviyttä koskevalla vaatimuksella on erityistä merkitystä verkkomainonnassa. Vaaditut tiedot eivät saa olla hajallaan eri puolilla verkkosivustoja siten, ettei kuluttaja saa niitä vaivatta yhtenä kokonaisuutena. (HE 77/2016 vp, sivu 46)
Esimerkiksi matkapuhelimessa tiedot on esitettävä niin, että ne näkyvät asianmukaisesti matkapuhelimen näytöllä siinä käytettävissä olevasta rajallisesta tilasta huolimatta. (HE 120/2025 vp).
Jos televisiomainoksessa ilmoitetaan näkyvästi ”Koko vaihtoautovalikoima nyt vain 1,5 %:n rahoituskorolla”, muiden luottoa koskevien tietojen ilmoittamisen jäädessä ruudun alalaitaan muutaman sekunnin ajaksi, mainos on ristiriidassa KSL 7:8.1:n ja KSL 7:8.2:n kanssa. Näin siksi, että mainoksessa on ilmoitettu selkeästi luoton korko, mutta jätetty muut KSL 7:8.1:ssä edellytetyt tiedot ns. pikkuprintin varaan.
Jos huonekaluja esittelevän monisivuisen mainosliitteen jokaisella sivulla annetaan luottoa koskevana tietona huonekalun maksamista koskevan kuukausierän määrä, pitää jokaisella sivulla esittää yhtenä kokonaisuutena kaikki KSL 7:8.1:ssä edellytetyt tiedot. Riittävää ei ole, että luottoa koskevat tiedot käyvät kokonaisuudessaan ilmi vain mainosliitteen takasivulta.
Jos kadunvarsimainoksessa ilmoitetaan näkyvästi ”Koko vaihtoautovalikoima nyt vain 1,5 %:n rahoituskorolla”, jonka lisäksi todetaan ”Tutustu rahoitustarjouksiimme tarkemmin verkkosivuillamme”, mainos on ristiriidassa KSL 7:8.1 ja KSL 7:8.2 kanssa. Näin siksi, että mainoksessa on ilmoitettu selkeästi luoton korko, mutta jätetty muut KSL 7:8.1 edellytetyt tiedot ilmoitettavaksi muussa mainonnassa.
Markkinaoikeuden ratkaisukäytännön mukaan arvioitaessa mainosten sisältämän tekstin luettavuutta arvioinnin perustana käytetään etäisyyttä ja olosuhteita, joissa kuluttajien on tyypillisesti tarkoitettu havainnoivan kyseisiä mainoksia (MAO:224/12, MAO:225/12, MAO:484/19).
Jos sosiaalisen median alustalla markkinoitaessa julkaisussa ilmoitetaan jokin luoton ehtoja koskeva tieto, tulee kaikki KSL 7:8.1:ssä edellytetyt tiedot esittää samassa näkymässä, eikä vaadittavien tietojen esille saaminen voi vaatia kuluttajalta aktiivisia toimia, kuten julkaisun kaikkien kuvien läpikäymistä. (KKV/1422/14.08.01.05/2021)
Luottoa koskevassa mainoksessa oleva puute ei korjaannu sillä, että kuluttajalle tarjotaan myyjää, esitettä tai esimerkiksi verkko-osoitetta lisätietojen hankkimiseksi. Myöskään sillä ei ole merkitystä, voiko kuluttaja välittömästi mainoksen perusteella tehdä luottoa koskevan hankinnan.
Niissä poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa kaikkien tietojen esittäminen näkyvästi ja selkeästi ei ole mahdollista, sovelletaan kuluttajansuojalain 7 luvun 8 §:n 5 momenttia. Jos mainonnassa käytettävässä sähköisessä viestinnässä kaikkien tietojen visuaalinen esittäminen ei ole mahdollista näkyvällä ja selkeällä tavalla, tulee kuluttajalla olla pääsy käytettävissä olevin teknisin keinoin eli esimerkiksi napauttamalla, vierittämällä tai pyyhkäisemällä seuraaviin tietoihin:
- hyödykkeen käteishintaan ja mahdolliseen käsirahaan, jos kyse on tietyn hyödykkeen oston rahoittamiseksi mainostetusta luotosta
- luoton ja luottokustannusten yhteismäärään
- maksuerien määrään.
Kuluttajan pitää helposti päästä näkemään ensinäkymästä puuttuvat tiedot. (HE 120/2025 vp, sivu 97)
Kun lainsäädäntö edellyttää mainoksessa annettavan paljon yksityiskohtaista tietoa kuluttajaluotosta ja kun tietojen esitystavalta edellytetään nimenomaista selkeyttä, näkyvyyttä ja tiivistä esittämistapaa, markkinoijan tulee kiinnittää erityistä huomiota mainosvälineen valintaan. Riittävää ei ole se, että kaikki tiedot annetaan yhdellä kertaa, vaan myös tietojen esittämistavalle, kuten selkeydelle ja näkyvyydelle, on asetettu tiukat vaatimukset.
3 Tiedonantovelvollisuudet
3.1 Yleinen tiedonantovelvollisuus
Muiden laissa säädettyjen tiedonantovelvoitteiden lisäksi luotonantajan ja luotonvälittäjän on pidettävä yleisesti saatavilla paperilla tai muulla kuluttajan valitsemalla pysyvällä tavalla selkeät ja ymmärrettävät yleistiedot tarjoamistaan luotoista. (KSL 7:7a)
Tiedot olisi pidettävä saatavilla paperilla esimerkiksi luotonantajan toimipisteissä tai sähköisesti esimerkiksi luotonantajan verkkosivuilla ladattavissa olevassa muodossa. (HE 120/2025 vp, s. 95)
Yleisesti saatavilla pidettävät tiedot:
- luotonantajan tai luotonvälittäjän nimi, käyntiosoite, puhelinnumero ja sähköpostiosoite sekä tarvittaessa tieto sellaisesta sähköisestä viestintäkeinosta, jolla kuluttaja voi olla nopeasti ja tehokkaasti yhteydessä luotonantajaan tai luotonvälittäjään ja jonka avulla kuluttajan on mahdollista tallentaa ja toisintaa luotonantajan tai luotonvälittäjän kanssa käymänsä viestinvaihto muuttumattomana;
- tarkoitus, johon kuluttaja voi luottoa käyttää;
- luottosopimuksen kesto;
- tarjolla olevat lainakorkotyypit ja lyhyt kuvaus niiden ominaisuuksista ja merkityksestä kuluttajalle;
- edustava esimerkki luoton määrästä tai luottorajasta, luotosta kuluttajalle aiheutuvista luottokustannuksista, kuluttajan maksettavaksi tulevan luoton ja luottokustannusten yhteismäärästä ja luoton todellisesta vuosikorosta;
- luottosopimuksen yhteydessä kuluttajan maksettavaksi tulevat mahdolliset lisäkustannukset, jotka eivät sisälly luottokustannuksiin;
- luoton takaisinmaksua koskevat vaihtoehdot, mukaan lukien maksuerien lukumäärä, suuruus ja maksuvälit;
- ennenaikaiseen takaisinmaksuun liittyvät mahdolliset ehdot;
- kuvaus peruuttamisoikeudesta;
- mahdolliset lisäpalvelut, jotka kuluttajan on ostettava saadakseen luoton markkinoiduin ehdoin, ja maininta siitä, että lisäpalvelut voi ostaa muulta palveluntarjoajalta kuin luotonantajalta itseltään;
- varoitus seurauksista, jotka aiheutuvat luottosopimukseen liittyvien velvoitteiden laiminlyönnistä.
3.2 Ennen luottosopimuksen tekemistä annettavat tiedot
Muiden laissa säädettyjen tiedonantovelvoitteiden lisäksi luotonantajan ja luotonvälittäjän on hyvissä ajoin ennen luottosopimuksen tekemistä annettava kuluttajalle paperilla tai kuluttajan valitsemalla muulla pysyvällä tavalla ”Vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot” -lomaketta käyttäen selkeät ja ymmärrettävät tiedot luotonantajasta, luotosta, luototettavasta hyödykkeestä, sopimusrikkomuksen seuraamuksista ja kuluttajan oikeuksista (KSL 7:9.1). Lomakkeesta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella (Valtioneuvoston asetus luottosopimuksesta kuluttajalle annettavista tiedoista 789/2010).
Luotonantaja rikkoi kuluttajansuojalain 7 luvun 9 §:n mukaista tiedonantovelvollisuuttaan, kun se jätti ilmoittamatta Vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot -lomakkeella tiedot luotosta perittävästä tilinhoito- ja perustamismaksusta. (KKV/841/14.08.01.05/2022)
Lomakkeella esitettävien tietojen on oltava yhdenmukaiset ja selvästi luettavissa, ja niissä on otettava huomioon sen pysyvän tavan tekniset rajoitukset, jolla ne esitetään. Tiedot on esitettävä asianmukaisella ja sopivalla tavalla eri kanavissa yhteentoimivuus huomioon ottaen. (KSL 7:9.2)
Kaikki lomakkeessa annettavat tiedot on esitettävä yhtä näkyvästi. (VNA luottosopimuksesta kuluttajalle annettavista tiedoista 789/2010, 1 §)
Ennen luottosopimuksen tekemistä annettavat tiedot on annettava myös oikeansisältöisinä. Luotonantajan voi olla tarpeen antaa tiedot useammin kuin kerran luotonsolmimisprosessin eri vaiheissa, jos kuluttaja on ilmoittanut yhdestä tai useammasta haluamansa luoton osatekijästä, kuten luottosopimuksen kestosta ja luoton kokonaismäärästä tai jos luoton hinta on asiakaskohtainen. Tässä tapauksessa tiedot voi olla tarpeen antaa ensin käyttäen luotonantajan tavanomaisia luottoehtoja ja sen jälkeen kuluttajan mieltymykset ja luoton asiakaskohtainen hinta huomioiden. Ensivaiheessa kuluttajalle ei saa jäädä epäselvyyttä siitä, että luoton lopulliset ehdot voivat muuttua (KKV/1303/14.08.01.05/2017).
Tiedot on annettava hyvissä ajoin, siten että kuluttajalla on tosiasiallinen mahdollisuus arvioida ja vertailla luottotarjouksia ennen sopimuksen solmimisprosessin aloittamista.
- Jos luottoa tarjotaan internetissä, ennakkotietojen täytyy olla kuluttajan käytettävissä pysyvällä tavalla jo ennen kuin kuluttaja tunnistautuu vahvasti luotonhakuprosessissa kuluttajansuojalain 7 luvun 15 §:n 1 momentin mukaisesti tai antaa muita henkilötietojaan kuin sähköpostiosoitteensa (KKV/1303/14.08.01.05/2017).
- kivijalkamyymälässä ennakkotiedot täytyy antaa ennen luottohakemuksen täyttämistä (ks. KKV/316/14.08.01.05/2018).
Luotonantajan on varmistettava, että tiedot annetaan aina osana luotonhakuprosessia. Sopimusta edeltävässä vaiheessa on keskeistä sijoittaa tiedot verkkosivulle siten, ettei kuluttaja voi jättää näitä huomiotta edetessään seuraavaan vaiheeseen eli sopimuksen tekemiseen. Riittävää ei toisin sanoen ole se, että tiedot annetaan esimerkiksi erillisellä välilehdellä, jolloin tietoja ei ole kytketty luotonhakupolun osaksi (KKV/1305/14.08.01.05/2017).
Huomiota on kiinnitettävä myös siihen, ettei velvollisuus antaa tiedot pysyvällä tavalla täyty, jos tiedot ovat ainoastaan kuluttajan saatavilla. Luotonhakuprosessin pitää ohjata kuluttaja tallentamaan ja tulostamaan ennakkotiedot ja sopimusehdot. Vaihtoehtoisesti tiedot voidaan lähettää kuluttajalle sähköpostitse (HE 24/2010, sivu 30). Kuluttaja-asiamies painottaa sitä, että tietojen on kuitenkin tämän lisäksi aina oltava luontevasti luotonhakuprosessissa esillä.
Unionin tuomioistuin on asiassa C-49/11 antamassaan ennakkoratkaisussa arvioinut tietojen ilmoittamistapaa ja pysyvän tavan käsitettä (vrt. KSL 7:9.1). Tuomioistuimen mukaan pysyvän tavan vaatimusta ei täytä menettely, jossa tiedot ovat saatavilla vain yrityksen internetsivustolle johtavan hyperlinkin kautta, koska yritys ei tällöin ”toimita” tietoja ja kuluttaja ei ”saa” niitä. Unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisun perusteella luotonantajalta edellytetään kuluttajan ohjaamisessa aktiivisia toimia, eikä tietojen saamista voi jättää kuluttajan oman aktiivisuuden varaan. Kts. myös KKO:2016:73 ja MAO:616/17.
Tapauksesta riippuen sovellettavaksi voivat lisäksi tulla sähköisen viestinnän palveluista annetun lain sekä maksupalvelulain säännökset (HE:24/2010, sivut 31-32)
Kuluttajalta ei saa periä maksua tietojen antamisesta (KSL 7:12a).
Jos ennakkotiedot annetaan kuluttajalle myöhemmin kuin päivää ennen luottosopimuksen tekemistä, luotonantajan tai -välittäjän on lähetettävä kuluttajalle muistutus peruuttamisoikeudesta sekä ohjeet peruuttamisoikeuden käyttämiseksi. (KSL 7:11a)
Muistutus on toimitettava kuluttajalle aikaisintaan päivän ja viimeistään seitsemän päivän kuluttua luottosopimuksen tekemisestä
- paperilla tai
- kuluttajan valitsemalla ja luottosopimuksessa yksilöidyllä muulla pysyvällä tavalla.
Ilmoitus automatisoidusta päätöksenteosta (KSL 7:11b). Sen lisäksi mitä yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädetään, luotonantajan ja luotonvälittäjän on ilmoitettava kuluttajalle selkeästi ja ymmärrettävästi, jos yksilöllinen tarjous perustuu automatisoituun päätöksentekoon.
4 Luottokelpoisuuden arviointi
Luotonantajan on ennen luottosopimuksen tekemistä arvioitava huolellisesti ja kuluttajan edun mukaisesti, kykeneekö kuluttaja täyttämään luottosopimuksen mukaiset velvoitteensa (kuluttajan luottokelpoisuus). (KSL 7:14.1)
Jos luotonantaja ja velallinen sopivat myöhemmin luoton määrän tai luottorajan korottamisesta, luotonantajan on varmistettava kuluttajaa koskevien tietojen ajantasaisuus ja, jos luoton määrää tai luottorajaa merkittävästi korotetaan, arvioitava kuluttajan luottokelpoisuus uudelleen ennen korotuksesta sopimista. (KSL 7:14.2)
Kuluttajan edun mukaisuutta koskevalla vaatimuksella viitataan ennen muuta vastuuttomien luotonantokäytäntöjen ja ylivelkaantumisen estämiseen ja siihen, että arvioinnissa otetaan asianmukaisesti huomioon seikat, joilla on merkitystä sen varmistamisessa, kykeneekö kuluttaja täyttämään luottosopimuksen mukaiset velvoitteensa (HE 120/2025 vp, sivu 104).
Lisäksi luotonantajan on määriteltävä periaatteet, joiden mukaisesti luotonantaja myöntää kuluttajaluottoja. Luotonantaja saa myöntää luoton kuluttajalle ainoastaan, jos kuluttajan luottokelpoisuuden arviointi osoittaa, että luottosopimuksesta johtuvat velvoitteet todennäköisesti täytetään luottosopimuksessa edellytetyllä tavalla. (KSL 7:16a) (HE 77/2016, sivu 48) Luottokelpoisuuden arvioinnin tarkoituksena on välttää se, että luotonantaja myöntäisi luottoa kuluttajille, joilla ei ole edellytyksiä selviytyä luoton takaisinmaksamisesta.
4.1 Luottokelpoisuuden arvioinnissa käytettävät tiedot
Luottokelpoisuuden arviointi on tehtävä kuluttajan tuloja, menoja ja muita taloudellisia olosuhteita koskevien, kyseessä olevan luoton luonteeseen, kestoon, arvoon ja riskeihin nähden tarpeellisten ja oikeasuhteisten tietojen perusteella. (KSL 7:14.1)
Kuluttajan menoja ja muita taloudellisia olosuhteita koskevia tietoja ovat esimerkiksi
- tiedot kuluttajalla olemassa olevista muista luotoista, luotonhoitomenoista ja takausvastuista
- kuluttajan varallisuutta ja tulojen jatkuvuutta, kuten työ- tai virkasuhteen laatua, koskevat tiedot
- kuluttajan ja hänen kotitaloutensa elinkustannukset.
Myös mahdolliset muutokset näissä olosuhteissa olisi huomioitava. (HE 120/2025 vp, sivu 104)
Kuluttajan luottokelpoisuuden arviointivelvollisuutta ei voi täyttää yksinomaan tilastotietoihin pohjautuvien menetelmien avulla laadituilla oletuksilla kuluttajan yleisistä elinkustannuksista. (HE 120/2025 vp, sivu 105)
Tietojen on oltava tarpeellisia ja oikeasuhteisia kyseessä olevan luoton luonteeseen, kestoon, arvoon ja riskeihin nähden. Käytännössä tämä esimerkiksi merkitsee, että mitä suurempi haettavan luoton määrä tai luottoraja tai luottoon muutoin liittyvä riski on, sitä seikkaperäisempiin tietoihin arvioinnin on perustuttava. (HE 120/2025 vp, sivu 104)
Arviointiin tarvittavat tiedot tulee hankkia kuluttajalta, luottotietorekisteristä ja tarvittavista muista lähteistä, ja niiden paikkansapitävyys on asianmukaisesti varmistettava. Tietoja ei kuitenkaan ole välttämätöntä hankkia luottotietorekisteristä, mikäli tarjottavasta luotosta ei peritä korkoa tai muita maksuja. (KSL 7:14.1).
Lähtökohtana on, että luotonantaja aina selvittää kuluttajan tuloja sekä muita luottoja koskevat tiedot positiivisesta luottotietorekisteristä ja maksuhäiriötiedot yksityisistä luottotietorekistereistä. Jos esimerkiksi kuluttajan luottotietoja tai tulotietoja ei ole saatavilla näissä rekistereissä, tiedot on tarkistettava luotonhakijan tiedot sisältävästä rekisteristä, tai jos sellaisia ei ole, muilla keinoin. Tietoja on lisäksi hankittava kuluttajalta itseltään ja kuluttajalta hankittavien tietojen laajuus on arvioitava kyseessä olevan luoton perusteella. (HE 120/2025 vp, sivut 104–105) Esimerkiksi kuluttajan menotietoja tai positiivisesta luottotietorekisteristä puuttuvia tietoja tulee selvittää kuluttajalta itseltään.
Korottomien ja kuluttomien luottojen osalta luottokelpoisuuden arvioinnin yhteydessä ei ole velvollisuutta tarkistaa kuluttajan tietoja luottotietorekistereistä. Tämä ei kuitenkaan poista luotonantajan velvollisuutta hankkia kuluttajan luottokelpoisuuden arviointiin tarvittavat taloudellista tilannetta koskevat tiedot, mutta ne voidaan näissä tilanteissa hankkia muutoin kuin luottotietorekistereistä. Luotonantajan tulee näin ollen hankkia korottomien ja kuluttomien luottojen osalta vastaavat tiedot muualta ja varmistaa tietojen paikkansapitävyys asianmukaisesti. (TaVM 20/2025 vp, sivu 5)
Kuluttajan menot ovat erityisen olennaisia tietoja kuluttajan maksuvaran ja siten luoton takaisinmaksukyvyn arvioimiseksi. Menoja koskevia riittäviä tietoja on aina selvitettävä kuluttajalta itseltään. (ks. KKV/351/14.08.01.05/2022)
Kuluttajan menot ja maksuvara ovat olennaisia tietoja myös vakuudellisiin luottoihin liittyvässä luottokelpoisuusarvioissa. Kuluttajan henkilökohtainen luottokelpoisuus ei voi perustua ajatukseen siitä, että vakuutena oleva esine tai siihen kohdistuva oikeus voidaan pidättää, ottaa takaisin tai realisoida velan kattamiseksi. (KKV/351/14.08.01.05/2022)
Luottokelpoisuuden arvioinnissa käytettävien tietojen paikkansapitävyys on asianmukaisesti varmistettava. Tällainen varmistusvelvollisuus voi koskea esimerkiksi kuluttajan ilmoittamia sellaisia tulotietoja, jotka eivät käy ilmi positiivisesta luottotietorekisteristä. Asianmukaista olisi tällöin pyytää kuluttajaa toimittamaan tarkempaa selvitystä tietojen paikkansapitävyydestä. (HE 120/2025 vp, sivu 105)
4.2 Sopimusoikeudellinen seuraamus luottokelpoisuuden arviointivelvollisuuden laiminlyönnistä
Jos luotonantaja rikkoo velvollisuuttaan arvioida kuluttajan luottokelpoisuus ennen luottosopimuksen tekemistä, kuluttajalla ei ole velvollisuutta maksaa luoton korkoa eikä muita luottokustannuksia lainkaan. (KSL 7:14.5)
Jos luotonantaja rikkoo velvollisuuttaan varmistaa kuluttajaa koskevien tietojen ajantasaisuus tai velvollisuuttaan arvioida kuluttajan luottokelpoisuus uudelleen luoton määrän tai luottorajan korottamisen yhteydessä, kuluttajalla ei ole velvollisuutta maksaa luoton korkoa eikä muita luottokustannuksia korotuksesta lukien. (KSL 7:14.5)
Sopimusoikeudellista seuraamusta ei sovelleta, jos luottokelpoisuuden arviointivelvollisuuteen liittyvä rikkomus on vähäinen. (KSL 7:14.5)
Luotonantaja rikkoo velvollisuuttaan arvioida kuluttajan luottokelpoisuus esimerkiksi silloin,
- kun luotonantaja täysin laiminlyö kuluttajan maksukyvyn selvittämisen
- kun luotonantaja sinänsä hankkii asianmukaiset tiedot kuluttajan taloudellisista olosuhteista, mutta laiminlyö varsinaisen kuluttajan luottokelpoisuuden arvioinnin. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun arvioinnin perusteena olevien tietojen valossa olisi ollut selvästi pääteltävissä, ettei luottosopimuksesta johtuvia velvoitteita todennäköisesti tulla täyttämään luottosopimuksessa edellytetyllä tavalla. (HE 120/2025 vp, sivut 106–107)
Näitä laiminlyöntejä ei voida pitää vähäisinä edes silloin, kun luoton määrä on pieni. Vähäisestä rikkomuksesta voi sen sijaan olla kyse esimerkiksi silloin, kun luotonantaja on jättänyt selvittämättä luottokelpoisuusarviointia kokonaisuutena tarkastellen vähämerkityksellisiä tietoja. (TaVM 20/2025 vp, sivut 8–9)
Vaikka luotonantaja olisi arvioinut luottokelpoisuuden asianmukaisesti, on silti mahdollista, että kuluttaja joutuu maksuvaikeuksiin. Toteutunut luottoriski ei itsessään merkitse, että luotonantaja olisi rikkonut luottokelpoisuuden arviointia koskevaa velvollisuuttaan. (HE 120/2025 vp, sivu 107)
5 Luottosopimuksen tekeminen
Kuluttajaluottosopimus on tehtävä kirjallisesti ja kuluttajalle on annettava kappale sopimusta. Sopimus voidaan tehdä myös sähköisesti siten, että kuluttaja voi tallentaa ja toisintaa sopimuksen muuttumattomana (KSL 7:17.1)
Tietojen on oltava selvästi luettavissa, ja niissä on otettava huomioon sen välineen tekniset rajoitukset, jolla ne esitetään. Tiedot on esitettävä kullekin kanavalle asianmukaisella ja sopivalla tavalla. (KSL 7:17.3)
Kuluttajaluottosopimuksessa on mainittava (KSL 7:17.2)
- tiedot luottosopimuksen osapuolista;
- tiedot 7 luvun 9 §:ssä tarkoitetuista seikoista;
- sopimuksen muut ehdot;
- tiedot peruuttamisoikeuden käyttämisen edellytyksistä;
- tiedot luottosopimuksen irtisanomisesta ja muusta päättämisestä;
- tiedot oikeussuojakeinoista ja valvontaviranomaisesta.
Luottosopimuksessa mainittavista tiedoista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella (Valtioneuvoston asetus luottosopimuksesta kuluttajalle annettavista tiedoista 789/2010). Asetuksen 5 §:n 1 momentin mukaan luottosopimuksessa on mainittava selkeästi ja tiiviisti tietyt tiedot.
Asetuksessa säädetään muun muassa seuraavista seikoista:
Asetuksen 5 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan luottosopimuksessa on mainittava
- osapuolten nimet,
- käyntiosoitteet
- puhelinnumerot
- sähköpostiosoitteet
- sekä vastaavat tiedot mahdollisesta luotonvälittäjästä.
Asetuksen 5 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan luottosopimuksessa on mainittava
- korko tai kaikki korot, jos eri tilanteissa sovelletaan erilaisia korkoja
- kunkin koron soveltamista koskevat ehdot
- kuhunkin alkuperäiseen korkoon sovellettava viitekorko
- sekä kunkin lainakoron muuttumiseen liittyvät kaudet, ehdot ja menettelyt
On tärkeää, että kuluttajalle annetaan selkeästi tieto siitä, mistä kuluttajan luoton korko muodostuu. Kuluttajalle täytyy kertoa koron määräytymisperusteet.
Kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 1 momentin mukaan luoton korkoa ei saa sopia lainmukaista korkokattoa suuremmaksi. Näin ollen sopimusehtoja laadittaessa täytyy huomioida, että korkoehdon on tarvittaessa sisällettävä myös täsmälliset tiedot 17 a §:n 1 momentin mukaisista ylärajoista.
Kuluttajaluotosta perittävä korko tulee ilmoittaa selkeänä kokonaisuutena sisältäen tiedon luoton kokonaiskorosta, mahdollisesta luoton marginaalista ja viitekorosta sekä kuluttajansuojalain mukaisista koron enimmäismääristä. Tieto luoton marginaalista, viitekorosta ja kokonaiskorosta sekä tieto kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 1 momentin mukaisista enimmäismääristä tulee ilmoittaa selkeästi myös prosenttilukuina. (ks. myös KKV/1422/14.08.01.05/2021)
Kuluttajalta ei saa luottosuhteen perusteella periä korkoja tai maksuja, josta ei ole sovittu kuluttajaluottosopimuksessa (KSL 7:17.3).
Korkein oikeus on päätöksessään KKO:2016:73 lausunut kuluttajaluottosopimusten muotovaatimuksista todeten, että jollei luotonantaja ole huolehtinut siitä, että kuluttaja saa pysyvällä tavalla haltuunsa kuluttajaluottosopimuksen, luotonantaja ei saa periä minkäänlaisia luottokustannuksia.
5.1 Koron muutokset
Korko saa muuttua luottosopimuksen kuluessa vain sopimuksessa yksilöidyn viitekoron muutosten mukaisesti (KSL 7:24). Esimerkiksi luoton marginaalia ei voida yksipuolisesti muuttaa eikä kiinteää korkoa sitoa viitekorkoon luottosopimuksen aikana. (ks. HE 77/2016 vp, sivu 35)
Koron muutokset on toteutettava tasapuolisesti ja kuluttajia syrjimättömällä tavalla (KSL7:24). Muutokset on esimerkiksi toteutettava vastaavalla tavalla sekä alaspäin että ylöspäin.
Luottosopimuksen yhteydessä perittäviä muita maksuja saa muuttaa ainoastaan sopimuksessa yksilöidyin perustein eikä maksun korotus saa olla suurempi kuin luotonantajalle aiheutunut tosiasiallinen lisäys kustannuksista (KSL 7:24).
Kuluttajalle on ilmoitettava muutoksista paperilla tai luottosopimuksessa yksilöidyllä muulla pysyvällä tavalla hyvissä ajoin ennen muutoksen voimaantuloa (KSL 7:24).
Jos uutta viitekorkoa koskevat tiedot julkistetaan asianmukaisesti ja ne ovat saatavilla myös luotonantajan toimitiloissa, verkkosivustolla ja mobiilisovelluksessa, kuluttajalle on ilmoitettava muutoksista sopimuksessa sovituin määräajoin, kuitenkin vähintään kerran vuodessa. (KSL 7:24).
5.2 Luotonhakijan henkilöllisyyden todentaminen
Luotonantajan on kuluttajaluottosopimuksen tekemisen sekä luoton määrän tai luottorajan korottamisen yhteydessä todennettava kuluttajan henkilöllisyys huolellisesti. Jos henkilöllisyys todennetaan sähköisesti, luotonantajan on käytettävä tunnistusmenetelmää, joka täyttää vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain (617/2009) 8 §:ssä tarkoitetut vaatimukset tai maksupalvelulain 8 §:n 24 kohdassa ja 85 c §:n 4 momentissa tarkoitetut vahvan tunnistamisen vaatimukset (KSL 7:15.1).
Velvollisuus todentaa kuluttajan henkilöllisyys koskee myös hyödykesidonnaisia kertaluottoja.
6 Luoton hintaa rajoittava sääntely
Kuluttajaluottojen hintaa rajoittava sääntely (KSL 7:17a) uudistettiin 1.10.2023 voimaan tulleella kuluttajansuojalain muutoksella (449/2023). Lainmuutokseen sisältyvien säännösten soveltaminen vaihtelee osin sen mukaan, onko luottosopimus solmittu ennen 1.10.2023 ja ennen vai jälkeen 1.9.2019.
6.1 Luoton hintaa rajoittava sääntely 1.10.2023 alkaen
Kuluttajan nostamalle luotolle perittävää luoton korkoa ei saa sopia suuremmaksi kuin korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko lisättynä 15 prosenttiyksiköllä. Tällöinkään luoton korko ei saa sopimuksen mukaan ylittää 20:tä prosenttia. (KSL 7:17a.1)
Koska luoton korkoa ei saa sopia lainmukaista korkokattoa suuremmaksi, sopimusehtoja laadittaessa täytyy huomioida, että korkoehdon on tarvittaessa sisällettävä myös täsmälliset tiedot 17 a §:n 1 momentin mukaisista ylärajoista.
Lainmukainen korkokatto on sidottu viitekorkoon ja korkokatto tarkistetaan puolivuosittain korkolain 12 §:ssä tarkoitetun viitekoron muutosten mukaisesti.
Kuluttajan nostaman luoton määrällä tarkoitetaan sitä luoton määrää, josta on suljettu pois summat, joita ei ole annettu kuluttajan tosiasialliseen käyttöön. Luoton määrä ei näin ollen voi sisältää luottokustannuksia, kuten mahdollista luoton perustamismaksua. (EUT C-377/14, KKV/841/14.08.01.05/2022)
Korkoa voidaan periä vain sille nostetun luoton määrälle, joka edelleen on maksamatta. (HE 218/2022 vp, sivu 58)
Markkinaoikeus on katsonut, että luotonantajan sopiessa koroksi nimeämästään kustannuksesta siten, että kulua perittiin koko luottosuhteen ajan alkuperäiselle luoton määrälle jäljellä olevan pääoman sijasta, kuluttajan nostamalle luotolle perittävän koron määrä ylitti kuluttajansuojalain mukaisen luoton koron enimmäismäärän. (MAO:424/2023)
Jos kuluttajan on sopimuksen mukaan maksettava muita luottokustannuksia, näiden määrä ei saa ylittää päivää kohden 0,01:tä prosenttia luottosopimuksen mukaisesta luoton määrästä tai luottorajasta luottosopimuksen voimassaoloajalta. Muiden luottokustannusten määrä voidaan kuitenkin sopia 5 euroksi edellyttäen, että luottoaika on sopimuksen mukaan vähintään 30 päivää. Päiväkohtaisen rajan perusteella laskettavat kustannukset eivät kuitenkaan saa ylittää 150 euroa vuodessa, eikä luottokustannuksia saa periä kuluttajalta ennakolta pidemmältä kuin vuoden ajalta (KSL 7:17a.2–3). Muiden luottokustannusten vuosittaista enimmäismäärää koskevalla rajalla on merkitystä käytännössä silloin, kun kyseisten kustannusten enimmäismäärä päiväkohtaisesti laskettuna olisi yli 150 euroa vuodessa (HE 230/2018 vp, sivu 30).
Luottokustannusten määritelmää on käsitelty luvussa 1.4. kohdassa Luottokustannukset
Hintasääntely ei koske luottokustannuksina pidettäviä vakuutusmaksuja, jos vakuutuksen tarkoituksena on luoton vakuuden arvon turvaaminen, eikä kuluttajan mahdollisen sopimusrikkomuksen johdosta maksettaviksi tulevia maksuja. (KSL 7:17a.5)
Sopimusrikkomuksesta kuluttajan maksettavaksi tulevasta viivästyskorosta ja muusta seurauksesta säädetään korkolaissa. Perintäkuluista kuluttajasaatavien perinnässä säädetään saatavien perinnästä annetussa laissa. (HE 120/2025 vp, sivu 108)
Jos luotonantaja tai luotonvälittäjä rikkoo luottokustannusten enimmäismääriä koskevaa sääntelyä, kuluttajalla ei ole velvollisuutta maksaa luoton korkoa eikä muita luottokustannuksia lainkaan (KSL 7:17a.4). Jos luottokustannusten määrä on sovittu sallittua suuremmaksi, kuluttajalla ei ole velvollisuutta maksaa mitään luottokustannuksia siinäkään tilanteessa, että häneltä ei tosiasiassa ole vaadittu näitä kustannuksia (HE 230/2018 vp, sivu 30).
Jos elinkeinonharjoittaja rikkoo hintasääntelyä, sen tulee lopettaa luoton koron ja muiden luottokustannusten periminen ja hyvittää kuluttajalle kuluttajan luottosuhteen aikana maksamat luottokustannukset.
Markkinaoikeuden ratkaisussa MAO:5/2025 markkinaoikeus kielsi sakon uhalla menettelyn, jossa luotonantaja peri luoton pääoman määrän lisäksi luoton korkoa, hallinnointipalkkiota tai sopimuspalkkiota, kun luoton korkona peritty korko oli rikkonut hintasääntelyä. Markkinaoikeus kielsi myös sakon uhalla menettelyn, jossa luotonantaja kuluttajan vaatiessa hyvitystä pidättää itsellään kuluttajan luottosuhteen aikana maksamat luoton koron, hallinnointipalkkion ja sopimuspalkkion, kun luoton korkona peritty korko oli rikkonut hintasääntelyä.
Luoton hintaa koskevat ehdot on laadittava selkeiksi ja ymmärrettäviksi. Jos luotonantaja perii luotosta esimerkiksi useita erityyppisiä tai määrältään vaihtelevia kuluja, saattavat luottoehdot muodostua epäselviksi ja kohtuuttomiksi siitä riippumatta, ylittyvätkö luottokustannusten enimmäismäärää koskevat rajat (HE 230/2018 vp, sivu 16). Pitämällä hinnoittelurakenteen yksinkertaisena ja selkeänä luotonantaja voi varmistua siitä, että korko- tai luottokustannuskatto ei ylity (HE 218/2022 vp, sivu 32).
Kuluttajan nostamalle luotolle perittävää korkoa ja muita luottokustannuksia rajoittavaa sääntelyä sovelletaan 1.10.2023 tai sen jälkeen tehtyihin kuluttajaluottosopimuksiin. Sääntelyä ei sovelleta esinevakuudellisiin asuntoluottoihin (KSL 7a:31) eikä osamaksukauppaan, jossa kaupan kohteena on liikenteen palveluista annetussa laissa (320/2017) tarkoitettuun liikenneasioiden rekisteriin rekisteröitävä liikenneväline siihen mahdollisesti liittyvine lisävarusteineen, ellei kuluttajalla ole osamaksukauppaa koskevan sopimuksen perusteella oikeus nostaa myös rahavaroja (KSL 7:3.4).
6.2 Ennen 1.10.2023 solmittuihin luottosopimuksiin sovellettava hintasääntely
Aikavälillä 1.9.2019–30.9.2023 solmittuihin luottosopimuksiin sovelletaan koron osalta lähtökohtaisesti kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n aiempaa sanamuotoa: Kuluttajan nostamalle luotolle perittävää korkoa ei saa sopia 20:tä prosenttia suuremmaksi (KSL 7:17a.1).
Muiden luottokustannusten osalta kustannusten enimmäismäärä määräytyy vastaavasti kuin edellä on esitetty eli muiden luottokustannusten määrä ei saa ylittää päivää kohden 0,01 prosenttia luoton määrästä tai luottorajasta eikä 150 euroa vuodessa.
Ennen 1.9.2019 solmittuihin luottosopimuksiin sovelletaan lähtökohtaisesti KSL 7 luvun 17 a §:n aiempaa sanamuotoa: Jos luoton määrä tai luottoraja on alle 2 000 euroa, luottosopimuksen mukainen luoton todellinen vuosikorko saa olla enintään korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko lisättynä 50 prosenttiyksiköllä. Korkokattoa sovelletaan hyödykesidonnaiseen luottoon vain, jos kuluttajalla on luottosopimuksen nojalla myös oikeus nostaa rahavaroja.
Poikkeuksena on kuitenkin aiemmin solmittujen jatkuvien luottosopimusten nojalla tehtävien uusien nostojen kustannuksiin sovellettava sääntely. Jatkuvaa luottoa koskevaan sopimukseen sovelletaan 1.10.2023 jälkeen tehtyjen uusien nostojen osalta uutta 17 a § 1 momenttia. Mikäli kuluttaja siis tekee ennen 1.10.2023 solmitusta jatkuvasta luotosta uuden noston 1.10.2023 jälkeen, nostosta saa periä kuluttajalta luoton korkoa enintään voimassa olevan lain mukaisen korkokaton eli 15 prosenttia korkolain 12 §:n mukaisella viitekorolla lisättynä.
Mikäli kyse on ennen 1.10.2023 tehdystä jatkuvaa luottoa koskevasta sopimuksesta ja luotonantaja tai -välittäjä rikkoo 17 a §:n 1 momenttia, sovelletaan 4 momentin mukaista seuraamusta koron osalta ainoastaan 1.10.2023 jälkeen nostetulle luotolle perittävään korkoon ja muiden luottokustannusten osalta ainoastaan siihen osaan luottokustannuksia, jotka kohdistuvat 1.10.2023 jälkeiseen aikaan.
7 Maksuajan pidentämisestä perittävät kulut
Luotonantajan on suhtauduttava vastuullisesti maksujärjestelyihin.
Luotonantajan on tarjottava kuluttajalle kohtuullisia maksujärjestelyjä luoton takaisinmaksun edistämiseksi, jos niiden tarjoamista voidaan kuluttajan takaisinmaksukyky ja muut olosuhteet huomioon ottaen pitää asianmukaisena (KSL 7:13).
Luotonantajan täytyy huomioida luotonannossaan ja sopimusehtoja laatiessaan lain edellyttämällä tavalla maksujärjestelyt ja niistä perittävät kulut.
Maksuajan pidentämisestä ennen saatavan erääntymistä saa periä kuluttajalta enintään 5 euroa edellyttäen, että maksuaika pitenee vähintään 14 päivällä. Kuluttajalta tällaisista toimista perittävien kulujen yhteismäärä ei saa kuitenkaan ylittää vuodessa 20:tä euroa (KSL 7:17b).
Maksuajan pidentämisestä perittäviä kuluja rajoittava sääntely tuli voimaan 1.9.2019. Sääntelyä sovelletaan sen voimaantulon jälkeen tehtäviin maksuajan pidennyksiin myös silloin, kun luottosopimus on tehty ennen sääntelyn voimaantuloa (HE 230/2018 vp, sivu 23).
8 Hyvä luotonantotapa
Luotonantajan on luotonannossa meneteltävä vastuullisesti (KSL 7:13.1).
Hyvää luotonantotapaa koskevia säännöksiä sovelletaan luotonantajien lisäksi myös luotonvälittäjiin velallisen neuvontaa ja maksujärjestelyjen tarjoamista koskevaa alakohtaa lukuun ottamatta. (KSL 7:13.3)
Hyvää luotonantotapaa koskevan säännöksen pääasiallisena tavoitteena on ehkäistä epäasianmukaista menettelyä luotonannossa. Se korostaa myös luotonantajan velvollisuutta toimia avoimesti ja rehellisesti sekä ottaa kuluttajan etu ja taloudellinen turvallisuus riittävässä määrin huomioon.
Vastuullisuus ulottuu luottosuhteen kaikkiin vaiheisiin markkinoinnista luottosopimuksen tekemiseen ja mahdollisten ongelmien selvittämiseen. Säännös on joustava normi ja se täydentää kuluttajansuojalain 2 ja 3 luvun säännöksiä sekä 7 luvun muita säännöksiä (HE:24/2010, sivu 33).
Rahoituspalveluiden osalta lisäksi edellytetään, että verkkorajapintojen suunnittelussa tai toteutuksessa ei käytetä menettelyjä, jotka harhauttavat tai manipuloivat kuluttajia taikka muutoin olennaisesti vääristävät tai heikentävät heidän kykyään tehdä vapaita ja tietoon perustuvia päätöksiä. Kiellettyä on erityisesti se, että elinkeinonharjoittaja toistuvasti pyytää kuluttajaa tekemään valinnan, jonka tämä on jo tehnyt, tai että elinkeinonharjoittaja tekee sopimuksen päättämisestä kuluttajalle vaikeampaa kuin sopimuksen tekemisestä. (KSL 6a:18a).
8.1 Erityisesti hyvän luotonantotavan vastaiset menettelyt luoton markkinoinnissa
Hyvää luotonantotapaa koskeva säännös sisältää luettelon hyvän luotonantotavan vastaisena pidettävistä menettelyistä. Kyse ei ole tyhjentävästä luettelosta, vaan tietyistä erityisesti säännöksen vastaisina pidettävistä menettelyistä. Luettelo löytyy kuluttajansuojalain 7 luvun 13 §:n 2 momentin 1 kohdan alta.
8.1.1 Luotonottoa ei saa vähätellä (a alakohta)
Luotonantaja ei luottoa markkinoidessaan saa vähätellä luotonoton vakavuutta tai sen merkitystä. Vähättelemisellä tarkoitetaan erityisesti sitä, että luotonotto esitetään markkinoinnissa huolettomana tai riskittömänä ratkaisuna kuluttajan rahapulaan tai velkaongelmiin.
Vähättelyllä viitataan myös siihen, että luotonotto esitetään arkipäiväisenä tai normaaleihin arkirutiineihin kuuluvana asiana. (HE 218/2022, sivu 53)
Luotonantaja menetteli hyvän luotonantotavan vastaisesti markkinoimalla kulutusluottoa tapana rahoittaa unelmien toteuttamista sekä esittämällä, että luotonotto kuuluu arkeen tai on normaalia rahoittaa arjen menoja luotolla. (KKV/432/14.08.01.05/2024)
Luotonvälittäjä menetteli hyvän luotonantotavan vastaisesti markkinoimalla luottoa hyvänä vaihtoehtona tai valintana rahoittamaan esimerkiksi unelmien toteuttamista, kalliita harrastuksia, lomamatkoja tai parempaa elämänlaatua. (KKV/433/14.08.01.05/2024)
8.1.2 Luotonoton ei voi esittää ratkaisevan taloudellisia ongelmia (b alakohta)
Luotonantaja ei saa luottoa markkinoidessaan luoda sellaista vaikutelmaa, että luotonotto ratkaisee kuluttajan taloudelliset ongelmat tai vähentää niitä tai niistä aiheutuvia muita kielteisiä vaikutuksia.
Kiellettyä on esimerkiksi markkinoida olemassa olevien velkojen maksamiseksi luottoa luomalla vaikutelman siitä, että uutta luottoa hakemalla aiemmin velkaantuneen kuluttajan taloudelliset ongelmat ratkeavat tai vähenevät tai että luotto toimisi tällaisen kuluttajan taloudenhallinnan työkaluna.
Luoton ottamisen ei saa myöskään esittää vähentävän kuluttajan taloudellisista ongelmista johtuvaa stressiä tai muita huolia. Luottoja ei siten voi markkinoida myöskään vaikuttajamarkkinoinnilla siten, että vaikuttaja luotonantajan tai luotonvälittäjän lukuun toimiessaan selostaisi saaneensa luotosta helpotusta taloudellisiin ongelmiinsa.
Säännös ei kuitenkaan vaikuta luotonantajan velvollisuuteen suhtautua vastuullisesti maksujärjestelyihin ja näin ollen kuluttajalle voi olla tietyissä tilanteissa perusteltua kertoa esimerkiksi järjestelyluotoista. (HE 218/2022, sivu 53)
Luotonantaja menetteli hyvän luotonantotavan vastaisesti markkinoimalla sosiaalisessa mediassa luoton ottamista taloudenhallintakeinona ja säästövinkkinä. (KKV/1422/14.08.01.05/2021)
Luotonvälittäjä menetteli hyvän luotonantotavan vastaisesti esittämällä markkinoinnissaan, että luotonvälittäjä rauhoittaa ja että kuluttaja voi heittää hyvästit huonosti nukutuille öille hakemalla tai ottamalla luoton. (KKV/433/14.08.01.05/2024)
8.1.3 Luottoa ei saa perusteetta väittää olemassa olevia luottoja edullisemmaksi (c alakohta)
Luotonantaja ei saa markkinoidessaan luottoa esittää, että luotto on kuluttajan olemassa olevia luottoja edullisempi, jos väite on totuudenvastainen, harhaanjohtava tai muutoin sellainen, ettei se ole näytettävissä toteen.
Säännös soveltuu siten erityisesti tilanteisiin, joissa markkinoidaan kuluttajan olemassa olevien luottojen uudelleen rahoittamista tai lainojen yhdistämistä.
Totuudenvastaista on muun muassa esittää lainaneuvotteluiden yhteydessä, että luotto on edullisempi kuin kuluttajan muut luotot, vaikka se tosiasiassa ei pitäisi paikkansa. Harhaanjohtavaa on esimerkiksi tuoda järjestelyluoton markkinoinnissa esille luoton kuukausierän pienuus verrattuna kuluttajan olemassa olevien luottojen kuukausieriin ilman, että tuodaan esille järjestelyluoton muita ehtoja, joiden vuoksi uusi luotto voi tulla kuluttajalle aiempia kalliimmaksi.
Väite luoton edullisemmuudesta ei ole ”muutoin näytettävissä toteen” esimerkiksi silloin, kun luotonantajalla ei ole tietoa siitä, minkälaiset ehdot kuluttajan aiemmassa luotossa on. Tällainen on tilanne erityisesti yleismarkkinointivaiheessa. Näin ollen säännöksen vastaista on muun muassa mainonnassa kehottaa kuluttajaa vaihtamaan lainansa edullisempaan, vaihtamaan luotonantajaa ja säästämään tai maksamaan kalliit lainat pois edullisemmalla lainalla.
Jos luotonantajalla ei ole tietoa siitä, minkälaisin ehdoin kuluttajan aiemmat luotot on myönnetty, luotonantaja ei saa markkinoinnissa esimerkiksi viitata luoton olevan todennäköisesti tai keskimäärin edullisempi kuin kuluttajan olemassa olevat luotot.
Luottoja saa markkinoida kehottamalla kuluttajaa luottojen kilpailuttamiseen ja selvittämään, voisiko luotto olla aiempia edullisempi. (HE 218/2022, sivu 54)
Luotonvälittäjä menetteli hyvän luotonantotavan vastaisesti esittämällä markkinoinnissaan, että velallinen säästää yhdistämällä lainansa, vaikka väite ei ollut näytettävissä toteen. (KKV/433/14.08.01.05/2024)
8.1.4 Luotonoton ei voi esittää edistävän sosiaalista menestystä (d alakohta)
Luotonoton ei saa markkinoinnissa esittää edistävän kuluttajan sosiaalista menestystä tai hyväksyntää. Markkinoinnissa ei saa esimerkiksi käyttää hyväksi nuoren aikuisen sosiaalista epävarmuutta esittämällä, että jonkin luotolla hankittavan asian omistaminen tekee nuoresta muita paremman.
Myös luoton ottamisen yhdistäminen kuluttajan parempaan menestykseen elämässä on markkinoinnissa kiellettyä. Sosiaalisen menestyksen ja hyväksynnän edistämisen esittäminen voi olla myös epäsuoraa esimerkiksi siten, että vaikuttajamarkkinoinnissa mainostettaisiin tiettyä elämäntapaa ja yhdistettäisiin tämä luoton käyttämiseen. (HE 218/2022, sivu 54)
Luotonantaja menetteli hyvän luotonantotavan vastaisesti, koska sen verkkosivustolla esitettiin kuluttajalle, että hänkin voi tehdä unelmistaan totta ottamalla lainaa, kuten monet muutkin ovat tehneet. Markkinointiviesti esitti vähintäänkin epäsuorasti, että kuluttaja voisi muiden tapaan menestyä elämässä paremmin ja toteuttaa unelmiaan ottamalla luottoa. (KKV/432/14.08.01.05/2024)
8.1.5 Ei saa luoda vaikutelmaa, että luotonotto johtaa taloudellisten resurssien kasvuun (e alakohta)
Luotonantaja ei saa luottoa markkinoidessaan luoda vaikutelmaa siitä, että luotonotto johtaa taloudellisten resurssien kasvuun, korvaa säästöt tai voi nostaa kuluttajan elintasoa.
Kiellettyä on esimerkiksi markkinointi, jossa luoton ottamisen esitetään kasvattavan kuluttajan käytettävissä olevien resurssien määrää, vaikka on selvää, että luottosopimuksesta johtuu kuluttajalle velvoitteita. (HE 120/2025 vp, sivu 101)
8.1.6 Käyttämättömästä luotosta ei saa muistuttaa (f alakohta)
Luotonantaja ei saa luottoa markkinoidessaan muistuttaa kuluttajaa käyttämättä olevasta luotosta, paitsi silloin kuin kun kuluttaja on hakemassa uutta luottoa sellaiselta luotonantajalta, jonka kanssa hänellä jo on voimassa oleva sopimussuhde. Kiellettyä on siten muun muassa muistuttaa kuluttajaa henkilökohtaisella viestillä jatkuvan luoton nostamatta olevasta määrästä. (HE 218/2022, sivu 55)
8.1.7 Luoton markkinointia ei saa yhdistää rahapelipalveluihin (g alakohta)
Luotonantaja ei saa luottoa markkinoidessaan yhdistää luoton käyttöä rahapelipalveluihin siten, että markkinoinnissa suoraan todetaan tai annetaan ymmärtää, että luotto on käytettävissä rahapelipalveluihin.
Luotonantaja ei saa myöskään suunnata luottojen markkinointia kuluttajiin, joiden voidaan olettaa käyttävän luottoa rahapelipalveluihin, vaikkei markkinoinnissa sinänsä viitattaisi rahapelipalveluihin. Kiellettyä on esimerkiksi markkinoida luottoa paikoissa tai sivustoilla, joissa tyypillisesti käytetään rahapelipalveluita tai kohdentaa luottojen markkinointia sosiaalisessa mediassa rahapeleistä kiinnostuneisiin kuluttajiin. (HE 218/2022, sivu 55)
8.1.8 Luottojen markkinointia ei saa kohdistaa maksuvaikeuksissa oleville kuluttajille (h alakohta)
Luotonantaja ei saa luottoa markkinoidessaan suunnata markkinointia kuluttajiin, joilla on maksuhäiriömerkintä tai joilla voidaan muutoin olettaa olevan vaikeuksia suoriutua luottosopimuksen mukaisista velvoitteistaan asianmukaisesti.
Kiellettyä on esimerkiksi mainonta, jossa tuodaan esille, ettei maksuhäiriömerkintä tai säännöllisten tulojen puute ole välttämättä este luoton saamiselle. Samoin luottoa ei voida markkinoida käytettäväksi maksuhäiriömerkinnäin aiheuttaneiden maksamattomien luottojen takaisinmaksuun.
Säännös ei luo perustetta käsitellä maksuhäiriötietoja tai muita henkilötietoja markkinointitarkoituksissa sen varmistamiseksi, että markkinointia suunnataan maksukykyisiin kuluttajiin. (HE 218/2022, sivut 55–56)
8.1.9 Luoton markkinointi ei saa vähätellä maksamatta olevien luottojen tai rekisteritietojen vaikutusta luotonhaussa (i alakohta)
Luotonantaja ei saa luottoa markkinoidessaan esittää, että maksamatta olevilla luotoilla tai rekistereihin talletetuilla luottoja koskevilla tiedoilla on vain vähän tai ei lainkaan vaikutusta kuluttajan luottohakemuksen arviointiin.
Luottohakemuksen arvioinnilla viitataan luoton myöntämiseen ylipäänsä sekä siihen, millaisilla ehdoilla kuluttaja voi luottoa saada. Hyvän luotonantotavan vastaista on esimerkiksi markkinointi, jossa mainitaan, että kuluttajalla oleva maksuhäiriömerkintä ei vaikuta luoton myöntämistä koskevaan päätökseen tai esimerkiksi kuluttajalle tarjottavaan luoton korkoon. (HE 120/2025 vp, sivu 101)
8.1.10 Luoton markkinointi ei saa muuten heikentää kuluttajan kykyä harkita luoton ottamista (j alakohta)
Hyvän luotonantotavan vastaisia ovat myös muut menettelyt, joissa markkinointi on omiaan selvästi heikentämään kuluttajan kykyä harkita luoton ottamista tai käyttämistä huolellisesti.
Autorahoitusta tarjoava luotonantaja nosti alkuperäisen luottotarjouksensa korkoa, kun kuluttajan autoliikkeestä ostaman ajoneuvon toimitus viivästyi. Menettely oli hyvän luotonantotavan vastaista, koska koron ja muiden luottoehtojen yksipuolinen muuttaminen rahoitettavan hyödykkeen tilauksen ja toimituksen välissä heikentää kuluttajan mahdollisuutta harkita luoton ottamista tai käyttöä huolellisesti. (KKV/897/14.08.01.05/2023)
Kiellettyä on esimerkiksi markkinointi, jossa korostuu luoton hakemisen tai saamisen nopeus. Tärkeää on, että lainanhakija kykenee harkitsemaan lainan ottamista rauhassa ilman asiatonta painostusta tai houkuttelua ja sama koskee myös myönnetyn luoton käyttämistä (HE 218/2022, sivu 56).
Markkinointi, jossa korostuu luoton hakemisen tai saamisen nopeus, on hyvän luotonantotavan vastaista. (KKV/432/14.08.01.05/2024 ja KKV/433/14.08.01.05/2024)
Luoton markkinoinnin pääsanoman tulee olla tarjotussa luotossa ja sen esittelyssä. Kiellettyinä markkinointikeinoina pidetään erilaisten lisäetujen, arpajaisten ja kylkiäisten käyttämistä luottojen markkinoinnissa siten, että ne ovat hallitsevassa asemassa (HE:24/2010, sivu 34).
Kiellettyä on myös alennuksen tai muun edun tarjoaminen kuluttajalle heti hyödykkeen maksamisen yhteydessä, jos etu annetaan vain luotolla maksaville tai luottosopimuksen tekeville. Tällaisena etuna ei kuitenkaan pidetä luoton ohessa tarjottavaa vakuutusta, kuten matka- ja ostoturvavakuutusta (HE:24/2010, sivu 34).
Jos alennus tai muu erityinen etu on saatavissa ainoastaan kanta-asiakasjärjestelmien kautta myönnettävillä pisteillä tai muulla vastaavalla tavalla, eikä etua siten tarjota kuluttajalle välittömästi, ei tällaisia järjestelmiä sinänsä pidetä hyvän luotonantotavan vastaisena (HE:24/2010, sivu 34).
8.2 Neuvontapalveluiden markkinointi
Neuvontapalvelulla tarkoitetaan kuluttajansuojalain 7 luvussa kuluttajaluottoon liittyvän henkilökohtaisen suosituksen antamista kuluttajalle. (KSL 7:7.8)
Neuvontapalvelun määritelmän kannalta olennaista on kuluttajalle annettava henkilökohtainen, luottosopimukseen liittyvää päätöksentekoa koskeva suositus, joka ei ole osa luotonmyöntöprosessia eikä luotonvälitystoimintaa. Se, että neuvontapalvelut eivät itsessään ole osa luotonmyöntöprosessia tai luotonvälitystoimintaa ei kuitenkaan merkitse, että sellaiset suositukset, jotka johtavat luoton myöntämiseen, eivät voisi olla määritelmässä tarkoitettuja neuvontapalveluja. (HE 120/2025 vp, sivu 95)
Neuvontapalvelulla ei tarkoiteta tavanomaisena pidettävää luotonantajan tuotteiden esittelyä, asiakkaiden tarpeiden kartoittamista, markkinointia tai laissa säädettyjen tiedonantovelvoitteiden tai riittävien selvitysten antamisvelvollisuuden täyttämistä. (HE 120/2025 vp, sivu 95)
Hyvän luotonantotavan vastaista on neuvontapalveluita tarjotessa markkinoida niitä siten, että se on omiaan hämärtämään kuluttajan ymmärrystä siitä, että kyseessä on luotonannosta erillinen palvelu. (HE 120/2025 vp, sivu 102)
Hyvän luotonantotavan vastaista on esimerkiksi markkinoida neuvontapalvelua siten, että neuvontapalvelu esitetään luotonantoon kuuluvaksi palveluksi. (HE 120/2025 vp, sivu 102)
8.3 Luoton myöntäminen ei saa hallita muun hyödykkeen markkinointia
Hyvän luotonantotavan vastaista on käyttää luoton myöntämistä pääasiallisena markkinointikeinona markkinoitaessa muita hyödykkeitä (KSL 7:13.2,2, HE:24/2010, sivu 34).
Markkinatuomioistuin on KSL 7 luvun nojalla antamassaan päätöksessä MT:1988:6 kieltänyt elinkeinonharjoittajaa markkinoimasta autoja siten, että autojen ostamiseksi tarjottu luotto muodostaa markkinoinnin pääsanoman. Markkinoitavista autoista oli lehti- ja radiomainoksessa mainittu vain niiden nimet. Mainoksen muu sisältö koski tarjottavaa luottoa ja sen ehtoja.
8.4 Lisämaksullisen viesti- ja puhelinpalvelun kielto
Hyvän luotonantotavan vastaista on se, että luotonantaja tai luotonvälittäjä käyttää luottoa myönnettäessä tai muussa luottosuhteeseen liittyvässä asioinnissa lisämaksullista tekstiviestipalvelua, multimediaviestipalvelua tai muuta vastaavaa viestipalvelua (KSL 7:13.2,3, HE:78/2012, sivu 18).
Kielto merkitsee sitä, että kuluttajalta ei saa periä maksuja tekstiviestillä tehdystä lainahakemuksesta tai lainan myöntämistä koskevasta vahvistusviestistä, eikä luottosuhteen kuluessa viesteillä tehtävistä toimenpiteistä, kuten takauksen myöntämisestä tai eräpäivän siirtämisestä (HE:78/2012, sivu 18).
Kun kuluttajaluottoihin liittyvän takauksen hakeminen oli edellyttänyt lisämaksullisen tekstiviestipalvelun käyttöä, kysymyksessä oli kuluttajansuojalain 7 luvun 13 §:n 2 momentin 3 kohdassa kielletty tekstiviestipalvelu (KKO:2019:8, MAO:8/20).
Hyvän luotonantotavan vastaista ei ole asiointi tekstiviesteillä sinänsä, kunhan kuluttajalta ei veloiteta viesteistä lisämaksua (HE:78/2012, sivu 18).
Tehtyä sopimusta koskevassa puhelinasioinnissa ei myöskään saa periä kuluttajalta hänen liittymäsopimuksensa mukaisen hinnan ylittäviä kuluja. Kuluttajalla on oikeus saada elinkeinonharjoittajalta korvaus liittymäsopimuksensa mukaisen hinnan ylittäneistä puhelinkuluista (KSL 2:14).
8.5 Luoton hakemisesta ei saa periä maksua
Hyvän luotonantotavan vastaista on periä kuluttajalta luoton hakemisesta maksuja ennen luottosopimuksen tekemistä. (KSL 7:13.2,3a)
Säännöksen vastaista on periä luottohakemuksen käsittelystä maksu ennen luottosopimuksen tekemistä tai silloinkin, kun luottosopimusta ei lopulta päädytä tekemään. (HE 120/2025 vp, sivu 102)
8.6 Luottoa ei saa mainostaa ehdoin, joilla luottokustannukset ylittävät pääoman määrän
Hyvän luotonantotavan vastaista on mainostaa luottoa sellaisin ehdoin, joilla luottokustannukset voivat kertaluotoissa ylittää pääoman määrän tai jatkuvissa luotoissa kuluttajan kulloinkin nostaman luottoerän määrän. (KSL 7:13.2,4)
Säännöksen perusteella kiellettyä on mainostaa luottoa esimerkiksi niin pienellä lyhennyserällä tai niin pitkällä laina-ajalla, että luottokustannukset mainostetuin ehdoin muodostuisivat kertaluotoissa pääomaa suuremmiksi tai jatkuvissa luotoissa kuluttajan kulloinkin nostaman luottoerän määrää suuremmiksi. (HE 218/2022, sivu 56)
8.7 Kuluttajalle tulee taata riittävästi tietoa selkeällä tavalla
Hyvää luotonantotapaa koskevassa lainkohdassa myös täydennetään muualla kuluttajansuojalaissa luotonantajalle asetettuja tiedonantovelvoitteita. Hyvä luotonantotapa korostaa luotonantajan vastuuta siitä, että kuluttaja saa päätöksentekonsa tueksi riittävästi tietoa selkeällä tavalla (HE:24/2010, sivu 34).
Luotonantajan tulee antaa kuluttajalle riittävät ja selkeät selvitykset paitsi sen arvioimiseksi, mikä luotonantajan tarjoamista luottovaihtoehdoista sopii kuluttajalle parhaiten, myös sen arvioimiseksi, onko kuluttajalla mahdollisuus ylipäänsä selviytyä luoton takaisinmaksusta asianmukaisesti (HE:24/2010, sivu 34).
Luottoa koskevien selvitysten lisäksi luotonantajan tulee antaa kuluttajalle ennen luottosopimuksen tekemistä riittävät ja selkeät selvitykset luoton yhteydessä tarjottavista lisäpalveluista, kuten lainaturvavakuutuksista. Kytkykauppa on kuitenkin sellaisenaan kuluttajansuojalain 7:13a:n nojalla kielletty (HE 77/2016, sivut 47-48). Kuluttajansuojalain 7:13b:ssä säädetään siitä, millä edellytyksin kuluttajalta voi edellyttää luottosopimukseen liittyvää vakuutusta.
Pelkkä vakiomuotoisten tietojen luovuttaminen kuluttajalle ei aina ole riittävää. Luotonantajan tulee tarvittaessa myös selittää kuluttajalle luoton keskeiset ehdot ja ominaisuudet, luoton vaikutukset kuluttajaan sekä kuluttajan maksujen laiminlyönnin seuraamukset. Erityisesti selittämistä edellytetään silloin, kun kuluttaja tätä pyytää tai kun elinkeinonharjoittaja havaitsee, ettei kuluttaja ilmeisesti ymmärrä sopimuksen ehtoja, luonnetta tai merkitystä. Selvittäminen voi tapahtua suullisesti, kirjallisesti tai sähköisesti, kunhan se tehdään luoton luonne huomioon ottaen tarkoituksenmukaisimmassa luotonhakuprosessin vaiheessa (HE:24/2010, sivut 34-35).
Luotonantajan on myös otettava huomioon kuluttajan luottokelpoisuuden arviointi ja sen perusteella mahdollisesti ilmennyt kuluttajan erityinen tiedon tarve. (Unionin tuomioistuimen ratkaisu asiassa C-449/13)
8.8 Velallisen neuvonta ja vastuullinen suhtautuminen maksujärjestelyihin
Maksuviivästystilanteissa luotonantajan pitää antaa kuluttajalle tietoa ja neuvoja siitä, miten välttää maksuvaikeudet tai hoitaa maksukyvyttömyystilanteet. (KSL 7:13.2,6) Käytännössä tämä voidaan tehdä esimerkiksi kirjallisen maksumuistutuksen yhteydessä (HE:24/2010, sivu 35).
Hyvä luotonantotapa edellyttää luotonantajalta myös, että luotonantaja tarjoaa kuluttajalle kohtuullisia maksujärjestelyjä luoton takaisinmaksun edistämiseksi, jos niiden tarjoamista voidaan kuluttajan takaisinmaksukyky ja muut olosuhteet huomioon ottaen pitää asianmukaisena. (KSL 7:13.2,6)
Näitä maksujärjestelyjä ovat muun muassa
- uudesta eräpäivästä sopiminen;
- luoton kuukausierien pienentäminen;
- laina-ajan pidentäminen;
- sopiminen lyhennysvapaista jaksoista;
- koron tai muiden kustannusten alentaminen;
- muut luottosopimuksen ehtojen muutokset, jolla voidaan välttää täytäntöönpano- ja maksukyvyttömyysmenettelyjen aloittaminen.
Maksujärjestelyjen tarjoaminen ulottuu myös ulosottomenettelyyn ja muihin maksukyvyttömyysmenettelyihin sisältyviin sovinto- ja myönnytysmahdollisuuksiin siltä osin kuin luotonantaja voi näihin vaikuttaa. (HE 208/2024 vp, sivu 57)
Luotonantajan on tarjottava maksujärjestelyjä, jos niiden tarjoamista voidaan pitää asianmukaisena ottaen huomioon kuluttajan takaisinmaksukyky ja muut olosuhteet. Arvioinnissa on huomioitava muun muassa kuluttajan yksilöllinen tilanne, kuten kuluttajan edut ja oikeudet, hänen kykynsä maksaa luotto takaisin ja hänen elinkustannustarpeensa. (HE 208/2024 vp, sivu 57)
Jos maksujärjestelyjen tarjoamista ei ole pidettävä asianmukaisena kuluttajan takaisinmaksukyky ja muut olosuhteet huomioon ottaen, maksujärjestelyjä ei tarvitse tarjota. Tällainen tilanne voi olla käsillä esimerkiksi silloin, kun on selvää, ettei kuluttaja tule maksamaan luottoa takaisin tai kun kuluttaja ei vastaa luotonantajan tarjoukseen kohtuullisen ajan kuluessa. Maksujärjestelyjä ei myöskään perusteltuja tapauksia lukuun ottamatta tarvitse tarjota kuluttajalle toistuvasti, mutta luotonantajan on tapauskohtaisesti arvioitava maksujärjestelyjen asianmukaisuus kunkin kuluttajan yksilöllinen tilanne huomioiden. (HE 208/2024 vp, sivu 57)
Luotonantajan velvollisuudesta arvioida kuluttajan luottokelpoisuus maksujärjestelyjen yhteydessä säädetään KSL 7 luvun 14 §:n 2 momentissa.
Maksuajan pidentämisestä perittävien kulujen enimmäismäärää rajoitetaan KSL 7 luvun 17 b §:ssä, kun maksuaikaa pidennetään ennen saatavan erääntymistä.
Myös saatavien perinnässä on suhtauduttava vastuullisesti maksujärjestelyihin. Maksun laiminlyönnin seuraamuksista tai muista velallisen kannalta merkityksellisistä seikoista annettavien tietojen pitää olla oikeita, relevantteja ja totuudenmukaisia (laki saatavien perinnästä 4 §).
Saatavan eräännyttyä kuluttajalta saa periä maksuajan pidentämisestä tai muista perintätoimista kuluja enintään saatavien perinnästä annetussa laissa asetettujen enimmäismäärien verran.
8.9 Aggressiivinen menettely on hyvän luotonantotavan vastaista
Kuluttajansuojalain 2 luvun 9 §:ssä on nimenomainen kielto käyttää aggressiivisia menettelyjä markkinoinnissa ja asiakassuhteessa. Aggressiivisena voidaan pitää menettelyjä, jotka heikentävät kuluttajan sopimukseen tai lakiin perustuvien oikeuksien käyttämistä sekä uhkausta ryhtyä toimiin, jotka eivät ole lain mukaan sallittuja. Painostamista voi olla esimerkiksi se, että sopimuksen teon jälkeen yhteydenotto yritykseen on vaikeaa tai jopa mahdotonta (HE:32/2008, sivu 27). Aggressiivinen menettely rikkoo hyvää luotonantotapaa (KSL 7:13) . Lisäksi aggressiivinen menettely saatavien perinnässä rikkoo hyvää perintätapaa (laki saatavien perinnästä 4 §).
Kuluttaja-asiamies on katsonut, että luotonantaja on periessään erillisen maksun kuluttajan pyytämistä, luottosuhteen perusasioihin liittyvistä selvityksistä heikentänyt kuluttajan mahdollisuuksia tämän sopimukseen tai lakiin perustuvien oikeuksien käyttämiseen ja toiminut hyvän luotonantotavan vastaisesti. (KKV/841/14.08.01.05/2022)
9 Kytkykaupan kielto
Luottotarjouksen ehtona ei saa olla, että kuluttaja tekee sopimuksen toisesta rahoituspalvelusta tai muusta palvelusta tai rahoitusvälineestä, jonka tarjoaa luotonantaja itse tai muu elinkeinonharjoittaja luotonantajan kanssa tekemänsä sopimuksen tai muun järjestelyn perusteella (kytkykauppa). (KSL 7:13 a) (HE 77/2016, sivu 47)
Luottolaitoslain mukaan luottolaitos ei saa toiminnassaan käyttää sopimusehtoa, jos luottolaitoksen toiminnan ulkopuolisten hyödykkeiden hankkiminen tai käyttö asiakkaan kannalta kokonaisuutena arvioiden asiattomasti vaikuttaa luoton saamiseen, sopimuksen voimassaoloon, muihin sopimuksen ehtoihin tai kuluttajan oikeuteen ryhtyä sopimussuhteeseen muun elinkeinonharjoittajan kanssa (laki luottolaitostoiminnasta 15:3.1).
Kuluttajansuojalain 7 luvun 13b §:ssä säädetään siitä, millä edellytyksin kuluttajalta voi edellyttää luottosopimukseen liittyvää vakuutusta.
10 Luotonvälittäjän velvollisuudet
Luotonvälittäjällä tarkoitetaan muuta elinkeinonharjoittajaa kuin luotonantajaa, joka korvausta vastaan esittelee tai tarjoaa kuluttajille luottosopimuksia taikka muutoin avustaa kuluttajia luottosopimuksen tekemisessä tai tekee luotonantajan puolesta luottosopimuksia kuluttajan kanssa (KSL 7:7).
Luotonvälittäjän määritelmä on laaja kattaen myös sivutoimiset luotonvälittäjät. Myös korvauksen käsite on määritelmässä laaja, ja sillä tarkoitetaan sekä rahallista että muuna taloudellisena etuutena sovittua vastiketta. Sitä, keneltä ja milloin tällaisen vastikkeen on tultava, ei ole määritelmässä rajattu. (HE 120/2025 vp, sivu 94)
Luotonvälittäjän määritelmä kattaa:
- luottosopimusten esittelemisen tai tarjoamisen kuluttajille.
- Tällaista toimintaa on esimerkiksi luotonantajien luottotarjousten esitteleminen kuluttajille tai kuluttajan ohjaaminen luottosopimuksen tekemiseen.
- muun kuluttajien avustamisen luottosopimuksen tekemisessä.
- Tällä tarkoitetaan luottosopimukseen liittyviä valmisteluja tai muita sopimuksen tekoa edeltäviä hallinnointitoimia. Nämä voivat olla muun muassa tilanteita, jossa elinkeinonharjoittaja välittää kuluttajan tietoja luotonhakutarkoituksessa luotonantajalle tai toiselle luotonvälittäjälle, tarjoaa omilla sivuillaan luottohakemuksen tekemistä ja välittää kuluttajan luottohakemuksen luotonantajalle tai pyytää kuluttajan puolesta luottotarjouksia luotonantajilta.
- kuluttajan kanssa luottosopimuksen tekemisen luotonantajan puolesta.
Mikäli elinkeinonharjoittaja ainoastaan suoraan tai välillisesti tutustuttaa kuluttajan luotonantajaan, sitä ei ole vielä tällä perusteella pidettävä määritelmässä tarkoitettuna luotonvälittäjänä. (HE 120/2025 vp, sivu 94)
Luotonvälitystä ei ole esimerkiksi tilanne, jossa myyjä tai palveluksen suorittaja suorittaa luotonantajalle korvausta voidakseen tarjota erilaisia maksutapoja verkkokaupassaan, vaikka näihin maksutapoihin sisältyisikin luotonantajan tarjoama kuluttajaluotto. (HE 120/2025 vp, sivu 95)
Keskeinen luotonvälittäjän noudatettavaksi asetettu velvollisuus on kuluttajaluoton mainonnassa annettavien tietojen ilmoittaminen. Jos markkinoinnissa kerrotaan luoton korko, muu luotosta perittäviä kustannuksia kuvaava luku tai muu luottosopimuksen ehtoja koskeva tieto, mainoksesta on tällöin käytävä ilmi kaikki edellä kohdassa 2.2. luetellut KSL 7:8.1:ssa luetellut tiedot.
Luottojen vertailu- ja kilpailutuspalvelua tarjoavan yhtiön tulee mainonnassaan ilmoittaa kuluttajille luottotarjouksia esitellessään kaikki kuluttajansuojalain 7 luvun 8 §:ssä edellytetyt tiedot selkeästi, näkyvästi ja tiiviisti. Lisäksi väitteet palvelun välityksellä saatavasta hinnaltaan edullisemmasta luotosta sekä kuluttajalle luvattavista säästöistä pitää pystyä näyttämään toteen. Palvelun tekemän vertailun kattavuudesta ei myöskään saa antaa todellisuutta vastaamatonta kuvaa. (KKV/920/14.08.01.05/2018, KKV/918/14.08.01.05/2018 ja KKV/1423/14.08.01.05/2021)
Luotonvälittäjän on noudatettava KSL 7 luvun 8–11 §:n ja 11 a §:n säännöksiä tiedonantovelvollisuuksista luottoa mainostettaessa ja ennen luottosopimuksen tekemistä sekä 13 §:n säännöksiä hyvästä luotonantotavasta.
Tarjottaessa yksilöityä kuluttajaluottoa tiettyyn hintaan markkinoinnista on myös käytävä ilmi luotonantaja ja mahdollinen luotonvälittäjä (KSL 2:8).
Lisäksi luotonvälittäjän on markkinoinnissaan ilmoitettava valtuuksistaan välittää kuluttajaluottoja, erityisesti siitä, toimiiko hän tietyn tai tiettyjen luotonantajien asiamiehenä vai riippumattomana luotonvälittäjänä (KSL 7:48).
Luotonvälittäjän on markkinoidessaan kuluttajaluottoja varmistettava, että kuluttajalle on selvää, kenen lukuun luottoja markkinoidaan eikä luotonvälittäjä saa johtaa kuluttajaa harhaan sen osalta, minkä yritysten kanssa kuluttaja asioi. (KKV/1149/14.08.01.05/2020)
11 Sivutoimisen luotonvälittäjän velvollisuudet
Sivutoimisilla luotonvälittäjillä tarkoitetaan ainoastaan päätoimensa ohella luotonvälittäjinä toimivia myyjiä tai palveluiden suorittajia. Tällaisia ovat esimerkiksi rahoitusyhtiön lukuun toimivat huonekalu- tai autokauppiaat.
Kaikki tiedonantovelvollisuutta koskevat säännökset eivät suoraan velvoita sivutoimista luotonvälittäjää. Mitä KSL 9–11 ja 11 a §:ssä säädetään luotonvälittäjän velvollisuudesta antaa kuluttajalle tietoja, ei koske sivutoimisia luotonvälittäjiä eli niiden ei esimerkiksi tarvitse antaa kuluttajalle vakiomuotoisia eurooppalaisia kuluttajaluottotietoja (KSL 7:12).
Vaikka sivutoimisella luotonvälittäjällä ei olekaan lakisääteistä tiedonantovelvollisuutta, luotonantaja ja -välittäjä voivat sopia, että kuluttaja saa laissa edellytetyt tiedot välittäjältä luotonantajan sijaan. Luotonantajalla on kuitenkin viime kädessä velvollisuus huolehtia siitä, että kuluttaja saa sivutoimiselta luotonvälittäjältä aina kaikki lain edellyttämät tiedot niin markkinoinnissa kuin sopimusta tehtäessä (HE:24/2010, sivut 32-33).
Myös perintätoimistoa voidaan tietyissä tilanteissa pitää luotonvälittäjänä (Unionin tuomioistuimen ratkaisu asiassa C-127/15).
12 Vertaislainanvälittäjän velvollisuudet
Vertaislainalla tarkoitetaan elinkeinonharjoittajan kuluttajalle välittämää luottoa, jonka myöntää joku muu kuin ammattimainen luotonantaja. Vertaislainanvälittäjän on huolehdittava siitä, että luottosuhteessa noudatetaan kuluttajansuojalain kuluttajaluottoja koskevia säännöksiä.
Vertaislainanvälittäjään sovelletaan käytännössä KSL 7:16 a §:ää lukuun ottamatta kaikkia samoja säännöksiä kuin luotonantajaankin (KSL 7:1.3).
Vertaislainaa ottanut velallinen saa maksuviivästystilanteissa samaa suojaa korkeita viivästyskorko- ja perintäkuluvaatimuksia vastaan kuin muuta kuluttajaluottoa ottanut velallinen. (korkolaki 4 §, perintälaki 10 §)
Tilaa kuluttaja-asiamiehen uutiskirje
Saat tietoa kuluttajansuojan ajankohtaisista teemoista, kuluttaja-asiamiehen ratkaisuista, kannanotoista ja uusista linjauksista.