Hinnoitteluun liittyvät väärinkäytön muodot

Saa­lis­tus­hin­noit­te­lu

Saa­lis­tus­hin­noit­te­lul­la tar­koi­te­taan ti­lan­net­ta, jos­sa mää­rää­väs­sä ase­mas­sa ole­va yri­tys tar­koi­tuk­sel­la al­tis­taa it­sen­sä tap­pioil­le tai luo­puu voi­tos­ta ly­hyel­lä ai­ka­vä­lil­lä ole­mas­sa ole­vien tai po­ten­ti­aa­lis­ten kil­pai­li­joi­den sul­ke­mi­sek­si pois mark­ki­noil­ta. Ar­vioi­taes­sa si­tä, on­ko mää­rää­väs­sä ase­mas­sa ole­val­le yri­tyk­sel­le tap­pio­ta, jot­ka oli­si voi­tu vält­tää, läh­tö­koh­dak­si voi­daan ot­taa kes­ki­mää­räi­set väl­tet­tä­vis­sä ole­vat kus­tan­nuk­set. Yh­tei­sö­jen tuo­miois­tuin kat­soi ni­mit­täin ta­pauk­ses­sa AKZO (Asia 62/86, kohta 71), et­tei mää­rää­väs­sä ase­mas­sa ole­val­le yri­tyk­sel­le ole mi­tään etua sel­lais­ten hin­to­jen käyt­tä­mi­ses­tä, kos­ka jo­kai­nen myyn­ti­ta­pah­tu­ma tuot­taa sil­le me­ne­tyk­sen, pait­si jos sen tar­koi­tuk­se­na on syr­jäyt­tää kil­pai­li­jan­sa voi­dak­seen sit­ten nos­taa hin­to­jaan.

Unionin tuo­miois­tuin ei ole vaa­ti­nut saa­lis­tus­hin­noit­te­lu­ta­pauk­sis­sa sen osoit­ta­mis­ta, et­tä yri­tys pys­tyy myö­hem­min an­sait­se­maan saa­lis­tuk­ses­ta ai­heu­tu­neet ku­lun­sa ta­kai­sin ko­rot­ta­mal­la hin­to­ja uu­del­leen.

Esimerkit:

Tet­ra Pak (Asia C-333/94) va­lit­ti asias­saan en­sim­mäi­sen as­teen tuo­miois­tui­men (nyk. yleinen tuomioistuin) pää­tök­ses­tä muun muas­sa sil­lä pe­rus­teel­la, et­tei asias­sa ol­tu kiin­ni­tet­ty huo­mio­ta sen mah­dol­li­suu­teen saa­da saa­lis­ta­mi­sen kus­tan­nuk­sia ta­kai­sin. Tuo­miois­tuin kui­ten­kin hyl­kä­si väit­teen to­de­ten, et­tä ta­pauk­seen liit­ty­vis­sä olo­suh­teis­sa yri­tyk­sen käyt­tä­män hin­noit­te­lun tar­koi­tuk­se­na voi­tiin pi­tää kil­pai­li­joi­den syr­jäyt­tä­mis­tä il­man, et­tä li­sä­näyt­töä yri­tyk­sen mah­dol­li­suu­des­ta saa­da tap­pion­sa ta­kai­sin esi­tet­tiin. Ky­sei­nen nä­ke­mys on vah­vis­tet­tu myös tuo­reem­mas­sa ta­pauk­ses­sa Wa­na­doo  (Asia C-202/07 P), jos­sa yh­tei­sö­jen tuo­miois­tuin (nyk. unionin tuomioistuin) to­te­si, et­tei tap­pioi­den ta­kai­sin saa­mis­ta kos­ke­van mah­dol­li­suu­den osoit­ta­mis­ta voi­da pi­tää vält­tä­mät­tö­mä­nä en­nak­koe­del­ly­tyk­se­nä sen to­tea­mi­sel­le, et­tä ky­sees­sä on saa­lis­tus­hin­noit­te­lu.

Valio-asiassa (Dnro 478/14.00.00/2010) on kyse saalistushinnoittelusta. Virasto esitti joulukuussa 2012, että markkinaoikeus määräisi Valio Oy:lle 70 miljoonan euron seuraamusmaksun määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä. Viraston selvitysten mukaan Valio oli pudottanut perusmaitojensa hinnat muuttuvat kustannukset alittavalle tasolle, poistaakseen tehokkaan kilpailun perusmaitojen markkinoilta. 

Ko­mis­sio kat­soi ta­pauk­ses­sa Deutsche Post AG (Asia COMP/35.141) yh­tiön syyl­lis­ty­neen saa­lis­tus­hin­noit­te­luun pa­ket­ti­pal­ve­lu­jen mark­ki­noil­la. Ko­mis­sion mu­kaan Deutsche Post AG tu­ki mo­no­po­li­toi­min­nas­ta saa­mil­laan tu­loil­la toi­min­taan­sa pa­ket­ti­pal­ve­lu­jen mark­ki­noil­la ja pys­tyi si­ten tar­joa­maan pa­ket­ti­pal­ve­lu­jaan al­le niis­tä syn­ty­vien li­sä­kus­tan­nus­ten.

Ku­lut­ta­jil­le voi ai­heu­tua kus­tan­nuk­set alit­ta­vas­ta hin­noit­te­lus­ta hait­taa, mi­kä­li hin­noit­te­lua yl­lä­pi­de­tään mel­ko pit­käl­lä ai­ka­vä­lil­lä ja si­ten mah­dol­lis­te­taan yh­tä te­hok­kaan kil­pai­li­jan pois­sul­ke­mi­nen mark­ki­noil­ta tai mi­kä­li me­net­te­lyn voi­daan kat­soa vä­hen­tä­vän kil­pai­li­joi­den kil­pai­luun ryh­ty­mi­sen to­den­nä­köi­syyt­tä.

Hin­ta­ruu­vi

Hin­ta­ruu­vil­la tar­koi­te­taan si­tä, et­tä ver­ti­kaa­li­ses­ti in­tegroi­tu­nut, useam­mal­la tuo­tan­to­por­taal­la toi­mi­va yri­tys mer­kit­tä­vän ajan hei­ken­tää kil­pai­li­jan­sa toimintaedellytyksiä lop­pu­tuot­teen mark­ki­noil­la pe­ri­mäl­lä täl­tä yli­hin­taa vä­li- tai lii­tän­näi­ses­tä hyö­dyk­kees­tä. Yri­tys hei­ken­tää hin­ta­ruu­via käyt­tä­mäl­lä kil­pai­li­joi­den toimintaedellytyksiä tai es­tää nii­den mark­ki­noil­le tu­lon omaa lii­ke­toi­min­tayk­sik­köän­sä suo­si­mal­la. Osoi­tuk­se­na hin­ta­ruu­vis­ta pi­de­tään yri­tyk­sen tuk­ku­hin­nan ja vä­hit­täis­hin­nan vä­liin jää­vää mar­gi­naa­lia sil­loin, kun se on niin pie­ni, et­tei yh­tä te­ho­kas kil­pai­li­ja voi saa­vut­taa ta­van­omai­se­na pi­det­tyä voit­toa mark­ki­noil­la. Hin­ta­ruu­vi­ta­pauk­sis­sa on huo­mat­ta­va, et­tä ky­sei­sen kal­tai­sen hin­noit­te­lun koh­tuut­to­muus on si­dok­sis­sa it­se hin­ta­ruu­vin ole­mas­sao­loon ei­kä ky­sei­sen hin­na­ne­ron täs­mäl­li­seen suu­ruu­teen. Näin ol­len ei ole tar­peen osoit­taa, et­tä hin­nat si­näl­lään mer­kit­si­si­vät vää­rin­käyt­töä sik­si, et­tä ne ovat koh­tuut­to­man kor­kei­ta tai mer­kit­se­vät saa­lis­tus­hin­noit­te­lua. Ks. esimerkiksi tuomio asiassa C-52/09, Kon­kur­rens­ver­ket v. Te­lia­So­ne­ra Sve­ri­ge AB.

Esimerkki:

Ko­mis­sio kat­soi pää­tök­ses­sään Na­pier Brown/Bri­tish Su­gar Bri­tish Su­ga­rin  käyt­tä­neen vää­rin mää­rää­vää mark­ki­na-ase­maan­sa sen yrit­täes­sä ajaa Na­pier Brow­nia pois so­ke­rin vä­hit­täis­mark­ki­noil­ta Yh­dis­ty­nees­sä ku­nin­gas­kun­nas­sa (Pää­tös IV/30.178, Na­pier Brown v. Bri­tish Su­gar, OJ [1988] L 284, 19.11.1988). Bri­tish Su­gar oli mää­rää­väs­sä mark­ki­na-ase­mas­sa se­kä so­ke­rin teol­li­suus­myyn­nis­sä et­tä vä­hit­täis­mark­ki­noil­la. Na­pier Brow­nin yrit­täes­sä laa­jen­taa toi­min­taan­sa so­ke­rin tuk­ku­myyn­nis­tä vä­hit­täis­mark­ki­noil­le Bri­tish Su­gar las­ki mar­gi­naa­lia teol­li­suus- ja vä­hit­täis­myyn­nis­sä ole­van so­ke­rin hin­to­jen vä­lil­lä niin alas, et­tei so­ke­rin pak­kauk­ses­sa ja ja­ke­lus­sa Bri­tish Su­ga­rin kans­sa yh­tä te­hok­kaal­la ta­val­la toi­mi­val­la Na­pier Brow­nil­la ol­lut mah­dol­li­suut­ta saa­da toi­min­nan jat­ka­mi­sen kan­nal­ta riit­tä­vää ka­tet­ta omas­ta myyn­nis­tään.

Hin­ta­ruu­vil­la on eri­tyis­tä mer­ki­tys­tä sellaisilla toimialoilla, joil­la kil­pai­le­vien yri­tys­ten mark­ki­noil­le pää­sy riip­puu nii­den mah­dol­li­suu­des­ta saada määräävässä asemassa olevalta yritykseltä käyttöönsä sellaista tuotantopanosta, joka on välttämätön hyödykkeiden tai palveluiden tarjoamiseksi alamarkkinoilla. Tällaisia hintaruuvitapauksia on erityisesti televerkkoon pääsyn osalta useita.

Esimerkit:

Te­lea­lan hin­ta­ruu­via on ar­vioi­tu muun muas­sa Deutsche Te­le­kom -ta­pauk­ses­sa (Asia C-280/08 P). Sii­nä Deutsche Te­le­ko­min kat­sot­tiin syyl­lis­ty­neen mää­rää­vän mark­ki­na-ase­man vää­rin­käyt­töön pe­ri­mäl­lä te­le­verk­ko­pal­ve­luis­ta tuk­ku­hin­taa, jo­ka oli kor­keam­pi kuin se vä­hit­täis­hin­ta, jon­ka se ve­loit­ti omil­ta lop­pu­käyt­tä­jil­tään. Ky­sei­ses­sä ti­lan­tees­sa edes yh­tä te­ho­kas kil­pai­li­ja ei voi toi­mia voi­tol­li­ses­ti, kos­ka sil­le ker­tyy te­le­verk­ko­pal­ve­lu­mak­su­jen li­säk­si väis­tä­mät­tä myös mui­ta kus­tan­nuk­sia, esi­mer­kik­si mark­ki­noin­nis­ta, las­ku­tuk­ses­ta, pe­rin­näs­tä jne. Vää­rin­käyt­töä ei pois­ta­nut edes se, et­tä Deutsche Te­le­ko­min vä­hit­täis- ja tuk­ku­hin­nat oli­vat sään­nel­ty­jä, kos­ka sään­te­ly ei es­tä­nyt si­tä te­ke­mäs­tä it­se­näi­ses­ti sel­lai­sia hin­noit­te­lu­pää­tök­siä, jot­ka oli­si­vat pois­ta­neet hin­ta­ruu­vin tai pie­nen­tä­neet si­tä.

Toi­nen esi­merk­ki hin­ta­ruu­vis­ta on Te­lefónica-tapaus (Asia T-336/07, vireillä Asia T-295/12 P). Ta­pauk­ses­sa Te­lefónical­la oli sel­keä mää­rää­vä mark­ki­na-ase­ma, sil­lä se oli ai­noa es­pan­ja­lai­nen te­leo­pe­raat­to­ri, jol­la oli ko­ko maan kat­ta­va pu­he­lin­verk­ko ja sen pai­kal­lis­lii­tyn­tä­ver­kon kans­sa rin­nak­kai­sen ver­kon ra­ken­ta­mi­nen ei ol­lut muil­le toi­mi­joil­le ta­lou­del­li­ses­ti kan­nat­ta­vaa. Te­lefónica oli ra­ken­ta­nut ky­seis­tä pai­kal­lis­lii­tyn­tä­verk­koa pit­kä­ai­kai­sen yk­si­noi­keu­den suo­jis­sa, jo­ten se oli pys­ty­nyt ra­hoit­ta­maan in­ves­toin­te­jaan mo­no­po­li­hin­noit­te­lul­la. Te­lefónican vä­hit­täis­hin­to­jen ja alu­eel­li­sen ta­son tuk­ku­liit­ty­män hin­nan ero­tus ja vä­hit­täis­hin­to­jen se­kä val­ta­kun­nal­li­sen ta­son tuk­ku­liit­ty­män ero­tus ei riit­tä­nyt kat­ta­maan Te­lefónican kal­tai­sel­le te­hok­kaal­le ope­raat­to­ril­le laa­ja­kais­tayh­teyk­sien vä­hit­täis­tar­jon­nas­ta ai­heu­tu­via kus­tan­nuk­sia.

Kil­pai­lu­vi­ras­to te­ki ai­koi­naan vas­taa­vis­sa ko­ti­mai­sia te­leyh­tiöi­tä, Eli­sa Com­mu­nica­tions Oyj:tä, Sa­lon Seu­dun Pu­he­lin Oy:tä ja Tu­run Pu­he­lin Oy:tä kos­ke­vis­sa ta­pauk­sis­sa esi­tyk­set mää­rää­vän mark­ki­na-ase­man vää­rin­käy­tön kiel­tä­mi­ses­tä ja seu­raa­mus­mak­sun mää­rää­mi­ses­tä. Kil­pai­lu­neu­vos­to mää­rä­si Eli­sa Com­mu­nica­tions Oyj:tä kos­ke­vas­sa asias­sa (dn­ro 150/690/1999) yh­tiön mak­sa­maan 25 milj. mar­kan seu­raa­mus­mak­sun ja kor­kein hal­lin­to-oi­keus vah­vis­ti Sa­lon Seu­dun Pu­he­lin Oy:tä ja Tu­run Pu­he­lin Oy:tä kos­ke­vis­sa ta­pauk­sis­sa kil­pai­lu­neu­vos­ton pää­tök­set (dn­ro 14/690/2000 ja 15/690/2000) 1 milj. ja 3,5 milj. mar­kan suu­ruis­ten seu­raa­mus­mak­su­jen mää­rää­mi­ses­tä yh­tiöil­le.

Koh­tuut­to­man kor­kea hin­noit­te­lu

Mää­rää­väs­sä mark­ki­na-ase­mas­sa ole­va yri­tys ei saa pe­riä hyö­dyk­keis­tään koh­tuut­to­man kor­kei­ta hin­to­ja. Kyn­nys puut­tua koh­tuut­to­maan hin­noit­te­luun on to­sin ylei­ses­ti ase­tet­tu suh­teel­li­sen kor­keal­le ja ta­pauk­sil­le luon­teen­omais­ta on usein ol­lut hin­noit­te­lun ver­tai­lu­koh­ta­na käy­tet­ty­jen kus­tan­nus­ten tul­kin­nan­va­rai­suus. Li­säk­si eri­tyi­ses­ti ko­ti­mai­sis­sa oi­keus­ta­pauk­sis­sa on to­det­tu, et­tä kil­pai­luoi­keu­den tar­koi­tuk­se­na ei ole tie­tyn hin­ta­ta­son mää­rää­mi­nen eli hin­ta­sään­te­ly. Yleen­sä koh­tuut­to­maan hin­noit­te­luun liit­tyy kor­keat alal­le pää­syn tai laa­jen­tu­mi­sen es­teet, sil­lä muis­sa ta­pauk­sis­sa yri­tyk­sil­lä ei ole ta­val­li­ses­ti mah­dol­lis­ta pi­tää yl­lä koh­tuut­to­man kor­ke­aa hin­ta­ta­soa.

Koh­tuut­to­man hin­noit­te­lun ar­vioin­ti voi­daan teh­dä kak­si­vai­hei­ses­ti sel­vit­tä­mäl­lä en­sin yri­tyk­sen tu­lo­jen suh­de kus­tan­nuk­siin, ja jos tä­mä an­taa syy­tä jat­ko­sel­vi­tyk­siin, voi­daan vää­rin­käyt­tö to­de­ta esi­mer­kik­si ar­vioi­mal­la hin­noit­te­lua ab­so­luut­ti­sel­la ta­sol­la, suh­tees­sa sa­man re­le­van­tin mark­ki­nan kil­pai­le­viin tuot­tei­siin tai käyt­tä­mäl­lä mit­ta­tik­ku­na ver­tai­lu­kel­poi­sen toi­sen re­le­van­tin mark­ki­nan hin­noit­te­lua. Hin­noit­te­lun ar­vioi­mi­nen ab­so­luut­ti­sel­la ta­sol­la voi tar­koit­taa esi­mer­kik­si mää­rää­väs­sä ase­mas­sa ole­van yri­tyk­sen kan­nat­ta­vuu­den ver­taa­mis­ta mui­den yri­tys­ten kan­nat­ta­vuu­teen. Lo­pul­li­ses­sa ar­vioin­nis­sa huo­mioi­daan myös hin­noit­te­lun suh­de tuot­teen ta­lou­del­li­seen ar­voon.

Esimerkit:

Ta­pauk­ses­sa Uni­ted Brands (Asia 27/76) unio­nin tuo­miois­tuin ku­mo­si ko­mis­sion pää­tök­sen sil­tä osin kuin ko­mis­sio oli kat­so­nut Uni­ted Brand­sin käyt­tä­neen vää­rin mää­rää­vää mark­ki­na-ase­maan­sa pe­ri­mäl­lä koh­tuut­to­man kor­kei­ta hin­to­ja Chiqui­ta-ba­naa­neis­ta Sak­sas­sa, Tans­kas­sa ja Be­ne­lux-mais­sa. Tuo­miois­tuin pi­ti ko­mis­sion ana­ly­soin­tia ja to­si­seik­ko­jen ar­vioin­tia puut­teel­li­se­na ja kat­soi, et­tä hin­noit­te­lun koh­tuut­to­muut­ta ar­vioi­taes­sa tar­vi­taan hin­ta­ver­tai­lun li­säk­si myös yk­si­tyis­koh­tais­ta kus­tan­nus­ra­ken­tei­den ana­lyy­sia. Täs­sä yh­tey­des­sä tuo­miois­tuin oli­kin en­sim­mäis­tä ker­taa vii­tan­nut edel­lä mai­nit­tuun hin­noit­te­lun koh­tuut­to­muu­den kak­si­vai­hei­seen ar­vioin­ti­ta­paan.

Kil­pai­lu­neu­vos­ton Hel­sin­gin Ener­gi­aa kos­ke­van pää­tök­sen (dn­ro 151/690/1999) mu­kaan Kil­pai­lu­vi­ras­ton asias­sa esit­tä­mil­lä sei­koil­la ei tul­lut riit­tä­väs­ti sel­vi­te­tyk­si, et­tä ky­sees­sä oli­si ol­lut kil­pai­lun­ra­joi­tus­lais­sa tar­koi­tet­tu koh­tuu­ton hin­noit­te­lu. Kil­pai­lu­neu­vos­to to­te­si pää­tök­ses­sään, et­tei kil­pai­lu­vi­ran­omais­ten en­si­si­jai­se­na teh­tä­vä­nä ole koh­tuut­to­maan hin­noit­te­luun puut­tu­mi­nen, vaan kil­pai­lun edel­ly­tys­ten tur­vaa­mi­nen en­si­si­jai­ses­ti mark­ki­noil­le pää­syn es­tei­tä pois­ta­mal­la ja tur­vaa­mal­la si­ten mark­ki­na­me­ka­nis­min toi­mi­vuus ja mark­ki­noi­den it­seoh­jau­tu­vuus. Kil­pai­lu­neu­vos­to to­te­si edel­leen, et­tä kil­pai­lu­lais­sa tar­koi­te­tun koh­tuut­to­man kor­kean hin­noit­te­lun tun­nus­mer­kis­töön kuu­luu se, et­tä yri­tyk­sen so­vel­ta­mat hin­nat sel­keäs­ti ylit­tä­vät hy­väk­syt­tä­vä­nä pi­det­tä­vän ra­jan.

Hin­ta­syr­jin­tä

Hin­ta­syr­jin­näl­lä mää­rää­vän mark­ki­na-ase­man vää­rin­käyt­tö­ta­pa­na tar­koi­te­taan asiak­kai­den koh­te­le­mis­ta toi­sis­taan poik­kea­val­la ta­val­la il­man kus­tan­nus­pe­rus­teis­ta tai kil­pai­luoi­keu­del­li­ses­ti hy­väk­syt­tä­vää syy­tä. Syr­jin­näs­sä voi ol­la ky­sy­mys eri hin­nan pe­ri­mi­ses­tä sa­mas­ta hyö­dyk­kees­tä tai sa­man hin­nan pe­ri­mi­ses­tä eri hyö­dyk­kees­tä. Hin­ta­syr­jin­tää tut­kit­taes­sa voi­daan erot­taa ta­pauk­set, jois­sa hin­ta­syr­jin­tää har­joit­ta­va yri­tys on ver­ti­kaa­li­ses­ti in­tegroi­tu­nut ja jol­la on sik­si int­res­si kil­pai­li­joi­den syr­jäyt­tä­mi­seen ala­mark­ki­noil­la se­kä ta­pauk­set, jois­sa täl­lais­ta int­res­siä ei ole.

Esimerkki:

Ta­pauk­ses­sa Irish Su­gar (Asia C-497/99 P) Eu­roo­pan yh­tei­sö­jen en­sim­mäi­sen oi­keus­as­teen tuo­miois­tuin kat­soi yh­tiön pyr­ki­neen ra­joit­ta­maan jä­sen­val­tioi­den vä­lis­tä kaup­paa suo­ja­tak­seen kor­ke­aa hin­ta­ta­soa Ir­lan­nin mark­ki­noil­la. Irish Su­ga­rin kat­sot­tiin koh­del­leen omia asiak­kai­taan eriar­voi­ses­ti myön­tä­mäl­lä muun muas­sa eri­tyi­siä ra­ja­seu­tua­len­nuk­sia Ir­lan­nin ja Poh­jois-Ir­lan­nin vä­li­sel­le ra­ja­seu­dul­le si­joit­tu­neil­le vä­hit­täis­kaup­piail­le. Alen­nuk­sien tar­koi­tuk­se­na oli vä­hen­tää hal­vem­man, vä­hit­täis­myyn­tiin tar­koi­te­tun so­ke­rin tuon­tia Poh­jois-Ir­lan­nis­ta Ir­lan­tiin. Li­säk­si Irish Su­gar myön­si vien­tia­len­nuk­sia asiak­kail­le, jot­ka vei­vät so­ke­ria Ir­lan­nin ul­ko­puo­lel­le ja syr­ji si­ten asiak­kai­ta, jot­ka toi­mit­ta­vat tuot­tei­taan vain Ir­lan­nin mark­ki­noil­le.

Alennusjärjestelmien arviointi kilpailuoikeudessa

Yritysten asiakkailleen myöntämät alennukset ovat tavanomainen hintakilpailun muoto. Määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen myöntämillä alennuksilla voi olla kuluttajien kannalta myönteisiä vaikutuksia, mutta myös kilpailuvastaisia vaikutuksia. Kilpailunvastaisia vaikutuksia on erityisesti alennuksilla, joiden myöntämiseen liittyy ehto, jonka mukaan asiakaan tulee hankkia kaikki tarvitsemansa tuotteet tai huomattavan osan niistä määräävässä asemassa olevalta yritykseltä. Tällaisten yksinomaisuusalennusten tarkoituksena on poistaa tai rajoittaa ostajan mahdollisuutta valita kauppakumppaninsa sekä estää kilpailijoiden markkinoille pääsy. Kilpailuoikeuden näkökulmasta yksinomaisuusalennuksia ongelmattomampia ovat puolestaan yrityksen kustannussäästön asiakkaalle siirtävät paljousalennukset, jotka liittyvät yksinomaan määräävässä asemassa olevalta yritykseltä tehtyjen ostojen määrään.

Suurin osa alennusjärjestelmistä sijoittuu paljous- ja yksinomaisuusalennusjärjestelmien välimaastoon. Tällaisten alennusten myöntämiseen ei liity ehtoa siitä, että hankinnat tehdään yksinomaan määräävässä asemassa olevalta yritykseltä, mutta alennuksen myöntämismekanismilla voi olla myös uskollisuutta edistäviä ja siten myös markkinoiden sulkemiseen johtavia vaikutuksia.

Arvioitaessa määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen alennusjärjestelmää on keskeistä selvittää, annetaanko alennuksilla etuja, jotka eivät perustu mihinkään oikeuttavaan taloudelliseen suoritukseen ja poistetaanko niillä näin ostajalta vapaus kauppakumppanin valintaan. Arvioitavaksi tulee myös se, estetäänkö alennuksilla kilpailijoiden pääsy markkinoille tai lujitetaanko niillä määräävää asemaa vääristyneellä kilpailulla.

Alennusjärjestelmän arvioinnissa on kyse kaikki tekijät ja olosuhteet huomioivasta kokonaisharkinnasta, jossa tarkastellaan muun muassa alennusten takautuvuutta, viiteajanjakson pituutta, alennuksia myöntävän yrityksen markkinaosuutta ja muita markkinaolosuhteita.

Esimerkit:

Yh­tei­sö­jen tuo­miois­tuin kat­soi ta­pauk­ses­sa Hoff­man-La Roc­he (Asia 85/76). kiel­le­tyk­si us­kol­li­suus­alen­nuk­set, joi­den myön­tä­mi­nen oli si­dot­tu edel­ly­tyk­seen, et­tä asian­omai­nen so­pi­mus­kump­pa­ni kat­tai­si so­vi­tun vii­tea­jan­jak­son ajan tiet­ty­jen vi­ta­mii­nien ko­ko tar­peen­sa tai jo­ka ta­pauk­ses­sa suu­rim­man osan sii­tä Hoff­mann-La Roc­hen toi­mi­tuk­sil­la. Tuo­miois­tui­men mu­kaan si­tä, et­tä mää­rää­väs­sä mark­ki­na-ase­mas­sa ole­va yri­tys si­too os­ta­jia - vaik­ka näi­den pyyn­nös­tä­kin - niin, et­tä ne si­tou­tu­vat hank­ki­maan tai lu­paa­vat hank­ki­van­sa ky­sei­sel­tä yri­tyk­sel­tä kaik­ki tar­vit­se­man­sa tuot­teet tai huo­mat­ta­van osan niis­tä, on pi­det­tä­vä mää­rää­vän mark­ki­na-ase­man vää­rin­käyt­tö­nä riip­pu­mat­ta sii­tä, ase­te­taan­ko ky­sei­nen vel­voi­te sel­lai­se­naan vai saa­ko sen vas­ti­nee­na alen­nuk­sia.

Ko­mis­sio on an­ta­nut kak­si Mic­he­li­nin alen­nus­jär­jes­tel­miä kos­ke­vaa pää­tös­tä. Yh­tei­sö­jen tuo­miois­tuin kat­soi en­sim­mäi­ses­sä ta­pauk­ses­sa ko­mis­sion ta­voin kiel­le­tyik­si jäl­leen­myy­jil­le myön­ne­tyt, niin kut­su­tut ta­voi­tea­len­nuk­set, joi­den suu­ruus pe­rus­tui ai­na kun­kin jäl­leen­myy­jän edel­li­sen vuo­den myyn­ti­lu­kui­hin. Alen­nus­pro­sent­te­ja ja myyn­ti­ta­voit­tei­ta ei vah­vis­tet­tu kir­jal­li­ses­ti, vaan niis­tä kes­kus­tel­tiin suul­li­ses­ti ai­na vuo­den alus­sa. Alen­nus­jär­jes­tel­mä pai­nos­ti jäl­leen­myy­jiä py­sy­mään us­kol­li­si­na Mic­he­li­nil­le eri­tyi­ses­ti lop­pu­vuo­des­ta, sil­lä ta­voit­tei­den saa­vut­ta­mat­ta jää­mi­nen mer­kit­si alen­nus­ten me­net­tä­mis­tä. (Asia 322/81, kohta 57).

Toi­ses­sa Mic­he­li­niä kos­ke­vas­sa asias­sa yh­tei­sö­jen en­sim­mäi­sen oi­keus­as­teen tuomioistuin pi­ti ko­mis­sion ta­voin kiel­let­ty­nä Mic­he­li­nin jäl­leen­myy­jil­le suun­nat­tua alen­nus­jär­jes­tel­mää, jos­sa alen­nus­ten mää­rät pe­rus­tui­vat to­teu­tu­nei­siin myyn­ti­mää­riin, ja ne las­ket­tiin vas­ta vuo­si en­sim­mäis­ten han­kin­to­jen jäl­keen. Alen­nus­jär­jes­tel­mä ai­heut­ti jäl­leen­myy­jil­le epä­var­muut­ta tu­le­vien alen­nus­ten mää­ris­tä ja si­toi jäl­leen­myy­jät hank­ki­maan myy­tä­vät tuot­teen­sa Mic­he­li­nil­tä (Asia T-203/01).